Hallituksen virheet opposition ansiota?

Kirjoitin viikko sitten siitä, kuinka Suomen valtio antaa kehitysapuna 1000 miljoonaa euroa vuodessa mutta kouristelee rahapulassa, kun pitäisi hankkia 37 miljoonaa maksavat flunssarokotteet omille kansalaisille. Kokoomuksen Nykypäivä-lehti puolestaan kirjoitti tällä viikolla, että hallitus teki mukamas oikein päästäessään Heinolassa toimineen Reumasäätiön sairaalan konkurssiin. Lehti puolustaa sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikkoa otsikoimalla näyttävästi paperilehden kannessa: ”Reumapotilaat opposition lyömäaseina.”

Voisiko asiaa pahemmin vääristellä? Kun koko oppositio puolustaa yksimielisenä reumapotilaita, se on hallituspuolueen mielestä sairaiden ihmisten käyttämistä hallituksen vastaisena vipuvartena. Kyllä asiat ovat sittenkin toisin päin. Nykypäivän juttu olisi tosi, jos lehdessä lukisi: ”Reumapotilaat hallituksen lyötävinä.”

On tietenkin selvää, että hoitomuodot kehittyvät eikä vanhoja lasaretteja tarvita välttämättä. Tässä tapauksessa sairaalan kaatuminen johtui kuitenkin taloudellisista syistä eikä kysynnän vähenemisestä. Jos pitää paikkaansa se Achtén, Alasen ja Tienarin Psykiatria-teoksessaan esittämä väite, että reuma on psykosomaattinen sairaus, joka johtuu padottujen aggressioiden katalysoimista nivelmuutoksista, ihmisten reumaoireet lopettamispäätöksestä vain pahenevat!

Tapaus ohjaa pohtimaan terveyspalvelujen kilpailuttamista myös laajemmin. Heinolan reumasairaala kaatui kilpailuttamiseen, jonka tarkoituksena oli löytää ”kokonaistaloudellisesti edullisin” ratkaisu. Hankintalain mukaan terveydenhuollon palvelujen ostaminen pitää kilpailuttaa, eikä eduskunnan alainen Kela saa antaa yhdelle hallinnoimalleen yksikölle suoraa tukea.

En kannata kepulaisten ja valtion tuella toimivien viihdekylpylöiden rakentamista joka niemeen ja notkelmaan. Mutta tosiasiassa myös pelkkä kilpailuttaminen perustuu ahtaisiin taloudellisiin parametreihin, eikä laskelmissa nähdä ei-laskettavissa olevia laadullisia tekijöitä. Monessa tapauksessa kilpailutuslaskelmista jätetään pois poliitikoille tarjotut shampanjat, jotka tekevät niistä ”kokonaistaloudellisesti edullisimpia”.

Samanlaista on myös heittopussilääkäreiden käyttö. Lääkäri Timo Mäntysen valmisteilla olevassa väitöskirjatutkimuksessa on todettu, että vuokralääkärit kirjoittavat lähetteitä eteenpäin kevyin kynänkääntein, kun taas virkalääkärit hoitavat taudit samalla käynnillä, eikä potilaiden passittamista jonoihin tarvita.

Ulkoistamisesta johtuva ongelma puolestaan näkyy esimerkiksi Helsingin hammashoidossa. Kun hoitopalveluja tilataan kilpailutuksen vuoksi ulkoa, yksityisten asemien hammaslääkärit hoitavat vain asiakkaan itsensä tunnistamat ja valittamat oireet mutta eivät tarkista purukaluston kokonaistilannetta tai anna ehkäisevää hoitoa, vaikka se olisi samalla käynnillä mahdollista. Näin potilaita ehditään hoitaa nopeasti suuri määrä, ja he tulevat tuomaan rahaa pian myös uudestaan, kun oraalla olevat reiät puhkeavat. Ja kokonaishinta kaupungille kasvaa verrattuna virkalääkärien käyttöön.

Pohjaton kilpailutus ei ole viisasta aloilla, joilla on kyse ihmisten hengestä ja terveydestä. Suomen Reumaliiton toimisto muuten sijaitsee Helsingissä kotikadullani Iso-Roballa. Ohikulkija huomaa asian siitä, että toimistotalon edessä oleva pysäköintipaikka on invaldiruutu eli varattu toimistossa asioiville. Toisinaan paikalla näkee huonoon kuntoon menneitä ihmisiä. Pitääkö näillekin ihmisille vittuilla poliittisen vallan toimesta? Ihmisvihaa näyttää olevan maailmassa tarpeeksi jo muutenkin.