Joulu on lauluissa

Parasta joulussa ovat minun mielestäni joululaulut. Niinpä kokosin seuraavaan kolme joululaulusuosikkiani.

1. Kalervo Halosen säveltämä ja Vexi Salmen sanoittama ”Sydämeeni joulun teen” oli täysosuma heti ilmestyessään 1980-luvulla. Se myös syntyi kertomuksen mukaan vaivattomasti ja mestarillisesti, Halosen istuttua pianon ääreen ja laulettua Salmen sepittämät sanat kerralla läpi. Vesa-Matti Loirin tulkita tästä balladimaisesta joululaulusta on ylittämätön – aivan niin kuin kevyen musiikin tekijöinä tunnettujen Halosen ja Salmen kynästä lähtenyt hengentuote oli joidenkin mielestä yllättävä. Tämä laulu on joulun sydän ja muistuttaa, ettei kenenkään pitäisi koskaan haavoittaa toisen ihmisen sydäntä, sillä hän saattaa itse olla siellä.

2. Toiselle sijalle selviää perinteisempi ”made in Finland”-valmiste, ”Sylvian joululaulu”, joka on ollut halki aikojen yksi rakastetuimmista joululauluistamme. Kaihoisan sanoituksen takana on oman aikansa sanoittajasuuruus Zacharias Topelius, jonka kokoelmasta Sylvian laulut teksti on peräisin. Sävellyksen alun perin vuonna 1853 ruotsiksi ilmestyneeseen ja Martti Korpilahden suomentamaan sanoitukseen laati Karl Collan. Laulussa viitattu sylvia eli mustapääkerttu (sylvia atricapilla) on muuttolintu, joka talvehtii Sisiliassa. Niinpä klassisesti sivistyneen sanoittajan runossa kerrotaankin sypresseistä ja Etnasta, mutta myös koti-ikävästä ja isänmaanrakkaudesta. ”Häkki mi sulkee mun sirkuttajain” viitannee Suomen itsenäistymispyrkimyksiin. Tässä teille Machine Men -yhtyeen solistin Antony Parviaisen tulkinta, joka ei, kuten ehkä huomaatte, häviä millään tavoin aiemmille tulkinnoille. Tekijöiden sisältä tuleva sovitus koskettaa sekä vanhempaa ihmistä että aikamme lasta.

3. Kolmannelle tilalle asetan Otto Kotilaisen vuonna 1913 julkaiseman laulun ”Varpunen jouluaamuna”. Myös tämän teoksen sanoitus perustuu Zacharias Topeliuksen runoon vuodelta 1859, ja tekstin pohjalle on julkaistu useita muitakin, tosin vähemmän tunnettuja, sävellyksiä. Kyseiset ajat olivat Topeliukselle raskaita, sillä häneltä kuoli kolme lasta. Tekijän suru ja kaipaus kajastavat erityisesti kohdassa

En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
Olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
Pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.

Onkin kysyttävä, miksi kaikki hyvä ja kaunis näyttävät tapahtuvan aina vain mielikuvituksessa. Jouluna on syytä osoittaa hyvää tahtoa ja näyttää, mitä me ihmisinä olemme. Sillä jos me emme niin tee, niin kuka sitten? Tässä teille Marco Hietalan moderni tulkinta, jossa sähkökitarasoundeja hyödyntävät riitasointuefektit on sijoitettu juuri oikeisiin kohtiin.

Toivotan kaikille lukijoille, oppilailleni ja ystävilleni erittäin hyvää ja antoisaa Joulua.