14. joulukuuta 2010

Allergisena Allegrolle


Eräänä merkkinä Suomen Venäjän-vallan ajasta ovat jäljellä maiden väliset yhtäläiset rautatiekiskojen raideleveydet. Niinpä Pietariin liikennöitiin pitkään juhlavilla ja korskeilla Repin- ja Sibelius-junilla, joiden salusiinit toivat mieleen Viipurin surullisenkuuluisat halpahallit. Itse en innostu asiasta entistä enempää nyt, kun nämä junat korvattiin nopeammilla Allegro-junilla.

Junakyydille haetaan viisumivapautta samaan tapaan kuin on jo laivaristeilijöillä. Koska väestöpaine Pietarin alueella on valtava, myöntävä päätös toisi entistä enemmän venäläisiä Itä-Suomeen ja Suomen pääkaupungin kaduille. Joulun välipäivinä Helsingin kaduilla ei juuri muita näekään venäläisiä, ja myös Kouvolassa venäläiset ostavat Prismat tyhjiksi.

Nähdäkseni Suomen ja Venäjän välistä viisumipakkoa ei tule poistaa eikä viisumivapautta laajentaa muusta EU-käytännöstä poikkeavaksi. Syynä on erityisesti venäläisten Suomessa harjoittama rikollisuus.

Rajojen rimanalennusten kautta on toteutumassa Suomen keskeinen turvallisuusuhka. Juuri näin Venäjä voi saada maassamme olevasta väestöstään painostuskeinon Suomea kohtaan. Siksi pidän myös perussuomalaisten Freddy van Vonterghemin ehdotusta viisumikäytännön poistamiseksi turvallisuus- ja väestöpoliittisesti epäviisaana, vaikka viisumivapaudesta voisikin olla jotain lyhytaikaista taloudellista hyötyä itäsuomalaisille. Ihmemiehen oma viisumi on tainnut irrota liian helposti, sillä se koira älähtää, johon Kalinka kalahtaa.

Suomen kieltä kuulee Imatralla ja Lappeenrannassa lähinnä sankarihautausmailla. Siksi on typerää, että Mari Kiviniemikin ehdotti Putinin tavatessaan venäjän kieltä kouluopetukseen ruotsin tilalle. Kiviniemen mukaan ”esimerkiksi Lappeenrannassa lähes kaikki kyltit kaupungilla ovat suomeksi ja venäjäksi. Siksi suomalaiset tarvitsevat venäjän taitoa yhä enemmän.”

Alan ymmärtää: koska Suomea jälleen venäläistetään, on suomalaisten palattava venäläiseen kieliorjuuteen. Myös Putinin mielestä ”itse elämä asettaa tällaisen haasteen”.

Taitamattoman suomalaisen pääministerin suksi siinä lipsuu. Kyseinen flirttailu on ihan yhtä ajattelematonta kuin Jyrki Kataisen murehtiminen sen johdosta, että Suomi ei ole mukana Nato-Venäjä-neuvoston kokouksissa. Mielestäni on ihan hyvä, että maamme pysyy ulkona Venäjän ja Naton yhteistyöstä. Jos Suomi ja Venäjä olisivat yhdessä Naton jäseniä, se toisi venäläisten panssarit ja tukikohdat Nato-yhteistyön hedelminä Suomeen. Venäjän ja Naton yhteistyössä Suomen tapaisia maita jaetaan taas etupiireihin.

Minusta muuten tuntuu, että Venäjällä on hallussaan jotakin sellaista, mikä sille ei ensinkään kuulu, kuten Eliel Saarisen suunnittelema Viipurin rautatieasema, jonka kopio on kiskojen toisessa päässä, Helsingissä, tosin kellotornilla täydennettynä. Jos minä olisin tasavallan presidentti, en mielelläni astuisi sellaisen junan kyytiin, joka kuljettaa menetetyn Karjalan kurjuutta katsomaan, olkoonpa kiskot vaikka kullalla silatut. Näennäisen maireuteen naamioituna venäläisten harjoittama ystävyyspolitiikka on suomalaisten ihmisten jatkuvaa nöyryyttämistä. Se vaatii suomalaisilta lisää investointeja tuomatta ryöstettyjä alueita takaisin.

Junakyydin kehittämisen sijasta suomalaisten olisi kannattanut neuvotella Saimaan kanavan luovuttamisesta takaisin Suomelle. Nyt maiden välille on luonnosteltu sopimus kanavan vuokraamisesta jälleen 50 vuodeksi. Palautushanke olisi voitu kytkeä esimerkiksi maakaasuputken kauttakulkuoikeuteen. Sen sijaan nyt rikoksella anastettua aluettamme ollaan vuokraamassa takaisin suomalaisille nelinkertaiseksi korotetulla vuokrasummalla, ja lisäksi Suomelle lankeavat kanavan ylläpidosta miljoonien kulut, vaikka kanavasta hyötyy eniten Venäjän edelleen miehittämä Karjala.