Todellisuuden perusprinsiippi on Lumi

Talvi on tullut kunnolla Helsinkiin. Lunta on humahtanut myös Punavuoreen kinoskaupalla. Saa nähdä, tuleeko tästä talvesta yhtä luminen kuin edellisestä.

Jännää, miten ympäristön muutokset vaikuttavat olotiloihin. Lumentulo tuo aina subliimin tunnetilan. Kun myrsky riehuu ulkona, se kääntää ajattelua sisäänpäin. Tähtikirkkaina öinä puolestaan näkyy valovuosien verran ulospäin.

Talvi on filosofisesti antoisaa aikaa. Olenkin jälleen tuotteliaasti innostunut eräästä filosofisesta tutkimuksesta, kun tietty puolue epäonnistui mahduttamaan minua eduskuntavaalilistalleen. Mutta ei siitä sen enempää. Tämä on edelleenkin poliittinen ja mediakriittinen blogi, jonka tarkoituksena on tarkkailla niitä, jotka tarkkailevat teitä.

Nyt voisi mennä vaikka Kaivopuistoon tekemään lumilinnan ja olla siellä kuin eskimo iglussa. Elän muutenkin kuin maalla, vaikka kotini on kaupungin keskustassa. Myös kesäinen mielipaikkani, Suomenlinna, on talvella käymisen arvoinen, varsinkin sellaisina sinivalkoisina päivinä, jolloin puut ovat huurteessa ja muille läheisille saarille pääsee jäitä ja hankikantoja myöten.

On se erikoista, miten paljon luonto saa tehdä kaikkea, ja ihmiset sopeutuvat siihen. Ajatellaan nyt vaikka tuota vastapäisen kerrostalon katolla olevaa lumimäärää. Jos itse menisin viemään sinne metrin verran jotakin valkoista höttöä – styroksia, kermavaahtoa, hattaraa, spermaa – samantekevää mitä, paikalle tulisi varmasti poliisi tai isännöitsijä, ja saisin mahtavan korvausvaatimuksen taloyhtiöltä.

Kun taas luonto peittää katot lumeen, sitä ei paheksu kukaan, vaan asiaa pidetään ”luonnollisena” – enintään sellaisena ”säähäiriönä”, joka poikkeaa meteorologien toiveista niin kuin talousromahdus suotuisasta ennusteesta. Luonnon katsotaan oikeuttavan kaiken.

Mutta myös ihminen kuuluu luontoon. Luonnossa ei esiinny oikeastaan mitään luonnotonta, ainakaan jos ’luonto’ ymmärretään yhdeksi Luonnon kokonaisuudeksi tai synonyymiksi Todellisuuden kanssa, hieman niin Spinoza ja eräät esisokraatikot ajattelivat.

Nyt kun lunta ovat taas kadut ja kujat täynnä, me pohjoismaiset filosofit voisimme ehkä riimukirjoittaa omiin fragmentteihimme, että todellisuuden alkuaine ja perusperiaate kaikelle tapahtumiselle on juuri Lumi.