11. joulukuuta 2010

”Pensselisetä, me emme petä” – Maahanmuutto-ongelma homoyhteisössä


Minulta kysytään usein, miksi kirjoitan homoseksuaalisuudesta ja enkö voisi kirjoittaa jostain muusta? Olenkin tosiasiassa kirjoittanut suurimmaksi osaksi kaikesta muusta. Havainto, että kirjoitan myös homoseksuaalisuudesta, ei johdu siitä, että homoseksuaalisuus olisi erityisen hallitseva piirre elämässäni. Minähän olen homo ja elän homoseksuaalisesti, joten mistäpä muustakaan voisin kirjoittaa silloin, kun kirjoitan itsestäni?

No niin. Päätin tällä kertaa lausahtaa muutaman sanan siitä, miten näen maahanmuuttoilmiön homoyhteisössä. Olen aiemmin esittänyt maahanmuuttajien ja kansallisten vähemmistöjen suhteesta kulttuurifilosofisia ja sosiaalipoliittisia analyyseja viitaten esimerkiksi kompensoivan suvaitsevuuden ongelmaan ja valikoivan suvaitsevuuden tarpeellisuuteen. Näitä teoreettisempia lähestymisiä voi kaivella esiin tästä.

Sen sijaan nyt koetan valaista asiaa muutamalla henkilökohtaisella kokemuksella. Olen toiminut suomalaisessa homoyhteisössä yli kaksikymmentä vuotta. Vielä 1980-luvulla kulttuurimme oli aika yksiaineksinen, ja epävarmaa oli, onko mitään yhteisöä varsinaisesti olemassa. Tämä heijastui tietynlaisen yksimielisyyden, voiman ja vaikutusvallan tavoitteluna. Kukapa ei muistaisi esimerkiksi Tom of Finlandin piirroksia, joissa kukoisti eräs tietty ihmisihanne? On tietysti mukavaa, että sateenkaariväki on tehnyt kulttuuristamme sittemmin monenkirjavaa ja iloista ja että seksuaalivähemmistöpolitiikka on mielletty osaksi yleispolitiikkaa myös useimmissa puolueissa. Suomalaiset homot, lesbot ja transväki ovat olleet rakentamassa homojen ja heteroiden välistä kanssakäymistä ja yhteisymmärrystä.

Aiemmin homot nähtiin usein yhteiskunnan ulkopuolisina, mikä johtui siitä, että arvostelijat olivat ensin tuominneet meidät ulkopuolisuuteen. Lisäksi homoseksuaalisuuden väitettiin leviävän Suomeen ulkomailta, kun tädit hätäilivät, että ”Tanskasta se tulee”. Totuus on, että homoseksuaalisuus on ollut täällä yhtä kauan kuin ihmiset yleensäkin. Olennaiseksi ei ole muodostunut pelkästään se, että on homo tai hetero, vaan se, millä tavalla. Vuorovaikutuksen rakentaminen valtakulttuurien kanssa on onnistunut jokseenkin hyvin.

Homoyhteisöä on alkanut kuitenkin viime vuosina rasittaa tosiasia, että meidän ravintoloihimme, tapaamispaikkoihimme ja toimintayhteyksiimme hakeutuu entistä enemmän maahanmuuttajia, joilla ei ole juurikaan tekemistä homoseksuaalisuuden kanssa. Esimerkiksi homoravintoloihin kerääntyy maahanmuuttajaryhmiä, jotka pitävät niitä jonkinlaisina ”yleisinä vähemmistöravintoloina”, ilmeisesti kai siksi, että porttikielto tavanomaisiin heterokapakoihin on jostakin syystä jo tullut. Tai sitten heteroseksuaaliset suomalaismiehet karkottavat nämä jantterit omilta iskuareenoiltaan.

Meidän ravintoloidemme ja muiden tapaamispaikkojemme ei pitäisi nähdäkseni olla vastaanottokeskuksia. Myös eräiden homoseksuaalisten maahanmuuttajien seurustelutavat ovat osoittautuneet ongelmallisiksi. Kun olin muutama vuosi sitten poistumassa poikaystäväni kanssa homoravintolasta, rakastettuni joutui maahanmuuttajan taholta seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Itse asiassa hän kääntyi hätääntyneenä puoleeni sanoen, että voisinko ”pelastaa” hänet, koska ”toi vitun mutiainen on koko ajan takinliepeessä kiinni”. He kun eivät kerta kaikkiaan ymmärrä, että kaikki suomalaiset ihmiset eivät ole sellaista vapaata riistaa kuin he itse toivovat omassa mielikuvituksessaan. Koska puhe ei auttanut ja poikaystäväni vaikutti kiusaantuneelta ulkomaalaisen uhatessa lopulta minua itseäni väkivallalla, kamppasin kyseisen speden itsepuolustuksekseni katuun ja painoin hänen naamansa katukiveystä vasten selvittäen siten, että meidän maassamme tällaisissa asioissa menetellään diskreetisti.

Olen havainnut vastaavaa tapahtuneen useille muillekin henkilöille. Pari vuotta sitten poimin Irc-gallerian blogista erään 19-vuotiaan homomiehen (nimimerkki ”Pöksyt”) kertomuksen, jossa hän tilitti taksimatkaansa baarireissulta kotiin. Alun perin 11.8.2009 julkaistu teksti ja linkki ovat nyttemmin jostakin syystä kadonneet netistä, mutta otin vapaudekseni lainata kirjoituksen kokonaisuudessaan tähän. Tapahtumat etenivät näin:

Kertomus taksimatkasta

Rakas päiväkirjani, olen pettynyt Suomen taksiin, poliisiin ja hätäkeskukseen.
Eilen olin työkaverien kanssa Lassilan Krouvissa. Mentiin sinne heti kahden jälkeen, ja istuttiin terassilla aina yhteentoista asti. Päivä oli hirmuisen mukava ja oli hauska repästä kunnolla duuniporukalla. Kaljaa ja siideriä meni ja siinä sivussa myös rahaa! No sitten kello loi yksitoista ja me oltiin jo jatkamassa kallioon halvan kaljan perässä, mutta järkiin tultuamme päätettiin lähteä kotiin. Hyppäsin taksiin Pohjois-Haagan asemalta ja kerroin minne haluan (kuski oli n. 40-vuotias, ehkä turkkilainen mies). Kuski alkoi heti alkumatkasta erittäin päällekäyväksi ja seksuaalisesti ahdistelevaksi. Kertoi kuinka hänen serkkunsa on homo ja pitäisi varmasti minusta jne. No soitin ’juholle’ todellisuudessa soitin hätänumeroon ja kerroin ’olen tässä taksissa tässä ja tässä kohdassa tulossa kotiin ja tarvitsen apua jne.’ No onneks just samaan aikaan sille kuskille soitti taas sen serkku ja pystyin kertoo kuskin huomaamatta paremmin sille hätäkeskuksen naiselle että mikä on tilanne, tähän tämä vastasi sitten että soita uudelleen jos tapahtuu jotain konkreettista! Päästään kehältä pois ja lähetään ajaa kontulantietä, tää kuski sammuttaa mittarin 25e kohdalle ja sanoo että jos maksan käteisellä 30e niin mennään ensin syömään itäkeskukseen ja hän vie minut sitten kotiin. Tästähän vasta säikähdin ja kerroin vain että kuinka minun pitää päästä kotiin ja että huomenna on aamuvuoro jne. Ollaan ajettu 1,5 km sen jälkeen ku tää oli sammuttanu mittarin. Nään siel tiellä poliisi auton ja poliisin joka viittoo tien sivuun. (ONNEKSI!) Kuski pysäyttää auton ja avaa ikkunan ja poliisi tulee siihen niin sanon että tarvitsen apua ja että haluan pois autosta ja että nyt nousen. Avasin äkkiä turvavyön, otin laukkuni ja hyppäsin ulos. Heti ulos päästyä ratkean hirveään itkuun ja yritän poliisille selittää mitä oli tapahtunut jne. Poliisi vie mun kortin sinne taksiin ja maksaa taksin sillä. Sit se taksi lähtee pois ja poliisi lupaa viedä mut kotiin, vaikkei siitä ollu ku reilu 2km enään matkaa. No sit se toinen poliisi pysäyttää viel yhen auton ja huutaa sielt että 0,6! Eli ne sai kiinni rattijuopon. Kertovat mulle etteivät voi nyt viedäkään mua vaan että mun pitää ottaa taksi tai kävellä. Itkin taas etten voi taksia ottaa että en enään ikinä halua taksiin ja että sopii jos kävelen tästä. No poliisit lähtee pois ja mä nousen maasta istumasta ja ehdin hädintuskin liikahtaa kun mun viereen tulee joku toinen turkkilaismies joka kertoo voivansa viedä mut kotiin että auto on tossa ihan lähellä. Kerron etten tarvitse apua ja että halun kävellä yksin. No se ei lähe siit minnekkään vaan ehdottelee et hän voi vaikka maksaa mulle!!! Taas soitan hätänumeroon ja kerron mitä on tapahtunu ja että mä en voi kävellä kun mua seurataan enkä voi tilata taksia kun siinä on mahdollisuus että sama kuski tulee... No hätäkeskukseen soitin siinä ainakin 6kertaa ja aina ne yhdisti poliisin johtokeskukseen josta sanottiin vaan ’kävele nopeammin’. Taas itken etten mä voi kävellä kun mua seuraa joku tuntematon mies joka ehdottelee kaikenlaista. Seitsemännellä kerralla kun soitan hätänumeroon niin kerron ettei mua vittu saa enään yhdistää minnekään, vaan että tarvin apua ja että haluan kotiin. No tää nainen sanoo vaan ’tottele poliisia, suljen nyt linjan’. Eli vittu mun ois vaan pitäny juosta joku ahdisteleva raiskaaja perässä?! No soitan isoäidille kello oli tässä vaiheessa jotain 00.30. No hän tietenkin nukkuu eikä kuule puhelinta. En keksi enään mitään muuta kun soittaa faijalle. No hälyytin kauan ja viimein se vastaa unisena, kerron koko jutun niin se lupaa sit tulla hakee mut, että sil menee 15min. No soitan Sannalle (Soitin jo useasti aikaisemmin) ja kerron sille että faija tulee nyt hakee että ois kiva jos vois puhuu mun kans sen aikaa. Se ahdisteleva turkkilaismies lähti sit kävelee poikkikatua pois päin kun kuuli että faija on 15min sisäl siinä. No sit se tuli ja otti mut kyytiin ja toi kotiin. Kotiin pääsin n. klo 1. Nyt sit tosi huonosti nukuttu yö takana ja iltavuoroon menen kahden jälkeen.
Alkuilta oli ihana, mutta miten Suomessa voi olla tuollainen taksikuski!!
Välttäkää taksia:
Taksin numero: 1191


Näin kirjoitti parikymppinen homomies kaoottisesta taksimatkastaan kotiin. Kyseessä oli siis nuoreen miehentaimeen kohdistunut raiskausyritys, ja kertomus onkin valaisevaa luettavaa – paitsi että kirjoittaja arvostelee ongelmista poliisia, taksijärjestelmää ja hätäkeskusta, vaikka syyt olivat selvästikin aivan muualla.

Korostan, että kyseessä on vain yksittäistapaus, sillä kaikkien vastaavien tapausten kertominen ja kirjaaminen olisi tässä yhteydessä mahdotonta.

Monet suomalaiset homomiehet ovat kokeneet traumaattisia kokemuksia ulkomaalaisten maahanmuuttajien reuhatessa meidän play groundeillamme. Ulkomaalaisten päällekäyvyys ja tunkeilevuus on ollut toisinaan kerta kaikkiaan sietämätöntä. Vaikuttaa aivan kuin he tarkoituksellisesti käyttäisivät hyväkseen muutamien ”helppoina” pitämiensä suomalaisten hyväuskoisuutta. Tässä suhteessa varsinkin nuoret ovat vaarassa, koska heiltä puuttuu itsetuntoa oman tahtonsa ilmaisemiseen ja aloitteiden torjumiseen.

Tietooni on tullut useita tapauksia, joissa ulkomaalaiset, lähinnä eteläeurooppalaiset, käyttävät hyväkseen suomalaisia homonuoria ja hajottavat omalla käyttäytymisellään näiden ihmisten tunne-elämän. Esiintyy taloudellista puliveivausta, petoksia ja suomalaisten ihmisten keskinäisiin parisuhteisiin kohdistuvia hyökkäyksiä.

Suurin osa homobaareissa viihtyvistä ulkomaalaisista ei ole kuitenkaan afrikkalaisperäisiä vaan muita tummaihoisia, yleensä eteläeurooppalaisia tai latinoja. Kuvaan kuuluvat kihara tsekkitukka, karvaiset käsivarret, korkeahko hölöttävä puheääni, näyttävät korut, avoimet paidannapit, suorat housut, kultaketjut ja maailmanmiehen elkeet sekä uusinta mallia oleva matkapuhelin tehokkaiden huoraamisyhteyksien varmistamiseksi. Käyttäytymispiirteenä on myös
se, ettei seksin penääjä tai tarjoaja usko sanaa: siis hellittämättömyys ja kovakorvaisuus.

Muutamiin suomalaisnuoriin tämä uppoaa kuin kuuma lusikka voihin. Tosin heillä on usein itsetunto-ongelmia, joiden vuoksi he ovat alttiita ottamaan vastaan tarjolla olevat vaikutteet. Eräät ulkomaalaiset ovat myös järjestäytyneet organisoimaan suomalaista yöelämää koettaen juurruttaa omat tapansa osaksi suomalaisnuorten käyttäytymistä jo varhaisessa vaiheessa. Siitä kertovat esimerkiksi heidän nettisivustonsa ja nuoria houkuttelevat bileet.

Todellisuudessa vain harvat hyvällä itsetunnolla varustetut nuoret suosivat parinmuodostuksessaan ulkomaalaisia. Kohtaamiset perustuvat pikemminkin molemminpuoliseen seksin vaihtoon. Tässä kanssakäymisessä toisensa löytävät jakojäännökset, ja traagista on, että silloin pahiten vaarassa ovat kaikkein eniten suojelua tarvitsevat suomalaisnuoret. Siis juuri nuo hieman kokemattomat junantuomat maaltamuuttajat.

Aktiivisimpia ravintolaluutia ovat eteläeurooppalaiset, kuten espanjalaiset ja italialaiset, mutta määrällisesti enemmän on Balkanilta ja Turkista tulleita sekä arabeja. Muslimimaissahan homoseksuaalisuutta ”ei ole”, ja pikimusta väestö puolestaan pysyttelee kaapissa välttääkseen kaksinkertaisen vähemmistöaseman. Mustien homofobia näkyy esimerkiksi Yhdysvaltojen neekerien skeitti-, koripallo- ja hip hop -kulttuurissa, joka on homoseksuaalisuutta avoimesti diskriminoivaa.

Saattaa olla, että monet ahdasmielisistä kulttuureista tulleet näkevät Suomen jonkinlaisena vapauden Eldoradona, ja heidän päällekäyvyyttään voidaan selittää ”sopeutumattomuutena” meidän elämäntapaamme. Toisaalta monien ulkomaalaisten pilkallinen ja välinpitämätön suhtautuminen suomalaisten antamiin pakkeihin kertoo, että heidän hyökkäävyytensä on tietoisesti valittua ja että he pitävät pohjoisessa asuvia blondeja lauhkeina lampaina, joiden elämäntehtävä on (sukupuolestaan riippumatta) alistua heidän panopuikseen.

Homoseksuaalien vähemmistöaseman ja maahanmuuttajien vähemmistöaseman käsitteleminen yhtenä ja samana vähemmistöpolitiikan alueena on perusteetonta. Homoseksuaalisuudella ja maahanmuutolla ei ole kerta kaikkiaan mitään yhteistä. Ihmiset tietenkin pariutuvat joskus myös valtioiden rajoista riippumatta, mutta on virhe, jos valtiovalta asettaa homot ja maahanmuuttajat samaan junaan omissa menettelytavoissaan. Tällöin homoja kohdellaan ikään kuin emme olisikaan kotimaamme syntyperäisiä kansalaisia, ja tasa-arvohierarkioissahan meidät jo tunnetusti asetetaan palvontaa nauttivien maahanmuuttajien alapuolelle.

Maahanmuuttajat ovat saaneet konseptit sekaisin myös muualla kuin homojen omissa yhteyksissä. Viime syksynä otsikoitiin, että homot aiheuttavat ongelmia Yrjönkadun uimahallissa harjoittamalla seksiä saunoissa ja pukukopeissa. En paheksu seksiä sinänsä, mutta kuinkahan tämänkin asian kanssa loppujen lopuksi on?

Käydessäni itse joskus kyseisessä uimahallissa en ole havainnut siellä avointa seksiä sen enempää kuin muissakaan uimahalleissa (joissa heterot tosin kutevat joskus porealtaissa keskenään). Sen sijaan olen huomannut, että noin puolet Yrjönkadun uimahallin kävijöistä on tummaihoisia maahanmuuttajamiehiä.

Kunpa tilanteen riistäytyminen ei johtuisi siitä, että asialla ovatkin olleet homomiesten asemasta biseksuaaliset, heteroseksuaaliset ja homoseksuaaliset maahanmuuttajamiehet, joista on mukavaa saada silloin tällöin joltakin tuntemattomalta anonyymisti spermatruttaukset peppuun. Setan järjestöaktivistit ovat sitten saaneet selitellä tätäkin asiaa kuin jokin Lady Like ja ottaa päälleen syyt maahanmuuttajien toiminnasta, ikään kuin kaikki olisi suomalaisten homoseksuaalien syytä. Omaatuntoaan koettelevia ristiriitoja vältellen he ovat siirtäneet asian kalapuikkoviiksekkäiden viagraviikinkien syyksi, jotka puolestaan ovat harmistuneet syytöksistä viriilien nahkamiesten ja viattomien homokarhujen tavoin.

On muistettava, että myös hiv on maahanmuuttaja, ja monet ulkomaalaiset paneskelevat melko välinpitämättömästi kaikkea mikä liikkuu. En väitä, että suomalaiset olisivat tässä suhteessa moraalisesti ryhdikkäämpiä, mutta totuus on, että suhteellisesti varsin suuri osuus hiv-tartunnoista saadaan edelleenkin ulkomailta tai ulkomaalaisilta. Homopiireissä on yleistä, että hiv:n ja muiden seksitautien tartuttaja on nimenomaan ulkomaalainen mies.