”Six pack” vie kansalaisilta six packin

Talous on jännä ilmiö. Jos yhdessä asiassa tingitään tai tuhlataan, seuraukset näkyvät heti muualla. Tämä johtuu siitä, että talous on suhde. Jos esimerkiksi korkoja nostetaan, asuntolainojen hoitokulut kasvavat, asuntojen kysyntä vähenee ja hinnat sekä arvot laskevat. Tällä tavoin asunnon voi saada halvemmalla, mutta asumisen kokonaiskulut pysyvät entisellään, sillä korot ovat korkeita. Jos taas veroprosenttia nostetaan, kulutus vähenee ja verokertymä alenee, jolloin julkisorgaanit saavat käsiinsä yhtä paljon tai jopa vähemmän rahaa kuin ennen.

Talous on nollasummapeli, paitsi tietysti silloin, kun tapahtuu rysähdys, eli hinnat, palkat, korot, verot ja muut talouden osatekijät romahtavat tai nousevat räjähdysmäisesti eikä mikään korjausliike pysty hillitsemään niitä. Seurauksena on lama tai ylikuumeneminen, ja mahdollisesti jokin poliittinen vallankumous.

Olennaista taloudessa onkin loppujen lopuksi se, mitä substantiaalista talouselämässä tuotetaan, toisin sanoen onnistuuko arvojen tuotanto. Kun tuotanto on mahdollista, talousjärjestelmä toimii hyvin. Kasinotaloudessa ei aina tuoteta todellisia arvoja, palveluksia, tavaroita, kiinteistöjä, infrastruktuuria tai mitään muutakaan. Talousjärjestelmän toimivuuden kannalta tärkeää on, että se mahdollistaisi aktiivisuuden. Lamaa taloustieteilijät pelkäävät kuin ruttoa ja sallivat siksi jopa valtioiden velkaantumisen, kunhan tuloksena ei ole tuota pelättyä taantumaa.

Jos taloutta aiotaan hoitaa hyvin, on tärkeää, että talousjärjestelmässä tuotettaisiin nimenomaan arvoja ja karsittaisiin arvotonta ja merkityksetöntä toimintaa. Hyvässä taloudenhoidossa on kyse priorisoinnista, tärkeysjärjestykseen asettamisesta.

Suomeen valmisteilla oleva hallitus aikoo vähentää valtion velkaantumista korottamalla viinan, tupakan ja makeisten verotusta. Se siis vie kansalaisilta karkit suusta. Populismista Kataisen tulevaa hallitusta tuskin voi moittia, mutta linja on edellä selitetyn valossa oikea, sillä tupakointi, viinan kittaaminen tai mässyjen jauhaminen ei tuota juurikaan lisäarvoa vaan pikemminkin epäarvoja.

Valmisteverojen korottaminen kiertyy kuitenkin kulutukseen tavalla, joka ei välttämättä lisää verokertymää. Kun pultsarit panevat korkin kiinni, röökinpolttajat alkavat pureskella nikotiinipurkkaa ja kakarat saavat viikkorahoillaan entistä vähemmän karkkeja, tilitykset valtiokonttoriin pysyvät ennallaan tai jopa vähenevät.

Julkisessa sanassa on surtu myös heikoimpien tuloluokkien kaltoin kohtelua. Onkin totta, että tasaveroluonteisen arvonlisäveroprosentin korottaminen olisi johtanut köyhimpien ihmisten verotuksen kasvuun. Valmisteveroilla kerättäneen joka tapauksessa samat loppusummat aivan samojen ihmisten taskuista, sillä ainoastaan kulutus vähenee kaiken tullessa ja mennessä entiseen tapaan.

Hintojen nousu puolestaan kompensoitaneen perusturvaan suunnitellulla sadan euron korotuksella, joten mikään ei loppujen lopuksi muutu, ja valtion taloudenhoito on samanlaista hölmöläisen viltinlyhennystä kuin ennenkin.

Opetus on, että jos aiotaan säästää, jostakin olisi leikattava objektiivisesti. Se taas helposti vähentää kulutusta ja lisää lamaa. Ja jos taloutta aiotaan elvyttää, olisi tuotettava jotakin objektiivista. Pelkkä kannusteiden tai rasitteiden siirtely sektorilta toiselle ei riitä. Ne ovat välineitä mutta eivät tuota talouteen mitään arvoja.

Samanaikainen säästäminen ja tuottaminen on mahdollista vain tuotantoa tehostamalla. Hyvinvointi voi kasvaa ekologisten periaatteiden toteutuessa, työajan lyhentyessä ja ansiotason pysyessä ennallaan vain, jos yhä vähemmällä tuotetaan yhä enemmän jotakin substantiaalista. Ratkaisuna talouden ongelmiin eivät siis päde verottamisen teoriatemput eivätkä muutkaan taloustieteen koreografiat vaan tekninen ja älyllinen innovatiivisuus, joka tuottaa uusia arvoja ja keksintöjä. Jos taloutta aiotaan hoitaa hyvin, pitäisi satsata tieteeseen, tutkimukseen ja tuotekehittelyyn.

Minulla on myös muutama verovinkki. Vasemmistopuolueiden olisi pitänyt vaatia pääomatuloverotuksen tekemistä progressiiviseksi. Nyt verotus on menossa regressiiviseksi, eli verot vähenevät tulojen noustessa. Luonnolliset henkilöt maksavat noin 100 000 euron vuosituloihin asti sitä enemmän veroa, mitä korkeammat ovat heidän tulonsa. Tältä tasolta ylöspäin veroprosentti alkaa laskea.

Tärkeä korjaamisen aihe liittyy listaamattomista osakeyhtiöistä saataviin osinkotuloihin. Omistaja-johtajat voivat nykyisin nostaa osakeyhtiöistään peräti 90 000 euron osinkotulot maksamatta veroa lainkaan. Tämä on johtanut verojen kiertoon. Tulot, jotka muutoin kanavoitaisiin palkkatuloiksi, nostetaan yrityksestä verovapaina osinkotienesteinä.

Tällaista verotuksen porsaanreikää ei tunneta missään muualla maailmassa, ja se olisi heti tukittava. Ongelman syy on jo Esko Ahon hallituksen aikana aloitettu verotuksen eriyttäminen, jonka tuloksena pääomatuloja ja ansiotuloja alettiin kohdella eri tavalla. En kannata omaisuuden enkä omaisuudesta saatavien tulojen korkeaa verottamista varsinkaan pienissä tuloluokissa. Mutta valtiolla olisi varaa tehdä pääomatulojen verotus ansiotulojen tapaan progressiiviseksi.