Kabinettikaudesta tulee riitasointujen täyttämä

Lähestyvän juhannuksen myötä ihmiset laskeutuvat kesään. Sydänkesä on luonnontilassa elämisen ja vapauden aikaa. John Locke lähti teoksessaan Tutkielma hallitusvallasta (1690) ajatuksesta, että ihmiset ovat luonnostaan vapaita ja että hallitusvalta on lähinnä välttämätön paha. Siksi on ironista, että Suomeenkin saatiin uusi hallitus juuri kesän aluksi. Parhaiten ihmisille sopisi hallitukseton luonnontila: savusauna, järvenrannalla oleskelu ja haukien kalastelu kaislikosta.

Hallitusta, josta vaalien suurin voittaja (Perussuomalaiset) ja häviäjä (keskusta) ovat poissa, on luonnehdittu liberaaliksi kaupunkilaisarvoja edustavaksi hallitukseksi. Porvaripuolueet pitävät huolen talousliberalismista ja vasemmisto ja vihreät sosiaaliliberalismista.

Toivon, ettei Suomi tämän hallituksen kaudella hajoa enempää kahtia kuin se jo on. Globalisaation aiheuttamat työvoimansiirrot, omistajuuden ajautuminen ulkomaiseen hallintaan sekä maahanmuutto ovat kurjistaneet Suomen syrjäseutuja. Kaupunkien ulkopuolella eletään todellisuudessa, jossa kanat tekevät pesiään Ladojen konepeltien alle. Kaupungeissa globalisaatio on johtanut asuntopolitiikkaa riistokapitalismin tielle ja kurjistanut työväen- ja keskiluokan elämää. Sekä maalla että kaupungeissa entistä suurempi osa suomalaisista elää löysässä hirressä.

Euroopassa valtioita pakotetaan myymään kansallista varallisuuttaan kuitatakseen pankeille syntyneitä velkojaan. Eurovaltiot pelastavat pankit mutta rapauttavat julkisen talouden selviytymiskykyä laittamalla lihoiksi valtioiden omaisuutta, josta syntyy kertatuloja. Niillä ei kuitenkaan voida rahoittaa pysyviä menoja.

Euron loppu on edessä, mistä kuvaa antaa se, että tuoreen Der Spiegel -lehden kannessa on Kreikan lipulla peitetty ruumisarkku; päällä muistokuva euron kolikosta. Sen sijaan Suomessa, jonka katajainen kansa on aina hieman hidasälyistä ja käänteissään kankeaa, Helsingin Sanomat kirjoittaa, että ”suomalaiset luottavat yhteisvaluutta euroon enemmän kuin minkään muun euromaan kansalaiset”. Valittujen Palojen alun perin tekemän selvityksen mukaan 69 prosenttia suomalaista luottaa euroon, kun taas Saksassa euroon luottaa enää vain 40 ja Ranskassa 39 prosenttia ihmisistä. Paloiksi taitaa mennä tämä yhteisvaluutta.

Omasta mielestäni Jyrki Kataisen hallituksen kannattaa laatia salainen suunnitelma siltä varalta, että hallituskaudella päästään palaamaan eurosta takaisin markkaan: itsenäisen rahapolitiikan tielle. Se nähdäkseni selvittäisi ja ratkaisisi paljon. Bloomberg Business Week kirjoittaa, että Ruotsi on taloudellinen menestystarina nykyisellä 6,4 prosentin talouskasvullaan, koska se epäonnistui tahallaan EMU-ehtojen täyttämisessä ja yhteiskuntasopimukseen vedoten järjesti kruunun säilyttämisestä kansanäänestyksen.

Tänään tehtävänsä jättänyt Mari Kiviniemen hallitus oli Matti Vanhasen kakkoshallituksen raihnainen jäännös. Hallitusta runtelivat pahoin vaalirahoitusskandaali ja ministerien henkilökohtaiset töppäilyt: pääministeri Matti Vanhasen ja ulkoasiainministeri Ilkka Kanervan yksityiselämän ongelmat, liikenne- ja viestintäministeri Suvi Lindénin kyvyttömyys suoriutua vaativista internetin vapauteen ja hallintaan liittyvistä kysymyksistä, sisäasiainministeri Anne Holmlundin vitkastelu aselakiasiassa, oikeusministeri Tuija Braxin ajamat sananvapauden kavennushankkeet, äänikynnysten rakentelu, hänen esittämänsä feministiset ”naisrauhalait” ja muut seksuaalisuuden kuohintaan liittyvät tendenssit, kuten kastraatiohoito. Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thorsin osakseen saama kritiikki oli ainutlaatuista ja varmasti runsainta, mitä tässä maassa on koskaan ministerin toimista esitetty.

Tänään eronneen hallituksen toimintaan oltiin kaiken kaikkiaan erittäin tyytymättömiä. Itse antaisin eronneelle Kiviniemen hallitukselle kouluarvosanan approbatur. Matti Vanhasen hallitukselle en antaisi mitään arvosanaa, sillä tulokset menivät pakkasen puolelle.

Eipä silti, joukossa on ollut onnistuneitakin ministereitä. Jyrki Kataisen hallitus pantiin kokoon henkilöistä, jotka varmasti takaavat show’n jatkumisen. Esimerkiksi tohtoreilla Alexander Stubb ja Erkki Tuomioja on pätevyys ja kyky selviytyä tehtävistään jotenkuten. Ehkä myös valtiovarainministeriön virkamiehet saavat Jutta Urpilaisen vakuuttumaan lisäsäästöjen ja veronkorotusten tarpeellisuudesta. Niiden tueksi hallitusohjelmaan kirjattiin ehto, että suunnitelmia muutetaan valtiontalouden alijäämän pitämiseksi alle 1 prosentissa bruttokansantuotteesta. Sen sijaan en luota paljoakaan uuden oikeusministerin Anna-Maja Henrikssonin ja sisäasiainministeriksi valitun Päivi Räsäsen arvostelukykyyn ministerintoimissaan.

Esimerkiksi Henriksson muistetaan tavastaan uhata perustuslainvastaisella Ahvenanmaan itsenäistymishankkeella, mikäli ruotsin kielen asema manner-Suomessa ei parane. Tänään hän vaati seksuaalirikollisille ankarampia rangaistuksia arvellen siten yhdistävänsä kansaa ja ostavansa kannatusta julkiselta mielipiteeltä. Kun rangaistukset kovenevat, ei ole ihme, että miehillä housuissa löystyy.

Nykyisenä uuskonservatiivisuuden ja seksuaalisen ahdasmielisyyden aikana, jolloin ystävällisiä katseitakin pidetään ”seksuaalirikoksina”, olisi syytä miettiä tarkkaan, mistä teoista ihmisiä huudetaan giljotiinin alle ja mistä heitä oikeastaan kivitetään. Kukkahattutäti Anna-Maja Henriksson on myös ilmoittanut vastustavansa homoavioliittoja MTV3:n vaalikoneessa, ”koska perinteisten arvojen ja moraalin heikentyminen huolestuttaa minua”. Niinpä on kyseenalaista, eteneekö Vasemmistoliiton ja vihreiden lupaama lakiesitys ministeriössä vai ei. Siihen se taisi loppua Rkp:n liberalismi.

Sen sijaan maahanmuuttoa Henriksson kannattaa lämpimästi vaikka ei kannatakaan ”kristittyjen suosimista muiden uskontokuntien sijaan”. Kerjäämisen kieltämistäkään Henriksson ei kannata, joten entinen pankkilakimies ilmeisesti tykkää, kun häneltä jotakin kerjätään. Sanokaa minun sanoneen: tässä on uusi Astrid Thors.

Päivi Räsäsen ja kristillisdemokraattien kielteinen homokanta puolestaan tiedetään laajalti. Tiedän itse myös sen, että uudella hallituksella tulee olemaan paljon tukalaa mietittävää talouden ja ulkopolitiikan alueella, joten olisi suotavaa, että pienehköt asiakysymykset, kuten avioliittolainsäädännön uudistus, hoidettaisiin kuntoon viiden muun puolueen virallisen kannan mukaan.

Homokysymys tulee varmasti muuttamaan hallituksen ja eduskunnan melkoiseksi kanatarhaksi. Saa nähdä, malttaako Päivi Räsänen pysyä Raamatun sanassa, joka vaatii naista vaikenemaan seurakunnassa.

Myös sanavalmiina tunnettu Paavo Arhinmäki saa varmasti aikaan mielenkiintoista ohjelmaa liikenneministerinä toimiessaan. Hallituksen oudoin ministerinvirka on ”asunto- ja viestintäministerin” virka. Ehkäpä viestintäministerin sektori on erotettu liikenneministerin toimialasta tässä hallituksessa juuri siksi, että liikenne- ja viestintäministerinä toimiessaan anarkisti-Arhinmäen pelättiin liberalisoivan internetissä esiintyvää viestintää liikaa.

Minun ei käy kateeksi virkoihinsa nimitettyjä ministereitä eikä heidän päivittäisiä ruumisautokyytejään Olympiavolsujen takapenkeillä. Taloustieteellinen tosiasia on, että pelkkä budjettiriihessä hikoileminen ei valtion laariin mitään tuo.

Verojen korottaminen taannuttaa taloutta, ja rahan äyskäröinti yhdeltä sektorilta toiselle on aina jostakin muusta pois. Tämä kansantalous voidaan pelastaa vain tuottamalla lisäarvoa. Ja ainoa keino siihen on suomalainen työ: se että työ ja pääomat pidetään kansallisen edun mukaisesti maassa ja että varojen valutus muiden kansankuntien hyväksi lopetetaan vääntämällä euromaiden rahahanat kiinni.