Miksi potkit tutkainta vastaan, Jyrki?

No niin. Siinä se tuli: Jyrki Kataisen epäonnistuminen hallitusneuvotteluissa. Kokoomus yritti viimeiseen asti kiristellä veroja väärällä metodilla: siirtämällä Suomea tasaverotuksen suuntaan, mihin vasemmistopuolueet sanoivat ”ei”. Tulos: Urpilaiselle ja Arhinmäelle ulosheitto neuvotteluista.

Miksi tämä sitten on kokoomuksen floppi? No ensinnäkin siksi, että aluksi Perussuomalaiset pakotettiin luopumaan neuvotteluista, koska Katainen ajoi uppiniskaisesti Portugalin tulipakettia. Ja toiseksi siksi, että kokoomuksen neuvottelijat pitivät itsepintaisesti kiinni hyvätuloisia suosivista verolinjauksista. Ideologinen kuilu levisi liikaa, eikä Lipposen ajan sateenkaarta voitu saada kasaan, sillä hyvinvoinnin jakamiseen ja konsensuksen saavuttamiseen tarvittavat rahat ovat loppuneet valtiovarainministeriön pöytälaatikoista.

Aatteellinen yksimielisyys olisi voitu saavuttaa helpommin Perussuomalaisten ja vasemmiston kesken, sillä puolueiden sosiaalipoliittiset ja taloudelliset linjaukset ovat lähempänä toisiaan. Oikeiston ja vasemmiston konflikoituminen on erittäin kehnoa tilanteessa, jossa työmarkkinajärjestöjä olisi tarvittu kansallisen edun mukaisten ratkaisujen tekemiseen.

Suomi elää poliittista ylimenokautta. Perussuomalaisen puolueen kannatus ei ole tarpeeksi suuri, jotta se voisi saada läpi välttämättömän: koko laivan kurssin kääntämisen ja EU-politiikan suunnanmuutoksen niille linjoille, joista olen itsekin puhunut.

Silti perussuomalaiset hallitsevat koko politiikan kenttää. Oikeiston ja vasemmiston vaikeudet koota hallitusta johtuvat Perussuomalaisten puoluekenttään iskemästä kiilasta. Puolue on pystynyt dominoimaan koko Suomen poliittista keskustelua nostamalla vaiettuja aiheita esiin, murtamalla poliittisesta korrektiudesta johtuvan häveliäisyyden sekä valheellisuuden muurin, muuttamalla poliittista diskurssia kansanomaisemmaksi ja ymmärrettävämmäksi ja palauttamalla politiikkaan vastuun ulottuvuuden.

On pelkästään hyvä, että Portugali-paketin läpi junaillut Katainen joutuu tunnustamaan epäonnistumisensa. Vaikka hallitustunnustelijan tehtävä säilyy muodollisesti edelleenkin hänellä, on lohen loimutus vaihtunut lämmitetyn kesäkeiton lusikoimiseksi. Vaalit hävinneellä kepulla ei saada hallitusta kokoon, ja yritys jäänee pelkäksi vanhan hallituspohjan iltalypsyksi.

Itse arvelin, että hallitus syntyisi nopeastikin, sillä neuvotteluihin valituilla puolueilla on ollut yhteinen vihollinen: Perussuomalaiset. Ainoa, mikä voi johtaa hallitusneuvotteluiden jatkumiseen kokoomuksen ja vasemmistopuolueiden kesken, on juuri perussuomalaisten kurkistelu nurkan takaa.

Hallitusta muodostettaessa on kierretty väistämätöntä. Persut taas eivät osallistu, jos EU-politiikan suunta ei muutu ja euromaiden letkuruokinta suomalaisten veronmaksajien rahoilla ei lopu.

Itse uskon, että hallitusta ei saada loppujenkaan lopuksi kasaan ilman Perussuomalaisia. Joko Katainen kutsuu persut takaisin pöytään tai luopuu tehtävästään. Toisessa tapauksessa hallitustunnustelijan tehtävä lankeaa toiseksi suurimmalle puolueelle, Sdp:lle, joka todennäköisesti saa hallituksen kokoon Perussuomalaisten ja muiden puolueiden kesken.

Mitenkään yllättävää tai harvinaista hallitusneuvottelujen jumiutuminen ei monipuoluejärjestelmissä ole. Esimerkiksi Belgiassa ei ole saatu aikaan toimivaa enemmistöhallitusta viime vuonna pidettyjen vaalien jälkeen, vaan hallituksen tehtäviä hoitaa edelleenkin toimitusministeriö. Tämä vaihtoehto on mahdollinen myös Suomessa.

Syynä hallituksen muodostamisen vaikeuksiin eri maissa ovat kansalaisten mielipide-erot siitä, miten suhteita Euroopan unioniin pitäisi hoitaa. Kasvava kansallisten etujen puolustaminen on myönteistä kehitystä, joka tosin ajaa eri maiden hallitusratkaisut ensivaiheessa kriisiin. Riittävästi kannatusta saadessaan kansallismieliset puolueet voivat kuitenkin johdattaa eurooppalaisen politiikanteon nykyistä järkevämmille linjoille.

Mikäli neuvottelut kariutuvat lopullisesti ja ensi syksynä pidetään uudet eduskuntavaalit, olen tietenkin käytettävissä ehdokkaana. Kukapa ei uhrautuisi, jos isänmaan etu sitä vaatii. Sillä poliittinen ohjelmani ei lukemalla kulu. Siinä, missä Timo Soini kuluttaa kesäänsä raveissa, minä käyn ehkä muutamissa teknoreiveissä. =) Hyvää weekendiä.