13. marraskuuta 2018

Taas uutta näyttöä: yliopistot ovat vasemmiston bunkkereita


BBC ja Suomen Uutiset kertoivat, että kansainvälinen yliopistotutkijoiden ryhmä on perustamassa uuden tieteellisen julkaisun, joka sallii tunteita herättäviä aihepiirejä tutkivien julkaista tutkimusraporttinsa nimimerkillä.

Omasta mielestäni yliopistotutkijoiden kannattaisi olla huolissaan siitä, että kampuksilla ei voi enää keskustella eikä julkaista vapaasti, koska yliopistoja hallitseva poliittinen vihervasemmisto ja feministit leimaavat kriittisen puheen ”vihapuheeksi” (hate speech) ja sensuroivat osallistujia sekä heidän näkemyksiään ”yhteisönormeilla” ja ”puhenormeilla” (speech codes).

Oxfordin yliopiston moraalifilosofian professori Jeff McMahan väittää, että anonyymin julkaisemisen ”tarve on akuutti” ja että ”pelko tulee sekä vasemmalta että oikealta”. Hän toteaa, että ”yliopistojen ulkopuolelta tuleva uhka tulee tyypillisesti enemmän oikealta”, kun taas ”uhat sananvapaudelle ja akateemiselle vapaudelle yliopiston sisältä tulevat tyypillisesti enimmäkseen vasemmalta.”

Mutta mietitäänpä, miksi oikeiston taholta koetaan kohdistuvan ylipäänsä mitään uhkaa. Siksi, että poliittista värisuoraa yliopistoissa hallussaan pitävät vihervasemmistolaiset ovat pyrkineet sulkemaan oikeistolaiset ja ei-vasemmistolaiset tutkijat yliopistojen ulkopuolelle.

Tästä myös McMahanin kannanotto on selvä osoitus. Miksi yliopistomaailman sisäiset ”uhat sananvapaudelle ja akateemiselle vapaudelle” muutoin tulisivat ”tyypillisesti enimmäkseen vasemmalta”.

Ongelma on siis yliopistojen sisällä ja vasemmiston aiheuttama. Kun vasemmisto kokee uhkia yliopiston ulkopuolelta (jolloin ne tietenkin tulevat oikealta), on samalla myönnetty, että oikeistolaisten kannanotot ovat vain reaktioita suhteessa pois sulkemisen politiikkaa harjoittaneiden akateemisten uusvasemmistolaisten näkemyksiin. Suhteessa tuohon valtakulttuuriin ne ovat oikeutettuja.

En voi olla kokematta filosofi McMahanin puolesta myötähäpeää siitä, että hän on alistunut kiertelemään ja kaartelemaan, kuin allaan olisi räjähtävä miinakenttä. Anonyymi julkaiseminen pitää toki sallia esimerkiksi Internetissä. Mutta siihen ei pidä kannustaa eikä myöskään suostua akateemisen tiedonmuodostuksen yhteyksissä, sillä se on vastoin yksilöiden respektio-oikeutta (oikeutta julkaisemisesta koituvaan kunniaan) ja heikentää tietona esitetyn informaation takana toimivien ihmisten vastuuta.

Oikea reaktio olisi opettaa yliopistoja kansoittaville uustaistolaisille, mitä tieteellinen ajattelu oikeasti merkitsee, palauttaa mieleen tieteenfilosofian metodisäännöt ja tarvittaessa hylätä heidän tenttinsä sekä poliittisista lähtökohdista kirjoitetut tutkielmansa.

”Vihafaktojen” metsästys ja ”vastuuvalheiden” suosiminen eivät olisi varmasti koskaan levinneet yliopistomaailmaan ilman islamin, muslimien ja ylipäänsä kehitysmaalaisten maahanmuuttoa sekä siihen liittyvää identiteettipoliittista lähetystyötä. Näitä laupeudentekoja on sitten höystetty erilaisilla pieteettisyyden, soveliaisuuden ja poliittisen korrektiuden vaatimuksilla, jotka ovat yksinkertaisesti merkinneet valheiden ja poliittisen propagandan livauttelua opiskelijoiden korvista sisään.

On karmeaa, että Suomessakin muutamat yliopistotoimijat ovat päättäneet jo omasta aloitteestaan esittää yhteiskuntakritiikkiä sisältävät analyysinsa anonyymisti. Edes professorit eivät enää uskalla sanoa asioita niin kuin hyväksi näkevät vaan salanimien takaa, esimerkkinä nyt vaikka tuo mainio Professorin ajatuksia -sivusto. Mikä tappio itsesensuuri onkaan tieteelle!

Syynä nimimerkillä julkaisemiseen lienee pelko vasemmistolaisten vesikauhuisesta raivosta, kaunaisesta kostosta, äänettömästä sensuroinnista, anonyymista nettiteurastetuksi joutumisesta sekä sulkemisesta kaiken akateemisen toiminnan ulkopuolelle.

Ongelmien ytimessä löyhkää yksi ja sama punavihreä petos, joka koostuu EU-eliitin, maahanmuuton, universaalikommunismin, globaalikapitalismin, monikulttuurisuuden ja kansallisvaltioiden itsenäisyyttä riistävän internatsismin ideologioista.

Ne ovat asuneet yliopistoissa aina, mutta viime vuosina vihervasemmistolaiset ja feministit ovat tappaneet lopullisesti akateemisen vapauden omalla nilkkimäisellä kavallus- ja kostokäytännöllään. He, nuo puoliksi oppineet töpselinokat, ovat aloittaneet omassa itsehillinnän puutteessaan rahvaan kapinan oppineita vastaan ja ovat aikaansaaneet median ja tieteen luottamusta syövyttävän tieto- ja totuuskriisin.

Kirjoitin aiheesta viimeksi täällä.