Homoilu on miesten hommaa

Jätin Rasmus Arikan teoksen Homoromaani (Tammi 2023) arvostelematta sen ilmestyessä vuosi sitten, koska halusin ensin nähdä, kuinka media suhtautuisi teokseen, jossa puhutaan miesten välisestä seksistä ja seuranhausta estottoman avoimesti.

Arikan teos ei ole sellainen queer-teoreettisesti motivoitunut kirjallinen tuotos kuin esimerkiksi Patjim Statovcin Bolla, jota arvostelin vellovuudesta ja etnisten konfliktien sotkemisesta homoseksuaalisuuden tematiikkaan ja joka palkittiin tietenkin Finlandialla 2019.

Sen sijaan Rasmus Arikka on kirjoittanut suorasukaisen avoimesti nuorena suomalaisena homomiehenä olemisesta. Hän ei ole salannut muitakaan mielipiteitään vaan on ilmeisesti kääntänyt omia kokemuksiaan teoksen tapahtumiksi.

Niinpä valtavirtamedian tädit näkivät kirjassa ”kaunistelemattoman kuvauksen rakkauden etsimisestä ja väkivallasta sekä peloista ja häpeästä” (kustannustoimittajan kirjoittama teoksen takakansi). He aistivat ”identiteettiongelmia”, ”heteron esittämistä”, ”stereotyyppistä maskuliinisuutta” (Yleisradio) ja ”sisäistettyä homofobiaa” (Helsingin Sanomat) sekä kaikenlaista muutakin kipuilua.

Puuttumaan jäi, että joku olisi sanonut muodikkaasti kirjoittajan ajatusmaailman olevan ”toksinen”.

Omasta mielestäni teos on reilua miehen puhetta. Kirjassa, jota sanotaan ”homoromaaniksi”, kuvataan tyypillisiä homojen kohtaamia tilanteita ja tuntemuksia, mutta itse en tunnista niiden takaa minkäänlaista lamentaatiomaisuutta vaan etupäässä sarkasmia ja kypsää ironiaa.

Sarkasmin takana voi tietenkin piillä viiltäviä vääryyden kokemuksia, mutta samalla teos osoittaa realismia ja huvittuneisuutta sekä kykyä asettua vaikeiden kohtaamisten ja yhteiskunnan harjoittaman pieksennän ja kyynisyyden yläpuolelle.

Kenties siksi teoksen nimeksi on laitettu yksiselitteisesti Homoromaani. Nimi alleviivaa, että kyseessä on joka tapauksessa kuvitteellinen kertomus (romaani) eikä esimerkiksi kirjoittajansa päiväkirja, mikä muutoin käy mielessä, sillä omakohtainen aines kuultaa tarinoiden takaa.

Joku kirjallisuudentutkija voisi viisastella näkemyksellä, että kyseessä on jälleen uusi ”autofiktio” (kuvitteellinen omaelämäkerta), jossa tutkitaan omaa ”identiteettiä” (minuutta) siirtämällä omia havaintoja implisiittisen kirjoittajan kokemuksiksi, ja oma itse solautetaan osaksi tarinointia. Sen sijaan minä nyt vain kirjoitan itse teoksesta, koska tunnen asian, enkä antaudu yliteoriointiin.

Arikan teos on hyvin kirjoitettu ja pienoisromaanina nopeasti luettavissa. Se voi raastaa herkkyydestään tunnettujen heteroiden sielua, mutta tällaisen patinoituneen homosedän näkökulmasta nuoren kirjailijan esikoisteos muistuttaa ikuisen paluun myytistä ja kokemusten kiertotaloudesta.

Internetissä rönsyilevien tapaamispaikkojen ja foorumien paljoudesta huolimatta ihmisten kohtaaminen tuppaa jäämään (Arikan kuvaamalla tavalla) nykyisin pinnalliseksi, ja sosiaalisen median (Grindr, Qruiser, Tinder jne) vuoksi ihmissuhteissa tapahtuu vilskettä ja vaihtoa niin, että toinen toisensa löytäminen taisi olla ennen helpompaa. Saavutetusta pidettiin paremmin kiinni, tosin aivan kaikki Tom of Finlandin ajalta peräisin oleva kertomusperinne ei tätä näkemystä tue.

Teos sinänsä on ruikutuksesta ja identiteettipoliittisiin sortokisoihin osallistumisesta vapaa toisin kuin kirjaa (ja tekijää) koskevat arviot, joissa on säälittelevää valitusta ja vatvontaa. Ristiriita kirjasta välittyvän mielikuvan ja sitä koskevien arvostelujen välillä on ilmeinen.

Jotakin Tammen kustannustoimituksessa on sentään ymmärretty, kun kirjan nimeksi on lätkäisty tietoisen yksitotisesti Homoromaani. Teoksen suorasukaisuus on lunastettu pois tiedottamalla heti alkuun, että kyseessä ei ole mikään queer-teoreettinen kummallisuus vaan yhtä selkokielinen teos kuin esimerkiksi Harald Birger Olausenin puolikustanne Homorunoja (2013).

Selkokielisten ”homoromaanien” genren aloitti maassamme Pentti Holapan Ystävän muotokuva, joka sai vuoden 1998 Finlandia-palkinnon. Teosta tosin arvosteltiin naismuuttujien paljoudesta. Tähän heikkouteen myös Arikka on vaarassa jumittua jo teoksen alkupuolelta asti.

”Homoromaaneja” on ilmestynyt aika ajoin myös muualla maailmassa, tosin tuota ilmaisua pidetään nykyisin epämuodikkaana. Kaksiarvoista sukupuolieroa kiistävän queer-teorioinnin näkökulmasta arvioiden ei ole selvästi miehiä eikä naisia eikä siten puhdasoppista homoseksuaalisuutta eikä heteroseksuaalisuutta, saati erikseen homoja ja heteroita.

Jo virolaisen pseudonyymin Emil Toden (Tõnu Õnnepalu) sinänsä erinomaista teosta Piiriik (suom. Enkelten siemen) vuodelta 1993 kiitettiin siitä, ettei se korosta sukupuolten eroa, vaikka miesten välisestä rakkaudesta kertookin.

Voidaan kuitenkin kysyä, kuinka pitkälle oletus sukupuolieron kaksiarvoisuuden oletuksenvaraisuudesta pitää paikkaansa. Tosiasiassa sukupuoli riippuu pitkälti kehosta, geeneistä, kromosomeista ja hormoneista sekä siitä, kumpia sukusoluja aikuinen ihminen tuottaa.

Myös seksuaalinen suuntautuminen on pitkälti biologinen ominaisuus ja käyttäytymisominaisuutenakin pysyvä ominaisuus, ei sosiaalinen konstruktio. Sen sijaan asiaa koskevat normit ovat konstruktioita.

Feministit ja queer-teoreetikot ovat polkeneet homojen kulkusia. Jos ei ole kaksiarvoista sukupuolieroa, ei voi olla homoja eikä heteroitakaan. Jotta kukaan voi olla homo tai hetero, tarvitaan viittauskohde, eli määritelty sukupuoli, mutta juuri sen queer-teoreetikot kiistävät tai vähintään kyseenalaistavat kehollisten erojen ja sukupuolielimiin liittyvien tosiasioiden vastaisesti.

Eräs takaisku ja taantuma tapahtui, kun sateenkaariväelle suunnatun QX-lehden julkaisija ilmoitti hiljattain Suomen-edition lopettamisesta. En tiedä, mistä päätös johtui. Olisiko niin, että julkaisijoille ei sopinut toimittaja Sami Montellin kirjoitus ”Queer-teoria antoi aseet konservatiivien käsiin”. 

Siinä Montell argumentoi, että feministien ja queer-teoreetikoiden sukupuolishow himmensi sukupuolten erot ja hävitti siten myös homoseksuaalisuuden ja heteroseksuaalisuuden erot, mikä puolestaan liudensi homot valtavirtaan, eikä tämä hämärtäminen ja keinotekoinen normalisoiminen ole ollut homoille hyväksi.

Samanlaista näkemystä edustin teoksessani Enkelirakkaus – Filosofia ja uskonto homoseksuaalisuutena (2009) ja muutamissa kokoelman Filosofiset vihahdukset – Populaarifilosofisia tekstejä sekseistä, vallasta ja filosofista liikkeistä (2007) kirjoituksissa.

Niin sanottu sateenkaariliike ja pride-tapahtumat ovat nykyisin nimenomaan heteroiden ja valtavirran kaappaamia ja soveltamia sopeuttamisen muotoja, joiden kautta homoista on pyritty assimiloimaan ihan samanlaisia ihmisiä kuin heteroistakin perhearvoineen ja sovinnaisuuden ihanteineen. Tosiasiassa arvomaailmojemme välillä on eroja.

Feministit ja queer-teoreetikot ovat saaneet palkkioksi homoseksuaalisuuden sosiaalidemokratisoimisesta suuria määriä rahaa Suomen Akatemialta, säätiöiltä ja yliopistoilta (aiheesta täällä), eikä myöskään tuo akateeminen pinkkipesu ja korruptio ole ollut kenellekään eduksi.

Nykyisin, kun 1970-luku on retrospektiivistä vintage-muotia, on syytä laittaa yöpöydälle Homoromaani.

Fixit-valo palaa vihreänä

Euroopan parlamentin vaalit ovat vaaleista turhimmat. Suomi saa parlamenttiin 15 edustajaa yhteensä 720 edustajan sekaan. Tässä naurettavassa näennäisdemokratiassa Suomen vaikutusvalta on jatkuvasti heikentynyt samalla kun uusia maita on liittynyt Euroopan unioniin.

Valituksi tulevat europarlamentaarikot ovat yleensä suomalaisia veteraanipoliitikkoja, jotka ovat väsähtäneet kotimaanpolitiikkaan ja lähetetään sammuneina saunalyhtyinä Brysseliin ja Strasbourgiin keekoilemaan.

Heitä paimentamaan laitetaan muutamia virkamiehiä, jotka pukeutuvat haarniskoihinsa ja katoavat byrokratian katakombeihin.

Esimerkkinä sosiaaliseen korruptioon perustuvasta poliittisesta virkanimityksestä EU:ssa kelpaa vaikkapa EU:n petostentorjuntaviraston johtoon aikoinaan nimitetty Kokoomuksen entinen puheenjohtaja Ville Itälä, joka johtaa brysseliläisessä pilvenpiirtäjässä toimivaa EU-lasarettia.

Suomi ei tarvitse Euroopan unionia yhtään mihinkään. Eurovaluutastakin on ollut Suomelle enemmän haittaa kuin hyötyä.

Puhe eurooppalaisista arvoista on totaliteettipuhetta, koska ei ole olemassa yhteisiä eurooppalaisia arvoja. Eurooppalaisia arvoja ovat lähinnä vapaamielisyys ja moniarvoisuus, ja niitä voi olla vain ilman pakottamista minkäänlaiseen yhteisyyteen.

Jokaisessa maassa ja kotitaloudessa päätettäköön arvoista itsenäisesti. Se olisi vapaan eurooppalaisen arvomaailman mukaista.

EU:n näennäinen yhtenäisyys johtuu Venäjästä

Euroopan unioni ja rahaunioni ovat edelleen olemassa vain yhdestä syystä. Venäjän aloittama sota Ukrainassa on paradoksaalisesti pelastanut Euroopan unionin, joka olisi muutoin revennyt takaisin itsenäisiksi kansallisvaltioiksi.

EU olisi hajonnut yhteisvelkojen vaatimiseen sekä jatkuviin rahastojen, tukiaisten, tulonsiirtojen ja jäsenmaksujen peräämiseen. Se olisi kuollut yhteispäätösmenettelyyn perustuvan hirttonarun vuoksi.

Totalitarismi Venäjällä on synnyttänyt totalitarismin myös Euroopan unioniin, jossa ei saa olla enää eri mieltä.

Akateeminen antiälymystö puolestaan ei osaa olla muuta kuin samaa mieltä, kuten tuo filosofina esiintyvä ja tutkimusviroilla sekä rahoilla voideltu Timo Miettinen, joka toimii EU:lle myötämielisenä markkinointimiehenä ja median lemmikkinä.

Alexander Stubbin tavoin hänkään ei pysty nousemaan pykäläkoreografiselta ja systeemikeskeiseltä tasolta korkeammalle filosofiselle tasolle näkemään, millaisesta kansallisten etujen, kansallisten kulttuurien ja itsemääräämisoikeuden syövyttämisestä EU:n internatsistisessa ja monikulttuuri-ideologisessa naamapesussa on kyse. Vaikuttaa lapselliselta.

Ylen vaalitentissä puoluejohtajat huusivat toisensa päälle keuhkotessaan Ukrainan avustamisen puolesta, ikään kuin toisten maiden välisten sotien käyminen olisi EU:n päätehtävä. Tosiasiassa Ukraina ei kuulu Eurooppaan, eivätkä ukrainalaiset ole eurooppalaisia vaan kieltään ja kirjaimistoaan myöten slaaveja. Ukraina on läpikotaisin korruptoitunut, joten sikäli maa kyllä sopisi Euroopan unioniin!

EU on olemassa pelon vuoksi. Sitä pitää koossa Venäjän-uhka, joka puristaa Euroopan maita yhteen nippusiteen tavoin. EU-jäsenyyttä puolusteltaessa vedotaan lisäksi kilpailuun Kiinan ja Yhdysvaltojen kanssa, mutta tehokkaammin myös kauppasodissa kansallisvaltiot toimisivat itsenäisinä yksikköinä, päättäen protektionismistaan itse.

Mikään, mikä on olemassa vain ulkoisten uhkien takia, ei kestä pitkään. EU on kuin huono avioliitto, jota pidetään yllä ainoastaan, koska sitä sitoo yhteinen asuntolaina.

EU kalvaa Suomea

Kun Venäjän-uhka väistyy, alkaa (toivottavasti) jälleen EU:n disintegraatio takaisin EEC:n tapaiseksi vapaakauppaliitoksi, jossa ei ole työvoiman tai muun väestön vellomista maasta toiseen.

Vain kolmena vuonna jäsenyysajastamme me suomalaiset olemme olleet jäsenmaksuvarojen nettosaajia. Joka vuonna EU on määrännyt, mihin kohteisiin palautetut rahaosuudet on ollut pakko käyttää – viime vuosina etenkin vihreään siirtymään, vaikka rahat olisi tarvittu tärkeämpään.

Verovaroja valutetaan näennäisesti paremman BKT:n maista huonommille, kunnes Suomen veronmaksajat ovat loppuun kalutut. Suomi on (asukasta kohti) suurin maksaja EU:ssa. Julkista velkaa ja elinkustannusten tasoa ei oteta huomioon jäsenyyden hintaa vähentävästi, ja jäsenyyden kulut meille kasvavat Petteri Orpon hallituskaudella.

Ruotsilla menee paremmin, koska se ei ole euroalueen jäsen vaan roikottaa kruunua euroon nähden olennaisesti halvemmalla tasolla. Kauppa käy ja vienti vetää, toisin kuin Suomesta. EU:n korkopolitiikka raastaa Suomen yrityksiä ja kotitalouksia, eikä se hillitse inflaatiotakaan vaan kiihdyttää sitä nostamalla tuotantokustannuksia, jotka siirtyvät hintoihin (aiheesta täällä).

Demokratian vastaiset vaalit?

Ennen vaaleja medioissa paheksuttiin jälleen ”laitaoikeiston nousua”. Nyt puhutaan siis ”laitaoikeistosta”, kun aiemmin länkytettiin ”äärioikeistosta”.

Mikä ”laita” ja mikä ”ääri”? Tarkoitetaan ilmeisesti kansallismielistä ajattelua ja politiikkaa, joilla ajetaan kansallisia etuja.

Sitä on kuitenkin kaikkialla eikä vain jossain periferiassa, laidoilla tai reuna-alueiden ulkopuolisuudessa. Tai ainakin pitäisi olla.

Väitteet laidoista ja äärimmäisyyksistä ovat siksikin hölmöjä, että arvostelijat ovat itse yhtä kaukana arvostelujensa kohteista kuin arvosteltavat ovat arvostelijoista itsestään, joten molemmat ovat laitojen ja äärilinjojen kulkijoita.

Väitteet laidoista ja äärimmäisyyksistä johdattelevat ajattelemaan politiikasta spatiaalisesti eli tilallisesti. Väitteillä pyritään sulkemaan demokratiassa esille tulleita näkemyksiä paitsioon. Se on tyhmää politikointia, sillä kattilan kansi pamahtaa joka tapauksessa ennen pitkää auki.

Demokratiassa päätettäköön demokraattisesti, eikä äänestyksen tulos ole koskaan demokratian itsensä valossa väärä. Tietenkin demokratia sinänsä voi olla vääristynyttä, koska enemmistöt eivät ole aina suinkaan oikeassa eivätkä tiedä omaa etuaan.

Tosiasiassa vaalit ovat vallankaappaus, jolla poliitikot kaappaavat vallan kansalaisilta ja pitävät sitä hallussaan vaalikauden ajan. Mutta määritelmällisesti vaalien tulos on aina oikea, niin kuin giljotiiniakin käytetään oikein, vaikka sen tuloksena joiltakin putoaa pää.

 

Purra, kaada hallitus!

Sellaisella vaalilla, jossa alle puolet (42,4 %) suomalaisista äänestää, ei pitäisi olla minkäänlaista merkitystä. Mutta jotain tulos kertoo.

Kansallismieliset puolueet voittivat lähes kaikkialla EU:ssa, paitsi Suomessa. Kansallismielisinä esiintyneiden Perussuomalaisten rökäletappio ei johtunut suinkaan siitä, ettei puolue saanut viestiään perille.

Perussuomalaisten kannatuksen puolittuminen surkealle 7,6 prosentin tasolle oli suora kannanotto Riikka Purran (ps.) saksivitseihin ja perusturvaleikkauksiin, jotka ovat runnelleet kantasuomalaisten sosiaaliturvaa samalla kun varattomat maahanmuuttajat ovat saaneet asumistuen leikkauksiinsa kompensaation toimeentulotuesta, jota eivät vähänkin varallisuutta omistavat suomalaiset itse saa.

Kannatusvastuun huonosti harkituista leikkauksista kantaa yksinomaan Perussuomalaiset. Kokoomus (24,8 %) keräsi eurovaaleissakin voiton, koska hyväosaisiin leikkaukset eivät ulotu.

Perussuomalaisesta puolueesta piti tulla hallituskoalition SDP ilman maahanmuutto- ja ilmastoagendaa, mutta toisin kävi. Nykyjohdossa puolue on ajanut rahaeliitin asiaa jopa ponnekkaammin kuin Kokoomus itse.

Minulle eurovaalin tuloksessa ei ollut mitään yllätyksellistä. Ennustin Perussuomalaisten romahduksen jo täällä. Seuraavissa eduskuntavaaleissa perussuomalaisia raikulipoikia ja -tyttöjä putoaa pylvästalosta kuin lintuja, jotka mätkähtelevät jäätyneinä maahan kovalla pakkasella.

Näin käy, jos Perussuomalaiset eivät lopeta flirttailua Kokoomuksen kanssa ja keskeytä aso-järjestelmän romutusta, asumistuen tekemistä varattomuusehtoiseksi, asumistuen poistamista omistusasukkailta ja muita sikamaisia huononnuksia, jotka uhkaavat suomalaisten koteja ja koettelevat Suomen kansalaisten kukkaroa.

PS sai mitä ansaitsi, ja saa jatkossakin. Purran kannattaisi kaataa hallitus, ennen kuin puolueensa kannatus on pysyvästi valliriutan alapuolella.

Hallituksella ei ole syytä erota Vilhelm Junnilan pesukarhusolmion vuoksi eikä siksi, että Wille Rydman on esitellyt (keski-ikäisen tapauksessa) ihailtavaa seksuaalista markkina-arvoaan.

Millään puolueella ei ole syytä lähteä hallituksesta myöskään itärajan käännytyslain vuoksi tai siksi, että paskahanhia saa jatkossa ampua. Nämä lainmuutokset ovat itse asiassa hallituksen ainoat hyvät aikaansaannokset.

Perussuomalaisten pitäisi kaataa hallitus Kokoomuksen nylkyrimäisyyden ja RKP:n harjoittaman persupanettelun vuoksi.

RKP ja äärivasemmisto ovat vikisseet yhdessä niin sanottujen perustuslakiasiantuntijoiden kanssa turvapaikanhakijoiden maahan saapumisen puolesta, vaikka myös professorijuristeilla olisi ollut tärkeämpää syynäämistä siinä, ettei kansalaisten kodinturvaa raiskata Kokoomuksen vaatimilla asumistuen leikkauksilla ja aso-järjestelmän alasajolla.

Kansa kahtia, keskiryhmät kallella kypärin

Iloitsen kyllä kansallismielisten noususta EU:n parlamenttivaaleissa. Jospa saataisiin viherkommunismia vähennetyksi.

Erityisesti nautin kokoomuslaisen Sirpa Pietikäisen putoamisesta pois EU-parlamentista ja sitä kautta toivottavasti kaikesta politiikasta. Voin vielä jotenkin ymmärtää vihreiden ja vasemmistolaisten kannatusta EU:n ennallistamisasetukselle heidän yleisen ilkeytensä valossa, mutta kokoomuslaiselta Pietikäiseltä moisen eurososialismin puolesta äänestäminen EU-parlamentissa oli sellainen idioottimaisuuden osoitus, että hänen sietääkin pudota.

Kirjoitin ennallistamisasetuksesta, pakkoremonteista, energiadirektiiveistä ja niiden tuhoisuudesta Suomelle täällä, täällä, täällä, täällä, täällä, täällä ja täällä.

Ennallistamisasetuksen puolesta äänesti kokoomuslaisista mepeistä myös Henna Virkkunen, joka saanee palkinnoksi typeryydestään Suomelle kuuluvan kiintiökomissaarisalkun. 

En ihmettele Li Anderssonin (vas.) hurjaa kannatusta ja kykyä vetää europarlamenttiin kaksi muuta meppiä. Li on ainoa puoluejohtaja, joka sanoi pitävänsä EU- ja euroeroa edes jossain mielessä mahdollisena, mutta tätähän kannatustekijää median haastattelemat selittelijät eivät tunnusta eivätkä ”huomaa”.

Kotimaan politiikka on polarisoitumassa porvariston ja äärivasemmiston kesken, syynä Petteri Orpon hallituksen tapa pahoinpidellä taviksia, työläisiä ja valkokaulusköyhälistöä. Woke-jengi voitti kansallismieliset persut, demarit ja äijät, jotka huomasivat, ettei Suomessa ole enää kansallista etua ajavaa puoluetta, ja lopettivat äänestämisen siksi.

SDP ei nouse, koska entinen realismin ja rationalismin varaan vannova puolue sönköttää nykyisin feminismiä, maahanmuuttoa ja ilmastonmuutosteemaa jonain kärkiasianaan. Demarit hurahtivat vihreiden töyhtöpäiden kelkkaan.

Tilanne on nyt se, että vihervasemmisto tuhoaa vallassa ollessaan Suomen julkisen talouden ja porvarit puolestaan yksityisten kansalaisten talouden. Yhtään järkevää puoluetta ei ole.

EU kolonialisoi Suomea – Fixataan!

Tätä on Euroopan unioni: Suomen metsätalouden kannalta ja perustuslaillisen omaisuudensuojan näkökulmasta tuhoisaa luontodirektiivien sanelua ja rakentamisnormeja, joilla uhataan suomalaisten koteja ja kiinteistövarallisuutta samanaikaisesti, kun kuumassa Italiassa ja Espanjassa tehdään energiaremontteja EU:n elpymisrahastosta kahmaistuilla sadoilla miljardeilla euroilla!

Leivän suomalaisten ruokapöydästä ovat syöneet EU:n tänne tuputtamat sosiaaliturvahakuiset maahanmuuttajat. Me emme tarvitse myöskään Romanian tapaisia valtioita opettamaan meille, millaista on hyvä sosiaaliturva.

Näyttönä ”sä suostut tai itket ja suostut” -politiikasta on Euroopan siirtolaisjärjestelyyn (eli niin sanottuun taakanjakoon) perustuva yhteinen turvapaikkapolitiikka. Sen mukaisesti jäsenmaiden on joko otettava vastaan turvapaikanhakijoita tai maksettava jokaisesta tänne osoitetusta ja käännytetystä sakkona Ferrarin hinta. 

Samaan aikaan EU kippasi noin kahta Suomen valtionbudjettia vastaavan määrän veronmaksajien varoja Afrikkaan suomalaisen demarikomissaarin kätilöimänä.

Suomen valtionbudjetissa on miljardien aukko EU:n internatsistisen korkopolitiikan, jäsenmaksujen, tukipakettien, euron korkean hinnan ja Suomeen kohdistuvan uuskolonialismin ja imperialismin vuoksi. Maamme maatalous kärsii paragrafipainajaisesta, sertifikaattisuosta ja EU-feodalismista.

Surkeaa EU:ssa on myös tukipakettipolitiikan lopettamisen ajankohta. Kun siitä saadaan yksimielisyys aikaan, Suomen valtiontalous on niin syvällä, että maamme olisi itse tukipaketin tarpeessa, mutta tuohon mennessä avustusten jakelu on saatu todennäköisesti lopetettua.

Minä toivon pääseväni äänestämään EU-erosta mahdollisimman pian. Suomelle kelpaisi Norjan ja Ison-Britannian asema.

Me emme tarvitse eurokommunismia mihinkään, ja turvallisuuden takeeksi riittää Nato.  

---

Päivitys 17.6.2024: Kun EU-vaalit oli käyty, Itävallan vihreä ilmastoministeri veti välistä ja äänesti tänään EU:n ennallistamisasetuksen puolesta ja maansa liittokanslerin mukaan lain vastaisesti.

Suomelle ennallistamisasetuksen yllättävä hyväksyminen merkitsee lähes miljardin euron lisäkuluja vuodessa. Siihen palavat kaikki ne Suomen valtionhallituksen tekemät sosiaaliturvaleikkausten tuottamat säästöt, jotka ovat suomalaisten ruokapöydistä pois.

On demokratian vastaista, että ennallistamisasetuksesta ylipäänsä päättävät EU:n ministerit kokouksessaan. Kansalaisia laajasti koskevasta asiasta eivät saa suomalaiset itse päättää, vaikka asia olisi jopa kansanäänestyksen arvoinen.

Metsä ei ole puisto, ja siksi EU:n yhteinen metsäpolitiikka on järjettömyyden ilmaus ja tieteellisen vastuun sekä etiikan vastainen töräys.

Toivon sydämeni pohjasta kertakaikkista loppua vihreiden kiilusilmien harjoittamalle vihersosialismille, joka runtelee maamme talousmetsien hoitoa ja maanomistajien sekä metsäteollisuuden oikeuksia.

Suomalaiset maanomistajat ovat tehneet luonnon hyväksi pelkästään taloudellisten etujensa vuoksi enemmän kuin vihervasemmistolaiset ekoanarkistit, joiden ainoa aikaansaannos on itsensä kahlitseminen harvestereihin ja kaivinkoneisiin.

Ennallistamisasetus on Suomen kannalta erityisen vahingollinen ja suhteellisuusperiaatteen vastainen, koska se vaatii metsien palauttamista vuoden 1952 tilaan, johon mennessä Keski-Euroopan maat olivat ehtineet sahata suuren osan metsistään mutta Suomen metsät olivat vielä tuuheita.

Valtiollista itsemääräämisoikeutta ja omaisuudensuojaa loukkaava ennallistamisasetus on jälleen uusi rikos Euroopan unionin tekemiin kansallisvaltioiden ja kansalaisten vastaisiin rikoksiin.

Päivitys 1.7.2024: EU uhkasi Suomea niin sanotulle ”tarkkailuluokalle” eli alijäämämenettelyyn laittamisella, vaikka EU itse laiminöi kaikki talouskurisääntönsä koko koronakriisin ajan. EU:n koronarahaston keruu oli yksi syy siihen, miksi 60 prosentin velkasääntö lopulta ylittyi Suomessa. Moni suuri EU-maa on kuitenkin Suomea velkaantuneempi, ja viime viikolla alijäämämenettelyyn joutui Ranska, joka tulee viihtymään EU:n helläkätisessä huomassa hyvin.

Tarkkiksella uhkaaminen on ollut EU:lta koko ajan pelkkää manipulaatiota, jolla Suomea on painostettu leikkauksiin ja muokkaamaan sosiaaliturvajärjestelmäämme oliiviöljymaita muistuttavaksi.

Mediassa valitellaan nyt ”laitaoikeiston” voittoa Ranskan ennenaikaisissa parlamenttivaaleissa, jotka Emmanuel Macron järjesti heikon eurovaalituloksensa selvittyä. Äänet vyöryivät Kansalliselle liittoumalle (Rassemblement national), sillä kansallisen edun puolustaminen on luonnollinen vastareaktio EU:n harjoittamalle ripitykselle, kansallisen itsemääräämisoikeuden riistolle, maahanmuuton pakotukselle ja aneiden keruulle kansalaisten taskuista.

Ennenaikaisten parlamenttivaalien järjestäminen oli Macronilta taktisesti kelvoton päätös, mikäli hän aikoi jarrutella EU:n hajoamista. Se osoitti yhtä kelvotonta pelisilmää kuin David Cameronin taannoinen päätös järjestää EU:sta kansanäänestys Isossa-Britanniassa (hän vastusti Brexitiä).

Ammattipoliitikoilla ei yleensä ole ajattelun taitoa, mutta tekosillaan he ovat onneksi tulleet kaventaneiksi EU:n vaikutusvaltaa jäsenvaltioiden sisäisiin asioihin.

 

Päivitys 8.7.2024: Ranskan parlamenttivaalien toinen kierros ei siivittänyt kansallismielisiä jytkyyn, mutta RN nousi kuitenkin kolmanneksi vasemmistopuolueiden taktisesta äänestämisestä huolimatta. Tulos antaa selvän näytön kansalaisten EU-kriittisyydestä, ja kyseessä lienee vain voiton viivästyminen.

Aiheesta aiemmin:

Viherkommunistit ja ekososialistit kavaltavat talousmetsiä luonnonsuojelualueiksi – Perustuslaillinen omaisuudensuoja vaarassa

Suomen metsiä sosialisoidaan luonnonsuojelun verukkeella

Ihan hiilenä asioiden ytimessä – Vihreä siirtymä vie esiteolliseen aikaan

Vihreä vallankumous on Venäjän veroinen vaara Suomen taloudelle ja turvallisuudelle

Vihersiirtymän kiirehtiminen on energiapoliittinen kaksoisvirhe 

EU ja vihervasemmisto sosialisoimassa Suomen metsät

EU:n irvokas komentodemokratia uhkaa Suomen koteja

Käännytetyn pakolaisen hinta on jatkossa Ferrari

EU kippaa 150 miljardia euroa Afrikkaan – Demarikomissaari Urpilainen innostaa ja iloitsee

Asuntopoliittinen skandaali: hallitus lyömässä aso-asukkaita puukolla selkään

Kokoomus on yrittänyt pitkään lopettaa Suomesta subventoidun asumisen muodot, vaikka subventiot ovat välttämättömiä sille, että kasvukeskuksissa voi asua ihmisiä palvelemassa porvarien pyyteitä.

Hallituksen hampaissa on ollut viime aikoina pyrkimys romuttaa myös asumisoikeusjärjestelmä ja vuokralaistaa asukkaat. Kirjoitin aiheesta aiemmin täällä ja täällä.

Suomen Asumisoikeusasukkaat SASO ry on joutunut toistuvasti torjumaan hallituksen hyökkäykset, sillä ne ovat olleet jatkuvia. Parhaillaan on menossa adressin keruu hallituksen toimenpiteitä vastaan. 

Torpattuaan uusien aso-talojen ARA-lainoituksen on asuntoministeri Kai Mykkänen (kok.) nyt asettanut työryhmän pohtimaan korvaavaa mallia aso-järjestelmälle. 

Nähdäkseni kyseessä on nykyisen aso-lain kiertoyritys ja poliittinen keppihevonen, jolla yritetään luoda Suomeen uusi aso – ”aso numero 2” – ilman Kokoomukselle epämieluisia asuntojen käyttö- ja luovutusrajoituksia (vuokrausrajoituksia ja myyntikieltoja).

Kyseinen uuden aso-lain (393/2021) kiertoyritys on nähdäkseni demokratian vastainen, koska sillä yritetään horjuttaa luottamusta demokraattisesti äskettäin säädettyyn ja uudistettuun aso-lakiin ja aso-järjestelmään.

Asuntoministeri Mykkänen on tuhoamassa koko aso-järjestelmän perusteet taannehtivasti vaikuttavalla lainsäädännöllä.

Hallituksen aso-järjestelmää horjuttavat toimet voivat johtaa hallitsemattomaan asukkaiden joukkopakoon, aso-yhtiöiden vararikkoihin ja taloudellisiin katastrofeihin, joita ei ilman ministeri Mykkäsen toimenpiteitä tapahtuisi.

 

*

Olen saanut toimekseni antaa ympäristöministeriön työryhmälle lausunnon, kun asumisen niin sanottua ”välimallia” pohtimaan asetetun työryhmän kysymykset ovat välittyneet Suomen Asumisoikeusasukkaat SASO ry:n kautta myös minulle.

Ikävä totuus on, että hallituksen tarjoama ”osallistaminen” asiassa, jota aso-asukkaat eivät itse halua kyseenalaistettavan, lämmittää kuin pieru vasten naamaa.

Haluan välittää vastaukseni paitsi viranomaisten, myös kansanedustajien tiedoksi ja toivon opposition ottavan asian vastustaakseen sekä ryhtyvän toimenpiteisiin välikysymyksen valmistelemiseksi asiaa koskien. 

Seuraavassa esittämiäni argumentteja voi käyttää vapaasti puolustettaessa nykyistä aso-järjestelmää ja vastustettaessa hallituksen aikomuksia aso-järjestelmän horjuttamiseksi.

 

Työryhmän esittämät kysymykset (3):

1. Kun tarkastellaan suurimpien kaupunkiseutujen asuinalueita, onko asumisoikeus toiminut vuokra- ja omistusasumisen välimuotona tasaamassa asuinalueiden välisiä eroja (segregaatiota)?

VASTAUKSENI: 

Nykyinen asumisoikeusjärjestelmä toimii erinomaisesti ja tasaa asuinalueiden välisiä eroja sekä ehkäisee segregaatiota.

Esimerkiksi Helsingissä asumisoikeusjärjestelmä on ollut ja on edelleen keskeinen tekijä siinä, että uusille suurehkoille asuinalueille on voinut päätyä asumaan ihmisiä erilaisista, myös alemmista ja keskitason, tulo- ja varallisuusluokista.

Tämä taas on edellytys sille, että uusia suuria kaupunginosia, kuten Jätkäsaari, Kalasatama, Sompasaari ja Kruunuvuorenranta on voitu ylipäänsä rakentaa. Kysyntää ei olisi voinut riittää kokonaisten kaupunginosien tai niiden laajennusten rakentamiseen pelkän markkinamekanistisen asuntorakentamisen kautta, ilman asumisoikeusjärjestelmää ja ilman siihen liittyvää ARA:n korkotuki- ja takausjärjestelmää.

Helsingin kaupunki on valtuuston päättämässä kaupunkistrategiassaan linjannut, että segregaation ehkäiseminen on kaupungin keskeinen rakentamispoliittinen tavoite. Tätä tavoitetta asumisoikeusmalli on edistänyt kiitettävästi.

Helsingin kaupunki on myös kaavoittanut keskeisille uusille suurille asuinalueille, kuten esimerkiksi Jätkäsaareen, 40 prosenttia omistusasuntoja, 40 prosenttia vuokra-asuntoja ja 20 prosenttia asumisoikeusasuntoja. Nykyisten aso-asuntojen suhteellinen edustus koko rakennuskannasta on ollut huomattavasti 20 prosenttia pienempi. Aso-asuntojen määrän on Helsingin kasvustrategiassa suunniteltu siis lisääntyvän olennaisesti.

Valtionhallituksen päätös uusien aso-talojen ARA-lainoituksen jäädyttämisestä vaarantaa pahoin kaupunkien rakentamissuunnitelmat, segregaation ehkäisyn ja kaavoituksen.

Valtionhallituksen päätös uusien aso-talojen ARA-lainoituksen jäädyttämisestä romuttaa myös aso-talojen omistajayhtiöiden tulevaisuuden rahoitussuunnitelmat, koska suunnitelmat on laadittu yhtiöiden sisäisten kustannusten tasausjärjestelmien varaan, toisin sanoen niin, että kustannuksia tasaamalla yhtiöt voivat siirrellä kuluja uusien ja vanhojen talojen välillä.

Jos uusia taloja ei voida rakentaa, hallituksen päätös vaarantaa aso-yhtiöiden koko taloudenhoidon. 

Tämä puolestaan voi johtaa käyttövastikkeiden jyrkkään nousuun ja sitä kautta asukaspakoon, aso-järjestelmän epäsuosioon ja aso-yhtiöiden syöksykierteeseen, jota ei ilman hallituksen kielteistä ARA-päätöstä syntyisi lainkaan!

Pidän hallituksen päätöstä lopettaa uusien aso-talojen rahoittamisen erittäin epäviisaana ja harkitsemattomana päätöksenä, jossa ei ole ajateltu seurausvaikutuksia nykyiselle aso-kannalle ja aso-asukkaille.

Siten se antaa esimerkin hallituksen tavasta runnoa päätöksiä läpi ilman vaikutusten arviointia, mistä puolestaan oikeuskansleri on hallitusta toistuvasti moittinut. Sekä asukkaat, omistajayhtiöt että asiantuntijat ovat samaa mieltä siitä, että aso-järjestelmän alas ajaminen on ”epäonnistunutta”, ”kokonaisedun vastaista” ja ”typerää” (aiheesta täällä ja täällä).

Pahimmillaan valtionhallituksen ARA-päätös muistuttaa petosta, jolla haavoitetaan nykyisten aso-asukkaiden luottamusta elinikäiseen aso-kotiin.

Päätöksellään valtionhallitus taannehtivasti vetää matot ja lattiat asukkaiden ja aso-yhtiöiden alta, vaarantaa aso-sopimusten sitovuuden periaatteen, on ristiriidassa jälkikäteen vaikuttavan lainsäädännön kiellon kanssa ja rikkoo lainsäädännön ennustettavuutta ja pysyvyyttä vastaan.

Koska uudesta aso-laista päätettiin demokraattisesti vuonna 2021, aso-järjestelmän epäsuorakin vaarantaminen ARA-rahoitusta katkaisemalla merkitsee demokratian vastaista toimenpidettä kyseenalaistaessaan tuoreen lain ja kansalaisten oikeuden kotiin sekä kodinturvaan.

Pidän kyseistä päätöstä oikeusvaltioperiaatteen vastaisena.

Aso-asukkaillakin pitäisi olla pesimärauha – Huutista ministeri Mykkäselle!

Vaikuttaa siltä, että Suomessa on rauhoitetuilla elämilläkin parempi pesintäturva kuin asumisoikeusasukkailla, joiden asemaa ja oikeuksia on kyseenalaistettu hallituksen ja ministeriön taholta jatkuvalla vyörytyksellä.

Olen toistuvasti todennut ministeriöön päin, että poliitikkojen ja ministeriön olisi jo viimeinkin korkea aika jättää aso-järjestelmä rauhaan jatkuvalta asukkaisiin kohdistettavalta ahdistelulta ja epävarmuuden lietsomiselta.

Olen toistuvasti muistuttanut eduskunnan ympäristövaliokuntaa, ministeriötä ja kansanedustajia, että aso-laki ei ole mikään toistuvasti auki revittävissä oleva laki.

Aso-lailla on tarkoitus turvata pitkäaikaisiksi tarkoitettuja oikeudellisia asemia ja suhteita. Sen rinnalle ei tulisi yrittää perustaa mitään kilpailevaa mallia, josta tulisi kaiketi jonkinlainen ”aso numero 2” mutta ilman Kokoomukselle epämieluisia käyttö- ja luovutusrajoituksia.

Varoitan vakavasti maan hallitusta ja ministeriötä siitä, että jo pelkkä päätös, jonka mukaan uusia aso-taloja ei rakenneta, on omiaan lisäämään epäluottamusta ja karkottamaan asukkaita aso-mallin piiristä.

Tällöin asuntojen tyhjäkäyttö lisääntyy ja vastikkeet nousevat, ja pahimmassa tapauksessa yhtiöt pääsevät tai joutuvat realisoimaan taloja nykyisenkin aso-lain 88 §:n nojalla.

Hallitus itse saattaa aiheuttaa myös aso-yhtiöiden konkursseja, joita ei ilman ministeri Mykkäsen toimia tulisi.

Hallitus saattaa toimillaan aiheuttaa satojen miljoonien eurojen kansantaloudelliset tappiot ja asuntopoliittisen katastrofin, mikäli se romuttaa nykyisen aso-järjestelmän kysyntää vähentävillä ja epähoukuttelevuutta lisäävillä päätöksillään.

Voidaan kysyä, tämäkö on istuvan hallituksen tarkoituskin. Jos on, sellaiselle hallitukselle pitäisi saada defenestraatio mahdollisimman pian.

On syytä muistuttaa, että pelkkää segregaation ehkäisemistä tärkeämpää on asumisoikeusjärjestelmässä sen tavoite: mahdollistaa kohtuuhintainen ja pysyvä asuinmuoto kasvukeskuksiin väestölle, jonka tulot tai varallisuus eivät riitä omistusasumiseen mutta sosiaaliset perusteet eivät täyty haettaessa ARA-tuettuun vuokra-asumiseen.

Asumisoikeusjärjestelmä on ehkäissyt sosiaalista segregaatiota tehokkaasti, eikä sitä pitäisi ajaa alas. 

Sen sijaan nykyisen asumisoikeusjärjestelmän ARA-rahoitusta pitäisi jatkaa korkokriisin lauettua, ja uusien talojen ARA-lainakiellon pitäisi jäädä vain määräaikaiseksi.

 

2. Mitä elementtejä mahdollisessa uudessa välimuodon asumisessa tulisi olla ja mitä ei tulisi olla? 

VASTAUKSENI:

Nähdäkseni tarvetta uudenlaiseen välimallin asuinmuotoon ei ole. Sitä eivät ole asukkaat eivätkä muutkaan kansalaiset pyytäneet.

Valtion asuntorahastossa (VAR) koettu rahoituskriisi johtuu hallituksen omasta halusta vähentää VARin kuluja ja on luonteeltaan ideologinen ja poliittinen. Tosiasiassa korkotason alentuessa taloudellinen kriisi laukeaisi itsestään.

Asumisoikeusasuntojen osuus noin 100 miljoonan euron vuotuisista ARA-kokonaiskorkotuista on varsin pieni eikä muodosta suhteellisesti arvioiden minkäänlaista ongelmaa, kun sillä on voitu turvata kodit ihmisille ja rakennusteollisuuden jatkuminen kasvukeskuksissa. Yhtään aso-yhtiötä ei ole mennyt konkurssiin, eikä ARA ole joutunut maksamaan takauksia.

Aso-järjestelmän muutoksia ei voida perustella valtiontalouden säästötoimilla, koska aso-yhtiöiden osuus Valtion asuntorahaston ja ARAn korkotuista on vähäpätöinen verrattuna tuetun vuokra-asumisen korkotukiin. Aso-järjestelmän hyödyt ovat taloudellisia rasitteita suuremmat asukkaiden maksaessa 15 % rakentamiskuluista, toisin kuin vuokratalojen kohdalla.

Aso-järjestelmä tulee siis valtiolle halvemmaksi kuin tuettu vuokra-asuminen. Tällä perusteella hallituksen ARA-uudisrahoituskieltoa ovat vastustaneet myös omistajayhtiöt.

Rinnakkaisen välimallin kehittely nykyisen aso-järjestelmän ohelle on poliittinen veruke, jolla hallitus yrittää epäsuorasti romuttaa aso-järjestelmän huomattuaan, että aso-asuntojen käyttö- ja luovutusrajoitusten purkamiselle on perustuslaillisia ja yleisiin oikeusperiaatteisiin liittyviä esteitä. 

Suomessa on sovellettu eräänlaisena välimallin asuinmuotona osaomistusjärjestelmää, jota voisi nähdäkseni kehittää edelleen, mikäli sille esiintyisi markkinoilla kysyntää. Yhden esimerkin tarjoaa Helsingin kaupungin kehittelemä Hitas-järjestelmää korvaava polku omistusasumiseen, josta täällä ja täällä. Se ei kuitenkaan edellytä mitään muutoksia aso-järjestelmään.

 

3. Mitä muuta haluatte nostaa esille välimuodon asumiseen liittyen? 

VASTAUKSENI:

Olen edellä argumentoinut, että uuden välimallin suunnittelu ja nykyisen aso-järjestelmän näivettäminen ARA-rahoituskiellolla vaikuttavat jo pelkkinä suunnitelmina aso-asukkaita karkottavasti. 

Ne saattavat johtaa aso-yhtiöt suuriin vaikeuksiin ja jättiläismäisiin taloudellisiin romahduksiin, joiden ensisijaisina syinä eivät ole korkokriisi eivätkä yhtiöiden tai asukkaiden toimet vaan hallituksen oma halu rapauttaa järjestelmää jyrsimällä sen perusteita, lopettamalla uusien talojen ARA-rahoitus sekä aiheuttamalla epävakautta ja epäluottamusta markkinoille.

Olen kirjelmöinyt asiasta eduskunnan oppositiopuolueille ja pyytänyt niitä tekemään hallituksen aso-toimista välikysymyksen, jolla puututtaisiin hallituksen sinnikkääseen pyrkimykseen kiusata nykyisiä aso-asukkaita järjestelmän jatkuvalla kyseenalaistamisella.

Eivät vuokra-asumisen ja asunto-osakeyhtiölainsäädännönkään perusteet ole tällaisen jatkuvan repimisen kohteina!

Eräät pitkäaikaiset aso-asukkaat ovat kieltämättä närkästyneitä siitä, että käyttövastikkeet pysyvät korkealla tasolla koko asumisen ajan, eivätkä ne laske, vaikka asuintalojensa lainat ovat loppuun maksetut. He ovat jopa toivoneet, että talojen omistus purettaisiin asukkaiden hyväksi. 

Tämä ei liene mahdollista, koska omaisuudensuoja koskee – paitsi asukkaiden aso-oikeutta ja aso-maksuja – myös aso-talojen omistajayhtiöiden varallisuutta ja suojaa omistajayhtiöitä jälkikäteiseltä konfiskoinnilta. Omistajayhtiöiltä puolestaan puuttuu halukkuus luovuttaa omasta aloitteestaan mitään takaisin asukkaille. Useat aso-asukkaat ovat maksaneet asuinhistoriansa aikana pääomalainojen lyhennyksiä käyttövastikkeina eri aso-yhtiöille, ja niiden hyvittäminen takaisin olisi käytännössäkin mahdotonta. Aso-talojen omistuksen purkamisesta seuraisi hallinnollinen monenkirjavuus tuloksena Fazerin sininen silakkasuklaa.

Näin ollen ainoa realistinen mahdollisuus on torpata koko lainmuutoshanke ja jatkaa aso-järjestelmää nykyisellään, kun siihen ei liity mitään merkittäviä ongelmia ja hallituksen esittämät korjaukset ainoastaan riskeeraisivat koko järjestelmän uskottavuuden.

Se, että aso-järjestelmään on virrannut rahaa sekä uusien lainojen muodossa että vanhoilta asukkailta, joiden asuintalojen lainat ovat loppuun maksetut, on järjestelmän ominaisuus, josta on päätetty jo järjestelmää luotaessa.

Dispositiomaisesti aso-järjestelmä on kieltämättä eräänlainen pyramidi. Se alkaa horjua, jos uutta rahaa lakkaa virtaamasta sisään.

Nyt hallitus on laittamassa uuden rahoituksen hanat kiinni. Jos myös toisesta päästä lakkaa virtaamasta rahaa sisään, eli vanhojen talojen omistus puretaan, rahaa lakkaa virtaamasta sisään myös toisesta päädystä, eli vanhojen talojen asukkailta käyttövastikkeiden muodossa.

Tämä merkitsee, että keski-ikäisten ja uusien talojen käyttövastikkeet nousevat rajusti, ja lopulta nämäkin talot joudutaan realisoimaan asukkaiden kaikottua ja tyhjenemiskierteen käynnistyttyä.

Näin koko järjestelmä romahtaa.

Jotta tällä tavalla ei kävisi, ainoa looginen mahdollisuus on jatkaa järjestelmää. Se on verrattavissa euroalueeseen. Myös euroalue (eurovaluutta) on eräänlainen pyramidi. Sekin toimii vain, jos järjestelmään virtaa jatkuvasti uutta keskuspankkirahaa. Kukaan ei voi ottaa riskiä, mitä tapahtuu, jos keskuspankkirahan syöttäminen järjestelmään lopetetaan.

Ministeri Mykkänen on nyt ottanut tällaisen riskin aso-järjestelmän kanssa. Hän siis leikkii tulella.

Ministeriön 27.5.2024 julkaisemassa muistiossa kuitenkin rohjetaan esittää omistusrakenteiden purkua, aso-talojen ja aso-asuntojen osittaista tai kokonaista osakeyhtiöittämistä, asukkaiden vuokralaistamista tai jäämistä asumaan (korotetulla) käyttövastikkeella.

Jos hallituksen tavoitteet päätyvät lakiin, pahimmassa tapauksessa asuntonsa laskennallisesti kahteen kertaan maksaneet aso-asukkaat saavat omistajayhtiöltä kirjeen, jossa tarjotaan mahdollisuutta lunastaa asunto kolmanteen kertaan omaksi, tällä kertaa oikeasti ja kovalla pankkirahalla!

Jotta tällaisilta ultimaatumeilta vältyttäisiin, olisi hallituksen lainmuutoshanke haudattava mahdollisimman pian. Omistusrakenteita sekoittava lainmuutos tuhoaisi myös kaikki ne asukasdemokratian lisäykset, jotka saatiin kovalla työllä uuteen aso-lakiin vuonna 2021. 

Tämä olisi tulos hallituksen kaavailemasta aso-uudistuksesta.

Ikävää sanoa, mutta aso-järjestelmän hallittu romahduttaminen on torpparilaitoksen paluusta unelmoivan Kokoomus-puolueen poliittinen tavoite, ja lainmuutoksen tulokset ovat junaillut jo pitkälle liikemiespiireissä.

Kokoomusta avustavat useat realisointifirmat, jotka odottavat vesi kielellä lainmuutoksen voimaan astumista, jotta ne pääsisivät realisoimaan satojen miljoonien eurojen kiinteistövarallisuutta, vetämään voittoa välistä ja tekemään palveluksen talojen omistajayhtiöille, jotka saisivat 0-sijoituksella huikean liikevoiton, kun asuntonsa sataprosenttisesti maksaneiden aso-asukkaiden kodit myytäisiin omistus- tai vuokra-asunnoiksi.

Saamieni tietojen mukaan eräässä yksityisessä omistajayhtiössä johtajisto on iloinnut jo etukäteen siitä, että nyt pojat lyödään realisoinnilla rahoiksi! Samalla kun ministeri Mykkänen valmistelee ydinkoetta aso-asukkaiden kodeilla, häntä avustavat Perkeleen enkelisijoittajat, joita pyrähtää paikalle parveilemaan aina sinne, missä veri ja raato lemahtavat.

Tämä on kapitalistisen kiinteistökeinottelun eräs keinotekoisesti tuotettu huipentumispiste. Negatiivisilla keskuspankkikoroilla velkaannutettiin ensin aso-omistajayhtiöt, samanaikaisesti rakentamista vauhditettiin vasemmiston ylimitoitetuilla lisärakentamisvaateilla, ja nyt porvarit ja keinottelufirmojen bandiitit odottavat pääsevänsä korjaamaan toisten maksamista aso-kodeista ja kiinteistöistä miljoonien liikevoitot.

Näin ei olisi pakko tehdä, vaan myös tilapäisestä rahoituskriisistä olisi mahdollista päästä yli kuivin jaloin.

Ministeri Mykkänen on käyttänyt romutushankkeensa verukkeena valheellista väitettään, että aso-järjestelmä on ”riskikeskittymä”. Tosiasiassa korkoriskit valtiolle ovat vähäpätöiset ja pienemmät kuin tuetussa vuokra-asumisessa. Riskit omistajayhtiöille ovat mitättömät, koska asuin- ja rakentamiskulut kääntyvät lain mukaan joka tapauksessa asukkaille. Todellisuudessa aso-järjestelmä on ollut ja on edelleen MENESTYSTARINA, jonka valtion hallitus yrittää nyt tuhota.

”Kansallismielisinä” esiintyvien Perussuomalaisten minarkisti-libertaarit katselevat statisteina sivusta samalla, kun perhetaustaltaan osittain venäläinen Kai Mykkänen sanoo Ylelle, että asumisoikeusasunnoissa asuu mukamas vääränlaisia ihmisiä!

Tämä puoliksi oppinut pölkkypää on röyhkeydessään unohtanut paitsi aso-rakentamisen sosiaalipoliittiset tavoitteet, myös sen, ettei ole hänen tehtävänsä päättää siitä, kuka kodissaan asuva ihminen on väärässä tai oikeassa paikassa. Entäpä, jos päätettäisiin, että Mykkäsen omassa asunnossa asuu vääriä ihmisiä? 

Maalitolppien siirtely kesken pelin on koko järjestelmän ryssimistä. Hallituksella on hyppysissään suunnaton ja ennennäkemättömän sikamainen kavallus, jonka kohteina ovat ihmisten kodit. Se edustaa rakenteellista väkivaltaa ja korruptiota, jota kannattaa vastustaa kaikkien oikeuspilttuiden viimeisiin peräseiniin asti.

Esitän, että hallitus peruisi uusien aso-talojen ARA-lainakiellon ja tekisi siitä vain määräaikaisen sekä jatkaisi myös uusien aso-asuntojen ARA-rahoittamista korkokriisin väistyttyä.

Muussa tapauksessa hallitus ottaa vastuulleen useiden aso-yhtiöiden konsernitalouden tuhoamisen ja aso-asukkaiden aso-sopimusten taannehtivan irtisanomisen tai purkamisen, mikä merkitsee sopimusten sitovuusperiaatteen (pacta sunt servanda) rikkomusta ja jälkikäteen vaikuttavan lainsäädännön kiellon (ex post facto) vastaista toimenpidettä.

Aso-järjestelmän asettaminen giljotiinin alle on törkeimpiä asuntopoliittisia veivauksia ja virheitä, ja on valitettavaa, mikäli se poliittisessa hallinnossa marginalisoidaan ja jää huomiotta. 

Mikäli hallituksen ja ministeriön toiminta aso-järjestelmän horjuttamiseksi jatkuu, vaarassa ovat ihmisten kodit ja elinikäiseksi sovittu asumisturva, ja joudun tekemään ihmisoikeuksien vaarantamisesta kantelun tai tutkintapyynnön viime kädessä Cour européenne des droits de l’hommehen ja EU:ssa voimassa olevien oikeusperiaatteiden rikkomuksesta Cour de justice de l’Union européenneen.

Helsingissä 21. toukokuuta 2024

JUKKA HANKAMÄKI

filosofian tohtori

valtiotieteiden tohtori

asumisoikeuden haltija ja järjestelmäasiantuntija

Helsinki

 

Päivitetty 3.6.2024 ympäristöministeriön 27.5.2024 julkaiseman muistion Dnro VN/14605/2024 johdosta.

JAKELU

Ympäristöministeriön asettama työryhmä

Selvitysmies Juhana Brotherus

Selvitysmies Matti Kuronen

Lainsäädäntöneuvos Anu Karjalainen (YM)

Lainsäädäntöneuvos Liisa Meritähti-Lustig (YM)

Ylijohtaja Teppo Lehtinen (YM)

Kansliapäällikkö Juhani Damski (YM)

Oppositiopuolueiden puheenjohtajat ja eduskuntaryhmien puheenjohtajat 

Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja

Kansanedustajat, joita asia voi kiinnostaa

 

TIEDOKSI

Toimitusjohtaja Harri Palviainen (Haso)

Hallintopäällikkö Juho Heino (Haso)

Helsingin kaupungin asunto-ohjelmapäällikkö Hanna Dhalmann

Pormestari Juhana Vartiainen

Apulaispormestari Anni Sinnemäki

Apulaispormestari Paavo Arhinmäki

Muita asumisoikeutta ja asuntopolitiikkaa käsitteleviä kirjoituksiani:

Välikysymys hallitukselle aso-asukkaiden hylkäämisestä ja  aso-yhtiöiden rahoituksen pettämisestä

Näpit irti asumisoikeusasukkaiden oikeuksista!

Kehysriihessä kansalaisille toinen silmä mustaksi

Kirjoitukseni Kaleva-lehdessä (7.11.2023)

Lausuntoni asumistukea koskevan lain huononnusesityksestä sosiaali- ja terveysministeriölle (17.9.2023)

Oikeuskanslerin lausunto (19.9.2023)

Hallitus heittää kotioville hevosenpään

Miksi asumistukea ei pidä leikata? – Kyseessä nykyhallituksen ”taksiuudistus”

Kokoomuksen näkemys kannustamisesta

Perussuomalaiset kokoomuslaisen politiikan vankeina 

Perussuomalaiset ei ole enää kansanpuolue – Hallitusvalta vei hakoteille

Hallituksen keltainen kirja: täyttä kuraa!

Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa

Kokoomus haluaa räjäyttää suomalaisten kodit

Sosiaalipoliittinen katastrofi on ovella: yleistuki voi romuttaa työttömyysturvan keston ja tehdä varattomuusvaatimuksista sosiaaliturvan ehdon

Helsingin Sanomat julkaisi 17.5.2024 toimittaja Teemu Muhosen kirjoittaman jutun ”Hallitus valmistelee historiallista uudistusta: tätä tarkoittaa uusi ’yleistuki’”. Asiasta kirjoitti myös Iltalehti, ja tiedotteita aiheesta on julkaissut sosiaali- ja terveysministeriö.

Helsingin Sanomien jutussa viitattiin sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.) näkemyksiin ja haastateltiin STM:n ylijohtajaa, hallintotieteiden maisteri Liisa Siika-ahoa, joka johtaa uudistusta valmistelevaa virkamiestyöryhmää.

Olen osoittanut Siika-aholle, virkamiestyöryhmälle, sosiaaliturvauudistusta pohtivan komitean jäsenille ja valituille kansanedustajille kirjelmän, jonka julkaisen avoimena kirjeenä myös tässä blogissani.

Perusturvan muodolliseen selkeyttämiseen voi olla perusteita. Jos uudistus tehdään istuvan hallituksen poliittisesti linjaamalla tavalla, siihen liittyy kuitenkin huomattava riski, joka uhkaa romuttaa työttömyysturvan keston ja tekee varattomuusvaatimuksista ehdon (työttömyysetuutta korvaavaksi aiotun) yleistuen saamiselle.

Hallituksen tarkoitus lienee pudottaa ihmiset toimeentulotuelle. Koska toimeentulotukea voivat saada vain lähes varattomat ihmiset, tämä tarkoittaisi, että työttömyysturvaa huononnettaisiin sisällyttämällä sitä korvaavaan yleistukeen epäsuora varattomuusehto, joka realisoituu ihmisen päätyessä toimeentulotuen piiriin.

Jos yleistuki rajataan kestoltaan ja siihen sisällytetään varattomuusehto, vaikutus olisi todennäköisesti sosiaalisesti rapauttava. Se johtaisi suuren osan ihmisiä toimeentulotukeen, joka on sosiaalisista loukuista pahin ja vähiten työhön kannustava. Varattomuusehto johtaisi osan ihmisistä kuluttamaan kaiken varallisuutensa saadakseen tuloa jokapäiväisiin menoihinsa, mikä voisi tarkoittaa osalle ihmisistä omaisuutensa menettämistä.

Tällainen vääryys ollaan ottamassa jo käyttöön yleisessä asumistuessa, jota koskee jatkossa asteittainen tuen määrää alentava varattomuusehto.

Varattomuusvaatimukset liukuvat tukia yhdistettäessä helposti ja huomaamatta toimeentulotuesta ja yleisestä asumistuesta myös työttömyysetuuksia korvaavaksi aiotun yleistuen piiriin. 

Perustelen seuraavassa STM:lle osoittamassani kirjelmässä, miksi kyseinen politikointi saattaa olla perusoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen vastaista.

 

Avoin kirje

Arvoisa ylijohtaja Liisa Siika-aho

Asia: Yleistukea koskevat kannanottonne

Viitteet: Helsingin Sanomat 17.5.2024, Iltalehti 17.5.2024, STM:n tiedotteet ja viestipalvelu X:n postauksenne.

Kommentoitte Helsingin Sanomille suunnitteilla olevaa yleistukihanketta, ja aiheesta kirjoitti myös Iltalehti.

Kirjoituksista ja ministeriön tiedotteista sekä viestipalvelu X:n postauksistanne käy ilmi, että yleistuella on tarkoitus yhdistää Kelan peruspäiväraha ja työmarkkinatuki.

Olen perehtynyt työttömyysturvajärjestelmään ja sosiaaliturvajärjestelmään perin pohjin akateemisissa yhteyksissä.

 

*

Huomiota yleistulosta esitetyissä lausumissa herättää hallituksen poliittinen linjaus, jolla ollaan mahdollisesti kyseenalaistamassa työmarkkinatuen jatkuvuus.

Jos käy niin, että peruspäivärahan ja työmarkkinatuen korvaavasta yleistuesta tulisi kestoltaan rajattu, tämä todennäköisesti pudottaisi monet ihmiset toimeentulotuen piiriin, joten kokonaissäästöä valtiontaloudelle koituisi vain vähän.

Toisaalta syntyisi suuri määrä väliinputoajia, sillä toimeentulotukea koskee varattomuusehto, jonka vuoksi sitä voidaan myöntää lähes täysin varattomille, joilla ei ole helposti rahaksi muunnettavaa omaisuutta.

Tällä tavoin hallitus tekisi epäsuorasti työttömyysetuudesta (työmarkkinatuesta) tarveharkintaisen ja varattomuusehtoisen etuuden – sikäli kuin se ei sitä nykyisin ole 55 vuotta täyttäneillä ja työssäoloehdon suorittaneilla.

Tällaisen politiikan vaikutus olisi sosiaalisesti rapauttava, sillä se kannustaisi joko käyttämään kaiken varallisuutensa juokseviin menoihin ja/tai hankkiutumaan muutoin varattomaksi toimeentulotukea saadakseen.

Vastustan yleistuen valmistelussa väläytettyä muutosta, joka tekisi työmarkkinatuesta kestoltaan rajattua, pääasiassa kolmella argumentilla.

A) Muutos pudottaisi keston umpeuduttua ihmiset toimeentulotuelle, mikä ei juurikaan vähentäisi valtion menoja. 

B) Toimeentulotuelle ohjautuminen saattaisi jättää osan ihmisistä kokonaan ilman tuloa, koska toimeentulotukea koskee varattomuusehto.

C) Muutoksella tuskin olisi työllistymistä edistäviä vaikutuksia, koska pitkäaikaistyöttömyyden syyt ovat yleensä muualla kuin taloudellisten kannusteiden tai taloudellisen ohjailun puuttumisessa.

Kyseisenlainen uudistus todennäköisesti lisäisi köyhyyttä ja kurjistumisilmiön kautta julkisen talouden menoja.

Nykyisinkin suuri osa ikäihmisten leipäjonoista johtuu siitä, että eläkeläisten asumistuessa on varattomuusehto, jonka mukaan eläkeläisen asumistukea voivat saada vain lähes varattomat eläkeläiset. 

Kun hallitus lisää myös yleiseen asumistukeen asteittaisen varattomuusehdon, hallitus tällä päätöksellään tekee yleisestä asumistuesta toimeentulotuen tapaisen sosiaalisen loukun, josta ei edes yritetä kohota paremmille päiville, kun hankittu tulo tai varallisuus leikkaa sosiaalietuutta.

Tästä puolestaan johtuu, että perusturvaan asetetut varattomuusehdot vaikuttavat tuhoisasti. 

Muita toimia, joilla hallitus on ilmoittanut valmistelevansa siirtymistä yleistukeen, on 300 euron tulonvähennysoikeuden poistaminen (300 euron ns. suojaosan poistaminen).

Myös tämän muutoksen vaikutukset ovat todennäköisesti passivoivia, koska vähäinenkin tulonmuodostus alentaa sosiaaliturvaa. 

 

*

Puutun tässä kirjoituksessani myös muihin sosiaaliturvan uudistuksiin, jotka nähdäkseni ovat erittäin huonosti harkittuja – ja vaikutuksiltaan toisenlaisia kuin päätösten tekijät toivovat.

Esitän seuraavassa niistä olennaisimmat yksilöidysti:

 

1. Hallitus alensi yleisen asumistuen tasoa ja sisällyttää siihen asteittaisen varattomuusehdon. Molempien muutosten tuloksena julkisen talouden menot kiertyvät sirkulaatioilmiön kautta menoiksi toimeentulotukeen, ja valtiontalouden säästöt jäävät vähäisiksi.

Asumistuen tason alentaminen siirtyy toimeentulotukeen, jonka piirissä sovelletaan ankaraa varattomuusehtoa. Koska toimeentulotuen varattomuusehdot ovat tiukemmat kuin asumistukeen tehtävät (asteittaiset) varattomuusehdot, suuri osa asumistuen saajista ei voi saada kompensaatiota asumistuen alenemaan toimeentulotuesta, jonka saannin estää yleisestä toimeentulotuesta annetun lain mukaan vähäinenkin helposti rahaksi muutettava varallisuus.

Myös asumistukeen tehty asteittainen varattomuusehto merkitsee käytännössä asumistuen muuntamista varattomuusehdon varaiseksi, jolloin leikkaukset ovat suoraan pois tämän ryhmän ruokapöydistä.

Tämä muutos kohtelee kaltoin toiseksi tai kolmanneksi huonoimmassa asemassa olevia väestöryhmiä ja pudottaa heidät kaikkein huonoimmassa asemassa olevien joukkoon, jolloin muutos on sosiaalisesti destruktiivinen.

Poliittisessa retoriikassa hallituksen viljelemä sanonta, että ”kaikkein heikoimmassa asemassa olevien asemaan ei puututa” onkin sangen kelvotonta argumentaatiota, koska siinä oletetaan, että vain kaikkein surkeimmassa asemassa olevat olisivat tuen tarpeessa.

Vielä kynnelle kykenevät väestönosat jätetään siis huomiotta ja haavoitetaan heidän taloudellista toimeentuloaan jopa kaikkein huonoimmassa asemassa olevien alapuolelle.

Samalla kun hallitus laajentaa varattomuusehtoa eri tukiin, yksityiset pankit puolestaan valmistautuvat muutoksiin tekemällä palvelusopimuksiin ehtomuutoksia, joiden mukaan asiakkaita velvoitetaan myöntämään pääsy tilitietoihinsa yhden pankin kautta myös kaikkiin muihin pankkeihin. 

Perustuslakivaliokunta torppasi viranomaisten tiedonsaantioikeuden jo vuonna 2018 perustuslaillisen yksityisyydensuojan vastaisena, mutta nyt sitä viedään läpi asiakkaan näennäiseen ”vapaaehtoisuuteen” perustuvana siten, että tyottömyysetuuksien, asumistuen ja muiden tukien saannin ehtona olisi asiakkaan ”vapaaehtoinen” tietojen luovutus pankeista suoraan tuen myöntäjälle.

Tällainen ehdollistaminen on fasismia siinä, missä kokoomuslaisen ministerin Maija Perhon ajama laki, jolla jo 2000-luvun alussa tehtiin toimeentulotuen saajien pankkitiedoista läpinäkyviä ja ihmisistä itsestään lasisia kansalaisten yhdenvertaisuutta ja tietosuojaa rikkoen.

Tällaista politikointia ei voisi missään tapauksessa asiantuntijaperustein hyväksyä. 

 

2. Hallitus lopetti asumistuen maksamisen omistusasujille kokonaan.

Omistusasumiseen suunnattua asumistukea on tähänkin asti voitu myöntää vain osakeasunnon hoitovastikkeisiin tai asuinkiinteistön hoitokuluihin. Vastikkeet ja hoitokulut ovat yleensä alemmat kuin vuokrat. Kannustaessaan omistusasukkaita muuttamaan vuokralle asumaan hallitus tulee todennäköisesti lisänneeksi eikä säästäneeksi valtion menoja.

Hallituksen päätös saattaa myös tarkoittaa monelle omistusasukkaalle koko omaisuutensa menettämistä, kun he joutuvat huonossa markkinatilanteessa myymään asuntonsa. Päätös on perustuslaillisen omaisuudensuojan ja oikeusvaltioperiaatteiden vastainen pyrkiessään ajamaan ihmiset kodeistaan ja loukatessaan oikeutta kodinturvaan.

Käsitys, että omistusasukkaat ovat varakkaita, joiden pitääkin menettää omaisuutensa ja kotinsa, on virheellinen, sillä suuri osa omistusasukkaista on velkaisia, ja asuntojen pakkorealisoinnit voivat johtaa myyntitappioihin ihmisille ja luottotappioihin pankeille.

Hallituksen tapa tyhjentää vähä- ja keskivarakkaiden ihmisten omaisuus valtion budjetin tilkkeeksi noudattaa seuraavaa kaavaa. Ensin lopetetaan asumistuki omistusasukkailta ja pakotetaan heidät siten myymään asuntonsa. Kun rintamamiestalot ja velkaiset osakehuoneistot on myyty, katsotaan asukkaan hallussa olevan ainakin laskennallisesti tai virtuaalisesti rahaa, joka estää asumistuen myöntämisen. Asukkaita pakotetaan syömään näennäistä varallisuuttaan ja pureskelemaan kynsiään.

Näin poliittinen porvaristo hoitaa valtiontalouden vajetta vähä- ja keskivarakkaiden ihmisten omaisuudella, jolloin kärsijöinä ovat muiden muassa perussuomalaisia äänestävät kantasuomalaiset. Asumistukeen ja muihin sosiaalietuuksiin liitettävillä varattomuusehdoilla Kokoomus yrittää siis sulattaa tukimuodoista riippuvaisen keskiluokan omaisuuden valtionvelkojen hoitoon, tuloksena periytyvää köyhyyttä.

Tällä sikamaisella lainmuutoksella hallitus ulosmittaa ihmisiltä heidän asuntovarallisuutensa ja ajaa asukkaat kodeistaan siitä huolimatta, että asumistukimenot todennäköisesti nousevat asukkaiden päätyessä lopulta vuokralle! Tämä on jotakin sellaista, jota virkamiesvalmistelijat tuskin keksisivät, joten siihen on varmasti tarvittu uhopuolueiden luovuutta ja mätämunapoliitikkojen nerokkuutta.

Perussuomalaisten kannattaisi välittömästi lopettaa hallitusyhteistyö Kokoomuksen kanssa, sillä tämä ei ole Perussuomalaisten kannattajakunnan etujen mukaista. Asiassa ei auta PS-puoluejohdon puolustelu, jonka mukaan puoluejohto itse syö lautasensa tyhjäksi ennen kuin pyytää lisää.

Tosiasiassa kyseiset poliitikot itse elävät toisten rahoilla, kuten kuninkaat ja kauppiaatkin, mutta he tekevät sen leveämmin kuin monet muut ihmiset. 

Napamies Petteri Orpon ilmaisema halu ”pelastaa hyvinvointivaltio tuleville sukupolville” tuhoaa hyvinvoinnin nykyisiltä X-, Y- ja Z-sukupolvilta ja luo ylisukupolvista köyhyyttä, joka kurjistaa ainoaa todellisuutta eli nykyisyyttä samalla, kun maahan luodaan kokoomuslaisen lullukkaväen perillisistä koostuva rässisääty.

Hallituksen harjoittama politiikka tekee tukiriippuvaisista ihmistä varattomia kirkonrottien tavoin. Tuloksena on kasvava rutiköyhien suomalaisten joukko, jonka ei kannata muuta tehdäkään kuin kävellä suoraan toimeentulotukeen.

Asiaa ei ehkä voi ymmärtää pelkällä kirkkoslavistiikan asiantuntemuksella, ja näistä syistä Perussuomalaiset ei olekaan ollut pitkään aikaan kansanpuolue vaan kapean puolue-eliitin etuja ajava liike, josta omilla aivoillaan ajattelevat harjataan pois.

Itse en tiedä halveksuttavampaa tapaa hoitaa valtiontaloutta kuin vaarantaa ihmisten kodit päätöksillä, jotka eivät ole edes yleisen taloudellisen edun mukaisia.

 

3. Hallitus lopettaa kansaneläkkeiden maksamisen ulkomailla asuville.

Myös tämä päätös on järjen vastainen, koska se kannustaa ulkomailla asuvia kansaneläkeläisiä muutamaan takaisin Suomeen kansaneläkettään saamaan, jolloin valtio ei säästä eläkekuluissa mitään. 

Kansaneläkkeen epääminen asuinpaikan perusteella saattaa olla myös vastoin vapautta valita asuinpaikkansa ja vastoin Euroopan unionin liikkumisen vapauden säädöksiä.

Lisäkuluna valtiolle voi olla se, että kansaneläkeläiset tulevat Suomeen anomaan sairaanhoitopalveluja ja kansoittamaan asuntojonoja täällä. Ihmisille itselleen päätöksestä koituu suurta, tarpeetonta ja taloudellisesti vahingollista vaivaa.

Eräs pahanlaatuinen esimerkki on tässä.

Katson, että varattomuusehto olisi pitänyt poistaa eläkeläisten asumistuesta sosiaalista syrjäytymistä ja eläkeläisköyhyyttä torjuvana toimenpiteenä.

 

4. Opiskelijoiden palauttaminen yleisestä asumistuesta opintotuen piiriin ja siihen liittyvä asumistuen tason alentaminen on ristiriidassa opiskelija-asuntokannassa tapahtuneen rakenteellisen muutoksen kanssa. 

Edullisista ja vanhoista soluasunnoista on tullut harvinaisia, ja jokainen valmistuva asunto on väistämättä uusi ja kallis. Jos opintotuki ei riitä nykyisten opiskelija-asuntojen vuokriin, asunnot jäävät tyhjiksi tai opiskelijat asunnoitta. Etenkin Kokoomus lupasi vaalikampanjassaan 2023, ettei koulutuksesta leikata. Tosiasiassa opintotuen heikennykset ovat koulutusleikkaus, koska opiskelun subjekti on opiskelija.

Opiskelijoiden opintotuen heikennykset velkaannuttavat nuorisoa jo varhain. Julkisuudessa väläytetty ehdotus, jonka mukaan korkeakouluopiskelijoilta opintoraha pitäisi lopettaa kokonaan ja siirtyä pelkkään lainarahoitukseen siksi, että korkeakoulutetut (keskimäärin) tienaavat lopulta paremmin kuin muut, on mielivaltainen yleistys.

Ihminen voi hukkua jokeen, jonka syvyys on keskimäärin vain metri.

Tosiasiassa korkeakoulutettujen joukossa on paljon työttömiä ja alipalkattuja, ja moni on koulutustaan vastaamattomassa työssä. Näin ollen väite hyväosaisista korkeakoulutetuista on täyttä tuubaa samoin kuin muutkin hallituksen tekemät oletukset.

 

*

Hallituksen sosiaalipoliittisia uudistuksia leimaa kaksi ominaisuutta:

– Tiedon sijasta argumentaatiossa vedotaan oletuksiin, toiveisiin ja pelkkään poliittiseen tahtotilaan, ja asiantuntijalausunnot tilataan valikoidusti niiltä tahoilta, joilta hallitus voi saada haluamiaan tuloksia (kuten jo hallitusohjelmaa muotoiltaessa).

– Hallituksen päätökset, joihin liittyy selviä oikeudellisia ongelmia, ovat syntyneet sikäli väärässä järjestyksessä, että niitä tehtäessä on laiminlyöty vaikutusten arviointi, mistä oikeuskansleri puolestaan on hallitusta toistuvasti moittinut.

Lainsäädäntötyössä ja oikeudellisessa ajattelussa seurausharkinta on erittäin tärkeä osa toimintaa, koska kaikilla oikeudellisilla normeilla on ennakolta vaikuttavia ominaisuuksia. Niille hallitus on täysin sokeutunut tai sokeuttanut itsensä, mikä on näyttö erittäin huonosta harkinnasta ja jopa oikeusvaltioperiaatteiden rikkomuksista.

Olen useasti kiinnittänyt huomiota siihen, miten löyhästi ja heppoisin perustein myös virkakoneisto päästää lainvalmistelun läpi säädöksiä ja niiden muutoksia pelkästään ministeripoliitikkojen mielipiteidenvaraisten oletusten ja poliittisen ohjauksen pohjalta.

Kielteisenä esimerkkinä siitä on sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.) juokseminen saksien kanssa.

Toisen kielteisen esimerkin tarjoaa työministeri Arto Satosen (kok.) tapa tehdä työmarkkinapolitiikassa anarkokapitalistista vallankumousta omalla kapealla kauppiaan järjellään.

On todennäköistä, että hallitus vei läpi poliittisia lakkoja rajoittavat lait nimenomaan iskeäkseen syömähampaansa seuraavaksi työttömyysturvaan, mikä tapahtuu ”yleistueksi” naamioitujen huononnusten kautta.

Oikeusvaltioissa ihmisten perustoimeentuloa ei saisi jättää poliitikkojen mielipiteidenvaraisten uskomusten, oletusten ja toiveiden varaan, kuten nyt on tehty. 

Mikään määräaikainen poliittinen ”mandaatti” ei luo privilegiota perusoikeuksien poljentaan etenkään, kun vaaleissa ei äänestetty yhdestäkään leikkauksen asiakohdasta vaan ainoastaan valittiin henkilöitä.

Sosiaaliturvan muutokset eivät saisi johtaa kansalaisten kotien, varallisuuden ja toimintakyvyn huononemiseen, niin kuin käy, kun muutoksia on tehty sosiaaliturvan ns. heikentämiskiellon vastaisesti tilanteessa, jossa elinkustannustasossa ei ole tapahtunut vastaavaa alentumista vaan huomattavaa kallistumista.

Sosiaaliturvan uudistamista pohtivasta työryhmästä, ministeriöstä ja järjestöistä sekä muista kuulemismenettelyn piirissä olevista tahoista saattaa löytyä asiantuntemustakin, mutta en voi torjua epäilystäni siitä, kuinka vaikuttavaa tämä asiantuntemus todella on, kun näyttää siltä, että lakeja viedään läpi pelkällä nuijan voimalla.

 

*

Olen sivumennen sanoen itse luonnostellut yleistukea muistuttavan perusturvajärjestelmän piirteet kirjassani Työttömän kuolema – Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan (Yliopistopaino 2005, 2. uud. p. 2010, 3. uud. p. 2015), jossa esitin negatiivisen tuloveron tapaisen mallin (3. p. luku 9, s. 376 jss).

Se on osittain perustulomalli ja osittain syyperustainen malli. Olennaista sille, miksi perusturvan ei tulisi olla pelkästään syyperustaista, on, että kaikki yhteiskunnallinen arvotuotanto ei ole organisoitavissa palkkatyöksi eikä yrittäjätoiminnaksi, eikä vain niiden kautta velvoittavaksi.

Tällaista toimintaa ovat esimerkiksi kulttuurialan toiminta ja taiteellinen toiminta, joita ilman kulttuurielämää ei olisi, tai kotityö, joka mahdollistaa esimerkiksi puolison työssä käymisen.

Siksi en pidä syyperustaista sosiaaliturvaa perusturvatasolla täysin perusteltuna. Lisäksi toimeentulon oikeutus tulisi varmistaa ilman varattomuusehtoa, mikä puolestaan merkitsee, että minimietuutena yleistuen pitäisi olla varallisuudesta riippumatonta.

Liisa Siika-aho luonnehtii lehtijutuissa odottavansa kiinnostuneesti yleistuen toteutusta ja osallistuvansa asian kehittelyyn.

Ilmoitan myös itse osallistuvani asian käsittelyyn asiantuntijapositiosta, mikäli siihen myönnettäisiin mahdollisuus, ja olenkin hakenut STM:stä ja THL:stä useita virkoja – tosin tuloksetta, ja aina paikalle on nimitetty joku, jonka on oletettu tietävän asiat ilmeisestikin poliittisesti paremmin.

Olen totta kai jatkossakin käytettävissänne ja toivon, että yleistuen mallia ei pantaisi toimeen sellaisella tavalla, jossa syntyy edellä kuvailemiani väliinputoajia, jotka helposti päätyvät sosiaaliturvajärjestelmän verkoista ja silmukoista läpi.

Sosiaaliturvajärjestelmän usein viitattu monimutkaisuus ei ole käsittääkseni merkittävä ongelma. Haluttomuus hakea sosiaaliturvan eri muotoja ei johdu näkemykseni mukaan siitä, että niitä ei osattaisi hakea tai että niiden olemassaolosta ei olisi tietoa.

Sosiaaliturvan käyttämättömyys tai vajaakäyttö johtuu kansalaisten halusta välttää Kelan etuuksiin liittyvä elämän läpivalaisu ja viimesijaisiin etuuksiin liittyvä varallisuusharkinta, joka merkitsee pahimmillaan sekä perustuslaillisen yksityisyydensuojan, kansalaisten yhdenvertaisuuden että omaisuudensuojan vastaista rikkomusta.

On syytä muistaa, että Kelalla on paljon etuuksia siksi, että siten on haluttu tilkitä sosiaaliturvan aukkoja.

Pyrkimyksen yksinkertaistaa järjestelmää ei tulisi mennä järjestelmän luotettavuuden ja kattavuuden edelle.

Muussa tapauksessa vedetään kurvit suoriksi tavalla, joka romuttaa suomalaiseen konsensukseen perustuvan yhteiskunnan johtaen oikeusperustusta koskevaan legitimaatiokriisiin.

JUKKA HANKAMÄKI

filosofian tohtori, filosofi

valtiotieteiden tohtori, sosiaalipsykologi

sosiaaliturvan järjestelmäasiantuntija

Helsinki

Viha vääristää Eurovision beethovenilaista harmoniaa

En erityisemmin pidä Eurovision laulukilpailuista, sillä niistä on tullut tuulikoneiden turbulenssilla täyteen puserrettua efektien ja ärsykkeiden stimulaatiosyötettä, jossa kilpaillaan siitä, kuka räikeydessään räävittömimmän esityksen saa aikaan.

Suomen viime vuoden edustuskappale oli eräänlainen epämusikaalisuustesti omassa epämelodisuudessaan. Siitä jos pitää, on varmasti epämusikaalinen. Tämänvuotinen kappale on puolestaan enemmän sketsi kuin musiikkia.

Eurovision asiat eivät olisi kommentoimisen arvoisia, mutta sellaisiksi ne tekee kisojen politisoituminen. Keneltäkään tuskin on jäänyt huomaamatta, että kansakunnat tuppaavat puhelinäänestää kärkisijoille maita, jotka kulloinkin kaipaavat eniten poliittista sympatiaa.

Israelilla on ollut perinteisesti erityisasema euroviisuissa, sillä Israel ei millään kulttuurisella eikä maantieteellisellä kriteerillä arvioiden kuulu Eurooppaan (niin kuin ei myöskään usea Kaukasian tai Vähän-Aasian nykyisistä osallistujamaista).

Israelin mukanaolo selittyy Euroopan yleisradiounionin EBU:n jäsenyydellä ja EBU:n jäsenyys pyrkimyksellä hyvittää toisen maailmansodan aikaisia juutalaisvainoja.

Tämä historia näyttää unohtuneen niiltä, jotka nykyisin suu vaahdossa vastustavat Israelin kelpuuttamista euroviisuihin. Muun muassa Helsingin yliopiston Porthania-rakennuksen edustalle oli eilen ripustettu sekä palestiinalaislippu että sateenkaarilippu, jotka peittivät rakennuksen julkisivua näennäisen sulassa sovussa.

Mielenosoittajat peräsivät Israelille viisuboikottia ja palestiinalaishallinnolle tunnustusta sekä vaativat kansanmurhan lopettamista. He paheksuivat Israelin tekemää kostoiskua Gazan kaistaleelle ja ovat vieneet protestinsa euroviisujen kisapaikalle Malmöön.

Tiedostavaisilta näyttää unohtuneen Israelin historia täysin. Alueen monisatamiljoonainen muslimiväestö on uhannut työntää juutalaiset mereen Israelin nykyisen valtion perustamisesta asti. 

Ympäröivät valtiot ovat aloittaneet Israelia vastaan monta sotaa, ja jokaisen niistä ne ovat hävinneet karuin seurauksin.

Aina kun Israel vastaa johonkin arabimaiden tekemään sotilaalliseen tai terroristiseen iskuun, se on länsimaisen median ja muun vihervasemmiston mukaan sitä, että Israel hyökkää. Tämä kerta ei ole tehnyt poikkeusta.

Meneillään olevan konfliktin aloitti viime lokakuussa terroristijärjestö Hamas, joka Iranin aseistamana hyökkäsi Israelin puolella olevia siviilikohteita vastaan käyttäen alustanaan juuri Gazan aluetta.

Kun Israel vastasi iskuun ja aloitti alueen puhdistamisen terroristeista, palestiinalaishuiveissa esiintyvät suomalaiset sanoivat, että Israel tappaa viattomia siviilejä ja naisia sekä lapsia.

Hamas-hallinto itse tappaa omia naisiaan ja lapsiaan, koska teki Israelia vastaan hyökkäyksen, jonka se tiesi johtavan veriseen konfliktiin ja katastrofiin Gazan alueella. Koska iskulla ei ollut mitään sotastrategista syytä, Hamas teki sen pelkästään tuhon kierteen käynnistämiseksi.

Palestiinalaisaluetta vallassaan pitävän Hamas-hallinnon olisi pitänyt ymmärtää seuraukset ennen kuin ryhtyi terrori-iskuun Israelia vastaan.

Hamas on terroristijärjestö juuri siksi, että se ei välitä seurauksista vaan käyttää siviilejä kilpenä. Tässä mielessä se toimii samoin kuin Putin.

Mitä tekevät länsimaiden tiedostavaiset?

Palestiinalaisten verirätteihin sonnustautuneet Hamas-hallinnon tukijat osoittavat avoimesti mieltään terroristijärjestön puolesta ja ripustavat palestiinalaislipun vierelle seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tunnuksena tunnetun sateenkaarilipun häpäisten myös sen. Siten he paljastavat olevansa ilmeisesti noita vihervasemmiston feministisiä ja queer-ideologisia pölkkypäitä, jotka eivät ymmärrä sen enempää taloudesta kuin kansainvälisestä politiikastakaan mitään.

He ovat miltei aina poliittisten vääryyksien puolella vastustettuaan myös Suomen Nato-jäsenyyttä ja käännytyslakia ja vaadittuaan lisää maahanmuuttoa Lähi-idän muslimimaista. Omasta ahtaasta nurkkauksestaan he eivät ilmeisesti ymmärrä sitäkään, että islamistisissa maissa terrorisoidaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä, joten islamin lauluja ei kannattaisi liioin laulaa.

Keskeinen syy kyseisen porukan mellakointiin Israelia vastaan ja Hamasin puolesta on se, että suuri osa kyseessä olevista suomalaisista mielenosoittajista on pariutunut ylirajaisesti Lähi-idästä maahanmuuttajina tulleiden muslimien kanssa. Tämä on saanut aikaan identiteettipoliittisen konfliktin, joka havaitaan kasvavana eripurana suomalaisen yhteiskuntamme sisällä.

Israelia haukkuessaan tuo pienehkö, meluisa ja julkisuutta hallitsemaan päästetty porukka on unohtanut, että Israel on Lähi-idän maailmankolkassa ainoa sateenkaariväen turvasatama, ja islamistisissa maissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöiltä viedään vapauden lisäksi pahimmassa tapauksessa myös henki.

En ole havainnut juutalaisten enkä israelilaisten tehneen länsimaissa terrori-iskuja, vaikka he ovat kärsineet vainoista ja joukkotuhosta ja kärsivät nykyisin myös tilanahtaudesta ja uhattuna olemisesta maatilkulla, joka on noin puolet Viron pinta-alasta.

Sen sijaan muslimiterroristit ovat tehneet suuren määrän terroritekoja länsimaissa. Niiden tarkoituksena on ollut paitsi herättää pelkoa ja osoittaa poliittista hallintaa, myös murhata ihmisiä ja tukea länsimaihin suuntautuvaa ja maahanmuuton muodossa harjoitettavaa miekkalähetystä.

Nyt tämä hulluus varjostaa myös Eurovision laulukilpailuja terrori-iskulla uhaten.

Tilanne on vertauskuvallisesti merkitsevä. Beethovenilaisen harmonian havina on muslimiterroristisen uhan alaisena Ruotsissa, jonne on syntynyt surkean maahanmuuttopolitiikan tuloksena pienen valtion kokoinen muslimiväestö, ja maa kamppailee arabiterroristisen väkivallan edessä voimatta asialle enää mitään.

Ongelma ei ole vain Eurovision laulukilpailujen pitopaikalla vaan kaikkialla yhteiskunnassa, jonne maahanmuuton ja väestönvaihdon vaikutukset ulottuvat.

Kuten jo sanoin, en nauti Eurovision truuttaamasta spektaakkelista, joka on turvoksissa tuulesta. En ole liioin identiteettipoliittisen klusteroitumisen kannalla, mutta tämän kerran tekisi mieleni liittyä yleisöön ihan vain tuen osoittamiseksi Israelille. Sikäli kuin tilaisuus antaa mahdollisuuden symboliseen kannanottoon, haluan asettua hyvän puolelle ja toivon, että Israel voittaa. 

---

Päivitys 12.5.2024: Ykköseksi kipusikin Sveitsi, koska asiantuntijaraati ryhtyi sveitsiläiseksi ja antoi parhaat pisteet sille. Myös Ukraina ja Israel olivat kärjen tuntumassa, samoin Ranska, jonka esiintyjä oli syntyperältään algerialainen ja jonka äänestäminen tarjosi tilaisuuden poliittiseen kannanottoon maahanmuuton puolesta ja ”siirtomaaimperialismia” vastaan. Hollannin edustaja punaliputettiin pois kilpailusta muka-sopimattomasta seksuaalikäytöksestä moitittuna, joten näiden viisujen voittaja oli woke-aktivismi. 

Suomalaiset näpelöivät puhelimillaan yleisöääniensä kärkipaikan Israelille, joten vapaus, tasa-arvoisuus ja veljeys ovat arvossaan Suomessa.

Välikysymys hallitukselle aso-asukkaiden hylkäämisestä ja aso-yhtiöiden rahoituksen pettämisestä

Tässä kirjoituksessa kerron tavasta, jolla kokoomusjohtoinen hallitus on romuttamassa asumisoikeusjärjestelmän ja uhkaa yli sadantuhannen suomalaisen ihmisen kodinturvaa.

Tämä kirjoitus koostuu todenperäisestä aineistosta ja sen tulkinnoista, ja sitä suositellaan kaikille, jotka haluavat tietää, kuinka poliittinen valta koettaa rikkoa taannehtivasti vaikuttavalla lainsäädännöllä aiemmin sovittuja asuntorakentamisen sitoumuksia vastaan ja haluaa repiä elinikäisiksi tarkoitetut aso-sopimukset joko lainmuutoksella tai keinotekoisilla hintahäädöillä.

Kerron tässä kirjoituksesta tavasta, jonka mukaisesti hallitus käyttää likaisia ja päivänvaloa sietämättömiä temppuja kääntääkseen aso-järjestelmässä ja Valtion asuntorahastossa olevaa varallisuutta budjetin tilkkeiksi.

Kirjoitukseni saattaa herättää lukijoissa vastenmielisyyttä, mutta lukijan ei tulisi antaa omien tunteidensa estää häntä huomaamasta, että hallituksen harjoittamassa asuntopolitiikassa on meneillään röyhkeä ja ihmisten kodit vaarantava varainsiirto, petos, asumisoikeuksien riisto ja kavallus, joiden uhreina ovat asumisoikeusasukkaat ja hyötyjinä kansainväliset ja kotimaiset sijoittajat.

1. Taustaa

Hallitus on ohjelmansa mukaisesti jatkanut mattojen ja lattioiden vetämistä asumisoikeusasukkaiden alta. Asunto- ja ympäristöministeri Kai Mykkänen (kok.) asetti jo 1.9.2023 selvitysryhmän ”tarkastelemaan valtion tukeman asumisen kehittämistarpeita”.

Toimeksianto oli vain näennäisesti puolueeton, koska päähallituspuolue Kokoomuksella on ollut jo pitkään poliittisena tavoitteenaan aso-järjestelmän lopettaminen.

Sen hallitus katsoo nyt tehneensä Yleisradion 29.4.2024 julkaiseman uutisen mukaan, kun hallitus sulki ARA-rahoituksen uusien asumisoikeustalojen rakentamiselta.

Perusteeksi Mykkänen mainitsee halunsa vältellä valtiolle lankeavia kuluja. Vuokra- ja aso-yhtiöiden ARA-lainojen korkokulut ovat tulleet korkoleikkurin ylityttyä osittain valtion maksettaviksi, mutta aso-yhtiöiden korkosubventiot muodostavat varsin pienen osan ARA-lainojen noin 100 miljoonan kokonaiskorkokuluista.

Alhaisen koron aikana korkokulut ovat olleet lähellä nollaa, eikä valtio ole toistaiseksi joutunut takaajana maksamaan yhdenkään aso-yhtiön lainoja. Suomessa on noin 50 000 aso-asuntoa, joten merkittävää taloudellista motiivia aso-järjestelmän lopettamiseen ei siis edelleenkään ole.

Tosiasiassa kyseessä onkin Kokoomuksen pitkäaikainen halu iskeä kyntensä aso-asumiseen ja puolueen pyrkimys lopettaa kaikenlainen subventoitu asuminen sekä tehdä kaikesta asumisesta markkinaehtoista. 

Edes siltä kannalta katsoen asumisoikeusjärjestelmän ei pitäisi olla Kokoomuksen hampaissa, koska aso-talojen rakentamisen ja kulut maksavat lopulta per definitionem asukkaat itse lukuunottamatta ARA-korkoleikkurin ylittäviä korkokustannuksia. Ne ovat kuitenkin ylittyneet vain hetken ajan ja tällöinkin täpärästi.

Silti ministeri Mykkänen aikoo tuhota aso-järjestelmän asunto-osakeyhtiöittämällä asuntoja jälkikäteen, vuokralaistamalla asukkaita ja tuhomalla koko järjestelmän taannehtivasti vaikuttavilla lainmuutoksilla, mikä olisi rikos oikeusvaltioperiaatteita vastaan.

Aso-järjestelmä perustettiin tarkoituksena taata pitkäaikainen ja käytännössä elinikäinen asunto sekä asuinturva taloudelliselle keskiluokalle, jonka varat tai tulot eivät riitä omistusasumiseen ja sosiaaliset perusteet eivät täyty tuettuun vuokra-asumiseen.

Tarkoitus oli mahdollistaa pysyvien kotien rakentaminen etenkin kasvukeskuksiin työssä käyvälle väestölle. Kokoomus on nyt kävelemässä tämän ryhmän yli, ja samalla tallotaan useita Perussuomalaisten, Kristillisdemokraattien ja RKP:n äänestäjiä – muiden puolueiden kannattajista puhumattakaan.

 

2. Mistä aso-maksu oikeastaan kannetaan, jos asumisoikeus riistetään asumisoikeusasukkailta?

Aso-asukas maksaa tunnetusti 15 prosenttia asuntonsa rakentamiskuluista niin sanottuna kynnysrahana sopimusta solmittaessa ja sen lisäksi kuukausittaista käyttövastiketta, jonka tulee aso-lain (393/2021) 33 §:n mukaan jäädä vallitsevan vuokratason alapuolelle. Siitä, pidetäänkö vertailuvuokratasona markkinavuokria vai ARA-tuetun vuokra-asumisen vuokria, on kiistelty paljon.

Loogisesti ajatellen ja markkinatalouden näkökulmasta on mahdotonta, että käyttövastikkeiden vertailutasona pidettäisiin markkinavuokria, koska aso-yhtiöt ovat saaneet ARA-tuet, ja lisäksi aso-asukkaat ovat maksaneet osan rakentamiskuluista. Kukaan ei varmasti maksaisi kynnysrahana kymmenien tuhansien eurojen aso-maksua, jos kuukausikulut olisivat markkinavuokrien tasolla tai edes lähellä sitä. Näin ollen vertailutasona tulisi pitää tuettua vuokra-asumista.

Tämä ei ole kuitenkaan pääfokukseni, vaan huomio on nyt hallituksen halussa antaa kuolinisku koko aso-järjestelmälle.

Sen lisäksi, että hallitus on tehnyt päätöksen uusien aso-talojen ARA-lainoituksen lopettamisesta, Mykkäsen asettama ensimmäinen selvitysryhmä nosti jälleen esille myös aso-talojen ”käyttö- ja luovutusrajoitusten purkamisen”. – Miksi?

Poliittisten lähteiden mukaan aso-talot eivät kelpaa yksityisten pankkien lainoitettaviksi, koska asuntoja ei voida realisoida niissä olevien asumisoikeussopimusten vuoksi. Aso-asuntoja ei voida tunnetusti myydä omistus- eikä vuokra-asunnoiksi.

Sen sijaan omistajayhtiöt voivat uuden aso-lain (393/2021) 74 §:n mukaan vuokrata tyhjiksi jääneitä asuntoja nykyisin, jos niihin ei löydy aso-sopimuksen solmivia asukkaita.

Lisäksi uuden lain 88 § jo mahdollistaa myös asuntojen realisoimisen, jos asunnot ovat päätyneet muuhun kuin asumisoikeuskäyttöön tai päätyvät sellaiseen, joten lisätarvetta ”käyttö- ja luovutusrajoitusten purkamiselle” ei pitäisi olla. –  Eikä ole. Käyttö- ja luovutusrajoituksia on jo nyt purettu liikaa. Kyseinen mahdollisuus asettaa asukkaiden kodit välillisesti uhatuiksi, kuten jäljempänä tarkemmin perustelen.

Hallituksen halua lopettaa uusien aso-asuntojen ARA-rahoitus on pidetty epäviisaana myös aso-talojen omistajayhtiöissä, ja eräs kokenut rakennusneuvos on sanonut sitä typeräksi.

 

3. Valtion asuntorahaston kavallus

Hiljattaisessa kehysriihen tiedottamisessaan hallituksen edustajat eivät selittäneet sanallakaan suunniteltua 800 miljoonan euron siirtoa Valtion asuntorahastosta (VAR) valtion menoihin, vaikka kyseinen summa on 27 prosenttia koko kolmen miljardin lisäsopeutuksesta! Suomen Asumisoikeusasukkaat SASO ry tiedotti asiasta täällä. Kannattaa myös allekirjoittaa SASO ry:n kansalaisadressi aso-asumisen puolesta.

VARin varojen siirto ja valtion takausten vähentäminen ovat ilmeisesti kytköksessä samaan aikaan valmisteltuun aso-asukkaiden vuokralaistamishankkeeseen, eli aso-sopimusten irtisanomisiin, jonka on (yhtiöiden kertoman mukaan) asettanut rahoituksen ehdoksi jokin rahalaitos tai suursijoittaja. Kirjoitin aso-asukkaiden oikeuksien riistoyrityksestä täällä.

Asia on komplisoitunut myös tilastointitavan muutoksen vuoksi. ARA-lainat on vähin äänin alettu laskea osaksi julkista velkaa, mikä on nostanut valtion velkamäärää noin 5,9 prosenttia. Tämä muutos tosin tehtiin EU-vaateiden vuoksi jo 2022 edellisen hallituksen aikana, ja sen kautta aso-asuntojen rahoitus on alkanut näyttää epätoivoiselta. Nyt siitä on joka tapauksessa saatu kelpo veruke myös aso-uuskohteiden rakentamisen lopettamiseen, kun silmukka kiristyy myös korkokriisin vuoksi. Paremmin asia olisi voitu järjestää niin, että ARA-lainoja ei luettaisi osaksi julkista velkaa. 

Aso-asumisen lavastaminen epätaloudelliseksi ja ”riskikkääksi” on poliittinen trikkitemppu, jolla Kokoomus yrittää lopettaa kyseisen asumismuodon, vuokralaistaa asukkaat, hoitaa valtionbudjetin vajeen ja kaupata suuren osan asukkaiden rahoilla ja julkisella tuella tuotetusta kiinteistövarallisuudesta jollekin suursijoittajalle, joka saattaa löytyä ulkomailta, kun kotimaassa ei moisia ostopääomia ole.

Näin Kokoomus yrittää palauttaa Suomeen torpparilaitoksen, jonka isäntä on ulkomainen kapitalisti.

 

4. Hallitus vivuttaa aso-asukkaiden vuokralaistamista laittomilla uhkauksilla

Aso-talojen omistajayhtiöille ei ole käynyt rakentamisen lopettaminen, mutta niille on kyllä sopinut hallituksen kuvioon sisältyvä myyntirajoitusten purkaminen.

Voidaan nähdä, että hallitus on tässä asiassa omistajayhtiöiden etujärjestön KOVA ry:n asialla. 

Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajien KOVA ry:n 28.2.2024 julkaisema kannanotto löytyy täältä ja Suomen Asumisoikeusasukkaiden SASO ry:n 4.4.2024 esittämä vastaus täältä. SASO vastustaa asuntojen myyntiä ja vuokralaistamista ehdottomasti. Vastaus on toimitettu myös asunto- ja ympäristöministeri Kai Mykkäselle.

Perustuslakijuristeista muiden muassa professori Mikael Hidén on todennut aso-asuntoja koskevan käyttö- ja luovutusrajoitusten purkamisen selvästi perusoikeuksien vastaiseksi jo nykyistä aso-lakia säädettäessä.

Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajia edustavan KOVA ry:n hanke aso-asukkaiden vuokralaistamiseksi on niin yhdensuuntainen hallituksen kaavailujen kanssa, että herää epäilys sen suunnittelemisesta ja valmistelemisesta yhdessä.

On vaikea sanoa, millä tasolla härski suunnitelma aso-asuntojen myymiseksi asukkaiden ahdinkoa pahentamalla, ARA-rahoitusta keskeyttämällä ja asuinkuluja tilastonikkaroinnein nostamalla on lopulta syntynyt.

Onko se keksitty hallitusneuvotteluissa, Kokoomuksen tai muiden hallituspuolueiden puoluetoimistoilla, kehysriihessä, ministeriössä, ARA:ssa, eduskunnassa vai aso-yhtiöissä vai kaikissa niissä? Aihetodisteita riittää. 

Joka tapauksessa hallitus savustaa asukkaita pois aso-taloista hintahäädöillä, jotka seuraavat ARA-rahoittamisen lopettamisesta, kun kuukausittaisia käyttövastikkeita nostetaan valtiontuen katkaisun ja VAR-kahmaisun vuoksi rajusti. Nyrkiniskua tehostaa korkea korkotaso. Tavoite lienee asumismuodon saattaminen syöksykierteeseen ja asuntojen myyminen aso-lain mukaisesti, kun asunnot käyvät tyhjiksi.

5. Hallitus koettaa perua aso-rakentamiselle annetut lupaukset ja velvoitteet

Vaikka aso-asukkaiden vuokralaistaminen ja käyttö- sekä luovutusrajoitusten purkaminen on selvästi torjuttu perustuslain vastaisena, hallitus edelleen käy sotaa järjestelmän perusteita vastaan.

Hallitus on uhkaillut asukkaita muun muassa väitteellä, että joko käyttö- ja luovutusrajoitukset on purettava tai asuntojen käyttövastikkeita (eli kuukausittaisia asuinkuluja) on nostettava valtion vetäytyessä ARA-rahoittamisesta.

Jos uusia taloja ei enää rakenneta, tämä kallistaa aso-talojen omistajayhtiöiden sisäistä rahoitustilannetta rakennuskannan sisäisen tasausjärjestelmän kautta niin, että vanhojen talojen korjauskuluja ei voida rahoittaa, kun uusille taloille ei myönnetä valtion takauksia eikä korkotukea.

Tämä muutos uhkaa luhistaa aso-yhtiöt järjestelmään jälkikäteen tehdyllä muutoksella. Se puolestaan saattaa olla vastoin taannehtivasti vaikuttavan lainsäädännön kieltoa, aivan niin kuin aso-asukkaiden ja -sopimusten vuokralaistaminenkin.

Joka tapauksessa hallituksen toiminta on saanut myös aso-talojen omistajayhtiöt huolestumaan, ja yhtiöt ovat kokeneet tulevaisuutensa uhatuiksi.

Hallituksen toimenpide, jolla se sulkee rahoituksen uudelta aso-tuotannolta, saattaa olla lain vastainen, sillä se romuttaa sekä asukkaille annetut lupaukset pysyvästä ja kohtuuhintaisesta asumisesta että aso-yhtiöiden suunnitelmat siitä, miten yhtiöitä on tarkoitus rahoittaa.

Kysymys on siis pahimmillaan PETOKSESTA, jonka Kai Mykkänen esittää asukkaille ja aso-yhtiöille tuhoamalla asukkaiden ja yhtiöiden tulevaisuudensuunnitelmat täysin.

Tällaisen huijauksen ei pitäisi olla mahdollista oikeusvaltiossa.

 

6. Petoksen juoni

VAR-säästöpossun särkeminen on ilmeisesti tekemisissä aso-sopimusten irtisanottavuusvaateiden kanssa. Jos aso-asunnoista olisi tehty tai tehtäisiin myytäviä, tämä helposti korjaisi valtion budjettivajetta, kun jokin ulkomainen sijoittajataho poimisi aso-yhtiöitä ja -asuntoja omikseen kuin kypsiä hedelmiä ja valtio välttyisi niiden ARA-rahoittamiselta jatkossa!

On huomattava, että aso-asuntojen käyttövastikkeiden valtavat ja kestämättömiksi käyvät korotuspaineet eivät johdu vain korkeasta korkotasosta vaan nimenomaan uuden aso-tuotannon ja niitä koskevien valtiosubventointien lopettamisesta.

Sen syynä puolestaan on edellä mainitsemani veivaus, jolla ARA:n luottokanta siirrettiin pelkällä tilastointitavan muutoksella osaksi valtionvelkaa. Näin valtionvelkaa on saatu tilastonnäpertelyllä paisutetuksi, ja vaikuttaa kuin valtion velkakantaa olisi haluttu tahallisesti liioitella kansalaisten pelottelemiseksi.

Eduskunnan ympäristövaliokunta käsitteli (VARin aloitteesta) 23.2.2024 ja 22.3.2024 valtion tukemaa asumista ja aso-asumista (asiakirjat täällä). Lausunnon saivat valiokunnalle laatia tällöin 11 eri tahoa.

Eduskunnan valiokunta ei kuullut Suomen Asumisoikeusasukkaat SASO ry:tä ollenkaan, vaikka aso-asukkaat ovat selvästi asianosaisia. Lausunnon ovat voineet esittää lähinnä omistajayhtiöiden edustajat. 

Huomautin asiasta valiokunnalle 26.3.2024 lähettämässäni kirjelmässä ja sain sihteeriltä vastauksen, jonka mukaan asiassa ei ole rikottu kuulemisvelvoitteita vastaan.

Valiokunnan puheenjohtaja Jenni Pitko (vihr.) ja varapuheenjohtaja Eveliina Heinäluoma (SDP) eivät ole katsoneet asiakseen vastata minulle.

Tässä paljastamani keinottelu on tottahan toki mykistävää, ja aso-asioiden ymmärtämiseen tarvitaankin huomattavaa asiantuntemusta, jota ei edes pylvästaloista hevillä löydy. Media lienee pudonnut kärryiltä jo kauan sitten, koska sekään ei ole asiaan puuttunut.

 

7. Lain kiertoyritys: aso uudelleen, uudella nimellä ja ilman asumisoikeuksia?

Laadin huhtikuun alkupuolella ympäristöministeriölle kirjelmän, jolla torjuin aso-sopimusten purkamisen ja irtisanomisen vedoten jälkikäteen vaikuttavan lainsäädännön kieltoon ja sopimusten sitovuusperiaatteeseen. Kannanottoni ”Näpit irti asumisoikeusasukkaiden oikeuksista” löytyy täältä.

Koska asuntoministeri Kai Mykkänen ilmeisesti havaitsi, että edessä olisi juridinen umpikuja, ministeri perääntyi ja perusti toisen selvitysryhmän pohtimaan, voisiko aso-mallin kiertää jollakin uudella ”välimallin” asuinmuodolla.

”Välimallien” mukaisesta väännöstä on koitunut huonoa näyttöä aiemminkin. 

Kun kokoomuslainen Jan Vapaavuori oli asuntoministerinä, hän kampesi voimaan välimallin ARA-rahoitteiset vuokra-asunnot, joissa ei sovellettu perinteisiä 40 vuoden käyttö- ja luovutusrajoituksia, vaan ne lyhennettiin pahimmillaan 5 vuoteen.

Rakennusliikkeet ja pankkiiriliikkeiden sijoitusrahastot ottivat tämän vastaan iloiten, rakensivat valtion tuella vuokrataloja 2010-luvun alussa ja potkaisivat asukkaat pihalle noin 6 vuoden kuluttua, jos asukkailla ei ollut varaa lunastaa asuntoa omaksi tai jäädä asumaan markkinavuokralla.

Samaa Kokoomus yrittää nyt aso-asukkaille. Tämä on Kokoomuksen tapa toimia: jos asiaa ei saada heti läpi, juntataan, kierrellään ja juonitellaan.

Perustuslakivaliokunta on jo nykyistä aso-lakia valmisteltaessa todennut käyttö- ja luovutusrajoitusten purkamisen oikeudettomaksi, joten kokoomuslainen ministeri on laittanut selvitysryhmän perustamaan samaa järjestelmää uudella nimellä mutta ilman puolueelle epämieluisia ominaisuuksia!

Tätä varten Mykkänen laittoi pari kaveriaan (TkT Matti Kurosen ja ekonomisti Juhana Brotheruksen) johtamaan uutta ”välimallin” asuinmuotoa pohtivaa selvitysryhmää, toisin sanoen perustamaan uutta asoa – asoa numero 2 – jossa ei olisi käyttö- ja luovutusrajoituksia.

Mukaan työryhmään sisällytettiin 9 kaupungin edustajat, mutta ei taaskaan yhtään nykyisen aso-mallin edustajaa, vaikka juuri meidät on uudella mallilla tarkoitus kiilata ojanpohjalle tai – kuten Ylen jutussa sanotaan – ”ajaa alas”.

Tosiasiassa nykyiset aso-asukkaat ovat uuden mallin asianosaisia, koska uudella mallilla halutaan rampauttaa nykyinen malli ja kiilata nykyiset aso-asukkaat ojaan. Tätä tarkoittaa, että aso-malli halutaan ”ajaa alas”. – Mitäpä, jos ajettaisiinkin alas hallitus ja ministeri Mykkänen?

8. Selvää asiaa ei tarvitse selvittää: ministerin valheet kumotaan tässä

Yleisradion uutisoinnissa on hyvää se, että Yle pitää asumisoikeusasukkaiden asioita esillä. Mutta Ylen jutussa ja ministeriön tiedotteessa on myös monta virhettä.

8.1. Ympäristöministeriön ”tiedotteessa” 23.4.2024 valehdeltiin, että ”[y]mpäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkäsen syksyllä 2024 asettaman selvitysryhmän mukaan asumisoikeusasukkaat ovat keskimäärin varsin samanlaisia kuin omistusasujat.”

Vastaus: On kyseenalaista, mitä tarkoitetaan sanalla ”samanlaisia”, koska ihmiset yleensä ovat melko samanlaisia. Jos ”samanlaisuutena” pidetään taloudellista asemaa, kyseessä on räikeä vale. Totuus on, että SASOn, Tilastokeskuksen ja Kuluttajaliiton mittauksen mukaan peräti 45 prosentilla aso-asukkaista talous on kriittisellä rajalla, ja valtaosa aso-asukkaista on vähävaraisia, pieni- tai keskituloisia.

Johtopäätös: Aso-järjestelmän romuttamisen perusteena ei voida käyttää väittämää, että aso-asukkaat olisivat hyväosaisia. Missään ei ole perusteltu Kokoomuksen perusoletusta, jonka mukaan vain kaikkein surkeimmassa asemassa olevat olisivat tuen tarpeessa. Todellisuudessa hallituksen politiikka pudottaa toiseksi tai kolmanneksi huonoimmassa olevat kaikkein huonoimmassa asemassa olevien asemaan. Vaikutus olisi sosiaalisesti rapauttava, ja siksi niin ei pidä tehdä.

8.2. Ympäristöministeriön ”tiedotteessa” väitettiin, että ”asumisoikeuskohteiden niin sanottujen pysyvien rajoitusten vuoksi asunnoilla ei ole vakuusarvoa, mikä vaikeuttaa huomattavasti rahoituksen saamista niiden peruskorjaamiseen luottolaitoksilta.”

Vastaus: Edellä esitetty väittämä on vale. Totuus on, että Ylen MOT-ohjelma teki jo vuonna 2017 aso-jutun ”Sota omasta aso-kodista”, jossa selvitettiin yksityisten pankkien näkemyksiä aso-talojen peruskorjausten rahoittamisesta. Esteitä luotottamiselle ei nähty. Kyselyn tulos oli, että suurin osa pankeista myöntää luottoja aso-talojen peruskorjauksiin normaalisti tavanomaisen luottoriskiharkinnan perusteella (pankkikysely täällä). Suuri osa aso-talojen luotoista tulee muualta kuin pankeista, esimerkiksi Kuntien eläkevakuutukselta KEVAlta ja Kuntarahoitukselta, joiden luottoehdot poikkeavat markkinaehdoista. Valtio on oikeuttanut eläkevakuutusyhtiöt kantamaan veroluonteisia eläkemaksuja, joten niiden luottoehtojen pitääkin olla solidaarisempia yleishyödyllistä asumista kohtaan. 

Lisäksi on otettava huomioon, että aso-yhtiöiden mahdollisissa (mutta epätodennäköisissä) konkurssitapauksissakaan niiden asema ei poikkea yksityisistä asunto-osakeyhtiöistä, joten luottoehtojenkaan ei pitäisi poiketa. Konkurssiin menevät kiinteistöt myydään aina veloista puhtaina, eli ostaja ei vastaa mistään kiinteistön veloista. Kauppahinta toki menee kiinteistön velkojille ja ensisijaisesti vakuusvelkojille. Jos omistusasunto-osakeyhtiö menee konkurssiin, niin kiinteistö myydään, ja kauppahinnalla kuitataan ensisijaisesti asunto-osakeyhtiön vakuusvelkoja. Ne velat jotka jäävät kattamatta, jäävät velkojille tappioksi, mutta eivät seuraa kiinteistöä sen ostaneelle taholle. Samaan tapaan meneteltäisiin aso-yhtiöiden kohdalla. Koska asioissa ei ole eroa, ei myöskään rahoituksen saamisessa ja luottoehdoissa pitäisi olla eroa – eikä pankkien mukaan olekaan.

Johtopäätös: Ministeri joko ei ole tehtäviensä tasalla eikä tunne aso-järjestelmää, tai hän on valehdellut ministeriön kautta julkiselle sanalle.

8.3. Ylen jutussa ministeri Mykkänen sanoo, että ”aso-järjestelmässä on piilevä julkisen talouden riskikeskittymä.”

Vastaus: Mykkäsen väite on vale. Totuus on, että mitään riskiä aso-yhtiöille ei ole, koska kaikki kulut maksavat lopulta asukkaat. Tämä on analyyttinen totuus sui generis, sillä se on kirjattu aso-lakiin. Valtiolla on tietenkin ARA-rahoittamiseen liittyvä korkoriski, mutta tämä on täytynyt ottaa huomioon jo järjestelmää luotaessa. Kyseessä siis ei ole mikään uusi ja ennustamaton ”riski” vaan kustannusten kasvu jo tiedossa olleessa riskissä.

Johtopäätös: Suuria riskejä ei ole. Ministeri Mykkäsen tulisi ymmärtää, että kohtuuhintaista asumista ei voi olla ilman valtion subventioita. Tämä on hyväksytty Suomessa osaksi konsensuspolitiikkaa. Kaikki viittaakin siihen, että Kokoomus haluaa ajaa alas tuetun asumisen ylipäänsä perumalla jo hyväksyttyjä valtion velvoitteita. Mykkänen itse ja hänen puolueensa muodostavat riskikeskittymän asumisoikeusasukkaille.

8.4. Ylen jutussa ministeri Mykkänen sanoo, että ”nykyisen aso-järjestelmän lopettamisessa ei ole taustalla mitään ideologista painetta purkaa tällainen välimalli.”

Vastaus: Ideologian tunnusmerkki on, että ideologian harjoittaja ei itse ymmärrä tai myönnä toteuttavansa ideologiaa.

Johtopäätös: Totuus on, että Mykkäsen harjoittama vyöryttäminen on nimenomaan ideologista, koska kyseessä oleva kokoomuslainen talouspolitiikka perustuu ideologiaan.

8.5. Ylen jutussa mainitaan, että vaarassa ovat nykyisten talojen peruskorjausten rahoitus ja yhtiövastikkeet.

Vastaus: Tosiasiassa mitään välitöntä vaaraa ei ole, koska rakennuskanta on uudehkoa ja edelleen hyväkuntoista. Mikäli vaaroilla viitataan peruskorjaustarpeisiin, näkemys on liioiteltu. Peruskorjaukset tehdään yleensä noin 40 vuotta rakentamisen jälkeen. Aso-rakentaminen aloitettiin kolmisenkymmentä vuotta sitten ja oli aluksi hidasta. Vasta tällä vuosituhannella aso-rakentaminen kiihtyi johtuen kasvavasta mielenkiinnosta ja järjestelmän toimivuudesta. On valheellista väittää, että kaukana tulevaisuudessa olevat haasteet olisivat nyt uuden rakentamisen esteenä. Niin sanottuja viihtyvyysremontteja on tehty kaiken aikaa, joten rahaa omistajayhtiöillä on ollut roiskittavaksi turhiin tarkoituksiin.

Johtopäätös: Hallitus itse vaarantaa toiminnallaan ASUKKAIDEN ASUMISOIKEUDET ja KODIT.

8.6. Ylen mukaan Mykkänen sanoo, että ”hallitusohjelman linjauksesta ei enää neuvotella eikä sitä muuteta”.

Vastaus: Sanelupolitiikalla ja poliittisella tahdonmuodostuksella ei voida ohittaa aso-sopimusten juridisia sitoumuksia, eikä lakeja voida muuttaa jälkikäteen sopimuksia vastaamattomiksi. 

Johtopäätös: Poliittisella tahdonmuodostuksella on rajat, eivätkä poliittiset toimielimet voi tehdä perusoikeuksien, yleisten oikeusperiaatteiden ja oikeusvaltion vastaisia päätöksiä, vaikka istuva hallitus näyttää niin ajattelevan. Vastassa voivat olla EUT:n ja EIT:n tapaiset tuomioistuimet, jotka ovat kiinnostuneita perusoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteiden rikkomuksista jäsenvaltioissa. Aso-laki ei ole mikään verolaki, joihin voidaan tehdä vuosittaisia muutoksia, vaan aso-laki on konstitutiivinen laki, jolla perustetaan pitkäaikaisiksi tarkoitettuja oikeudellisia asemia ja suhteita, ja siksi se ei saa olla jatkuvan jyrsimisen kohteena. Muutoin menee luottamus koko lainsäädännöltä.

8.7. Mykkänen on asettanut uuden selvitysryhmänsä puolueellisesti ja yksipuolisesti valitsemalla kaksi kaveriaan asiaa pohtimaan.

Vastaus: Mukana on tekninen ja taloudellinen näkökulma (Kuronen & Brotherus) , mutta ei yhtään asiantuntijaa, joka tuntisi asukkaiden sosiaalirakenteen, eikä yhtään oikeudellista asiantuntijaa. 

Selvitysryhmä on lähtökohtaisesti puolueellinen ja painottunut, eli edustaa komiteamietintötiedettä, joka on yksi pseudotieteen laji. Totuus on, että asiantuntijalausunnoissa ei saisi olla ministerin julkisuuteen antamia virheitä (edellä), sillä asiantuntijalausunnot annetaan virkavastuulla, ja niiden antajia koskevat samanlaiset sanktiot kuin valaehtoisessa oikeudellisessa todistelussa väärän lausunnon antaneita (vankeustuomio).

Johtopäätös: Mykkäsen harjoittama aso-asumisen repiminen on sangen ajattelematonta, koska se jo ennakolta vaikuttavasti vähentää kiinnostusta ja luottamusta aso-asumiseen ja saattaa käynnistää nykyisten aso-asukkaiden massiivisen joukkopaon ja talojen tyhjenemiskierteen vaarallisin seurauksin (aiheesta täällä). Siihen Kokoomus ilmeisesti tähtääkin halutessaan junailla talot yhtiöiden realisoitaviksi aso-lain 88 §:n nojalla.

8.8. Ylen jutussa on vakava virhe myös sikäli, että toimituksellisessakin osuudessa viestitetään näkemystä, jonka mukaan aso-järjestelmä on lopetettu.

Vastaus: Totuus asiassa on, että aso-järjestelmää ei ole lopetettu, vaan ainoastaan sen ARA-rahoittaminen on toistaiseksi keskeytetty.

Johtopäätös: Koska aso-laki on edelleen onneksi koskematta, se mahdollistaa rahoittamisen jatkamisen ylimenokauden jälkeen. Mikäli korkokriisistä ja hallituksen sitä hyödyntävästä painostuksesta päästäisiin yli kuivin jaloin, olisi mahdollista jatkaa järjestelmää mahdollisesti uuden ja paremman hallituksen aikana. Nähdäkseni uutta 2021 hyväksyttyä aso-lakia ei tule avata miltään osin eikä millään tavalla.

8.9. Ministeriön ja aso-yhtiöiden viestinnässä pitää paikkaansa se, että aso-yhtiöt ovat velkaantuneet voimakkaasti, mikä on ongelmallista korkeiden korkojen aikana.

Vastaus: Tauko uusien talojen rakentamisessa voi olla myös hyväksi, koska se estää yhtiöitä edelleen velkaantumasta. Mutta pysyväksi jäädessään tauko näivettäisi järjestelmää ja johtaisi juuri niihin rahoitusongelmiin, joita Mykkänen murehtii.

Johtopäätös: Mykkäsen kuvailemat ongelmat ratkeavat yksinkertaisesti siten, että järjestelmää jatketaan korkojen laskun jälkeen. Siksi ARA-rahoittamisen katkaisun tulisi olla määräaikaista eikä pysyvää. Pysyviä poliittisia päätöksiä mikään hallitus ei voi tehdäkään, koska käsien sitominen tulevaisuudelta on paitsi mahdotonta, myös epäviisasta.

 

9. Mitä pitäisi tehdä?

Edellä esittämääni viitaten toivon, että tämän kirjoituksen lukevat henkilöt veisivät sen jonkin eduskuntaryhmän luettavaksi ja toivoisivat eduskuntaryhmän esittävän asiasta välikysymyksen sekä vaativan epäluottamuslausetta ministeri Kai Mykkäselle.

Toivon, että kaikki asiasta kiinnostuneet kävisivät allekirjoittamassa SASO ry:n adressin, jakaisivat sitä tehokkaasti ja suosittelisivat allekirjoittamista tuttavilleen ja aso-asukkaaksi hakeville.

Jäljempänä olevista linkeistä pääsee kirjoituksiini, joissa olen aiemmin käsitellyt asumisoikeusasioita ja asumistukiasioita.

Myös asumistukea leikatessaan hallitus on kajonnut kansalaisten perusturvaan. Perusturvaleikkaukset puolestaan kiertyvät sirkulaatioilmiön mukaisesti toimeentulotukeen, eli valtion säästöt jäävät vähäpätöisiksi.

Varjopuolena asumistuen leikkauksissa on, että hallitus lopetti asumistuen omistusasukkailta kokonaan, jolloin suuri osa heistä putoaa mustaan aukkoon. Tämä on linjassa Ben Zyskowiczin (kok.) sen mielipiteen kanssa, jonka hän esitti A-studiossa ennen vaaleja sanoessaan 13.4.2023 (kohta 36:35), että asumistuki pitäisi ”räjäyttää” (aiheesta täällä).

Kokoomus on osoittanut olevansa kaiken subventoidun asumisen vihollinen, ja Kokoomuksen harjoittama politiikka vahvistaa vanhan sanonnan, että asuntopolitiikka Suomessa on laillistettua rikollisuutta, joka on valtiovallan erityisessä suojeluksessa.

Miksi asumisen subventioita sitten tarvitaan? Vuokrat, korot ja osingot ovat riistoa ja kiskontaa vähävaraisilta ja pieni- sekä keskituloisilta taviksilta porvareille, kapitalisteille ja digirikastuneelle rälssisäädylle, joka haluaisi nähdä toisten ihmisten kodeissa uuden torpparilaitoksen. Siksi tarvitaan valtion väliintuloa ja toisensuuntaisia tulonsiirtoja: korkotukia ja asumistukia. Tosin nekin tuppaavat päätymään lopulta varakkaiden sijoittajien hyväksi asuinkulujen korotuksina. 

Hyviä keinoja asuinkulujen hillitsemiseen ovat nykyisenkaltainen omakustannushintainen aso-asuminen ja vuokrien hintasääntely, mutta juuri niitä uusliberalistiset, minarkistiset ja anarkokapitalistiset sijoittajat vihaavat, koska ne ovat uhka heidän harjoittamalleen bisneksenteolle ihmisten kodeilla.

Aso-järjestelmä kerta kaikkiaan on niin hyvä, inhimillinen ja oikeudenmukainen, että sen vuoksi ministeri Mykkänen haluaa sen ryssiä, ja tulen käyttämään kaikki lailliset keinot tämän hävyttömän ryöstöhankeen pysäyttämiseksi.

Aso-järjestelmän ahdistelijat ovat todennäköisesti vain kateellisia siitä, että joillain ihmisillä kohtuuhintainen asunto vielä on. He potevat eksistentiaalista Angstia ja katkeruutta siitä, että omistusasuntonsa maksettuaan heidän täytyy viimeisenä päivänä astua ulos kartanoistaan ja huumeisiin kuolleet perillisensä haudattuaan kohdata todellisuus, joka on, että Suomessa asuntopolitiikka on osa piiskurimaista työpolitiikkaa, jossa asuntojen hinnaksi on tahallaan määritelty kaikki se omaisuus, jonka ihminen ehtii koko työuransa aikana ansaita, jos paiskii joka päivä töitä.

Jos halutaan oikeasti hillitä asuinkuluja, pitäisi rajoitustoimien kohdistua subventioiden lopettamisen sijasta aivan toiseen päätyyn ja lisätä omakustannushintaista aso-asumista ja julkisyhteisöllistä vuokra-asumista sekä perustaa laillisia hintakattoja.

Aso-asukkaat ovat suhteellisen vähäisen määränsä vuoksi lainsuojattomia ja vailla edustusta eduskunnassa.

Vihreiden prioriteetti on liiaksi ympäristönsuojelussa ja vasemmistopuolueiden mielenkiinto ay-politiikassa. Kokoomus toimii omistajayhtiöiden lobbauksen mukaisesti kapitalismin etäispäätteenä, ja Perussuomalaisille näyttää merkitsevän lähinnä maahanmuutto ja ulkoinen turvallisuus puolueen pettäessä vaalilupauksensa, jonka mukaan perusturvaan ei kajota. Kristilliset ja RKP toimivat myötäilijöinä, kunhan saavat pitää ministerinpostinsa, ja Kepua asia ei kiinnosta, koska Keskustan kannatuslaitumilla ei juuri aso-taloja ole.

Säästäminen sinänsä on tietenkin viisasta politiikkaa, mutta hallitus säästää väärissä kohteissa. Rahaa roiskitaan miljardeittaan tiehankkeisiin ja aseisiin, mutta kansalaisten elämässään kokema turvallisuus jätetään retuperälle (aiheesta täällä).

Aso-asuntojen korkotukimeno on valtionbudjetissa vähäpätöinen osa 100 miljoonan ARA-kokonaispotista. Pelkkä raketinheitinten päivittäminen maksaa 450 miljoonaa, eli enemmän kuin asumistukileikkausten oletettu säästö ja aso-asuntojen korkotuki yhteensä. 

Hallitus toimii vailla asiantuntijaohjausta, seurausharkintaa ja järkeä. Nato-Suomea ei vakavissaan uhkaa kukaan eikä mikään idästä eikä lännestä. Hallitus tekee miljardipanostuksia Turun kiskojen kiillottamiseen ja Hailuodon siltaan sekä muuhun infrastruktuuriin, kuten betonisiin liikenneympyröihin, joissa rahat eivät tuota mitään, eivät myöskään hyvinvointia.

Myös asiantuntijatahoilla törmää hämmästyttävän usein aso-järjestelmää koskevaan tietämättömyyteen.

 

Asuntopolitiikasta aiemmin

Näpit irti asumisoikeusasukkaiden oikeuksista!

Kehysriihessä kansalaisille toinen silmä mustaksi

Kirjoitukseni Kaleva-lehdessä (7.11.2023)

Lausuntoni asumistukea koskevan lain huononnusesityksestä sosiaali- ja terveysministeriölle (17.9.2023)

Oikeuskanslerin lausunto (19.9.2023)

Hallitus heittää kotioville hevosenpään

Miksi asumistukea ei pidä leikata? – Kyseessä nykyhallituksen ”taksiuudistus”

Kokoomuksen näkemys kannustamisesta

Perussuomalaiset kokoomuslaisen politiikan vankeina 

Perussuomalaiset ei ole enää kansanpuolue – Hallitusvalta vei hakoteille

Hallituksen keltainen kirja: täyttä kuraa!

Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa

Kokoomus haluaa räjäyttää suomalaisten kodit