Miksi väärin ajattelu on lisääntynyt tieteessä?

Niin sanotussa tiedeyhteisössä vallitsee omituinen trendi.

Jos esittää naturalismin kritiikkiä olematta itse naturalisti, naturalistit tuomitsevat esitetyn arvostelun ”asiantuntemattomaksi”. Ja jos esittää naturalismin kritiikkiä ollen itse naturalisti – siis naturalismiin kääntyneenä – naturalistit sanovat esitettyä arvostelua ”harhaoppisuudeksi”.

Jos esittää feminismin kritiikkiä olematta itse feministi, feministit tuomitsevat esitetyn arvostelun ”asiantuntemattomaksi”. Ja jos esittää feminismin kritiikkiä ollen itse feministi – siis feminismiin kääntyneenä – feministit sanovat esitettyä arvostelua ”harhaoppisuudeksi”.

Jos esittää sosialismin kritiikkiä olematta itse sosialisti, sosialistit tuomitsevat esitetyn arvostelun ”asiantuntemattomaksi”. Ja jos esittää sosialismin kritiikkiä ollen itse sosialisti – siis sosialismiin kääntyneenä – sosialistit sanovat esitettyä arvostelua ”harhaoppisuudeksi”.

Jos esittää analyyttisen systeemifilosofian kritiikkiä olematta itse analyyttinen systeemifilosofi, analyyttiset systeemifilosofit tuomitsevat esitetyn arvostelun ”asiantuntemattomaksi”. Ja jos esittää analyyttisen systeemifilosofian kritiikkiä ollen itse analyyttinen systeemifilosofi – siis analyyttiseen systeemifilosofiaan kääntyneenä – analyyttiset systeemifilosofit sanovat esitettyä arvostelua ”harhaoppisuudeksi”.

Jos esittää postmodernismin kritiikkiä olematta itse postmodernisti, postmodernistit tuomitsevat esitetyn arvostelun ”asiantuntemattomaksi”. Ja jos esittää postmodernismin kritiikkiä ollen itse postmodernisti – siis postmodernismiin kääntyneenä – postmodernistit sanovat esitettyä arvostelua ”harhaoppisuudeksi”.

Jos esittää uskontokritiikkiä olematta itse uskovainen, uskovaiset tuomitsevat esitetyn arvostelun ”asiantuntemattomaksi”. Ja jos esittää uskonnon kritiikkiä ollen itse uskossa – siis uskoon kääntyneenä – uskovaiset sanovat esitettyä arvostelua ”harhaoppisuudeksi”.

Yhteistä sekä tieteelle että uskonnolle näyttää olevan se, että molempien pysyvimpiä piirteitä ovat asiantuntemattomuus ja harhaoppisuus, ja molemmat ovat lisääntyneet hälyttävästi.

Myös ulkopuoliseksi itsensä kokeminen on tullut vuosi vuodelta yhä yleisemmäksi sekä tieteen että uskontojen piirissä, mikä ei liene edellä esitetyssä valossa ihme.

Syitä ongelmiin on lähinnä yksi: tieteen tendenssimäisyys eli tarkoitushakuisuus ja kuppikuntaisuus sekä siihen liittyvä puoluekantaisuus.