Surullista

Suomessa kiistanalaisten asioiden käsittely päätyy yleensä käräjien hämyisiin saleihin. Asiat, jotka pitäisi ratkoa poliittisissa tai tieteellisissä seminaareissa, puhutaan vereslihalle tuomioistuimissa. Erimielisyyttä tai kognitiivista moniselitteisyyttä ei siedetä kovin hyvin, eikä kaivattu moniäänisyys toteudu.

Politiikan oikeustieteellistyminen on kurjaa, sillä juridiikan normit ovat erilaiset kuin politiikan ja tieteen normit. Normatiivisen tason yläpuolella on moraalinen taso, jolla käsitellään sitä, mikä on oikein tai väärin. Niiden molempien yläpuolella on eettinen taso, jolla pohditaan, mikä on hyvää tai pahaa. Jos moraalinen ja eettinen taso koetetaan johdella normatiiviselta tasolta, valjastetaan kärryt hevosen eteen. Niin käy, kun puupääjuristit lukevat poliittisia tai filosofisia kannanottoja pullonpohjat silmillään ja lampaannahkaperuukki takaraivollaan.

Erään näytön siitä, miten politiikka alistetaan juristinnuijalla pamputtamiselle, tarjoaa maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thorsin ilmoitus ryhtyä rikosoikeudellisiin toimenpiteisiin häntä vastaan esitetyn kirjoittelun johdosta. Facebook-sivustolla esitetyt näkemykset ovat kieltämättä kyseenalaisia ja hyökkäävyydessään ehkä laittomiakin, jos ne tulkitaan kirjaimellisesti. Mutta länsimaisessa oikeuskäytännössä vallitsee myös sääntö, että poliittisen tai viranomaisvallan ei pitäisi käyttää ensisijaisesti juridisia keinoja kritiikkiin vastaamiseen. Kovaankin arvosteluun pitäisi reagoida toisenlaisin keinoin.

Tilanteen kärjistyminen on seuraus siitä, että Astrid Thors on menettänyt poliittisen luottamuksensa ja hänen toiminnaltaan on kadonnut legitimiteetti. Kansalaiset ovat turhautuneita maahanmuuttopolitiikan epäonnistumiseen. Turvapaikanhakijamäärät ovat lähteneet lentoon eikä tulijoiden tulva vastaa tarvetta eikä kansan suuren enemmistön tahtoa. Tässä tilanteessa ministerin olisi pitänyt ymmärtää joko muuttaa politiikkansa suuntaa tai jättää paikkansa.

Nyt asioita saatetaan joutua ratkomaan käräjillä, mikä on surullista sekä kansalaismielipiteiden esittäjien kannalta että ministerin omalta kannalta. Onnetonta tämä on myös poliittisen järjestelmän ja oikeuslaitoksen näkökulmasta. Ministeri Thors on ajanut politiikkaansa hallituspuolue kokoomuksen ja osittain keskustankin toiveista välittämättä. European Social Surveyn tutkimusten (s. 33) mukaan noin 60 prosenttia (tarkka lukuarvo 59,24 %) suomalaisista vastustaa maahanmuuttoa, ja lisäksi suuri osa suhtautuu maahanmuuttoon epäilevästi. Ei pitäisi ajaa päkäpäisesti sellaisia uudistuksia, joita kansan enemmistö ei mielipidemittaustenkaan mukaan halua.