16. lokakuuta 2010

Pitäisikö seksin ostaminen kriminalisoida?


Perussuomalainen-lehdessä 8/2010 julkaistun uutisen mukaan Perussuomalaisten Naiset ovat uskaltautuneet nyt vaatimaan seksin ostamisen kriminalisointia. Feminismi on siis levinnyt myös patriarkaalisen ukkovallan pyhimpään poteroon: Perussuomalaiseen puolueeseen.

Juttu ei olisi sinänsä kommentoimisen arvoinen, mutta se on sopivan pieni, jotta siitä voi irrottaa kohtuullisesti analysoitavaa naisten ja miesten kompleksisten suhteiden havainnollistamiseen. Katsotaanpa, mihin naisten kannanotto antaa aiheen. Mahdollisuuteni puolueettomaan tarkasteluun ovat luullakseni hyvät.

Taustalla markkinavääristymä

Seksin ostaminen ja myyminen ovat osa naisten ja miesten välisten suhteiden ongelmallisuutta. Kaupanteolla tasapainotetaan seksin saamiseen ja antamiseen liittyviä markkinavääristymiä. Syynä seksin ostamiseen ja myymiseen on tietenkin se, että ihmiset eivät saa luonnostaan sitä, mitä haluavat. Ostamisen ja myymisen vääristyneet vaihtosuhteet kertovat, että naiset pidättävät seksiä miehiltä ja luovat sitä kautta tarvetta seksin ostamiseen. Koska ostajana on useimmiten mies, naisväki korjaa seksin myymisestä taloudellisen hyödyn. Osa heistä jopa nauttii ammatistaan ja toimii siinä mielellään. Harvoissa ammateissa voi yhdistää taloudellisen hyödyn samanaikaiseen seksuaaliseen nautiskeluun.

On tietenkin mahdollista, että heteroseksuaalisissa suhteissa tai kokonaan parisuhteiden ulkopuolella myöskään naiset eivät saa, mitä haluavat. He eivät vain uskalla toimia seksin ostajina yhtä avoimesti kuin miehet, eivätkä heille tarkoitetut palvelut ole yhtä järjestelmällisesti organisoituja. Toisaalta esimerkiksi niin sanottujen puumanaisten olemassaolo kertoo, että varsinkin vanhemmat ja hyvässä varallisuusasemassa olevat naiset käyttävät asemaansa hyväkseen ostaessaan seksuaalista tyydytystä heitä paljon nuoremmilta miehiltä, jotka muutoin olisivat väliinputoajia heidän omanikäistensä tyttöjen pariutuessa iällisesti ylöspäin, heitä hieman vanhempien nuorukaisten kanssa.

Molemmissa tapauksissa naisten harjoittama seksin myyminen ja ostaminen ovat osa naisten harjoittamaa seksuaalisen vallan käyttöä. Siitä vain ei puhuta yhtä paljon kuin miesten halusta ostaa seksiä, sillä naiset ovat onnistuneet uhriuttamaan itsensä ja nauttivat siksi julkisen sanan ja poliittisen vallan suojelua. Harmaat miespantterit eivät ole samalla tavalla rauhoitettuja kuin julkisuuden maskoteiksi hyväksytyt naispuumat.

Naiset hyödyntävät tosiasiaa, että miesten ja naisten seksuaalinen tyydytysrakenne on kokonaan erilainen. Miehiä on helppo syyllistää miehille ominaisen biologisen hormonitoiminnan aiheuttamasta aktiivisuudesta. Valtaa seksuaalisissa suhteissa käyttävät todellisuudessa naiset, jotka edellyttävät miehiltä täsmälleen oikeaa käytöstä, nöyryyttä ja kuuliaisuutta sekä säätelevät siten seksin saamista.

Niinpä yhteiskunnan ei tulisi jatkaa tätä epätasapainoista miesten syyllistämistä ja naisten oikeuttamista. Seksuaalisissa suhteissa on kyse molemminpuolisista relaatioista, joissa ei ole syyllisiä vaan ainoastaan osapuolia, eikä seksuaalisista suhteista pitäisi olla myöskään valitusoikeutta.

Voiko huoran raiskata vai onko kyseessä vain myymälävarkaus?

Nähdäkseni julkisen vallan ei tulisi puuttua yksilöiden välisiin seksuaalisiin suhteisiin niitä rajoittavasti tai rankaisevasti vaan enintään rohkaisevasti ja kannustavasti. Seksuaalisiin suhteisiin ryhtyminen pitää jättää yksilöiden vapaasti päätettäväksi, sillä seksuaalisuutta ei omista julkinen valta vaan ihminen itse. Jos seksin ostaminen tai myyminen kiellettäisiin, ihmisten ei katsottaisi omistavan seksuaalisia potentiaalejaan, vaan ihmisten seksuaalisuus nähtäisiin valtion tavarana, ja sitä pidettäisiin valtion säänneltävissä. Tämä veisi pohjan siltä tosiasialta, että monet ihmiset haluavat myydä seksiä ja monet haluavat sitä myös ostaa.

Paljastavaa on, että aina kun arvostellaan prostituutiota, syyt koetetaan vierittää seksiä ostavien miesten harteille. Tosiasiassa yksikään täysi-ikäinen nainen tuskin rupeaa huoraksi pakon edessä saati ymmärtämättä, mihin ryhtyy. Kun seksin myymistä yritettiin viimeksi kriminalisoida, eräs prostituoitujen etujärjestönä toimiva organisaatio puuttui hankkeeseen ja julisti, että prostituoidut eivät halua ammattiaan kriminalisoitavan! Syyksi järjestö ilmoitti poliittisesti korrektin näkökannan, jonka mukaan prostituoitujen tavoittaminen ja auttaminen vaikeutuvat, jos seksin myyminen tehdään rangaistavaksi. Kun ostamisesta kuitenkin rangaistaan, tämä herättää kysymyksen, eivätkö seksiä ostavat miehet ole avun (eli tässä tapauksessa seksuaalisen tyydytyksen) tarpeessa.

Aina kun vaaditaan seksin ostamisen kriminalisointia, seksin myymisestä syyllistetään aiheettomasti ostajia, jotka ovat useimmiten seksuaalisesta puutteesta kärsiviä miehiä. Ja puutteessa he ovat nimenomaan naisten harjoittaman pihtaamisen vuoksi. Naiset asennoituvat seksin ostamiseen kielteisesti ja osoittavat asennettaan kollektiivisesti yli puoluerajojen, aivan niin kuin Perussuomaisten Naisten kannanotosta käy ilmi.

Naiset nimittäin oivaltavat, että heidän harjoittamansa seksin pidättäminen ei toimi eikä miehiä voida alistaa heteroseksuaalisissa parisuhteissa, jos markkinamekanismi vuotaa, eli miehet käyvät hakemassa seksiä maksullisilta naisilta. Niinpä naiset yrittävät tukkia tämän vuodon ja pitää seksuaaliset kiristyskeinonsa hallussaan paheksumalla prostituoitujen toimintaa moraalisesti ja langettamalla syyt ”moraalittomuudesta” miehille.

”Riisilehmät” avioliitossa?

Sekä seksin ostaminen että myyminen kuuluvat ihmisten itsemääräämisoikeuden piiriin. Jos valtio puuttuu seksuaalisuuden vapaisiin vaihtosuhteisiin, tämä politikointi ei voi olla johtamatta ristiriitoihin ja epäoikeudenmukaisuuksiin.

Prostituutiolla itse asiassa poistetaan vallitsevaa epäoikeudenmukaisuutta ja tasapainotetaan seksuaalisen vaihdon epätasapainotilaa. Seksin ostamisen kriminalisoiminen olisi yhtä ristiriitaista ja ideologista kuin ’avioliitossa tapahtuva raiskaus’.

Aivan niin kuin ihmiset voivat (ja heidän pitää voida) vapaasti päättää seksuaalisista suhteistaan sinkkuina eläessään, avioliitto puolestaan on sitoumus, joka sisältää oletuksen ja sopimuksen siitä, että osapuolet harjoittavat sen voimassa ollessa seksiä. Tämä käy ilmi esimerkiksi siitä tavanomaisen kielenkäytön konventiosta, jonka mukaan maininta ’avioliiton toteutumisesta’ mielletään synonyymiksi tai eufemismiksi ’seksin harjoittamiselle’. Suostumus seksuaaliseen kanssakäymiseen on annettu avioliittoon vihittäessä, ja siksi puhe ’väkisin makauksista avioliitoissa’ on perin ristiriitaista.

Kun avioliitoissa tapahtuva seksikin on nykyään feministien kriminalisoimaa, ei tarvitse ihmetellä, miksi miehet hakevat seksiä muualta. Siinä tapauksessa seksiin ryhtyminen taas perustuu molemminpuoliseen suostumukseen.

Sutenööri-sutit kiinni!

Ihanteellista olisi varmaan se, että jokainen saisi seksiä aina halutessaan ja ilmaiseksi. Tätä kannattaessani olenkin eräällä tavalla sosialisti. Koska sellaista Eldoradoa lienee mahdotonta saavuttaa maanpäällisessä elämässä, ei myöskään seksuaalisuuden kieltolakeja pitäisi saattaa voimaan.

Prostituutiota on usein verrattu huumeiden ostoon ja myyntiin. Prostituution kriminalisointia kannattavat ovat kuitenkin pitäneet huumeiden ostamista sekä hallussapitoa pienempinä rikoksina kuin niiden valmistusta, välitystä ja myyntiä. Niinpä heidän tulisi pitää myös seksin ostamista vähäpätöisempänä asiana kuin seksin myymistä.

Erona prostituution ja huumeiden välillä on joka tapauksessa se, että huumeet ovat vahingollisia, kun taas seksistä ei yleensä ole mitään haittaa vaan pelkästään hyötyä. Seksuaalinen kanssakäyminen parantaa itsetuntoa ja poistaa kielteisiä ajatuksia, ja seksin jälkeen tuntee kuuluvansa ihmiskuntaan. Seksissä sinänsä ei ole mitään moraalista pahaa, joten sen ei pidä olla myöskään juridisesti tuomittavaa.

Seksin ostamisen tai myymisen kriminalisoiminen olisi myös tehotonta, sillä kumpaakaan ei voitaisi menestyksellisesti valvoa. Sen sijaan kannatan kyllä seksin välitystoiminnan kriminalisointia, sillä siinä kyse ei ole ihmisten vapaasta kohtaamisesta vaan perustarpeiden hyväksikäytöstä, josta hyötyy ulkopuolinen. Tässä mielessä sutenöörien toiminta on yhtä moraalitonta kuin asuntojen välitys, sillä kiinteistökeinottelunkin maailmassa ihmisten perustarpeilla bisnestä tekee joku palkkioiden ja hintojen vedättäjä.

Uskon, että Perussuomalainen puolue tulee joka tapauksessa nöyrtymään naisten esittämän kriminalisointivaatimuksen edessä. Heteroseksuaaliset miehet (joita suurin osa puoluejohdosta varmaankin on) pelkää kuollakseen homoksi leimautumista ja välttelee sen vuoksi käyttäytymästä suhteessa naisväkeen tavalla, joka voitaisiin mieltää välinpitämättömäksi. Niinpä naiset saavat vaatimuksensa seksin ostamisen kriminalisoimisesta helposti hyväksyttyä, sillä miesten edun mukaista on koettaa korottaa seksuaalimoraaliin liittyvää profiiliaan myöntymällä tuohon sinänsä mitättömään, symboliseen ja kaksinaismoralistiseksi jäävään julistukseen. Puolue siis suojelee naisten tapaa tuottaa itselleen erityisetuja ja -oikeuksia aivan samalla tavalla kuin muukin heteroseksuaalisille valtasuhteille rakentuva yhteiskunta.

Koska itse en kärsi piirakan puutteesta lainkaan, voin lopuksi viitata erääseen ukkomiehiltä oppimaani viisauteen: kaikki naiset ovat pohjimmiltaan maksullisia, sillä kustannuksia heistä kertyy joka tapauksessa! Seksinkieltolakien pääasiallinen merkitys tulee olemaan se, että omalla kaksinaismoralismillaan ne saavat prostituution kukoistamaan.