11. lokakuuta 2010

Kaksinaamaista peliä


Nobelin tämänvuotinen rauhanpalkinto meni varmastikin oikeaan osoitteeseen päätyessään vankilassa kököttävälle kiinalaiselle toisinajattelijalle. Liu Xiaobo istuu 11 vuoden vankeustuomiota ”valtion vastaiseen toimintaan yllyttämisestä”. Hän on ollut piikki Kiinan valtaapitävien lihassa vuodesta 1989 asti, jolloin hän liittyi opiskelijamielenosoittajien syömälakkoon. Tämä tapahtui vain vähää ennen kuin armeija murskasi demokratialiikkeen protestin Tiananmenin aukiolla Pekingissä (asiasta muun muassa tässä).

Samalla kun Nobel-komitean päätöstä kehutaan länsimaissa, monetkaan kiittelijät tuskin huomaavat, kuinka epäsuopeasti Euroopan unionin maat kohtelevat omia toisinajattelijoitaan ja varsinkin maahanmuuton arvostelijoita. Kaksinaamaista peliä.

Euroopan maissa maahanmuutosta puhutaan siten, että kriitikot pakotetaan kysymään sanankäyttöön lupaa. Eräissä toisissa maissa rajojen yli kulkeminen on niin kiellettyä, että jokaista, joka ei kritisoi maahanmuuttoa, kurmotetaan oikeudella. Ja näin on varsinkin maissa, joista pakolaiset ja turvapaikanhakijat tulevat.

Niin sanottu toisin ajattelu edustaa usein kansan enemmistön mielipidettä. Tämä saattaa myös aikaa myöten romahduttaa toisinajattelijan karisman. Esimerkiksi Aleksandr Solženitsyniä arvostettiin ”toisinajattelijana”, kunnes kävi ilmi, että samoin ajattelevia olikin yli sata miljoonaa.

Alexander Stubb: Suomen Obama

Kun Yleisradio mainosti viime lauantaista ”Ykkösaamu”-lähetystään, se selitti, että kansalaisilla on tilaisuus esittää haastateltavaksi saapuvalle ulkoministeri Alexander Stubbille kysymyksiä. Lisäksi nettisivuilla selvitettiin, että EU:n kautta ministeriksi päätynyt Stubb on pyrkimässä ensimmäistä kertaa eduskuntaan ja että tv-lähetys on osa prosessia, jossa ministerin kontaktia kansalaisiin punnitaan. Selosteen mukaan ”hänen on opiskeltava myös kotimaan politiikan kiemurat”.

Opinhalu on tietysti ihailtavaa, mutta tässä ilmaismainonnassa näkyy Yleisradion kokoomuslaistuminen. Lähetysaikaa ei tuhlata niihin poliitikkoihin, joilla on jo kontakti kansalaisiin ja jotka ovat kahlanneet läpi myös kotimaan politiikan oppimäärän.

Olen kyllä Stubbin kanssa samaa mieltä siitä, että erään työryhmän viime viikolla esittämä katukerjuun kieltäminen olisi väärin. Siinä menisi elinkeino jo monelta sellaiselta suomalaiseltakin, joka on päätynyt varattomaksi globalisaation tuloksena.

Sen enempää köyhyyttä kuin kerjuutakaan ei voida poistaa kieltelemällä, vaan puuttumalla köyhyyden syihin. Mutta maahanmuuttajien liigat voitaisiin kyllä vapauttaa tehtävistään poistamalla romanien ja muiden itäeurooppalaisten organisoidut kerjuukoneistot katukuvasta.

Ihme muuten, että puolueet eivät hätäile vaalirahojen vilpillisen kerjuun kieltämiseksi. Voi olla, että mainosrahoja koskeva kerjuukielto parantaisi poliittista osallistumista tuodessaan äänten kalastelijat selvemmin kaduille kerjäämään.

Myöskään maahanmuuton ei pidä olla sellainen itsestään selvä ja rajoittamaton oikeus, kuin Stubb näkee vedotessaan ”ihmisten vapaaseen liikkuvuuteen”. Kokoomuksen piilo-rkp:läinen Alexander Stubb onkin eräänlainen ”Suomen Obama”, jonka puheissa ylevät julistukset ja todellisuus ovat harmonisessa ristiriidassa keskenään.