13. helmikuuta 2017

Naiset ja värilliset eturiviin


”Ikäluokkansa kokeneimmaksi tv-juontajaksi” mainostettu Ronja Salmi (josta itse en ollut tosin koskaan kuullut mitään) antoi tänään loistavan esimerkin käänteisestä syrjinnästä. Hän julisti Helsingin Sanomien kolumnissaan, että muuan ”rap-artisti käski Helsingissä naiset ja vähemmistöt eturiviin, koska emme itse tajua sitä tehdä”.

Salmi kertoo Helsingissä pidetystä konsertista, jossa esiintynyt Destiny Frasqueri pyysi kaikkia paikalla olevia naisia sekä ”people of color(Yhdysvalloissa käytetty termi, joka viittaa ei-valkoisiin) siirtymään eturiviin. Kirjoittaja jatkaa: ”Samaan hengenvetoon artisti ilmoitti että rasismiin, vihapuheeseen tai seksismiin syyllistyvät ihmiset poistetaan keikalta välittömästi. Hän myös julisti salin turvalliseksi tilaksi, jossa syrjintä oli kiellettyä.”

Huvittavia tuollaiset avautumiset, jotka kumoavat itsensä viipymättä.

Salmen truuttaama estoton suomalaisten ihmisten ja miessukupuolen syrjintä jatkui kehuskelulla, jolla räppärin harjoittama yleisön komentelu käännettiin jutussa ”nerokkaaksi”. Lisäksi sitä puolusteltiin väitteillä, että esiintyjän korottamat ihmiset ”joutuvat elämässä usein pinnistelemään nähdäkseen tai tullakseen nähdyiksi”.

Vai eivät feministit ja maahanmuuttajat ole tulleet nähdyiksi? Joudun itse pinnistelemään nähdäkseni ja kuullakseni Sanoman ja Yleisradion medioista ylipäänsä mitään muuta kuin feminististä propagandaa ja maahanmuuttoa suosivaa valheinformaation suoltamista.

Erääksi esimerkiksi Helsingin Sanomien harjoittamasta totuuden peittelystä käy vaikkapa lehden eilinen juttu, jossa muita medioita referoiden kerrottiin kautta rantain Tukholman Rinkebyssä tapahtuneesta poliisien pahoinpitelystä sanomatta suoraan, että tekijät olivat uusruotsalaisia ja maahanmuuttajataustaisia.

Mutta harvoin myöskään kukaan esiintyjä osoittaa yleisöä kohtaan noin suoraa ja tylyä epäsuosiota kuin Helsingissä esiintynyt ja suomalaisittain melko tuntematon tai ainoastaan tietyn marginaaliryhmän suosima tyyppi.

Sekä Salmen että hänen kehuskelemansa amerikkalaisartistin harjoittama seksismi ja ihonvärillä politikoiminen ovat omasta mielestäni juuri sellaista syrjintää, joka ei ansaitse arvonantoa yleisöltä.

Totuus on, että tasa-arvoa ei voida tuottaa etuoikeuttamalla. Etuoikeuttamiseen perustuva Titanic-tasa-arvo on keinotekoista suosimista, joka nolaa etuoikeutettuja itseään ja saattaa jopa lietsoa syrjintää. Tasa-arvoisuus ei yleensäkään takaa oikeudenmukaisuutta, sillä meritokraattisen oikeudenmukaisuusnäkemyksen mukaisesti oikeudenmukaisuus voidaan perustaa vain ansioihin. Keinotekoinen suosiminen sen sijaan tuottaa epäoikeudenmukaisuutta ja on omiaan lisäämään ennakkoluuloja ja aggressioita.

Kirjailijana esiintyvä Ronja Salmi menettelee epäviisaasti laukoessaan mielipiteitä ja ollessaan ymmärtämättä yhteiskunnallisesta sosiodynamiikasta mitään. Hänen kirjoituksensa on esimerkki feministien tavoittelemasta uusherrasmiesmäisyyden ilmapiiristä, jolla kantaväestöjä ja etenkin miehiä yritetään syyllistää omista ominaisuuksistaan: kansallisuudestaan tai sukupuolestaan. Sellainen kontalleen ajaminen muistuttaa rasismia, sillä se kohdistuu ihmisten luonnollisiin ominaisuuksiin.

Feminismin, maahanmuuton ja monikulttuurisuuden äänitorvessa Helsingin Sanomissa tätä ei kuitenkaan huomata lainkaan, vaan lehti luovuttaa kernaasti sivutilaa vastaavan kaltaiselle omahyväiselle moraaliposeeraukselle valokuvan kera. Ei tarvitse ihmetellä, mistä johtuu lehden tilaajakato.

Myös Salmen viittaama turvallisen tilan politiikka on absurdi vitsi. Miten kukaan voi tuntea olonsa turvalliseksi tilassa, jossa esiintyjä uhkailee yleisöä paikalta poistamisella, mikäli ei alistu tottelemaan hänen miehiä ja valkoisia syrjivää julistustaan, joka tuo vahvasti mieleen mediassa paheksutut vihapuheet?

Turvallisen tilan politiikasta on tullut feministien ja maahanmuuttajien harjoittama ahdistelun muoto, jolla luodaan no-go-vyöhykkeitä ja estetään vapaa kokoontuminen ja mielipiteiden ilmaiseminen. Tämä näkyy julkisten tilojen, kuten koulujen, kirjastojen ja yliopistojen, julistamisessa ”syrjinnästä vapaiksi alueiksi”, joilla halutaan estää kaikki feminismin ja vihervasemmiston agendasta poikkeava ajattelu ja toiminta (kirjoitin aiheesta tässä).

Sanomattakin on selvää, että rakastan rap-konsertteja kuin sika teurasautoa, eikä minua saisi rap-konsertin ovesta sisään kiskomallakaan, sillä en ensinkään pidä rap-musiikkia musiikkina. Sen sijaan kyseessä on tietyn kansalaisryhmän äänekäs valitus ja yhteiskunnallinen mielenosoitus. Toivoisin kuitenkin, että myös he ymmärtäisivät pidättäytyä leimojen jakelusta, ihmisten jakamisesta eri ryhmiin sukupuolensa tai ihonvärinsä mukaan ja siitä paljon parjatusta vihan lietsonnasta.