1. helmikuuta 2017

Mitä on narsismi?


”Narsismiin” viitataan silloin tällöin poliittisessa retoriikassa. Viimeksi ”narsismilla” pöhäytti Vasemmistoliiton entinen kansanedustaja ja psykiatri Claes Andersson, joka julisti ruotsinkielisen Yleisradion säestämänä, että Donald Trump on ”narstistinen psykopaatti ”(narcissistisk psykopat).

En ota kantaa Trumpin terveydentilaan, mutta siitä olen varma, että Claes Andersson rikkoi lääkärin etiikkaa antaessaan julkisen lausunnon ihmisen terveydentilasta tapaamatta potilasta ja perustelematta kannanottoaan millään tieteellisellä kokeella tai tutkimuksella.

Hänen näkemystään voidaan pitää yhtä vakavasti otettavana kuin toisen poliitikkolääkärin, Päivi Räsäsen, mielipiteitä. Räsänen tosin ei ole esittänyt poliittisia mielipiteitään diagnooseina. Sen sijaan Anderssonin tapauksesta tekee raskauttavan se, että hän esitti poliittisen mielipiteensä diagnoosina pyrkien ehkä suojautumaan sen taakse, että hän on jo eläkkeellä, eikä lääkärin oikeuksien pidättämisellä häneltä itseltään olisi enää merkitystä.

Anderssonin kannanotot voivat kuitenkin olla vahingollisia siksi, että ne heikentävät luottamusta psykiatrikuntaan laajemmin. On muistettava, että lääkärit, psykologit ja vastaavilla aloilla toimivat ovat asemassa, jossa ei pitäisi eikä voisi huitoa kovin mielivaltaisesti, sillä se alentaa koko ammattikunnan uskottavuutta ja vie pohjaa työssä onnistumiselta jatkossa.

Täysin koulutettuna filosofina ja sosiaalipsykologina toteankin, että ”narsismiin” viittaavaa argumenttia käytetään aivan liikaa, huolimattomasti ja panettelevasti arkielämässä. Tosiasiassa narsismille ovat ominaisia tietyt kriteerit.

Yhdysvalloissa narsissivallankumous?

Narsismi ei ole vain yksilön itseihailua, omahyväisyyttä tai Narkissos-nimisen nuorukaisen onnetonta pulahtamista lampeen (voi kurjuutta!). Narsistisen persoonallisuushäiriön esiintymät voidaan paikantaa myös sosiaalipsykologisesti: ihmisten ihmissuhteisiin ja narsismin esiintymiseen niissä.

Tyypillistä narsismille on ihmisten jakaminen hyviin ja pahoihin sekä heidän taivuttelunsa toisiaan vastaan. Narsistit ehdollistavat ja suostuttelevat ihmisiä jakautumaan joukkueisiin pidättämällä tai myöntämällä omia huomionosoituksiaan. Tätä narsismin tunnusmerkkiä sanotaan halkomiseksi.

Anderssonin kannanotto Trumpista näyttää kovin puolueelliselta, ja edellä mainitut tunnusmerkit sopivatkin myös vihervasemmiston omiin toimintatapoihin. Trumpin päätyminen presidentiksi ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, jolloin vihervasemmistolaiset jakavat koko kansakuntaa joukkueisiin voimatta hyväksyä kansanvaltaista äänestystulosta.

Esimerkkinä mainittakoon nyt vaikka ”dokumenttiohjaajaksi ja vasemmistoaktivistiksi” Ilta-Sanomissa tituleeratun Michael Mooren mielipide, jonka mukaan ”Yhdysvalloissa on meneillään Donald Trumpin johtama vallankaappaus”!

Kummallisia nuo demokraatit, jotka eivät kunnioita demokraattisesti valittua presidenttiä, mikäli hänen puoluekantansa on republikaani. Sangen omituisia ovat myös  ”dokumentaristit”, joiden todellisuustaju hipoo fiktioiden rajoja muistuttaen deluusioista.

Narsismin tunnusmerkit täyttyvät vasemmistolaisten omalla kohdalla usein myös siksi, että he pitävät yksinoikeutenaan haukkua kanssaan eri mieltä olevia anteliaasti ”natseiksi” ja ”fasisteiksi” mielenosoituksissaan. Mutta jos heistä itsestään esittää vähäistäkin arvostelua, he aloittavat valtavan julkisen vyörytyksen ja herjaamisen sinänsä järkeviä ihmisiä vastaan. Tämä jos mikä on omahyväisyyden ja narsismin tunnusmerkki, aivan kuten jatkuva raivoaminenkin.

Voiko nainen olla narsisti?

”Narsismiin” ovat viitanneet usein myös feministit, jolloin ”narsismista” arvostellaan yleensä miehiä. Jos mies osoittaa huomiota naiselle nais–mies-suhteissa, feministit voivat väittää, että mies pyrkii tyydyttämään naista vain toteuttaakseen narsistisia yllykkeitään ja omia intohimojaan sekä vakuutellen sitä kautta olevansa todella hyvä ja suorituskykyinen! Jos taas mies vetäytyy kuin hiiri koloonsa ja muuttuu lapatossuksi, feministit syyttävät häntä siitä, että hän on itsekäs ja ajattelee vain omaa tyydytystään!

Tästä huomataan vähintäänkin se, että psykologiset argumentit ovat hyvin tulkinnanvaraisia, ja siksi ne voidaan kääntää kuin kaleidoskoopeissa päälaelleen, aivan niin kuin monet muutkin psykoanalyyttisen teorian viisastelut, joiden piiristä myös narsismin käsitteen tieteellinen käyttö on lähtöisin (muistattehan Sigmund Freudin, joka lanseerasi termin esseessään Johdatus narsismiin, 1914). Juuri siksi tätä käsitettä pitäisi käyttää hyvin harkitusti – myös Anderssonin. Voidaankin vain kuvitella, minkälaisen jupakan media olisi aloittanut Anderssonin hiillostamiseksi, mikäli hänen takataskussaan olisi ollut Perussuomalaisten jäsenkirja, mutta nyt Vasemmistoliiton jäsenyys näyttää pelastaneen hänet.

Narsismin merkkinä pidetään usein myös ”mustasukkaisuutta”, kuten tässä Kotilieden keittiöpsykologiaa edustavassa artikkelissa. Todellisuudessa kyseiset voimakkaita tuntemuksia ja sitoumuksia koskevat asiat ovat juuri sellaisia, joissa selvänäkijän tai meedion lahjoista ei ole apua. ”Mustasukkaisuudeksi” ja ”sairaalloiseksi narsismiksi” voidaan leimata mikä tahansa luottamuksen tai sitoutumisen kaipuu, kun taas mustasukkaisuudesta arvostelijan oma sohvasurffaus saattaa täyttää narsistisen omahyväisyyden ja toisten ihmisten mitätöinnin tunnusmerkit.

Ehkä juuri näistä syistä narsismia ei olekaan määritelty WHO:n kansainvälisessä ICD-10-tautiluokituksessa lainkaan, vaan se pannaan ”muiden persoonallisuushäiriöiden” (F60.8) pirtaan. Psykiatrisessa DSM-IV-luokituksessa narsismi kyllä on, mutta sen kriteerit ovat melko laveat ja sopivat muuhunkin kuin psykopatologiseen käyttäytymiseen. Huhut, joiden mukaan narsismi oltaisiin sisällyttämässä ensi vuonna voimaan astuvaan ICD-11 -luokitukseen, saattavat kertoa yhtä hyvin narsismin yleistymisestä kuin halusta rajoittaa tämän käsitteen käyttöä.

Narsismi ja oikeus

Asianajaja ja Narsistien uhrien tuki ry:n varapuheenjohtaja Markku Salo kirjoitti narsismista perheoikeuden ja huoltajuuskiistojen kannalta teokset nimeltä Varo narsistia! (WSOY 2009) ja Narsisti parisuhteessa, työpaikalla, naapurissa ja oikeussalissa (Minerva 2011). Hänen kirjoistaan selviää, että noin 90 prosenttia huoltajuusriitojen ”vieraannuttamisoireyhtymistä” (PAS) on esiintynyt oikeudenkäynneissä miehillä ja vain 10 prosenttia naisilla.

Professori Svenn Torgersenin tutkimuksen Personlighet og personlighetsforstyrrelser (useita painoksia) mukaan persoonallisuushäiriöitä esiintyy kuitenkin naisilla ja miehillä suunnilleen saman verran, naisilla hieman enemmän. Tämä indikoi, että oikeudessa miehiä lavastetaan persoonallisuushäiriöisiksi enemmän kuin naisia tai että narsistiset naiset onnistuvat välttämään oikeuskäsittelyt.

Salo tilittää kirjassaan naisten tapaa vyöryttää puolelleen huoltajuuskiistoissa sekä tuomarit että sosiaaliviranomaiset, jotka naisvaltaisena ammattikuntana usein antavat tukea naisille solidaarisuutensa merkiksi. Pahimpien poliitikkojen tavoin he pyrkivät luomaan jo etukäteen ilmapiirin, jonka mukaan kaikesta vallitsee täysi selvyys ja yksimielisyys ja että mies on aivan ehdottomasti syyllinen ja rikollinen, ja nyt vain pitäisi saada tuomioistuimet tottelemaan narsistinaisten tahtoa.

Eikö tämä tuokin elävästi mieleen myös sananvapaudesta käydyt sensuurikäräjät ja muut poliittiset oikeudenkäynnit? Narsismi on yhteiskunnassamme laajalle levinnyt ilmiö, joka esiintyy usein vaikeasti tunnistettavissa muodoissa.

Onko Donald Trump narsisti?

Entä sitten Donald Trumpin väitetty narsismi? Onko hän narsisti? Nähdäkseni hänen toimintaansa ei voida luonnehtia millään persoonallisuustypologialla, koska poliitikot työskentelevät niin laajassa viitekehyksessä, että olisi mahdotonta sanoa, mitkä hänen motiivinsa ovat persoonallisuuden ilmauksia ja mitkä poliittisia tavoitteita, jotka määräytyvät olosuhteiden tai pelkän järjen sanelemina.

Voidaankin sanoa, että Trump ainoastaan jättää taka-alalle politiikan yhden modus operandin. Tämä instrumentti on ennakolta vaikuttavuuden suhde. Sekä politiikassa että juridiikassa operoidaan paljon mahdollisilla ajatuskuluilla ja seurausvaikutuksilla. Niiden huomiotta jättäminen ei välttämättä kerro narsismille tyypillisestä välinpitämättömyydestä vaan ainoastaan tietoisesta linjanmuutoksesta, jonka tuloksena kansakunnan omaa tulevaisuutta ei ainakaan pariin seuraavaan kuukauteen haluta uhrata jatkuvalle maahanmuuttovirralle.

Ennakolta vaikuttavuus on tärkeä ajatussuhde, mutta se myös liisteröi ihmiset elämään pelossa ja uhkausten alla. Linjanmuutosta ei koskaan tule ilman tekoja ja päätöksiä. Olen myös itse sitä mieltä, että kehitysmaiden väestöjen liikehdintää Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan tulisi yleismaailmallisesti vähentää, hidastaa ja vaikeuttaa, koska siitä johtuvat haitat ovat osoittautuneet tuhoisiksi sekä hyvinvointiyhteiskunnillemme että kansalaisten luottamuspääomalle länsimaissa. Tämä linjanmuutos ei ole narsismia tai omahyväisyyteen käpertymistä, mutta vieraiden kansakuntien asteleminen rajojen yli ilman kantaväestöjen suostumusta saattaa sitä olla.

On myös syytä palauttaa mieleen tärkeä factum. Donald Trumpin paljon poruttaneessa maahantulokiellossa ei mainita lainkaan muslimeja, kristittyjä eikä muitakaan uskontoja, joten eurooppalaisen valhemedian, ulkoministerimme, ulkomaankauppaministerimme ja jopa presidenttimme parkuminen ”uskonnollisesta syrjinnästä” on silkkaa palturia.

Tietyt seitsemän Lähi-idän maata valikoituivat listalle Barack Obaman joulukuussa 2015 allekirjoittaman ja siihen helmikuussa 2016 tehdyn lisäyksen pohjalta. Maahantulokieltoja ovat asettaneet yhtä hyvin Obama (vuonna 2011 irakilaisille) kuin Jimmy Carterkin (iranilaisille 1981), eikä vasemmisto protestoinut niitä vastaan. Mutta kun kiellon asetti republikaaninen Trump, myös Euroopan vallassa olevat liberaalipoliitikot hurahtivat läpikotaisin valheellisen kommunistimedian kelkkaan ja alkoivat rääkyä ”ihmisoikeuksista”. Maahantulokieltoja ovat omasta puolestaan asettaneet vuosikymmenten kuluessa esimerkiksi Israel ja Iran.

Totuus asiassa on seuraava: Trumpin asettama Executive order nimeltään Protecting the Nation from Foreign Terrorist Entry into the United States asettaa uskonnollisista syistä vainotut etusijalle, jos heidän uskontonsa kotimaassaan on vähemmistönä, kuten kristinusko Irakissa. Täten Trump suojelee länsimaisten kristittyjen ja muiden maltillisten tahojen oikeuksia Yhdysvaltain suurella kädellä. Tapa, jolla eurooppalainen media ja ihmisoikeusteollisuus puolestaan suojelevat terrorismia ja tukevat Lähi-idän maiden etnovaltiopolitiikkaa, ei ole narsistista. Se on masokistisella tavalla sairasta.