Rikastuttavaa maahanmuuttajataustaistatuttamista

Vihervasemmistolainen tendenssitutkimus muodostaa uhan totuuden tavoittelulle tieteissä, aivan niin kuin agendajournalismi tuhoaa tiedonvälitystä valtamediassa. Taustoitan asiaa hieman.

Amerikkalaisen Sceptic Magazinen julkaisija, tohtori Michael Shermer, kirjoitti jokin aika sitten lehdessään, että poliittinen korrektius on hävittänyt sananvapauden yhdysvaltalaisilta yliopistokampuksilta. Se on luonut ilmapiirin, jossa myös harmiton ja vapauttavaksi koettu leikinlasku on johtanut hallinnollisiin toimiin ja jopa yliopistoista erottamisiin.

Kotimaan kyseleminen värillisiltä nähdään automaattisesti ”mikroaggressiona”. Hölinällä ”turvallisista tiloista” naisille pyritään uhriutumaan ja esittämään syytös, jonka mukaan naisten vetäytymistä omalle saarelleen oikeuttaa oletettu uhka: feminismin arvostelu.

Shermerin raportin mukaan väitteet, joiden mukaan työtehtävät pitäisi antaa yliopistoissa pätevimmille, pitäisi sensuurin vaatijoiden mielestä kieltää ”värillisiä loukkaavina”, kun taas aasialaisten kehuminen hyviksi matematiikassa halutaan torjua ”stereotyyppisenä”.

Sellainen, joka kehuu kollegansa ulkonäköä – ”hei, oletpa kaunis tänään” – hirtetään hitaasti ”seksuaalisesta ahdistelusta”. Jopa rotuajattelusta irtisanoutumista pidetään ”olemusajatteluna” ja sitä kautta epäsuorana persoonan merkityksen kieltämisenä.


Syrjäytyjien uhripääoma ehtymässä

Vihervasemmiston pää-äänenkannattaja Helsingin Sanomat kirjoitti tänään Kalevalan päivänä 28.2.2019 otsikossaan näin: ”’Iski tosi kovaa päin kasvoja, kuinka paljon yliopistossa on rasismia’ sanoo 21-vuotias Brigita Krasniqi – Professorin mukaan rasismia vähätellään tai ei edes tunnisteta”.

Tampereen yliopistossa opiskeleva ja kosovolaisille vanhemmille syntynyt neiti vikisee toimittaja Anna-Sofia Niemisen kirjoittamassa jutussa, että ”hänelle esimerkiksi puhutaan usein englantia, koska nimen tai ulkonäön perusteella ajatellaan, että hän on vaihto-oppilas”.

Siis wtf? Jos ulkomaalaisen näköiselle avaa keskustelun englanniksi, saa kuulla olevansa rasisti. Ja jos näille toisennäköisille yrittää puhua yliopistolla suomea, joutuu vaatimusten kohteeksi: ”English, please!” Tämän mukaan etnisesti suomalainen ihminen on aina noiden ammatikseen uhriutujien mielestä rasisti.

Itse ovat. Meitä kohtaan.

Hesarin juttuun oli lypsetty varmennus professorilta, joka tässä tapauksessa on ”vähemmistötutkimuksen apulaisprofessori” Emmanuel Acquah suomenruotsalaisten bunkkerista, Åbo Akademista.

”Hän huomauttaa, että suomalaisilla yli­opistoilla ei esimerkiksi ole järjestelmällistä ohjelmaa monikulttuuristen opiskelijoiden integroimiseksi.”

Toimittaja siis haki ”objektiivisen faktan” tenure track -urapolkuvirkaan nimitetyltä neekeriltä, joka voi täysin puolueettomasti ja etnisten viiteryhmien ulkopuolelta varmentaa, että rasismia esiintyy. Jotta rasismin todellinen kohde ei pääsisi unohtumaan, muistutan, että viime syyslukukaudella Åbo Akademi ajoi miesten tasa-arvoyhdistyksen suunnitteleman seminaarin tipotiehen seiniensä sisäpuolelta.

”Rasismista” kitisevän Brigita Krasniqin mielipiteen puolestaan verifioi tieteeksi se, että nuori neito toimii Vihreiden eduskunta-avustajana. Siten hänen näkemyksensä yliopistoja varjostavasta rasismista saa tieteellisen sertifikaatin.

Oma selitykseni näiden kverulatorisista harhoista kärsivien hypersensitiivisyyteen on, että heidän uhripääomansa on ehtymässä. Todellisuudessa rasismi on vähentynyt, ja siksi he pyrkivät keksimään sitä lisää ”identiteettipolitiikkansa” tueksi.

Muualta tulleet ja heitä suosivat toimittajat kohdistavat meihin kantasuomalaisiin syytöksiä koettamalla kiertää sen tosiasian, että kansaan kuuluminen on etnisessä mielessä todellakin eri asia kuin myönnetty kansalaisuus. Siten kyseinen ero on objektiivinen. Koska ulkoisia ominaisuuksia ei voi jynssätä pois, on vierasperäiseltä näyttävän pitäminen vierasperäisenä vain johdonmukaista eikä mitään tekaistua ”rasismia”.

Maahanmuuttajien tai maahanmuuttajataustaisten vaatimukset ja syytökset ovat johtaneet jatkuvaan positiivisen erityiskohtelun kerjuuseen. Yliopistoissa ei voi enää argumentoida, julkaista eikä saada asioitaan hoidetuksi suomen kielellä, kun seminaarit joudutaan pitämään jonkun paikalle tulleen vieraskielisen takia englanniksi.

I like ice cream -englannin mukana leviävä kulttuuri-imperialismi syövyttää suomen asemaa tieteen kielenä, vie pohjan rikkaalta ja ilmaisuvoimaiselta sanankäytöltä ja estää tärkeistä yhteiskunnallisista asioista puhumisen siinä yhteydessä, jota asia koskee: suomeksi ja Suomessa.

Jos tuohon jälkikolonialistiseen englannin kielen ylivaltaan suostuu, on sitten hyväksyttävä sukupuolipronominit ja muut sukupuolieron kaksiarvoisuutta selkeästi kuvaavat nimitykset (he/she, sir/lady, duke/dame), joita käyttäessään saa kuulla syyllistyneensä transfobiseen homonationalistiseen gangsterismiin.

Aihetta valaisee Turun Sanomien juttu vainoriidoista, joita käydään Åbo Akademin sukupuolen tutkimuksen yksikössä. Ulkomailta suomenruotsalaiseen ankkalampeen pulahtaneet feministit vaativat ”rasismia” häädettäväksi suomalaisesta yliopistomaailmasta, eli suomeksi sanottuna he tavoittelevat suomalaisten väistymistä tieltään.

Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Oikeuskanslerinviraston mukaan niitä tulee voida käyttää myös yliopistoissa. Ulkomaalaisten Suomessa esittämät vaatimukset ovat kulttuurivalloituksen merkkejä. Tarkoitus on saada näyttämään Suomi Ambomaalta, jossa ei muka osata mitään taipumatta noiden muualta tulleiden määräysvaltaan.


Itsensä nollatutkimuksellistuttavaa tiedepolitiikkaa

Erään esimerkin hullusta menosta suomalaisissa huippuyliopistoissa tarjoaa Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa tarkastettu valitus Immigrant-ness as (Mis)fortune? – Immigration Through Integration Policies and Practices in Education.

Verbaaliterrorismia harrastetaan jo työn otsikossa, kun puhutaan ”maahanmuuttajaistamisesta”. Kielellinen reuhaaminen antaa kuvaa sisällöstä, joka onkin sitten täyttä kuraa. Helsingin yliopiston verkkosivuilla Tuuli Kurjen väitöstä mainostetaan näin:

”Maahanmuuttajien kotoutumista käsittelevässä väitöstutkimuksessaan Kurki kehittää käsitteen maahanmuuttajaistaminen.
– Se kuvaa sitä, kuinka joukko ihmisiä, joilla on hyvin erilaiset taustat, kokemukset, intressit ja tarpeet muodostetaan ja käsitetään yhdeksi ryhmäksi, maahanmuuttajiksi. Maahanmuuttajaistamiseen vaikuttavat kotouttamispolitiikan ja kotouttamisen käytännöt ja sitä tuotetaan myös esimerkiksi mediassa.”

Eikö valtamedia muka suolla punavihreää monikulttuurisuussalaattia tarpeeksi jo Yleisradion ja muun demaritelevisionkatsojille suunnatun propagandan kautta?

”Maahanmuuttajaistaminen” ja ”rodullistaminen” ovat kuten ”sukupuolittaminen”. Väkinäistä tekemistä ilmaisevilla uudissanoilla väitetään, että todelliset ominaisuudet ovat keksittyjä.

Kun Liisa seikkaili Ihmemaassa, hän kohtasi puun oksalla istuvan kissan, jolla oli kuonollaan omituinen virne. Sitten kissa katosi, ja jäljelle jäi pelkkä irvistys. Ja Liisa virkkoi: olen nähnyt kissoilla monenlaisia irvistyksiä, mutta ennen en ole nähnyt irvistystä ilman kissaa.

Matemaatikko Charles Lutwidge Dodgsonin (nimimerkki Lewis Carrollin) kirjoittamasta sadusta opimme, että ei voi olla olentoja ilman ominaisuuksia.

Jos on olemassa ihmisiä, heillä on luonnollisesti ominaisuuksia, jotka puolestaan ovat luokiteltavia, niin kuin sukupuoli, etninen tausta, alkuperä, rotu tai ihonväri.

Nämä ominaisuudet ovat apriorisia sikäli, että niiden havaitsemista edeltää käsitteiden muodostaminen. Havaitsemme maailmaa käsitteiden kautta, ja jokainen käsite luo kategorian siksi, että se rajaa kohteensa ja muodostaa ominaisuusluokan, johon se viittaa.

Sukupuoli, rotu (ja niin edelleen) ovat analyyttis-apriorisia tosiasioita, jotka syntyvät käsitteellisen maailmanjäsentelyn kautta. Ilman käsitteitä asioista ei voitaisi edes keskustella järkiperäisesti, joten ’maahanmuuttajaistaminen’, ’rodullistaminen’ ja ’sukupuolittaminen’ eivät ole mitään keinotekoista ominaisuuksien ripustelua vaan todellisuuden kuvauksia.

Mutta ominaisuudet ovat myös todellisia ja havaittavia. Sukupuolen, rodun tai etnisen taustan kuvaukset ovat välttämättömiä ja tosia sikäli, kuin ne vastaavat kielen kuvateorian mukaisesti asioiden tilaa todellisuudessa.

Juuri niin syntyvät tosiasiat, eli faktat. Jokin yhteys kielen ja maailman välillä täytyy olla. Kielen pitää ankkuroitua todellisuuteen. Muutoin joudutaan postwittgensteinilaiseen pragmatismiin, joka on sosiaalidemokraattista kielifilosofiaa. Kielen ei pidä elää jossakin paradigmaattisessa eikä sosiaalisten konstruktionistien luomassa kuplassa, josta puuttuvat näköala ja kosketuskohdat todellisuuteen itseensä. Jos kiistetään käsitteiden käyttö ”kategorisoivana” ja leikataan kieli irralleen todellisuudesta, kiistetään silloin rationaalinen tiede, aivan niin kuin feministinen posmodernismi ja sosiaalinen konstruktionismi suureksi osaksi tekevätkin.

”Maahanmuuttajaistaminen” on väitöstutkimuksen mukaan sitä, että maahanmuuttajia sanotaan maahanmuuttajiksi. Eivätkö he muka ole sitä? Pitäisikö alkuperä ja asema peittää? Pitäisikö todellisuudesta alkaa valehtelemaan, ja miten paljon?

On valheellista, että jokaista attribuutiota (kuvausta) pidetään vakavasti stereotyyppisenä (kaavoittuneena). Minä ainakin ymmärrän moisen nälvimisen pelkäksi vihapuheeksi meitä kantaväestöön kuuluvia suomalaisia vastaan.


Kuka heittäisi vihervasemmiston tieteenvastaiset etäispäätteet ulos yliopistoista?

Jälleen kerran on vihervasemmistolaisessa yliopistossa tarkastettu väitöstyö, jonka perusaksioomat ovat niin pahasti vinksallaan, että kyseinen tieteellisesti mitätön artikkelikyhäelmä olisi pitänyt hylätä. Myötäväittäjänä oli rotuprofessori (professor of race, faith and culture) Heidi Safia Mirza, jolla itsellään on tietenkin monietninen tausta intressijääviyden varmistamiseksi.

Tuuli Kurjen artikkelinivaskassa väitettiin, että Lähi-idästä ja Afrikasta tulleiden maahanmuuttajien muita olennaisesti heikompi työllisyys johtuu muka suomalaisten heitä kohtaan osoittamasta ”maahanmuuttajaistamisesta”: ”[...] kotouttamistoimenpiteet voivat pikemminkin vahvistaa kuin ehkäistä maahanmuuttajien syrjäytymistä ja marginalisointia. Esimerkiksi huolimatta investoinneista ja panostamisesta kotouttamiseen, maahanmuuttajien työllisyystilanne Suomessa on edelleen heikko ja rasismi osa rodullistettujen ihmisten jokapäiväistä arkea”, Kurki laulaa.

Syy huonoon työllisyystilanteeseen ei taida kuitenkaan olla missään maahanmuuttajaistamisessa, ja olennaista onkin, että väitöstyöksi tarkoitetussa paperikasassa ei esitetty yhtään näyttöä siitä, millä tavalla suomalaiset aikaansaisivat maahamme tunkeutuneiden vieraiden kansakuntien huonon työllisyystilanteen ja heidän täällä harjoittamansa sosiaalietuuksien kiskonnan, mikä kyllä on tosiasia.

Koulutuskin on väittelijäksi päätyneen suvakkinaisen mielestä pelkkää rasismia: ”[…] koulutus, joka on yksi kotouttamisen keskeisimmistä konteksteista, virallisesti edistää monikulttuurisuutta ja suvaitsevaisuutta, ja pyrkii saavuttamaan tasa-arvon. Käytännössä kuitenkin koulutus osallistuu rodullistetun ja sukupuolitetun eriytymisen vahvistamiseen koulutus- ja työmarkkinoilla. Tulkitsen tutkimuksessani maahanmuuttajien, ja erityisesti nuorten maahanmuuttajanaisten, työntämisen hoiva-alalle hyväksikäyttävänä rasismina […]”

Edellä olevan kliseepuuron ohella maahanmuuttajia ei saisi, paitsi työllistää, enää myöskään sanoa oikealla nimellä maahanmuuttajiksi: ”ihmiset, joita tällä termillä nimetään, tulkitsevat sen loukkaavana ja leimaavana: usein maahanmuuttajaksi nimetty tarkoittaa jotakuta vähempiarvoista”.

Tässäkin asiassa pitäisi siis olla Tuuli Kurjen mukaan entistä valheellisempi ja käyttää kiertoilmaisuja. Lopuksi hän keksii uuden sanan: ”[…] kehitän väitöskirjassani käsitteen maahanmuuttajaistaminen kuvaamaan kuinka kotouttamispolitiikan ja kotouttamisen käytäntöjen avulla joukko ihmisiä, joilla on hyvin erilaiset taustat, kokemukset, intressit ja tarpeet muodostetaan ja käsitetään yhdeksi (ryhmäksi), maahanmuuttajiksi”.

Tohtorintutkinnolla laakeroimisen sijasta pitäisi pohtia, onko kyseinen kirjoittaja järjissään keksiessään orwellilaisia sanahirviöitä ja pönkittäessään sosiaaliteknokraattista demarikieltä omassa todellisuudesta mitään ymmärtämättömyydessään. Tiede ei voi olla tällainen ”leikki”.

Myös muu väiteaines on läpimätää. Työssä valitellaan, että naismaahanmuuttajien ohjaaminen hoitoalalle on esimerkki ”rodullistetusta ja sukupuolitetusta rasismista”. Entäpä, jos kyse onkin työpaikan tarjoamisesta ”positiivisen erityiskohtelun” reittejä myöten vierasperäisille tulijoille suomalaisten ihmisten ohi?

Siis: Maahanmuuttoviranomainen maahanmuuttajaistaa, sisäministeriö maahanmuuttajaistattaa, eduskunta maahanmuuttajaistatuttaa, ja kansa, jolta kaikki valta on lähtöisin, instituutioidensa kautta maahanmuuttajaistatatuttaa, vähän niin kuin Mustapartainen mies Ollin pakinassa.

Väittelijän puolustukseksi voidaan sanoa vain se, että tuskin hän olisi itse mitään tuollaista keksinyt, mutta hän on yliopistoissa harjoitettavan vihervasemmistolaisen indoktrinaation uhri. ”Kansainvälisen tiedeyhteisön” sairas sensurointiseula ei nimittäin päästä läpi mitään, jossa kyseenalaistetaan maahanmuuton ja monikulttuurisuuden perusoletukset, mutta hyväksyy kaiken, missä niitä keuhkotaan agendana.

Pahinta on, että saatuaan tohtorinpaperit yliopistosta nuo vihervasemmiston etäispäätteet, jotka syyllistyvät pahimmanlaatuisiin virhepäätelmiin, palkataan valtionhallintoon edistämään maahanmuuttoa erilaisina koordinaattoreina ja ohjelmajohtajina, joihin tehtäviin heillä todetaan olevan ”ehdottoman kiistämätön pätevyys” yliopistossa suoritetun korkeimman sossuämmätutkinnon pohjalta.

Filosofisesti katsoen kyseisten punahillkkojen tuotoksilla ei ole pennin jeniä tieteellistä arvoa. Kuin kostoksi ja kiusaksi kaikelle järkevälle ajattelulle myös Tuuli Kurki palkattiin kotijumalattareksi Helsingin yliopiston kasvatustieteiden laitokselle tutkijatohtorin virkaan. Kyseinen tieteenvastaisuus kumoaa ja on suureksi osaksi jo kumonnut humanististen tieteiden, yhteiskuntatieteiden, kasvatustieteiden ja oikeustieteiden arvostuksen, sillä niistä on tehty pelkkiä punavihreän mädätyspolitiikan jatkeita yliopistoissa.

Väittelijä oli monien muiden tavoin ilmeisesti huomannut, ettei voisi edetä urallaan liittymättä maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta truttaavaan kuoroon, ja suoltaa nyt arvotonta ja epäitsenäistä propagandaa pelkästään opportunistisista syistä. Tämä DDR:stä tuttu asenne ja siihen liittyvä ehdollistaminen tunnetaan paremmin internatsismina.


Niukoin resurssein kohti monikulttuurista vallankumousta

Edellä arvostelemani argumentaatio ei ole tietenkään harvinaista eikä satunnaista. Maahanmuuton sekava puolustelu ja monikulttuuri-ideologian julistaminen ovat kaiken järjen alleen hautaavia tarkoitusperiä yliopistojen yhteiskuntatieteellisissä, humanistisissa, kasvatustieteellisissä ja oikeustieteellisissä yksiköissä. Niinpä myöskään kritiikkini ei ole henkilökohtaista vaan periaatteellista.

Sokerina pohjalla väitöksessä on hyökkäys kotouttamistakin vastaan. Ei siis saisi assimiloida (sulauttaa valtaväestöön) eikä integroida (yhdistää kantaväestöön) vaan antaa kaikkien eriytyä omille saarilleen ja omiin kupliinsa.

Tämän mukaan ketään ei pitäisi ohjata edes asettumaan kodiksi, niin ystävällistä kuin sen voisi ajatella olevan, vaan myös kotouttaminen pitää nähdä uhkana! Väitöksen kirjoittaja, Tansanian avoimessa yliopistossa opiskellut ja Helsingin yliopiston sukupuolen, kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen tohtoriohjelmassa ruokittu Tuuli Kurki sanoo näin:

”Maahanmuuttajaistamista voidaan vastustaa ja hankaloittaa toimimalla odotettuja, sukupuolittuneita ja rodullistettuja kotoutumisreittejä vastaan. Vastarinta vaatii kuitenkin usein kekseliäisyyttä siitä miten toimia systeemiä vastaan.”

Kannanotto on kuin vihapuhepoliisi Keijo Kaarisateen kirjoittamasta parodiatekstistä, jossa kielloin, käskyin ja kehoituksin ohjataan ”valistuneeseen kansalaistottelemattomuuteen” monikulttuurisuuden hyväksi. Vappulehtien jutuissa ei olisi mitään vikaa, elleivät tieteen organisaatiot kasasi almujaan niiden tekijöille.

Tällaisen argumentaation takaa kuultaa eräs yliopistomaailmasta tuttu perusasenne: kiilusilmäinen uustaistolaisuus, jonka tarkoituksena on läimäyttää kaikkia järkevään ja kriittiseen ajatteluun pystyviä tieteilijöitä märällä rätillä päin naamataulua. Juuri sellaiseksi menettely muuttuu yliopistojen, opetusministeriön, Suomen Akatamian ja tieteellisinä esiintyvien säätiöiden myöntäessä rahat ja resurssit vihervasemmiston pullasorsille.

Yliopistoissa itketään alati niukkenevien resurssien vuoksi. Näin ulkopuolelta arvioiden voin vain ihmetellä, kuinka suurenmoisia älyn ponnistuksia noilla aina täysin riittämättömillä palkoilla, rahakasoilla ja miljoonilla saadaankaan aikaan.

Kun filosofian virkoihin on nimitetty pelkkiä ulkomaalaistaustaisia (Sara Negri, Gabriel Sandu) tai sosialisteja (Thomas Wallgren, Panu Raatikainen) ja toisen väittelyaineeni sosiaalipsykologian virat ovat ulkomaalaisperäisten tai suomalaisvihamielisten monikultturistien (Inga Jasinskaja-Lahti, Inari Sakki) hallussa, mitä muuta he vielä voisivat vaatia? Ehkä lisää äänioikeutta nahkurin orsilla.

Miksi heidän saavutuksiaan sitten markkinoidaan valtamediassa ja ”tieteellisessä” mediassa? Siksi, että vihervasemmistolais-feminististen toimittajien ja tieteilijöiden symbioosi kasvattaa mukasyrjittyjen sortopääomaa, tukee toimittajien omaa agendaa ja tasoittaa vakinaistamispolulla olevien pseudotieteilijöiden tietä entistä paremmin palkattuihin tehtäviin yliopiston sisällä. Se luo heille valtaa.

Entä mitä tästä opimme? Yliopistojen riesa eivät ole vain kaikenlaiset ”tulevaisuuden”, ”kehityksen”, ”hyvinvoinnin” ja muiden kelluvien merkitsijöiden kuluttajatutkijat sekä Platonin luolasta tulevat fiilistelijät. Pääuhan kriittiselle filosofialle muodostavat punavihreällä rehulla ravitut tendenssitutkijat, moraaliposeeraajat ja uhripääomassa piehtaroijat, jotka kamppailevat ihanteidensa pirstaloitumista vastaan joukkojensa jatkuvasta paisumisesta johtuvan taloudellisen ahdinkonsa ja koskaan täysin riittämättömän rahoituksensa puristuksessa.

Ehdotukseni 1 on: Katkaistaan omavaltaisesti eteenpäin hökeltävästä koneesta virta ja siirretään akateemiset resurssit postmodernisteilta, jälkistrukturalisteilta ja feministeiltä kriittiseen ajatteluun kykeneville oikeille filosofeille.

Ehdotukseni 2 on: Kun kerran me suomalaiset emme osaa palvella maahanmuuttajia, maahanmuuttajataustaisia, maahanmuuttajaistatettuja, maahanmuuttajataustaistatettuja tai itsensä maahanmuuttajaistatutattaneita tai maahanmuuttajataustaistatutatuttaneita täydellisesti, teetätätyttäkäämme itsellämme päätös, ettemme enää ota tähän maahan yhtään lisää maahanmuuttajia, sillä maahanmuuttajilla näyttää olevan täällä kurjaa, rasismi kukoistaa kaikkialla, suomalaiset ovat vihamielisiä, yhteiskuntamme on väkivaltainen eikä yliopistoista anneta tarpeeksi työpaikkoja eikä rahaa vierasperäisille.

Näin kaikki hyötyvät.


Jukka Hankamäki
FT, VTT
Filosofi, sosiaalipsykologi
Projektitutkija Suomen Perustassa


Aiempaa mattopommitustani tieteen puolueellisuutta vastaan:

Punamustat yliopistolla
Taas uutta näyttöä: yliopistot ovat vasemmiston bunkkereita
Totuus ulos yliopistoista – vaikka palavilla sepäillä
Yhteiskuntatieteilijöiden huoli sananvapaudesta heittää kuperkeikkaa
Yhteisönormeista, yritysperiaatteista, agendajournalismista ja tendenssitutkimuksesta
Mitä valhemedian paljastuminen osoittaa tieteestä? 
Vasemmistolaisten vihapuhetta yliopistoissa ja kulttuurin kentillä
Yliopistojen ruotsinkieliset turhakkeet
Monikultturisti-idiootit mekanisoivat orwellilaisen tarkkailun
Vasemmistolaista monikulttuuri-ideologiaa yliopistolla
Miten narsismi taiotaan rahaksi tiedepolitiikassa?
Yliopistolla ihastellaan jälleen nationalismia
Eduskunta tilaa maahanmuutosta hyvän tarinan
Miksi länsimaalaisten älykkyys laskee?
Mitä terrori-iskun käsittely osoitti tieteestä ja mediasta?
Lähikuvassa terrorismin tu(t)kija ja dosentti
Monikulttuuri-ideologian propagointi aloitetaan yliopistojen pääsykokeissa
Oikeutta juhlapaikanhakijoille
Pravdan jälkeisestä ajasta
Kun professori lausahtaa
Sosiologian (n)ostalgia
Pötypuheen vuodatuksella Vuoden Tiedekynäksi
Ihmisoikeusfundamentalismi on perustuslakipopulismia
Kamala mekkala ja kirkkotätien moraaliposeeraus
Aseman mamumielenosoitus ja pöllöpolitrukkien ökyröyhtäys
Maahanmuuttopropagandaa yliopistolla
Ääriliikkeillä pelottelijat tekevät näennäistutkimusta
Vasemmistolainenkin saa ajatella nyt filosofisesti
Sossupuhetta kansojen identiteeteistä
Toimittajat tuhattaitureina, professorit propagandaministereinä
Sixten kuin ”sixteen”
Thomas Piketty: kurpitsanaamio vai täytetty ankka?
Yliopistofilosofian vanhat ja uudet ruhtinaat
Dialogin Paavalit ja sovinnaisuuden Sokrateet
Ei saisi kärjistää
Historiallinen aivopieru
Internatsismia yliopistoissa
Maahanmuuttopolitiikan emämunaus
Mitä on politisoitunut yhteiskuntatutkimus?
Mitä on epämoraalinen yhteiskuntatutkimus?
Vihapuhetta valtiotieteellisessä
Suomalaisten filosofien TOP-20-lista
Mikä on tiedettä?
Suomalaisen nykyfilosofian historia