Maahanmuutto ja oikeudenmukaisuus

Kuinka rohkaisevaa. Eduskunnassa puhutaan jopa oikeudenmukaisuudesta eikä ainoastaan säädetä lakeja. Eduskuntasaliin levinnyt budjettiriihen pöly ei riittänyt viemään ”jyvää kurkkuun” ainakaan oppositiolle, joka aloitti mellastuksen siitä, kuinka oikeudenmukaisia hallituksen esitykset ovat. Tämä herättää toiveen, että joku saattaa nostaa esiin filosofisiakin ajatuksia. Näin on siitä huolimatta, että ei kannattaisi opposition omaa ohjelmaa.

Oikeudenmukaisuudesta pitäisi keskustella nykyistä paljon enemmän, sillä sitä kautta paljastuisivat periaatteet: se, mihin puolueet pyrkivät ja millainen niiden ohjelma tosiasiassa on. Politiikka ei saa olla pelkkää pragmatiikkaa, vaan sen pitää olla aatteiden ja ideoiden luomista sekä esittelyä ja vertailua. Vain näin politiikkaan saadaan filosofiaa.

Oikeudenmukaisuudesta keskustelemiseen on monia syitä. Erään esimerkin tarjoaa työperäisen maahanmuuton edistäminen. Jos maahanmuuttoa on, sen on syytä olla työperäistä eli nojautua siihen, että maahanmuuttaja elättää Suomessa itsensä. Toisaalta myöskään sille ei ole perusteita. Käytännössä hallitus ei pyrikään edistämään työperäistä maahanmuuttoa esimerkiksi muun tyyppisen maahanmuuton korvaavana vaihtoehtona vaan lähinnä siksi, että se mahdollistaa työnantajien edun mukaisen työntekijöiden kilpailuttamisen ja palkanalennukset.

Kaiken yläpuolella on kysymys, mihin maahanmuuttoa ylipäänsä tarvitaan, kun töitä ei näytä riittävän kaikille suomalaisillekaan. Miksi juuri julkisen vallan pitäisi edistää työperäistä maahanmuuttoa, kun tähänkin asti työnantajat ovat itse hankkineet työvoimansa sieltä, mistä saavat? Kyseessä ei ole siis julkisen vallan asia vaan työnantajien ja -tekijöiden välinen asia. Poliittisen vallan pitäisi pyrkiä pikemminkin jarruttelemaan työvoiman maahantuontia, sillä ulkomailta työvoimaa haaliessaan työnantajat syyllistyvät usein niin työehtojen kuin suomalaisten ihmisten polkemiseen.

Työnantajien halua saada maahan ulkomaista halpatyövoimaa ei saa asettaa suomalaisen yhteiskunnan kokonaisedun edelle. Suomalaisen yhteiskunnan edun mukaista on se, että työtä tarjotaan ensi sijassa suomalaisille työttömille, joita maastamme edelleen runsain mitoin löytyy.

Työpaikkojen täyttäminen näennäisesti kilpailukykyisellä ulkomaisella halpatyövoimalla tulee vain näennäisesti halvaksi, sillä suomalaisten omassa keskuudessa esiintyvän työttömyyden hoitomenot nostavat kokonaiskulut niin suuriksi, että asiassa kärsii koko yhteiskunta, vaikka työnantajat näennäisesti ja hetkellisesti kokisivat jotain voittaneensakin. Tästä syystä en kannata myöskään työperustaista maahanmuuttoa vaan sitä, että työpaikat täytettäisiin ensisijaisesti suomalaisilla ihmisillä.