Ympäristöveroista

Suomalaiset ovat järkevä kansa. Kun ihmisiltä kysyttiin gallupteitse oikeita instrumentteja ympäristönsuojeluun, he kannattivat toki saasteiden vähentämistä ja luonnonsuojelua mutta eivät veroja lisäämällä. Verottaminen onkin väärä väline, ja parempi olisi tähdätä säästämiseen.

Ympäristönsuojelussa pohditaan usein, kumpi on parempi, relativistinen verottaminen vai ehdottomalta kuulostava kieltäminen. Ympäristöverojen säätäminen ja kiristäminen on sikäli ongelmallista, että se kohtelee eri tavoin eri tuloluokkia. Suorat kiellot ja rajoitukset olisivat parempia. Jos aina vain lisätään veroja, hyvätuloiset jatkavat elämäänsä entiseen tapaan, ja rasitus kohdistuu vain vähävaraisiin. Heillä ei ole muutenkaan mahdollisuutta sellaiseen kerskakulutukseen, joka tuottaa haitallisimmat ja turhimmat saasteet, kuten lentomatkustus.

Tämä näkyy esimerkiksi autoilun ruuhka-ajan maksujen käyttöönotossa. Lontoon smog on tietysti ohentunut maksujen tultua voimaan. Autoilu Lontoon keskustassa maksaa 8 puntaa aamukuudesta iltakuuteen (mikä tosin on vähemmän kuin tunnin pysäköinti samalla alueella). Mutta Jaguarit, Bentleyt ja Rolls-Roycet tulevat paikalle aivan kuten ennenkin, ja ainoastaan Vauxhallit ja Austinit jäävät kotiin. Ympäristöverot ovat epätasa-arvoistavia, sillä ne purevat kaikkein köyhimpiin, joille ne tietävät kulutusrajoituksia.

Veroluonteisten maksujen säätäminen ilmojen teille vaikuttaa rikkaisiin ihmisiin vielä ruuhkamaksujakin yhdentekevämmin, sillä reittilennoilla ramppaavat vain bisnesmiehet, ja massaturismin piirissä ihmiset repivät rahojaan ”kerranhan sitä vain eletään” -asenteella. Niinpä kannatan mieluummin kertakaikkisten rajoitusten säätämistä kuin verottamista. Valtion kassa siinä vain karttuisi ja köyhimpien kevenisi.