Sananvapauden vihollisia

National-matkaradioni saneli tänään, että muslimit riehuvat taas kaduilla. Asian vahvisti Helsingin Sanomat, joka totesi, että islamistit ovat julistaneet kuolemantuomion ruotsalaisen lehden pilapiirtäjälle ja päätoimittajalle. Al-Qaida-verkoston johtajaksi esittäytyvä Abu Omar al-Baghdadi tarjosi islamilaisilla verkkosivustoilla 100 000 dollarin palkkion sille, joka surmaa ruotsalaisen taitelijan Lars Vilksin.

Puolet vähemmän luvattiin maakuntalehti Nerikes Allehandan päätoimittajan Ulf Johanssonin murhaamisesta, ja mikäli Mikäli Vilks surmataan ”teurastamalla kuin lammas”, eli leikkaamalla kurkku, luvassa on peräti 150 000 dollarin palkkio. Syyn kaikki varmaan aavistavat: Vilks oli mennyt tekemään jotain niin kamalaa kuin raapustamaan lehteen pilakuvia, joissa koiralla oli profeetta Muhammedin pää.

Uskonnot ovat hirmuisia vallankäyttäjiä. Mikäli uskonnollista ja ideologista valtaa ei saa arvostella, menee pohja kaiken uskontokritiikin esittämiseltä. Silloin ovat vaarassa paitsi sananvapaus, myös tieteellisen ajattelun vapaus ja koko poliittisen järjestelmämme perusteet. Muslimien esittämät tappouhkaukset, joilla ahdistellaan eurooppalaisia ihmisiä heidän omissa kotimaissaan, antavat selvän näytön siitä, että islam ei ole pelkkä uskonto vaan osa laajempaa poliittista järjestelmää ja arvomaailmaa, joka ei sovi yhteen meidän järkiperäisen ajattelumme kanssa.

Kehnoa on, että islamistien kanssa kilpailevat kristityt ovat omassa sinisilmäisyydessään valmiita tukemaan myös ulkomaalaisten laitonta maahanmuuttoa. Esimerkiksi evankelisluterilaisten seurakuntien kirkkoherrat ovat valmiita rikkomaan Suomen lakia ottamalla viranomaisten käännyttämän turvapaikanhakijan suojelukseensa. Sen sijaan Paavo Väyrynen ilmoittaa punnittuun tapaansa, että hän ei edistäisi edes työperäistä maahanmuuttoa.

Samalla kun Väyrysen kannanotto ”tyrmättiin” (Helsingin Sanomien ilmaus) poliittista korrektiutta vaativien monikultturistien toimesta, vainottu taiteilija puolestaan joutui pakenemaan poliisisaattueessa maan alle, ja Ruotsin hallitus hyssytteli kieltäytyen tuomitsemasta al-Qaida-verkoston alulle panemaa uhkausta. Ei olekaan kummallista, että ”Muhammed-pilapiirtäjä ihmetteli hallituksen vaikenemista” samalla, kun ”muslimit kiihdyttivät painostusta paikallislehteä vastaan Ruotsissa”.

On väärin, että ihmisestä tehdään pakolainen hänen omassa maassaan ja että länsimaiden viranomaiset sekä kirkkojen papit hyysäävät muslimimaahanmuuttajia, vaikka heidän uskontonsa ja poliittiset käsityksensä ilmoittautuvat koko meidän järkiperäisen yhteiskuntajärjestyksemme vihollisiksi. Käsi kättä pesee, ja kristityt puolustelevat islamia vain voidakseen pitää oman irrationalisminsa.

Aika outoa on, että myös Paavo Väyrysen maahanmuuttokriittisten näkemysten vastustajat vetoavat edelleenkin ”työvoimapulaan” maahanmuuton perusteluissaan, vaikka he toisesta suupielestään tunnustavat, kuten hallituksen työelämän politiikkaohjelman johtaja Rauno Vanhanen: ”Maahanmuuttajista on työn perässä muuttaneita vain viidestä kymmeneen prosenttia. Olisi parempi, että huomattavasti suurempi osa olisi työperäisiä.” Ja samaan kuoroon yhtyivät tietysti myös vihreiden Tarja Cronberg ja SDP:n Maarit Feldt-Ranta. Eli maahanmuuttajia pitää saada, olipa heille asuntoja, työtä, toimeentuloa, tilaa, tarvetta, kysyntää, syytä, perustetta tai ei mitään niistä.

Olen aavistuksen verran kyllästynyt maahanmuuttajien mellakointiin Euroopan kaduilla ja kujilla. Me emme tarvitse imaamien opetuksia siitä, että muslimien uskonnolliset tunteet ovat ”herkempiä” kuin esimerkiksi kristittyjen tai että uskonto on heidän ajattelussaan tiukasti sidoksissa elämäntapaan. Me suomalaiset olemme tottuneet elämään omassa kansankodissamme turvallisessa ja myönteisessä tunnetilassa, johon kuuluvat lämpö ja inhimillisyys. Siksi en halua, että maahanmuuttajat muuttavat maamme Lähi-idän kaltaiseksi takapihaksi, jossa väkivalta ja rikollisuus kukoistavat kaduilla.

Mikäli tähän ajaudutaan, konflikti länsimaisen yhteiskunnan kanssa on väistämätön. Tapporahan lupaaminen mielipiteiden esittämisestä ja sananvapauden käyttämisestä on terroria ja barbariaa, jota ei pidä hyväksyä. Mikäli nämä meille vieraat ainekset eivät osaa tai halua sopeutua järkiperäiseen yhteiskuntaamme, on vastauksen oltava: maasta pois.