Filosofinen kuolema

Kas näin sitä kuollaan filosofisesti: ”Kahdeksankymmentäneljävuotias ranskalaisfilosofi André Gorz teki itsemurhan sairastettuaan jonkin aikaa syöpää”, kertoo Hesari. Suisidaalisuus näyttää olevan filosofien ammattitauti Ranskassa. Muutama vuosi sitten erään tunnetun kirjoittajakaksikkoterän (Deleuze–Guattari) toinen puoli, Gilles Deleuze, teki itsemurhan hyppäämällä vanhoilla päivillään kroonikkosairaalan ikkunasta. On kai turha jankutella sen enempää eutanasian aktiivisuudesta, passiivisuudesta tai oikeutuksesta, kun itsemurhan mahdollisuus jää ihmiselle joka tapauksessa.

Gorz tunnettiin kansalaispalkan kannattajana jo 1970-luvulla, ja viittasin hänen ajatuksiinsa teoksessani Työttömän kuolema (2005). Nuo ajatukset tuntuvat yhä ajankohtaisilta.

Moni ihminen voisi valita myös Suomessa niin sanotun filosofisen kuoleman saadessaan Kelalta tai muilta viranomaisilta vihamielisiä päätöksiä. Ystäväni Tuomo, joka opiskelee sosiaalipolitiikkaa, keksi kesällä aurinkoa ottaessamme mielenkiintoisen ratkaisun. Mikäli perustuloa ei toteutetakaan, ehkä viranomaiset oivaltavat aikaa myöten varustaa päätöksensä erityisellä ”eutanasiapillerillä”, joka liitetään kirjeiden loppuun.

Tämä ei merkitse suinkaan sitä, että työttömiä, opiskelijoita, eläkeläisiä ja taiteilijoita kehotettaisiin puraisemaan päätökseen liittyvä syanidikapseli, vaan ainoastaan sitä, että palvelua parannetaan tarjoamalla ihmiselle tätäkin mahdollisuutta ja muistuttamalla, että ”tällainenkin etuus on olemassa”. Uusi järjestelmä siis lisää asiakkaan vaihtoehtoja.