28. helmikuuta 2009

Feel your anger


Hurraa! Tunnen suurempaa kiintymystä omaan maahani ja kansaani kuin koskaan ennen. Milloinkaan aiemmin hallitus ja eduskunnan enemmistö eivät ole katsoneet yhtä ylimielisesti ja röyhkeästi suomalaisia ihmisiä. Kaksi sairasta lakia: Lex Nokia ja Lex Thors. Ja molemmat samalla viikolla. Ylistetty olkoon hallitus ja vasemmisto-oppositio!

Sekä hallitus että vasemmisto menivät päätä pahkaa ihmisten vihaamien lakiesitysten taakse. Ulkomaalaislaki: 161–5! Mutta missä olivat puuttuvat 34 edustajaa? Taisivat hävetä mielipiteensä näyttämistä enemmän kuin häpesivät omaa poissaoloaan. Sdp:n Kari Rajamäkikin haukkui uutta ulkomaalaislakia monta minuuttia seisaaltaan eduskunnassa, mutta minne se kriittisyys katosi äänestyksessä, kun peukalo lipsahtikin ”jaa”-napille, vaikka ei olisi yhtään ollut pakko? Oppositiossa kun on.

Ja Väyrynen puolestaan valisti Thorsia ulkomaalaislain heikkouksista pitkällä ripityksellä, mutta ei tullut asia hänellekään mieleen äänestyksessä, vaikka on hallituksessa, ja vieläpä ulkoasiainministeriössä, jossa hän olisi voinut vaikuttaa asioiden kulkuun. Väyrysen täytyi tietää, että valittaminen on turhaa silloin, kun giljotiinin terä on vilahtanut. Mistä näille tyypeille maksetaan kymppitonnin kuukausipalkkaa?

Tavallaan täti Thorsin idealismi oli kyllä kaunista. Hän tahtoi tietysti vain hyvää kehitysmaiden lapsilaumoille, mutta kyllä hänen olisi kannattanut purkaa äidinvaistojaan jollakin adekvaatimmalla tavalla eikä sublimoida seksuaalisia energioitaan maailmantuskan potemiseen. Jos ministeri saa sellaisen epäluottamuslauseen kansalta kuin Thors nyt on saanut, hänen pitäisi jättää paikkansa omasta aloitteestaan. Samaa suosittelen Suvi Lindénille, joka toimii Lex Nokian esittelijänä.

Maahanmuuttajan oikeus työhön oli korjaus, jonka varjolla lakiin uitettiin entistä pahempi ongelma: oleskelulupa humanitaarisin perustein. Eikä myöskään työnteko-oikeus mikään kynnyskysymys ollut. Viittaamalla siihen hallitus vastasi asiaan, josta esitystä ei arvosteltu. Turvapaikanhakijoiden työkompetenssi kun tunnetaan. ”Työskentelylupa” avaa vain tien työttömyysetuuksien nostamiseen.

On vaikea sanoa, mistä kansan tahdon vastaiset lakiluonnokset tulevat. Onko ongelma lainvalmistelussa, yleispolitiikassa, ministeriössä vai ministereissä? Jos ongelmaketju alkaa ministeristä, se on myös kaikissa alemmissa portaissa, sillä johtava ministeri on avainasemassa lakeja luotaessa.

Helsingin Sanomat keskittyi jälleen yksipuolisesti iloitsemaan uudesta ulkomaalaislaista kuvaamalla sitä murskavoitoksi. Ja kyllä sen myötä murskaksi menee paljonkin. Perussuomalaisten päänsä pitoa ei mitenkään peittoa se, että edustajia oli vähän. Tämä muistetaan. Seuraavissa eduskuntavaaleissa Perussuomalaiset saanevat 15 prosentin kannatuksen. Mutta hötkyilemättä paras. Kansa päättää, vaikka aina tulee vetoapua myös Lehdeltä.

Tuhon tiellä

Hesarin uutisen mukaan vihreät olivat ainoa oppositio, kun Lex Nokiasta keskusteltiin ensimmäistä äänestystä edeltävässä käsittelyssä. Näin vihreät lavastettiin ikään kuin hallituksen sisäiseksi oppositioksi ja omaksitunnoksi, kunnes ensi viikon lopullisessa äänestyksessä nähdään, kuinka kalliiksi ministerinpaikat vihreille tulevat.

Ja perussuomalaisten esittämästä kritiikistä pyrittiin jälleen vaikenemaan. Suosittelenkin, että kansalaiset hakeutuisivat eduskunnan lehtereille kuuntelemaan keskusteluja, sillä media referoi puheita puolueellisesti, ja televisiokin lopettaa suorat lähetyksensä yleensä juuri silloin, kun tullaan asiaan. Runsas yleisö loisi edustajille kuvan siitä, että heidän toimiaan seurataan. Siten se ohjaisi kansanedustajia valikoimaan ajatuksiaan ja sanojaan paremmin. Kunpa väliin voisi huutaa.

Vaikka eipä tässä mitään uutta ole. Ensin vene kallistuu yhdelle laidalle, ja sitten seuraa korjausliike. Perussuomalaisten menestyksen seuraavissa vaaleissa voi estää vain kansallismielisten omien rivien hajoaminen. Haiskoot Perussuomalaiset hevosenkuselta vaikka kuinka, mutta Suomen Konservatiivisen puolueen perustaminen on virhe siksi, että se johtaa tulokseen, jota internationalistit toivovat, eli kansallismielisten ihmisten vaikutusvallan vähenemiseen. Helpompi on onneksi perustaa formulatalli ja menestyä siinä, kuin on luoda tyhjästä uusi puolue. Kansallismielisten libertaarien (jollainen itse olen), olisi parempi vaikuttaa vanhojen puolueiden kautta.

Samalla kun eduskunta avaa maahanmuuton tulvaportit ja vähintään 6 000 turvapaikanhakijaa heilahtaa tänä vuonna perheineen Suomeen, Korkein oikeus puolestaan vapauttaa etiopialaisen maahanmuuttajan petossyytteistä hänen huijattuaan Kelalta 19 000 euroa ja kaupungin toimeentulotuelta 37 000 euroa. Ks. vertailun vuoksi tänne.

Samalla kun hallitus yrittää vaihtaa kansan sivistyneemmäksi, se aikoo imeä ihmisistä viimeisetkin mehut nostamalla eläkeiän yksipuolisella päätöksellä 65 vuoteen. ”Ryöstö”, sanoivat toiset.

Samalla kun Suomen talouskasvu on kääntynyt yli neljä prosenttia miinukselle, valtio ottaa kolme miljardia velkaa ja antaa miljardin pois vihreiden, vasemmiston ja kristillisten vaatimana kehitysapuna.

Samalla kun auton oma akku on tyhjä, on vaikea antaa naapureille virtaa.

Poliitikon paradoksit

Lex Nokian ja Lex Thorsin lisäksi kivenä kengässä on ollut myös uusi yliopistolaki, joka tekee yliopistoista firmojen palkkapiikoja. Ja vasta muutama vuosikymmen on ehtinyt kulua siitä, kun akateeminen ajattelu vapautui kirkon orjuudesta. Kommunismista yliopistomaailma ei ole vapautunut vieläkään.

Samalla kun julkinen valta ja yliopisto nostavat paskahousuja päättäjiksi ja professoreiksi, ne pitävät ainoat järkevät miehet koulutustaan vastaamattomissa töissä, pakottavat älymystöä noudattamaan omia järjettömiä normejaan ja pahimmillaan uhkaavat Suomen viimeisiä intellektuelleja syytteillä. Vaikka eipä minua yliopiston nykymeno paljoa sureta: internationalismille on uhrattu sekin paikka, ja professorikunta on yhtä tyhjänpäiväistä kuin Braxin, Lindénin ja Thorsin jengi. Samanlainen Sargassomeri on siis yliopisto kuin kaikki muutkin markkinatalouden ja kansainvälisyyden ihanteilla ryvetetyt laitokset, ja virkoihin päätyneet lopulta vain kadehtivat pois ajettujen vapautta. Kaatakaa siis vaan leipäpuunne ja mahdollisimman pian.

Viimeksi kuluneen vuoden aikana minulta on tiedusteltu moneltakin eri taholta haluani lähteä mukaan politiikkaan. Vastaukseni on ollut aina sama: Suomi ei tarvitse kenenkään mukaan tuloa kyseiseen pöperöön vaan vapautusta poliitikkojen valheista ja parempaa sitoutumista filosofiaan. Eli ainoa annettavani olisi avoin ideologiakriittinen puhe, joka tekee selvää jälkeä a) sensuurista, b) internatsismista, c) seksuaalisuutta koskevista ajojahdeista, d) poliittisesta korrektiudesta ja e) valehtelusta. Siksi käytän itse mieluummin muotoilua: haluaisin tuoda järkeä politiikkaan. Luulen tosin, että nykyinen poliitikkokunta aiheuttaa tälle maalle niin suuret vahingot, että myös seuraavien vaalien voittajat tulevat kadehtimaan häviäjiä, kun ongelmat lankeavat voittajien käsiin. Joten ei tule ikävä, vaikka jäisin rannalle.

Minua itseäni ei innosta politiikanteko, mikäli ajatuksiaan ei saa vapaasti sanoa. Poliitikon paradoksi onkin siinä, että jos on hyviä ideoita, niillä ei ole vaikutusvaltaa ilman kannatusta. Ja kannatusta saadakseen on tingittävä hyvistä ideoista, ellei sitten ala johtaa muita. Mutta siihenkin tarvitaan puoluetta. Saa nähdä, mitä tulee tuosta Halla-ahosta, jos hän päätyy Brysseliin. Sekä Thors, Stubb että Väyrynen (eli koko ulkoministeriö) ovat hypänneet ministerin kenkiin EU-rengin roolista. Europarlamentissa menee helposti hyvä mies hukkaan.

Diibadaabaa

Koko poliittinen universumi on nykyään kaulaansa myöten täynnä niin sanottua diibadaabaa eli täysin posketonta ja mitenkään perustelematonta puhetta, poliittisen korrektiuden tuella tapahtuvaa sananvapauden kuohintaa, seksuaalisuuden vaarallistamista, kunnianloukkauskäräjiä ja poliitikkojen ylenkatseellisuutta. Niinpä on suorastaan ihme, että jopa yksi kolmesta suomalaisesta uskoo vielä oikeudenmukaisuuden toteutuvan.

Pois vedetyn perintöverouudistuksen ohella hallituksella oli hihassaan vielä toinen sosiaalipoliittinen pommi, nimittäin eläkeiän nosto, jota se oli hautonut salassa jo kauan. Ja salassa haudotaan myös sosiaaliturvan kokonaisuudistusta, eli kyllä siitäkin vielä yksi pommi syntyy.

Sikäli eläkeiän nosto oli hauska päätös, että keskustan Timo Kalli ehti jo käyttää sitä perusteena ”työvoimapulan hillinnälle” eli sille, miksi maahanmuuttoa ei tarvitsekaan lisätä. Todellisuudessa Kalli käytti pikemminkin maahanmuutolla uhkaamista verukkeena eläkeiän nostolle.

Joka tapauksessa työnantajien, työntekijöiden ja valtiovallan kolmikanta sivuutettiin kaksikannalla, jossa toteutuivat vain työnantajien ja istuvan hallituksen edut. Niinpä pöytä välikysymykselle oli katettu. Omasta puolestani tervehdin eläkeiän nostoa iloiten, sillä tietyistä syistä minulle ei ole ehtinyt karttua virkamieseläkettä, ja mikäli joskus jonkin viran saan, kellottelen siinä kollegojeni kiusaksi niin pitkään kuin laki sallii, todennäköisesti ainakin 70-vuotiaaksi.

Keksin äsken ratkaisun myös siihen, miksi vasemmisto-oppositio asettui hallituksen kannalle ulkomaalaislaista äänestettäessä: vasemmisto-oppositio haluaa antaa tukensa hallitukselle sen tehdessä huonoja päätöksiä, sillä saadessaan läpi kaikki esityksensä hallitus petaa itselleen vaalitappion ja oppositiolle voiton!

Lamaan vaipunut Suomi on puolestaan kuin etana, joka kulkee limansa avulla syvimmänkin taloustaantuman läpi ilman, että hyvätuloiset ja rikkaat köyhtyvät lainkaan. Optiomiljonäärit syövät työläisten selkänahasta kiskomaansa orvaskettä ravinnokseen, ja kurjalla kansalla maksatetaan yhtä hyvin pankkien tulevat luottotappiot kuin herrain omat eläkkeetkin.

Kyllä myös valtiontalous kuntoon saataisiin, jos valtiovarainministeriön virkamiehet ottaisivat optiojärjestelmän käyttöön ministerien omassa keskuudessa. He voisivat esimerkiksi luvata valtion obligaatioita alehintaan kaikille niille ministereille, jotka saavat valtionvelan maksetuksi.

Lennä, uneksi

Vain kateus voittaa kiiman. Siksi kovatuloiset käyttävät tilaisuuttaan hyväkseen ja kiskovat kuilun partaallakin lisää palkkaa, vaikka kyseessä olisi kuinka suhdanneherkkä ala. Finnairin lentäjien keskiansiot ovat noin 11 400 euroa ja kauko- sekä lomaliikenteen kapteenien noin 20 000 euroa kuukaudessa (siis ei vuodessa). Lisäksi päälle tulevat vapaa autoetu ja verottomat ulkomaanpäivärahat. Keskimääräinen työaika on 86 tuntia kuukaudessa, joten aikaa jää myös kokaiinibileiden viettämiseen.

Nyt kun Finnairin lentäjät ovat päättäneet kerjätä vielä korotuksia, poliitikkojen kannattaisi ehkä houkutella turkkilaisia bussikuskeja lentäjiksi. Tämä nähdään viimeviikkoisesta uutisesta, kun Turkish Airlinesin lentäjät pudottivat koneellisen maahanmuuttajia amsterdamilaiselle pellolle. Sinne joutaisivat Suomen Brysselin-koneissa parveilevat ministeritkin.

Samalla kun vähemmistövaltuutettu tuskailee, että tummaihoisia sanotaan Suomessa neekereiksi (vaikka ei saisi), homo- ja lesboväestö puolestaan paheksuu, että meitä ei sanota riittävän usein siksi, mitä me olemme, eli homoiksi ja lesboiksi. Kaukoidästä kantautuvan uutisen mukaan nämä käsitteet sensuroitiin muun muassa Oscar-gaalalähetyksestä jollakin aasialaisella TV-kanavalla. – Emmekö saa olla omaa rotuamme?

Samalla kun Helsingin Sanomat raportoi, että monikulttuurinen euroviisuduo hermostuttaa tätä nykyä Israelissa, on syytä kysyä, miksi kyseisen kaksikon molempia osapuolia ei suljeta pois kisoista. – Onko Israel Euroopassa? Hetkinen. Ja missä ne viisut nyt järjestetäänkään? Venäjällä! Laaja on nykyään Eurooppa. Viisujen tämänhetkisen isäntämaan voisi sulkea pois kisoista jo Etelä-Ossetiassa käymänsä hyökkäyssodan vuoksi.

Viha on terapeuttista ja tukee oikeudenmukaisuutta. Ei pidä luoda rauhaa ennen oikeutta, sillä rauha ilman oikeutta on vain jatkuvan sotatilan vahvistus. Feel your anger.