Pippi Långstrumpan sukkahousut

Olin eilen eduskunnassa seuraamassa ulkomaalaislain muutosesityksen loppukäsittelyä. Valiokunta on muuttanut ehdotustaan niin, että laki antaisi pakolaisille ja turvapaikanhakijoille luvan hakea sekä vastaanottaa Suomessa työtä. Tätä pidetään yli puoluerajojen nyt sellaisena korjauksena, jolla laki aiotaan runnoa läpi. Ainakin laulanta vaikutti siltä.

Maahanmuuttajat eivät kuitenkaan ole Suomessa työttöminä siksi, että he eivät saisi tehdä tässä maassa työtä. Ongelma on, että turvapaikanhakijoista ja pakolaisista lähes kaikki ovat kielitaidottomia ja usein myös ammattitaidottomia, ja siksi he ovat yksipuolisesti holhottavia.

Ongelma on, että työnteolla perusteltua on maahanmuutosta vain noin kymmenen prosenttia. Ongelma on, että maahan virtaa Itä-Euroopan EU-maista myös laillisia maahan tulijoita, jotka suostuvat tekemään työtä huonommilla ehdoilla kuin suomalaiset. Ongelma on, että humanitaarisen maahanmuuton tuloksena saapujat eivät pysty tuottamaan sosiaalikulujen pantiksi mitään vastiketta yhteiskunnalle. Tällä politiikalla heikennetään suomalaisten oloja ja työehtoja.

Ensisijaisena ongelmana ei siis voida pitää sitä, että ulkomaalaisilla olisivat Suomessa heikot oltavat, vaan keskeisin ongelma on, että lisääntyvällä työvoiman maahantuonnilla aiheutetaan työttömyyttä ja kuluja suomalaisille. Romahtanut talous ei tarvitse lisätyövoimaa eikä lisäkustannuksia.

Ulkomaalaisille annettava lupaus työnsaannin helpottumisesta ei korjaa lakiesitystä lainkaan vaan tekee siitä entistäkin kehnomman. Jokaisen logiikkaa ymmärtävän luulisi oivaltavan, ettei keskeistä ole tähänkään asti ollut se, saavatko turvapaikanhakijat ja pakolaiset työskennellä Suomessa, vaan se, että Suomessa ei tarvita nykyistä enempää työvoimaa, sillä sitä on työttömänä omastakin takaa.

Tässä mielessä hallituspuolueiden näkökannat eivät ole olleet perusteltuja, ja lakiehdotus pitäisi hylätä. On käsittämätöntä, miksi maahan yritetään säätää ulkomaalaislaki, joka höllentäisi käytäntöä jopa enemmän kuin koko ongelman alkuna ja juurena oleva EU-direktiivi vaatii.


Humisevaa humanismia

Eduskunnan puhekattilasta kuultiin myös käsityskantoja, joiden mukaan maahanmuuttoa pitäisi rajoittaa sillä perusteella, että siihen liittyy ihmiskauppaa. Entinen sisäministeri Kari Rajamäki ilmeisesti tietää, mistä puhuu. Pakolaisia ja turvapaikanhakijoita on ennusteen mukaan tulossa Suomeen ensi vuonna peräti 6 000, vaikka maassamme on vain 2 000 vastaanottopaikkaa. Niidenkin ylläpito maksaa 17 000 - 32 000 euroa vuodessa paikkaa kohti riippuen siitä, onko tulija aikuinen vai lapsi.

Hinta on niin korkea, että en lainkaan ihmettele, miksi puhutaan ihmiskaupasta ja turvapaikkashoppailusta. Samanaikaisesti vihreät ja vasemmisto näkevät myönteisenä sen, että uuden lain mukaan humanitaarista ja työperäistä maahanmuuttoa ei enää erotettaisi toisistaan. Miten niitä voitaisiin erottaa käytännössäkään, kun molemmat ovat yhtä tarpeettomia? Lama ampui alas työvoimapulan, ja niin sanottuun humanitaariseen maahanmuuttoon liittyy perusideologiana monikulttuurisuuden edistäminen, joka on jo osoittanut oman lahoutensa muualla Länsi-Euroopassa.

Myös yliopistolla esitetyt juhlapuheet ulkomaalaisten tutkijoiden houkuttelemisesta Suomeen ovat raivostuttaneet suomalaiset, kun maahanmuuttajia rekrytoidaan suomalaisten verovaroilla ylläpidettyihin yliopistovirkoihin Suomen kansalaisten ohi. Sen enempää ulkomaalaisten tieteenharjoittajien kuin muidenkaan tulijoiden kotouttamiseen ja olojen mukavaksi tekemiseen ei pidä kaataa enää lanttiakaan rahaa.

Outoa on, että maahanmuuttoa koetetaan oikeuttaa tarkastelemalla asioita aina vain maahanmuuttajien näkökulmasta. Maahan pyrkijä nähdään jonkinlaisena suurisilmäisenä lapsukaisena, jonka oletetaan katsovan pohjoismaista ihmistä kuin uutta Jumalaa. Totuus on, että maahanmuuttajat käyttävät jatkuvasti hyväkseen länsimaiden hyväuskoisuutta, aivan kuten Ben Zyskowiczin esiin nostamasta esimerkistä havaittiin (kyse oli irakilaisen huumekauppiaan käännyttämiseen liittyvistä koukeroista).

Tässä mielessä vihreiden ja vasemmiston puheet, joissa maahanmuuttaja nähdään aina ”syrjäytymisvaarassa olevana” ja maahanmuuton keulaporttien aukaisu ”suojelun parantamisena” on pelkkää hallintodiskursiivista sanahelinää. Se on karussa ristiriidassa arkitodellisuuden kanssa. Miksi suojelun tarpeessa olevana ei nähdä suomalaista lähiöasukasta? Miksi syrjäytymisvaarassa olevana ei pidetä suomalaista ihmistä, jolta maahanmuuttaja vie työpaikan silloin, kun tämä työtä suostuu ottamaan vastaan?


Ministerit puun ja kuoren välissä

Ainoa syy, jonka vuoksi hallituspuolueet, kristilliset ja suuri osa vasemmistosta maahanmuuttoa ajavat, perustuu Euroopan unionin painostukseen. Ongelman A ja O on EU-direktiivi. Ministerit ovat puun ja kuoren välissä. He eivät kehtaa sanoa Euroopan unionin ministerineuvoston kokouksissa, että Suomen kansa ei halua lisää maahanmuuttajia. Toisaalta he ovat itse sitoutuneet Euroopan unionin strategisesti virheellisiin ja filosofisesti perustelemattomiin ohjelmanjulistuksiin, joilla pyritään edistämään työvoiman liikkuvuutta EU-maiden välillä ja houkuttelemaan halpatyövoimaa myös EU:n ulkopuolelta. Niinpä ministerit eivät pysty tunnustamaan suomalaisille, mistä heidän ajamansa maahanmuuton edistäminen johtuu: heitä hävettää, sillä he joutuvat kumartelemaan kollegoilleen EU:ssa, ja siksi he tulevat selkä edellä kotiin Brysselistä.

Suomen kansan tahdosta kukaan ei suostu puhumaan mitään, vaikka ulkomaalaislain muutoshanketta vastaan on jätetty 30 000 nimen adressi. Hallitus on typistänyt puolustelunsa väitteeseen, että eduskunnassa esitystä kritisoi vain yksi perussuomalainen valiokunnan jäsen, joka rohkeni poiketa rivistä. Kirjatkaa nyt ihmeessä äänestystulokset seuraavia vaaleja varten muistiin, niin osaatte sitten valita näitä poikkeuksia eduskuntaan lisää.

Asiasta keskusteltiin myös Ajankohtaisen Kakkosen maahanmuuttoillassa (ohjelman voi katsoa netti-TV:stä), mutta keskustelussa ei ollut mitään uutta. Perusfilosofia on vinksin vonksin kuin Pippi Långstrumpan sukkahousut. En haluaisikaan enää lisää keskustelua, ja siksi olen kirjoittanut asiasta selkeät johtopäätökseni.

Parhaan puheen eduskunnassa piti Pirkko Ruohonen-Lerner, ja parhaan kommentin heitti Veltto-Virtanen, joka Nelosen TV-kameroiden samaan aikaan sammuessa lausui toimittaja-aitiolle: ”Kamerat pantiin kiinni, ettei totuus paljastu.”


Ainoa vaihtoehto?

Sanoma-konsernin kampanja Jussi Halla-ahoa vastaan näyttää jatkuvan Ilta-Sanomien lypsettyä Timo Soinilta Halla-aho-kriittisen kommentin ja Helsingin Sanomien suurentaessa sen omille sivuilleen. Mielestäni Halla-aholla ei ole mitään hävettävää, eikä järjen käyttämisestä pidä rikosta tehdä.

Uhatessaan Halla-ahoa potkuilla Soini haukkuisi joka tapauksessa väärää puuta, ellei sitten kyseessä ole jokin puhdistautumisriitti. Rasismi, josta Soini puhuu, on suomeksi rotusortoa, mutta rotuargumenttia Suomen poliitikoista ei ole käyttänyt tietääkseni kukaan. Tekeillä olevan maahanmuuttolainsäädännön arvostelu ei ole rasismia, sillä eiväthän nekään, jotka arvostelevat kalastuslakia, vastusta suinkaan kalastusta, kuten Soini itsekin tietää. Niinpä rasismista irtisanoutuminen on yhtä turhaa kuin rasismista syyttelykin.

Kyseessä oli jälleen Sanoman yritys lyödä kiilaa maahanmuuttokriittisten keskuuteen. Halla-ahon Yleisradiota vastaan nostamaa esitutkintaa säikähtänyt Yleisradio otsikoi asiasta kokonaan toisin (”Soini kummeksuu erottamispuheita”), ja Halla-ahon omat kommentit voitte lukea hänen blogistaan.

Pientähän se on tietysti akateemisen tohtorin sananvapaus median sananvapauteen verrattuna, eivätkä näytä eduskunnassa menevän läpi edes tusinan oikeusoppineen kannanotot Lex Nokiaa koskien. Mutta rajansa sitä on valheellisuudellakin.