Melkein kaikki maailman uutiset tekaistaan tyhjästä. Esimerkiksi Aamulehden ilmoitus lopettaa sukupuolisidonnaisten tehtävänimikkeiden käyttö ei ollut mikään uutinen. Asialla ole juurikaan merkitystä eikä informaatioarvoa; ohittaapa lehti vain eduskunnan käytännön ja yleisen kielioppisäännön, jonka mukaan eduskunnan puheenjohtaja on viralliselta nimeltään puhemies.
Huvittavaa onkin, että eduskuntaryhmät sammuttivat Aamulehden sytyttämän sanarovion saman tien pitämällä mikroskooppisen pientä tasa-arvo-ongelmaa hyperkorrektiuden tavoitteluna. Erään näytön feministien vallasta mediassa lehden nostama kohu joka tapauksessa tarjosi.
Arviolta 80 prosenttia median jutuista tehdään toimituksen omista motiiveista. Kukaan ei kiinnittäisi asioihin huomiota, ellei media loisi juttuja oman narraationsa tilkkeeksi. Lehdistö on pulassa nyt kun kauppa elää kulutuskuoliota, ihmiset ovat joko töissä tai syyslomilla, eikä ole tapahtunut terrori-iskuakaan. Niinpä on tekaistava uutisia, sillä täytyyhän toimittajienkin elää.
Sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät aiheet tarjoavat mahdollisuuden leipoa klikkijuttuja, sillä keskiluokkaisessa normatiivissa kaikenlaiset sovinnaisuuden ylittävät kannanotot aiheuttavat moraalipaniikkia, jota esiintyy ”some-pöyristymisinä” ja ”some-raivona”.
Sotu-syrjintää?
Lännen Median lehdet kirjoittivat 7.10., että mies on ensi kertaa raskaana Suomessa, mutta ”terveydenhuollon tietojärjestelmät eivät tunnista tilannetta”, koska ”raskaana olevalla on miehen henkilötunnus”.
En tunnistaisi minäkään, sillä raskaana oleva mies ei oikeasti ole mies vaan transsukupuolinen, joka on ”korjannut” sukupuoltaan mieheksi aina henkilötunnustaan myöten. Ja nyt tämä biologiselta sukupuoleltaan, kromosomistoltaan ja genitaaleiltaan nainen on siis paksuna.
Vähemmistömedia tietenkin vaahtoaa asiasta näkemällä siinä ”systeemin puutteet”. Mielestäni on väärin ja kohtuutonta, että valtiovarainministeriö joutui asettamaan työryhmän pohtimaan kaksiarvoisesta henkilötunnuksesta luopumista ja henkilötunnusten kaiken kattavaa uudistamista. Inter- ja transsukupuolisten vuoksi noin 5,4 miljoonan muun suomalaisen henkilötunnukset pitäisi siis mitätöidä ja heittää viralliset paperit, tutkintotodistukset, Kela-kortit ja passit silppuriin! Ei käy.
Hullunkurista on, että transsukupuoliset, transseksuaalit, intersukupuoliset ja monet muut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen vähemmistöt väittävät, että sukupuolella ei ole mitään merkitystä tai että sukupuoliero ei ole kaksiarvoinen tosiasia, vaikka geenien, kromosomien ja hormonien tasolla sekä fenotyyppisellä ilmiötasolla fakta onkin selvästi havaittava ja kiistaton. Sitten he toisaalta tunnustavat sukupuolella olevan niin paljon merkitystä, että haluavat vaihtaa (tai ”korjata”) sitä.
Lopulta muutamat haluavat kieltää sukupuolen merkityksen neutraloimalla sen niin perusteellisesti, että sukupuoli kielletään myös tuhoamalla ihmisten viralliset paperit
ja poistamalla nykyiset henkilötunnukset, jotka ovat kaikissa henkilötodistuksissa.
Totuus asiassa on sellainen, ettei minkään identiteettiongelmista kärsivän pienporukan pidä pyrkiä kiistämään kaksiarvoista sukupuolieroa muilta eikä vaatia laittamaan sukupuolen käsitteellisiä määritelmiä uusiksi. Poikkeukset, kuten Klinefelterin syndrooma, jossa miehellä on XY-kromosomien sijasta XXY-kromosomisto, ovat lääketieteellisiä patologioita, jotka vahvistavat säännön: kaksiarvoisen sukupuolieron. Kaksiarvoinen sukupuoliero ei ole vain normatiivinen, käsitteellinen, sosiaalinen eikä mielikuvallinen luomus, kuten transgenderistien ”koettu sukupuoli”, vaan sillä on perustansa biologisissa tosiasioissa.
Jos kukaan ei aiemmin vihannut transsuneitejä heidän ollessaan
mitäänsanomaton ja harmiton vähemmistö, valtaväestö alkaa nyt varmasti
ahdistella heitäkin ihan vain siksi, että viranomaisvalta puolustaa
heidän asemaansa tavalla, josta kärsii yli 5 miljoonaa muuta ihmistä. Voisin
hillitä heitä tuottamasta itselleen enempää vahinkoa pyytämällä mediaa lopettamaan sukupuolivähemmistöjen puolustamisen tavoilla, joista ei ole heille
mitään muuta kuin pelkkää haittaa.
Suomi ei tarvitse translakia
Loistavan esimerkin Seksuaalinen tasavertaisuus Seta ry:n ajaman politiikan irrationaalisuudesta tarjoaa yhdistyksen pääsihteeri Kerttu Tarjamo, joka lausui QX-lehden haastattelussa ”kansainvälisenä intersukupuolisuuden päivänä”, että intersukupuolisten lasten korjaaminen pojiksi tai tytöiksi on muka väärin.
Hän
paheksui, että synnynnäisesti intersukupuolisille lapsille tehdään ”raskaita
kirugisia operaatioita”, mutta toisesta suupielestään Seta on vaatinut ”raskaita kirurgisia” operaatioita biologiselta ja fysiologiselta
sukupuoleltaan terveille yksilöille, jotka ovat joko miehiä tai naisia
mutta jotka eivät jostakin itsetuntoonsa liityvistä syistä hyväksy
sukupuoltaan vaan haluavat korjata tai vaihtaa sitä omaa mielikuvallista sukupuoltaan vastaavaksi.
Arvelen, että lääkärit suostuvat transsukupuolisten vaatimiin korjausleikkauksiin vain siksi, että lääkärit pelkäävät Setan kostoa, joka seuraisi, jos he kertoisivat todelliset näkemyksensä, sanoisivat mitä ajattelevat ja kieltäytyisivät silpomasta potilaidensa kehoa ja sukupuolielimiä. He suostuvat tekemään yhteiskunnalle kalliiksi käyviä korjausleikkauksia vain välttääkseen transväkeä tekemästä valituksia Valviraan ja estääkseen identiteettiongelmista kärsiviä potilaitaan viemästä lääkäreiltä heidän lääkärinoikeuksiaan. He ajattelevat, että pitäkööt vahinkonsa, kun kerran itse niitä pyytävät.
Monet sukupuolen korjauksen läpikäyneet ovat katuneet prosessejaan myöhemmin itsetunnon kohennuttua ja sukupuoli-identiteetin selkiinnyttyä. Ei tarvitse olla filosofiasta ja sosiaalipsykologiasta väitellyt tohtori ymmärtääkseen, että jotain mätää on siinä, kun 15-vuotiaat likat väittävät olevansa väärää sukupuolta ja terveydenhuoltohenkilökunta avaa heille tien kirurgisiin operaatioihin niin pian kuin mahdollista, eli 18-vuotiaina.
Sanoisin, että kyseessä ovat teini-ikäisille tyypilliset identiteettikriisit, joita syventää se, että nuoret neidot ovat seksuaalisuuskielteiseksi muuttuneen yhteiskunnan ja seksuaalisuutta vaarallistavan manipulaation uhreja. Yhteiskunnan vaikutuksesta asenteisiin kertoo se, että korjauksen tavoittelijat ovat useimmiten naisia. Tämä indikoi, että naiset tavoittelevat miesten asemaa, koska heille on feministisen propagandan kautta uskoteltu, että miehillä menee paremmin.
Koska sukupuolen korjaukset ovat peruuttamattomia ja niistä on saatu huonoa näyttöä leikkausten epäonnistumisten, operaatioiden epätäydellisyyden ja potilaiden omien mielipiteiden muuttumisen kautta, en voi suosittaa myöskään lainsäätäjille sukupuolen korjausten helpottamista. Suomi tarvitsee ”translain” vain siinä tapauksessa, että sillä vaikeutetaan sukupuolen korjaushoitojen saamista, vaaditaan pitkäaikaisen terapian läpikäymistä ja asetetaan korjaushoitojen aloittamisen alaikärajaksi 21 vuotta.
Nykyisin sukupuolenkorjaushoitoihin voidaan hyväksyä muutaman psykiatrisen tapaamiskerran jälkeen, mikä ei riitä selvittämään ihmisen psyykkisestä tilasta eikä persoonan rakentumisesta yhtään mitään. Nämä henkilöt kuuluisivat pitkäaikaiseen psykiatriseen hoitoon, johon yhteiskunnalla ei ole toisaalta varaa. Niinpä se valitsee halvemman ja julkiselle vallalle helpomman tien ja turvautuu kaikkein epä-älyllisimpään hoitomuotoon, eli tunkeutuu ihmisten lihaan piikin, pipetin ja kirurgin veitsen avulla. Asennoituminen tuo mieleen 1940-luvun, jolloin potilaita hoidettiin Penuarias Alzheimer-Parkinsonin Memorial Hospitaleissa ja muissa traditionaalisissa mentaaliparantoloissa with old fashion way.
Vaalivauva puhuttelee
Tämän kaiken tapahtuessa arvojohtaja Sauli Niinistö haluaa osoittaa, miten lapsia tehdään. Suurten urosten on osoitettava aika ajoin viriiliytensä ja naisten oma fertiiliytensä. Presidentinlinnassa on minun tietojeni mukaan ensimmäistä kertaa emäntä, joka odottaa vauvaa, eikä myöskään isäntä ole tehnyt ketään koskaan aiemmin tiineeksi, ellei sitten Kekkonen aikoinaan tavalla, jota edes Hymy-lehti ei saanut urkittua selville. Uutiset presidenttiparin iloisesta perhetapahtumasta eivät tosin kerro, kumpi osapuolista on raskaana vaan ainoastaan sen, että ”presidenttipari odottaa lasta”.
Sananlaskun mukaan tiukan paikan tullen koiraskin poikii. Tilanne muistuttaa tavallaan Friedrich Nietzschen tunnelmia hänen saatuaan valmiiksi teoksensa Also sprach Zarathustra. Mestari totesi tuolloin olleensa viime aikoina kuin elefanttinaaras, jonka pitäisi pian synnyttää.
Myös minun filosofinen mentorini Esa Saarinen puolsi miehen tulemista raskaaksi teoksessaan Epäihmisen ääni (1984) ja muissa tuonaikaisissa kirjoituksissaan ”villimpänä ja eroottisempana kuin koskaan”. Kaikkien filosofien äiti ja isä Sokrates (jolla ei ollut sukunimeä) harjoitti puolestaan lapsenpäästötaitoa.
Lisääntyminen ei ole kuitenkaan koskaan ollut todellisille filosofeille sopivaa puuhaa. Jo Platon oli sitä mieltä, että valtion hallitsijoiksi pitäisi nimittää filosofeja, joilta puuttuu kiinnostus naisia, lasten siittämistä ja perhe-elämää kohtaan, sillä vain näin he voivat vapautua lajinsäilytysintresseistä ja muusta ahneesta etukäräjöinnistä sekä keskittyä tärkeimpään tehtäväänsä, eli yleispätevän hyvän tavoitteluun ja valtion hallitsemiseen.
Myös sanankäyttöä kuohitaan
Yksi asia on sitten tuo Venäjällä ja sen vaikutuspiirissä harjoitettava homokausti. Uudessa Suomessa blogia pitävä Janne Suuronen paheksui lehden tapaa sensuroida kirjoituksensa, jossa hän oli viitannut Raamattuun arvostellessaan homoseksuaalisuutta. Itse kannatan lämpimästi Janne Suurosen oikeutta avautua homofobiastaan, tapahtuupa se sitten Raamatun tai siellä mainittujen demonien tuella.
Huvittavaa on, että Venäjällä ja Tshetsheniassa podetaan heteromaanista homosensuuria, eikä mitään homouteen liittyvää saa esittää, vaan homous on esityskiellossa. Suomessa taas ei saa esittää mitään homouteen liittyvää arvostelua, vaan kaikkien homojenkin pitäisi olla Setan järjestöagendan mukaisia villatakkinuttuisia mekkoeinareita, cuck-miehiä tai kaksiarvoisen sukupuolieron kieltäjiä.
Jos Uudessa Suomessa ei saa siteerata Raamattua, ilmeisesti pitäisi siteerata Koraania. Uusi Suomi on islamin mukainen, enkä puhu nyt ainoastaan lehdestä.
