Hienosti on käynnistynyt vihervasemmistolaisen hallituksen valtakausi. Opetusministeri Li Andersson (vas.) julisti viime viikolla Porvoossa, että ”yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen perusrahoituksen korotukset saatetaan täysimääräisesti heti voimaan”.
Kannanotto on huvittava siksi, että hiljattain julkaisemassaan budjettiesityksessä hallitus lupaa yliopistoille vaivaiset 10 miljoonaa ja ammattikorkeakouluille 5 miljoonaa, joilla saadaan ehkä taululiitua oppilaitoksiin, ei muuta. Perusopetukseen ja toisen asteen ammatilliseen opetukseen puolestaan ei ole herumassa mitään, vaikka ongelmat ovat räjähtämässä käsiin.
Tämä on ymmärrettävää, sillä Vasemmistoliitto oli itse leikkaamassa perusopetuksesta ollessaan hallituksessa vuosina 2011–2015. Silloin hallitus vei perusopetuksesta enemmän kuin oikeistohallitus myöhemmin otti yliopistoilta ja ammattikorkeakouluilta. Ja senkin oikeistolainen hallitus teki vihervasemmiston toimillaan aiheuttamien maahanmuuttokulujen kasvun vuoksi.
Viherverot ja -virheet tappavat yritykset, yhteisöt ja yksityiset taloudet
Kehitysapuun lapioidaan nyt vihreiden vaatimuksesta lisärahaa 72 miljoonaa, ja autoilijoita kuritetaan peräti neljännesmiljardin (250 miljoonan) suuruisilla polttoaineverojen korotuksilla! Pumppuhinnat nousevat tällöin yli 6 senttiä litralta. Onko tavallisten ihmisten kiusaamisella tässä huippukalliin autoilun ja pitkien etäisyyksien maassa kerta kaikkiaan mitään rajaa? Työssäkäyntihalukkuutta tai -mahdollisuuksia se tuskin kasvattaa, mutta kotiinjääntipakkoa kyllä.
Koska vihreiden energiaverojen nostot heijastuvat kaikkeen tuotantoelämään, pulassa on myös teollisuus. Kuljetuskustannusten kasvu merkitsee yhden paperikoneen kokonaisen vuosituoton hupenemista pelkkään energialaskun kasvattamiseen tilanteessa, jossa Keski-Euroopan valtiot subventoivat voimakkaasti omaa teollisuuttaan meidän tappioksemme.
Myös sähkölasku nousee Carunan hinnankorotusten myötä kuin sosialistinen rauhanohjus. Tämä on tosin tulos six-pack-hallituksen ajoilta, jolloin vihreiden Pekka Haavisto päätti valtion omistajaohjauksesta vastaavana ministerinä myydä sähköverkkomme ulkomaille. Siinä hänen suursaavutuksensa! Oikeasti valtio voisi nyt myös kohtuullistaa sähkönsiirtohintoja pakkotoimilla, mutta se ei sitä jostakin syystä tee.
Vasemmistoliiton Li Andressonin ja Paavo Arhinmäen mainostettiin pyöräilleen Helsingistä Porvooseen. Paha sanoa, mutta minä en usko sitä. Porvooseen on matkaa 50 kilometriä, ja vanhaa Porvoontietä joutuu matkaa taittamaan 16 kilometriä pelkkää piennarta pitkin. Ministereitä ei päästetä pyöräilemään ajoradan varressa jo pelkästään turvallisuussyiden vuoksi. Itse olen tosin tuon matkan joka kesä ajanut edes takaisin, vaikka en fillarikommunismia edustakaan.
 |
| Porvoossa 2019. Olen pyöräillyt itseni päteväksi toimimaan vaikkapa vihervasemmiston neuvoa antavana valtiosihteerinä. |
Tyypilliseen demarityyliin vasemmisto hukuttaa rahaa sossuturvaan ja kattaa gäpin etupäässä velanotolla samalla, kun ministerien avustaja-armeijaa kasvatetaan über-palkatuilla poliittisilla palkintoviroilla, kaviaarikommunistien suojatyöpaikoilla ja samppanajasosialistien poliittisilla virkanimityksillä. Budjettiehdotus on 2,3 miljardia alijäämäinen, ja valtionvelkaa kasvatetaan 109 miljardiin. Velanotto puolestaan ei ole muuta kuin eteenpäin siirrettyä verotusta tai inflaatiota.
Näin heppatyttöhallitus pelastaa Suomen talouden: veroja korottamalla, velkaa ottamalla ja myymällä valtion omaisuutta miljardilla, jolloin me kaikki köyhdymme. Ja näin vasemmiston talousviisaus iski valtiopäivien muinaisella pitopaikalla, Porvoossa.
Tulopuolta vihervasemmistolainen hallitus rakentaa pelkän työllisyyttä parantavan odotuksensa varaan. Hypoteesi, että valtio voisi vuolla rahaa pelkästä työllisyysasteen kohentumisesta on hölmö, sillä ”työssä käyviksi” kirjattujen tempputyöllistäminen, töissä käyvien päiden lukumäärä ja työttömyyden tilastopuhdistukset eivät lisää eivätkä tehosta työn tuottavuutta, joka on viivan alle jäävän tuloksen kannalta se ainoa merkitsevä tekijä.
Hallitus säästää viisaudessa ja tuhlaa turhuuteen
Li Anderssonin on helppoa luvata, kun kustannukset siirretään velkapiikkiin: tulevien sukupolvien maksettaviksi. Olisikin mielenkiintoista tietää, mitä entinen pääministeri Juha Sipilä ajattelee säästötoimillaan aikaansaamiensa tulosten raunioittamisesta velanotolla.
Kepuhan on nyt tukemassa vasemmiston politiikkaa. Polttoaineiden hintojen korotukset kallistavat maaseudulla asuvien työmatkoja ja pahentavat energiaintensiivisen maatalouden tilannetta samoin kuin vihreiden vaatimukset liharuoan vähentämisestä ja siirtymisestä lentotomaattien ja tuontihedelmien pureskeluun. Omaishoitajat, laittakaahan tilkkanen kauramaitoa eläkeläistenne kahvikuppiin, sillä punainen maito tuhoaa luontoa ja terveyden!
Realismin on pakko pilkistää esiin, sillä valtiovarainministeriön pöytälaatikot loistavat tyhjyyttään, ja mahtipontiset lupaukset koulutusmäärärahojen kasvattamisesta ovatkin jo kuihtumassa korkeakouluväen suureksi pettymykseksi.
Myös Maria Ohisalon (vihr.) lupaukset ”poliisin resurssien kasvattamiseksi” ovat turhia, sillä vihervasemmisto itse on vaatinut voimavarojen tuhlaamista, kuten ”vihapuhepoliisien” perustamista paimentamaan viattomia ihmisiä heidän poliittisista mielipiteistään. Resursseja kyllä on, mutta ne ovat väärässä paikassa. Julkilausutut mielipiteet eivät ole varmasti vaarallisempia kuin samat mielipiteet tukahdutettuina.
Oikeiston olisi kannattanut tehdä yhteistyötä hallituksen kokoamiseksi, Suomen kansan hyväksi sekä kansantaloutemme pelastamiseksi. Kepu kuitenkin lipesi rivistä, ja Kokoomuksen Petteri Orpo hakee ideologisia verukkeita repiäkseen eroa Perussuomalaisiin, jotka ovat nousseet Suomen suurimmaksi puolueeksi gallupeissa.
Erikoista on, ettei perussuomalainen vaihtoehto tullut tässä laajuudessa kansalaisille mieleen vaalien aikana, vaan vasta nyt alkoi sytyttää.
Petteri Orpon Jussi Halla-aholle esittämä ripitys ”väkivaltaan lietsomisen lopettamisesta” on pöyristyttävää panettelua (Halla-ahon vastauksesta täällä). Muuta keinoa Kokoomuksen omien virheiden oikomiseen ei näytä Orpolla olevan kuin ideologinen mustamaalaus ja realismin haukkuminen ”populismiksi”. Syytä siihen, miksi Kokoomus kököttää oppositiossa, Orpolla olisi aihetta etsiä omasta itsestään.
