4. kesäkuuta 2019
Tarkistuksia Titanicin törmäyskurssiin
Hyvää Mannerheimin syntymäpäivää! On kaksi syytä iloita: Perussuomalaiset saivat eduskuntavaaleissa häikäisevän vaalivoiton, ja menestys jatkui europarlamenttivaaleissa.
On myös kaksi tappion aihetta: Sdp anasti hallituksenmuodostajan tehtävän minimaalisella yhden eduskuntapaikan erolla, eikä asemamme parane kansallismielisten kannatuskasvusta huolimatta sen enempää kotimaisessa kuin EU-tason politiikassakaan.
Valtamedia mellasti tietenkin vihreiden europarlamenttivaaleissa saavuttaman kannatuskasvun vuoksi, mutta tosiasiassa voitto oli politiikan yleistrendien kannalta näennäinen, sillä se perustui pelkkään kannatussiirtymään muilta huvitteluliberaaleilta tai vasemmistolaisilta ryhmiltä vihreille. Tosiasiassa ainoa kannatustaan kasvattanut ryhmittymä olivat Euroopan kansallismieliset.
Hallituksen kasaamisesta
Murheellista tulevaisuuden kannalta on, että Suomeen ollaan muodostamassa hallitus, jonka jättäessä toimensa vuonna 2023 maamme julkisesta taloudesta ovat jäljellä savuavat rauniot. Olen täsmälleen samaa mieltä eduskuntaryhmämme jäsenten arviosta, että eilen julkaistu vihervasemmistolainen hallitusohjelma enteilee Suomen konkurssia.
Vasemmistoretoriikkaa käyttääkseni: hallituksen ohjelma on utopistinen ja lepää savijaloilla. Sen finanssipoliittinen vinksahdus piilee siinä, että valtiontaloutta yritetään hoitaa nostamalla veroja ja kasvattamalla työllisyyttä yhtä aikaa. Se on samanlainen paradoksi kuin on tavoitella taloudellista kestävyyttä ja sosiaalista sekä ekologista kestävyyttä samoilla keinoilla.
Kaikki tietävät, että verojen korottaminen heikentää työllisyyttä, ja lisäksi meitä uhkaa taloudellinen taantuma, joten työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin (hallitusohjelman s. 12 ja 15) on täysin epärealistista. Ainoa keino julkisen talouden hoitoon olisi työn tuottavuuden tehostaminen, mutta sitä sosiaalietuusperäinen maahanmuutto ja huoltavan verkoston kasvattaminen heikentävät.
Vihervasemmisto maksaa moraalikarismansa suomalaisten aarrekammiosta
Vihervasemmistoa äänestäneille tiedoksi (mikäli ette sattuneet ennen vaaleja huomaamaan): vasemmiston vetämä hallitus tulee kuppaamaan maahanmuuttoon, ympäristöpoliittiseen anekauppaan ja muuhun moraalikarismansa kasvattamiseen tarvitsemansa varat Suomen kansalaisten selkänahasta.
Taloudellisesti haitallinen sosiaalietuusperäinen maahanmuutto jatkuu, sillä ulkoministerin ja sisäministerin salkut ollaan myöntämässä vihreille, joille menee luonnollisesti myös ympäristö(vero)ministerin salkku.
Lisää tuloveroa, terveysveroa, polttoaineveroa, tietulleja, ruuhkamaksuja, pakkoruotsia, työpaikkoja kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille ja tietenkin myös asuinkulujen kasvattamista lämmityspolttoaineiden veronkorotuksilla, joista rintamamiestaloissa asuvat pienituloiset erityisesti ilahtuvat. Näille kaikille on yhteistä, että ne rokottavat tavallisten suomalaisten ihmisten kukkaroa.
Voittajia vihervasemmistolaisen hallituksen ohjelmassa ovat ilmasto ja kehitysmaat, mutta ensin mainitutkin vain näennäisesti, sillä maailman mittakaavassa Suomen päästöjen (0,175 % maailman kokonaispäästöistä) vähentämisellä ei ole havaittavaa vaikutusta maailman ympäristön tilaan. Sen sijaan jatkuvat ilmastomaksujen korotukset ja normien kiristykset tekevät lopun sekä julkisesta että yksityishenkilöiden taloudesta ja hyvällä ympäristösuhteella toimivasta teollisuudestamme.
Talouspolitiikan linjaukset täysin ristiriitaisia
Löysin Antti Rinteen hallituksen eilen julkaistusta ohjelmasta myös paljon muuta arveluttavaa. ”Maapallon kohtaloa”, ”parempaa huomista”, ”toisia vastaan tulemista” ja erilaisista taustoista tulevien ihmisen ”vastakkainasettelua” koskevien alkuhölinöiden (s. 6) jälkeen päädytään lisäämään valtion menoja 1,230 miljardilla (s. 16), vaikka valtiovarainministeriön virkamiestyöryhmän laskukoneet ilmoittivat sopeuttamistarpeen tälle hallituskaudelle olevan 2 miljardia (minkä Demokraattikin julkaisi vielä kun kritiikin kohteena oli Juha Sipilän hallitus).
”Kotitalouksien ylivelkaantumista ehkäistään” (s. 18), vaikka veronkorotuksilla myös yksityinen velka ohjataan kasvuun. Verosuunnittelua vaikeutetaan (s. 19–21), ja oman asunnon asuntolainojen korkojen verovähennys poistetaan kokonaan hallituskauden aikana (s. 22).
Vasemmistovetoinen hallitus ei tietenkään (s. 26) ”pidä tarkoituksenmukaisena ansiotulojen veron yleistä keventämistä tilanteessa, jossa talous kasvaa normaalisti” (mutta kun ei kasva). Sen sijaan hallitus esittää negatiivisen tuloveron kaltaista