Tarkistuksia Titanicin törmäyskurssiin

Hyvää Mannerheimin syntymäpäivää! On kaksi syytä iloita: Perussuomalaiset saivat eduskuntavaaleissa häikäisevän vaalivoiton, ja menestys jatkui europarlamenttivaaleissa.

On myös kaksi tappion aihetta: Sdp anasti hallituksenmuodostajan tehtävän minimaalisella yhden eduskuntapaikan erolla, eikä asemamme parane kansallismielisten kannatuskasvusta huolimatta sen enempää kotimaisessa kuin EU-tason politiikassakaan.

Valtamedia mellasti tietenkin vihreiden europarlamenttivaaleissa saavuttaman kannatuskasvun vuoksi, mutta tosiasiassa voitto oli politiikan yleistrendien kannalta näennäinen, sillä se perustui pelkkään kannatussiirtymään muilta huvitteluliberaaleilta tai vasemmistolaisilta ryhmiltä vihreille. Tosiasiassa ainoa kannatustaan kasvattanut ryhmittymä olivat Euroopan kansallismieliset.


Hallituksen kasaamisesta

Murheellista tulevaisuuden kannalta on, että Suomeen ollaan muodostamassa hallitus, jonka jättäessä toimensa vuonna 2023 maamme julkisesta taloudesta ovat jäljellä savuavat rauniot. Olen täsmälleen samaa mieltä eduskuntaryhmämme jäsenten arviosta, että eilen julkaistu vihervasemmistolainen hallitusohjelma enteilee Suomen konkurssia.

Vasemmistoretoriikkaa käyttääkseni: hallituksen ohjelma on utopistinen ja lepää savijaloilla. Sen finanssipoliittinen vinksahdus piilee siinä, että valtiontaloutta yritetään hoitaa nostamalla veroja ja kasvattamalla työllisyyttä yhtä aikaa. Se on samanlainen paradoksi kuin on tavoitella taloudellista kestävyyttä ja sosiaalista sekä ekologista kestävyyttä samoilla keinoilla.

Kaikki tietävät, että verojen korottaminen heikentää työllisyyttä, ja lisäksi meitä uhkaa taloudellinen taantuma, joten työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin (hallitusohjelman s. 12 ja 15) on täysin epärealistista. Ainoa keino julkisen talouden hoitoon olisi työn tuottavuuden tehostaminen, mutta sitä sosiaalietuusperäinen maahanmuutto ja huoltavan verkoston kasvattaminen heikentävät.


Vihervasemmisto maksaa moraalikarismansa suomalaisten aarrekammiosta

Vihervasemmistoa äänestäneille tiedoksi (mikäli ette sattuneet ennen vaaleja huomaamaan): vasemmiston vetämä hallitus tulee kuppaamaan maahanmuuttoon, ympäristöpoliittiseen anekauppaan ja muuhun moraalikarismansa kasvattamiseen tarvitsemansa varat Suomen kansalaisten selkänahasta.

Taloudellisesti haitallinen sosiaalietuusperäinen maahanmuutto jatkuu, sillä ulkoministerin ja sisäministerin salkut ollaan myöntämässä vihreille, joille menee luonnollisesti myös ympäristö(vero)ministerin salkku.

Lisää tuloveroa, terveysveroa, polttoaineveroa, tietulleja, ruuhkamaksuja, pakkoruotsia, työpaikkoja kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille ja tietenkin myös asuinkulujen kasvattamista lämmityspolttoaineiden veronkorotuksilla, joista rintamamiestaloissa asuvat pienituloiset erityisesti ilahtuvat. Näille kaikille on yhteistä, että ne rokottavat tavallisten suomalaisten ihmisten kukkaroa.

Voittajia vihervasemmistolaisen hallituksen ohjelmassa ovat ilmasto ja kehitysmaat, mutta ensin mainitutkin vain näennäisesti, sillä maailman mittakaavassa Suomen päästöjen (0,175 % maailman kokonaispäästöistä) vähentämisellä ei ole havaittavaa vaikutusta maailman ympäristön tilaan. Sen sijaan jatkuvat ilmastomaksujen korotukset ja normien kiristykset tekevät lopun sekä julkisesta että yksityishenkilöiden taloudesta ja hyvällä ympäristösuhteella toimivasta teollisuudestamme.


Talouspolitiikan linjaukset täysin ristiriitaisia

Löysin Antti Rinteen hallituksen eilen julkaistusta ohjelmasta myös paljon muuta arveluttavaa. ”Maapallon kohtaloa”, ”parempaa huomista”, ”toisia vastaan tulemista” ja erilaisista taustoista tulevien ihmisen ”vastakkainasettelua” koskevien alkuhölinöiden (s. 6) jälkeen päädytään lisäämään valtion menoja 1,230 miljardilla (s. 16), vaikka valtiovarainministeriön virkamiestyöryhmän laskukoneet ilmoittivat sopeuttamistarpeen tälle hallituskaudelle olevan 2 miljardia (minkä Demokraattikin julkaisi vielä kun kritiikin kohteena oli Juha Sipilän hallitus).

”Kotitalouksien ylivelkaantumista ehkäistään” (s. 18), vaikka veronkorotuksilla myös yksityinen velka ohjataan kasvuun. Verosuunnittelua vaikeutetaan (s. 19–21), ja oman asunnon asuntolainojen korkojen verovähennys poistetaan kokonaan hallituskauden aikana (s. 22).

Vasemmistovetoinen hallitus ei tietenkään (s. 26) ”pidä tarkoituksenmukaisena ansiotulojen veron yleistä keventämistä tilanteessa, jossa talous kasvaa normaalisti” (mutta kun ei kasva). Sen sijaan hallitus esittää negatiivisen tuloveron kaltaista ”työtulotukea”, eli valtion maksamaa veroa kansalaisille! Maahanmuuttomyönteisyydessään hallitus vakinaistaa ”ulkomailta Suomeen muuttaviin avainhenkilöihin kohdistuvan verohuojennuksen pysyväksi” (s. 26) tukien siten hyväpalkkaisia EU-virkamiehiä ja vahvistaen epätasa-arvoisen verokohtelun.


Suomen talous pudotetaan hiilinieluun

Energiatalouden tuholinja avautuu sivulta 32. Hallitus pitää pakkoneuroottisesti kiinni ilmaston lämpenemisen 1,5 asteen tavoitteesta, vaikka Suomen ratkaisuilla ei ole maapallon ilmaston keskilämpötilaan mitattavissa olevaa vaikutusta ja vaikka Suomi on vähentänyt päästöjään muihin EU-maihin verrattuna etuajassa.

Hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä (s. 32) ja sähkön sekä lämmöntuotannon päästöttömyys (s. 33) ja fossiilivapaus (s. 33) ovat itsemurhahankkeita, joilla pimeän ja kylmän maan asukkaat pakotetaan sadomasokistisen itseruoskinnan kohteiksi.

Kotimaisen energian käyttöä halutaan tukea, mutta turpeen energiakäyttö puolitetaan turvevoimalainvestoinnit hyläten vuoteen 2030 mennessä, ja öljyn käytöstä lämmityksessä luovutaan 2030-luvun alkuun mennessä (s. 34) omakotiasukkaiden suureksi tappioksi.

Energiantuotannon vajetta kompensoidaan puhtaalla ja ympäristöystävällisellä retoriikalla, kuten ”puhtaan teknologian ratkaisuilla”, polttamalla verovaroja tuulivoiman subventioilla ja tietenkin ”kiertotaloudella” (s. 41–42), joka sinänsä sopisi kompostoinnin kohteeksi.

Kun Suomi pyrkii maailman ensimmäiseksi fossiilivapaaksi hyvinvointiyhteiskunnaksi (s. 33), on kysyttävä, mitä järkeä tällaisessa kansakuntamme kuormittamisessa on. Samanaikaisesti ilmastotukia nauttivat kehitysmaat toimivat ympäristöpolitiikan vapaamatkustajina ja kasvattavat päästöjään täysin vastuuttomasti ja piittaamattomasti väestönkasvunsa seurauksena.

Euroopan ympäristöystävällisimmiksi todetut Suomen hiilivoimalat hallitus valmistautuu sulkemaan kellon tarkasti toukokuuhun 2029 mennessä (s. 34) ja luopuu siten sähkön ja kaukolämmön yhteistuotannosta sekä ohjaa polttamaan samat hiilivarat Keski-Euroopan huonolla hyötysuhteella toimivissa ja kolme kertaa enemmän saastuttavissa voimaloissa. Ja ilmakehä kiittää Suomen kansantalouden kaatuessa hiilinieluun.

Poliittinen pakottaminen ulotetaan ihmisten ruokapöytiin, sillä kansallisella ilmastoruokaohjelmalla (s. 43) kansalaisille tyrkytetään kasvisruokaa, vaikka kasvisruoka on todettu yliopistollisissa tutkimuksissa ilmaston kannalta liharuoan tuotantoa haitallisemmaksi.

Hallitus on huolissaan myös eläinten oikeuksista perustaessaan eläinsuojeluasiamiehen täsmäviran Seinäjoelle (s. 45)! Tosi erikoinen yksityiskohta hallitusohjelmassa.

Myös asuntopolitiikkaa tehdään täysin vihrein periaattein lisäämällä asuinkuluja energiamääräyksillä. Hallitusohjelmassa ei tosin osoiteta, millä keinoilla ARA-korkotukiasuntoja lisätään vuosittain kymmenellätuhannella (s. 51), kun nykyisinkin valtion korkotuki muodostuu pelkästä korkoleikkurista, joka astuu kuvaan vasta, jos korot nousevat tietyn rajan yli, eikä sellaista ole näköpiirissä.

Puurakentamista suositaan (s. 38), jotta kivitalossa asumisen elintasoindeksi alenisi, ja ilmanvaihto järjestetään painovoimaisesti eikä koneellisesti (s. 38), jotta sisäilmaongelmat pahenisivat. Luonnonsuojeluun luvataan 100 miljoonan könttäsumma riihikuivaa rahaa (s. 39), jolla turvataan vihreiden suojatyöpaikat ympäristöjärjestöissä.

Asuinalueiden eriytymiskehitys pysäytetään kuin taikaiskusta (s. 52), vaikka kantaväestön lähiöpako on luonnollinen seuraus hallituksen lietsomasta maahanmuutosta.


Suomen Nato-kudelma UFF:ään?

Vasemmiston kynänjälki näkyy ulko- ja turvallisuuspoliittisessa linjauksessa, jonka mukaan Suomi ei salli alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan (s. 56). Kyseisellä lausumalla koetetaan mitätöidä Naton ja Suomen isäntämaasopimus myös siinä tapauksessa, että Suomi itse joutuisi aggressioiden kohteeksi.

Tällä tavoin haavoitetaan vaivalla aikaansaatuja ja ylläpidettyjä transatlanttisia suhteita ja viedään Suomi takaisin Kekkosen, Kalevi Sorsan ja YYA-sopimuksen aikaan.

Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ohjelma (luku 3.2.) nojaa pasifistis-anarkistiseen ihmisoikeusretoriikkaan ja telaketjufeministiseen militarismiin, jonka mukaan edistetään ”Naiset, rauha ja turvallisuus 1325 -päätöslauselman mukaisesti naisten osallistumista rauhanneuvotteluihin ja rauhanrakentamiseen painottaen naisten ja tyttöjen oikeuksien turvaamista rauhanprosesseissa” (s. 59). Sodissa kuolevat miehet saavat siis kotirintamalle hyvin palkatun tätiarmeijan, ja puolustusmateriaalia luvataan olla viemättä Suomesta ihmisoikeuksia polkeviin maihin (s. 59), joita voivat olla kaikki maailman maat.

Rahan kippaamista kehitysyhteistyöhön jatketaan (s. 60), vaikka se on todettu tehottomaksi, kumppanuutta Afrikan maiden kanssa lisätään, vientiyritykset sidotaan hallituksen kehitysyhteistyöideologiaan (s. 61) ja pakolaiskiintiötä kasvatetaan (s. 82), vaikka laiva täyttyi tänne jo humahtaneista laittomista tulijoista, jotka eivät edes kielteisen päätöksen saaneina suostu lähtemään pois. 


Oikeusvaltio vaarassa 

Helpotuksia hallitus lupaa lähinnä muille kuin omille kansalaisillemme, kun sosiaalietuudet turvataan kaikille laittomille maahanmuuttajille. Ohjelman mukaan välttämätön hoito turvataan kaikille paperittomille, ja turvapaikanhakijoiden yleistä oikeudellista neuvontaa parannetaan. Lisäksi turvataan paperittomille oikeus perusopetukseen ja selvitetään paperittomien lasten oikeus päiväkotipaikkaan.

Yli 5 miljoonan suomalaisen henkilöllisyystodistukset mitätöidään, sillä henkilötunnuksen sukupuolisidonnaisuudesta luovutaan ja intersukupuolisten lasten itsemääräämisoikeutta vahvistetaan (s. 87). Näin siltikin, vaikka lapset eivät vielä teini-iässä tietäisi, mikä heidän tahdonmuodostuksensa loppujen lopuksi on.

Mediakin on huomannut, että allekirjoittamisen ikärajaa alennetaan 15 vuoteen, sillä vihervasemmistolla on paljon sinisilmäisiä kannattajia lasten keskuudessa. Sitä kautta voidaan kätevästi pohjustaa tietä täysi-ikäisyyden ja vaalikelpoisuuden ikärajan alentamiselle: kannatusnettoa vihreille.

Sananvapautta hallitus keskittyy kaventamaan ehkäisemällä ”vääräksi” (ohjelmassa todellakin käytetään tätä sanaa) tuomitsemansa tiedon leviämistä ja vahvistamalla ”vastuullisen” (eli oman ohjelmansa mukaisen) journalismin toimintaedellytyksiä (s. 79). Digitaalista tarkkailua ja elämäntapakontrollia jatketaan harmaan talouden torjumisen verukkeilla (liite 4, s. 188–189), vaikka siten poljetaan yksityisyydensuojaa ja omaisuudensuojaa

Hallitus luopaa myös edistää ”#Suostumus2018”-hanketta (s. 89). Sen miksi raiskausten määritelmää ei pitäisi muuttaa suostumusperustaiseksi, perustelin jo yksityiskohtaisesti täällä.

On epäloogista ja oikeudellisen todistelun kannalta nurinkurista, että todistelun painopiste siirrettäisiin tekijän aseman tarkastelusta uhrin asemaan ja epäiltyä syytettäisiin kyvyttömyydestä lukea uhriksi väitetyn ajatuksia. Oikeudellisen todistelun ja tuomitsemisen kannalta olennaisia ovat tekijän intentiot eivätkä uhrien mielipiteet tekijän tahtotilasta, ja siksi ajatuskulun kääntäminen ”#Suostumus2018”-hankkeen mukaiseksi merkitsisi oikeusfilosofisen päättelyn kääntämistä nurin. Piste.

Loppu onkin sitten raideliikenteen kehittämistä kesämökeille, SAK:laista työvoima- ja sosiaaliretoriikkaa ja Ahvenanmaan itsehallinnon vahvistamista, vaikka mannersuomalaiset eivät nykyisinkään saa muuttaa Ahvenanmaalle vapaasti asumaan maakunnan kotiseutuoikeudesta johtuen.


He tarttuvat oljenkorsiinsa

Eduskuntaan noussut Riikka Purra sanoi hauskasti, että uudelle hallitukselle kaikki maahanmuutto on hyvää ja huono maahanmuutto on erityisen hyvää.

Paradoksaalista politiikan trendeissä on, että aikana, jolloin Suomessa ja Euroopassa tarvittaisiin täysin päinvastaisia toimia, Länsi-Euroopan maihin nousee sosialistihallituksia, jotka panostavat eräänlaisella juopon pelurin logiikalla: Koska arpominen, empiminen, ämpyily ja sadetanssi eivät ole tähän mennessä tuottaneet mitään, jospa otettaisiin vielä yhdet, niin täytyyhän jopa maahanmuuton joskus toimia! Punavihreän kuplan asukit ovat ikään kuin jatkuvassa kännissä.

Ministerikabinettiin ollaan myös perustamassa kummallisia tehtävänimikkeitä, kuten ”ympäristö- ja ilmastoministeri”, joka erikseen alleviivaa ilmastopoliittista uskontunnustusta. Toinen on ruotsalaisille räätälöity ”pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri”, jonka tehtävänä lienee sujuvoittaa turvapaikanhakijoiden liikennettä Tornion raja-asemalle ja torjua Pohjoismaista Vastarintaliikettä.

Myönteistä uudessa hallitusohjelmassa on vain taksiuudistuksen korjaaminen ja julkisen sektorin säilyttäminen sote-uudistuksen palveluntuottajana.

Sen sijaan Rinteen pieneläkeläisille lupaama vappusatanen oli pelkkä hämäystemppu, joka viisikymppiseksikin kutistuttuaan muistuttaa vain yhdestä tosiasiasta: Pieniin eläkkeisiin olisi voitu laittaa valtion varoista vaikka kaksikin satasta, sillä pienten eläkkeiden saajille maksetaan lähes aina myös toimeentulotukea, jota eläkkeen kasvattaminen vähentää saman verran. Näin ollen lisähinta pienten eläkkeiden korotuksista olisi ollut valtiolle likimain nolla euroa. Saman verran lisää rahaa kertyy tietenkin myös pienten eläkkeiden saajille.

Noh, jakakoot nyt ministerinsalkkuja keskenään. Useimmat ovatkin selvästi hyödyllisimmillään ministeriauton takapenkillä istuessaan.


Politiikan vaaralliset yleistrendit

Pahoittelen jälleen kirjoitukseni pituutta. Se, etten ole vähään aikaan ottanut kantaa poliittisiin kysymyksiin, ei johdu mistään kesälomanvietosta, vaan siitä, että viimeistelen parhaillaan laajaa mediatutkimustani.

Mediassa onkin se hyvä puoli, että aineisto ei lopu, ja myös toimittajien ajatusvirheiden korjaamisessa riittää työtä. Otetaan esimerkki vaikkapa Yleisradion Ulkolinjan truuttaamasta ajankohtaisohjelmasta ”Kamppailu Saksasta”, jonka TV1 esitti viime sunnuntaina.

Yle mainosti Minna Pyen ohjaamaa dokumenttia näin: ”Maahanmuuttovastaisuus on nostanut oikeistopopulistisen Vaihtoehto Saksalle -puolueen kannatusta. Repiikö populistipuolueen kannatuksen nousu Saksan hajalle?”

Tämä on väärä kysymys. Oikea kysymys olisi, repiikö maahanmuutto Saksan hajalle, sillä saksalaisten mielipiderepeytymät eivät johdu Alternativ für Deutschlandista, vaan Alternativ für Deutschland johtuu liiallisesta maahanmuutosta.

Vastaus toimittajan aprikoimaan pulmaan löytyy siis samasta havainnosta kuin vastaus siihen, kuinka parisataa espanjalaista konkistadoria pystyivät tuhoamaan inkojen hallitseman miljoonayhteiskunnan Etelä-Amerikassa uudella ajalla.

Tämä johtui siitä, että valloittajat saapuivat keskelle hajonnutta yhteiskuntaa, jonka eripuraa he käyttivät hyväkseen jakaakseen kansanjoukot muualta tulevien kannattajiin ja inkakuninkaiden puolustajiin.

Euroopassa on meneillään aivan samanlainen trendi.


Jukka Hankamäki
FT, VTT
Projektitutkija Suomen Perustassa