Kokoomuslainen asuntoministeri Sari Multala ilmoitti äskettäin, että hallituksen selvitys asumisoikeusjärjestelmän taloudellisesta tilanteesta ja mahdollisista ”ratkaisuvaihtoehdoista” on valmistunut.
Taasko?
Ei ole pitkäkään aika, kun aso-asian selvitys valmistui edellisen kerran. Sen tekijöiksi mainittiin asuntoministeri Kai Mykkäsen (kok.) kaverit Juhana Brotherus ja Matti Kuronen, jotka edustavat rahan ja tekniikan maailmoja, mutta yhtään yhteiskuntatieteellistä näkökulmaa tuohon selvitystyöhön ei sisältynyt. Kirjoitin aiemmasta selvityksestä täällä.
Kaikkiin tehtäviinsä soveltumaton Sari Multala jatkaa edeltäjänsä Kai Mykkäsen hanketta asumisoikeusjärjestelmän romuttamiseksi.
Sen merkiksi hallitus lopetti uusien asumisoikeustalojen valtiontakuurahoituksen ja pilasi aso-talojen omistajayhtiöiden laatimat rahoittamissuunnitelmat täysin.
Mykkänen käytti verukkeena väitettään, jonka mukaan aso-järjestelmä on ”riskikeskittymä”.
Todellisuudessa yhtään aso-yhtiötä ei ole mennyt järjestelmän voimassaolon aikana nurin, eivätkä takaukset ole kaatuneet valtion maksettaviksi. Korkotuki puolestaan on ollut näennäistä, sillä korot ovat pitkäaikaisesti jääneet korkoleikkurin alapuolelle, ja nyt ne ovat jälleen voimakkaassa laskussa.
Nousseiden korkojenkin aikana aso-talojen rahoittaminen on ollut valtiolle halvempaa kuin vuokra-asumisen rahoittaminen, sillä aso-asukkaat tuovat mukanaan aso-maksun, eli 15 prosenttia rakentamiskuluista.
Brotheruksen & Kurosen selvityksessä parempaa vaihtoehtoa asumisoikeusmallille ei löydetty, eikä sitä ole myöskään uusimmassa ehdotuksessa.
Hallitus itse on riskikeskittymä aso-asukkaille ja asumisoikeusyhtiöille
Nyt valmistuneessa selvityksessä, joiden tekijät ovat Raija Heimonen, Veera Holappa, Markus Lahtinen, Jeremias Kortelainen ja Jenna Siltala, ehdotetaan kolmea ”ratkaisua”. Oikeasti ne eivät ole ratkaisuja vaan osa hallituksen itse luomaa ongelmaa.
Ensimmäiseksi (1) mainitaan ”realisointimalli”. Sillä tarkoitetaan asumisoikeusyhtiön ”vapauttamista” aso-lain mukaisista käyttö- ja luovutusrajoituksista, ts. elinikäisistä asumisoikeuksista. Koska kyseiset ”rajoitukset” ovat aso-asukkaiden keskeisiä ja perustuslakivaliokunnan sekä oikeuskanslerin toteamia perusoikeuksia, rajoituksista vapauttaminen olisi asukkaiden vapauttamista oikeuksistaan.
Mikäli asumisoikeuksien mitätöimiseen johtava kiertotie avattaisiin omistajayhtiöille, ne hakeutuisivat varmasti pikavauhtia konkursseihin tai saneeraukseen voidakseen realisoida aso-asukkaiden yhtiöille maksaman kiinteistömassan ja kaupata asunnot uusien omistajien ja vuokrayhtiöiden eduksi.
Suomen Asumisoikeusasukkaat SASO ry on vastustanut asukkaiden vuokralaistamista sinnikkäästi ja tuloksellisesti ja torjunut päättäväisesti myös mahdollisuuden, että asuntoja tarjottaisiin aso-asukkaiden ostettaviksi, eli maksettaviksi toiseen kertaan, ja tällä kerralla kovalla pankkilainalla.
Toisena (2) keinona kokoomuslaisessa selvityksessä mainitaan juuri omaksi lunastamisen vaihtoehto, joka ei ole vähävaraisille aso-asukkaille vaihtoehto ollenkaan. Se ei ole vaihtoehto myöskään omistajayhtiöille, jotka eivät varmasti luopuisi omistuksistaan ilman tuntuvaa liikevoittoa ja hyvitystä.
Lisäksi se olisi vastoin asumisoikeussopimuksien ideaa, jonka mukaan asukas on maksanut aso-maksun elinikäisestä asumisoikeudesta. Pacta sunt servanda -oikeusperiaatteen mukaan sopimukset on pidettävä, ja jälkikäteen vaikuttavan lain kiellon ex post facto mukaan ei saa taannehtivasti repiä aiemmin lailla myönnettyjä oikeustiloja.
Vaikka omaksi lunastamista markkinoidaankin selvityksessä ”vapaaehtoisena”, lainmuutoksen tuloksena asumisoikeusyhtiöt voisivat alkaa korottaa käyttövastikkeita niin paljon, että asukkaat näennäisestä ”vapaaehtoisuudestaan” joko lähtevät tai suostuvat lunastamaan asunnon omaksi. Tuloksena aso-talojen hallinto kirjavoituisi hallitsemattomaksi, jos talossa olisi vuokralaisia, aso-asukkaita ja osakkaita.
Kolmantena (3) toimenpiteenä selvityksessä ehdotetaan aso-lain muuttamista niin, että uusiin asumisoikeussopimuksiin kirjattaisiin kohta, jonka mukaan asumisoikeussopimus voidaan sanoa irti, jos asunnot ovat vastikekorotusten ja asukaspaon tuloksena ”vakavassa vajaakäyttötilanteessa”.
Voidaan kysyä, mistä aso-asukkaat maksaisivat aso-maksun (yleensä noin 20 000–60 000 euroa), jos sillä ei voi enää saada edes tuota pysyvää asumisoikeutta, josta aso-asukas aso-maksunsa maksaa.
Sellainen säädös varmasti tekisi lopun asumisoikeusjärjestelmästä, mikä lienee hallituksen tarkoituskin.
Kyseinen selvitys on mätä ja osoittaa tekijöidensä keltanokkaisuutta ja perehtymättömyyttä aso-järjestelmään ja asuntopolitiikkaan.
Ministeriön tiedotteessa esityksiä kutsutaan ”joustavuuden lisäämiseksi” ja ilmoitetaan, että kyseiset aso-järjestelmän luhistukset lähetetään lausuntokierrokselle keväällä 2026, jotta hallitus ehtisi tuhota asumisoikeusjärjestelmän vielä nykyisen valtionhallituksen kaudella.
Asumisoikeuslaki uudistettiin 2021. Uudesta laista saatiin kovan poliittisen väännön tuloksena ja kaikeksi onneksi suljettua pois asuntojen käyttö- ja luovutusrajoitusten liudennukset. Omistajayhtiöt ovat ajaneet niitä lakiin raivokkaasti sen jälkeenkin.
Tosiasiassa uutta lakia ei pidä avata millään tavalla. Tätä edellyttää jo lainsäädännön pysyvyys- ja luotettavuusvaatimus. Jatkuva lain repiminen tarkoittaisi, että aso-sopimusten alta kaivettaisiin maata sopimusten mitätöimiseksi jälkikäteen. Sellaisen ei pitäisi olla mahdollista oikeusvaltiossa.
Haso Oy heitti asukkaiden kotiin pommin ja julisti asukkaille sodan
Miten sitten valtiotason lainmuutoshankkeet ja kaupunkipoliittinen aso-yhtiöiden johtaminen liittyvät yhteen?
Helsingin kaupungin omistama asumisoikeusyhtiö Haso Oy ilmoitti kesäkuun ja heinäkuun taitteessa jälleen huomattavista tasokorotuksista aso-asuntojensa kuukausittaisiin käyttövastikkeisiin. Helsingin Sanomien juttu ja laskuri ovat täällä.
Uusimmissa Hason asumisoikeustaloissa korotukset ovat olleet 2–3 vuoden sisällä kumuloituvasti 50–60 prosenttia, mikä on ylittänyt roimasti sekä kaupungin vuokrataloyhtiön Hekan, yksityisten aso-yhtiöiden ja markkinavuokrien korotukset.
Hallussani olevan asumisoikeusasunnon käyttövastiketta on nostettu viimeksi kuluneissa 16 kuukaudessa yhteensä 40,19 prosenttia. Nyt tiedoksi annetulla korotusesityksellä Haso Oy aikoo korottaa käyttövastikettani entisten päälle vielä 11,55 prosenttia ensi vuoden alusta. Kasautuva korotus olisi 56,16 % kahdessa vuodessa ja neljässä kuukaudessa!
Samassa ajassa asuintaloni keskikäyttövastikkeen korotus on ollut myös korkea ja olisi uusi korotus huomioon ottaen yhteensä 56,26 % aso-sopimuksiin merkittyihin vastikkeisiin verrattuna.
Tällaiset korotukset ja korotusuhkaukset eivät ole mitään muuta kuin veitsiä, joita Haso laittaa asukkaiden kurkulle – tai hirttosilmukoita, joihin asukkaiden toivotaan kuristuvan.
Käyttövastikkeiden korotukset ja korotusesitykset ovat olleet aso-järjestelmän luotettavuustavoitteista poiketen täysin ennustamattomia ja kohtuuttomia. Yhtiön johto suhtautuu kirjallisiin aso-sopimuksiin ikään kuin ne antaisivat blanco-valtuutuksen mihin korotuksiin tahansa. Tosiasiassa yhtiö ei voi vedota ns. sopimusvapauteen tulkitessaan aso-sopimusten korotusasiakohtia mielivaltaisesti, sillä sopimukset ja niiden tulkinta eivät saa olla ristiriidassa yleisten lakien kanssa.
Kohtuuton korottaminen on Asumisoikeuslain 32 §:n vastaista ja lähestyy Rikoslain 36 luvun 6 §:ssä mainittua kiskontarikosta.
Harhaanjohtava asuntojen markkinointi voi olla myös Rikoslain 36 luvun 1 ja 2 §:ssä mainittu ja asukkaisiin kohdistettu petos tai törkeä petos.
Rikosoikeudellisen tahallisuustunnusmerkistön voidaan katsoa täyttyneen, kun omistajayhtiön motiivina on ollut saada aso-sopimuksia syntymään, aso-maksut haltuunsa ja asukkaat taloihin. Petoksen välineenä on ollut erehdyttävän ja harhaanjohtavan kuvan antaminen käyttövastikkeiden tasosta ja vastikekehityksestä. Näin petos on johtanut meneillään olevaan kiskontaan.
Asumisoikeusasuminen ja asunnot ovat alun perin markkinoidut kohtuuhintaisina asumismuotoina, ja käyttövastikkeiden tasot ovat kirjatut selvästi sekä aso-sopimuksiin että uusien asuntojen esitteisiin. 50–60 prosentin kokonaiskorotuksille lyhyessä ajassa ei ole käsittääkseni laillista perustetta.
Asumisoikeuslain 32 §:n mukaan yhtiöllä on oikeus kantaa asunnoista kohtuullista käyttövastiketta, ja 33 §:n mukaan käyttövastikkeen on oltava pienempi kuin vastaavien asuntojen vuokran. Jo kilpailukyvynkin kannalta käyttövastikkeiden tulisi olla tuntuvasti vertailuvuokria pienempiä, sillä aso-asukas joutuu maksamaan kynnysrahana 15 prosenttia asunnon hinnasta aso-maksuna.
Vertailun vuoksi: peräkkäisinä vuosina toistuvat kaksinumeroiset
prosenttikorotukset eivät menisi läpi millään yhteiskunnan sektorilla –
eivät sen enempää vuokramarkkinoilla kuin työmarkkinoillakaan, joilla
myös monivuotinen työrauha on keskeinen tavoite. Sen sijaan Hason
asukkaat pakotetaan käymään yhtiön johdon kanssa jokavuotinen tai jopa
puolivuotinen riitely korotusten tasosta.
Kun markkinavuokrat ovat laskeneet, samalla aso-asuminen on muuttunut epäsuosituksi.
Hason korkeasti palkattu johto ilmeisesti olettaa, että sosiaalisin perustein valitut asukkaat, kuten eläkeläiset, lapsiperheet, valkokaulusköyhälistö, työttömät, taiteilijat, kirjailijat, filosofit, pienyrittäjät, vähävaraiset pienipalkkaiset ja muut kiskonnan kohteet, voivat jatkuvasti kaivaa jostakin lisää rahaa Hason strategisten virheiden paikkaamiseen.
Tosiasiassa asukkaat pakotetaan reagoimaan yhtiön vastikekorotuksiin kuten Ylen jutussa, toisin sanoen ottamaan asunnoista ritolat (erään Haso-talon asukkaiden näkemyksiä täällä).
Asukaspako upottaa Hasoa entisestään, eikä yhtiö pysty palauttamaan kassastaan 15 prosentin aso-maksuja asukkaille, sillä yhtiön kassa on käytännössä tyhjä. Haso hallinnoi yhteensä noin 200 miljoonan euron arvosta kuntalaisten pääomia, jotka ovat sidotut rakennuksiin, joten poliittinen vastuu on suuri, ja yhtiön konkurssitapauksessa asukkaat olisivat viimesijaisia saajia konkurssipesästä.
Vika ei ole aso-järjestelmässä, kuten valtionhallitus uskottelee, vaan Hason poliittisessa johtamisessa.
Miksi kaupungin pitäisi pääomittaa omaa yhtiötään?
Hason talousvaikeudet johtuvat osittain valtion toimeenpanemasta uudisrahoittamisen lopetuksesta. Suurin osa Hason talousongelmasta johtuu kuntapoliitikkojen vaatimasta ylirakentamisesta ja yhtiön ylivelkaannuttamisesta.
Hason entinen toimitusjohtaja laitettiin tulospalkkiojärjestelmällä jo 2010-luvulla suorittamaan tuota ylimitoitettua aso-rakentamista, ja hän teki tietysti työtä käskettyä. Poliitikot ja virkahenkilöt myös kaavoittivat uusille asuntoalueille 10–20 prosenttia aso-asuntoja jo maankäyttösuunnitelmissa, mikä on ollut täysin ylivoimainen pala täytettäväksi. Ylirakentamista vaati erityisesti vihervasemmisto, mutta myös Kokoomuksen kätilöimä rakennusteollinen porvaristo otti hihat palaen vastaan Hason valtavia tilauksia.
Koska syy on viime kädessä poliitikkojen, Helsingin kuntapoliitikkojen tulisi pelastaa Haso kuilun partaalta tukemalla Hasoa suoralla subventiolla.
Asumisoikeuslaki kyllä velvoittaa asukkaat maksamaan yhtiöiden kaikki pääoma- ja käyttökulut, mutta toisaalta laki ei kiellä aso-yhtiöitä ottamasta vastaan omistajiensa pääomituksia.
Asumisoikeuslain 33 §:n 1 momentin mukaan käyttövastiketta saa periä enintään määrän, joka tarvitaan ”hyvän taloudenpidon mukaisten menojen kattamiseen.” – Siis hyvän, ei huonon.
Asumisoikeuslain 4 §:ssä sanotaan: ”Yhteisön johdon on huolellisesti toimien edistettävä asumisoikeusyhteisön etua.” – Nyt näin ei ole tehty.
Omistajayhtiölle ja kaupungille kuuluu vastuu talouden hoidosta, jossa tehtyjä virheitä ei saa siirtää asukkaiden kärsittäviksi,
eikä yhtiö voi paeta aiempia laiminlyöntejään, riskinottojaan ja
yleistä varautumattomuuttaan suhdannekilven tai ”korkotason yllättävän
nousun” taakse.
Tie vastikekorotuksiin ei ole suinkaan suora sillä perusteella, että Haso on omakustannuspohjainen yhtiö ja että laki muodollisesti määrää asukkaat kaikkien kulujen maksajiksi.
Yhteenvedonomaisesti käyttövastikkeiden korotuksia rajoittavat
– Asumisoikeuslain kohtuullisuussäädös (32 §),
– Asumisoikeuslain vuokravertailusäädös ja hyvän taloudenpidon velvoite (33 §) sekä
– Asumisoikeuslain mukainen asuinyhteisön edun edistämisvelvoite (4 §).
– Lisäksi korotuksia rajoittavat Rikoslain 36 luvun petossanktiot (1 ja 2 §) ja kiskontasanktio (6 §).
Näin ollen Hason esittämät rajut korotukset ovat lain vastaisia ex lege.
Markkinat puolestaan asettavat korotuksille luonnolliset rajoituksensa, kun käyttövastikkeet kohoavat vuokrien tasolle ja ovat jo paikoin ylittäneetkin ne.
Eräs syy vastikekorotusten räjähtämiseen katosta läpi on se, että Hasossa kannettiin noin kahdenkymmenen vuoden ajan verraten alhaisia käyttövastikkeita. Tätä ei kuitenkaan pitäisi kääntää niiden uusissa taloissa asuvien uusien Haso-asukkaiden kukkarolle, jotka eivät ole millään tavoin päässeet osallisiksi Hason mainostamasta ”edullisesta asumisesta”.
Hason korotusuhkauksia vastaan on tekeillä julkinen adressi, joka jokaisen Haso-asukkaan kannattaa allekirjoittaa. Siinä on jo yli tuhat nimeä.
Mikäli yhtiön toimiva ja poliittinen johto päästettäisiin kuin koirat veräjästä vetoamalla näkemykseen, että asukkaiden pitää maksaa myös kaikki omistajayhtiön virheistä johtuvat kulut, sellainen lain luenta vapauttaisi johdon täyteen mielivaltaan ja vastuuttomuuteen.
Oikeudellisessa ajattelussa seurataan yleensä aiheuttamisperiaatetta, jonka mukaisesti syyllisten itsensä pitää korjata virheensä – ei uhrien, syyttömien ja vääryyttä kärsineiden. Sitä on juridinen vastuu, ja sitä vaatii myös poliittinen vastuu.
Yhteenvedonomaisesti syitä Hason talousahdinkoon ovat
1) aso-asuntojen ylikaavoittaminen
kaupungin maankäyttösuunnitelmissa,
2) kaupunkipoliittinen aso-asuntojen
ylirakennuttaminen,
3) Hason ylivelkaannuttaminen,
4) puskurirahastojen
laiminlyöminen,
5) suojautumattomuus korkojen nousua vastaan,
6)
vuosikymmenten ajan kannetut liian alhaiset käyttövastikkeet,
7)
kaupunkipoliittinen tonttivuokrien korottaminen ja
8) pakonomainen ”vihreän siirtymän” edistäminen, joka on nostanut kaukolämmön hintaa ja joka on johtanut ”rahanvihreään siirtymään” asukkaiden taskuista kaupungin energiayhtiölle.
Kaikki edellä mainitut virheet ovat lähtökohtaisesti poliittisia.
Siksi Hason pääomittaminen on täysin käypä vaihtoehto ja jopa kaupungin velvollisuus omistajana. Myös yksityiset aso- ja vuokra-asuntoyhtiöt voivat joutua pääomittamaan toimintaansa, eikä niissäkään koettuja tappioita voida siirtää yksiselitteisesti asukkaille. Niin ei pidä tehdä myöskään julkisomisteisissa aso-yhtiöissä.
Hason ajautuminen asukaskatoon ja sitä kautta pahenevaan talousahdinkoon sekä mahdollisesti vararikkoon olisi kaupungille ja asukkaille pahin mahdollinen skenaario.
Realisoitavaksi tulisi tällöin miljarditaseen yhtiö. Se puolestaan olisi taloushistoriamme merkittävin asuntopoliittinen katastrofi. Haso on käytännöllisesti jo nyt saneeraustilassa.
Juuri siihen Kokoomuksen ja Perussuomalaisten valtionhallitus aso-yhtiöitä kypsyttää. Ensin hallitus lopetti valtiontakuut ja korkotuen uusilta asunnoilta. Nyt meneillään olevassa vaiheessa hallitus yrittää muokata aso-lakia vängällä väkisin asuntojen myynnin mahdollistavaksi ja asukkaiden vuokralaistamiseksi.
Haso on romuttamassa asumisoikeusasumisen koko perusluonteenAsumisoikeusjärjestelmässä ja -laissa ei ole valuvikaa, vaan kyseessä on poliittisesti ja keinotekoisesti luotu ongelma.
Helsingin kaupungin asumisoikeusyhtiö Haso tulee valtionhallitusta avosylin vastaan korottamalla käyttövastikkeita tavalla, joka johtaa ns. hintahäätöihin, asukaskatoon ja tuohon ”vakavaan vajaakäyttötilanteeseen”, jolloin yhtiö ei saa asunnoistaan pennin jeniä käyttövastikkeina.
Hason asuntojen väitetty ”suosio” ja näennäisesti korkea noin 99 prosentin käyttöaste on saavutettu valheellisesti. Tyhjentyneitä Hason asuntoja vuokrataan nyt vapailla markkinoilla ja toistaiseksi voimassaolevilla vuokrasopimuksilla ilman pääomasijoitusvaatimuksia ja ilman aso-lain 12 ja 13 §:n mukaisia sosiaalisia valintaperusteita ja tarveharkintaa.
Näin valtion tukemaa sosiaalista asuntotuotantoa valuu markkinavuokra-asunnoiksi aso-järjestelmän ulkopuolelle ja aso-periaatteiden vastaisesti. Vuokralaiset puolestaan eivät tuo tullessaan 15 prosentin aso-maksua omana pääomana, mikä vajottaa Hasoa ja nostaa aso-asukkaiden käyttövastikkeita.
Kiskontaa edustaa Hason kerskailu ”korkeasta käyttöasteesta”, vaikka vastikekorotukset ovatkin huimia. Yhtiö siis kokeilee, paljonko asukkaiden rahapussi venyy ilman, että asukkaat lähtevät pois. Kiskonta näkyy juuri siinä.
Näennäisesti korkea käyttöaste ei ole todiste Hason suosiosta vaan sosiaalisin perustein ja tarveharkinnalla valittujen asukkaiden vaihtoehdottomuudesta. Hason talojen vastikehaitarin venymisestä johtuva sisäinen kierto, ihmisten alueellinen segregaatio ja vastikkeiden konfrontaatio ovat valtavia, mutta ne eivät näy kokonaiskäyttöasteessa.
Lopulta asumisoikeusasunnot ovat pääosin vuokrakäytössä, jolloin yhtiöt voivat irtautua talojen käyttö- ja luovutusrajoituksista nykyisenkin aso-lain 88 §:n puitteissa.
Tämän porsaanreiän kautta Haso tulee tarjonneeksi kaupunkilaisten pitkässä juoksussa maksamat asumisoikeusasunnot kuin tarjottimella ahneille kiinteistösijoittajille, jotka vuokralaistavat aso-asukkaat ja tekevät aso-asunnoista markkinaehtoisia vuokra-asuntoja, huoneistohotelleja tai Airbnb-asuntoja.
Vastikekorotuksilla Haso on muuttamassa asumisoikeusjärjestelmän koko perusluonteen sen tarkoitusten vastaiseksi.
Aso-asuminen ei tarjoaisi enää pitkäaikaisia asuntoja vaan tilapäisiä vuokra-asuntoja niille, jotka eivät jostakin syystä saa sosiaalisin perustein jaeltavia vuokra-asuntoja eivätkä markkinavuokra-asuntoja.
Tämä on Kokoomuksen pelikirjan mukainen tavoite, jota Perussuomalaiset ja ”kotien puolesta puhuvat” kristilliset ja RKP tulevat tukeneiksi täydestä sydämestään.
Asukkaat kultaisessa häkissä
Hason uuden toimitusjohtajan ja talouspäällikön tekopyhistä vakuutteluista ja toistuvasti vääriksi osoittautuneista lupauksista huolimatta yhtiön vastikekorotuksille ei näy mitään loppua, ennen kuin käyttövastikkeiden markkinavuokrataso on saavutettu. Paikoin se on jo ylitetty, kun pienen kaksion kulut ovat yli 1000 euroa kuukaudessa.
Markkinavuokrataso on joka tapauksessa väärä vastikekaton vertailukohta, koska asumisoikeusrakentaminen on valtion tukemaa sosiaalista asuntotuotantoa, ja Hason tehtävä on toimia voittoa tuottamattomana ja omakustannusperiaatteella.
Ei ole perusteltua, että yhtiö saa valtion tuet mutta voisi silti pitää vastikekannon vertailukohtana markkinavuokratasoa. Ainoa oikea vertailutaso on tuetun asumisen vuokrataso. Edellä mainituista syistä ei ole perusteltua, että vastikekannon vertailukohtana pidettäisiin myöskään voittoa tavoittelevien yksityisten aso-yhtiöiden vastiketasoa.
Hason johto joko ei ymmärrä, mihin sen toimenpiteet johtavat, tai he tekevät kaiken tahallaan eivätkä välitä. Asukkaat vaihtuvat taloissa ahkerasti, ovet paukkuvat, asukkaiden sitoutuminen kiinteistöstä huolehtimiseen vähenee, ja ennen pitkää hekään eivät välitä mistään mitään.
Sillä tavalla aso-asuminen ei olisi enää pitkäaikaista saati elinikäistä, vaan lyhytaikaisen hätämajoituksen muoto. Asukkaat olisivat kultaisessa häkissä ja etsisivät kokonaiskuluiltaan järkevämmän hintaista asuntoa koko ajan. Asuintalossani ulosmuutto on aivan jatkuvaa.
Yhtiön harjoittamaa ”hajota ja hallitse” -politiikkaa edustaa vinoutettu pääomakulujen tasausjärjestelmä, jota jyrkennettiin 2022 ja jonka tuloksena tiettyjen asuntojen korotukset ovat nyt 14,9 prosenttia vuodessa, kun taas toisissa taloissa ei ole korotuksia ollenkaan, mikä synnyttää eripuraa Hason asukkaiden välille.
Hason toimitusjohtaja luikertelee ja puhuu vastikkeiden ”keskimääräisistä” korotuksista peittääkseen tiettyjen talojen jättiläismäiset korotukset ja sen, että ihmisiä voi hukkua jokeen, jonka keskisyvyys on vain yksi metri!
Kannustamalla asukkaita Hason sisäiseen asunnonvaihtoon Hason johto koettaa ohjata asukkaita omaan sirkusjunaansa, vaikka asukkaat ovat maksaneet nimenomaan oikeudestaan asua kodeissaan pitkäaikaisesti.
Lopulta vuokrafirmojen kokoomuslaiset rahahihhulit kiitävät euron kuvat silmissään ja rusetit kaulassaan vinhasti pyörien kohti ”loistavia kiinteistöinvestointeja” ja palauttavat onnen ensimmäisellä portaalla olleet asumisoikeusasukkaat takaisin vuokralaisuuden kaleeriorjuuteen.
Kaupungin pitää korjata Hason strategiset virheet, eikä se käy muutoin kuin rahalla
Sen enempää valtionhallituksen asuntopolitiikka kuin Hason toiminta ei nauti ihmisten vähäisintäkään luottamusta. Molemmat pitävät asukkaita jatkuvassa pelossa, uhanalaisuudessa sekä tulevaisuutta koskevassa epävarmuudessa.
Peräkkäisinä vuosina toistuvat kaksinumeroiset prosenttikorotukset käyttövastikkeisiin eivät ole enää korotuksia. Ne ovat uhkavaatimuksia.
Kenelläkään kunniallisella ihmisillä ei ole velvoitetta ottaa moisia korotuksia vastaan, eikä mikään kunniallinen taho niitä myöskään osoittaisi velvoitteensa suorittaneille asukkaille.
Hason johto kiskoo rikollisella tavoin asukkaita kaksinumeroisilla vuosikorotuksilla, koska tietää, että pois lähtemisen kynnys on petetyilläkin aso-asukkailla korkea, ja kodistaan jokainen haluaa pitää kiinni.
Hason tekemät ja suunnittelemat korotukset ovat kuin syöpä, joka toistuu ilman kaupunkiomistajan tuntuvaa kaksinumeroista miljoonasubventiota, jolla asia olisi hoidettu.
Voidaan kysyä, miksi kaupunki ei niin tekisi, sillä kyse on kaupungin sataprosenttisesti omistaman yhtiön pelastamisesta, ja kurimuksen syy on kelvottomassa poliittisessa johtamisessa. Vertailun vuoksi: myös valtio on pääomittanut strategisesti tärkeiksi määrittelemiään yhtiöitä, kuten enemmistöomistamaansa Finnairia, sadoilla miljoonilla euroilla, joita ilman yksikään kone ei olisi ilmassa. Eivätkö ihmisten kodit ole Helsingin kaupungille strategisesti tärkeää omaisuutta?
Mikäli kymmenenkin prosenttia Hason asukkaista lähtee, ottaa aso-maksunsa rakennuskustannusindeksillä korotettuna eikä uusia aso-asukkaita saada tilalle, Haso ei pysty palauttamaan aso-maksuja, sillä ne eivät ole (vastoin yleistä käsitystä ja vuokravakuuksien tavoin) pankkitileillä vaan rakennusten seinissä kiinni. Koska Hason kassa on käytännössä tyhjä ja myös korjausrahastot on käytetty korkokriisin hoitamiseen, yhtiö joko menee nurin tai kaupunki on satojen miljoonien pakkorahoituksen edessä.
On totta kai kolmaskin vaihtoehto, ja se on, että vastikkeita ei koroteta asukaspaon estämiseksi, ja kaupunki pääomittaa Hasoa kohtuullisesti ja ennakoivasti.
Viestini valtuustolle on: rahaa tiskiin, ettei käy pahemmin.
Tiedän kyllä, mikä poliittinen rähinä alkaa siitä, jos kaupunki subventoi Hasoa, ja aletaan huutaa verovarojen perään. Huomautan, että kaikki verottaminen on pohjimmiltaan tulojensiirtoa, jota käytetään esimerkiksi koulutukseen ja hoivapalveluihin. Miksi ei muihin perustarpeisiin, kuten asumiseen? Ja kaupungin asuntovarallisuuden pelastamiseen.
Asia on siis päinvastoin kuin subventioita vastustava poliittinen kaaderi näkee. Jos Hason esittämät korotukset päästetään voimaan, kyseessä on Hason asukkaille kohdennettu ylimääräinen kuntaveron korotus.
Kaupungin vuokrataloyhtiö Heka Oy ei enää pääomituksia kaipaa, koska Hekan korotukset ovat keskimäärin vain 1,9 prosenttia vuodelle 2026.
Hason pääomittamista puoltaa viimekätisen vastuun kiertyminen kaupungille. Asukkaat eivät ole voineet vaikuttaa asioihinsa poliittisesti, sillä aso-asukkaiden suhteellinen osuus on vähäinen, vaikka määrä sinänsä on merkittävän suuri. Meitä vastaan näyttävät olevan niin porvaristo, punaporvaristo kuin varsinainen vihervasemmistokin, tosin kaikki eri tavalla.
Puolellamme voivat olla laki ja oikeus, ja juuri siksi valtionhallitus haluaa huonontaa lakia.
Etujärjestöllämme SASO ry:llä ei ole yhtään palkattua työntekijää, toisin kuin vaikkapa vuokralaisilla, joiden järjestö saa myös muhkeat valtiontuet.
Hason uusi toimitusjohtaja vetoaa korotusten puolesta, koska hänelle maksetaan siitä. Hän vetoaa jatkuvasti ”omakustannusperiaatteeseen”, joten kapea on hänenkin kauppiaanjärkensä. Totuushan on, että Hason talouskriisi ei ole asukkaiden oma kustannus, vaan yllättävät kustannukset ovat aiheuttaneet meille Hason huono johto itse, ja kyse on siis poliittisen johdon omasta kustannuksesta, joka poliitikkojen pitää myös itse hoitaa.
Taloudellista vastuuta Hason kurjasta tilasta ei voida vierittää asukkaille, sillä asukkaat eivät ole voineet vaikuttaa omistajayhtiön talouteen lainkaan vaan ainoastaan oman asuintalonsa kuluihin. Asukkaat eivät ole myöskään vastuussa sijoituksestaan osakkeenomistajien tapaan eiväkä velvollisia investoimaan yhtiöön lisää rahaa. Sen sijaan vastuussa on yhtiön johto, ja kaupunkiomistaja on pääomittamisen edessä.
Hason Oy:n hallitus (joka osakeyhtiöissä kantaa vastuun) on kokoonpantu vuosien ajan amatööreistä: poliittisista luottamushenkilöistä, asukasedustajista ja kaupungin yleisbyrokraateista.
Hason toimiva johto on ollut ammattitaidotonta. Faktantarkistuksen mukaan aiempi talouspäällikkö tuli Metropolia-nimisestä kauppaopistosta vailla kiinteistö- ja investointialan syvällistä asiantuntemusta. Uusi toimitusjohtaja on enemmänkin businessmanageri ja sparraaja kuin asumis- ja kiinteistöalan asiantuntija.
Nykyinen talouspäällikkö toimi aiemmin konkurssiin menneen kiinteistökonserni Lakean talousjohtajana, joten jälki on huonoa. Ensimmäinen juristi (jonka voisi olettaa ymmärtävän jotakin juridisten teonaktien ennakolta vaikuttavista ominaisuuksista, kuten preventioista ja insentiiveistä) saatiin Hasoon vasta vuonna 2023 (kaikki juristit tosin eivät tunne edes lakia). Nykyinen kehittämispäällikkö suunnisti Hasoon Suunnistusliitosta oltuaan
siellä 16 vuotta alalla, jolla ei ole mitään tekemistä kiinteistöjen
kanssa.
Milttonilta ja Ellun Kanoista opittuun tapaan Haso korostaa ”viestintää” ja löysi Taksiliitosta asiakkuuspäällikön puskuriksi asukkaiden ja johdon väliin. Ongelma ei ole kuitenkaan siinä, että yhtiön komentelu ei mene perille, vaan siinä, mitä yhtiö itse on tehnyt ja tekee.
Yhtiötä on johdettu kourallisella väkeä, vaikka johdossa olisi tarvittu kuorma-autolastillinen taloustieteen dosentteja, jotka olisivat osanneet laskea varaukset, menotalouden ja oikean vastikekehityksen paremmin jo vuosikymmenten ajan.
Hasoa on johdettu ja poliittisesti ohjattu tavalla, joka tuo mieleen Kekkosen kommentin vuodelta 1975.
Suoraan sanottuna te tunarit olette aiheuttaneet poliittisilla ja taloudellisilla tyhmyyksillänne meille asukkaille jatkuvan mullistuksen ja hätätilan, joilla pilaatte elämäämme.
En ole ikänäni kaikkena kohdannut yhtään niin epäluotettavaa ja ennustamatonta asumismuotoa kuin Hason asumisoikeusasuminen, vaikka juuri sitä markkinoidaan pitkäaikaisena, luotettavana ja jopa elinikäisenä.
Haso veivaa talouttaan tappiolliseksi kuvitteellisilla ”poistoilla”
Asumisoikeusyhtiöiden toimintaa valvoo ARA:n toimintoja jatkava Varke, joka toimii (kaikeksi harmiksi) ympäristöministeriön poliittisessa ohjauksessa. Varke ahdistelee nyt Hasoa jatkuvilla omavaraisuusasteen parannusvaateilla. Voidaan kysyä, onko valvontaviranomainen laiminlyönyt tehtävänsä, kun Hason toiminta on ylipäänsä päässyt huonoon jamaan ja täysin kuralle.
Hasossa on käynnissä jatkuva erityistilintarkastus, joka ei kuitenkaan tuo apua talouskriisiin, koska kirjapidon perusteet lepäävät väärillä vietereillä.
Haso tekee kiinteistöjensä arvoon täysin perustelemattomia ”poistoja”, vaikka yhtiön varallisuuden arvo on koko ajan kasvanut, ja yhtiö kerskailee 1,4 miljardiin euroon nousevalla tasearvolla. Summittaisia ”poistoja” tekemällä yhtiön kirjanpito ja tiettyjen talojen talous saadaan näyttämään keinotekoisesti tappiolliselta ja vastikekorotukset muka välttämättömiltä.
Hason 16–18 miljoonan euron vuositappiot voivat selittyä sillä, että yhtiö teki vuoden 2024 tilinpäätöksessä noin 19,2 miljoonan euron kuvitteelliset poistot, joita omakustannusperusteisissa yhtiöissä ei ole tapana tehdä.
Tosiasiassa kyseisiä ”poistoja” ei tarvitsisi eikä pitäisi tehdä, koska kyseessä on ei-realisoimiskelpoinen ja julkisomisteinen varallisuus, mutta ”poistojen” kautta yhtiön talous saadaan veivattua näennäisesti huonoksi, jotta asukkailta voitaisiin kiskoa enemmän rahaa näin luotujen aukkojen paikkaamiseen! Tilanne on samanlainen kuin armeijan kaluston arvoon tehtäisiin ”poistoja”, jotta saataisiin talous tappiolliseksi ja perättyä lisää rahaa menoihin ja hankintoihin.
Kyse on selvästi Rikoslain 36 luvun tunnusmerkistön täyttävästä petoksesta ja kiskonnasta. Antamalla aluksi väärä kuva käyttövastikkeiden tasosta saadaan houkuteltua asukkaat muutoin vaikeasti markkinoille meneviin taloihin ja nimet aso- sopimuksiin. Sitten laitetaan häikäilemätön korotuskierre päälle vedoten upotettuun talouteen.
Rikosoikeudellinen tahallisuustunnusmerkistö täyttynee, kun Hasolla on ollut suuri motiivi haalia asukkaita taloihinsa. Tämä on johtanut virheellisen kuvan antamiseen tulevien käyttövastikkeiden tasosta ja se puolestaan meneillään olevaan kiskontaan.
Petosten tekijät ja kiskurit tunnetaan juuri siitä, että he kerskailevat toimintansa tehokkuudella ja pyrkivät luomaan ympärilleen luottamuksen kulissin.
Kun asukkaat ovat saaneet asuntonsa sisustettua, yhtiön pikku-Perkeleet
kehtaavat lähestyä asukkaita 56 prosentin vastikekorotuksilla noin 2 asuinvuoden kuluessa. Näin he romuttavat ihmisten kodit, aiheuttavat asukaspaon ja saattavat konkurssiin koko yhtiön,
jotta Realiasta ja Realcosta kokoonpantu Retta pääsisi ”auttamaan” kaupunkia julkisen asuntovarallisuuden realisoimisessa vuokrakiskureiden eduksi.
Helsingin porvaristo juonitteli kartellisääntöjen rikkomuksesta tuomitun Rettan Hason isännöintifirmaksi, koska realisointi on Rettan toimialaa ja isännöinti vain savuverhoa sille, mitä yhtiö ja sen komponentit ovat muualla tehneet.
On tullut täysin selväksi, että valtionhallituksen asuntopolitiikka
on julmaa, kylmää, raakaa, petollista, epäinhimillistä ja rumaa, mutta en olisi
odottanut, että Helsingin kaupungin omistama asumisoikeusyhtiö ryhtyy samaan.
Hävetkää edes, jos sitäkään osaatte.
Aiheesta aiemmin
Hallituksen asoselvitys vilisee virheitä, mutta yksi johtopäätös on oikea
Asuntopoliittinen skandaali: hallitus lyömässä aso-asukkaita puukolla selkään
Välikysymys hallitukselle aso-asukkaiden hylkäämisestä ja aso-yhtiöiden rahoituksen pettämisestä
Näpit irti asumisoikeusasukkaiden oikeuksista!
---
Kirjoitusta on päivitetty 30.8.2025.
