Ensimmäinen (1) pointti. ”Tunnin ratana” tunnettu Turun-radan nopeutushanke on yhtä tarpeellinen kuin Petteri Orpon (kok.) oma pururata.
Helsingin Sanomat propagoi toista miljardia maksavaa valtiollista megahanketta ilmeisesti siksi, että se toivoo levikkinsä laajenevan Turun Sanomien alueelle. Toinen syy voi olla halu kurjistaa kansalaisten kukkaroa.
Teknisiä syitä radan korjailuun ei ole, eikä haja-asutusalueiden kansalaisille voida mitenkään perustella, miksi rahaa lapioidaan pääratojen nopeuttamiseen, kun pikajunat eivät enää pysähdy reittien varrella olevilla asemilla entiseen tapaan. Luotijunien rakentelu on ollut liikenneyhteyksien huonontamista, kun taas pysähtyvä juna olisi se paras juna.
Mitään järkeä ei ole junien kulkunopeuden nostamisessa raiteilla. Totuushan on, että matkustuskokemus ei nopeudu matkanopeuden kasvusta, vaan siitä, että junavuoroja kulkisi mahdollisimman tiheästi.
On pölkkypäistä politiikkaa kiillottaa Turun-radan kiskoja puolellatoista miljardilla veroeurolla ja yhteensä 3,44 miljardilla eurolla, kun aikaa palaa joka tapauksessa junanlähtöjen odottamiseen radan molemmissa päädyissä.
Annan Petteri Orpolle vinkin, jolla hän pääsee vaalipiirinsä ja sieltä takaisin nopeammassa tahdissa. Lisätkää junavuoroja nykyisille raiteille, niin matkanteko käy nopeammin, ja hintaa kertyy murto-osa ratatöiden kuluista. Rahti puolestaan ehtii perille nykyiselläkin vauhdilla.
Pääratojen nopeuttaminen on todettu VVM:n ja LVM:n selvityksissä taloudellisesti kannattamattomaksi.
Esimerkkinä hullusta infrastruktuurihankkeesta on myös Helsinki-Vantaalle suunniteltu ”lentorata”, joka maksaisi valtiolle 3 miljardia euroa ja jota Vantaan perussuomalaisetkin kritisoivat. Nyt hallitus on rakentamassa lentokentälle kolmet kiskot ja kaiken kaikkiaan enemmän raideliikennettä kuin vihreät olisivat voineet kuvitella märimmissäkään unelmissaan.
Asumistuen säästöleikkaukset palavat presidentin virka-asunnon remonttiin
Toinen (2) pointti. Toinen hullu valtioninvestointi on kipata 55 miljoonaa veroeuroa presidentin virka-asuntona toimivan Mäntyniemen peruskorjaukseen. Haluaisin nähdä tämän suunnitelman kustannusarvion kohta kohdalta budjetoituna: mihin kaikkeen rahamassi saadaan kulumaan?
Ensinnäkin on täysin epäuskottavaa, että vuonna 1993 valmistuneen rakennuksen talotekniikka olisi niin huonossa kunnossa, että se vaatii peruskorjausta, edes proaktiivisesti.
MTV3:n urkkimien selitysten mukaan rahaa on tarkoitus polttaa käsitteellisen sanakohinaan:
”Näihin kuuluvat hissien rakentaminen ja uusinta, porttivalvomorakennuksen laajennus ja uusinta, huoltorakennuksen tilojen muuttaminen toimistoiksi ja neuvottelutiloiksi, porttiympäristöjen ja liikennejärjestelyjen parannus ja turvatekniikan nykyaikaistaminen ja uudisrakentaminen, kansliasta listataan. Lisäksi remontin yhteydessä parannetaan rakennusten energiatehokkuutta kauttaaltaan ja kunnostetaan kalusteet ja valaisimet.”
Listaa on jatkettu vihreällä ja ilmastopoliittisella kulungilla:
”Peruskorjaukseen kuuluvat kanslian mukaan lisäksi LVIA-työt kaikkiin rakennuksiin, ilmanvaihtokoneiden uusiminen ja maalämpöjärjestelmät. Myös kaapelit ja sähkökeskukset sekä aurinkopaneelijärjestelmä ovat uusittavien listalla. – Muita yleisiä kustannuksia muodostavat rakennustyön vaatimusten mahdollistaminen, mihin kuuluvat rakennuskontit, sosiaali- ja huoltotilat, rakennustoimistot, pysäköintialueet ja työmaaruokala.”
Kyseinen selittely on tyypillistä grynderiteollista retoriikkaa, jolla koetetaan oikeuttaa jättiläismäistä myllerrystä ja täysin tarpeetonta tekemistä.
Mikäli valtiollisten rakennusten standardit täyttäväksi tehty pytinki ei kestä ilman uudisrakennuksen hintaista peruskorjausta kuin 30 vuotta, on alkuperäisessä toimituksessa ollut vakava vika.
Miksi hissit eivät muka kestä kevyessä käytössä tuota aikaa, kun ne tavallisissa kerrostaloissa kestävät tuplaten? Myös putkien ja sähkölaitteiden pitäisi kestää pitempään, ja niin ne kestävätkin, eikä todellista tarvetta uusimiseen ole. Ilmanvaihtokoneet ovat äkkiä korjatut, eikä niihinkään miljoonia mene. Kaapelien ja sähkökeskusten uusiminen on täysin tarpeetonta ja tuhlailevaa.
Mihin muka tarvitaan ”porttiympäristöjen ja liikennejärjestelyjen parannuksia”, ja mitä ne ovat? ”Turvatekniikasta” sössöttäminen on uhkakuvien selässä ratsastavaa demokraattisen ja avoimen yhteiskunnan vastaisuutta.
Vaikuttaa siltä, että hanke toimeenpannaan vain rakennusteollisuuden ruokkimiseksi. ”Aidon tarpeen” 55 miljoonan hankkeelle muodostavat siis ”rakennustyön vaatimusten mahdollistaminen, mihin kuuluvat rakennuskontit, sosiaali- ja huoltotilat, rakennustoimistot, pysäköintialueet ja työmaaruokala.”
Kyse on myös patruunamentaliteetista ja presidentin auktoriteetin palvonnasta, joka on saanut kriittiset kielet katkeamaan hanketta hautoneessa hallinnossa, ja luotettu on median mykistymiseen.
Yhden miljoonan pitäisi riittää pintaremontin tekemiseen ja kalusteiden uusimiseen, ja se on sekin suuri määrä rahaa. Jo sadallatuhannella eurolla pitäisi saada tarpeeksi tapettia, Artekin huonekaluja ja Aalto-vaaseja presidentin kämppään.
Iltapäivälehdissä on syyllistetty ja leimattu tavan takaa vuokralaisia aina kun muutamat poikkeusyksilöt ovat pirstoneet asuntoja. On se kyllä paha, että asunnot eivät presidenttiparienkaan käytössä kestä, vaikka Mäntyniemessä ei ole asunut mikään bile-Sanna.
Rakennusta ryhdyttäneen repimään siksi, että talossa on isännän vaihdoksen aika, ja teknokraatit ja kokoomuslaiset katsoivat hetkensä tulleen. Myös presidentinlinna remontoitiin Niinistön kauden alussa: kokoomuslaisen tekemisen pakkomielteen vuoksi. Lisää hullua menoa sisältyy Mäntyniemen asukasvalintaan.
Sananlaskun mukaan joutilaisuus ei ole pahasta, koska ajatteleminen ilman tekemistä on vähemmän vahingollista kuin tekeminen ilman ajattelemista.
On perverssiä, että verovaroja roiskaistaan 55 miljoonaa presidentin virka-asunnon paranteluun samalla kun yleisestä asumistuesta leikataan yhteensä 360 miljoonaa.
Koska suuri osa tuosta näennäisestä säästöstä kiertyy toimeentulotuen maksettavaksi, asumistukileikkausten kautta saavutettavilla säästöillä ei pystytä rahoittamaan edes Mäntyniemen saneeraukseen uppoavaa kulua. Siihen ei riitä myöskään omistusasujien asumistuen lakkauttaminen kokonaan, vaikka se tarkoittaa tuen lopettamista noin 17 000 asukkaalta totaalisesti.
Tilanne on jo vertauskuvallisestikin irvokas: poliittisten liiderien oloja parannellaan ja kansalaisten huononnetaan. Se on pöyristyttävää kuin kansanedustajien palkkioiden nostaminen ja kehitysmaapoliittisten nollatutkimusten miljoonarahoittaminen aikana, jolloin kansalaisten on tingittävä kaikesta.
Mannerheim nukkui kovalla pedillä, ja Kekkonen vaihtoi lama-aikana Cadillacinsa Saabiin. He osasivat lukea kansalaisten tuntoja ja yhteiskunnan tilaa.
Tämän kaiken keskellä Petteri Orpo vaikeroi, että suomalaisten pitää varautua vielä vaikeampiin aikoihin. Kuulostaa ihan Iiro Viinaselta (kok.) 1990-luvun alkupuolella.
Kyseinen uhkapuhe menettää uskottavuutensa, kun hallitukselta riittää miljardeittain rahaa täysin tuottamattomiin infrastruktuurihankkeisiin: liikenneympyröihin, tienparannuksiin ja julkisiin rakennuksiin, joita tässä maassa on muutenkin liikaa.
Parempi elvytystoimi olisi korottaa perusturvaa, koska siihen satsatut rahat kuluvat perunoihin ja porkkanoihin sekä jäävät kiertämään omaan kansantalouteemme, kun taas shorttaajille ja treidaajille annetut varainsiirtoverojen alennukset päätyvät ulkomaiseen luksukseen ja investointeihin.
Väärät säästö- ja tuhlauskohteet
Kolmas (3) pointti. Kolmas hullu pointti kyseisessä politikoinnissa ovatkin juuri väärät ja virheelliset säästötoimet. Valtion menojen leikkaaminen on kyllä hyväksi, mutta näin sitä ei pidä tehdä, vaan ottaa pitäisi esimerkiksi byrokratiasta, EU-kuluista, ilmastoaneista, tuulivoiman tuotantotuista, kehitysavusta, maahanmuuttomenoista, yhdistyksiltä, Yleltä, Suomen Akatemialta ja vihreän siirtymän suunnitelmasta, johon valtiovarainministeriö on satsaamassa 695 miljoonaa.
Tiheällä kammalla pitäisi käydä läpi myös yritystuet, koska etenkin tuotekehittelyn ja tutkimuksen piirissä on paljon välittäviä ja holding-tyyppisiä yhtiöitä, ja keinottelijoiden keskuudessa kiertää sanonta: jos haluat rikastua valtion tuella, perusta viestintään ja konsultointiin erikoistunut tietohallintohanke ja markkinoi se Valtiontalouden tarkastusvirastolle.
Samoin maataloustuet pitäisi tehdä tarveharkintaisiksi, sillä niitä on valunut Antti Herlinin ja Björn Wahlroosin tapaisille epäonnistuneille maanviljelijöille, jotka eivät kyseistä sosiaaliturvan muotoa tarvitse, ja osa heistä myöntää sen itsekin.
Rikkaiden ja hyvätuloisten piilotukiin ei ole puututtu, koska se ei olisi kokoomuslaisen ideologian mukaista. Listan hyvistä säästötoimista voi lukea klassikkokirjoituksestani vuodelta 2011, joka on edelleen ajankohtainen, koska velkaantumisen syyt ovat samat mutta tilanne pahempi. Ja sitä se on, koska listaa ei ole noudatettu.
Tärkeää ei ole vain työllisyysaste, vaan työn tuottavuutta pitäisi parantaa, jotta vaihtokelpoisia arvoja markkinoille tulisi. Suomessa työskennellään kyllä paljon, mutta liian suuri osa on arvoja tuottamatonta hallintotyötä, huoltavan järjestelmän ylläpitoa ja kolmannen sektorin tarkkailu-, valvonta-, neuvonta-, ohjeistus-, tarkastus-, näennäispalvelu-, kitka- ja jarrutustyötä.
Kokoomus on hallituksessa ollessaan leikannut perusturvasta ja kätilöinyt tuloveronalennuksia hyvätuloisille, mikä on kaatumassa parhaiten tienaavan desiilin (kymmenen prosentin) eduksi.
Keskituloisten kukkarossa veronkevennykset eivät juuri näy, eikä ole tieteellistä näyttöä siitä, että tuloveronalennukset motivoisivat ihmisiä töihin (siis mikäli työvoimapulaa olisi muualla kuin hoivatyössä ja ATK-alalla).
Vahvin motiivi työelämään osallistumiseen on mahdollisuus kokonaan irtautua tukiriippuvuudesta, mutta siihen Petteri Orpon oletustenvaraiset säästötoimet eivät kannusta.
Päinvastoin: ne tekevät ihmisistä entistäkin tukiriippuvaisempia ohjatessaan tarttumaan viimesijaiseen oljenkorteen, toimeentulotukeen, joka on kannusteloukuista pahin sisältäessään varattomuusehdon ja kannustaessaan hankkiutumaan mahdollisimman nopeasti rutiköyhiksi ihan vain saadakseen tuloa jokapäiväisiin menoihin.
Leikkaamalla ei myöskään luoda tähän maahan yhtään uutta työpaikkaa, jossa tuotettaisiin markkinoille vaihtokelpoisia arvoja. Siten ei oikaista ulkomaankaupan tasetta voitolliseksi eikä kohtauteta työpaikkoja ja tekijöitä.
Leikkaamalla pahennetaan ongelmia ja pudotetaan toiseksi huonoimmassa asemassa olevat samaan kaaderiin kaikkein huonoimmassa asemassa olevien kanssa. Tämä on näyttö surkeasta kokoomuslaisesta sosiaalipolitiikasta, jonka tuloksena pahoinvointimenot vain kasvavat.
Työvoimaa tarvitaan aloilla, joille toimettomilla ei ole pätevyyyttä. Ihmisillä puolestaan on pätevyyksiä aloille, joilla ei ole työpaikkoja. Tätä ongelmaa ei voida ratkaista perusturvaa leikkaamalla vaan koulutuspolitiikalla, mutta sen parantamisesta ei ole puhuttu mitään.
Työpaikkoja taas on siellä, missä ei ole työttömiä, ja työttömiä on niillä paikkakunnilla, joilla ei ole työpaikkoja. Myöskään tätä ongelmaa ei voida ratkaista leikkaamalla perusturvaa vaan asuntopolitiikalla, mutta nyt hallitus tekee kasvukeskuksiin siirtymisestä entistäkin vaikeampaa laittamalla esimerkiksi asumisoikeustalojen rahoituksen jumiin.
Tämä kaikki tulee Suomelle ja etenkin Perussuomalaiselle puolueelle kalliiksi.
Perussuomalaiset ovat kyllä onnistuneet muutamassa asiassa, esimerkiksi maahanmuutto- ja rajapolitiikassa, mutta edellä mainituissa asioissa on mennyt aivan pieleen. Perussuomalaisia vietiin kuin kuoriämpäriä jo Säätytalon hallitusneuvotteluissa, ja perussuomalaiset ovat tehneet virheen mennessään kokoomuslaisen talous-, sosiaali- ja työvoimapolitiikan takaajiksi.
Kannatusaleneman kyseisestä politiikasta kärsii yksinomaan Perussuomalainen puolue. Kokoomuksen äänestäjiin vöiden kiristely ei yllä, mutta perussuomalaisiin ihmisiin se taitaa purra.
Aiheesta aiemmin
Miten valtion velkaantuminen lopetetaan? (2011)
Miten pelastaa hyvinvointiyhteiskunnan rippeet? (2014)
Valtion velka venyy ja paukkuu kuin hallituksen henkselit ja purukumi (2017)
Leikkauslistaykkönen: vihervasemmistolainen tuhlauspolitiikka (2023)
