20. tammikuuta 2008

Luemme uutisia


Helsingin Sanomat välittää jälleen uutisia, joiden tehtävänä on ilmeisesti lietsoa aiheetonta ulkomaalaisvastaisuutta. Mutta minkäpä totuudelle voi, varsinkin kun tiedotusvälineiden pitää kertoa todellisuudesta sellaisena kuin se on. Niinpä uutiset tulee myös lukea sellaisina kuin ne ovat.

Jotain perin vääristynyttä on siinä, että muuan yksityinen työnvälitysfirma aikoo tuoda kymmeniä tuhansia filippiiniläisiä töihin Suomeen. Lehti kertoo, että näin paikataan muun muassa sairaanhoitajista vallitsevaa työvoimapulaa. Eikö olisi johdonmukaisempaa tuoda Norjassa asuvat suomalaiset hoitajat pienellä myötäjäisellä takaisin Suomeen? Vaikka filippiiniläisiä väitetään ”ammattitaitoisiksi”, he tuskin osaavat sen enempää suomea, ruotsia kuin saameakaan. Kun kielitaito sisältyy ammattitaidon vaatimuksiin, millä perusteella kielitaidotonta hoitajaa voidaan väittää ammattitaitoiseksi?

Minä ainakin toivon, etten tule kyseisen rekrytointipolitiikan vallitessa kipeäksi. Varmasti myös koko kansanterveys on vaarassa, jos ihmiset eivät saa asioitaan ajetuiksi kotimaisilla kielillä. Kansantaloudellisesti pahinta on, että lehden mukaan myös hoitajille maksetut palkat karkaavat taloutemme piiristä ja päätyvät kulutukseen Filippiineillä, jossa ylimääräisistä tuloista on lehden mukaan huutava pula. Kun palkkoja ei käytetä Suomessa kotimaiseen kulutukseen, kuten siinä tapauksessa, että ne maksettaisiin suomalaisille, kansantaloudelle syntyy niin paljon kokonaistappiota, että se hävittää tuontityövoiman käyttöön liittyvän taloudellisen hyödyn. Jokaisen suomalaisen kannattaa miettiä, mistä terveyspalvelunsa ja muut työsuoritteensa ostaa. Eräs mahdollisuus on kieltäytyä ottamasta yhteyttä terveydenhuoltoon ja kärsiä enemmän. Siihen tämä politiikka nähtävästi johtaa.

Kansalaisuus vai kanssa-alaisuus?

Helsingin Sanomat valaisee lukijoitaan myös artikkelilla, jonka mukaan luonne ja käytöstavat erottavat Helsingin venäläisnuoria suomalaista. Äskettäin tarkastetussa väitöskirjassa todetaan, että suomalaiset ja venäläiset nuoret pitävät keskenään etäisyyttä. Tämä muistuttaa ajasta, jolloin suomalaiset vaihtoivat kadun toiselle puolelle valvontakomission jäsenten käyskennellessä pääkaupunkimme prospekteilla.

Lohdullista on, että tarkastettu tutkimus suostui tunnustamaan kansallisuuden tieteellisesti merkittäväksi arviointiperusteeksi. Sen sijaan Helsingin Sanomien linja on samea ja sumuinen. Lehden mukaan ”venäjää äidinkielenään puhuvia” on Suomessa tätä nykyä 39 700, ja lehti mainitsee 70 %:n heistä ”pitävän itseään venäläisinä”. Sen sijaan lehti ei kerro, ovatko he venäläisiä vai eivät, eli minkä maan kansalaisuus heillä tosiasiassa on. Ihminen kun ei tule jonkin maan kansalaiseksi ”pitämällä” itseään jonkin maan kansalaisena, kuten identiteettipolitiikan käsitteellä asioita sekoittavat monikultturistit haluaisivat nähdä. Kansalaisuus voidaan saavuttaa anomalla sitä virallisesti tai ottamalla se Kalashnikovilla. Muutoin kyseessä on valloitus ilman sotaa sekä julistautuminen jonkin maan kansalaiseksi itse. Viron venäläisistähän kolmasosalla on Venäjän passi, yhdellä kolmanneksella Viron passi ja kolmanneksella ei minkään maan kansalaisuutta.

Minä haluaisin kysyä, mitä nuo venäläiset (suomensukuisia kansoja lukuun ottamatta) täällä oikeastaan tekevät. Stakesin ennusteen mukaan heitä on vuonna 2012 peräti sata tuhatta, ja suuri venäläisvähemmistö saattaa muodostaa Venäjän hallitukselle samanlaisen painostuskeinon Suomea vastaan kuin se muodostaa nyt Viroa vastaan. Eri kansallisuuksien välisissä riidoissa näyttää olevan kyse myös biologisista käyttäytymispiirteistä ja niiden eroista, aivan kuten professori Tatu Vanhanen on useasti huomauttanut. Hänen mukaansa vähäisetkin etniset ja symboliset erot voivat aiheuttaa suuria poliittisia erimielisyyksiä ja levottomuuksia.

Omasta mielestäni pahinta on, että riidat eivät synny vain eri kansakuntien välille. Laajojen ulkomaalaisväestöjen läsnäolo aiheuttaa eripuraa myös kantaväestön omassa keskuudessa, kun tietyt tahot kokevat ulkomaalaisten läsnäolon suotavaksi, vaikka useimmat suhtautuvatkin jatkuvaan maahanmuuttoon kriittisesti. Asia siis jakaa kansaa.

Toleranssin ylittyminen

Kun itse lähdin kyseisen uutisen luettuani pistäytymään homoravintola Mann’s Streetissä siemaistakseni Mannerheim-salissa kupposellisen teetä, ensimmäinen asia, joka tuli vastaani ravintolan jonossa, oli venäläinen kerjuri, joka pyysi muilta sisäänpyrkijöiltä lanttia ja jolle portsari joutui sanomaan, ettei häntä päästetä sisään, koska hän oli aiheuttanut aiemmin riitoja. Olen yrittänyt suhtautua suvaitsevasti ja akateemisen hillitysti, ehkä uteliaastikin, Suomessa oleviin ulkomaalaisiin. Minulle professori Kari S. Tikan surmatyö, jonka tekijät olivat venäläisiä, muodosti kuitenkin eräänlaisen lopullisen käännekohdan suhtautumisessani ulkomaalaisten harjoittamaan keinotteluun ja rikoksiin.

En tietenkään halua käyttää perusteluinani oletusta, että ”kaikki ulkomaalaiset olisivat rikollisia”. Ulkomaalaiskritiikkiä yritetäänkin usein kääntää kumoon väitteellä, että se perustuu vain yleistyksiin. Tosiasiassa varsinkin venäläisten ja somalien tekemät rikokset ovat kuitenkin niin yleisiä, että ero kantaväestöön ei ole ainoastaan tilastollisesti merkittävä vaan päivänselvä. Samaan viittaa rikollisuuden raaistuminen, kansainvälisen rikollisuuden lisääntyminen Helsingin katukuvassa ja menetelmien muuttuminen entistä röyhkeämmiksi. Siitä pitää tehdä loppu, ja viimeinen paikka, jonne syyllisille pitää kattaa pöytä, on Mannerheim-sviitti.

Ryssänpelon peruslauseet

Kaiken tämän tapahtuessa Erkki Tuomioja jatkaa poliittisten virhearvioidensa sarjaa ja toteaa omaan kompleksiseen tapaansa, että ”ryssänkammo vie Nato-keskustelua”. Kuinka muutoin voisi ollakaan, kun muuan venäläiskenraali lausui eilisen päivän Helsingin Sanomissa kuin laupias lammas, että Venäjä voi tarvittaessa käyttää ydinaseita ennalta ehkäisevästi. Olisi mielenkiintoista tietää, miten ”ennalta ehkäisevä isku” poikkeaa hyökkäyksestä eli sodan aloittamisesta ja sitä kautta Mainilan laukauksista.

Aseita ei juuri koskaan käytetä niinkään vihasta kuin pelosta. Siksi olisi suotavaa lopettaa moinen pelottelu. Aikaa myöten se herättää myös vihaa. Aggressioiden syyt eivät ole yleensäkään pelkässä aggressioiden ilmaisemisessa vaan uhkailuun turhautumisessa.

Sitä paitsi ydinaseilla uhittelu on tehotonta. Vaikka ydinaseiden pelottavuus perustuukin kerskailuihin siitä, kuinka nopeasti ja tehokkaasti ydinohjukset tekevät selvää kaikesta ja miten ne ovat jatkuvasti valmiina ampaisemaan vihollisen kimppuun, todellisuudessa ydinasevaltioiden intentiona on pitää pommit mahdollisimman pitkään lukkojen takana. Näin ollen sanasodassa on kyse vain imaginaarisesta pullistelusta.

Suomi on kyllä asuinpaikkana erikoinen. Säätila täällä on se mikä on, elintaso on maailman korkeimpia, ja naapurina meillä on ystävistä ikuisin, Venäjä.