19. tammikuuta 2008

Totuussuodattimia


Hallitukset kamppailevat maailman ympäri siitä, kuinka estää kansalaisia viestimästä vapaasti rajojen sisällä ja rajojen yli. Internet on tehnyt sen mahdolliseksi, eikä ihmisiä voida enää hallita samoin kuin ennen: pimittämällä tai kahlitsemalla tietoja.

Muun muassa Google on hakukone, jolle juuri kukaan ei voi mitään. Se löytää kaiken julkaistun tai netistä poistetun joko palvelimilta tai välimuisteista. Tästä on ollut ihmiskunnalle ylivoimaisesti enemmän hyötyä kuin haittaa. Taas on saatu todiste siitä, kuinka liberalismi edistää ihmiskunnan onnellisuutta. Sen sijaan täysin vapaa tiedonvälitys ei ole koskaan ollut vallankäyttäjien omien etujen mukaista – ei myöskään institutionalisoituneiden viestimien. Poliitikot kun tarvitsevat tiedotusvälineitä, aivan niin kuin tiedotusvälineet tarvitsevat poliittisten vallankäyttäjien suopeutta. Tästä kaikesta syntyy symbioottisen vallankäytön vyyhti, jossa tiedotusvälineet saavat ennen pitkää suodattimen roolin.

Internetin myötä ihmiset eivät ole enää riippuvaisia viranomaislausunnoista eivätkä filttereistä vaan voivat viestiä suoraan ja päästä totuuden alkuperäisille lähteille entistä helpommin. Myös tietosanakirja Wikipedian perustaja Jimbo Wales tunnetaan amerikkalaisena libertaristina. Wikipedia-projektin onnistuminen osoittaa, että ihmiset osaavat itse selvittää, mikä on totta, oikein ja tietoa. Tilanne on uusi myös poliittiselle vallankäytölle, virkamiehille ja viestimille itselleen.

Libertarismissa jokainen on oma pääministerinsä

Libertarismi nauttii laajaa suosiota varsinkin piilaakson tietokone- ja nörttipiireissä. Googlea onkin pyritty suitsimaan lähinnä Kiinan kansantasavallassa, arabimaissa ja Pohjois-Koreassa, joissa ihmisoikeustilanne on huono. Ja tietysti Suomessa. Niinpä sananvapauden vuoksi hätäilevä Matti Vanhanenkin pyrki USA:n matkallaan rajoittamaan tietojen hakua internetistä, koskevatpa asiat sitten politiikkaa, seksipommeja tai muita pommeja. Vai miltä seuraava Hesarin uutisesta poimittu lausunto kuulostaa: ”Kannustin heitä [googlelaisia] etsimään keinoja, joilla netin epäilyttävät viestit voitaisiin tunnistaa.”

Vanhasen logiikalla toimittaessa ei taaskaan kysytä, mikä oikeastaan on ”epäilyttävää”. Koska mitä tahansa voidaan epäillä ja epäilläänkin, voidaan mikä tahansa yrittää riipiä pois nettikaapeleista. Epäilyttävien ajatusten esittäminen puolestaan on filosofisesti katsoen vain hyväksi. Miksi epäilyttäviä tai virallisia totuuksia epäileviä ja kyseenalaistavia viestejä ei saisi esittää? Syy viestien ”epäilyttävyyteen” ei ole viesteissä itsessään vaan vallitsevassa politiikassa ja vallankäytössä, joka saa ne näyttämään kielteisellä tavalla ”epäilyttäviltä”. Siksi viestinnän pitää olla jatkossakin täysin vapaata. Muussa tapauksessa vallan avaimet luovutetaan niiden tahojen käsiin, jotka rakentelevat sähköpaimenia nettiin ja säätelevät asiaa koskevia lakeja.

”Suodattaminen” on sensuuria

Valtamediat, joille yksilöiden kyky saada ja välittää tietoa ei ole tärkeä, ovat omaksuneet ”suodattamisen” käsitteen myös omaan sanankäyttöönsä. Tosiasiassa suodattaminen on ennakkosensuuria, jonka perustuslaki kieltää. Ennakkosensuuri on ajankohtainen ongelma juridisesti kiistanalaisten mutta ei välttämättä eettisesti kyseenalaisten ilmiöiden, kuten pornon, yhteydessä. Pornografisen esittämisen kieltämishankkeissa tarkoitusten katsotaan pyhittävän keinot. Samalla viranomaiset tulevat kuitenkin vaatineiksi omaakin päätään pölkylle kaksinaismoralistisilla pyyteillään, kun sananvapautta kavennetaan. Sananvapaus on demokratian toimintaehto, ja esimerkiksi Sony tunnetusti hävisi kaikkien aikojen ensimmäisen formaattitaistelun Betamaxin ja VHS:n välillä juuri siksi, ettei se sallinut kaseteilleen tehtävän pornoa.

Sananvapauden rajoittaminen internetissä perustuu internetin koko luonteen väärinymmärtämiseen. Internetin olemus on sama kuin elämän: se pyrkii laajenemaan ja toteuttamaan itseään normatiivisesta paimentamisesta välittämättä. Internet on poliittista vapautta, ihmisten vuorovaikutusta, vallan kyseenalaistamista ja seksiä. Se, joka kieltää vapaan tiedonkulun, kieltää elämän koko olemuksen ja toimii luonnonvastaisesti. Siinä, missä ihmisten vapaata mielipiteiden vaihtoa ja seksiä rajoitti muinoin kirkko, tuon luonnonvastaisen rajoittajan asemaan on nyt erehtynyt viranomaisvalta omassa typeryydessään. Siitä, että viranomaisvallan moraalinen legitimiteetti lipsuu, kertookin selvimmin se, että yhä useammissa periaatteellisissa konflikteissa ovat nykyään vastakkain kansalaisten ja viranomaisten napit.

Tietenkin jokainen poliitikko haluaisi itse toimia sanankäytön suodattimena, mutta kalifornialaiset tuskin lähtevät kyseiseen vapauden vartiointiin mukaan vaan etsivät keinoja pitääkseen internetin mahdollisimman avoimena ja vapaana. Esimerkin tästä tarjoaa Googlen hanke, jolla tähdätään palvelimien siirtämiseen kansainvälisille merialueille, pois valtioiden kontrollista. Mutta myös Yhdysvalloissa sananvapaus on perustuslaillisesti pyhä, paljon pyhempi kuin Suomessa. Suomessa sananvapautta onkin alettu kahlita ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia loukkaavalla tavalla.

On huomattava, että sananvapauden kahlitseminen on hyvin pienen poliitikko- ja virkamiesryhmän henkilökohtaisten etujen mukaista. Vertauskuvallisesti tämän osoittaa se, että pääministeri käy sananvapauden vastaista yleiskampanjaa oman henkilökohtaisen ja intiimin asiansa motivoimana. Tai sitten syynä ovat poliitikkojen valtamotiivit hallita kansaa. Joka tapauksessa yhtä sananvapauden kahlitsijaa vastaan on yleensä kymmeniä tuhansia muita ääniä.

Miksi ajatusten leviäminen on tärkeää estää?

Asiaa pahentaa, että Julkisen sanan neuvostokin alkaa olla poliittista korrektiutta vaativien kuohitsijoitten käsissä. JSN:n uusi puheenjohtaja maisteri Pekka Hyvärinen vaatii myös kirjoja JSN:n itsesäätelyjärjestelmän piiriin. Tämä merkitsisi edesvastuun siirtämistä jälkikäteiskontrollista etukäteiskontrolliin, jolloin normien toivotaan siirtyvän kustannustoimittajien käsiin ja sananvapauden sitä kautta kapenevan, kiristyvän, kuristuvan ja kuolevan. Ja uutisesta voi lukea Hyvärisen olevan Matti Vanhasen asialla.

En tarkoita, että jälkikäteen asioita kontrolloiva tuomioistuinlaitos olisi parempi arvioimaan sananvapauden rajoja kuin ehdotettu ennakkosensuurikaan. Mutta tarkoitan, että sanankäytön alalla mikä tahansa oikeus on aina vääryys, sillä ajatusten esittämisestä ei ylipäänsä pitäisi tehdä luvanvaraista. Tällöin menisi pohja myös tieteelliseltä ja filosofiselta ajattelulta.

Sananvapauden rajoitukset perustuvat siihen erehdykseen, että kieltämällä jonkin asian esittäminen kyseinen asia saadaan katoamaan todellisuudesta ja ihmisten tajunnasta. Niinpä internetin käyttöä koskevat kartat pitäisi piirtää netin todellista olemusta vastaaviksi eikä pyrkiä tekemään todellisuutta karttojen mukaiseksi.

Sananvapaus ei ole mikään vähäpätöinen erityisoikeus, joka tulee vasta tärkeämpänä pidettyjen ihmisoikeuksien tai demokratian jälkeen. Sananvapaus on ensisijainen ja ehdoton oikeus, josta riippuvat sekä ihmisoikeuksien että demokratian toteutuminen. Ja totalitarismit alkavat yleensä sananvapauden rajoittamisesta.