Mitalien maastavienti

Viime aikoina on tehty paljon comebackeja, enkä tarkoita vain Paavo Väyrystä. Myös urheilun maailma täyttyy nestoreista, kun esimerkiksi Janne Ahonen ja Michael Schumacher ovat jälleen kunniakkaasti kehissä.

Urheilussa on totuttu siihen, että urheilija edustaa maataan. Kansalaisuuden vaihtaminen koetaan petokseksi, ja sitä taivastellaan. Protektionismi pätee moneen muuhunkin asiaan: aseet ovat maastavientikiellossa, ja rajoitukset koskevat jos jonkinlaista tavaraa, kuten sotilassalaisuuksia, tiedustelutietoa, viinaa ja tupakkaa. Myös urheilijaa pidetään esineenä, jonka toivotaan esiintyvän vain kotimaansa väreissä. Urheilijoita tietenkin kaupataan kuin ravihevosia, mutta siirtymistä toisen valtion paitaan paheksutaan, ja kyllä NHL-tähdetkin palaavat pelaamaan kotimaidensa edustusasuihin.

Sen sijaan urheilualan asiantuntemukseen suhtaudutaan akateemisen globalisoituneesti. Valmennukseen liittyvä tieto karkaa maasta tieteellisen hurskastelun ja individualismin turvin. Siinä, missä urheilijan potentiaalit mielletään kansallisomaisuudeksi, siinä valmentajan tietoja ja taitoja pidetään hänen yksityisomaisuutenaan, jonka hän saa myydä kenelle tahansa millä hinnalla hyvänsä. Ja kauppa oikeutetaan jokseenkin naiivilla tieteen julkisuusperiaatteella, jonka mukaan informaation täytyy olla kaikkien saatavilla.

Doping-jahtiin verrattuna tilanne on hullunkurinen. Urheilijat eivät saa laittaa suoneensa kiellettyjä aineita, jotta kilpailu olisi reilua. Mutta heidän valmentajiaan voidaan samaan aikaan ostaa ja myydä. Siis kun Hiski hiihtää ladulla, Santra ei saa syöttää hänelle pullaa ja muita kiellettyjä aineita tauolla. Mutta valmentaja Järvinen voi samaan aikaan voidella hänen hikilautansa naapurin tervalla.

Reilua? Ehkä. Tuskinpa Norjan mäkihyppyjoukkuekaan menestyisi niin hyvin, ellei sillä olisi suomalaista päävalmentajaa. Tiedon jakaminen voi synnyttää kuvan tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta, mutta se on vastoin kilpailun omaa logiikkaa. Jos siis kansallisten voittojen tavoittelu hyväksytään päämääräksi, olisi perusteltua määrätä valmennusalan tieto maastavientikieltoon ja torjua asiantuntemuksen jako myös tietoja onkimaan saapuneilta.

Liikunta, urheilu ja kaikenlainen kilpailu ovat tietenkin maailman ideologisimpia asioita. Onkin mielenkiintoista, mitä Vancouverin eilen avatut ölympiäläiset paljastavat jälleen ihmisen olemuksesta.