Sosiaaliturvan highway helvettiin

Toimittaja Martti Backman kuuluu Olli Ainolan tavoin Suomen Kuvalehdestä 1990-luvulla emigroituneeseen tutkivan journalismin ryhmään, joka on sittemmin tehnyt erinomaisia juttuja TV1:n MOT-ohjelmaan. Viime syksynä MOT kohahdutti tiededokumentilla, jossa kumottiin eräitä ilmastonsuojelun perusoletuksia. (Käsittelin aihetta tässä.) Tämän viikon alkajaisiksi Backmanin toimittama MOT veti viimeisetkin patarouvat pois maahanmuuton hintaa koskevasta korttitalosta. Ohjelman voi katsoa Areenasta.

Kun yhdeksänlapsisen perheen yksinhuoltaja saa 3562 € / kk puhtaana käteen pelkkinä sosiaaliavustuksina, se on samalla nopeus, jolla Suomen kansantalous kiitää suoraa päätä helvettiin. On valhetta väittää, että järjestelmä asennoituu ihmisiin tasavertaisesti, sillä toimeentulotukitoimistot kohtelevat asiakkaitaan täysin eri tavoin.

Jos suomalainen yksin asuva henkilö tai perhe jää työttömäksi tai muutoin vaille tuloja, ihmiset eivät saa toimeentulotukiviranomaisilta mitään, mikäli heillä on vähänkin rahaksi muutettavaa omaisuutta. Sosiaalitoimistoista vastataan, että syökää ensin kaikki ja tulkaa sitten uudestaan. Yrittäjillä ja y-tunnuksen haltijoilla ei ole oikeutta yleiseen toimeentulotukeen lainkaan.

Sen sijaan maahanmuuttajat ovat usein vailla varallisuutta. Niinpä he täyttävät sairaan sosiaaliturvajärjestelmämme ihanteet, ja toimeentulotukiviranomaiset myöntävät heille auliisti kaiken. Ei ole ihme, että monilapsiset perheet ovat nimenomaan maahanmuuttajaperheitä tai ainakin maahanmuuttajataustaisia, sillä suomalaisilla itsellään ei ole enää varaa lasten hankintaan eikä elättämiseen.

Syy on poliittisen vasemmiston ehdoilla luotu sosiaaliturvajärjestelmä. Se tukee paremmin maamme ulkopuolelta tulevia siirtolaisia kuin omia kansalaisia, jotka pakotetaan maksamaan järjestelmän ylläpito veroina. Tämä taas on vastoin meritokraattista, ansaitsemiseen perustuvaa, oikeudenmukaisuuskäsitystä. Kyseessä ei ole kannusteloukku, kuten usein väitetään, vaan sosiaalinen vääryys. Perusteltua tietoa asiasta löytyy päivitetystä kirjastani Työttömän kuolema – Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan (2010), jossa ehdotan myös sosiaalietuuksien tilkkutäkin korvaamista kannustavalla ja valikoivasti toteutetulla perustulojärjestelmällä.

Humanitaarisesta maahanmuutosta on tullut pelkkä kehitysavun muoto. Göteborgin yliopiston entinen yritystalouden lehtori Lars Jansson on todennut kirjassaan Mångkultur eller välfärd (2002), että Ruotsissa maahanmuuton kustannuksiin kului 13,5 prosenttia bruttokansantuotteesta vuonna 1999 ja teoksessaan Sveriges tragedie (2007), että vuonna 2005 maahanmuutosta valtiolle johtuneet kulut olivat 260 miljardia kruunua ja tulonmenetykset 30 miljardia kruunua. Valtiolle ja kunnille koituneet yhteenlasketut kulut olivat olivat 22 prosenttia koko maan verokertymästä, ja myös Tanskassa ollaan 7 prosentin tuntumassa.

Laskemista vaikeuttaa Janssonin mukaan se, ettei maahanmuuton kuluja lueta mihinkään yhteen luokkaan valtion ja kuntien budjeteissa. Ne leviävät melkein kaikkien ministeriöiden ja toimialojen piiriin myös Suomessa. Tällaisiin kuluihin sisältyvät esimerkiksi työ- ja elinkeinotoimistojen kurssit sekä EU:n sosiaalirahaston erilaisille maahanmuuttajayhdistyksille antamat miljoonat. Yksi syy myös asuntojen kalleuteen pääkaupunkiseudulla on maahanmuutto, joka kiristää asuntopulaa ja josta kärsii pahiten tavallinen asunnon ostaja tai vuokranmaksaja.

Suomen valtio tekee tänä vuonna lisävelkaa vähintään 13 miljardia euroa. Omaksi velaksi ei kenenkään pitäisi harjoittaa hyväntekeväisyyttä. Niinpä kehitysavun ja maahanmuuton voisi pudottaa nollaan siihen asti, kunnes jokaisella suomalaisella on työpaikka ja katto pään päällä ja turvapaikanhakijat on joko kotoutettu tai kotiutettu.