Kallista huiputusta

Suurella suitsutuksella julkisuuteen nostettu filosofi Pekka Himanen pokkasi Dignity.fi-projektinsa tulokset talousvaikuttajien käteen viime viikonloppuna ollessaan sirkuskiertueella Davosissa. Kokouksessa lätistiin talouskriisin lopettamisesta, mutta mihinkään tulokseen ei uutisten mukaan tultu. Tämä on ehkä ymmärrettävää.

”Huippuprofessoriksi” tituleerattu Himanen väitti alle vuosi sitten, että ”Suomeen tarvittaisiin vuosittain 20 000 maahanmuuttajaa”, eli vuosikymmenessä yhteensä 200 000. Hienoa on huippuprofessorin logiikka. Tällä tavoin yli kaksinkertaistettaisiin Suomen nykyinen työttömyys, ja kysymys kuuluukin, sanooko tuolla tavalla filosofi vai Archie Bunkerin vävy.

Jos olette tyytyväisiä tähän lopputulokseen ja arvelette sen vastaavan maamme tarpeita, niin mikäpäs siinä. Olen kuitenkin myös itse tehnyt omia vaatimattomia tutkimuksiani, ja ne osoittavat kokonaan toista kuin P. Himasen. Onko siis Himanen professori siksi, että hän kannattaa maahanmuuttoa, vai kannattaako hän maahanmuuttoa siksi, että hänelle on annettu professorinvirka?

Himasen sanakohina todistaa, kuinka kaukana nörttipojan ajatukset ovat todellisuudesta. Hänen puheilleen on mahdotonta edes kuvitella mitään sisältöä, sillä ajatukset eivät perustu elämänkokemukseen. Ne eivät ole itse muodostettuja vaan nojaavat diskursiivisiin taikasanoihin, jotka toistavat poliittisia kliseitä ja joita pyöritellään pelkän oman julkisuuden turvaamiseksi.

Dignity.fi-hankkeen arvostelin viime syksynä tässä. Himasen harjoittama nurkkapielien nuoleminen Euroopan kuningashoveissa luo lisäarvoa vain hänelle itselleen – ei kansalaisille. Siinä, että filosofi hengaa Norjan kruununprinssin kanssa, kuvastuu ideologinen kuilu, jonka takana hallintohegemonia sorvaa ajatuksiaan Euroopasta. Poliittisesti kestävän toiminnan pitäisi johtaa Suomen kansalaisille tuotettavaan lisäarvoon, ainakin sikäli kuin elämme kansanvaltaisessa maassa. Aikamoinen lautakasa taitaa tulla myös siitä tulevaisuusselvityksestä, jonka Suomen hallitus tilasi Pekka Himaselta viime syksynä – kilpailuttamatta kyseistä valtion hankintaa avoimesti muilla filosofeilla.

Mutta eipä hätää. Olen omin toimin laatinut Suomelle taloudellisen selviytymisstrategian ja eräänlaisen kulttuurikritiikin siitä, mikä maatamme vaivaa. Julkaisen molemmat huomenna. Media luonnollisesti vaikenee niistä mahdollisimman kuuluvasti, mutta voin vakuuttaa, ettei se haittaa minua lainkaan. Tulokset eivät tässä tapauksessa maksa valtiolle mitään, toisin kuin Himasen hankkeet. Ajattelettepa minusta muutoin mitä tahansa, tämän johdosta teillä on ainakin mahdollisuus valita.