Tiedostavaa talkoohenkeä

Maahanmuuttoa puolusteleva Helsingin Sanomat iloitsi viime viikolla jutussaan, että Punavuoren vastaanottokeskuksen turvapaikanhakijat ”ryhtyivät lumitöihin” lähitienoon kaduilla. Tämä ohjaa ajattelemaan, että maahanmuuttajat keksivät ruveta hyväntekijöiksi itse. Tosiasiassa hankkeen alullepanijoina olivat kaksi suomalaisnaista, ja sadasta asukkaasta talkoisiin osallistui vain nelisenkymmentä.

Kun otetaan huomioon, että yhden vastaanottopaikan ylläpito maksaa vuodessa noin 17 000 euroa, jos tulija on aikuinen, 28 000 euroa, jos tulija on nuori, ja peräti 50 000 euroa, jos tulija on lapsi, lumen lapioimiselle kertyy hintaa. Jos esimerkiksi yksi aikuinen lapioi kaikkiaan 170 lapiollista lunta, se tekee 100 euroa jokaista lapiollista kohti. Minäkin huiskisin mielelläni koko Ison Roobertinkadun puhtaaksi, mikäli minulle maksettaisiin satanen jokaisesta lapiollisesta. Talkoohengen löytyminen sinänsä on tietenkin kaunis asia.

Vapaaehtoistyö kukoistaa myös maahanmuuttokriittisten keskustelupalstalla Hommaforumissa, joka on kävijämäärältään Suomen suosituin poliittinen internetsivusto. Kiitokset sivuston olemassaolosta kuuluvat paitsi käyttäjille, erityisesti perustajalle Matias Turkkilalle. Ja kiitoksilla toimeen saa tullakin, sillä sivustoa ei tue valtio eikä mikään muukaan taho, niin kuin ei muitakaan maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvia julkaisuhankkeita. Maahanmuuttokriittisten medianhallintaa osoittaa kuitenkin se, että Helsingin Sanomien Kuukausiliite antautui painamaan omille sivuilleen Astrid Thorsin haastattelun, jonka kysymykset ja vastaukset oli koottu Hommaforumilta!

Paljastavaa on, että Hesari monisti sivuilleen ainoastaan oman suosikkinsa eli Astrid Thorsin löpinät eikä esimerkiksi Sampo Terhon tai Kai Pöntisen haastattelua. Helsingin Sanomien rääppiäisistä syntyi kuva, että lehti pyrkii osoittamaan sympatiaa ministeriä kohtaan lavastamalla hänet (toimittajan sanojen mukaan) ”vihatuksi” sekä herättelemällä ihmisissä myötätuntoa. Tässä potretissa maahanmuuttokriitikot yritettiin valjastaa Thorsin kannatuksen vetureiksi, vaikka Thors on saanut päkäpäisellä toiminnallaan aikaan sellaiset vahingot, että juuri niiden vuoksi politiikasta muutoin piittaamattomienkin ihmisten vastalauseet ovat (onneksi) heränneet.

Yksi syy Thorsin tohelluksiin voi olla hänen huono suomen kielen taitonsa. Hän ei ole toimintakykyinen kotimaassa eikä ulkomailla. Tilanne on aivan samanlainen kuin mihin yliopistojen professorit joutuvat joka päivä parveillessaan kansainvälisissä seminaareissa. Kun kielitaidottomuus hallitsee asiasisältöjä, ne alistetaan angloamerikkalaiselle imartelulle, jolloin loppulauselmissa voidaan päätyä mihin tahansa. Puolikielisenä ihminen ei ole varmalla pohjalla myöskään ajattelussaan. Suurten kielten kieli-imperialismi on tappanut pois sekä selkeän ajattelun että viestinnän. Realismi puuttuu niin asenteista kuin toiminnastakin, ja sitä se on koko EU.

Niin sanottujen ”edistyksellisten” keskuudessa vallitsee edelleen sellainen ”tiedostava” käsitys, että arabimaissa, islamilaisissa maissa ja kolmannessa maailmassa eletään huonoissa oloissa. Viimeisimpien tutkimusten mukaan kyseisissä maissa eletään paljon paremmin kuin länsimaissa oletetaan, ja vain kriisipesäkkeiden kauhut luovat käsityksiä väkivallasta, nälänhädästä ja kurjuudesta. Ristiriitaista viestintää osoittaa, että samalla kun Hesari hätäilee pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden puolesta, se julkaisee saman lehden sivuilla kuvareportaasin arabimaa Dubaista, jonka kaduilla käyskentelee pohatoita ja pankkiireja ja talous kasvaa globaalin laman keskellä. Silti tämänkaltaiset rikkaat islamilaiset öljymaat eivät ota kamaralleen turvapaikanhakijoita eivätkä pakolaisia lainkaan vaan ainoastaan maksavia hienostoturisteja.

Sellainen on todellakin maailma. Eurosuomalaiset pakotetaan jakamaan omastaan, vaikka meidän maamme on kahdeksan kuukautta roudassa, pimeää on 20 tuntia vuorokaudessa, eikä mikään kasva suotuisasti, toisin kuin hedelmällisissä Lähi-idän maissa, joissa ihmiset pilaavat mahdollisuutensa uskonkiistojen vuoksi. Ehkä jonakin päivänä kissanpoikien silmät aukeavat Euroopassa.

Kiintoisaa on ollut seurata myös sitä, minne Matti Vanhasen jälkeensä jättämä vana johtaa. Aivan kuten aikoinaan ennustin, jäävuori näkyi alun perin vain pinnalle ulottuvilta osin, ja Titanicin uppoaminen sen kun jatkuu. Iltalehti kertoi hiljattain, että Vanhasen hallitus on valuttanut Raha-automaattiyhdistyksen varoja Nuorisoasuntosäätiölle jo vuosien ajan.

Mitä Vanhanen voi vielä oppia tästä? Ainakin sen, ettei pidä tehdä niin kuin entinen Elviira, joka kekseliäisyydessään piilotti talousrahat keittiön lieteen. Sitten tupaan astui isäntä, joka lämpimikseen tuikkasi uuniin tulen, ja savu kävi kaikkien silmiin.