Hedelmäpommeja

Suomen puolustuspolitiikan huonoimpana päätöksenä on pidetty jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen liittymistä. Todellisuudessa miinat ovat puolustusaseita eli aseista humaaneimpia. On hyökkääjän oma vika, jos menee vieraalle tontille tallomaan. Sopimukseen eivät ole liittyneet sen enempää Yhdysvallat kuin Venäjäkään, joten miksi Suomen piti?

Syitä jalkaväkimiinojen pitämiseen olisi ollut useita. Tärkeimmän syyn luo nykyisen järjestelmän halpuus verrattuna korvaavaan järjestelmään, joka onkin aiheuttamassa veronmaksajille satojen miljoonien lisäkulut. Toiseksi, miinojen psykologista pelotevaikutusta ei voida korvata millään muulla järjestelmällä. Kolmanneksi, ei ole järkeä korvata yhtä puolustusasetta toisella kalliimmalla, jonka räjähtämättä jääneet ampumatarvikkeet olisivat maastoon unohtuneina yhtä suuri uhka kuin miinatkin. Suomessa miinoitteista tehdään tarkat kartat, ja suurin osa suomalaista kannattaa miinojen säilyttämistä.

Ja neljänneksi miinojen korvaushankkeet ovat johtaneet vain sopimusten kiertoon, esimerkiksi niin, että entisiä viuhkamiinoja on jatkossa sanottu viuhkapanoksiksi, jolloin niitä ei ole enää myönnetty sopimuksen alaan kuuluviksi. Kun aseiden intentionaalinen tavoite on yleensäkin lamauttaa ja torjua vihollinen mahdollisimman tehokkaasti, miksi peitellä tätä tarkoitusta ainakaan sikäli, kuin maanpuolustusta on olemassa?

Tällä hetkellä kättä väännetään niin sanotuista rypälepommeista. Suhteessa rypäleaseisiin Tarja Halonen on ottanut realistisemman linjan, vaikka itse aseet ovat julmempia. ”Rypäleistä” voivat tulla mieleen esimerkiksi viinirypäleet ja ”pommista” hedelmäpommi, mikä on saattanut kääntää ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan kannan rypäleaseet kieltävää Oslon sopimusta vastaan. Se onkin parempi ratkaisu, sillä Yhdysvallat, Venäjä, Kiina ja monet muut sotilasmahdit eivät ole luopuneet myöskään näistä aseista.

Viisasta eduskunnan ja ulkopoliittisen johdon suhtautuminen aseiden kieltohankkeisiin ei ole ollut koskaan. Käytännössä se on muuttunut pelkäksi arpomiseksi. Halpa ja hyvä puolustusase hylättiin, mutta jatkossa joudutaan hakemaan keittiön kattilat apuun veden äyskäröimiseksi veneestä, kun yksi kohta vuotaa. En ymmärrä lainkaan sellaista ajatusta, että aseistariisunta pitäisi aloittaa pienimmistä ja heikoimmin aseistetuista armeijoista, kuten rauhanaktivistit vaativat.

Suomen puolustusvoimat eivät uhkaa ketään muuta kuin mahdollista maahantunkeutujaa. Myöskään miinakiellon päämääränä ei ole ollut vain miinojen poistaminen vaan yleinen aseistariisunta. Se taas on kaunis mutta lapsellinen tavoite, jonka vuoksi joukkomme joutuvat kärsimään tarpeettomia tappioita jos ja kun sota seuraavan kerran tulee. Viisainta olisi purkaa myös miinat niin, että lataukset laitettaisiin yhteen varastoon ja sytyttimet toiseen. Mitä enemmän aseita Suomen Puolustusvoimilla on, sitä parempi Suomelle.