Viranomaiset kaidalla tiellä?

TV1 esitti tänään dokumentin nimeltä Al-Qaidan verkko, jossa kerrottiin, kuinka terroristijärjestö käyttää internetiä värväyspropagandansa levittämiseen ja miksi levittämisen estämisellä tulee olemaan ratkaiseva merkitys jihadin eli pyhän sodan lopettamisessa.

Lähetys tuli oikeaan paikkaan. Samalla kun Suomen vähemmistövaltuutettu, apulaisoikeuskansleri, valtionsyyttäjä, sisäasiainministeriön kansliapäällikkö ja Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja keskittyvät pohtimaan, kuinka saataisiin suljettua suomalaisten islamkriitikoiden, maahanmuuton vastustajien ja isänmaataan rakastavien ihmisten nettisivut, kanadalais-ranskalainen laatudokumentti puolestaan esittää asiantuntijoiden kannanotoilla vahvistetun kysymyksen: Mitä pitäisi tehdä, jotta väkivaltaa ja arkipäivän fasismia edustavien kiihkomuslimien fanaattinen vihan lietsonta ja länsimaalaisia ihmisiä vastaan suunnattu kansankiihotus saataisiin loppumaan?

Ohjelma oli asiallinen, sillä se paljasti häpeilemättä islamin todelliset kasvot. Ihmiset, joita sanotaan länsimaissa ääri-islamisteiksi, eivät olekaan äärimuslimeja. Monissa arabimaissa jihad-propagandan levittäjiä pidetään aivan tavallisina ja hurskaina uskovaisina, ja he ovat korkeasti arvostettuja kansalaisia, joita tullaan kättelemään kaduilla!

Eräs heistä on sheikki Umar Bakri, joka värväsi Britanniassa terroristeja 20 vuoden ajan, mutta Libanoniin muutettuaan hän esiintyy jihad-videoiden tuottajana avoimesti. Tunnettu tosiasia on myös se, että al-Qaida nauttii usean kymmenen prosentin kannatusta kaikkein länsimaistuneimmissakin arabimaissa, kuten Algeriassa, Egyptissä, Jordaniassa ja Syyriassa. Paikkansa näyttää pitävän se vanha klisee, että rasismi on syvällä kansan keskuudessa esiintyvä ja laajalti kannatettu ilmiö, joka tulee näkyväksi muutamien keulakuviensa kautta.


Al-Qaida länsimaiden kaduilla

Keljua on, että ääri-islamistit saavat toiminnalleen maltillisten muslimien hiljaisen hyväksynnän ja että maltilliset muslimit käyttävät terrorin edessä esittämäänsä voimattomuutta verukkeena sille, miksi heidän omaa vaikutusvaltaansa ja julkista rahoitustaan pitäisi lisätä. Esimerkiksi saksalaiset imaamit kerjäävät viranomaisilta taloudellista tukea ”pitääkseen radikaaliryhmittymät aisoissa”. Tämä näyttää jättävän länsimaat tilanteeseen, jossa niiltä kiristetään rahaa joko terrorin uhalla tai viittaamalla jo tapahtuneisiin demografisiin ja etnisiin muutoksiin. Jos islam on rauhanuskonto, kuten usein väitetään, maltillisten muslimien tulisi itse pitää omat fundamentalistinsa kurissa eikä rukoilla siihen viranomaisten apua.

Kun terroristijärjestöjen propagandaa on ruvettu levittämään arabian kielen lisäksi myös turkin kielellä, Saksan viranomaiset ovat alkaneet pitää maan kaksimiljoonaiseen turkkilaisväestöön kohdistuvaa värväystoimintaa Saksan merkittävimpänä turvallisuusuhkana. Samanaikaisesti muslimiyhteisö huutaa viestejään niin Kanadan, Yhdysvaltojen kuin Britannian ja Ranskankin kaduilla. Hämmästyttävää on, kuinka avointa terroristien värväys on reaalitodellisuudessa, vaikka verkossa informaatiosodankäynnin materiaali leviääkin ”salassa”.

Suurin osa dokumentissa haastatelluista propagandan tuottajista on länsimaisiin poliittisiin oikeuksiinsa vedoten vapaalla jalalla, kuten aktivisti Mohammed al-Masari, joka tunnusti lähettelevänsä jihad-videoita julkisilta tietokoneilta keskellä kirkasta päivää. Länsimaiden demokraattiset yhteiskunnat sallivat heidän kaltaistensa istua päivät pitkään lcd-näyttöjensä ääressä, vaikka samanaikaisesti länsimaat tuomitsevat kantaväestöön kuuluvia islamkriitikoita jopa vankeuteen. Huomionarvoinen oli al-Masarin kommentti ohjelmassa esitetystä teloitusvideosta:

”Mestaus näyttää äärimmäisen karmealta, koska kokonainen ihminen paloitellaan hetkessä kappaleiksi. Veri voi lentää, mikä näyttää järkyttävältä. Katsojan hirvittämiseenhän julkisella mestauksella pyritään. Se ei kai satu paljon. Kukaan ei tosin ole palannut kertomaan...”

Islamia koskevissa akateemisissa keskusteluissa usein hienostellaan arabian kieltä ja kulttuuria koskevilla nyansseilla. Ideologisten käsitteiden tavoin monet islamin perustermit merkitsevät kuitenkin muuta kuin mikä on näiden sanojen merkitys sanakirjoissa. Esimerkiksi sana ”jihad” merkitsee tietenkin uskonnollisessa yhteydessä vain ’kilvoitusta’, mutta sen arkikieliseksi muuntunut käytännön merkitys on ’pyhä sota’. Samoin ”al-qaida” tarkoittaa vain ’tukikohtaa’, ’tietokantaa’ tai ’perustusta’, mutta tämänkin käsitteen käytännölliseksi merkitykseksi on vakiintunut sen käyttö terroristien verkostoa kuvaavana nimenä.

Sanojen käytännössä paljastuvista sisällöistä nähdään, kuinka vaarallista äärimmäisiin perususkomuksiin linnoittautuminen on, ja millaisia ovat uskonnollisen fundamentalismin todelliset seuraukset. Uskonnoista puheen ollen minä uskon enemmän tekoja kuin sanoja, ja Piru asuu hiuksia halkovissa analyyseissa sekä yksityiskohdissa.


Poimintoja dokumenttiohjelman muista repliikeistä

”Haluamme, että islam hallitsee koko maailmaa. Sharia vallitkoon Kanadassa, Britanniassa, kaikkialla.”
– Saarnaaja Toronton kadulla

”Muslimien pitää nykyään hankkia valmiuksia. Pitää tehdä ydinaseita, jotta voi käydä pyhää sotaa.”
– Brittisyntyinen kiihkomuslimi ja lakimies Anjam Chaudri oppilailleen

”Minä ylistän puheissani 11.9.2001-iskujen 19:ää tekijää. Totta kai he olivat terroristeja. WTC-isku oli terroriteko. He olivat viiden tähden terroristeja. Tietysti olen tyytyväinen ja ylpeä. Ainakin he harjoittavat uskontoaan ylpeinä kaiken kansan edessä. He eivät pelkää ketään eivätkä sulaudu muihin. Olen onnellinen, kun näen entiset lapset, joista on kasvanut edistyneitä aikuisia.”
– Sheikki ja videotuottaja Umar Bakri

”Euroopan muslimien radikalisoituminen jäi monilta huomaamatta.”
– Ohjelman toimittaja

”Jihad-sivujen ylläpitäjät vastaavat propagandan levityksestä. Verkkosivustot pitää sulkea ja ylläpitäjät passittaa vankilaan.”
– Terrorismintutkija Jarret Brachman

”Amerikkalaisten strategia on selvä: verkkosivut kaadetaan ja viestipalstat sabotoidaan. Joskus video huomataan, ja 8–12 tunnin päästä amerikkalaiset ovat jo kaataneet sivuston tai poistaneet linkin. Toivottavasti silloin jo sadat tai tuhannet ovat ladanneet sen ja panevat sen kiertoon, jolloin se leviää maailman ympäri.”
– Aktivisti Mohammed al-Masari

”Amerikkalainen saattaa kysyä, onko Yhdysvallat hävinnyt sodan. On se. Kaikilla rintamilla.”
– Muslimiksi kääntynyt amerikkalainen al-Qaidan jäsen Adam Gadahn

”Lapsen tulee saada kunnon islamilaista opetusta löytääkseen totuuden.”
– Anonyymi terroristi

”Ainakin nuoret alle 25-vuotiaat miehet on eräissä maissa saatu oppimaan klassista islamia. Heille on opetettu Koraania ja osoitettu, että radikaalit ovat vieneet heidät väärälle tielle. He ovat saaneet tekstiyhteydestä irrotettua ja vääristeltyä tietoa.”
– Terrorismiasiantuntija Tom Quiggin


Sensuurin epäsymmetrisyys

Huomasin juuri, että uskonsoturi Jussi Halla-aho on ilmoittanut nettisivuillaan tehneensä Julkisen sanan neuvostolle kantelun tavasta, jolla erään kotimaisen ajankohtaisohjelman toimittaja oli lainannut hänen tekstiään täysin mielivaltaisesti ja asiayhteydestään irrotettuna. Kyse on tietysti sananvapaudesta. Ja pientähän se on akateemisen tohtorin sananvapaus tiedotusvälineiden, tuomioistuinten ja Julkisen sanan neuvoston omaan sananvapauteen verrattuna.

Luulen kuitenkin, ettei tätä kiistaa käydä loppujenkaan lopuksi lauseenpätkistä. Toisin kuin Yhdysvaltain, Kanadan, Britannian, Ranskan ja Saksan viranomaiset, Suomen viranomaiset haluavat omille maahanmuuttoon liittyville virheilleen syntipukin. He haluavat päästää Jumalan irti häkistään käymään viattomien suomalaisten kimppuun.

Viimeisimmän näytön suomalaisten viranomaisten hulluudesta antaa käräjäoikeuden tuore päätös, jolla 31-vuotias helsinkiläismies tuomittiin ehdolliseen vankeuteen siksi, että hän oli esittänyt verkkosivuillaan islamilaisten ääriryhmien kuvaamia videoita, joissa ihmisiä teloitetaan erittäin raa’alla tavalla. Motiiviksi mies kertoi halunsa kyseenalaistaa teollaan sekä valtioiden että terroristien väkivallan ja näyttää, minkälaisia islamistien propagandavideot ovat.

Helsingin käräjäoikeus saa ehkä yksityisten ihmisten tietokonelaitteistot takavarikoitua ja teljettyä totuutta rakastavat suomalaiset vankilaan. Ollakseen johdonmukainen pitäisi Jumalan ruoska Mika Illmanin nostaa syyte myös jokaisesta sellaisesta väkivaltaa kuvaavasta uutisvideosta, jossa näytetään, millainen maailma on. Ihme, että yksikään noista umpikalloisista suomalaisviranomaisista ei passita terroristeja vankilaan vaan haluaa lynkata terrorismin kriitikot, jotka ottavat talteen ja paljastavat toisten ihmisten tekemien rikosten todistusaineiston. Emmekö saisi tietää, mitä maailmassa tapahtuu?

Tuomioistuimen omaksuman linjan mukaisesti pitäisi kieltää kansalaissodan teloituskuvaukset, keskitysleireistä kertovien dokumenttien esittäminen, Bosnian sodan julmuuksista kertovat kuvat ja kuvat Kiinan kansantasavallassa toimeenpannuista teloituksista, jotka Yle näytti kanavillaan pari vuotta sitten samoin kuin Saddam Husseinin teloituksenkin. Kieltää pitäisi Abu Ghraibin vankilan kidutuskuvat ja videot, Tshetshenian sodan ihmisoikeusrikoksista kertovat kuvat ja videot, Ruandan sodan julmuuksista kertovat kuvat ja filmit sekä se Vietnaminsodasta kertova ja vuoden valokuvana palkittu kuva, jossa etelävietnamilainen ampuu päähän kameran edessä pohjoisvietnamilaista vankia.

Jos joku onnistuisi tuomaan Darfurin julmuuksista kertovan filmin Sudanista Suomeen ja esittäisi sen, hän oikeuden mielestä syyllistyisi ilmeisesti rikokseen, vaikka kuvamateriaalilla voitaisiin todistaa ihmisoikeusrikosten tapahtuminen. Tällainen poliittinen informaatio olisi syytä levittää mahdollisimman tehokkaasti.

Kun Helsingin käräjäoikeuden perusteluna oli väkivaltakuvauksen levittäminen, jossa se ei nähnyt ”tiedonvälityksellistä tai taiteellista arvoa” (kuten rikoslain 563/1998 17. § vaatisi), mutta itse kuvaus oli täsmälleen samanlainen, joita voidaan vapaasti katsella esimerkiksi CNN:ltä tai Yleisradion uutisista, oikeuden tuomion täytyi kohdistua julkaisemisen tarkoitukseen. Täten oikeus paljastaa, että tuomion motiivina ei ollutkaan levittämisen ehkäiseminen sinänsä vaan yksityistä ihmistä ja hänen näkemyksiään vastaan suunnattu ajojahti.

Ratkaisevaahan on nimenomaan tarkoitus, ja sivistysmaissa kyseisten videoiden levittämisestä pitäisi tuomita nimenomaan ne, jotka esittävät niitä terroristien värväystarkoituksessa. Kun oikeuden oli vaikea nähdä ja kuulla suomalaisen esittäjän perusteltua motiivia, se asettui tukemaan tyrannian salassapitoa ja rankaisi ihmisoikeuksien edistämiseksi toiminutta kansalaista.


Lopuksi vielä pari kanadalais-ranskalaisesta dokumentista lainattua lausetta:

”Jumalan mukaan islam valloittaa maailman eikä vain Saudi-Arabiaa. En puhu vain Ranskasta vaan koko maailmasta. Tarkoitan Iso-Britanniaa, Kanadaa, Ontariota ja Ottawaa... Kaikki paikat päätyvät vielä islamin valtaan. Jos islamin valtaan ei taivuta sanan mahdilla, islamin armeija valloittaa.”
– Islamisti Toronton kadulla

”En usko, että niitä voi pysäyttää.”
– Terrorismiasiantuntija Tom Quiggin

Kun tämänpäiväinen uutinen ajantasaistaa tilanteen kertomalla, että turvapaikan hakijoita valitettavasti saapuu Suomeen kiihtyvällä vauhdilla, eikö ihmisille pidä näyttää myöskään sitä, minkälaisista oloista he tulevat, minkälaista muslimimaissa on ja mitä he pakenevat? Jos videot teloituksista eivät ole totta, heidät voisi kai käännyttää takaisin, kuten Britannia, Hollanti, Ranska, Ruotsi ja Tanska ovat jo alkaneet tehdä.

Dokumenttiohjelma Al-Qaidan verkko on katsottavissa Ylen Areenasta.


Lähde:

Al-Qaidan verkko. Alkut. The Al-Qaeda Code, suom. Sampsa Peltonen, es. TV1, Oy Yleisradio Ab. A Canada-France Coproduction. Nomad Films and Heliox Films, 2008.