Aku Ankan sarjakuvassa varatuomari Kalle Kepuli meni vieraille maille ja sanoi: ”Nämä maat ovat minun ja koettakaapas todistaa, että niin ei ole!”
Samoin toimi Vladimir Putin tunnustaessaan itäisen Ukrainan nukkehallinnon. Seuraava askel lienee se, että Venäjä-mieliset hallinnot päättävät ”täysin vapaasti ja itsenäisesti” liittyä osaksi Venäjää, ja Venäjä lähettää paikalle ”rauhanturvaajia”.
 | |
| Pan-slavistinen natsi-imperialisti |
Monia ihmisiä askarruttaa, ovatko Ukrainan arot sen arvoisia, että mikään muu maa aloittaa niiden vuoksi laajamittaista sotaa. Ukraina on Euroopan halkopinon takunen, eikä siellä koeta olevan mitään tärkeää.
Monia suomalaisiakin Ukraina kiinnostaa vain turvallisuuspoliittisen mallinnuksen vaarallisena esimerkkitapauksena.
Sen, että Ukraina ei oikeasti kiinnosta länsimaita, voi lukea Venäjän-vastaisten pakotteiden laimeudesta. Henkilöpakotteille Venäjällä luultavasti nauretaan, ja oligarkit laitetaan uhraamaan omaisuuttaan ”isänmaallisen sodan” ja ”yhtenäisen Venäjän” hyväksi.
Lännessä tiedetään, että pakotteista kärsivät eniten läntisen Euroopan maat itse.
Paha sanoa, mutta Venäjä tulee konfliktista ulos todennäköisesti voittajana, ja maa saanee vähintäänkin avatuksi suoran maayhteyden Krimille.
Venäjä on onnistunut motittamaan Ukrainan, ja pahimmassa tapauksessa Venäjä motittaa myös Euroopan unionin maat.
Panssarivaunuja ei voi pysäyttää talouspakotteilla
Lännessä ei vieläkään ymmärretä tai olla ymmärtävinään Putinin aloittamaa paradigmanvaihdosta. Panssarivaunuja ei voi pysäyttää talouspakotteilla, vaan siihen tarvitaan PST-onteloammuksia.
Länsimaiden vastaus on ollut epäsuhtainen ja esitetty kokonaan eri rekisterissä kuin Venäjän aseellinen hyökkäys. Siksi se ei tepsi. Talouspakotteet kääntyvät pahimmillaan länsimaita itseään vastaan.
Ukrainan konfliktista voi käynnistyä suuri taloudellinen katastrofi koko läntisessä maailmassa.
Juuri kukaan ei ole huomannut, että Putin ei sodi ensisijaisesti Ukrainaa vastaan, vaan Putinin nimeltä mainitsemat pääkohteet ovat EU, Britannia, Yhdysvallat ja Nato, joilta Venäjä katsoo Ukrainan ”pelastavansa”.
Todennäköistä on, että Putinin hallinto onnistuu vaurioittamaan monin tavoin koko Euroopan taloutta.
Jos Venäjä sulkee vastatoimena ilmatilansa, voi Putler ampua alas kansallisen lentoyhtiömme Finnairin, joka laittoi strategiansa epäonnistuneesti yhden kortin, eli Aasian-lentojen, varaan (arvostelin asiaa jo 2013 täällä). Kauttakulun väheneminen tekee Helsinki-Vantaan miljardi-investoinnista tarpeettoman.
Mikäli talouspakotteet etenevät energiasodaksi, kaasu- ja öljyhanat suljetaan jommastakummasta tai molemmista päistä, ja energian hinta lähtee lentoon. Inflaatio kiihtyy, korot nousevat, ja EU-maiden julkisen talouden rahoituskriisi syvenee. Italian tai Espanjan romahtaminen voi kaataa euroalueen, ja siitä voi alkaa koko EU:n hajoaminen.
Tuloksena voi olla stagflaatio, jossa yhdistyvät korkea työttömyys ja inflaatio niin sanotun Phillipsin käyrän vastaisesti. Lama, työttömyys ja yhtäaikainen inflaatio voivat olla jälleen todellisuutta Euroopassa.
Talouspakotteet ovat väärä reaktio fyysiseen aggressioon, ja energiasota vaarantaisi Euroopan oman talouden. Samalla kun öljyn ja kaasun maailmanmarkkinahinta nousee, Venäjä saa muualle myymistään öljystä ja kaasusta enemmän rahaa! Ja tuota rahaa maa voi käyttää sodan rahoittamiseen.
EU:n toimeenpanemat rangaistukset Venäjälle kiertyvät sille eduksi ja haitaksi EU:lle itselleen. Taustalla on, että Eurooppa on riippuvaisempi Venäjän energiasta kuin Venäjä energiansa myyntituloista. Maalla on 550 miljardin euron arvoinen valtiollinen energiarahasto.
On koronakriisi, pakolaiskriisi, talouskriisi ja turvallisuuskriisi
Ei siis pidä paikkaansa, että Suomea ei uhkaa mikään. Tosiasiassa velkaiset EU ja Yhdysvallat ovat vaarassa kuristua pakotteisiinsa itse.
Sen sijaan Venäjä kestää kuin Leningradin piirityksen. Maalla ovat laajat kulta- ja valuuttavarannot, ja kansa pidetään aisoissa samoin kuin Pohjois-Koreassa: sulkemalla ovet ja ikkunat informaatiolta.
Putinin performanssi tulee siis pahaan paikkaan. Venäjä meni aiheuttamaan pakolaiskriisin, koronakriisin ja Euroopan unionin rahoituskriisin keskelle vielä sodanuhan!
Se oli tietenkin toimiva strategia. Länsi ei tee Ukrainan mailla mitään, mutta Venäjälle ne ovat tärkeät, ja siinä onkin nimenomainen syy, miksi konflikti Ukrainan alueella vallitsee.
Länsi todennäköisesti taipuu vähitellen ajattelemaan, että Donetskin ja Luhanskin alueet kuuluvat Venäjään niin kuin Tuppurainen ja Tappurainen pihapuistoon.
Psykologisesti etevää tainnutusta siis, vaikka myöskään Venäjän hovissa eivät taida olla kaikki jauhot laarissa.
Epäilykset kajastavat Putinin ministerien kasvoilta heidän istuessaan piirissä usean metrin päässä paranoidista liideristään. Kremlistä lähetetyssä TV-kuvassa heidän ajatuskuplissaan lukee, että johtajansa pelaa vaarallista peliä.
On vaikea arvioida, onko Venäjän hallinto menettänyt realiteettitajunsa vai pelaako se upporikasta ja rutiköyhää vain vaikuttaakseen pelottavalta. Kyseessä lienee Niccolò Machiavellilta tunnettu strategia, jonka mukaan hyökkääjän kannattaa joka tapauksessa näytellä hullua.
Röyhkeitä uhkauksia ja mihinkään perustumattomia vaateita esittänyt Putin on nyt James Bond -elokuvista tunnettu megalomanian arkkityyppi. Hänen tosiasiallinen hulluutensa on siinä, että hän tuhoaa ystävällismielistä maata, jota hän on pitänyt osana Venäjää, ja sodasta tulee hänen henkilökohtaisen harhaisuutensa monumentti.
Destruktion voimat irti
Psykologia tulee avuksi myös kokonaistilanteen ymmärtämiseksi. Psykoanalyytikko Carl Gustav Jung kirjoitti aikoinaan kollektiiviseen alitajuntaan pesiytyneestä aggressiosta, joka aika ajoin nousee myrskynä esiin ja puhaltaa kokonaisten maanosien yli.
Taustalla voi olla kansakuntien rappeutuminen jatkuvan laissez fairen vuoksi, turhautuminen yltäkylläisyyteen, siitä seurannut turhamaisuus ja eläminen varojensa yli niin, että hyvinvoinnilta on romahtanut pohja. Näin on käynyt EU:ssa. Silloin ollaan vallan uudelleenjaon edessä.
Kun asiat konflikoituvat, myrsky nousee. Hitlerin tapaiset opportunistit voivat ottaa tilanteista hyödyn. Jung käytti tuosta alitajuisesta väkivallan personifikatiosta nimitystä Wotan.
Wotan (toiselta nimeltään Odin) on germaaninen ja viikinki-ajan jumala, joka asui Valhallassa ja joka Richard Wagnerin mukaan on haudattuna eräälle Viron lähellä olevalle Itämeren saarelle.
Myös Sigmund Freud kirjoitti aikoinaan, että aina kun yhteiskunta heittäytyy hedonistiseksi, pohjavire on melankolinen.
Ehkä myös Euroopassa on jälleen tullut aika käynnistää laajamittainen sodan ja väkivallan aikakausi. Moraalisesti välinpitämätön, maahanmuuttoa lietsova ja konflikteihin johtava älyllinen laiskuus on jatkunut Euroopan maissa pitkään samalla, kun Venäjä on varustautunut.
Itä on koventunut ja länsi löystynyt.
Väestöjen vellonnan tuloksena monessa maassa on nyt venäläinen vähemmistö, jota Venäjän hallinto voi käyttää poliittisen painostuksensa välineenä niin kuin Krimin sodan aikana.
Wotanin heräämistä edistää Putin, tietämättä tosin itsekään, mitä laajassa skaalassa tekee. Hän vain toimii niin kuin diktaattorit yleensäkin ja osoittaa, kuinka vaarallista on, että jollakin kansakunnalla on itsevaltainen johtaja.
Atomi-Ladassa pakki päälle
Hulluutta on riittänyt myös Suomen politiikkaan. Näyttöä antaa eräs detalji: vuoden 2014 Ukrainan sodan aikana tehty päätös tilata kuudes ydinreaktori nimenomaan Venäjältä!
Reaktorin paineastia on tarkoitus valaa itäisen Ukrainan alueella olevassa Kramatorskin kaupungissa, ja ukrainalainen ydinvoimatekniikkahan on maailmankuulua...
Fennovoiman päätöksen pitää olla purettavissa, sillä valmiina ei ole vasta kuin ”se tärkein”, eli hallintorakennus.
Ydinvoimalaitoksen toimitusvarmuus sotatoimialueelta on yhtä varmaa kuin se, että paineastiaan tulee bugeja. Valmis ydinmiilu voi pysähtyä rajalle EU:n mahdollisesti julistaman kauppasaarron vuoksi.
Fennovoima sinänsä on omistusrakenteeltaan agendajournalistinen, sillä välillisesti firmasta omistaa kolmanneksen putinistien käsissä oleva Rosatom.
Oliko tarkoitus, että Venäjä saa ydinvoimalasta poliittisen vivun vallankäyttöään varten? Suomen tarkoitus on käsittääkseni ollut irrottautua hurjasta energiariippuvuudestamme Venäjään. Sen vuoksi myös bensiini saattaa maksaa pian 3 euroa litralta.
En tiedä mitään pöhkömpää kuin tilata ydinvoimala maasta, jonka teknologiasovellutukset johtivat kaikkien aikojen tuhoisimpaan ydinvoimalaonnettomuuteen.
Ydinvoimatekniikassa halvin ei ole välttämättä parasta, ja venäläiset saisivat pitää atomi-Ladansa itse.
Ydinvoimalakaupoissa ovat ainakin toistaiseksi ostajan markkinat, ja toimittajia riittäisi Westinghousesta ja Toshibasta Siemensiin ja Arevaan.
Parempaa hetkeä Natoon hakeutumiselle ei tule
Esitän Suomen hallitukselle, että se ryhtyisi välittömiin toimenpiteisiin patsaan saamiseksi Tarja Haloselle ja Erkki Tuomiojalle Kremliin, sillä juuri he estivät Suomen hakeutumisen Natoon aikana, jolloin se oli suotuisasti mahdollista.
Ihmettelen myös sitä erehtymisten määrää, joka liittyy sotilasasiantuntijoiden virhearvioihin Venäjän hyökkäyksen todennäköisyydestä.
Vielä viime viikolla strategit sanoivat, ettei parinsadan tuhannen sotilaan joukoilla voisi aloittaa menestyksellistä maasotaa Ukrainan kokoisessa valtiossa. Nyt maajoukot lähestyvät Kiovaa.
Elleivät kannanotot olleet jotakin hämäystä, on syytä huolestua myös oman maamme valmiudesta vastata, mikäli Venäjän kanuunat kääntyvät jonakin päivänä Suomeen.
Ihmeellistä on sekin, että Venäjän lähetystön edessä Helsingissä ei näy Rauhanpuolustajien aktivisteja osoittamassa mieltään sotatoimia vastaan, vaikka heitä on Yhdysvaltain lähetystön edessä aina kun USA puolustaa ihmisoikeuksia jossain.
[Päivitys: Kadun käsitystäni, sillä ehtihän heitä Tehtaankadulle todistaen siten, että missään ei ole myöhästyminen niin pahasta kuin sodassa.]
Lisättäköön, että aseiden suoraa vientiä Suomesta Ukrainaan en voi kannattaa, sillä tarvitsemme niitä itse ja meillä on oma taustamme varmistamatta, kun emme kuulu Natoon. Siitä, miksi Suomen pitäisi liittyä Natoon, kirjoitin puolestaan täällä.
Kaikista nykyisistä ja tulevista ajoista paras hetki liittyä Natoon on nyt, kun Venäjän resurssit ovat (vielä) kiinni Ukrainassa eikä Venäjä voi avata kahden rintaman sotaa.
Maailmassa, jossa koira syö koiraa, ainoa Nato-hakemuksen riski sisältyy siihen, että Unkarin ja Turkin tapaiset maat eivät kannattaisi hyväksymistä. Mutta riski on pieni ja etukäteisneuvottelujen varainen. Asiassa tulisi edetä sekä avoimia kotimaisia että salaisia diplomaattisia kiskoja pitkin yhtä aikaa.
Venäjän uhka Suomelle ei pienene, vaikka emme hakeutuisi Natoon, mutta ollessamme jäsen uhka muodostuisi huomattavasti nykyistä vähäisemmäksi.
Natoon hakeutuminen kannattaa siksikin, että vaikka Suomessa toisteltaisiin Natoon liittymättömyyttä, voi Venäjä päättää olla uskomatta suomalaisia ja hyökätä silti tai suorastaan sen vuoksi.
Esitän myös alueellisen puolustusjärjestelmän kehittämistä niin, että taistelijan perusvarusteet jaettaisiin kaikille asevelvollisille valmiiksi kotona säilytettäviksi.
Suomalaiset eivät yleensä taistele tappaakseen vaan jäädäkseen eloon. Mutta jos Suomi ei Natoon hakeudu tai pääse, voisi toimiva puolustusvaihtoehto Suomelle olla kansallinen ydinase, sillä myös me elämme ”Israelissa”. Asiantuntemusta on ja materiaalia riittää.
Mikäli tulos Ukrainan sodasta on, että Putinin soveltama machiavelliläinen hullun miehen strategia toimii, seuraava kohde voi olla Suomi. Jo huomenna ovellamme on Venäjän hybridiase: pakolaistulva.
Aiheista aiemmin:
Mustat kopterit Suomen yllä – Nato-potentiaali sakkausvaarassa (2022)
”Jos Venäjä hyökkää” – Ukrainaa uhkaamalla Venäjä ajaa Suomea Natoon (2022)
Suomen Nato-juna meni jo (2017)
Alistuminen ei auta turvallisuuspolitiikassa (2016)
Ukraina ei saa unohtua (2016)
USA ja Nato – Suomi says: ”Welcome!” (2016)
Erinomaisia tietoteoksia Natosta ja turvallisuuspolitiikasta (2015)
Nato-pullautusta seliteltiin eduskunnan tulevaisuusseminaarissa (2014)
Videoblogi: Ruotsissa Natosta ja Ukrainasta puhutaan avoimesti (2014)
Nato-gallupit antavat kannatuksesta väärän kuvan (2014)
Nato-haukka – Mikä se on? (2014)
Soppatykkisopimus vaatii täysjäsenyyttä Natossa (2014)
Suomen liittymistä Natoon vauhditettava (2014)
Kun apu on suurin... (2014)
Finnairista uusi Nokia (2013)
Suomi liittyy jälleen Natoon (2013)
Nato – Otan (2008)
Natoon auringonpaisteessa (2008)
Natoon vai ei? (2007)
Suomelle ydinase? (2007)
