Miksi erosin Setasta?

Rakas päiväkirja, avaudun sinulle luottamuksellisesti ja tunnustuksellisesti, sillä tätä kirjoitustani tuskin lukee kukaan muu.

Erosin tänään Seksuaalinen Tasavertaisuus Seta ry:stä. Syynä on Setan pitkään jatkama politikointi, jolla se on keskittynyt pääasiassa muiden ryhmien kuin homojen ja lesbojen toimintaan ja etujen edistämiseen.

Esimerkkinä yhdistyksen ajautumisesta harhapoluille on tapa, jolla Seta alkoi jo viime vuonna vaatia, että ”seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluville pakolaisille ja turvapaikanhakijoille taataan turvallinen oleskelu Suomessa sekä asiallinen ja kunnioittava viranomaiskäsittely”. Seta antoi tuolloin kaikkien jäsentensä nimissä mahtipontisen ukaasin, että ”turvapaikanhakijat tulee sijoittaa heidän halutessaan suurempiin kaupunkeihin tai pääkaupunkiseudulle, joissa heillä on mahdollisuus laajempaan vertaistukeen ja palveluihin”.

En ole samaa mieltä, ja kirjoitin aiheesta kriittisesti tässä.

Itse olen huolissani niiden suomalaisten homojen ja lesbojen asemasta, joiden pakolaisuus ”suurempiin kaupunkeihin” estyy, koska ulkomailta tulvivat maahanmuuttajat valloittavat suomalaisten ihmisten asuinsijat juuri niissä suurimmissa kaupungeissa, jotka näyttävät olevan kaikkien ihmisten unelmien kohteina.

Pakolaisuus ei ole sellainen peruste, jota Setan pitää tukea. Suomalaisen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöliikkeen tulee keskittyä oman maamme ihmisten asioihin eikä antautua huolehtimaan kaiken maailman väestöstä, joka sitä paitsi käyttää seksipakolaisuutta usein pelkkänä vaikeasti todeksi tai epätodeksi osoitettavana tekosyynä turvapaikan saamiseksi.

Vaikka pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden joukossa on myös muutamia seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä, pelkän seksuaalivähemmistöön kuulumisen ei pidä muodostaa tulijoiden asemaa arvioitaessa sellaista seikkaa, joka voitaisiin asettaa tärkeysjärjestyksessä suomalaisten ihmisten tai Setan suomalaisen jäsenkunnan etujen edelle ja jota voitaisiin käyttää perusteluna oleskeluluvan tai kansalaisuuden myöntämiselle.

Sillä tavalla toimittaessa pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden sijoittamista Suomeen oikeutettaisiin seksipakolaisuudella, ja samalla vaikeutettaisiin suomalaisten ihmisten asemaa omassa maassamme. Muualta tuleville annettavat edut ovat pois kaikilta suomalaisilta ihmisiltä: meidän verovaroistamme, järjestöjen saamista yhteiskunnan tuista ja kunnallisesta sekä valtiollisesta sosiaaliturvastamme.

Minulle ensisijainen ja ainoa virallinen lippu on Suomen valtion lippu, ja sateenkaarilippu on vain toissijainen järjestölippu kaikkien muiden mainosviirien tavoin. Mikäli Seta olisi omaksumassaan periaatteessa johdonmukainen, sen tulisi kannustaa myös Venäjän kaikkia noin viittä miljoonaa homoa muuttamaan Suomeen, sillä he elävät ainakin periaatteessa ”turvattomassa maassa”. Näin Seta on käytännössä tehnyt. On kuitenkin mahdottomuus, että mitään järjestönäkökulmaa asetettaisiin valtiollisten etujen edelle politiikassa. Muutoin kyse on anarkismista tai sellaisesta irrationaalisesta hölynpölystä, jota myös kirkko edustaa lähimmäisen syrjinnässään ja kauimmaisen rakkaudessaan.

Viimeinen pisara

Viime kesänä muutamat Setan aktivistit tekivät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille tarkoitetusta Helsingin Pride-tapahtumasta maahanmuuttoa vauhdittavan propagandatilaisuuden mäikkäämällä mikrofoneihin, että ”suvaitsevuus ei voi olla valikoivaa”. Tästä kirjoituksesta voitte lukea perusteluni sille, miksi suvaitsevuus on väistämättä valikoivaa (vai pitäisikö kaikki huonotkin asiat ja ilmiöt hyväksyä siksi, että emme muka osaa tehdä moraalifilosofista eroa hyvän ja huonon, hyödyllisen ja haitallisen, oikeutetun ja epäoikeutetun välillä?).

Viimeinen pisara oli se, kun Setan aktivistit valitsivat 30.11.2016 Helsingin Seudun Setan puheenjohtajaksi tunisialaisen ”ihmisoikeusaktivistin” Hassen Hninin, joka saapui Suomeen pakolaisena vuonna 2013 ja on siitä asti ”vetänyt HeSetan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville turvapaikanhakijoille ja pakolaistaustaisille suunnattua Together-vertaistoimintaa”. QX-lehti kertoo, että hänen tavoitteenaan on muun muassa ”lisätä vaikuttamistyötä lhbtiq-turvapaikanhakijoiden ja pakolaistaustaisten oikeuksien ja hyvinvoinnin edistämiseksi”.

On väärin, että pakolaiset ja turvapaikanhakijat valloittavat suomalaisen seksuaalivähemmistöjärjestön ja käyttävät sitä omien maahanmuuttostrategisten tarkoitusperiensä edistämiseen. Valinta ilmeisesti kannatti, sillä Raha-automaattiyhdistys RAY palkitsi HeSetan kahden viikon kuluttua poikkeuksellisella 80 000 euron avustuksella.

Kun myös valtakunnallisen Setan puheenjohtajaksi valittiin tänä syksynä ”ihmisoikeusaktivisti”, joka luonnehtii itseään ”sukupuolettomaksi”, joudun toteamaan, ettei minulla ole Setan eikä siellä toimivien kanssa enää mitään yhteistä. Totuus on, että kaksiarvoinen sukupuoliero on biologinen, geenien, kromosomien ja hormonien tasolla vaikuttava tosiasia sekä fenotyyppisellä ilmiötasolla merkityksellinen fakta, eikä sitä voi kosmeettisin toimin muuttaa vastaamaan mielikuvallista sukupuolta, niin kuin yritetään kääntää Jenisein kulkusuuntaa. Poikkeukset tästä perussäännöstä ovat yleensä lääketieteellisesti määriteltävissä, esimerkkinä vaikkapa Klinefelterin syndrooma.

Queer-teoreetikoiden ja transihmisten mielestä ei ole enää homoseksuaalisuutta eikä heteroseksuaalisuuttakaan, koska ne edellyttäisivät kaksiarvoisen sukupuolieron ja sen mukaisen tietyn sukupuolen, johon seksuaaliset intentiot voivat viitata. Näin ollen heidän mielestään ei ole homoja eikä lesbojakaan, mikä on vastoin empiirisiä tutkimustuloksia, joiden mukaan valtaosa ihmisistä ymmärtää itsensä homoksi tai heteroksi ja siihen liittyen mieheksi tai naiseksi. Sukupuolen vaihtaminen (tai ”korjaaminen”) näyttää olevan transihmisille kuitenkin tärkeää, mikä paljastaa, että kaksiarvoisella sukupuolierolla on merkitystä myös heille itselleen.

Koska Setan politikointi nojaa järjenvastaiseen jälkistrukturalistiseen ja postmodernistiseen teoriointiin, myös yhdistyksen käytännön toiminta on osoittautunut mädäksi. Jo HeSetan edellisen hallituksen kokoonpano oli täysin vääristynyt jäsenistön määrällisiin edustussuhteisiin verrattuna. Hallituksen seitsemästä jäsenestä kuusi oli naisia ja vain yksi mies, ja hänkin maahanmuuttajataustainen. Ainoastaan kaksi varajäsentä olivat suomalaisia miehiä. Nykyisen hallituksen yhteensä yhdeksästä jäsenestä ja varajäsenestä vain kaksi on miehiä. Tämä antaa huonon kuvan Setasta sukupuolten tasa-arvoa edustamaan ilmoittautuneena järjestönä.

Myös valtakunnallisen Setan pääsihteeriksi valittiin äskettäin nainen, joka on aiemmin toiminut ”neuvonantajana Strasbourgissa Euroopan neuvoston seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin yksikössä” (aika orwellilainen nimihirviö). Tällä tavalla järjestö kytketään internatsismin ideologiaan eli kansainvälisyyteen pakottamiseen ja EU-kritiikittömyyteen, ja Setasta on feminismin käsikassara.

Setan pääsihteerin tehtävässä aiemmin toiminut nainen puolestaan palkittiin nimityksellä ylitarkastajaksi tunnetusti puolueelliseen valtiolliseen ”yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistoon”. Tasa-arvolla ratsastaminen näyttää tuottavan virkoja etupäässä naisille ja feministeille, aivan niin kuin hallintotieteiden tohtori Pasi Malmi osoitti kriittisessä väitöskirjassaan Discrimination Against Men.

Pahinta on, että Seta yrittää vaikuttaa myös tieteeseen pakottamalla tieteenharjoittajia omaksumaan queer-teoreettisen diskurssin ja transgenderistisen ideologian. Tämä feministien tuella tapahtunut tiedepoliittinen vaikuttaminen on mennyt niin pitkälle, että kyseisten ajattelutapojen omaksumista pidetään tieteellisen osallistumisen ja rahoituksen ehtoina yliopistoissa ja Suomen Akatemiassa.

Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin verkkokirjoissani Seksit selviksi – Onko naistutkimus tiedettä, filosofiaa vai poliittinen ideologia? ja Contra Academia – Tutkielma tiedepoliittisesta vallasta sekä artikkelissani ”Tyttöjen kanssa saunan lauteilla – Tirkistysreikiä sukupuolierolla politikoivaan filosofiaan”,  joka on julkaistu laajennettuna myös kokoelmassani Filosofiset viuhahdukset.

Internatsismi on osa feminismin ideologiaa

Korostan, että eroamiseni Setasta ei ole suunnattu ketään yksilöä eikä mitään ihmisryhmää vastaan. Yleensäkin vaadin, että makrotason valtionpoliittiset linjaukset tehdään kansallisina arvovalintoina, eikä niitä johdeltaisi henkilökohtaisten intressien tai mikrotason tuntemusten pohjalta vetoamalla esimerkiksi siihen, että ”monilla suomalaisilla on maahanmuuttajakavereita”. Itse asiassa juuri heidän etunsa vaatisi haittamaahanmuuton rajoittamista eikä lisäämistä, sillä ensimmäinen liikaväestöstä kärsivä ihminen on maassamme jo oleva maahanmuuttaja. Seuraava on joku johonkin muuhun vähemmistöön kuuluva, kun niin sanottu rasismi lähtee lentoon rajojen avaamisen takia.

Nykyisin Seta pyrkii valtavirtaistamaan politiikkaansa edistämällä poliittisen vihervasemmiston tavoitetta haalia maahamme mahdollisimman paljon haittamaahanmuuttoa. Globaalia pakolais- ja ihmisoikeusongelmaa tämä politikointi ei ratkaise, mutta se huonontaa asioiden tilaa omassa maassamme.

Myös muilla foorumeilla internatsit ovat saaneet liiaksi valtaa. Akateemisen oppiaineeni teoreettisen filosofian professoriksi valittiin hiljattain ulkomaalaistaustainen kuten myös toisen väittelyoppiaineeni, sosiaalipsykologian, professoriksi. Nyt myös Setan puheenjohtajuus on maahanmuuttajan käsissä, ja hallitus vaihtoi työkielekseen englannin, jotta se voisi ummistaa korvansa suomenkielisten vastalauseilta. Ulkomaalaisten suosiminen ja suomalaisten syrjiminen on mennyt todellakin aivan liian pitkälle. 

Hain huvin ja harrastuksen vuoksi Suomen Akatemian kulttuurien ja yhteiskunnan tutkimuksen yksiköstä tiedeasiantuntijan virkaa, mutta tehtävään nimitettiin kaikkien varmaankin hyvin tuntema ja merkittävä tieteenharjoittaja nimeltä Päivi Pihlaja, jolta ainakin minun nähdäkseni puuttuvat sekä tutkimukselliset näytöt että olennaiset julkaisuansiot ja jonka keskeinen meriitti on toiminta todellisessa kansainvaellusten helvetissä: monikulttuurisuutta ja kansainvälisyyskasvatusta propagoivassa CIMO:ssa eli Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksessa!

Mitä tämä nimityspolitiikka on? Se on likaista valtapolitikointia, jossa feministien korkokengällä polkien virkoihin juntataan puolueohjelmia toteuttavia Matsurian kandidaatteja. Internatsistisessa aivopesussa pyykättyinä he päättävät sitten siitä, keiltä ulkomaalaisilta puoluetovereilta tilataan puolueelliset lausunnot myös tutkimusrahoituspäätösten verukkeiksi. Tuloksena syntyy muun muassa tällaista ja tällaista jälkeä (kannattaa lukea), minkä vuoksi yliopistoissa tehtävä yhteiskuntatiede on yhteiskuntaa, kanssaihmisiä ja ansioituneempia kollegoja kohtaan harjoitettavaa rikollisuutta: valheellisuuden ja petosten läpäisemää gulagia.

Setan valheellisuudesta

Erosin Setasta, koska en voi katsella läpi sormien sitä puolueellisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta, jota Seta harjoittaa homojen nimissä. Organisaation hallinto ei lainkaan edusta jäsenistön sosiaalista rakentumista eikä eri ryhmien voimasuhteita järjestön sisällä. Vielä 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa Seta oli homojen ja lesbojen kotoinen järjestö, joka edisti kaikkea mukavaa. Nykyisin se on maahanmuuttoa agitoiva ämmävirasto, jonka järjestöjyrät ovat itseään yleisiksi ihmisoikeusaktivisteiksi tai monikulttuurisuuden ideologian kannattajiksi luonnehtivia telaketjufeministejä ja transgenderistejä.

Setan agenda täyttyy nykyään pelkästä transasiasta ja äitiyslaista. Translakia lobattaessa ei kysytä, millä tavoin tiettyjen ihmisten halu vaihtaa (tai kuten he itse sanovat ”korjata”) sukupuoltaan voi johtua itsetunto-ongelmista, toisin sanoen siitä, että ihminen ei hyväksy omaa biologista sukupuoltaan ja siksi kokee sen olevan ristiriidassa mielikuvallisen sukupuolensa kanssa. Sukupuolen korjauksista on saatu huonoja kokemuksia, ja monet ovat katuneet päätöksiään aikuisiksi vartuttuaan ja itsetunnon kohennuttua.

Äitiyslakia ajettaessa taas ei pohdita, mitä biologisten jälkeläisyyssuhteiden katkaiseminen merkitsee lasten isäsuhteen, isien lapsisuhteen ja lasten itsensä kannalta. Nähdäkseni lapsella pitää olla oikeus kumpaankin biologiseen ja eri sukupuolta olevaan vanhempaansa. Siksi vastustin jo adoptiolakia ja hedelmöityshoitolakia, joiden myötä naisparien ja niin sanottujen ”itsellisten naisten” mahdollisuutta riistää lapset biologisilta isiltään tehtiin helpommaksi (kannanottoni adoptiolaista tässä ja hedelmöityshoitolaista tässä). 

Äitiyslaki on lesboväen lobbaama ehdotus, jolla miesten kulkusia poljetaan 2–0, eivätkä lapset saa asiasta äänestää. Pahinta on, että kaikenlaiset muka-asiantuntijat ja naisten valloittamat lastensuojelujärjestöt ovat menneet tuohon vouhotukseen mukaan pelkästään sukupuolen sisäisen solidaarisuutensa osoitukseksi ja vastoin tieteellisiä vastaväitteitä, joista näyttöä löytyy varsin paljon.

Sateenkaarilippu on nykyisin punavihreä, paitsi että punavihreän kuplan pinnalla väreilee sateenkaaren värejä, jotka pian tapahtuva poksahdus todennäköisesti haihduttaa. Mikäli haluaa ymmärtää jotain Setan nykyisestä toiminnasta, kannattaa lukea seuraavat kirjoitukseni.

Miten Seta vaikeuttaa suomalaisten homojen ja lesbojen asemaa?
Sateenkaarilippu on punavihreä
Puolueelliset vapautuspäivät

Seuraavassa tekstissä puolestaan kerrotaan, miten mikrotaso ja makrotaso on sekoitettu valtiollisessa ja järjestöpoliittisessa maahanmuuttokeskustelussa ja miksi maahanmuuttopolitiikkaa ei pidä tehdä henkilökohtaisten tuntemusten pohjalta.

Maahanmuuttopolitiikan emämunaus

Seuraavasta taas löytyy tietoa siitä, miksi seksuaalivähemmistöliikkeen suosima kompensoivan suvaitsevuuden periaate on epäjohdonmukainen tendenssi; katso erityisesti lukua

Monikulttuurisuuden käytännöt ja kompensoivan suvaitsevuuden ongelma.

Tässä argumentoin, miten epäjohdonmukaista suvaitsevaisuuden ideologia on ja mistä syistä:

Suvaitsemattomuus takaa laadun.

Siitä, kuinka poliittinen vasemmisto käyttää suomalaisia homoja ihmiskilpenä edistääkseen maahanmuuttoa, saa tietoa tästä:

Homoseksuaalisuus ja maahanmuutto.

Muutamista mikrotason kurjista havainnoista kerron tässä:

”Pensselisetä, me emme petä” – Maahanmuutto-ongelma homoyhteisössä.