18. joulukuuta 2016

Putin tarvitsee tutin – Mistä kirjelmässä oli kyse?


Vladimir Putinin viesti Sauli Niinistölle on herättänyt kummastusta ja aiheellistakin huolta kansalaisten keskuudessa. Kirjoitus on ote Josif Stalinin päätöspuheesta sotilasjohtajien kokouksessa vuonna 1940, ja sen merkitys on luonnollisesti symbolinen ja tulkinnanvarainen.

Muutamat ovat aprikoineet, haluaako Venäjä tällä tavoin muistuttaa oman sotilasmahtinsa kasvusta tai maiden puolustuskyvyssä olevista eroista. Tästä ei ole ensisijaisesti kysymys. Lisäksi sota-ajan tilanne on nykypäivään verrattuna teknisesti vertailukelvoton.

Vain yksi seikka on ennallaan, ja se on Suomen asema idän ja lännen välissä pohtimassa puolustusratkaisujaan. Vaikka Niinistö ja Putin puhuivat sotahistoriasta jo tavatessaan Kultarannassa viime heinäkuussa, Putinin lähettämä Stalin-viesti ei ole kohteliaisuus. Sen sisältö vihjaa, että Suomen ei kannattaisi pyrkiä liittoutumaan lännen kanssa samalla tavoin kuin talvisotaa edeltäneenä aikana.

Tämä paistaa päälle sitaatin kohdista, joissa arvioidaan, että Suomi oli päästänyt Britannian ja Ranskan määräämään puolustusasioistaan. (”Suomen koko puolustus ja koko sota järjestettiin Englannin ja Ranskan käskystä [...].”)

Stalinin puhe on nähtävissä selittely-yritykseksi sille, miksi sodankäynti ei sujunut aivan neuvostojoukkojen suunnitelmien mukaan, mutta puheen merkitys on toisaalta Neuvostoliiton aggressiivisuuden puolustelussa ja siinä, että Suomea ohjataan mieluummin varustautumaan itse kuin kallistumaan länteen. Neuvostoliitto on edelleenkin liitto, joka neuvoo.

Sauli Niinistön postiluukku kolisi marraskuussa monesta syystä. Pitkin syksyä on puhuttu jalkaväkimiinojen palauttamisesta, hävittäjäinvestoinneista ja sotalaivojen hankinnoista, ja jälkimmäiset voivat tulla jo nykyisen hallituksen käsittelyyn.

Informaatiosotaa Suomen ja Venäjän välillä käydään koko ajan. Kun aggressio on symbolinen, myös vastaus on oleva symbolinen. Esimerkiksi viime lokakuisiin ilmatilaloukkauksiin Suomen valtiojohto reagoi nyt Puolustusvoimien kautta ja antoi julki tiedon, jonka mukaan ilmatilaloukkaukset olivat Venäjän tarkoituksellisesti suunnittelemia.

Monet suomalaiset ihmettelivät syksyllä, kuinka suomalaiset hävittäjät ehtivät paikalle tunnistamaan rajaloukkauksia. Ainoa mahdollinen selitys, jonka myös tämän tekstin kirjoittaja pystyi oivaltamaan maallikkojärjellään, oli se, että Venäjän koneet odottelivat Itämeren yläpuolella sekä lähestyivät rajaa päästäkseen Suomen Ilmavoimien kuviin ja sitä kautta esittelemään mahtiaan maailmalle. Juuri näin olikin asianlaita.

Tällä viikolla, kun kirje tuli julki, puolustusministeri Jussi Niinistö on korostanut, että Suomi täyttää EU:n asedirektiivin vaatimukset tinkimättä sen enempää aseharrastajien eduista kuin maanpuolustuksestakaan. Häntä säesti ulkoasiainministeriön entinen virkamies Jukka Seppinen, jonka mukaan ”sotilasvoiman lisääminen on noussut EU:ssa erittäin tärkeäksi kysymykseksi”. Aiheen ympärillä kuhisee siis koko ajan.

Putinin viestissä Niinistölle on kyseessä Suomea kohtaan osoitettava painostus, joka saattaa liittyä myös kommunistiprofessori Kimmo Rentolan lokakuussa julkaisemaan Stalinin ajan uudelleen arvioon. Sen mukaan Stalin ikään kuin lahjoitti Suomelle itsenäisyyden pidättäytymällä kaikkein voimakkaimmista toimista vaaran vuosien aikana. Arvostelin teosta tässä.

Suomalaisten Venäjän-myötäilijöiden tuella Venäjä katsoo voivansa horjuttaa Suomen itsenäisyyttä korostaessaan, että itsenäisyytemme riippuu Venäjän armeliaisuudesta. Kyseinen politikointi on häikäilemätöntä painostusta Venäjän puolelta ja myös muutamilta Suomessa toimivilta Venäjän vaikutuksenalaisilta.

Missään tapauksessa Stalinin arkistoista kaivettu kirjelmä ei perustu Putinin omaan harkintaan, mielikuvitukseen eikä asiantuntemukseen, vaan tämän vanhan historiadokumentin liittäminen osaksi Suomen ja Venäjän välisten nykysuhteiden narraatiota perustuu joidenkin venäläisten Suomen-tarkkailijoiden ja agenttien esittelystä tapahtuvaan ulkopoliittisten suhteiden junailuun.