Viime itsenäisyyspäivästä minulle jäi mieleen Helsingin soihtukulkue, jota monet anarkistit pitivät ”mielenosoituksena”, sillä he järjestivät paikalle ”vastamielenosoituksiksi” luonnehtimiaan tilaisuuksia. Ikävää on, että vasemmistorähinöitsijät koettavat sillä tavoin rikkoa yhteiskuntarauhaa, jakaa kansakuntaa kahtia ja häiritä tunnelmaa, joka liittyy itsenäisyytemme saavuttamista koskeviin muistoihin ja itsenäisyyden heikentämistä vastustavaan yhteiskunnalliseen hyvään.
Myös Helsingin yliopiston leivissä oleva tohtoriohjelmakoordinaattori Riikka Palokorpi ja hänen kollegansa Salla Huikuri ryhmittyivät viime vuonna kulkueen äärelle, kävivät testaamassa ärsytyskynnystä sekä valistamassa kansaa lakanalla, johon oli kirjoitettu: ”Marski oli maailmankansalainen”.
Kulkueen reitille pystytetyllä mielenosoitusbanderollillaan he halusivat nähtävästi vastustaa ”Suomen umpioitumista” sekä arvostella omalla passiivis-aggressiivisella tavallaan kansallismielisinä pidettyjä ihmisiä.
Palokorpi ja Huikuri saivat osallistujien joukosta kehotuksia ”opetella historiaa” ja ”ottaa asioista selvää”. Oman provosointitarkoituksensa, mädän omantuntonsa ja alitajuisen syyllisyytensä ikään kuin tunnustaen Palokorpi tilitti City-lehdelle: ”Olimme sopineet etukäteen, ettemme puhu mitään koko mielenilmauksen
aikana. Emme vastaa huuteluihin, emme provosoidu emmekä provosoi. Jos
tilanne olisi ollut fyysisesti uhkaava, olisimme lähteneet välittömästi
paikalta.”
Näin he pyrkivät kääntämään oman, kulkuetta vastaan suunnatun aggressionsa nurin ja projisoivat tilanteelle itse aiheuttamansa uhan vihansa kohteiden ominaisuudeksi. Moraalisen pahansuopuutensa he pyrkivät naamioimaan tutkintojensa taakse ja kommentoivat asiaa ylpeinä lehdelle: ”Meillä on molemmilla tohtorintutkinto, toisella historiasta, toisella valtio-opista.”
Ei kannattaisi kuitenkaan erehtyä luulemaan itsestään liikoja. On ihmisyksilöitä, joilta löytyy tutkintoja, lukeneisuutta ja muita ansioita enemmän kuin heiltä itseltään yhteensä.
Marski oli kansallismielinen – Marksi maailmankansalainen
Vasemmistolaisten feministien, Palokorven ja Huikurin, ”tieteelliseksi kokeeksi” lavastama poliittinen mielenosoitus ei olisi sinänsä kommentoimisen arvoinen, paitsi että se sisälsi ajatusvirheen, joka vihjaisi, että kansallissankarin maailmankansalaisuutta täytyy korostaa ja että hänen kansainvälinen toimintakykynsä kumoaa hänen kansallismielisyytensä. Juuri näin ei ole.
Historiallinen tosiasia on, että marsalkka Mannerheim oli erittäin kansallismielinen, itsenäisyytemme takaaja ja valtiollisen riippumattomuutemme vankkumaton edistäjä, joka oli ehdottoman sitoutunut kansallisen etumme ajamiseen. Hän ei toiminut kansainvälisesti samasta syystä kuin esimerkiksi kosmopoliitti Alexander Stubb, eli jonkin liittovaltion vauhdittamiseksi, globalisaation edistämiseksi, maahanmuuton lisäämiseksi tai vapaakaupan sekä pääomavirtojen voimistamiseksi. Mannerheim toimi kommunistisen maailmanvallankumouksen ja rajat kaatavan mielivallan pysäyttämiseksi.
Palokorven ja Huikurin kaltaiset puoliksi oppineet lätkäyttivät historiallisen henkilön kylkeen nimileiman, kuten nyt maininnan ”maailmankansalaisuudesta”, pohtimatta lainkaan, millä tavalla ja millaisia päämääriä edistääkseen kyseinen ihminen on ollut ”maailmankansalainen”. Tällainen älyllisesti laiska, anakronistinen ja moraalisesti välinpitämätön läimäyttely on luonteenomaista, paitsi sosiaalisessa mediassa ja tiedotusvälineissä esiintyvälle propagandalle, valitettavasti myös yliopistojen ja Suomen Akatemian rahoittamille tieteen politrukeille.
On mielenkiintoista havaita, kokea ja todistaa, missä kansakuntamme vaeltaa tulevana itsenäisyyspäivänä. Toivoisin, että yliopisto ei jatkossa rahoittaisi Palokorven ja Huikurin tapaisia toimijoita, sillä päteviäkin henkilöitä on saatavilla. Palokorven ja Huikurin epäilemättä ”itsenäinen” politikointi ei toimi myöskään heidän julistamiensa tavoitteiden kannalta. Samalla kun he varoittelevat kansan kahtia jakautumisesta ja ääriajattelusta, he itse syyllistyvät kansakuntaa kahtia jakavan ääriajattelun lietsontaan.
Vasemmistolaiset sosialisoivat itsenäisyyden yksityisomaisuudekseen
Jokaisen ”oikein ajattelevan” – siis vasemmistolaisen – ihmisen pitäisi ymmärtää, ettei itsenäisyys ole heidän yksityisomaisuuttaan eikä ole heidän vallassaan päättää, kuinka toiset ihmiset juhlistavat Suomen itsenäisyyttä. Sen sijaan nyt nuo räyhähenget pyrkivät kääntämään tilanteen nurin ja syyttävät 612-tilaisuuden järjestäjiä itsenäisyyden omimisesta!
612-taphtuma on poliittisesti sitoutumaton, ja poliittisten tunnusten käyttäminen on tilaisuudessa suorastaan kielletty. Mikäli itsenäisyyden muistoksi, kunniaksi tai juhlimiseksi ei saa eikä voi järjestää enää edes tuollaista vaatimatonta kansalaistapahtumaa ilman, että joutuu vasemmistoanarkistien syytösten, mielenosoitusten ja ilkivallan kohteeksi, viranomaisten pitäisi kieltää tai hajottaa kyseiset ”vastamielenosoituksiksi” mainostetut tapahtumat. Lain vaatimaa ilmoitusta punamustat eivät ole aiemminkaan tehneet, ja kaikesta väkivallasta ovat vastanneet he itse.
Naurettavaa on, että yrittäessään sosialisoida itsenäisyyden vain itselleen nämä vasemmistolaiset käyvät kapitalistista kauppaa Suomen itsenäisyydellä. He ovat avanneet rahankeräystilin, jolle toivotaan lahjoitusvaroja tietty summa ”jokaista kulkueeseen osallistuvaa natsia kohti”. Kun varojen sanotaan menevän ”tasa-arvotyöhön”, jokainen kulkueeseen osallistuva tulee siis tukeneeksi tätä ”hyväntekeväisyyttä”.
Päänahkojen keruun tavoite lienee pitää ihmiset kotona, mutta vaikutus voi olla aivan päinvastainen. Kulkueeseen saattaa saapua paljonkin väkeä, mutta rahaa vasemmistoanarkistien laariin ei silti ropise, sillä tuloshan ei riipu vain osallistujien määrästä vaan lahjoittajien anteliaisuudesta.
On ikävää, että vasemmistolainen media lavastaa itsenäisyyspäivän kulkueen taaskin ”natsimarssiksi” ja kiittää ”väkivallattomuudesta” jo etukäteen vasemmistorabulisteja, jotka kokoontuvat rettelöimään ”Helsinki ilman natseja” -mielenosoitukseen. Vielä ikävämpää on, että yliopistosta toimintaoikeuden saanut vasemmistoväki vetää koko akateemisen yhteisön mainetta lokaan osallistumalla moiseen rettelöintiin.
Heidän paimentamisensa on vähän kuin possun kanssa painisi: siitä he vasta innostuvat ja tykkäävät, kun kura lentää. Näille rähinöitsijöille sopii vanha slogan: ”The true enemy of humanity is disorder.”
