20. kesäkuuta 2013

Filosofian ja hallitusvallan liitto kuuluu 1600-luvulle


Eduskunnan perustuslakivaliokunta päästi Jyrki Kataisen kuin koiran veräjästä todetessaan, ettei Himas-tapauksessa ollut pääministerin kannalta ”mitään laitonta”. Aina kun poliitikot levittävät kätensä todeten, ettei tässä tai tuossa asiassa ole ”mitään laitonta”, se yleensä tarkoittaa asian olevan vähintäänkin moraalitonta.

Valiokunta antoi päätöksen juhannusviikolla joko siksi, että kansalaiset juhannuksenakin pohtisivat Himasen tulevaisuudenhaaveita, tai siksi, että rahasotkut unohtuisivat kesälomakiireisiin.

Eräs tuttavani totesi, ettei Himasen ja Kataisen vispilänkaupassa mitään erikoista ole. Hallitusherrat ovat kautta aikojen tukeneet suosikkifilosofejaan ja filosofit ovat liehitelleet poliittista valtaa.

Pitääkin paikkaansa, että Descartes kutsuttiin opettamaan kuningatar Kristiinaa, Locke seikkaili Britannian hovissa, Hume toimi alivaltiosihteerinä ja Leibniz diplomaattina. Mutta he kuuluivatkin 1600- ja 1700-luvuille ja Himasen palvomaan renessanssiaikaan. Sen sijaan valistusfilosofiasta asti poliittinen valta ja tiede on erotettu toisistaan.

Tieteellisen ajattelun parhaita ominaisuuksia on juuri se, että tieteellisestä ja filosofisesta totuudesta eivät päätä aurinkokuninkaat. Tiede ja filosofia on erotettu myös uskonnoista ja kirkoista. Juuri tätä kautta tiede ja filosofia poikkeavat arkiajattelusta, tunnelmasivistyksestä ja mutu-päättelystä.

Politiikassa taas on valistuksen ajoista lähtien katsottu, ettei poliitikon tai virkamiehen asemasta seuraa toimivaltaa. Pääministerit, presidentit, ministerit ja muut tärkeät henkilöt, edes poliisit tai lääkärit, eivät saa toimia omavaltaisesti, käyttäen omaa asemaansa mielipidevaltansa toimeenpanemiseen.

Näin Jyrki Katainen on kuitenkin tehnyt virkamieskaaderinsa avustuksella tilatessaan Pekka Himaselta sinänsä naurettavan ja huippukalliin tulevaisuushankkeen. Ennusteille tyypillisesti se koostuu luonnollisestikin vain arvauksista tai oletuksista sekä haaveiden muokkaamisesta tarkoitushakuisiksi suosituksiksi. Ehkä kalliista juppihypetyksestä tulee EU:ta koossapitävä voima.

Pahinta Himas-sotkun käynnistämässä tiedepolitiikassa on se, että jatkossa valtioneuvosto varaa peräti 100 miljoonaa euroa ”hallitusta tukevaan tutkimukseen” ja 30 miljoonaa pikaostoksiin päälle! Röyhkeämpää vapaan tieteen ja filosofian pilkkaa en saata kuvitella.

Nietzsche sanoi aikoinaan, että vasta kun valtaapitäviä on ammuttu, he istuvat lujasti viroissaan (Epäjumalten hämärä, ajatelma 36). Kun vielä oikeuskansleri antaa vapauttavan päätöksensä, kyseinen politiikka on totalitaarisesti panssaroitu, puskuroitu ja legitimoitu.

Ihmeteltäväksi jää vain se, mihin itse tulevaisuusselvitystä tai rahasotkuja koskevaa selvitystä tarvitaan. Kaikkihan on jo selvää!

17. kesäkuuta 2013

Niinistö natotti ja myi ihmisoikeudet


Keskeistä Sauli Niinistön ulko- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelutilaisuudessa ei ole se, että tilaisuus järjestetään tai mitä siellä sanotaan, vaan se, mihin sitä tarvitaan.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on verbaaliakrobatian laji. Aiheesta puhutaan edelleenkin kuin Koiviston aikana: väistellen ja vältellen. Tässä mielessä Niinistön viittaus ”fundeeraamiseen” pitää paikkaansa.

Mutta hän syyllistyi kiemurteluun myös itse. Juuri siksi eilen avattu Nato-seminaari onkin vain ”ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelutilaisuus”.


Nato-keskustelu kuin varis tervatulla katolla

Ei Natossa sinänsä mitään kielteistä ole. Kysymys on koko ajan ollut siitä, sopiiko se juuri meille. Suomessahan on aina pelätty nimenomaan Naton hyökkäystä, ja ”ystävä” meillä on ollut Fraasikiven-Kepposen ajoista asti idässä.

On kieltämättä outoa, että tärkeimmistä EU-maista Naton ulkopuolella ovat enää Suomi ja Ruotsi. Irlantia ympäröi meri, ja sillä on konflikti Britannian kanssa. Itävallassa sotilasliitot estää perustuslaki, joka säädettiin Saksan pelossa ja joka on vanhentunut.

Suomi on ulkona siksi, että on turha riskeerata turvallisuus asialla, jonka tarkoitus on taata turvallisuus. Nato-jäsenyys saattaisi vetää Suomen konflikteihin esimerkiksi Baltiassa tai Pohjois-Koreassa, mutta se ei toisi mainittavaa etua ainakaan niin kauan kuin Venäjä pysyy lauhkeana kuin lehmä kesäisellä kedolla.

Venäjä on Neuvostoliitto uudella nimellä. On selvää, että Suomen pitää kuulua lännen leiriin kaikissa, myös niissä Niinistön mainitsemissa ihmisoikeusasioissa. Tästä johtuu, että Suomen pitää hakea jäseneksi Natoon, mikäli Ruotsi päättää liittyä.

Suomalaisilta saadut kyselytutkimukset antavat yhtä luotettavia tuloksia kuin kyselyt yleensäkin. Rauhan oloissa Natoon liittymistä vastustaa luonnollisesti 52 prosenttia kansalaisista, mutta konfliktin sattuessa jäsenyys saisi todennäköisesti (Stalinia lainatakseni) ”kaikki äänet”. Kyselytutkimukset ovat siitä kehnoja, että niihin ei useinkaan liity mitään taustoitusta eikä sitä jossittelua ja vaihtoehtojen pohdintaa, joka on itse aiheelle tyypillistä.

Ei ole ihme, että kyselytutkimuksissa Natoa vastustaa peräti 59 prosenttia, mikäli Ruotsi olisi Naton jäsen. Suomen ja Ruotsin suhde on ollut historiallisista syistä kompleksinen, ja vastustavien suuri määrä kertonee vain suomalaisen halusta päättää asioistaan itse.

Me olemme niin sanotusti ”liittoutumattomia” (emme tosin enää puolueettomia) keskustelukoreografian merkiksi: siksi, että Nato-jäsenyyteen liittyy yhtä paljon myönteisiä kuin kielteisiäkin puolia.

Mutta tilanne voi myös muuttua. Keskeistä on, olisiko Suomella Nato-jäsenyyteen enää varaa siinäkään tapauksessa, että sinne haluaisimme kallistua. Pelkkiin kenraalien kopterikyyteihin, lohipäivällisiin ja kansainvälisiin hankkeisiin humahtaisi koko puolustusbudjetti. Näin keskustelu elää junnaavassa tilanteessa, kuin varis tervatulla katolla: ensin tarttui nokka ja sitten pyrstö.


Venäjä ja ihmisoikeudet

Jo Paavo Lipponen ripitti suomalaisia sanoen, ettei Venäjää pitäisi neuvoa ihmisoikeusasioissa. Neuvostoliitto puolestaan oli liitto, joka neuvoi. Ja siinä se on yhä, mutta uudella (eli vanhalla) nimellä.

Niinistö arvosteli ulkopoliittisen keskustelun epäavoimuutta ja halusi ”herätellä” ihmisiä. Todellisuudessa hänen oma puheensa oli kiertelyn ja kaartelun taidonnäyte. On kehnoa, että presidentin täytyi mennä uhraamaan ihmisoikeudet talouden, teollisuuden ja kaupan alttarille.

Niinistö viittasi expressis verbis siihen, että Neuvostoliiton kanssa käytävä kauppa oli Suomelle edullista, mutta silloinkaan suomalaiset eivät ottaneet kantaa ihmisoikeuksiin! Hän vertasi Venäjä-suhdettamme kehitysmaiden kanssa harjoittamaamme ihmisoikeuspolitiikkaan ja huomautti, että emme ole penänneet ihmisoikeuksia voimaan noissakaan maissa, vaikka korjaamista olisi.

Niinistö paheksui sellaista politiikkaa, jossa vaaditaan ihmisoikeuksia voimaan ennen kuin menemme antamaan talousapua, vaikka tosiasiassa ollaan vain kauppaamassa ulkomaille suomalaista tavaraa... Näin kauppa asetettiin ihmisoikeuksien edelle. Niinistön omin sanoin: ”Tärkeysjärjestys kannattaisi pitää mielessä.”

Lisäksi Niinistö arvosteli länsivaltoja siitä, että lännessä valitellaan talouden ylivaltaa poliittisesta vallasta ja vaaditaan poliittista valtaa voimakkaammin puuttumaan oloihin, mutta samanaikaisesti paheksutaan poliittisen vallan käyttöä muissa maissa. Suorempaa kantaa, jonka mukaan Putin käyttää valtaa demokraattisesti ja oikein rajoittaessaan ihmisoikeuksia Venäjällä, Niinistö ei olisi voinut esittää.

Putin on tulossa viikon kuluttua vierailulle Suomeen. Viikon päästä Helsingissä alkaa myös Seksuaalinen tasavertaisuus ry:n järjestämä Pride-viikko.

Venäjä on polkenut ihmisoikeuksia räikeästi saattamalla voimaan valtakunnallisen lain, jolla voidaan tuomita uskonnon arvostelijoita ja homoseksuaaleja vankeusrangaistuksiin. Tässä suhteessa EU:n kannanotot ovat olleet täysin riittämättömiä ja välinpitämättömiä. Oikeaan osui vain Setan antipalkinto, jonka järjestö osoitti viime viikonloppuna EU:n oikeus-, perusoikeus- ja kansalaisuusasioiden komissaarille, Viviane Redingille.

Ei riitä, että Suomi yksin pitää ihmisoikeuksia ja sananvapautta yllä Venäjällä, vaan siihen tarvitaan kansainvälistä painostusta. Myöskään Niinistön ei pitäisi hiipiä minkään totalitaristisen demokratiakäsityksen taakse väittämään, että vähemmistöjen kohtelu on Venäjän sisäinen asia. Sillä tavalla tuettaisiin demokratiaa, joka oli ominaista Hitlerin kansanvallalle.

Itse uskon, että Niinistö hikoilee ”ihmisoikeuskysymyksien” vuoksi nimenomaan siksi, että Moskovasta on ilmoitettu Putinin kieltätyvän keskustelemasta koko kysymyksestä. Sen, että Suomen tasavallan presidentti on suostunut tapaamaan ja kuuntelemaan seksuaalivähemmistöjen edustajia, pitäisi konkretisoitua myös ulkopolitiikassa yleisiä ihmisoikeuksia koskevina kannanottoina.


Niinistö ja kapitalismin aseet

On metkaa, että oikeistopuolueen edustaja tunnustaa kolmatta maailmansotaa käytävän kapitalismin aseilla. Kyllä ihmiset usein tietävät, mitä he tekevät.

Niinistön arvio maailman valtakeskusten siirtymisestä itään, hajautumisesta ympäri maailman tai poistumisesta kokonaan tuskin pitää paikkaansa ainakaan sikäli, että valta ei ole mikään esine tai asiaintila, joka vallitsisi jossain, vaan se on suhde.

On riistettyjä ja riistäjiä. Kummatkaan eivät ole maailmasta loppuneet, vaikka toisia onkin entistä enemmän.
Vanha sananlasku kuuluu: äänestätpä ketä tahansa, hallitus voittaa aina. Siis valta. Samaan tapaan myös taloudessa voittaa aina valta itse ja ne henkilöt, jotka ovat vallan puolella. Ja valta puolestaan on tuo suhde: kapitalismi sinänsä.

Nykymaailman valtakeskittymät painottuvat globaaleihin suuryrityksiin, jotka toimivat ylikansallisesti ja valtioista riippumattomasti. Juuri siksi kaikkea ei pitäisi uhrata taloudelle, teollisuudelle ja kaupalle, vaan kansanvallalla ja ihmisoikeuksilla pitäisi olla edelleen merkitystä.

Ne taas ovat jääneet puuttumaan lisääntyneen internatsismin, kapitalismin ja globalisaation vuoksi sekä kansallisen itsemääräämisoikeuden heikentymisen takia. Kolmas maailmansota voidaan estää, lopettaa tai peruuttaa vain kansanvallan kautta: palauttamalla määräysvaltaa ihmisille, joita nykyään hallitsee kapitalismin rautainen laki.

Minun mielestäni ei ole kovin demokraattista, että ulko- ja turvallisuuspolitiikasta keskustelemaan kutsutaan kansakunnan taloudelliset ja poliittiset vallankäyttäjät, jotka päättävät asioista viikset kermaisina jossakin Kultarannassa.

9. kesäkuuta 2013

Kevätkollaasi suvisesta Suomesta


Havaitsin jokin aika sitten, että minulla ja Timo Soinilla on paljon yhteistä, muun muassa täsmälleen samanlaiset ylioppilastutkintotodistukset: äidinkieli L, reaali L, englanti M, ruotsi M ja pitkä matematiikka C! Eri mieltä olemme lähinnä yhdestä asiasta, eli tasa-arvoisesta avioliittolaista. Soini matkusti ihan Pariisiin asti sitä vastustamaan.

Se, että sanoo puolustavansa heteroavioliittoja vastustamalla homoavioliittoja, on samanlaista kuin puolustaisi poliisia vastustamalla palokuntaa. Eivät ne heteroavioliitot siihen murene. Tässä asiassa Timo Soini onkin Simo Toini.

Voisi jopa nähdä, että kristillinen avioliittoperinne siinä vain vahvistuu ja kirkollinen kontrolli kasvaa, jos homoavioliitot hyväksytään. Eli pallo jalkaan kaikille, niin homotkin joutuvat kärsimään rakkaussuhteidensa alistamisesta julkiselle valvonnalle, josta pahinta näyttöä tarjoavat Ruotsissa eilen nähdyt kuningashuoneen häät.

Perussuomalaisesta näkökulmasta homoja pitäisi tarkkailla ja rangaista enemmänkin kuin heteroita, joten tässä valossa avio-oikeuden voisi saattaa voimaan ”nopeutettua käsittelyn järjestystä noudattaen”, kuten Vennamo aikoinaan kimitti pilkkilakia säädettäessä. Kaiken logiikan mukaan puolueen tulisi olla kärjessä vaatimassa homoavioliittojen laillistamista.

Ai niin, ne kuusi laudaturia kirjoitti taannoisen lehtijutun mukaan Päivi Räsänen, joten pitkälle on pötkitty kuuden ällän pahveista huolimatta.


Elämää sensuurin Suomessa

Kun Helsingin Sanomien päätoimittaja Mikael Pentikäinen sai potkut ja korvattiin (minulle tuntemattomalla) Riikka Venäläisellä, Yleisradio otsikoi uutisen sanoin ”Hesarin uusi päätoimittaja: Pienet lapset eivät este vastuulliseen työhön”.

Minua olisi kiinnostanut, mitä sanottavaa uudella päätoimittajalla on – eivät hänen perheolonsa. Ylen tarkoitus olikin luultavasti viestittää, että valittu päätoimittaja on hetero eikä häntä tarvitse erottaa ennen työsuhteen alkua, kuten tehtiin Lapin Kansan ex-päätoimittajalle, Johanna Korhoselle.

Se, että Hesarin päätoimittaja vaihdettiin, ei ole mikään ihme, sillä lehti ja sen levikki ovat pienentyneet kuin pyy maailmanlopun edellä. Syyt eivät ole muodollisia vaan sisällöllisiä. Lehti on truutannut maahanmuuton, EU:n, euron ja internatsismin puolesta tavalla, joka on saanut lukijat ärsyyntymään.

Paikoin lehti on peitellyt totuutta ja jopa valehdellut. Esimerkiksi Tukholman toukokuiset maahanmuuttajamellakat olivat ensimmäisten päivien ajan vain nuorisomellakoita lehden sivuilla, kunnes totuus tuli muuta kautta julki.

Silloinkin konsernin lehdet yrittivät selitellä autojen polttoa parhain päin. Esimerkiksi Ilta-Sanomat valisti, että kaikki johtui vain poliisin tavasta taltuttaa viidakkoveitsen kanssa riehunut mies ja että se oli niin väärin. Ei tarvitse olla Aftonbladetiin kirjoittava professori ymmärtääkseen, että maahanmuutto on ollut ”giganttinen epäonnistuminen”.

Sanoman lehtien harjoittama mielipiteiden muokkaus ja asenteiden manipulaatio ovat merkinneet lukijoiden aliarvioimista. Suomessa on valpas työväenluokka ja kriittinen älymystö, joten lapsenvahteja lukijakunta ei kaipaa.

Venäläistämisen myötä Hesarin mokutuslinja täydentynee 1980-luvun feminismillä. Lehti seuraa aikaansa mutta ei johda sitä. Varttuneemmat paperimediaan tottuneet lukijat jättävät Hesarin, koska paperilehdestä on tehty lisu. Nuoret lukijat puolestaan eivät osta mitään, sillä he ovat tottuneet saamaan kaiken netistä ilmaiseksi, musiikkia ja elokuvia myöten. Hesarin strategiset virheet jatkuivat nettisivujen maksullistamisella, ja tulevaisuudessa lehdelle jäänee noin 70 000 maksavaa tilaajaa.

Huvittavana seikkana Hesarin toimituspolitiikasta voin mainita tavan, jolla jutut katoavat lehdestä, mikäli todellisuus ei sovi lehden edustamaan totuuteen. Helsingin Sanomien toimittaja (nimeltään Joonas Laitinen) oli tekemässä juttua viime vuoden pride-tilaisuuden avajaisissa Uudella ylioppilastalolla, jossa Paavo Arhinmäki oli puhumassa. Toimittaja istui tilaisuuden lopulla samaan pöytään minun ja erään aiempana vuonna valitun Mr. Gay Finlandin kanssa sekä aloitti haastattelun tiedustellen, mitä mieltä me olemme kuulluista puheista. Annoimme käsittääkseni hyvät ja perustellut analyysit, toimittaja teki muistiinpanoja kynä sauhuten, ja valokuvia otettiin useita.

Lopuksi toimittaja kiitti ja lupasi lähettää jutun tarkistettavaksi. Sanoin tyytyväni lukemaan sen huomisesta lehdestä ja että minulle riittää, jos toinen meistä sen läpi katsoo. Ojensin päätteeksi käyntikorttini, jossa on pahamaineinen nimeni. Sanoinkin myöhemmin ystävälleni, että on ihme, mikäli kirjoitus huomiseen lehteen tulee. – Ei tullut. Lehdessä oli Paavo Arhinmäestä kertova juttu ja pari feministeiltä niistettyä kommenttia. Näin tuli jälleen todistetuksi, että Hesarissa ei mene läpi mikään filosofia.


Pemasen & Käteisen rupinen raharuletti

Mitä olisi Suomen kesä ilman oikeuskanslerin ratkaisua? Oikeuskansleri antanee lupauksensa mukaisesti päätöksen Hikka Pemasen ja Jyrki Käteisen jupakassa ennen kesälomia.

Menettely noudattaa samaa skeemaa kuin vähemmistövaltuutetun virantäyttöasiassa. On tehokasta antaa synninpäästö juuri kesän korvalla, kun kukaan ei kiinnostu enää mistään ja kaikki ovat matkalla lomille.

Ja valtioneuvoston valkopesula toimii. Vastaansanomattomat kantelut jyrätään, sillä on mahdotonta, että oikeuskansleri poikkeaisi hallituksen linjasta maassa, jossa hallitus valvoo oikeuskanslerin toimien lainmukaisuutta.

Ei, älkää luulko! Minä en ollut kantelijoiden joukossa. Seuraan vain huvittuneena sivusta, miten käsi kättä pesee.


Jätkäsaaren tornihotelli

Silloin kun viisautta on niukasti, sen merkitys korostuu, kuten Helsingin kaupunginvaltuuston kaataessa Jätkäsaareen suunnitellun tornitalohotellin yhdellä äänellä. Jätkäsaaressa ei tarvita uutta hotelli Tornia. Mutta minä en vastustaisi yhtään, mikäli valtuusto päättäisi kaavoittaa alueelle 80-kerroksisen tornitalon täyteen edullisia vuokra-asuntoja. Nyt pitää rakentaa koteja ihmisille eikä roiskia resursseja hotelleihin, liiketiloihin tai infrastruktuuriin.

Minulla on myös ehdotus Katajanokan tyhjälle tontille, jolta on tyrmätty jo kaksi turhaa luomusta. Rakentakaamme tontille kreikkalaisen esikuvan mukainen temppeli filosofialle! Pitäisin siellä mielelläni ilmaisluentoja kaikelle kansalle.