28. elokuuta 2017

Mitä terrori-iskun käsittely osoitti tieteestä ja mediasta?

Kuten jo edellisessä kirjoituksessani viittasin, terrori-iskun laajin yhteiskunnallinen jälkivaikutus on tarkkailun ja valvonnan lisääntyminen. Normit menevät ihmisten ihon alle ja vetävät vapaan yhteiskuntamme ja kansalaisluottamuksemme huurteeseen.

Ihmisistä tulee toisiaan kavaltavia pieniä palohälyttimiä, ja yhteiskunnassa käynnistyvät kaunan, kostonhimon ja kunnianloukkausten kansanhuvit. Vaarassa on myös länsimainen rationaliteetti, sillä kontrolliyhteiskunnan luomista ja kyttäysmielialan kiristämistä pyritään perustelemaan ”järkevyydellä”.

Tosiasiassa järjen kutistaminen ilmiantokulttuuriksi on kaiken järjen vastaista. Vaihtoehto olisi olemassa, ja se edellyttää puuttumista ongelmien juurisyyhyn eli maahanmuuttoon. Mikäli väestöjen ja kansanryhmien konflikteja ei hallita valtioiden rajoilla, ne siirtyvät keskelle kansalaisyhteiskuntia. Tällöin ihmiset tulevat kävelleiksi umpikierojen poliitikkojen heille virittämään ansaan ja vaativat lisää kontrollia oman päänsä menoksi.

Analyysini tieteen ja median toiminnasta osoittavat, että terrori-iskun laajakantoisin uhri on järki. Kirjoitin aiheesta käyttäen esimerkkitapauksina ”tiedettä” edustamaan valikoidun Leena Malkin esiintymisiä julkisuudessa ja valtamedian terrori-iskusta julkaisemaa uutisointia. On johtopäätösten aika.

Terrori-iskun käsittely niin tieteessä kuin mediassakin osoittavat järjen ja rationalismin rappiota. Esimerkiksi Leena Malkin, Veronika Honkasalon ja monien muiden vihervasemmistolais-feministiseen klusteriin identifioituvien henkilöiden kannanotot olivat terrori-iskua käsiteltäessä niin ala-arvoisen epä-älyllisiä, että heidän toimintansa horjuttaa uskoa yliopistojen punavihreisiin poteroihin linnoittautuneiden ja paradigmabunkkereihinsa kaivautuneiden toimijoiden todellisuudentajuisuutta kohtaan koko rintamalinjan leveydeltä.


Tieteen ja median ideologinen symbioosi

Valtamedia piti EU:n maahanmuuttopolitiikalle kuuliaisia yliopistotoimijoita äänessä valtakunnanjulkisuudessa ikään kuin juuri heidän poliittiset sitoumuksensa ja vasemmistolta lahjaksi saamansa muodolliset virka-asemat olisivat takeita heidän mielipiteidensä muuttumisesta tieteeksi.

Tosiasiassa näistä akateemisella rehulla ruokituista kultapossukerhon edustajista ei voi koskaan tulla oikeita tieteenharjoittajia eikä filosofeja, sillä heillä on tendenssi, tarkoitusperä, vakaumus ja agenda, mikä on kaiken tieteen ja filosofian vastaista.

He elävät symbioosissa median kanssa, jonka valokeiloissa heille rakennetaan uraa. Tyypillisen esimerkin tarjoaa sunnuntaina Yleisradion uutisissa esiintynyt Erna Bodström, joka ”valmistelee väitöskirjaa Helsingin yliopistossa” ja sanoo olevansa ”maahanmuuttotutkija” ja ”ihmisoikeusaktivisti”. Tviittauksissaan hän väittää olevansa ”kriittinen tutkija” mutta lisää heti perään, ettei usko kenenkään olevan neutraali ja jatkaa vielä, ettei ole itsekään ”esiintynyt neutraalina”.

Hän siis kuvittelee, että tunnustamalla poliittiset tendenssinsä voi joko tehdä ne vaikutuksettomiksi tieteellisiä pyrkimyksiä varten tai saada erityisluvan oman poliittisen propagandansa jakamiseen yliopistolla. Hän myös koetti kiemurrella irti häntä kohtaan esitetyistä puolueellisuussyytöksistä valehtelemalla, ettei muka ollut Narinkkatorin mielenilmausten osapuoli, vaikka hän on ylpeillyt olleensa pitkään mukana haittamaahanmuuttoa puolustelevien leirissä.

Erna Bodström levitti näennäisasiantuntijan roolissaan myös perätöntä informaatiota piipittämällä Twitterissä, että ”rajojen sulkeminen tp-hakijoilta rikkoisi ihmisoikeussopimusta”, ja pyrkimällä naulitsemaan kannanottonsa toteamukseen, että se on ”fakta”.

Tosiasiassa sen enempää EU:n ihmisoikeussopimus, YK:n ihmisoikeuksien julistus kuin Genevessä 1951 solmittu pakolaissopimuskaan eivät oikeuta laajoja väestöjensiirtoja, eivätkä ne ole laaditut massamaahanmuuttoa varten. Valtioilla on oikeus joka tapauksessa ratkaista tapauskohtaisesti, keitä ne ottavat vastaan vai ottavatko ketään. Dublin-asetuksen mukaan jokainen Suomeen pyrkinyt turvapaikanhakija olisi pitänyt ja pitäisi edelleenkin palauttaa ensimmäiseen turvalliseen maahan.

Erna Bodströmin harjoittama ”faktojen” takominen osoittaa tietämättömyyden lisäksi myös epätieteellistä asennetta. Totuushan on, että mistään sopimusfaktoista ei voida johdella päätelmää, että ollessaan sopimusten mukaisesti asiat olisivat oikeudenmukaisesti, sillä normit ovat perin pohjin ideologisia.

Tieteenharjoittajien ei siis pitäisi ryömiä pykäläkoreografian taakse tavalla, jolla vasemmistolaiset ihmisoikeusjuristit ovat aina tehneet, sillä normeista ei voida johdella oikeudenmukaisuutta eivätkä normit muodosta apriorista lähtökohtaa moraaliselle reflektiolle.

Asia onkin päinvastoin. Meidän kriittisten filosofien ja yhteiskuntatieteilijöiden tehtävä on kyseenalaistaa maahanmuuttoa puolustelevat säädökset ja tavoitella sitä, mikä on oikeudenmukaista, hyväksi ja perusteltua, eikä lähteä siitä vasemmistolaisten suosimasta perusasenteesta, jonka mukaisesti kansalaisten ja tutkijoiden pitää alistua viranomaisvallan, poliittisen vallan tai ulkovaltojen harjoittamaan pakotukseen. Omasta mielestäni kokonaisuuden kannalta on hyväksi rajoittaa maahanmuuttoa huomattavasti ja estää sen yleishaitalliset muodot kokonaan.

Erna Bodström sivuuttaa turvapaikanhakijoita puolustellessaan täysin sen tosiasian, että (1) Suomeen muuttaminen ei ole ihmisoikeus, että (2) turvapaikanhakijat ovat loukanneet laajalti eurooppalaisten ihmisten ihmisoikeuksia, kuten oikeutta elämään ja terveyteen, että (3) turvapaikanhakijat ovat oikeudetta ja vailla vastavuoroisuuden velvoitteita siirtäneet elinkustannuksensa eurooppalaisten ihmisten maksettaviksi ja että (4) laajat väestöjensiirrot ja väestöpoliittiset mullistukset eivät ole Euroopan valtioille ja kansakunnille hyväksi.

Bodström ei näytä ymmärtävän myöskään sitä, millä tavoin maahanmuutto on johtanut (5) kansakuntien sisäiseen eripuraan ja (6) heikentänyt yhteiskunnallista tehokkuutta sekä kansalaisluottamusta jakaen Euroopan kansakunnat halki: tyhmiin ja viisaisiin. Tätä tuhotyötä hän ei ymmärrä, koska hän on itse konfliktin osa.

Mitään perusteluja tai näyttöä Bodström ei ole esittänyt ajamiensa tendenssien puolustukseksi, vaikka todistelutaakka olisi juuri hänen kaltaisillaan toimijoilla, jotka vaativat suuria muutoksia ja pyrkivät romuttamaan kansallisvaltioiden suvereniteetin sekä rajavalvonnan. Niillä puolestaan on oikeutuksensa historiallisessa ja luonnonoikeudellisessa kansakuntien itsejärjestymisessä ja itsemääräämisoikeudessa.

Entä mitä tämän kaiken keskellä tekee valtiollinen ja ”puolueeton” Yleisradio? Lavastaa maahanmuuton suosijasta ”puolueettoman asiantuntijan” ja puhuttaa häntä uutislähetyksessään samalla, kun tutkijana esiintyvä käyttää hänelle puettua roolia mielipiteidensä taikomiseen ”tieteeksi”.

Hänen kollegansa yliopistoissa ja muissa vasemmistopuolueiden puoluetoimistoissa puolestaan katsovat, että mitä räikeämmin ja epätodellisuudentajuisemmin puhuja puolustelee vihervasemmiston maahanmuuttopolitiikkaa, sitä suurempi tieteellinen ansio on kyseessä!

Näiden henkilöiden jatko-opiskeluoikeus olisi peruttava ja otettava tutkimustuet pois, kunnes metodiset ja tieteenfilosofiset valmiudet tutkimustyöskentelyyn on osoitettu. Tämä koskee sellaista tendenssitutkimusta, josta olen raportoinut esimerkiksi tässä, tässä, tässä ja tässä.

Yliopistojen pitäisi kieltäytyä hyväksymästä mitään sellaisia opinnäytteitä, joissa rikotaan johdonmukaisen päättelyn vaatimuksia, edustetaan poliittisia tendenssejä tai sivuutetaan reflektiiviseen ajatteluun liittyvä pro et contra -todistelun periaate (esimerkkejä kelvottomasta yliopistotoiminnasta esitän tämän kirjoituksen loppulinkeissä).

Opinnäytteitä ja tutkimuksia, joissa on jokin ideologinen, vasemmiston poliittisia konventioita heijasteleva tai poliittista ”soveliaisuutta” peräävä presuppositio, ei saisi hyväksyä tieteellisiksi tutkimuksiksi. Tutkimusten esiteoreettisiksi hypoteeseiksi ei saa hyväksyä normatiivisia aksioomia, olkootpa ne sitten lakeja tai sopimuksia, sillä tieteen tehtävä ei ole seurailla normeja vaan (A) tutkia yhteiskunnallista todellisuutta kriittisesti, (B) analysoida reflektiivisesti kausaalisuhteet, mitä mistäkin seuraa, ja (C) tältä pohjalta päätellä, mikä on sinänsä oikeudenmukaista tai yhteiskunnille käytännöllisesti hyväksi.

Erityisen tarkkana puolueettomuuden vaatimisessa on oltava silloin, kun tutkijaksi hakeutuvalla on jokin henkilökohtainen intressi tai sitoumus aiheeseensa, kuten monilla maahanmuuttoa suosivilla on avioliiton, sukulaisuuden tai muiden perhesyiden kautta (intressi-, osallisuus-, palvelussuhde- tai sukulaisuusjääviys). Maahanmuutto-ongelmien tarkastelu ongelman ”sisältäpäin” ei tarjoa tutkimuksellisen position mukaista etäisyyttä aiheeseen.

Mikäli yliopistoyhteisö ei noudata kriittisen tieteen periaatteita, se nolaa itsensä ja todistaa vain, kuinka pitkälle monikulttuuri-ideologian syöpä on levinnyt, kuinka löperöksi tieteellisen ajatuskurin rikkominen on mennyt ja kuinka syvällä sosialismin jätelietteessä koko porukka ui.


Rasismikortti valhemedian kädessä

Myös monet toimittajat lähtivät opiskelemaan tiedotusalaa ”parantaakseen maailmaa”, ja siksi heistä ei voi koskaan tulla tiedon välittäjiä, vaan he kokevat kutsumuksekseen poliittisen propagandan levittämisen. Tämän he tottahan toki myöntävät myös jäsenkirjasitoumuksillaan.

Traagista heidän kannaltaan on, että alun perin monet näistä marxilaisista uskoivat objektiivisen todellisuuden olemassaoloon ja sen välittämiseen ihmisten tajuntaan. He oppivat läksynsä niin perusteellisesti, että nyt he uskovat oman uskontonsa ehdottomaan paikkaansa pitävyyteen, mikä vastaa täysin myös Neuvostoliiton faktat tarkistaneen valtamedian toimintaa.

Taistelu oikeasta tiedosta ja totuudesta sekä erilaisten näkemysten väittäminen ”valheiksi” viittaavat pyrkimykseen omistaa totuus. Totuudeksi väitetään nykyisin EU-liturgiaa, kansainvälistymisen välttämättömyyttä, euroalueen puolustelua ja Euroopan hukuttamista kehitysmaalaisten muuttoaaltoon.

Väite ”valhemedioiden” olemassaolosta on lähtöisin valtavirran medioista, joiden lasitaloista alettiin kivittää perinteisten ja tarkoitushakuisten tiedotusvälineiden rinnalle syntyneitä tietolähteitä ja -kanavia. Edelleenkin niin sanottu valtamedia koettaa kaikin keinoin pimittää ja vaieta kaikesta maahanmuuttokriittisestä filosofisesta ja tieteellisestä informaatiosta, ja vihervasemmistolaisen agendan vastainen ajattelu koetetaan lavastaa ”rasismiksi”.

Rasismikortin heiluttelusta kärsii siis järki, ja tosiasiassa rasistisesti ajatteleekin rasismisyytösten esittäjä itse, aivan niin kuin ateisti tulee olleeksi uskovaisin teisti. Kieltäessään jumalten olemassaolon ateisti tunnustaa jumalauskon relevanssin ja myöntää siten uskonnollisen ajattelun ja sanaston merkitykselliseksi. Samaan tapaan myös ”rasistiksi” solvaaja on itse rasisti, sillä hän tunnustaa rotuajattelun relevanssin ja kiiruhtaa siten myöntämään, että rasismi kuumottaa ja kiehtoo häntä itseään kuin karhua hunaja.

Niinpä ”rasismin vastustajat” paljastavat olevansa juuri sellaisia typeryksiä, jotka eivät tunnista edes omia motiivejaan vaan toimivat täysin naiivisti ja ymmärtämättömästi kuin levottomat lapset. Ehkä juuri siksi suuri osa näistä hupsuista toimiikin yliopistoissa, joiden suojatyöpaikoista heidän ei ole koskaan tarvinnut siirtyä katselemaan, miltä aikuisten maailma näyttää.

Tosiasiassa rasismin kriitikoiden kannattaisi olla huolissaan islamistien tekemistä ja Euroopan kansalaisiin kohdistamista terroristisista murhista, joiden kohteet on valikoitu kansanryhmää koskevin perustein ja joiden motiivit ovat olleet aidosti ja alkuperäisesti rasistisia. Ihmisoikeuksia syödään ja maahanmuuttoa sataa kuin Haihurrikaanissa.


Todistelutaakan kääntämisyritykset ovat pimentäneet järjen

Terrorismitapauksen käsittely osoittaa lohduttomasti sen, millä tavoin kriittinen ajattelu ja rationalismi ovat kärsineet totaalisen vararikon ja kadonneet sekä yliopistoista että mediasta. On järjen kannalta tappiollista, että mediassa pitää taivastella ja erikseen perustella sellaisia itsestäänselvyyksiä, jotka koskevat esimerkiksi Turun ja Barcelonan terrori-iskujen rinnastamista toisiinsa (aivan kuten tässä Suomen Kuvalehden kolumnissa).

Rationalismin vararikkoa ei heijastelekaan vain vasemmistolaisen mielivallan lisääntyminen maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta puolustelevassa argumentaatiossa, sillä nämä palturin muodot ovat helposti tunnistettavissa ja kumottavissa.

Vaarallisinta on, että maahanmuuttokriitikoiden osoittamat ilmiselvät syy-yhteydet ja kokonaisilmiön olemukseen olennaisesti kuuluvat seikat esitetään valtamediassa äärimmäisen tarkkoja perusteluja vaativina ongelmina tai arvotetaan kansanryhmää vastaan kiihottamiseksi.

Terrorismin ja islamin väliltä sittemmin paljastuneet kytkökset puolestaan esitetään ”suurina ja merkittävinä tutkimustuloksina”, joita ei muka ymmärretty, ennen kuin ne oli aivan juurta jaksaen setvitty valtamedian omassa pesukoneessa tai käräjäoikeuksien poliittisissa oikeudenkäynneissä.

Turvapaikkaturismin puolustelijat ovat koettaneet taivutella maahanmuuton kriitikoita todistelemaan väitteensä, vaikka kriitikot eivät oikeastaan väitä mitään vaan arvostelevat ihmisoikeuksilla ratsastavia Suuren Unelman pioneereja, joilla itsellään on todistamista vaativia vaativia vahvoja väitteitä monikulttuurisen yhteiskunnan puolesta. Näiden onnen sotureiden pitäisi kyseenalaistaa omat perusoletuksensa, ja vasta, mikäli ehdotonta näyttöä monikulttuurisen kokeilun onnistumisesta saadaan, alkaa soveltaa ideoitaan käytäntöön. Nyt he ovat menetelleet tässäkin asiassa vice versa.

Aidanseipäistä jankuttelemisella ja rasismista syyttelemisellä huomio on käännetty immanentteihin yksityiskohtiin ja siten pyritty häivyttämään mahdollisuus tulkintoihin ja yleiskatsauksellisuuteen, jotka kertoisivat, mikä on yhteiskunnan kokonaistrendi ja tila.

Selkeä ja kirkas ajattelu on koetettu leimata ”populismiksi”. Politiikan kommentaattorit ja lausuntoautomaatit ovat puolestaan sanoneet vain sen, mitä myös heistä itsestään voidaan heidän lahjakkuutensa perusteella todeta: ”Tätä osattiin odottaa.”


Yliopistolla ja medialla on rekrytointiongelma

Mitään oivaltavaa tai uutta myöskään ”kriittisiksi” viime aikoina heränneet poliitikot eivät ole esittäneet, vaan tulokseksi on saatu pelkkiä itsestään selviä toteamuksia, jotka maahanmuuton arvostelijat sanoivat julki jo kymmenen vuotta sitten. Nyt miltei kaikki puolueet kilpailevat löytääkseen ratkaisuja niiden suurten ongelmien hoitamiseksi, joista Perussuomalaiset varoittivat jo vuosikymmen sitten ja joiden syntymistä Perussuomalaiset ovat koko ajan koettaneet estää.

Suurin osa median valokeilassa paistattelevista toimittajista ja heidän suosikeistaan on filosofiseen argumentaatioon kykenemättömiä lurjuksia ja keskinkertaisuuksia, jotka eivät pysty käsittelemään ja sietämään kognitiivista moniselitteisyyttä, omia ristiriitojaan ja älyllisiä ongelmia, vaan he pyrkivät madaltamaan haastavat ja mielenkiintoiset kysymykset normatiivisiksi konflikteiksi sekä huutavat sensuuria ja mielipidepoliisia apuun.

He ovat surkastuneet poliittisten tendenssien äänitorviksi, jotka pääministeri voi sujauttaa povitaskuunsa, ja tämä kaikki kertoo järjen tappiosta. Ongelma ja sen syy ei ole heidän koulutuksensa tai sen puute, eikä sitä siten voida ratkaista lisäkoulutuksella. Ongelma on heidän asenteensa, joka estää heitä toimimasta tieteellisen ja filosofisen käytännön mukaisesti. Ongelmana on myös tosiasia, että tieteellisiin tehtäviin on päästetty politrukkeja, joita ei olisi koskaan pitänyt päästää lähellekään järjelle ja kriittiselle ajattelulle pyhitettyjä pöytiä.

Myöskään turvallisuusalan korkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa, joissa maahanmuuton ja monikulttuurisuuden ongelmat ovat laajalti tiedossa, ei ole reagoitu adekvaatilla tavalla. Niissä toimivat tutkijat katsovat olevansa velvoitettuja palvelemaan hallitusvallan tarkoitusperiä ja lyövät kantapäänsä yhteen, niin kuin he ovat aina tehneet hallituksen väristä riippumatta. Ministeriöiden virkamiesten tavoin he ovat alistuneet katselemaan maahanmuuton ongelmaa kallella kypärin: vain pragmaattisesti, eli väestöjen hallinnan kannalta, eivätkä periaatteellisesti siltä kannalta, mikä olisi oikeudenmukaista tai hyväksi. Tämä on tehnyt myös heidän toiminnastaan pitkälti ideologista.

Akateeminen koulutus ja toimintastatus on annettu liian monille ja liian tyhmille, ja liian heppoisin perustein. Varsinkin yhteiskuntatieteet ovat imeneet piiriinsä älyllisesti lahjattomia ihmisiä, jotka yliopisto on sittemmin palkinnut puolueuskollisuudesta vihervasemmistolle.


Kirjoituksiani tieteen puolueellisuudesta

Olen koettanut vuoden ajan seuloa yliopistoissa tehdystä tutkimuksesta esiin kriittisesti maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen asennoituvaa tutkimusta, mutta en ole löytänyt yhtäkään, paitsi Riikka Purran tutkimuksen, jonka hän tosin teki pitkälti yliopiston ulkopuolella. Sen sijaan olen löytänyt aihetta näihin:

Lähikuvassa terrorismin tu(t)kija ja dosentti
Monikulttuuri-ideologian propagointi aloitetaan yliopistojen pääsykokeissa
Oikeutta juhlapaikanhakijoille
Pravdan jälkeisestä ajasta
Kun professori lausahtaa
Sosiologian (n)ostalgia
Pötypuheen vuodatuksella Vuoden Tiedekynäksi
Ihmisoikeusfundamentalismi on perustuslakipopulismia
Kamala mekkala ja kirkkotätien moraaliposeeraus
Aseman mamumielenosoitus ja pöllöpolitrukkien ökyröyhtäys
Maahanmuuttopropagandaa yliopistolla
Ääriliikkeillä pelottelijat tekevät näennäistutkimusta
Vasemmistolainenkin saa ajatella nyt filosofisesti
Sossupuhetta kansojen identiteeteistä
Toimittajat tuhattaitureina, professorit propagandaministereinä
Sixten kuin ”sixteen”
Thomas Piketty: kurpitsanaamio vai täytetty ankka?
Yliopistofilosofian vanhat ja uudet ruhtinaat
Dialogin Paavalit ja sovinnaisuuden Sokrateet
Ei saisi kärjistää
Historiallinen aivopieru
Internatsismia yliopistoissa
Maahanmuuttopolitiikan emämunaus
Mitä on politisoitunut yhteiskuntatutkimus?
Mitä on epämoraalinen yhteiskuntatutkimus?
Vihapuhetta valtiotieteellisessä
Suomalaisten filosofien TOP-20-lista
Suomalaisen nykyfilosofian historia


Kirjoituksiani median puolueellisuudesta 

Olen koettanut vuoden ajan haravoida valtamedian julkaisemasta aineistosta esiin edes joitakin kriittisesti maahanmuuttoon tai monikulttuurisuuteen suhtautuvia juttuja, mutta en ole löytänyt yhtäkään. Sen sijaan olen löytänyt aihetta näihin:

Terrori-iskun jälki-impact
Valhemedian likaiset legendat
Punaisen Yleisradion ongelma ei ole valtiollisuus vaan puolueellisuus
Sananvapauden päivä – Ei syytä juhlaan
Pravdan jälkeisestä ajasta
”Tämä terrori-iskusta tiedetään”
Ylen surkeaa hurskastelua
Yhyy, syrjintää – Ylen punaiset prikaatit iskivät
Nyt keksin, miksi TV on syntiä
Trump-uutisointi luotettavaa kuin kreikkalainen kirjanpito 
Pääministeri, johtamisen taakka ja kanan pahnat 
Toimittajat tuhattaitureina, professorit propagandaministereinä
Yle-politiikkaa: kulttuurimarxismista tulee marxilaista kulttuuria

26. elokuuta 2017

Terrori-iskun jälki-impact

Hallitus pyrkii ottamaan kaiken irti viikon takaisesta terrori-iskusta. Ei riitä, että hallituspuolueet saavat vaalilupauksensa toteutettua ja monikulttuurista yhteiskuntaa edistettyä, vaan pääministeri Juha Sipilä aikoo käyttää terrori-iskua myös kansalaisten yksityisyydensuojaa heikentävän tiedustelulain läpi runnomiseen. Lainuudistushan antaisi viranomaisille entistä laajemmat valtuudet tutkia kansalaisten tietojenvaihtoa ja muuta elämää.

Kontrolliyhteiskunnan tiukentaminen, tarkkailun lisääminen ja normiruuvien kiristäminen eivät ole tietenkään vain Juha Sipilän ansiota, vaan ne ovat terrorismin leviämisen vahingollisia sivuseurauksia, joihin terroristit pyrkivät. Mutta on pääministeri Sipilällä myös oma kamelinsa keitaalla sikäli, että ilman hänen suvaitsevaisuuttaan tähän maahan ei olisi humahtanut suurta määrää potentiaalisia tai aktuaalisia muslimiterroristeja.

Juha Sipilä näyttää saaneen terrori-iskusta tehokkaan verukkeen Suomen kansalaisiin kohdistuvan kontrollin kiristämiselle, joten siinä mielessä hänen yhteistyönsä maahan kutsumiensa hyvyyden lähettiläiden kanssa toimii hyvin. Pahinta on, että vaikka terrori-iskun tekijät onkin nyt saatu kiinni, terrorismin todelliset syylliset – ääri-islamistiset organisoijat ja rajavalvontaa madaltaneet Euroopan unionin poliitikot – ovat yhä vapaalla jalalla.


Kiikarissa väärät kohteet

Päivi Räsäsen löytö, sisäasiainministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg (jolla ei ollut virkaan päätyessään päivääkään kokemusta ministeriön hallinnonalalta), puolestaan yllytti kansalaisia tarkkailemaan ja ilmiantamaan toisiaan terroriuhan pelossa. Hänen mukaansa pienimmistäkin epäilyistä pitäisi ilmoittaa viranomaisille. Tämän toimintamallin hän lienee saanut Juudakselta.

On hyvin todennäköistä, että viranomaisille annettuja tiedustelun lisävaltuuksia ei käytettäisi ensisijaisesti muslimiterrorismin ennalta eliminointiin. Myöskään Turun terrori-iskua ei pyritty estämään, vaikka tekijästä oli kanneltu, ja epäily oli olemassa.

Iltalehti kertoi tänään nimettömänä esiintyvää muslimivaikuttajaa lainaten, että ”[p]arhaillaan Turun jihadistit ovat kaikki kaivautuneet koloihinsa: ei pidetä yhteyttä, ei liikuta näkösällä, ei käydä edes moskeijassa. Pölyn annetaan laskeutua. Supo kyllä tietää, keitä he ovat, hän sanoo.” Ja: ”Supo ja KRP tappelevat keskenään. Ne ovat ihan sekaisin, hän tuhahtaa.

Iltalehden haastatteleman muslimivaikuttajan mukaan Suomessa asuu satoja jihadisteja. Turussa heitä asuu hänen mukaansa ”tosi paljon”. Muslimien oloja tuntevan muslimin mukaan ”[s]uomalaisilla on sellainen kuva, että maassa ei ole jihadistisaarnaajia”, mutta itse hän on eri mieltä ja sanoo, että ”puheita on, jopa yleisissä moskeijoissa. Lisäksi kokouksia voidaan pitää yksityiskodeissa. Niistä puheista suomalaiset eivät tiedä mitään.

On vaikea sanoa, perustuuko muslimilähteen lausunto enemmänkin haluun syytellä Suomen viranomaisia vai yritykseen osoittaa islamin vaikutusvaltaa. Olennaista on, että viranomaiset eivät ole puuttuneet asiaan.

Todennäköistä onkin, että poliisin lisävaltuuksia käytettäisiin maahanmuuttokriitikoiden, kansallismielisten poliitikkojen ja monikulttuurisuuden arvostelijoiden jahtaamiseen. Niinhän kävi, kun Supo nosti uhka-arviotaan Suomen Sisun julkaistua Muhammadin pilakuvat, minkä järjestö teki kansainvälisen lehdistön perässä. Tosiasiassa järjestö tekikin eettisesti ja oikein, kun taas viranomaisten oma toiminta alkoi olla vaaraksi kansanvaltaiselle yhteiskunnalle ja sananvapaudelle.

Tehokkainta, mitä nykyinen sisäasiainministeri Paula Risikko puolestaan on saanut aikaan, on kahdensadan nettipoliisin palkkaaminen kyttäämään kansalaisten keskustelua internetissä. Tosiasiassa 8,5 miljoonan resurssi olisi tarvittu terrorismin eliminointiin ja rajojen valvomiseen eikä ”vihapuheeksi” lavastetun poliittisen arvostelun ”tutkimus- ja torjuntatyöhön”.

Kummallista onkin, että poliisi ei ole puuttunut vihervasemmistolaisten ääriajattelijoiden rääkymiseen internetissä, vaikka kannanotoissa suorastaan ihannoidaan väkivaltaa, kuten Ylen toimittajan Juhani Kenttämaan äskeisessä Facebook-päivityksessä, jossa suomalaista haukuttiin ”ihmisjätteeksi” ja kannustettiin ”heittämään kivellä nokkaan”. Sen sijaan perussuomalaisia uhataan kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, aivan kuten nyt kansanedustaja Juho Eerolaa, joka oli paheksunut romanikerjäläisten rikollista toimintaa.

On poliittiselle järjestelmällemme vaaraksi, että maahanmuuton ongelmien vuoksi viranomaiset ja poliitikot luovat kontrolli- ja kavallusyhteiskuntaa, jossa yksityiset kansalaiset voivat käyttää poliisia, syyttäjälaitosta ja tuomioistuimia henkilökohtaisten ajojahtiensa ja kostonhimonsa toteuttamiseen. Niinhän kävi jo Mika Illmanin nostaessa syytteen Jussi Halla-ahoa vastaan. Aika on paljastanut Halla-ahon ennustukset täysin oikeiksi samalla, kun oikeuslaitoksen toiminta on ajautunut vaakalaudalle.

Vastaamatta on peruskysymys, miksi ylipäänsä minkään viranomaisvallan, puolueen tai toisten ihmisten pitäisi päättää siitä, mitä kansalaiset saavat ja voivat toisistaan ajatella ja sanoa. Minkään yhteiskunnallisen totuuden tavoittelu ei ole mahdollista, jos sitä varjostaa rangaistusten uhka. Tästä syystä vihervasemmiston kannattaisi keskittyä repimään kappaleiksi poliittista korrektiutta vaativia periaatteitaan eikä itseään oppineempien kirjoituksia, jotka perustuvat asiantuntemukseen ja välittävät tietoa ja totuutta.

Petteri Orpon pahimpia virheitä on rajojen avoinna pitämisen lisäksi ollut asiallisen keskustelun tukahduttaminen. Tasan kaksi vuotta sitten hän väitti, että ”pakolaisten motiivien arvostelu on rasismia”. Jokaisen tulisi ymmärtää, että toiminnan syiden arvostelu on jo käsitteellisesti aivan eri asia kuin mikään rasismi. Orpon mukaan Turussa ihmisiä murhanneen terroristin motiivien arvostelu olisi kuitenkin ”rasismia”, ja tälle kannanotolle nauranevat Timo Soinin ravihevosetkin.

Sananvapauden ja yhteiskunnallisen totuuden kannalta tuhoisaa on, että samanaikaisesti, kun kansalaisia estetään arvostelemasta maahanmuuttoa ja poliitikkojen toimintaa, poliisia on kielletty kertomasta turvapaikanhakijoiden rikoksista, ja kansalaistapahtumia ympäröidään turvamuureilla sekä rekoilla, ”jotta pelolle ei annettaisi valtaa”.


Järjen vararikko

Supon pienimunaiset salakytät voivat nyt kyylätä omista puskistaan aineistoa, joka alun perinkin on tarkoitettu mahdollisimman monien saataville, joten sikäli he eivät voi välttää näkemästä, jos jollain on isompi, eikä demokratia ja tasa-arvo toteudu.

Mutta asialla on myös filosofisesti tärkeä puolensa. Tarkkailun lisäämistä ja normiruuvien kiristämistä perustellaan niiden ”järkevyydellä”. Valvonnan vaihtoehtona esitetään se, että muutoin terrori-iskut lisääntyvät. Kontrolliyhteiskuntaa perustellaan siis ”pienemmän pahan” valitsemisella, ja kahleiden ripustelua pyritään rationalisoimaan.

Tosiasiassa tarkkailun lisääntyminen, vaihtoehtojen väheneminen ja sekä henkisen että fyysisen liikkumatilan kapeneminen ovat seurauksia juurisyystä, eli maahanmuutosta. Tämä perusongelma jätetään kuitenkin politiikassa, mediassa ja tieteessä huomiotta ja käsittelemättä, ja kansainväliselle muuttoliikkeelle antautuminen esitetään yhteiskunnallisena tai luonnonlainomaisena välttämättömyytenä, joka on osa kansainvälistymistä ja globalisaatiota ja jolle ei muka voida mitään.

Koska tämä perusaksiooma on epätosi, putoaa pohja myös kontrolliyhteiskunnan luomiseen tähtäävältä rationaliteetilta. Tarkkailun ja valvonnan ”järkeistäminen” on perustunut yhteiskunnalliseen valheeseen, jolla kansalaisvapauksien ja -oikeuksien loukkauksia on pyritty oikeuttamaan käyttäen verukkeena maahanmuuton mukanaan tuomaa rikollisuutta.

Tosiasiassa ongelma olisi ratkaistavissa puuttumalla juurisyyhyn ja lopettamalla kansallisvaltioiden itsemääräämisoikeutta kolhiva muuttoliike, jolla myös länsimainen rationalismi on sairastutettu ja saatu näyttämään häntäänsä purevalta koiralta.

Tätä kautta valkenee, että maahanmuutto ei ole mikään marginaaliongelma eikä erilliskysymys vaan monien yhteiskunnallisten ongelmien alkusyy, jolla myös länsimainen järjen käyttö on kutistettu kulttuurirelativistiseksi välinerationalismiksi: suurimpien haittojen hallintayritykseksi ja ”pienimpien pahojen” puntaroinniksi.

Myös järjellisin keinoin yritetään nyt vain hillitä entistä suurempia ongelmia samalla, kun filosofinen periaatteiden ja päämäärien määritteleminen koetetaan lakaista sivuun ”fundamentalismiksi” julistettuna.

Tosiasiassa arvojen, periaatteiden ja päämäärien määritteleminen on filosofisen rationaliteetin nimenomainen tehtävä, ja ratkaisuksi suositan haittamaahanmuuton lopettamista ja monikulttuuriseen yhteiskuntaan tähtäävän toimintamallin hylkäämistä.

Ensi töikseni ilmiannan Juha Sipilän, Petteri Orpon, Paula Risikon ja Päivi Nergin kansalaisten rationaliteettiin kohdistuvista torpedointiyrityksistä ja yksityisyydensuojaan sekä kansalaisvapauksiin kohdistuvan terroriuhan valmistelusta.

23. elokuuta 2017

Mitä iloa iskuista? – Terrorismi ja ”positive thinking”


Synkimmälläkin pilvellä on kultareuna. Nyt kun Lähi-idän Sanomat ovat lakaisseet Barcelonan ja Turun terrori-iskuista nousseen pölyn maton alle omilla terrorismia puolustelevilla vasta- ja peiteuutisillaan, on aika ajatella asioiden valoisia puolia.

Pohditaanpa hetken, mitä iloa tai hyötyä muslimi-invaasioon liittyvistä terrori-iskuista voi olla. Tässä muutamia selviä etuja.


1. EU-eliitin samppanjasosialistit ja kaviaarikommunistit voivat iloita monikulttuurisen yhteiskunnan etenemisestä.

2. Saadaan lisää tietoa islamista ja opitaan ymmärtämään sen olemusta.

3. Vihervasemmistolaiset ja suvaitsevaiset voivat taistella maahanmuuttokriitikoita vastaan terroristien tuella ja huutaa haittamaahanmuuttoa vastustaville natseille, että ”me emme alistu”.

4. Terrori-iskujen vuoksi annetaan lisää rahoitusta yliopistojen vihervasemmistolaisille terrorismin selittelijöille, jotka näin voivat pulskemmin.

5. Kollektiivinen sureminen kiinteyttää yhteisöä.

6. Mitä enemmän on väkivaltaisia muslimiterroristeja, sitä selvemmin opitaan, että kaikki muslimit eivät ole terroristeja.

7. Opitaan, että ihmisrotujen välillä ei ole eroja, vaan ainoastaan niiden käytös poikkeaa jyrkästi toisistaan.

8. Vanhemmat oppivat paimentamaan paremmin lapsiaan, ja viranomaiset oppivat valvomaan kansalaisia, ”jotta mitään ei vain sattuisi”.

9. Läheisensä menettäneet omaiset ja väkivallan uhrit saavat itkeä ja kokea sisäministerin lupaamaa kulttuuriväristystä.

10. Lohdutuksen tarve luo yhteiskuntaan solidaarisuutta, jota vasemmisto on aina kaivannut.

11. Ei-perussuomalaisten poliitikkojen vaalilupaukset monikulttuurisen yhteiskunnan toteuttamisesta tulevat lunastetuiksi terrori-iskujen myötä.

12. Terrori-iskut ohjaavat lehdistöä luovuuteen ongelmien ratkaisemiseksi.

13. Helsingin Sanomat oppii kantamaan huolta toimittajiin ja turvapaikanhakijoihin kohdistuvasta kansalaisraivosta.

14. Toimittajien ei tarvitse keskittyä totuuden kertomiseen, vaan he voivat parantaa maailmaa, kuten monet aikoivat jo opiskelemaan lähtiessäänkin.

15. Yleisradio oppii toimimaan yhtä tehokkaasti kuin Neuvostoliiton valtamedia, joka tarkisti aina faktat ja kertoi ajankohtaislähetyksissä, ”mitä kansalaisten pitäisi ajatella tästä asiasta” (Ylen toimittajan kysymys pääministeri Juha Sipilälle A-studiossa 21.8.2017).

16. Ihmiset oppivat Hesaria lukemalla tarkistamaan mielipiteidensä oikeellisuuden, eli jos Hesari haukkuu, on näkökanta todennäköisesti oikea, kun taas sen minkä Hesari kehuu, voi ottaa varoituksena vastaan.

17. Naiset saavat vihdoinkin pukeutua kaapuun turvattomuuden vähentämiseksi, ja heidän tulee järkeväksi pitää mukanaan suojelijaa, kuten islamin laki määrää.

18. Terrorismin lisääntyessä unohdetaan muu väkivaltarikollisuus, esimerkiksi raiskaukset, joihin Lähi-idästä tulleet miehet ja maahanmuuttajat syyllistyvät tutkimusten mukaan 1030-kertaisella todennäköisyydellä kantaväestöön verrattuna.

19. Koska hunnuttamaton nainen on islamin mukaan vapaata riistaa, suvaitsevaisten naisten turvallisuus paranee, sillä he oppivat pukeutumaan oikein.

20. Kun muslimimiehet joko vaativat naisilta oikeaa pukeutumista tai raiskaavat heitä, vääräuskoiset suomalaismiehet puolestaan oppivat, kuinka nynnyjä he ovat, kun eivät kykene huolehtimaan naisistaan, ja tämän demonstraation tuloksena osoitetaan islamin valtaa sekä näytetään, kuka maassamme määrää.

21. Tulee toimintatilaisuuksia sopivaa hetkeä ja rakoa tsiigaileville turvapaikanhakijoille.

22. Hyvä sanoma ei valu hukkaan vaan lankeaa otolliseen maaperään, ja näin väestö rikastuu.

23. Tieteessä koittaa jännät ajat, kun rahaa ja palkintoja virtaa niille tutkijoille, jotka osoittavat tekeleensä ”informatiivisiksi” taikomalla monikulttuurisuuden ristiriidat etevästi pois.

24. Terrorismia ammatikseen vähättelevä Leena Malkki Helsingin yliopistosta oppii näkemään terrorismin syyt selvemmin kuin Stevie Wonder väittäessään, että vielä ei tiedetä, onko iskulla yhteys islamiin ja että tekijöiden yhteinen tausta ei kerro vielä mitään.

25. Turvapaikan saaneet ja käännytetyt voivat kokea olonsa turvalliseksi, kun kantaväestö ei uhkaa heitä vaan oppii, että heitä kannattaa pelätä.

26. Suomalaiset oppivat, että ei pidä pelätä eikä vihata vaan ajatella ja toimia, mikä puolestaan sivistää.

27. Ongelmat ohjaavat käyttämään älynystyröitä, ja sodassa tiede ja tekniikka edistyvät niin kuin edellisissäkin maailmansodissa.

28. Maahanmuuttoon liittyvät mielipiteet jakavat ihmisiä tyhmiin ja viisaisiin, ja tällä tavoin opitaan erottamaan tyhmät viisaista.

29. Opitaan olemaan oikealla tavalla Euroopan unionin jäsenmaa ja kantamaan vastuuta myös kaikesta siitä, mihin meillä ei ole syytä.

30. Suomen kansanvälinen maine kohenee, kun monikulttuurisuuden ongelmat syvenevät meidänkin maassamme.

31. Suomalaisten ei tarvitse enää sivusta katsella monikulttuurisen yhteiskunnan ongelmia, emmekä syrjäydy, jää osattomiksi tai ajaudu ulkopuolisiksi, eikä Suomi ummehdu.

32. Presidentillä ja hallituksella on tilaisuus ajaa Brysselin-kollegojensa asiaa ja samastua Euroopan unionin eliittiin, joka on aina vaikutusvaltaisempi kuin kaikki Suomen kansalaiset yhteensä.

33. Saadaan ennakkotietoa Suomen tulevaisuudesta ilman tulevaisuusselvitystä.

34. Kun itsenäisyydeltä on viety sisältö hävittämällä kansallinen itsemääräämisoikeus, mädättämällä kansa maahanmuutolla, tuhoamalla kansalaisluottamus eripuralla ja pilaamalla yhteiskunnallinen tehokkuus kulttuurikitkoilla, ei tarvitse viettää ”Suomi 200” -juhlia, jotka tulisivat kohtuuttoman kalliiksi.

35. Terrorismin arkipäiväistyttyä ei tarvitse joka iskun jälkeen suruliputtaa, ja näin säästetään liputuspäivissä.

36. Ymmärretään, että Suomi on yhtä kuin ihmiset, jotka täällä asuvat, ja että väestön muuttuessa katoaa koko Suomi.

37. Käsitetään, mikä voimavara ”nuorisossa” piilee.
 
38. Mitä enemmän terrorismia on, sitä nopeammin opitaan unohtamaan aiemmat iskut, esimerkiksi Kajaanin Otanmäen surmatyö, jossa muslimit murhasivat Arto Mikkosen, josta valtamedia parhaansa mukaan vaikeni ja jonka surmaamista sen enempää presidentti kuin ministeritkään eivät paheksuneet.

39. Suomalaiset lakkaavat kiistelemästä leikkausjonoissa, kun kiireellisemmin hoitoa tarvitsevat terroristit ja heidän uhrinsa kiidätetään potilasjonojen ohitse.

40. Opitaan, että jänisten itsemurhakirja ei olekaan niin mustaa huumoria kuin on luultu, vaan se sopii kuvaamaan myös rajansa avanneiden länsimaiden todellista tilaa.

41. Opitaan, miksi jälkiviisaus kannattaa esittää etukäteen.

42. Tarvitaan lisää kotouttajia ja maahanmuuttajien palvelijoita, etteivät muslimit, pakolaiset ja turvapaikanhakijat suuttuisi, ja tämä puolestaan luo työpaikkoja, joita tarvitaan tietyistä syistä.

43. Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta palkitsee vihreiden, vasemmiston ja kokoomuksen hippisiiven tuella laittomat maahantunkeutujat ja potentiaaliset terroristit alkamalla tarjota heille ilmaista oikeusapua ja mielenterveyspalveluja, sillä näin säästetään terrorismioikeudenkäynneissä eikä tulijoita tarvitse elättää häkissä, vaikka oikea ratkaisu olisi tietysti palauttaminen.

44. Yliopiston ruokkimat sosialistit ja kommunistit voivat iloita suomalaisen yhteiskunnan raunioittamisesta, sillä heidän vetoomuksensa on kuultu, ja kulut laittomien maahantunkeutujien palveluista käännetään veronmaksajien maksettaviksi.
 
45. Opitaan osoittamaan vieraanvaraisuutta, kuten Avulias-Aatu ja Pölhö-Kustaa, jotka laittoivat talonsa konkurssiin kilpaillessaan anteliaisuudessa.

46. Hallitus ja maahanmuuttoa toivovat suvaitsevaiset voivat osoittaa todellisen laupeutensa.

47. Terrorismi antaa tilaisuuden pohtia asioita tarkemmin ja vastustaa entistä enemmän maahanmuuttokriitikoita ja perussuomalaisia.

48. Tunteettomiksi moititut suomalaiset oppivat, että heillä on vihan tunteita ja samalla muitakin tunteita, eikä enää tarvitse ajatella, että ihmiset olisivat tunteettomia olentoja, vaikka toisaalta sanotaankin, että ei saa pelätä.

49. Opimme tuntemaan syyllisyyttä siitä, että terroristien toiminta aiheuttaa jokaisessa psyykkisesti terveessä ihmisessä vihareaktion, jota ilman heillä ei olisi myöskään muita inhimillisiä tunteita.

50. Suvaitsevaiset tyhjän länkyttäjät saavat tilaisuuden esitellä retorisia taitojaan Uusvasemmistolaisen Suomen blogeissaan, joissa he peräävät todisteita terrori-iskujen islamilaisesta taustasta.

51. Hallitus, vasemmisto-oppositio, valhemedia ja kirkon tekopyhät patustelijat voivat aloittaa propagandansa, jonka mukaan Suomen pitää kuulua globaaliin suuntaukseen, jolla kansallisvaltiot tuhotaan, hyvinvointiyhteiskunnat kumotaan ja turvallisuus hävitetään.

52. Mikäli maahanmuuttoa puolustelevien jankuttajien leukaperiin kiinnitettäisiin sähkögeneraattorit ja virta syötettäisiin valtakunnanverkkoon, ei tarvittaisi uutta ydinvoimalaa, sillä sähköt eivät katkeaisi kaapeleista koskaan.

53. Opitaan, mitä tarkoittaa todistelutaakan kääntäminen, kun monikulttuurisuuden arvostelijoilta vaaditaan kirjallisuusviitteitä ja näyttöä, vaikka he eivät väitä mitään vaan kritisoivat monikulttuurisuuden kannattajien väitettä, että maahanmuutto muka toimii ongelmattomasti ja hyvin.

54. Käsitämme, että suomalaisten on sopeuduttava maailman muutokseen, jolle ei voida mitään (ellei tehdä).

55. Tieteessä havaitaan, että maahanmuutto on luonnonvoima, jolle ihmiset eivät voi mitään poliittisilla valinnoilla.

56. Suojeluskuntatoiminta saa uutta puhtia.

57. Ymmärrämme, että rasisminvastaisten ryhmien korvaan särähtää, jos murhaajaa sanotaan ”ulkomaalaisen näköiseksi” tai käytetään väärää sanamuotoa muslimista, mutta rasismin vastustajia ei järkytä, kun islamistiset joukkoteurastajat leikkaavat viattomien ihmisten kurkkuja auki ja nauravat päälle.

58. Poliitikoilla on tilaisuus osallistua ”Maailma kylässä” -festivaaleille ja olla huolissaan suomalaisten vihasta samanaikaisesti, kun he suhtautuvat sympatialla muslimien taholta pursuavaan vihaan.

59. Opitaan kunnioittamaan profeettaa ja ettei uskontoa saa arvostella.

60. Havaitaan, että kaikki uskonnot ovat samanlaisia, sillä myös evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Kari Mäkinen meni terroristien puolelle väittämällä, että tekijä on ”yksi meistä”.

61. Oivalletaan, että arkkipiispa on yksi heistä mutta ei meistä.

62. Opitaan, että viha johtuu siitä, että vihollinen on keskellämme, vaikka se ei olekaan meissä.

63. Käsittäessään olevansa itse osa islamin riivausta arkkipiispakin ymmärtää, ettei pääse irti Perkeleestä, mikä puolestaan tekee manausyritykset yhtä turhiksi kuin terroristien rukoukset.

64. Voin osoittaa olevani pätevämpi kuin arkkipiispa, sillä hänen sijassaan olisin saarnannut kansalle, ettei minkään uskonnon tai eettisen järjestelmän nimissä pidä surmata viattomia ihmisiä, niin kuin homojen lynkkaajat tekevät.

65. Arkkipiispakin oppii ekumeniaa ja ymmärtää, etteivät sharia-murhaajat saisi laittaa kenellekään narua kaulaan.

66. Kun terrorismi yleistyy, hallituksen ei tarvitse julistaa hätätilaa eikä Suojelupoliisin nostaa terroriuhan tasoa, kuten Suomen Sisun julkaistessa Muhammedin pilakuvat, sillä onhan toki sananvapaus paljon vaarallisempi asia kuin muslimien harjoittama väkivalta.

67. Päivi Räsäsen siunaus Suomelle, sisäasiainministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg, voi jatkaa kristillisissä valheissaan piehtarointia tviittaamalla, että Suomen turvallisuustilanne on parempi kuin aikoihin, ja näin kansalaiset saavat nauraa ilman huvilupaa.

68. Poliisihallituksen viestintäpäällikön ei tarvitse uudelleen tviitata Nergin kannanottoa, sillä tiedämme sen jo.

69. Päivi Nerg voi jatkaa kristillisissä laupeudentöissään piehtarointia ja yleisen turvallisuuden parantelua kehottamalla viattomia kansalaisia kavaltamaan toisiaan pienistäkin epäilyistä, mutta terrorismin pääasiallisista syypäistä, eli ääri-islamisteista ja hölmöistä ministereistä hän ei puhu mitään, ja tällä tavoin kansalaiset saavat itkeä.

70. Ymmärretään, miksi Supon demarivirkamiehet eivät tutki terroristien toimia, sillä he kuluttavat aikansa ja voimavaransa maahanmuuttokriitikoiden syynäämiseen ja DDR-muistikorttipelin lätkimiseen kamarilla.

71. Uhkien lakaiseminen maton alle kertoo hallituksen maahanmuuttopolitiikan onnistumisesta.

72. Filosofien ei tarvitse selvitellä Ludwig Wittgensteinin teoksesta Varmuudesta, mitä varmuus on, sillä he voivat päätellä asian siitä, että muslimien tullessa maahan varmuus terrori-iskun tapahtumiselle kasvaa 100 prosenttiin.

73. Propabilistiset todennäköisyysteoreetikot pääsevät varhennetulle eläkkeelle, sillä muslimien maahanmuutto nostaa terrori-iskun todennäköisyyden absoluuttiseen varmuuteen eikä todennäköisyyden käsitettä enää tarvita.

74. Terrori-iskun tapahduttua ymmärrämme paremmin, mitä poliitikot, tutkijat ja media tarkoittivat lauseellaan, että tätä on osattu odottaa, ja Matti Nykänen elämänviisaudellaan, että jos jokin asia on varma niin se on aivan varma.

75. Toteamalla, että ”terrori-iskua on osattu odottaa”, ministerit ja tutkijat voivat osoittaa tienneensä, että isku olisi pitänyt torjua sulkemalla rajat laittomalta maahanmuutolta, ja näin heidät voidaan laittaa syytettyjen penkille terroristien tueksi.

76. Ministerit voivat osoittaa valtiomiesmäisyytensä jatkamalla turvapaikanhakijoiden vastaanottamista, sillä täytyyhän monikulttuurisuuden joskus onnistua pienimmänkin todennäköisyyden vallitessa.

77. Kansalaiset ymmärtävät, että terrori-iskun odottaminen taisikin tarkoittaa poliitikkojen ja tieteilijöiden puheissa terrori-iskun toivomista, sillä he eivät alkaneet vastustaa laitonta maahanmuuttoa.

78. Mediatutkijat paheksuvat sitä, että terrori-iskua odottivatkin oikeastaan kansallismieliset, jotka voivat nyt osoittaa, kuinka oikeassa he ovat olleet.


Kuten näette, maahanmuutosta, monikulttuurisuudesta, islamista sekä niihin liittyvistä terrori-iskuista on paljon iloa ja hyötyä, ja luetteloa olisi helppo jatkaa. Surullinen varjopuoli on, että Suuren Unelman toteutuminen vielä viipyy.

Lohdutuksena on, että terrorismi on ehtymätön luonnonvara kuten väestönkasvukin, joten kiirettä ei ole. Kaikki aikanaan ja malttia nyt, ettei vauhti olisi liian kova.

21. elokuuta 2017

Valhemedian likaiset legendat

Valtakunnan valhemedioissa alkoi Turun terrori-iskun jälkeen vyörytys, jolla terroristien islamilainen ja lähi-itäläinen tausta yritettiin jynssätä pois. Terroristen kanssa samaan viiteryhmään kuuluvista muslimeista alettiin varustella sankareita, jotta näin voitaisiin pyyhkiä pois päätelmät siitä, että väkivaltaisuus on leimannut laajalti myös muita samantaustaisia ihmisiä.

Katsotaanpa, miten eräät johtavat päivälehdet koettivat liudentaa terroristien etnisen ja uskonnollisen taustan pois terrorismin selitystekijöiden joukosta.

Tässä tehtävässään mediat käyttivät assosiaatioharhaa, jonka mukaisesti lukijoita erehdytettiin päättelemään, että mikäli samaa uskontoa tai etnistä viiteryhmää edustava taistelee kadulla terrorismia vastaan, myöskään terroristin terroristisuus ei voi johtua uskonnosta tai etnisestä viiteryhmästä, siis kertoa esimerkiksi islamista, marokkolaisuudesta tai statuksesta turvapaikanhakijana.

Turun Sanomat leipoi pyhimystä Ahmad Hosseini -nimisestä terroristin kanssa samaan viite- ja ikäryhmään kuuluvasta henkilöstä, jonka lehti väitti ”auttaneen” terroriteon uhria. MV-lehti puolestaan paljasti tuota pikaa asioiden todellisen laidan. Oikeasti uhria auttoikin kansallismieliseksi haukuttu suomalainen mies maahanmuuttajataustaisen Ahmadin katsellessa tumput suorana vieressä (myöhempien selitysten mukaan hän jelppi jotain toista uhria jossakin nurkan takana).

Kyse oli Turun Sanomien tarkoitushakuisesta lavastuksesta, jolla koetettiin luoda sankaritarinaa sen johtopäätöksen hälventämiseksi, että lisääntynyt terrorismi liittyy elimellisesti maahanmuuttoon ja on seuraus islamistien maihinnoususta ja epäperäisten maahantunkeutujien lompsimisesta rajojen yli. Jussi Halla-ahon viitattua Turun Sanomien valeuutiseen ja MV-lehden juttuun suvaitsevaisto masinoi häntä vastaan informaatiosodankäynnillisen viha- ja some-hyökkäyksen, johon myös Yleisradio meni mukaan osana valtamedian kollektiivista ”käsi kättä pesee” -solidaarisuutta.

Näin valtamedia yritti yksityiskohtaan takertumalla lavastaa vihervasemmistolaisista toimittajista ja maahanmuuton suosijoista hurskaita sananvapauden marttyyreja, jotka puhtain purjein puolustavat maahanmuuttajia suomalaisten hyökkäyksiltä. Samanaikaisesti suomalaisten uhrien ja sankarien toivottiin jäävän vähemmälle huomiolle, minkä myös presidentti huomasi. Turun Sanomat yritti siis laatia tyypillisen peite- ja vastauutisen siirtääkseen huomion pois terrori-iskun kannalta olennaisesta asiasta, joka on tietenkin suomalaisiin ihmisiin kohdistettu viha.

Turun Sanomat yritti viimeiseen asti luoda myös terrori-iskun tekijästä kuvaa sympatiaa ansaitsevana ”masennuspotilaana”, ja samaan ideologisten ainesten pois selittelyyn syyllistyi myös Iltalehti, joka viittasi Turussa ”oleilevan” marokkolaismiehen ”outoon käytökseen”. Supon tiedotteen mukaan kyse on kuitenkin entistä varmemmin ääri-islamilaisesta terrorismista, jonka päätekijä Abderrahman Mechkah saapui maahan väärällä nimellä, ja vähitellen on varmistunut, että hänestä oli jo aiemmin vihjattu Supolle ja että hänen rikoskumppaninsa on tuomittu Suomessa seksuaalirikoksesta.

Toinen vahva motiivi terroristien mielivallalle islamilaisen radikalismin ja pyhän sodan ohella on tietenkin henkilökohtainen halu käyttää hyväksi turvapaikkajärjestelmää ja länsimaisten ihmisten laupeutta. Sitä Suomen älyllisesti mitättömillä ministereillä onkin riittänyt heidän avatessaan tulijoille tulvaportit ja syyttäessään riskeistä puhuvia ”rasisteiksi”. Ottaisitko sinä karkin kiposta, johon on sadan karamellin joukkoon piilotettu kaksi kuolettavaa myrkkyä sisältävää makeista muiden aiheuttaessa vain pahoinvointia?

Yleisradio jatkoi säälipisteiden keruuta terroristeille hehkuttamalla otsikossaan, että ”[t]erroriteon pääepäilty oli saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen” ja kursivoimalla jutun korjaukseen, että ”Ylen luotettavista lähteistä saamien tietojen mukaan päätös on ollut nimenomaan kielteinen”. Kumipalloefektiä hyödyntäen toivottiin, että terroriteosta syytettäisiinkin suomalaisia viranomaisia, jotka olivat muka tehneet väärän käännytyspäätöksen.

Olisi mielenkiintoista tietää, paljonko jutun kirjoittanut Päivi Happonen luulee suomalaisia uhreja ja heidän omaisiaan liikuttavan sen, vaikka tekijä olisi potkaistu tästä maasta ikuisiksi ajoiksi pois jo ennen kuin hän pääsi toteuttamaan väkivaltaiset aikeensa.

Sanoma-konsernin valhemedioihin kuuluva roskalehti Ilta-Sanomat puolestaan teki sankarin iranilaistaustaisesta Mohammed Mokhtarista, joka lehden mukaan ”näki Turun puukottajan juoksevan veitsi kädessä” mutta ”oli vain 20 sekunnista kiinni, että olisi voinut pysäyttää hänet”.

Suomalaisten oma panos jätettiin taaskin lähes kokonaan huomiotta, vaikka turkulaisen 70-vuotiaan miehen toiminta terroristin kiinniottamiseksi oli ansiokasta, ja tapahtumasta kerrottiin ilman moraaliposeerausta.

Helsingin Sanomat truuttasi peräti kaksi juttua, joissa sääliteltiin maahanmuuttajataustaisten muslimien kovaa kohtaloa. Lehti kirjoitti otsikkoihinsa, että ”Turun puukotuksissa apuun rientänyt Hassan Zubier saapui pyörätuolissa muistohetkeen” ja ”Hasan juoksi Turun puukottajan perään ja sai itse puukosta kaulaan”. Pyörätuoliin joutuneista suomalaisista uhreista ei puhuttu mitään, aivan niin kuin terrori-iskuista henkiin jääneitä eurooppalaisia uhreja piilotellaan mediassa laajemminkin.

MTV3 taas toteutti yhteiskuntavastuutaan lirkuttelemalla kansalle, että ”Hasan Alazawii yritti pysäyttää hyökkääjän Turussa, sai itse veitsen kaulaansa ’Hidastin häntä vain vähän’”.

Hurskastelua, hyvää tahtoa ja ritarillisuutta näyttää riittäneen. Tällä tavoin maahanmuuttajista, turvapaikanhakijoista ja muslimeista koetetaan leipoa oikeita kunniakansalaisia, joiden sankaruus kohoaa suorastaan myyttisiin ja tarunhohteisiin mittoihin ja joiden loistokkuudelle joutuu hakemaan vertailukohtaa Richard Wagnerin oopperasta Götterdämmerung.

Säälittävää ja noloa valtamedian omalta kannalta on, että yleisöjen ripittäminen ja opettaminen eivät missään tapauksessa toimi, ainakaan toimitusten toivomalla tavalla. Tämän osoittaa kansalaisten tahoilta pursuava haiseva palaute, jonka myös Iisalmen Sanomien päätoimittaja sai osakseen verrattuaan terrorismia älyllisesti laiskalla ja perverssillä tavalla liikennekuolemiin ja koetettuaan siten häivyttää eron, joka on onnettomuuksien ja murhien välillä.


Miten valhemedia hyödynsi assosiaatioharhaa?

Assosiaatioharhaa hyödyntämällä valtamedia koetti luoda mielikuvaa, että jos apuun rientävä henkilö on muslimi, ei myöskään terrori voi johtua tekijän islamilaisesta taustasta.

Tämä on vastoin asiasta saatua tilastollista tutkimusnäyttöä. Se kertoo median halusta sumuttaa kansalaisia, padota kansalaisten maahanmuuttokritiikkiä, hillitä islamin arvostelua, harjoittaa mielipiteiden manipulaatiota ja paimentaa lukijoita.

Asian ydin ei ole siinä, kuka henkilö on muita parempi tai huonompi, vaan siinä, että maahanmuuttajia laakeroivalla pyhimystarinoinnilla koetetaan peittää tosiasia, jonka mukaan muslimien viiteryhmä on vastuussa noin 98 prosentista maailmassa viime aikoina tehdyistä terroriteoista.

Samalla koetetaan hälventää sitä ikävää tosiasiaa, että vuonna 2015 valmistuneen tutkimuksen (s. 32) mukaan irakilaisten todennäköisyys syyllistyä väkivaltarikokseen nimeltä raiskaus oli vuonna 2013 suomalaistaustaisiin verrattuna 19,4-kertainen ja että muslimitaustaisten turvapaikanhakijoiden todennäköisyys syyllistyä raiskaukseen oli KRP:n vuodelta 2016 olevan tilaston mukaan paikkakunnasta riippuen 1030-kertainen verrattuna suomalaistaustaisiin. Tämä puolestaan on nostanut ulkomaalaisten tekemien raiskausten määrän 13-kertaiseksi kantaväestöön verrattuna.

Assosiaatioharhan soveltamisesta moititaan julkisessa sanassa usein sitä, että ”yksittäistapauksiksi” kuvatuista väkivaltaisista teoista tehdään yleistyksiä, jotka koskevat koko kansanryhmää.

Valhemedia on nyt kääntämässä tämän sinänsä perustellun induktiivis-empiirisen päättelysuhteen nurin ja kaunistelee maahanmuuttajien tekemiä rikoksia juuri sillä assosiaatioharhaa hyödyntävällä tavalla, jolla samaan viiteryhmään kuuluvat satunnaishenkilöt esitetään terrorismin vastustajina. Tällä tavoin terrorityön tehneistä yritetään karistaa pois ne syytekijät islam ja etninen tausta jotka ovat saadun näytön valossa aivan keskeisiä arvioitaessa väkivallan syitä.

Asian voi sanoa niin, että valtamedia yritti käyttää rotu-, uskonto- ja kulttuurikorttia epäsuorasti ja käänteisesti: puolustellakseen viiteryhmää, joka tilastojen valossa tiedetään muita väkivaltaisemmaksi ja rikollisemmaksi. Tällä harhaanjohtavalla argumentaatiolla yleisöä ohjailtiin siihen virheelliseen johtopäätökseen, että terrorismilla ei ole tekemistä islamin ja maahanmuuton kanssa.

Helsingin Sanomat yritti pestä islamin osuutta pois myös jutussa, jossa terroristin tuttavan mielipidettä siteeraten väitettiin, että ”terroristi ei ollut erityisen uskovainen”. Tarvitseeko olla, kun vähempikin näyttää riittävän terroristiksi ryhtymiseen?

Tieteellisesti sanottuna tavalliselle muslimille riittää, kun hän voi terroristiseen toimintaan osallistumalla luoda itselleen tunteen kuulumisesta johonkin tärkeäksi kokemaansa kokonaisuuteen, joka tarjoaa vaihtoehdon yhteiskunnan normistoon sopeutumiselle. Kyse on kulttuuriimme sopeutumattomien ihmisten halusta luoda itse omat lakinsa, hierarkiansa ja arvojärjestyksensä sekä toimia niiden mukaisesti. Koska islam tarjoaa tähän mahdollisuuden, se ei ole vain uskonto vaan väkivaltaa legitimoiva poliittinen järjestelmä. Juuri tämä tekee islamin ideologisesta vaikutuksesta terrorismin kannalta laukaisevan tekijän ja islamista yhteiskuntamme kannalta vaarallisen.

Myös pitkästi ja selittelevästi otsikoidussa jutussa ”Miksi Marokosta tulee turvapaikanhakijoita? Nuorilla on suuret odotukset Euroopasta mutta unelmat voivat vaihtua vihaksi, arvioi tutkija” Helsingin Sanomat koetti peitellä islamin ja etnisen taustan merkitystä ja tyhjentää väkivaltaisuuden ja vihan vain taloudellisista tekijöistä johtuvaksi.

Valhemedian tapa vääristellä totuutta ja höynäyttää kansaa on omassa ala-arvoisuudessaan ja ylenkatseellisuudessaan pöyristyttävä. Toivon, että jokainen Suomen kansalainen osallistuu terrorismin vastaiseen taisteluun peruuttamalla Helsingin Sanomien ja Turun Sanomien tilauksensa. (Peru Hesarin tilaus tästä, ja lopeta Turun Sanomien tilaus tästä).

Vastuun kantamista on se, että emme anna sijaa terrorismia tukevalle propagandalle, emme mielipiteiden manipulaatiolle, asennemuokkaukselle emmekä informaatiovaikuttamiselle tässä hulluuden vastaisessa sodassa. Kannattaa myös lopettaa kolehtinsa kantaminen iltapäivälehtien haaviin.


Naiset ovat informaatiosodan ja matu-propagandan helppoja uhreja

Terrorismin tu(t)kija Leena Malkki Helsingin yliopistosta puolestaan selitteli Ilta-Sanomissa, että muslimiterroristien halu valita kohteikseen naisia johtuisi trendistä valita haavoittuvia kohteita, kuten naisia ja lapsia. Hänen mukaansa näin yritetään viestiä yhteiskunnalle, ettei se kykene suojelemaan haavoittuvimpia jäseniään.

Tämä ei ole kuitenkaan asian ydin. Asian ydin on taaskin islam. Islamilaiseen kulttuuriin nimittäin kuuluu katsomus, että hunnuttamaton nainen on vapaata riistaa. Jos hunnuttamaton nainen ei alistu muslimimiehen omaisuudeksi, häntä pidetään arvottomana mitättömyytenä. Avio-orjuuteen ja omistamiseen liittyvällä julmalla käytännöllä muslimikulttuurissa tehdään myös kunniamurhia ja silvotaan naisten sukuelimiä. Naisen vaatimasta avioerosta tai halusta itse päättää seksuaalisuudestaan rangaistaan ankarasti ja epäinhimillisesti.

Samanaikaisesti tutkijoina esiintyvät vihervasemmiston kellokkaat esittävät mitä perättömimpiä selityksiä sille, miksi suomalaisten miesten halu tuomita terrorismi olisi nyt ”misogyniaa”. Kuten kommunisti Veronika Honkasalon Twitteristä voi päätellä, monille feministeille on tuottanut merkittävää päänsärkyä se, että hyvyyden ja laupeuden lähteenä sekä rauhanuskonnon edustajana esitetty muslimi saattoi valita uhrikseen viattomia naisia.

”Misogyniaan” ei feministien mukaan ole nyt kuitenkaan syyllistynyt muslimiterroristi, vaan syyllisinä feministit pitävät taaskin suomalaisia miehiä, joita he syyttelevät ”some-raivosta”, kun muuta moitittavaa ei löydetä. Vasemmistolaiset profeministimiehet ja muut mekkoeinarit antavat puolestaan feministien johtopäätöksille tukensa peläten naistensa seksilakkoa tai kääntymistä muslimeiksi.

Totuus on, että naisiin kohdistuvilla terroriteoilla muslimimiehet eivät halua alistaa vain naisia, vaan he yrittävät osoittaa, että valkoiset vääräuskoiset miehet ovat nynnyjä nössöjä, jotka eivät pysty suojelemaan edes naisia ja lapsia. Tavallaan tämä osoittaa todellista asioiden tilaa sikäli, että juuri sellaisiahan Juha Sipilä ja Petteri Orpo ovat olleet aukaistessaan rajat muslimivalloittajille.

Harmina koko kulttuurillemme on, että tällä ylimielisyydellään muslimiterroristit pääsevät osoittamaan islamin valtaa. He pyrkivät alistamaan vääräuskoiset valkoiset naiset omaan hallintaansa ja hunnuttamaan heidät omaan alaisuuteensa. Vasta, kun jokainen nainen on oikeaoppisesti hunnutettu tai kulkee islaminuskoisen miehen kainalossa joko vappudaamina tai lastenvaunuja työntäen, on hän suojassa islamilaiselta terrorilta.

Jokaisen blondibimbon kannattaa nyt miettiä tarkkaan, kenelle haaransa avaa tai kenelle pyllistää homodiskon päätteeksi, vai olisiko parasta pitää se kymmenen penniä polvien välissä. Sillä islamin tieltä ei ole paluuta.

Ehkä myös diskurssianalyytikoiden ja muiden yliopistolle palkattujen vitun virkkaajien kannattaisi entistä kriittisemmin purkaa auki tuota valhemedian eteemme lavastamaa ”narraatiota” ja ”monikulttuurista kudelmaa”.

19. elokuuta 2017

Lähikuvassa terrorismin tu(t)kija ja dosentti

Terrorismin tu(t)kija ja dosentti Leena Malkki Helsingin yliopistosta on paistatellut viime päivät julkisuudessa, kun Helsingin Sanomat ja Yleisradio ovat kyselleet häneltä selityksiä Barcelonan ja Turun terrori-iskuihin.

Syykin on selvä, sillä Malkki on yksi päätekijöistä, kun on yritetty puolustella epäonnistunutta maahanmuuttopolitiikkaa sekä oikeuttaa turvapaikanhakijoiden virtaa Euroopan maihin. Tämä puolestaan on tukenut vihervasemmistolaisen median tarkoitusperiä.

Helsingin Sanomat uudelleen julkaisi tällä viikolla Malkin heinäkuisen kirjoituksen, jossa Sisko Ponteva selitti, miten terrorismin kanssa kannattaa elää. Itse kirjoittamassaan jutussa Leena Malkki neuvoi mediaa sensuroimaan tai vähintäänkin valikoimaan asioita, sillä ”väkivaltaan keskittyvä ja sitä kuvin dramatisoiva uuti­sointi herättää enemmän terrorismin pelkoa kuin esimerkiksi pelastus­työntekijöiden työtä kuvaava, uhreihin keskittyvä tai ’kuiva’ asia­pitoinen uutisointi”.

Turun Sanomat noudattikin Malkin kehotusta sulkemalla lehden keskustelupalstat kansalaisten mielipiteiltä terrori-iskun jälkeiseksi viikonlopuksi, ”niin loppuu se puhe muslimiterroristeista”.

Tällainen kantaväestöön kohdistuva rajoittaminen ei ole kuitenkaan oikea eikä edes tehokas toimenpide tilanteessa, jossa turvapaikanhakijoiden aiheuttama turvattomuus johtuu holtittomasta maahanmuuttopolitiikasta, monikulttuurisen toimintamallin täydellisestä epäonnistumisesta, vieraiden kansakuntien vyörymisestä rajojen yli sekä islamilaisen väkivaltakulttuurin ajautumisesta ristiriitaan järkiperäisen kulttuurimme kanssa.

Suuressa valistuneisuudessaan Leena Malkki ohjasi kansalaisia olemaan ”pelkäämättä” ja kieltäytymään seuraamasta maailman tapahtumia: ”Jos terrorismi alkaa liiaksi ahdistaa, kannattaa sulkea tietokone ja televisio sekä suunnata huomio välillä muihin asioihin. Useat tutkimukset viittaavat siihen, että terrorismi pelottaa enemmän niitä, jotka seuraavat tiiviisti iskuja koskevaa uutisointia.

Tällä naurettavalla ”tieteeksi” puetulla kannanotollaan Malkki taivutteli yleisöjä sulkemaan silmät ja korvat todellisuudelta! Hän yritti madaltaa kansalaisten arvostelu- ja päättelykyvyn pelonsekaiseksi ”reagoimiseksi” samalla, kun hän itse epäintellektualisoi terrorismiongelman pelkäksi kantaväestöön kuuluvien ihmisten henkilökohtaiseksi mielenhallinnan kysymykseksi. Tosiasiassa Eurooppaa koetteleva terrorismi on poliittisen tason ongelma, jonka ratkaiseminen vaatii julkisen tason toimenpiteitä ja käsittelyä, mutta tätä Leena Malkki ei pienessä päässään ymmärrä.

Sen sijaan Leena Malkki Helsingin yliopistosta suositti kansanjoukoille pään panemista pensaaseen ja piti ihmisten maahanmuuttokritiikkiä ja älyllistä valppautta tunneperäisenä eikä järkiperäisenä reaktiona. Sitten hän neuvoi odottamaan passiivisena ilmiön pahenemista, sillä ”vastatoimet saattavat itse asiassa jopa pahentaa tilannetta terrorismin hillitsemisen sijaan” ja ”jos yhteiskunta ja laaja yleisö ei reagoi iskuihin odotetulla tavalla, piittaamattomuus alkaa ajan mittaan käydä motivaation päälle.

Jutun loppuun kerätyssä kirjallisuuskasassa ei tosin esitetty yhtään pätevää näyttöä tämän arvauksen puolesta. – Ei esitetty, sillä ennusteenomaisessa asiassa varmaa tietoa ei voi olla, ja näkemykset tyynnyttelyn tehokkuudesta perustuvat yliopiston ruokkimien pullasorsien omiin poliittisiin sormileikkeihin.

Leena Malkki vähätteli terrorismin merkitystä myös arvioimalla sen merkitystä ”bruttokansantuotteeseen” pieneksi, ja hän kaunisteli terroritekoja väittämällä, että ”suuri osa yhteiskunnalle koituvista taloudellisista kustannuksista ei synnykään itse iskujen tuottamasta tuhosta, vaan ihmisten ylivarovaisuudesta terrori-iskun jälkimainingeissa”.

Tämä kieroudessaan etevä viattomien ihmisten syyllistäminen ei poista tietenkään sitä perustotuutta, että syy ihmisten reagoimiseen on terroristien toiminnassa, että kantaväestöjen reaktiot ovat sinänsä järkiperäisiä ja että niiden mahdolliset kielteiset vaikutukset ovat osa terroristisen toiminnan tuhoisuutta.

Leena Malkki jatkoi, että ”ei ole sellaista ulkoista tunnus­merkkiä, josta iskuja mahdollisesti suunnittelevan tai tukevan voisi luotettavasti tunnistaa.

Ei ole vai? Lähes kaikkia maailmassa viime vuosina tehtyjä terroritekoja (noin 98 %) yhdistää tekijöiden islamilainen tausta (Wikipedian luettelot tässä). Mikäli voi tunnistaa muslimin, voi tunnistaa henkilön, jonka alttius terroritekoon on muita suurempi.

Kirjoituksensa lopussa Leena Malkki käänsi huomion poliitikkojen ja viranomaisten suuntaan ja sanoi, että ”viranomaisiin ja poliitikkoihin kohdistetut odotukset terrorismin lopettamisesta ovat usein kohtuuttomia”. Tällä tavoin hän puolusteli hallituksen lepsua maahanmuuttopolitiikkaa, vaikka Dublin-asetuksen nojalla Suomen olisi pitänyt käännyttää kaikki maahamme humahtaneet yli 30 000 sotilaskarkuria, laitonta maahanmuuttajaa ja epäperäistä tulijaa.


Maltti ei nyt auta, Malkki!

Yleisradion 18.8.2017 puolelta päivin julkaisemassa ja toimittaja Tulikukka de Fresnesin kirjoittamassa jutussa Leena Malkin suvaittiin pieraista, että ”edelleenkään ei tiedetä, miten tapaus liittyy ääri-islamististeen liikehdintään vai liittyykö se siihen mitenkään” ja että ”marokkolaistaustaisia ihmisiä on Euroopassa niin paljon, että kahden henkilön yhteinen kotimaa ei kerro Malkin mukaan vielä mitään”.

Tätähän odotettu, että jotain vastaavaa tapahtuu”, hän sanoi haltioituneena ja ilmiötä normalisoimaan pyrkien. Mikäli terrori-iskua osattiin oikein ”odottaa”, kuten Malkki paljastavasti kuvaa, siihen olisi pitänyt varautua poistamalla potentiaaliset terroristit heti maasta tai lyömällä heidät rajoilta takaisin.

Koska rajoja ei kansalaisten rukouksista huolimatta suljettu laittomalta maahanmuutolta, vaikka sen ennustettiin ajan myötä johtavan terrorin leviämiseen myös Suomeen, on pääteltävä, että terrori-iskun ”odottaminen” tarkoitti ministerien ja tutkijoiden puheissa terrori-iskun ”toivomista”. Tästä puolestaan seuraa, että ministerit ja suvaitsevaiset ovat suoraan vastuussa myös Turussa tapahtuneista terroristisista murhista.
 
Koska terroristi voi kansainvälisesti saadun näytön valossa kuoriutua esiin aivan tavallisestakin muslimista, pitäisi torjunnan kohdistua koko ryhmään. Olen itse jo vuosien ajan vaatinut, että pakolaisten virta rajojen yli on katkaistava, kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat on poistettava maasta viipymättä, eikä käsittelyä odottavia saa päästää vapaalle jalalle.

Malkin mukaan hyökkäyksen osatekijät, kuten etninen tausta, lähtömaa, status turvapaikanhakijana tai islamilainen uskonto, eivät muka mahdollista hyökkäyksen tulkitsemista terrorismiksi, vaan hänen mukaansa tapaus on saatu näyttämään terrori-iskulta vain siksi, että ”terroristisesta rikoksesta on kuvaus rikoslain luvussa 34a” ja ”viranomaiset ovat tutkintaa määritellessään käyttäneet tätä lainsäädännön kuvausta”.

Leena Malkin näkökulmasta Turun terrori-isku voi olla terrorismia vain, jos se sopii terrorismin viranomaismääritelmään, mutta muutoin siitä puuttuvat terrorismin tunnusmerkit. Hänen näkökulmastaan yleiskieltä ei saa käyttää asioiden nimeämiseksi siksi, mitä ne ovat.

Samaan aikaan Yleisradion jutun kanssa Helsingin Sanomat julkaisi toimittaja Jussi Salmelan kirjoittaman jutun ”Terrorismintutkija: Suomen mittakaavassa Turun isku oli poikkeuksellinen teko ’Jos haluaa minimoida vaikutuksia, niin omaa käyttäytymistä kannattaa muuttaa mahdollisimman vähän’”.

Sana ”yksittäistapaus” on nyt valhemediassa korvattu sanaparilla ”poikkeuksellinen teko”, jolla myös pääministeri Juha Sipilä puolusteli osallisuuttaan terroritekoon, kun oma kameli on kumollaan keitaalla.

Jo Helsingin Sanomien pitkä ja lukijoita manipuloimaan pyrkivä otsikko kertoi kaiken. Jutussa haastatellun Leena Malkin tarkoitus on paimentaa ihmisiä toimimaan kuten ennenkin: äänestämään kokoomusta, keskustaa ja vihervasemmistoa sekä hyväksymään rajojen avoimena pitämisestä johtuva kansanmurha.

Dosentti Leena Malkin hoitaessa ilmavaivojaan luonnollisella tavalla poliisi puolestaan joutui iltapäivällä tunnustamaan, että Turun puukottaja on nuori mies, joka tuli maahamme turvapaikanhakijaksi keväällä 2016 ja esitti olevansa 18-vuotias. Kyseessä on siis Juha Sipilän ja Petteri Orpon maahanmuuttopolitiikan hedelmä, jolle valhemedia aloitti irvokkaan säälipisteiden keruun lavastamalla hänet ”masennuksesta kärsiväksi”. ”Apuun rientänyt” samantaustainen muslimimies puolestaan esitettiin pyörätuolissa olevana sankarina suomalaisten uhrien ja terroristin todellisten kiinniottajien jäädessä lähes huomiotta.

Kadottuaan vastaanottokeskuksesta tekijä on ollut maassamme laittomasti oleskeleva henkilö, joita arvioin jo torstaisessa kirjoituksessani piileskelevän Suomessa muutamia satoja.

Tekijän hämärien yhteyksien vuoksi poliisi on ottanut kiinni neljä muuta henkilöä samoilla rikosnimikkeillä, ja ainakin yksi kiinniotetuista on noudettu vastaanottokeskuksesta. Poliisi ei nimennyt mitään yksittäistä asiaa terrorismin tunnistamisessa, mutta viittasi ideologiseen taustaan. Supon mukaan kiinniotettujen profiili viittaa ääri-islamistiseen terrorismiin ja kertoo ainakin sen, että islamista on kysymys.

Viiden jihadistin kiinnioton lisäksi poliisi on kansainvälisesti etsintäkuuluttanut yhden henkilön, joka ei ole tällä hetkellä Suomessa. Poliisi ei lausunut terroristeilta takavarikoidun auton haltijan nimeä, joka on Mouad El Ftouhy. Heidän logiikkansa on brutaaliudessaan seuraava: ”Hyväksykää valtauksemme tai tapamme teidät.”

Todellisuus on paljastanut Leena Malkin kannanotot pelkiksi virkkumummujen siunailuiksi, joilla ei ole kerta kaikkiaan mitään tieteellistä arvoa. Koulutettu apina osaisi esittää samat aprikoinnit pelkästään kopioimalla viranomaistiedotteita kahden päivän viiveellä.

Edes Malkin arvio tekotavan harvinaisuudesta ei pitänyt paikkaansa, sillä pari vuotta sitten raivostuneet eritrealaiset turvapaikanhakijat surmasivat veitsillä kaksi ruotsalaista ihmistä Vesteråsin Ikeassa, ja toiselta uhrilta oli leikattu irti pää! Veitsi on myös Suomessa yleisin henkirikosten väline, joten Malkin väitteen vastaisesti oli suorastaan todennäköistä, että terrori-iskun välineenä käytettäisiin jotakin helposti saatavilla olevaa arkista esinettä, kuten puukkoa tai autoa. Tämä osoittaa, että Malkki ei kykene sen enempää teoreettiseen kuin arkipäättelyäkään vaativaan ajatteluun.

Minkäänlaiseen analyysiin terrorismin olemuksesta, islamilaisen kulttuurin vuosisatoja vanhasta valloituspyrkimyksestä ja Euroopassa tapahtuvasta valkoisen väestön kansanmurhasta Leena Malkki ei yllä, ja sikäli hän on tyypillinen poliittisen vihervasemmiston etäispääte yliopistolla. Ei ihme, että Suomen Kuvalehden mukaan hänelle sataa vihaista palautetta myös valistuneilta kansalaisilta.


Pahamaineiset mahapaineiset

Aamulehden keväisessä jutussa ”Terrorismintutkija: ’Emme ole menossa kohti kaaosta’– olettaa silti iskujen lisääntyvän” Leena Malkki väitti 5.6.2017, että terrorismi on ”marginaalinen ilmiö, vaikka se on nyt Euroopassa vähemmän marginaalinen kuin aiemmin”. Vitsikästä on, että hänen sanomansa kumottiin jo lehden omassa otsikossa.

Runsaan vuoden takaisessa Helsingin Sanomien kirjoituksessaan nimeltä ”Terrorismintutkijoiden ongelma on se, että tieto ei tahdo kelvata” Leena Malkki paheksui 27.3.2016, että terrorismintutkijoiden tieto ei tahdo kelvata. Tämä ei ole ihme, sillä Malkin argumentit ovat olleet kuin ilmaan ammuttuja savikiekkoja, joita jokainen asioita tunteva ampuu huvikseen alas.

Helsingin yliopisto on kunnioittanut Leena Malkin viisautta myöntämällä hänelle dosentuurin, jotta hän näyttäisi juuri sellaiselta lausuntoautomaatilta, jolta päivystävän dosentin täytyy nykyaikana näyttää. Palkinnoksi vihervasemmistoon verkostoitumisestaan ja internatsistisesta kansainvälistymisestään Helsingin yliopisto on nimittänyt hänet myös Eurooppa-tutkimuksen verkoston tutkimusjohtajaksi. Tässä tärkeältä kuulostavassa tehtävässä Malkki voi jatkaa Euroopan unionin turvapaikkalinjauksille suopeaa tendenssitoimintaansa estottomasti.

Leena Malkki on toiminut avustavana päätoimittajana Politiikasta-lehdessä, jonka muutamat sosialistiset ja feministiset tutkijat perustivat Valtiotieteellisen yhdistyksen julkaiseman Politiikka-lehden rinnalle, koska eivät saaneet juttujaan siellä julki. Politiikasta-lehden toimitukseen kuuluvat muiden muassa tamperelainen kommunisti Jiri Nieminen ja pahamaineinen feministi ja kaksiarvoisen sukupuolieron kieltäjä Saara Särmä. Leena Malkki on julkaissut vasemmistolaisten Jukka Paastelan ja Kimmo Nuotion kanssa pari toimitustyötä, joilla dosentuurin vaatimukset eivät täyty.

Leena Malkki käyttää akateemista statustaan häikäilemättömästi hyväkseen levittäessään poliittista propagandaansa ja taivutellessaan kansalaisia itsetuhoiseen käyttäytymiseen: hyväksymään Euroopan maiden väestöjen vaihto ja väkivaltaisten siirtolaisten virta. Media puolestaan käyttää Leena Malkkia saadakseen mielipiteiden manipulaatiolle ja asenteiden muokkaukselle näennäistieteellisen tuen, joten valhe ja informaatiovaikuttaminen elävät symbioosissa yliopistossa ja mediassa.

Voisi helposti ajatella, että Leena Malkin kannanotot ovat niin epä-älyllisiä, että hän tulisi tahrineeksi koko tiedeyhteisön mainetta. Tosiasiassa hänen kannanottonsa antavat edustavan näytön siitä, kuinka banaalia yliopistoihin palkattujen nollatutkijoiden toiminta yleensäkin on. Minkäänlaiseen kokonaisanalyysiin ei ylletä, ja kommentointi jää pelkästään matalamielisen, kouluainemaisen ja immanentin journalismin tasolle.

Malkin suositukset olla ”reagoimatta” ja ”piittaamatta” terrorismista noudattelevat  myös laajemmin naisten tapaa levittää kätensä maahanmuutto-ongelman edessä. Neuvottomuus ja epä-älyllistyminen kertovat elävää kieltään tieteen ja politiikan naisistumisesta. Onkin vaara, että tieteen, politiikan ja armeijan johtotehtävien päätyessä naisille naisellinen empatia ja solidaarisuus alkavat tuhota johdonmukaista ajattelua ja vastuullista politiikkaa yhtä tehokkaasti kuin muukalaisten invaasiokin, ja pidän näitä ilmiöitä ideologisesti yhteenkuuluvina. Terroristit ja terrorismia tukevat feministit ovat pohjimmiltaan samaa sakkia.

Mikäli mitään järjellistä sanottavaa ei ole, voisi tuulesta turvoksissa oleva valtamedia syöstä nuo akateemisella rehulla ruokitut pois julkisuudesta harjoittamasta tuota säälittävää poseeraustaan ja itsetehostustaan. Yliopistojen punavihreistä bunkkereista heidät lähdettää vain betonia läpäisevä tuhannen kilon onteloammus.

18. elokuuta 2017

Me emme tarvitse sharia-murhaajia


Helsingin kansalaistorilla järjestettiin tänään ”Suomi 100” -juhlallisuuksiin liittyvä ”Nuku rauhassa” -tapahtuma, jossa turvallisuusalan eri toimijat esittelivät tehtäviään ja taitojaan. Samaan aikaan Turussa islamistinen terroristi pisteli puukolla kahdeksaa ihmistä, joista kaksi on tätä kirjoitettaessa kuollut.

Niin sanottu valtamedia peitteli aluksi terrori-iskua ja selvensi kello 19:34, että poliisi ”ei kommentoi epäillyn sukupuolta tai ikää”. Myöskään etnistä taustaa ei kerrottu, mutta ei kerrottu myöskään sitä, että epäiltyjen etnisestä taustasta tai kansalaisuudesta ei mainittu mitään.

Se, että kyse oli islamistisesta terrori-iskusta, olisi voitu paljastaa vähemmälläkin salailulla, mutta jo tämä salailun ja peittelyn aste riitti kertomaan kansalaisille, mistä oikeastaan oli kyse.

Luotettavin tieto tuli jälleen suoraan silminnäkijöiltä ja MV-lehdestä, joka on osoittautunut korvaamattomaksi tietolähteeksi lähes kaikkien maahanmuutto-ongelmien ja viranomaisten väärinkäytösten paljastamisessa.

Lehden mukaan Turun keskusta oli sotatantereena usean jihadistisen terroristin kokoonnuttua paikalle ja aloitettua verilöylyn ”Allahu akhbaria” huutaen. Raportin tueksi esitettiin lukijan tallentamaa videokuvaa. Valppaat suomalaiset myös auttoivat maahanmuuttajataustaisen epäillyn kiinni saamisessa.

Maahanmuutto-ongelmaa aiheuttava ja kaunisteleva Helsingin Sanomat puolestaan pyrki lavastamaan hyökkääjän samantaustaisista kaverista sankareita, jotka koettivat hillitä riehujaa, kun taas suomalaiset sivusta seuraajat lehti yritti esittää nahjuksina, jotka vain näpelöivät älypuhelimiaan. Asian voisi sanoa niin, että etnojengi rähinöi jo keskenäänkin, jolloin suomalaiset viisaasti väistyen keskittyivät varjelemaan henkeään ja terveyttään, hälyttivät viranomaiset apuun ja tallensivat tapahtuman tärkeäksi todistusaineistoksi.

Kello 19:07 Ilta-Sanomat kertoi, että ”KRP ei tutki tapausta terroritekona”, kunnes jo kello 21:20 poliisinkin oli pakko tunnustaa, että ”epäilty tekijä on ulkomaalaistaustainen, nuorehko mieshenkilö joka on sairaalassa hoidettavana”. Terrorismi lakkaa olemasta terrorismia, kun sitä ei määritellä terrorismiksi.

Tällä aseella torjuttiin laittomia haittamaahanmuuttajia vanhoina hyvinä aikoina. ”Nuku rauhassa” -tapahtuma 18.8.2017 .
Terrori-iskuja tapahtuu nykyään niin tuhkatiheään, ettei sorminäppärinkään statisti pysy perässä. Hausjärvellä kolme ulkomaalaistaustaista otettiin äskettäin kiinni huomattavan asearsenaalin hallussapidosta, ja pittoreskina kuriositeettina myös Saksan Elberfedissä tapahtui iltapäivän tunteina puukkoisku.

Suomen suvaitsevaiset iloitsevat tietenkin kansainvälisen maineemme kohoamisesta, sillä lähestymme nopeasti sitä yleiseurooppalaista tasoa, jolla terrori-iskut rikastuttavat jokapäiväistä elämäämme.

Monikulttuurisuuden lisääntyminen huomioitiin jopa amerikkalaisella CNN-televisiokanavalla, joten Jan Vapaavuoren, Juha Sipilän, Petteri Orpon ja Alexander Stubbin sekä kynnet verillä maahanmuuttoa peräävän vihervasemmiston unelma on toteutumassa. Juuri heidän ponnistuksiaan meidän on kiittäminen tämänpäiväisten ruumiiden kylmenemisestä. Sinisiksi vetävät kuin uuvatit.

Tänään onnenpyörän osoitin pysähtyi Turkuun. Minne seuraavaksi? Sitä voivat maahanmuuttokiimaiset Orpo, Sipilä ja Stubb jännittää omissa bunkkereissaan presidenttien vaihdellessa surunvalitteluja.

Ilon aihetta piilee toki siinä, että tällä tavoin saadaan lisää tietoa islamista ja opitaan ymmärtämään sen syvintä olemusta. Kiirettä ei kuitenkaan ole, joten toivon maahanmuuton ja monikulttuurisuuden edistäjiltä malttia, ettei vauhti olisi liian kova.

Keep on dreaming, eli nukkukaa rauhassa! Apeus ja pelko eivät nyt auta, emmekä me todellakaan alistu.

Oma mielipiteeni on luonnollisesti ollut jo vuosien ajan se, että ei yhtään muslimia, pakolaista, turvapaikanhakijaa, haittamaahanmuuttajaa eikä muutakaan joutoväkeä tähän työttömyyden ja kurjuuden täyteiseen maahan enää, ja jokainen karkotus- tai käännytyskelpoinen maasta pois. Me emme tarvitse sharia-murhaajia.

17. elokuuta 2017

Rikastus jatkui Barcelonan teurastuksella


Yhdysvaltalaisen Gateston-instituutin tutkija Soeren Kern oli juuri päässyt raportoimasta, että Espanja on saavuttamassa Kreikan toiseksi suosituimpana maahantunkeutujien porttina Eurooppaan, kun Barcelonassa sattui jälleen uusi yksittäistapaus ja muuan ählämi ajoi pakettiautolla kymmenien ihmisten päälle Las Ramblasin kävelykadulla. Iskussa kuoli 13 ja loukkaantui yli sata ihmistä, ja ääri-islamilainen järjestö ISIS ilmoitti tehneensä iskun.

Samaan aikaan meillä täällä Suomessa valtakunnan merkittävin kulttuuririkastuksen puolestapuhuja Helsingin Sanomat valittelee, että ”Temppeliaukion kirkolle rakennetaan pysyvät esteet terrori-iskun varalle”. Jutussa siteerattiin kirkkoherraa, joka siunaili, että ”ovesta voi ajaa suoraan sisään ja raamit kaulassa alttarille asti”. Kirjoituksen mukaan varustautumisen taustalla on todellinen ja ajankohtainen uhkaus, ja Temppeliaukion kirkko mainittiin myös vuonna 2016 ääri-islamistisen terroristijärjestön ISIS:in Dabiq-propagandalehdessä.

Melkein kaikkialla Euroopassa eletään nykyisin islamin aiheuttaman kroonisen terroriuhan alaisena, ja julkisia tiloja ja tapahtumia joudutaan suojelemaan raskailla kulkuesteillä ja sotilaiden sekä vahvasti aseistautuneiden poliisien kaadereilla. Turun Tall Ships Race -tapahtumaa suojeltiin poikkeustoimilla, ja Hämeenlinnassa viime viikonloppuna järjestettyjen Elomessujen koko alue oli saarrettu rekoilla ja busseilla, jotta ”pelolle ei annettaisi valtaa”.

Muslimien joukkoinvaasio Eurooppaan on tuhonnut kulttuuristamme sen parhaat piirteet: kansalaisluottamuksen ja vapauden. Euroopan unionin löyhälatvaiset poliitikot, jotka eivät ole antaneet sotilaspiirien pysäyttää laittomia maahan pyrkijöitä rajoille, ovat syypäitä sekä turvallisuuden että sananvapauden tuhoamiseen Euroopasta.

Helsingin Sanomien toimittajan Kimmo Oksasen jutussa muuan rikoskomisario toteaa lakonisesti, että ”tämä on ajattelumalli, johon meidän on totuttava”. Kulttuurimädätyksensä tueksi lehti päivitti ja uudelleen julkaisi heinäkuisen juttunsa, jossa tutkijana esiintyvä Leena Malkki opetti, miten terrorismin kanssa kannattaisi elää. Hänen vuodatuksensa mukaan ”vastatoimet saattavat itse asiassa jopa pahentaa tilannetta terrorismin hillitsemisen sijaan” ja ”jos yhteiskunta ja laaja yleisö ei reagoi iskuihin odotetulla tavalla, piittaamattomuus alkaa ajan mittaan käydä motivaation päälle.”

Jutun loppuun kerätyssä kirjallisuuskasassa ei tosin esitetä yhtään pätevää näyttöä tämän arvauksen puolesta. – Ei esitetä, sillä ennusteenomaisessa asiassa varmaa tietoa ei voi olla, ja näkemykset perustuvat yliopiston ruokkimien yhteiskuntatieteilijöiden omiin poliittisiin sormileikkeihin. Palkkansa nämä kultapossukerholaiset kuittaavat vihervasemmistolaisten mielipiteiden esittämisestä ja maahanmuuttoa sekä monikulttuurisuutta edistävien tulkintojen tekemisestä samalla, kun kriittinen ajattelu karkotetaan yliopistojen punaisista tiedekunnista.

Jokainen asioista perillä oleva tietää, että terrorismia ei enää pysäytetä ”piittaamattomuudella” eikä oikeastaan millään, sillä eurooppalaiset ihmiset ovat pyhää sotaa käyvien muslimien tekemän tietoisen kansanmurhan kohteina, eikä kukaan EU-eliitin laupiaista lampaista valita sen olevan ihmisoikeusrikos.

Suomalaiset saavat syyttää tästä kulttuuritaantumuksesta Alexander Stubbin, Petteri Orpon ja Juha Sipilän tapaisia huvitteluliberaaleja oikeistolaisia ja kaikkia niitä vihervasemmistolaisia poliitikkoja, joille suomalaisen Suomen tuhoaminen on ollut osa heidän kollektiivista persoonallisuushäiriötään ja hyvinvointiyhteiskunnan raunioittamiseen tähtäävää kaunaista kostonhimoaan.

Suomeen on nyt jo kadonnut useita satoja Syyrian ja Irakin suunnalta tulleita sotilaskarkureita, eikä Lähi-idästä tulevan suihkuvirtauksen pysäyttämiseksi ole tehty mitään, vaan rajojen yli marssii jatkuvasti porukkaa ilman, että kuolonkouristuksissaan kamppaileva valhemedia pukahtaisi asiasta sanaakaan.

Myös EU:n ulkorajojen valvonta on osoittautunut pelkäksi valheeksi. Gateston-instituutin mukaan vuoden 2017 seitsemän ensimmäisen kuukauden aikana yli 8300 laitonta maahanmuuttajaa on saavuttanut Espanjan rannikot. Tämä on kolme kertaa enemmän kuin viime vuonna.

Muslimi-invaasion pääsisäänkäynti Eurooppaan on ollut Italia sen jälkeen, kun reitti Turkista Kreikkaan suljettiin EU:n ja Turkin maahanmuuttosopimuksen päätyttyä maaliskuussa 2016. Tänä vuonna Italiaan on saapunut 97 000 henkilöä, kun luku vuonna 2016 oli 181 436. Viimeisten neljän vuoden aikana Italiaan on saapunut lähes 600 000 maahanmuuttajaa.

He osoittavat aggressiivisuutensa jo rajoilla, joita he pyrkivät ylittämään väkivaltaisilla hyökkäystoimilla ja koko rintaman laajuisilla iskuilla. Useat sadat laittomat siirtolaiset ovat toistuvasti rynnistäneet Espanjaan Marokon puoleiselta rajalta, ja kattavan kokonaiskuvan asiasta saa tästä Oikean Median artikkelista.

Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt antavat tälle rikolliselle toiminnalle tukensa kyyditsemällä Afrikan paisuvaa väestöä sisämaasta rannikolle ja ohjaamalla heitä merihätään Välimerelle. Samalla ne syyllistyvät ihmissalakuljetuksen avustamiseen, kuolemantuottamuksiin ja terrorismin edistämiseen Euroopassa.

Ei ole epäilystäkään, ettei terrorismin lisääntyminen johtuisi muslimien laajasta muutosta Euroopan maihin. Kyseessä on muhamettilaisen kulttuurin vuosisatoja vanha eurooppalaisen elämäntavan ja väestörakenteen romutusyritys, jota dynamiittityperät poliitikot eivät ole edes yrittäneet torjua.

Terrorismin selittelijöiden vakiovalhe valkoisiin ihmisiin kohdistuvien joukkomurhien puolustelemiseksi on arvaus, että iskuilla koetetaan ”jakaa kansaa”. Muslimien laitonta maahanmuuttoa pidetään a priorina, jota ei kyseenalaisteta, vaikka terrorismi johtuu selvästikin siitä, että muslimilaumat ovat väärässä paikassa: väärissä maissa ja väärässä maanosassa.

Terroriteot ovat koko muslimiyhteisön keskeinen painostuskeino, jolla muslimiyhteisö tavoittelee poliittista vaikutusvaltaa. Vaikka jokainen muslimi ei ehkä olekaan terroristi, terrorin uhka luo muslimiyhteisölle valtaa samalla, kun suuri osa muslimeista antaa hiljaisen kannatuksensa terrorismille työntäessään lastenrattaita meidän kaduillamme omahyväinen ilme naamallaan.

Ranskassa tehtiin vuoden 2015 terrori-iskujen jälkeen tutkimus, jossa todettiin, että nuori muslimi omaksuu radikaaleja uskomuksia neljä kertaa todennäköisemmin kuin kristitty nuori. Lukiolaisista muslimeista 33 prosenttia piti ”hyväksyttävänä” ”osallistua väkivaltaisiin toimiin ajatustensa edistämiseksi”, toisin sanoen kolmannes heistä piti terrori-iskuja hyväksyttävinä iskujen tapahduttua.

Lukiolaisista muslimeista 20 prosenttia oli samaa mieltä väitteestä, että on ”hyväksyttävää kannattaa omaa uskontoaan myös asein”. Kyselyyn osallistuneista 6824 lukio-opiskelijasta 24 prosenttia kieltäytyi tuomitsemasta jyrkästi Charlie Hebdon iskussa tehtyjä murhia. Kyselyyn osallistuneista 21 prosenttia kieltäytyi tuomitsemasta jyrkästi myös Bataclanin teatterissa 13.11.2015 tapahtunutta verilöylyä, jossa teurastettiin 89 ihmistä osana 130 ihmishenkeä vaatineita Pariisin terrori-iskuja.

Tutkimuksen tulos on yhdensuuntainen vuonna 2006 tehdyn Pew Global Attitudes -tutkimuksen kanssa, jonka mukaan 42 prosenttia Ranskassa asuvista 1829-vuotiaista muslimeista piti itsemurhaiskuja toisinaan oikeutettuina. Britanniassa lukema oli 35 %, Saksassa 22 %, Espanjassa 29 % ja Yhdysvalloissa 26 %.

Sen asemasta, että kotimainen valhemedia tunnustaisi islamistisen terrorismin syyksi islamin, se yrittää takoa kansalaisten tajuntaan omaa marxilaisen agendan penetroimaa ja sosiaalis-taloudellisilla tekijöillä marinoitua mielikuvaa, jonka mukaan ”tämänpäiväisen iskun taustalla voi olla Espanjan talouskriisi”!

Tukensa media hankkii tutkijanviralla palkituilta politrukeilta, jotka alkeellista tu quoque -argumenttia soveltaen syyttävät terrorismista Euroopan pelastamiseen tähtääviä kansallismielisiä voimia. Yleisradion agendaan sopii toki se, että ”vanhempi tutkija Otso Iho muistuttaa niin ääri-islamistien kuin äärioikeiston käyttäneen autoa aseena terrori-iskussa”. Autoa voisi käyttää aseena myös ongelmia aiheuttavan väestön siirtämiseksi pois Euroopasta ja meidän kotimaistamme.

Petteri Orpon tapaiset kansanpetturit ovat väittäneet, että kansainväliset sopimukset velvoittavat ottamaan pakolaisia turvalliseksi luokitellusta Ruotsista, vaikka Suomen olisi Dublin-asetuksen perusteella pitänyt käännyttää jokainen tulija ensimmäiseen turvalliseen maahan. Kansalaisten vastalauseiden hän valitti olevan ”rasismia” samalla, kun Kesärantaan kotoutunut Juha Sipilä kutsui turvapaikanhakijat lokoisaan yksityiskotiinsa asumaan, kunnes joku apulais-Veijo vihjaisi sen olevan huono idea.

Tämänpäiväisen terrori-iskun keskellä Ranskan märkäkorvainen presidentti Emmanuel Macron puolestaan piipitti surunvalittelunsa Twitterissä ja totesi ajatustensa ja myötätuntonsa olevan Barcelonan uhrien puolella (”toutes mes pensées et la solidarité de la France pour les victimes de la tragique attaque à Barcelone”). Hän sanoi, että ”pysymme yhtenäisinä ja päättäväisinä”  (”nous restons unis et déterminés”) ja että hänen taistelunsa kohdistuu ”muukalaisvihaa ja rasismia” (”le racisme et la xénophobie”) vastaan. Hän on selvästikin liian tyhmä, neuvoton tai paha ymmärtämään, millä tavoin hänen ”taistelunsa” kumoaa hänen säälinsä.

Pysyn myös itse lujana ja päättäväisenä. Taisteluni kohdistuu Suomeen sekä Eurooppaan kohdistuvaa terrorismia ja sen taustalla vaikuttavaa maahantunkeutumista sekä muslimien pyhää sotaa vastaan. Annan täyden tukeni Perussuomalaisen puolueen ja Jussi Halla-ahon pyrkimyksille lopettaa tämä sairas maahanmuuttorumba ja käännyttää tulijat takaisin kotikonnuilleen.

Perussuomalaisten tulevaisuus näyttää valoisalta, sillä tämänpäiväisen gallupin mukaan puolueen kannatus on kohonnut 8,8 prosenttiin. Vihreiden 17,6 ei merkitse tässä valossa mitään, sillä kantansa kertoneiden osuus painui tutkimuksessa vain 59,2 prosenttiin.

Mielipidettään kertomattomien joukossa on perinteisesti ollut paljon perussuomalaisia, jotka eivät luota sen enempää vihervasemmistolaisella äänenpainolla lirkuttelevaan gallup-soittelijaan kuin toimeksiantajana toimivaan valhemedian edustajaankaan. On mahdollista, että yhdessä kantaansa kertomattomien kanssa Perussuomalaisten kannatus hipoo 50 prosenttia.