Rumaa jälkeä työttömyysturvan kauneuskisoissa – Varallisuusehdot eivät saa laajentua yleistukiuudistuksessa

Kansalaisten perusturvaa on uhannut ja heikentänyt varallisuusehdon laajentaminen yleisestä toimeentulotuesta yleiseen asumistukeen.

Juha Sipilän (kesk.) hallitus poisti aikoinaan yleisestä asumistuesta varallisuusehdon. Tämä muun muassa paransi ihmisten mahdollisuuksia liikkua pienipalkkaisenkin työn perässä paikkakunnalta toiselle kotejaan myymättä ja asumistukeaan menettämättä, mutta Petteri Orpon (kok.) hallitus palautti asteittaisen varallisuusehdon yleiseen asumistukeen. 

Koska toimeentulotuen varattomuusehto puolestaan on käytännössä absoluuttinen, toimeentulotukijärjestelmä kannustaa ihmisiä hankkiutumaan rutiköyhiksi voidakseen saada tuloa juokseviin elinkustannuksiinsa, eikä toimeentulotuki kompensoi asumistuen menetyksiä niille, joilla on vielä jotakin menetettävää. 

Asioiden ollessa näin työttömien tai muutoin pienituloisten ihmisten tulee suorastaan järkeväksi ryhtyä mahdollisimman köyhiksi kattaakseen välttämättömät elinkustannuksensa.

Petteri Orpon hallitus poisti omistusasukkailta oikeuden yleiseen asumistukeen kokonaan pelkän asumismuodon perusteella, vaikka omistusasukkaalla ei välttämättä ole nettovarallisuutta ollenkaan ja vaikka omistusasunnon hoitokulut ja asumistukimenot ovat pienemmät kuin asukkaan asuessa vuokralla.

Kun ihmiset on ajettu kyseistä häätömielialaa osoittaen kodeistaan, he hakevat asumistukea lopulta vuokra-asuntoihin, jolloin valtio ei säästä mitään, vaan kulut valtiolle kasvavat! Lautasen nuolettaminen tekee hallituksen toiminnasta fasismia, eikä perustuslailliselle omaisuudensuojalle ole katetta perusturvan varallisuusehtojen vuoksi. Taaskaan ei ole ymmärretty talousilmöiden keskinäisriippuvuutta.

Erikoisinta hallituksen ”säästötoimissa” on, että toimeentulotuen tasoon ei ole kajottu pariakymmentä euroa enempää. Toimeentulotukea saavat kaikki ne Suomessa oleskelijat, jotka täyttävät maamme yritteliäisyys-, kouluttautumis- ja sivistymisvihamielisen sosiaaliturvajärjestelmän varattomuus- ja tulottomuusehdot. 

”Kaikkein heikoimmassa asemassa oleviksi” väitetyt eivät siis oikeasti ole kaikkein heikoimmassa asemassa, sillä he saavat perusetuuksiensa (työttömyysetuudet + asumistuki) ja toimeentulotuen summana täyden kattauksen ruokapöytäänsä, kunhan muistavat pysyä täysin varattomina.

Heitä ovat muun muassa maahamme lähtökohtaisesti varattomina tulevat pakolaiset ja turvapaikanhakijat ja tietenkin myös kotimaiset pultsarit. Toimeentulotuki takaa asuinkulujen jälkeen lähes 600 euron nettotulon jokaiselle, joka muistaa pysyä varattomana.

Ulkopuolelleen Suomen sosiaaliturvajärjestelmä jättää toiseksi ja kolmanneksi huonoimmassa asemassa olevat tulo- ja varallisuusdesiilit, joilla on vähäistäkin varallisuutta ja jotka eivät sen vuoksi voi saada mitään sen enempää toimeentulotuesta kuin asumistuestakaan ja putoavat turvaverkkojen silmukoista läpi.

Kattaakseen juoksevat elinkustannuksensa työttömät ja muut huonotuloiset pakotetaan syömään aivan kaikki varallisuutensa perustuslaillisen omaisuudensuojan vastaisesti, kunnes he ovat täysin varattomia. Tämä johtuu toimeentulotukijärjestelmään valetusta epäoikeudenmukaisuudesta.

Kynnelle kykenevien väestönosien runteleminen on sangen ajattelematonta julkiselta ja poliittiselta vallalta. Se rapauttaa ihmisten talouden ja moraalin. Se hajottaa yhteiskuntaa ja luo kansanryhmien välille eripuraa. Se johtaa myös poliittisen vallan legitimiteettiristiriitaan ja kannustaa tai suorastaan pakottaa huonotuloisia ihmisiä rikkuruuteen tai rikollisuuteen.

Suomen sosiaaliturvajärjestelmää varjostavan kroonisen sairauden muodostavat (1) perusturvan täysin riittämätön taso ja toimeentulotukijärjestelmä sekä (2) niihin yhdistetyt varattomuusehdot ja varallisuusharkinnat, jotka kalvavat minimaalisenkin perusturvan käytännössä pois ja ohjaavat surkeuteen ja kurjuuteen.

Jos kysytään, mistä ihmisiä riittää leipäjonoihin, vastaus on: perusturva (Kelan työttömyysetuudet, kansan- ja takuueläkkeet, opintotuki ja asumistuet) jäävät rankasti jälkeen toimeentuloon riittävästä tasosta, ja viimesijainen komponentti (toimeentulotuki) on varattomuusehtoinen ja vaatii ihmistä hankkiutumaan taloudellisesti rappiolle.

Vielä pahempia huononnuksia on suunnitteilla. Varallisuusehdot nimittäin liukuvat helposti asumistukien ja toimeentulotuen puolelta myös työttömyysetuuksien piiriin, kun etuuksia jatkossa yhdistellään.

 

Varattomuusehdot liukumassa yleistukiuudistuksessa työttömyysturvaan

Kun Kelan peruspäivärahan ja työmarkkinatuen korvaamista yleistuella alettiin valmistella, hallitus aikoi tehdä viimesijaisesta työttömyysturvasta Tanskan mallin mukaisesti ajallisesti rajoitetun, toisin sanoen katkaista yleistuen 500 työttömyyspäivän jälkeen. Kirjoitin aiheesta täällä ja täällä.

Vastustin ajallisen keston asettamista yleistukeen sosiaali- ja terveysministeriölle antamassani lausunnossa, sillä suuri määrä työttömiä pudotettaisiin siten kannusteloukuista pahimpaan, eli toimeentulotukeen, jota vaivaa tuo edellä kuvailemani ankara varattomuusehto.

Sillä tavoin suuri osa työttömistä voitaisiin näppärästi puhdistaa työttömyystilastoista, eivätkä he olisi enää sen enempää työviranomaisten konsultaatioiden ja preppauksen piirissä kuin himmentämässä Petteri Orpon työllisyyslupausta, vaan heidät massasiirrettäisiin sosiaaliviranomaisten piiriin. Samaan tähtää jo edellisen hallituksen säätämä laki työllistymisen monialaisesta edistämisestä (381/2023).

Työmarkkinatuesta on käytännössä tullut viimesijainen työttömyysetuus monille ikääntyneille työnhakijoille. Ajallisen keston rajoittamisen kautta yleistukeen olisi sisältynyt piilevä varattomuusehto, jonka vaikutus on lannistava. Vähänkin varallisuutta omistavat työttömät eivät voi saada toimeentulotukea, jolloin heidät pakotettaisiin kuluttamaan säästönsä ja varallisuutensa loppuun, ja järjestelmä jättäisi ihmiset puille paljaille.

Kelan työttömyysetuuksien (peruspäiväraha, työmarkkinatuki) tilalle perustettavaan yleistukeen ei ainakaan toistaiseksi asetettu ajallisen keston rajoitusta, mutta sen alkupäähän laitettiin pitkä karenssi.

Aiheesta iloitsi muiden muassa Ilta-Sanomat näin:

”Yleistukea maksettaisiin 21 viikon odotusajan jälkeen. Odotusaika alkaisi työnhakijaksi rekisteröitymisestä, korvauksettoman määräajan päättymisestä, työssäolovelvoitteen täyttymisestä tai siitä, kun oikeus yleistukeen tai ansiopäivärahaan palautuu.”

Yleistukea koskevaan lakiin kirjattiin siis ajallisen keston rajoitus työttömyyden alkupäähän vaikkakaan ei loppupäähän. Samoin yleistukeen laitettiin epäsuora varallisuusehto, joka vaatii ihmisiä käyttämään varallisuutensa juokseviin elinkustannuksiinsa 21 viikon ajan. Yleistuki otettiin käyttöön 1.5.2026.

Peräti 21 viikon alkukarenssi on joka tapauksessa merkittävä huononnus työttömyysturvaan. Se koskee etenkin nuoria työmarkkinoille tulevia, jotka eivät täytä lakiesityksen 12 §:ssä olevia koulutus- tai työssäoloehtoja. Tällöin niin sanotusta odotusajasta tulee pelkkä tulonmenetys, joka johtaa joko työllä hankitun varallisuuden menettämiseen tai syöksee ihmiset toimeentulotuen piiriin, vaikka juuri kyseisen viimesijaisen etuuden piiristä ihmisiä pitäisi saada ongittua pois!

Yleistukea koskevassa laissa ei ole suoranaista mainintaa varallisuusehdosta, mutta ehto sisältyy yleistukeen epäsuorana tai piilevänä.

Yleistukeen sisältyy edellisten lisäksi myös merkittävä huononnus, joka kolhii työttömän perusoikeudellista omaisuudensuojaa. Yleistuesta annetun lain mukaan omaisuudesta saatavat pääomatulot alentavat yleistukea, toisin kuin nykyistä peruspäivärahaa. Yleistuesta tehtiin kautta linjan tarveharkintainen. Myös 55 vuotta täyttäneiden Kelan työmarkkinatuen saajien pääomatulot alkoivat leikata yleistuen määrää ja voivat poistaa oikeuden yleistuen kokonaan.

Varattomuusehdot ja -harkinnat ovat liukumassa toimeentulotuesta yleistukeen ihmisten ajautuessa toimeentulotuelle.

Yleisen asumistuen ja eläkkeensaajan asumistuen asteittaiset varallisuusehdot voidaan helposti liudentaa yleistuen puolelle tukimuotoja jatkossa yhdisteltäessä.

Sellaisen ”insentiivin” sisältävät tukimuodot tukevat ihmisiä kuin köysi hirtettyä.

Esitystä vastustivat eduskunnan valiokuntakäsittelyissä SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät. 

Mitä yleistukiuudistuksesta todennäköisesti seuraa? 

Odotusajan vuoksi kenenkään yleistuella olevan ihmisen ei ole taloudellisesti järkevää eikä ehkä mahdollistakaan ottaa vastaan määräaikaista työtä, koska pätkätyöstä työttömäksi palatessaan ei voi saada yleistukea 21 viikkoon odotusajan vuoksi. Omavastuuaika voi tulla asetetuksi myös toistuvasti lyhyen ajan sisällä.

Koska odotusaikoja ei voi jatkossa enää lain voimaantulon siirtymäajan jälkeen yhdistää tai lukea hyväksi (kuten nykyisin yhdistetään peruspäivärahan ja ansiopäivärahan omavastuuaikoja), uusi laki ohjaa työnhakijoita varomaan lyhytaikaisten työsuhteiden vastaanottamista. Hallituksen uudistus on siis susi myös ja etenkin sen työllistymistavoitteiden kannalta.

Vaikutusarviot laiminlyödessään hallitus on julistanut maahamme sosiaaliturvan kauneuskilpailut, joiden jälki on rumaa. Raadollisuuden viimeistelee niin sanottujen suojaosien eli  ansiotulovähennysten poistaminen.

Kun muistetaan, että omistusasujilta hallitus poltti yleisen asumistuen kokonaan sekä poisti myös 55 vuotta täyttäneiden poikkeusehdot, yhdessä yleistukeen liitettyjen odotusaikojen kanssa tämä tarkoittaa, että omistusasunnossa asuva menettää yleistuen 21 viikoksi ja yleisen asumistuen sekä toimeentulotuen kokonaan, sillä yleisen asumistuen ja toimeentulotuen saannin estää tätäkin kautta varallisuus.

Osa ihmisistä ei tämän tuloksena saa sen enempää työttömyysturvaa, asumistukea kuin toimeentulotukeakaan ja putoaa hallituksen kaivamaan mustaan aukkoon.

 

Perustulojärjestelmää ei voida välttää 

Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea (ECSR) on moitteissaan Suomelle todennut, että perusturvan tason pitäisi olla vähintään 40 prosenttia maassa vallitsevasta mediaanipalkasta. Mediaanipalkka on ollut Suomessa vuonna 2025 noin 3 430 €/kk, joten perusturvan bruttotason pitäisi olla noin 1 372 €/kk. Kelan työttömyysturva, takuueläke ja kansaneläke jäävät EU-normista jälkeen hurjasti.

Asiaa ei korjaa perusturvan tilkkutäkkimäisyys, sillä perusetuuksia täydentäviin etuuksiin liittyy ankaria ja epätasapuolisia myöntöehtoja, joista haavoittavimpia ovat juuri varallisuusehdot.

Tähän maahan tarvitaan perustulojärjestelmä, joka olisi negatiivisen tuloveron kaltainen, jonka taso vastaisi EU:n minimitasoa ja joka vapauttaisi pahimmasta kannusteloukusta, eli toimeentulotuesta.

Sosiaaliturvakomitean yleisnäkemyksen vastaisesti katson, että perustulojärjestelmän ei pitäisi olla työpoliittisesti syyperustainen, koska kaikkea toimintaa ei voida organisoida palkkatyöksi eikä yrittäjätoiminnaksi ja koska perustulon tarkoitus olisi vastata työn ja toiminnan rakenteelliseen muutokseen sekä mahdollistaa kaikenlainen arvotuotanto myös työ- ja yrittäjätoiminnan ulkopuolella, jossa erityyppistä arvotuotantoa esiintyy paljon.

Perustulo täyttäisi viime kädessä saman tehtävän, joka nykyisin on toimeentulotuella, mutta ilman siihen liittyvää kannustusta taloudelliseen kurjuuteen.

Reaaliaikainen tulorekisteri voisi mahdollistaa dynaamisen perustulojärjestelmän, jossa perustulon taso laskisi aina kun tulot nousisivat, ja veroprogressiolla huolehdittaisiin nettotulojen kasvusta koko tulokehityksen ajan. Esittelin mallin jo teokseni Työttömän kuolema: Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan viimeisessä pääluvussa.

Perustulo rahoitettaisiin höyläämällä ansiosidonnaiset päivärahat pois, lopettamalla Kelan kuitintarkastuslinjastot, ottamalla käyttöön yleispätevä 2200 euron eläkekatto, jollainen on esimerkiksi Ranskassa, ja täyttämällä perusturvaa leikkaamalla tulohaitarin yläpäästä sekä vahvistamalla alapäästä.

Tällainen uudistus olisi tietenkin radikaali, mutta se on ennen pitkää välttämätön. Kielteisellä tavalla radikaaleja ovat olleet hallituksen toimeenpanemat leikkaukset, jotka ovat vieneet pahimmillaan noin 40 prosenttia pienituloisten nettotuloista ja vaarantaneet omistusasujien omaisuudensuojan kokonaan.

Suomen kysyntälama johtuu suureksi osaksi perusturvaheikennyksistä, ja perusturvan vahvistaminen olisikin hyvä kotimaisen kysynnän elvytyskeino, sillä perusturvaan investoidut varat käytetään kotimaisiin hyödykkeisiin, kun taas suurituloisille annetut ansiotuloveron alennukset valuvat tuontiluksukseen, matkusteluun ja ulkomaisiin rahastoihin.

 

Työeläkkeitä juustohöylättävä perusturvan hyväksi

Totuus on, että suomalaisilla ei ole nykyisen kaltaiseen työeläkejärjestelmään kerta kaikkiaan varaa.

Lakiperustaisesti kertyneet eläkevastuut ovat vuonna 2025 julkaistun tilaston mukaan noin 900 miljardia euroa, eli noin viisinkertaisesti Suomen valtionvelan nykyinen määrä ja yli kymmenkertaisesti vuosibudjetin määrä. Eläkekassoista puolestaan löytyy varoja vain noin 290 miljardia euroa, josta suuri osa on realisoimiskelvotonta tai lainassa Suomen valtiolla.

Poliitikot välttelevät eläkkeiden leikkaamista vain siksi, että eläkeläiset muodostavat suuren äänestäjäryhmän. Siksi kukaan poliitikko ei uskalla tällaista kritiikkiä ääneen sanoa, ja eläkekatto täytyisikin ohjata voimaan poliittisen järjestelmän ja etujärjestöjen ulkopuolelta: asiantuntijavallan piiristä. Asiantuntijat puolestaan ovat hyväpalkkaisia eläkekertymänsä kartuttajia, jotka ajattelevat omia eläkkeitään eivätkä suostu esittämään eläkkeiden leikkaamista siksi.

Niin sanottu velkajarru otettiin konsensusmaisesti käyttöön, jotta puolueet voisivat vedota kyseiseen vaalikaudet ylittävään lakiin poliittisessa argumentaatiossa, kun tehdään välttämätön ja työeläkkeitä aletaan leikata. Kiirellisemmin olisi kuitenkin pitänyt ottaa käyttöön perusturvan leikkausjarru ja sotahullun varustelukierteen katkaiseva investointijarru, sillä 10 miljardin budjettisopeutukset uhkaavat kansalaistemme arkiturvallisuutta jo enemmän kuin ryssäin droonit.

Ennen perustuloon päätymistä kannatan panostamista yleistuen, kansaneläkkeen ja takuueläkkeen sekä yleisen ja eläkeläisten asumistuen tasoon, jotta ihmisiä saataisiin pois toimeentulotuen tuhoisien vaikutusten piiristä.

Kannatan myös yleistuen keston säilyttämistä rajoittamattomana, sillä ei ole mitään järkeä pudottaa ihmisiä toimeentulotuelle, jota sai jo vuonna 2024 yhteensä 249 600 kotitaloutta ja 356 400 henkilöä, eli noin 6,3 prosenttia väestöstä, ja toimeentulotukimenot ovat nykyhallituksen asumistukileikkausten vuoksi räjähtäneet.

Hallituksen toimien vuoksi toimeentulotuen pohjatonta suota polkemaan päätyy sosiaaliturvan kiertymisilmiön vuoksi entistä enemmän väkeä. Käsittelykulujen vuoksi Kelan byrokratiamenot kasvavat, ja ongelmaksi koettu tarkkailu ja rankaiseminen lisääntyvät.

 

Ansiotuloverotusta korotettava ja perusturvaoikeus rajattava Suomen kansalaisiin

Kokoomus on tehnyt kaikkensa huonontaakseen perusturvaa ja antaakseen verohelpotuksia hyvätuloisille, vaikka veronalennusten vaikutus työllistymiseen on mitätön Euroopan huonoimmassa työllisyystilanteessa.

Kukaan ei varmasti lähtisi työpaikastaan, vaikka ansiotuloveroja korotettaisiin prosenttiyksiköllä, eikä kukaan varmasti työllisty tai aktivoidu työskentelemään nykyistä enemmän ansiotuloveron alennusten vuoksi. Hyväksi voisi olla työn tekijäkohtainen vähentäminen, koska siten työn ihanuutta voitaisiin jakaa, ja saataisiin ansiotuloa useammille.

Hyvätuloisille suunnatut verohelpotukset eivät myöskään luo Suomeen talouskasvua, koska palkkatulot makaavat pankkitileillä tai päätyvät tuontihyödykkeisiin tai ulkomaiseen sijoitustoimintaan. Samanaikaisesti joka neljännellä suomalaisella ei ole säästöjä lainkaan, koska perusturvan varallisuusehdot kalvavat ne pois.

Hallitus aikoo ilmeisesti maksaa valtionvelat ja tukkia budjetin aukot keski- ja työväenluokan varallisuudella, jota syövytetään samalla, kun perusturvasta leikataan.

Ansiotuloverotuksen korottaminen on toistaiseksi käyttämättä jätetty mutta tehokas ja ainoa jäljellä oleva julkisen talouden sopeutuskeino, kun talouskasvua ei näy eikä kuulu, saksittava on lopussa, ja velkaantumisvara on käytetty.

Perusturvan leikkaaminen on ollut täysin tehotonta, koska valtion velkaantuminen on sen seurauksena vain kiihtynyt, ja tämän todistaa tulostaulu. Kokoomusjohtoinen hallitus on tehnyt niin ainoastaan yhdestä syystä: parantaakseen hyvätuloisten asemaa muiden tappioksi.

Persut pettivät vaalilupauksensa, jonka mukaan perusturvasta ei leikata, ja strippaavat sekä larppaavat Kokoomuksen kaulapannassa. Perussuomalaiset ovat kylläkin onnistuneet turvallisuuspolitiikassa ja maahanmuuttopolitiikassa, mutta vain niissä. Talous- ja sosiaalipolitiikassa he ovat tehneet dynamiittityhmyyksiä yhdessä Kokoomuksen kanssa.

Ainoa valonpilkahdus on esitys, että subjektiivinen toimeentulotukioikeus lopetettaisiin Suomessa alle 10 vuotta asuneilta ja että maahanmuuttajien oikeuksia takuueläkkeisiin kavennettaisiin, mistä jopa Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja ja Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes oli samaa mieltä. On kohtuutonta, että maahanmuuttaja saa täyden takuueläkkeen asuttuaan 16 vuotta täyttäneenä Suomessa vain kolmen vuoden ajan.

Nämä uudistukset liittyvät siihen, kenellä Suomessa on oikeus perusturvaan. Nähdäkseni oikeus tulisi rajata Suomen kansalaisiin, ja siltä osin asiassa tarvittaisiin perustuslain ja sen tulkinnan muutos. 

Suomen sosiaaliturvajärjestelmä tarvitsee kokonaisvaltaisia korjauksia. Kiireellisesti parantaa pitäisi Suomen kansalaisten perusturvaa sekä yleistä ja eläkeläisten asumistukea, ja varattomuusehdot pitäisi poistaa, jotta myös kannustavuus työhön ja ansionhankintaan säilyisi.

Nykyisin Kelan raastokone imuroi kaiken työnteon tuloksena syntyneen ansion pois, kun myös niin sanotut suojaosat (300 euron ansiotulovähennykset) poistettiin, ja hallitus pyrkii hoitamaan valtionvelkoja tilkitsemällä budjettia vähävaraisen ja keskivarakkaan väen omaisuudella perustuslaillisen omaisuudensuojan vastaisesti.

Kansalaisten pitäisi järjestää mielenosoitus hallitusohjelman puolesta, jotta siihen kirjatut lirkutukset 100 000 uudesta työllisestä ja tasa-arvoisesta ja hyvinvoivasta Suomesta saataisiin todellakin toteutumaan!

JUKKA HANKAMÄKI

filosofian ja valtiotieteiden tohtori

sosiaaliturvan järjestelmäasiantuntija 

Liite

Lausuntoni yleistukilakiesityksestä sosiaali- ja terveysministeriölle 23.5.2025 (PDF) 

 

Aiheesta aiemmin

Miksi Suomi sukeltaa? Hallitusohjelma on perussuomalaisten kohtalokas Koraani 

Lautasen nuolettaminen on fasismia – Yleistuesta ei pidä tehdä tarveharkintaista 

Sosiaalipoliittinen katastrofi on ovella: yleistuki voi romuttaa työttömyysturvan keston ja tehdä varattomuusvaatimuksista sosiaaliturvan ehdon 

”Kaikkein heikoimmassa asemissa olevia” puolustava retoriikka uhkaa tuhota suomalaisen keskiluokan

Maahanmuuton hintalappu on hyytävä

Perussuomalaisten kansanedustaja ja historian dosentti Teemu Keskisarja tuli sanoneeksi A-studiossa 27.8.2025 maahanmuutosta niin kuin asiat ovat.

Hän muun muassa kuvasi eräitä tiettyjä maahanmuuttajia osittain ”heikkolaatuisiksi tulokkaiksi” ja tarkoitti, että tulijat eivät ole olleet laadullisesti, eli koulutukseltaan ja muilta relevanteilta ominaisuuksiltaan, kantaväestön tasolla.

Hän kysyi, ”onko joku [...] sitä mieltä, että esimerkiksi afrikkalaiset tai lähi-itäläiset ovat koulutuksellisesti, sivistyksellisesti ja ammatillisesti samalla tasolla kuin suomalaiset?”

Lisäksi Keskisarja kuvasi maahanmuuttoa ”väestönvaihdoksi” ja sopeuttamiseen kipattuja voimavaroja ”kotouttamisteollisuudeksi” sekä sanoi, että ”meillä ei ole mitään tarvetta ainakaan EU:n ulkopuoliselle työvoimalle.”

Nähdäkseni Keskisarjan kannanotoissa ei ole mitään sellaista, mille ei löytyisi perusteita ja mistä ei olisi todisteita.

Joidenkin mielestä ”väestönvaihto” on ruma sana, mutta sillä tavalla ajateltaessa pyritään peittämään, kuinka ruma tuon sanan kuvaama ilmiö itse on – ja että sen hintalappu on hyytävä.

Muutama vuosi sitten aluekehittämisen konsulttilaitos MDI julkaisi tutkimuksen, jossa osoitettiin, että väestö todellakin on vaihtumassa. Raportissa kirjoitettiin, että 

”[k]oko maan väestönkasvu perustuu täysin vieraskielisen väestön kasvuun vuosien 2020–2040 aikana. Kotimaisia kieliä puhuvien määrä alenee noin 450 000 henkilöllä ja vieraskielisten kasvaa noin 490 000 henkilöllä vuoteen 2040 mennessä.”

Valtavirran mediat eivät kyseisestä väestöennusteesta pukahtaneet, mutta Suomen Uutiset kirjoitti aiheesta, että Suomen suurten kaupunkien väestö vaihtuu vuoteen 2040 mennessä. Lehti on todennut saman nyt dosentti Keskisarjan ympärille nostetun kohun yhteydessä.

Maahanmuuton kustannukset (koskien Somaliasta ja Irakista tulleita) osoitettiin jäätäviksi jo Suomen Perustan julkaisemissa tutkimuksissa, joita kukaan ei ole pystynyt osoittamaan virheellisiksi.

Monetkin ovat Samuli Salmisen laatimia tutkimuksia moittineet ja vaatineet, että asiaa ei pitäisi sanoa – tosin tieteelliseltä kannalta tilastolliset tosiasiat ovat kumoamattomia. 

Jokaisen kannattaa katsoa oheinen podcast, jossa Helsingin yliopiston kansantaloustieteen emeritusprofessori Vesa Kanniainen toteaa maahanmuuton julkiselle taloudelle rankasti tappiolliseksi. Hänen mukaansa elinkaarikustannukset ovat tulijaa kohti jopa 900 000 euroa. Video löytyy myös täältä.

 

Kanniaisen mukaan sosiaalietuusperäinen maahanmuutto on johtanut poliittisen vasemmiston suureen ristiriitaan.

Yhtäältä vihervasemmisto edistää sosiaaliturvahakuista maahanmuuttoa, joka tulee yhteiskunnallemme kalliiksi. Toisaalta vasemmistopuolueet ja vihreät tulevat heikentäneiksi kantaväestöön kuuluvien vihervasemmistolaisten omaa asemaa, sosiaaliturvaa ja työpaikkojen saantia, joista nyt joudutaan kilpailemaan suomalaisten ja ulkomaalaisten kesken.

Elinkeinoelämä puolestaan haalii maahamme vierasperäistä halpatyövoimaa Kokoomuksen tuella, mutta laskun maksavat veronmaksajat, eli niin yritykset kuin työssäkäyvä keskiluokka ja porvaristokin.

Lisäksi maahanmuuton tuloksena menetetään korvaamattomia kulttuuriarvoja, jotka ovat rahassa mittaamattomia. 

Tilastokeskuksen mukaan joka viides Helsingissä asuva on vieraskielinen, ja Helsingissä on useita kouluja, joissa alle puolet puhuu äidinkielenään enää suomea.

Kieroa on, että kyseisen kulttuurimullistuksen oikeutuksesta ei ole missään voinut äänestää, vaan asia on pidetty demokraattisen prosessin ulkopuolella. Olemme hallitsemattomassa kokeessa, jossa panoksena ovat kielemme, kulttuurimme, taloutemme ja turvallisuutemme.

 

Vanhaa tässä on se, että asiassa ei ole mitään uutta 

Valtavirran medioissa Keskisarjan mielipiteet pyrittiin siirtämään soveliaisuutta koskevaan puherekisteriin, ja alettiin normittaa, mitä saa sanoa ja kuinka aiheesta pitäisi puhua vai pitäisikö ollenkaan. Näin pyrittiin peittämään se, onko maahanmuutto sinänsä oikeutettua.

Professori Vesa Kanniaisen puheenvuorosta kannattaa panna merkille hänen vertailunsa seitsemään muuhun Euroopan maahan, joissa on jonkin verran järkevöidytty ja alettu suitsia sosiaaliturvahakuista maahantuloa.

Kuka voisi unohtaa, että Petteri Orpo (kok.) otti sisäministerinä ollessaan vuonna 2015 vastaan noin 35 000 turvapaikanhakijaa ja väitti, että turvapaikanhakijoiden motiivien epäileminen olisi rasismia?

Tosiasiassa se on rationalismia, sillä syiden ja motiivien epäileminen kuuluu kaikkeen tieteelliseen ajatteluun. Migri salasi turvapaikanhakijoiden motiivit ja paljasti vasta vuonna 2019, että valtaosa tulijoista olikin sotilaskarkureita.

Sotilaskarkuruus puolestaan ei ole YK:n pakolaisjärjestön mukaan turvapaikan myöntämisen laillinen peruste. Siksi laittomasti maahan tunkeutuneille myönnettiin tilapäistä suojelua, jonka verukkeella myös suuri osa palautettaviksi määrätyistä on jäänyt oleskelemaan maahamme.

Perussuomalaisten hallituskumppanit ja oppositio näyttävät joko olevan asioista pihalla kuin lintulauta tai vetävät roolinsa hyvin. Todennäköisesti he tiedostavat toimintansa valheellisen luonteen, sillä he ovat tarpeeksi älykkäitä ja heillä ovat tiedossaan kaikki maahanmuuttoon liittyvät tilastot ja tosiasiat, mutta silti he valehtelevat tärkätyissä paidoissaan ja puvuissaan.

He ovat kuin lapsia, jotka potkaisevat pallon ikkunaruutuun ja sanovat opettajalle, että siihen tuli reikä itsestään.

Luultavasti asia, joka pahiten ärsytti jälleen kokoomuslaisia, rkp:läisiä, krisuja, oppositiopuolueiden edustajia ja mediaa, oli se, että he joutuivat kiistämään Keskisarjan mielipiteet ja tosiasiat ihan vain virallisen ideologiansa vuoksi, pitääkseen kiinni aiemmista valeistaan ja säilyttääkseen kasvonsa.

 

Maahanmuuttopuheet eivät ole ongelma vaan maahanmuuton tulokset 

On irvokasta, että niin Kokoomuksessa kuin RKP:ssäkin syytellään vasemmistopuolueiden tapaan perussuomalaisia ”rasismista” ja väitetään, että perussuomalaiset jopa vaarantavat sisäisen turvallisuuden. Tilastofaktat yritetään lavastaa ”salaliittoteorioiksi”, ja uhkaillaan Supolla.

Eivätkö muka epäperäiset tulijat ole vaarantaneet Suomen ja muidenkin Euroopan maiden kansalaisten turvallisuutta ja valtiollista turvallisuutta? Supon kannattaisi olla huolissaan pikemminkin siitä.

Tosiasiassa perussuomalaisten kannanotoissa on kyse suomalaisen Suomen, katuturvallisuuden ja kansalaistemme työn sekä toimeentulon puolustamisesta. 

Sen sijaan muut puolueet ja valtavirran uutismedia sotkevat maahanmuuton arvostelemiseen väitteitä rasismista ja ihmisarvosta sekä alleviivaavat, että puolueen puheenjohtaja ”ei hyväksy puhetta, joka kyseenalaistaa ihmisarvon”. Sillä tavalla huomautettaessa ei taaskaan muisteta, että törkeillä rikoksillaan tietyt maahanmuuttajat ovat vieneet kantaväestöön kuuluvilta ihmisarvon kokonaan.

Nämä asiat ovat todellakin perustavanlaatuisia arvokysymksiä, joita ei voida mitata pelkästään euroina ja sentteinä. 

 

Väite maahanmuuton tarpeellisuudesta ja työperäisestä maahanmuutosta on salaliittoteoria 

Maahanmuuttoasioissa Perussuomalaiset ovat parhaimmillaan, mutta muissa asioissa puolue on mokannut hallituksessa ollessaan (aiheesta täällä). Myös maahanmuuttoa Perussuomalaiset ovat onnistuneet rajoittamaan hyvin vähän ja työperäistä maahanmuuttoa tuskin ollenkaan, vaikka maassamme on jättiläistyöttömyys (aiheesta täällä).

Tämä johtuu siitä, että vallan kahvoissa on ollut taitamatonta väkeä, ja Petteri Orpo onnistui sujauttamaan Riikka Purran povitaskuunsa. Hänelle lienee paikka Elinkeinoelämän keskusliitossa, kun putoaminen eduskunnasta uhkaa. 

Perussuomalaiset ovat tehneet suuren virheen leikatessaan Suomen kansalaisten perusturvaa, kuten asumistukea (aiheesta täällä, täällä, täällä ja täällä) sekä mennessään takaamaan Kokoomuksen ajaman asumisoikeusjärjestelmän romutuksen (aiheesta täällä, täällä, täällä ja täällä).

Sen enempää Perussuomalaisissa kuin Kokoomuksessakaan ei ole ymmärretty, että perusturvan, kuten työttömyysetuuksien ja asumistuen, leikkaukset osuvat ensisijaisesti kantaväestöön, joka ei voi (vähäistäkin varallisuutta omistaessaan) saada toimeentulotukea lainkaan, kun taas kokonaan varattomina maahan tulleet pakolaiset ja turvapaikanhakijat saavat perusturvaleikkauksilleen täyden kompensaation toimeentulotuesta.

Ei tarvitse ihmetellä, miksi he lisääntyvät täällä runsaammin kuin kantaväestö, jolla ei ole lapsiin enää varaa, ja perheenyhdistämisten kautta väkeä virtaa tänne lisää myös ilman työvoiman tarveharkintaa.

Ongelma on syvällä vuoden 1999 perustuslaissa, joka takaa universaalisti toimeentulotuen kaikille maassa oleskelijoille, kunhan he täyttävät yritteliäisyys- ja vaurastumisvihamielisen sosiaaliturvajärjestelmämme köyhyysihanteet.

On muistettava, että maailmassa ei ole nimenomaisesti ”työperäistä maahanmuuttoa”, vaan työn perässä muuttava voi hetkessä olla työtön.

Tässä mielessä puhe ”työperäisestä maahanmuutosta” on epä-älyllistä, ja suuren virheen teki eduskunta, kun sen enemmistö Kokoomuksesta, SDP:stä, RKP:stä ja Vihreistä reagoi kannattavasti vasemmistoliittolaisen edustajan Anna Kontulan aloitteeseen, jonka mukaan ulkomaisen työvoiman tarveharkinnasta pitäisi luopua. Vaikuttaa, että kyseisten kansanedustajien päämissio on suomalaisten oman työnsaannin vaikeuttaminen. 

 

Kokoomus kiskoo perussuomalaisia avolavamaasturin perässä kohti puoluetuhoa

Valtavirtamedioiden kolumnistit ovat haukkuneet varapuheenjohtaja Keskisarjaa ja muita perussuomalaisia estottomasti. On väitetty, että perussuomalaiset tahallaan halusivat viedä huomion maahanmuuttoon, kun edessä on budjettiriihi, jossa pitäisi jälleen sopia miljardin leikkauksista.

Asia onkin täysin toisin päin. Nimenomaan Kokoomus ja RKP haluavat siirtää huomion maahanmuuttoon ja näyttelevät pahastunutta, jotta kukaan ei huomaisi, että porvaripuolueiden sakset osuvat jälleen suomalaiseen duunariin ja valkokaulusköyhälistöön, eikä yritystuista ja maataloustuista haluttaisi leikata ollenkaan.

Tämän himmentämiseksi Perussuomalaisten hallituskumppanit, oppositio ja media kohisevat ”rasismista” ja peräävät rasisminvastaisia toimia ja tiedonantoja sekä ojentelevat ministereitä. He eivät suostu ymmärtämään, että suurin osa maahanmuuton arvostelemisesta ja vastustamisesta ei ole rasismia, eli rotusortoa, vaan perusteltua taloudellisista, sosiaalisista ja työvoimapoliittisista syistä.

Keskeinen syy sosiaaliturvan leikkauksiin on sosiaaliturvahakuinen maahanmuutto, joka on syönyt leivän työttömien suomalaisten pöydästä samalla kun töihin palkataan ulkomaalaisia niin yliopistoihin kuin Wolt-työpaikkoihinkin.

Vielä se puuttui, että Kokoomuksen piilo-RKP:läinen, tasavallan presidentti Alexander Stubb, julkaisi mielipiteen, jonka mukaan ”rasismille ei ole paikkaa suomalaisessa yhteiskunnassa”. Poissulkemisen politikallaan hän pyrkii leimaamaan kansallismieliset ja väestörakennettamme suojelevat maahanmuuttopolitiikan arvostelijat ”rasisteiksi” ja sitä kautta sulkemaan isänmaalliset kansalaiset yhteiskuntamme ulkopuolelle!

Rasismisyytöksillä ratsastaminen on suurimmaksi osaksi pelkkää retoriikkaa, kuten tästäkin havaitaan. 

Perussuomalaiset: älkää antako napamies Orpon ryvettää itseänne kaiken maailman ”rasismitiedonannoilla”, sillä siten te häpäisette itsenne ja äänestäjänne. Hallituksessa ollessanne olette hakoteillä, kiskotte reptiliaanien vankkureita ja hirttäydytte hallitusohjelmaan, josta ei ole teille eikä kannattajille mitään hyötyä vaan suurta vahinkoa.

Toistan Perussuomalaisille jo aiemmin osoittamani viestin: lopettakaa kokoomuslaisten kenkien plankkaaminen ja tulkaa pois hallitusaitiosta sekä jättäkää ”julkisen talouden pelastaminen” vihervasemmistolle ja Kokoomukselle, jotka ovat sen upottaneet.

---

Päivitys 14.10.2025: Ilta-Sanomat paljasti Teemu Luukan kirjan Petteri Orpo ja oikeistovallan paluu esittelyssään, että Riikka Purra aikoo jättää politiikan nopeasti. Totuus lienee kuitenkin se, että politiikka on jättämässä Purran eikä Purra politiikkaa.

Tämä onkin myönteinen uutinen pitkään aikaan, mutta pelkään pahoin, että Purra syö sanansa tässäkin tapauksessa. Vain katkeruudestaan ei leikkuulautavitsien kertoja pääse eroon. Kantti petti.

Päivitys 5.11.2025: Emeritusprofessori Vesa Kanniainen toi näkemyksensä maahanmuuton haitallisuudesta esille myös uudessa kirjassaan Julkisen talouden vaje - Pelastaako maahanmuutto? Iltalehti kirjoitti Kannaisen näkemyksistä täällä. 

Aiheesta aiemmin 

Onko väestön vaihtuminen luonnonlaki?

Väestökadon syyt 

Loppu työperäiselle maahanmuutolle ja hallitusten sekä medioiden valehtelulle 

Väestöpolitiikan Black Friday – Pelastaako ”työperäinen maahanmuutto”?

Ikuinen näyttö monikulttuurisen yhteiskunnan epäonnistumisesta

Mitä on etnonationalismi? Filosofinen katsaus 

Rotudenialismin lyhyet jäljet 

Uusi kansalaisuuslaki on harhalaukaus

Maahanmuutto Japanissa

Hallitus jatkaa asumisoikeusjärjestelmän tuhoamista – Haso Oy vauhdittaa katastrofia vastikekorotuksilla

Kokoomuslainen asuntoministeri Sari Multala ilmoitti äskettäin, että hallituksen selvitys asumisoikeusjärjestelmän taloudellisesta tilanteesta ja mahdollisista ”ratkaisuvaihtoehdoista” on valmistunut.

Taasko?

Ei ole pitkäkään aika, kun aso-asian selvitys valmistui edellisen kerran. Sen tekijöiksi mainittiin asuntoministeri Kai Mykkäsen (kok.) kaverit Juhana Brotherus ja Matti Kuronen, jotka edustavat rahan ja tekniikan maailmoja, mutta yhtään yhteiskuntatieteellistä näkökulmaa tuohon selvitystyöhön ei sisältynyt. Kirjoitin aiemmasta selvityksestä täällä.

Kaikkiin tehtäviinsä soveltumaton Sari Multala jatkaa edeltäjänsä Kai Mykkäsen hanketta asumisoikeusjärjestelmän romuttamiseksi.

Sen merkiksi hallitus lopetti uusien asumisoikeustalojen valtiontakuurahoituksen ja pilasi aso-talojen omistajayhtiöiden laatimat rahoittamissuunnitelmat täysin.

Mykkänen käytti verukkeena väitettään, jonka mukaan aso-järjestelmä on ”riskikeskittymä”.

Todellisuudessa yhtään aso-yhtiötä ei ole mennyt järjestelmän voimassaolon aikana nurin, eivätkä takaukset ole kaatuneet valtion maksettaviksi. Korkotuki puolestaan on ollut näennäistä, sillä korot ovat pitkäaikaisesti jääneet korkoleikkurin alapuolelle, ja nyt ne ovat jälleen voimakkaassa laskussa.

Nousseiden korkojenkin aikana aso-talojen rahoittaminen on ollut valtiolle halvempaa kuin vuokra-asumisen rahoittaminen, sillä aso-asukkaat tuovat mukanaan aso-maksun, eli 15 prosenttia rakentamiskuluista.

Brotheruksen & Kurosen selvityksessä parempaa vaihtoehtoa asumisoikeusmallille ei löydetty, eikä sitä ole myöskään uusimmassa ehdotuksessa. 

 

Hallitus itse on riskikeskittymä aso-asukkaille ja asumisoikeusyhtiöille

Nyt valmistuneessa selvityksessä, joiden tekijät ovat Raija Heimonen, Veera Holappa, Markus Lahtinen, Jeremias Kortelainen ja Jenna Siltala, ehdotetaan kolmea ”ratkaisua”. Oikeasti ne eivät ole ratkaisuja vaan osa hallituksen itse luomaa ongelmaa.

Ensimmäiseksi (1) mainitaan ”realisointimalli”. Sillä tarkoitetaan asumisoikeusyhtiön ”vapauttamista” aso-lain mukaisista käyttö- ja luovutusrajoituksista, ts. elinikäisistä asumisoikeuksista. Koska kyseiset ”rajoitukset” ovat aso-asukkaiden keskeisiä ja perustuslakivaliokunnan sekä oikeuskanslerin toteamia perusoikeuksia, rajoituksista vapauttaminen olisi asukkaiden vapauttamista oikeuksistaan.

Mikäli asumisoikeuksien mitätöimiseen johtava kiertotie avattaisiin omistajayhtiöille, ne hakeutuisivat varmasti pikavauhtia konkursseihin tai saneeraukseen voidakseen realisoida aso-asukkaiden yhtiöille maksaman kiinteistömassan ja kaupata asunnot uusien omistajien ja vuokrayhtiöiden eduksi.

Suomen Asumisoikeusasukkaat SASO ry on vastustanut asukkaiden vuokralaistamista sinnikkäästi ja tuloksellisesti ja torjunut päättäväisesti myös mahdollisuuden, että asuntoja tarjottaisiin aso-asukkaiden ostettaviksi, eli maksettaviksi toiseen kertaan, ja tällä kerralla kovalla pankkilainalla. 

Toisena (2) keinona kokoomuslaisessa selvityksessä mainitaan juuri omaksi lunastamisen vaihtoehto, joka ei ole vähävaraisille aso-asukkaille vaihtoehto ollenkaan. Se ei ole vaihtoehto myöskään omistajayhtiöille, jotka eivät varmasti luopuisi omistuksistaan ilman tuntuvaa liikevoittoa ja hyvitystä.

Lisäksi se olisi vastoin asumisoikeussopimusten ideaa, jonka mukaan asukas on maksanut aso-maksun elinikäisestä asumisoikeudesta. Pacta sunt servanda -oikeusperiaatteen mukaan sopimukset on pidettävä, ja jälkikäteen vaikuttavan lain kiellon ex post facto mukaan ei saa taannehtivasti repiä aiemmin lailla myönnettyjä oikeustiloja.

Vaikka omaksi lunastamista markkinoidaankin selvityksessä ”vapaaehtoisena”, lainmuutoksen tuloksena asumisoikeusyhtiöt voisivat alkaa korottaa käyttövastikkeita niin paljon, että asukkaat näennäisestä ”vapaaehtoisuudestaan” joko lähtevät tai suostuvat lunastamaan asunnon omaksi. Tuloksena aso-talojen hallinto kirjavoituisi hallitsemattomaksi, jos talossa olisi vuokralaisia, aso-asukkaita ja osakkaita.

Kolmantena (3) toimenpiteenä selvityksessä ehdotetaan aso-lain muuttamista niin, että uusiin asumisoikeussopimuksiin kirjattaisiin kohta, jonka mukaan asumisoikeussopimus voidaan sanoa irti, jos asunnot ovat vastikekorotusten ja asukaspaon tuloksena ”vakavassa vajaakäyttötilanteessa”.

Voidaan kysyä, mistä aso-asukkaat maksaisivat aso-maksun (yleensä noin 20 000–60 000 euroa), jos sillä ei voi enää saada edes tuota pysyvää asumisoikeutta, josta aso-asukas aso-maksunsa maksaa.

Sellainen säädös varmasti tekisi lopun asumisoikeusjärjestelmästä, mikä lienee hallituksen tarkoituskin.

Kyseinen selvitys on mätä ja osoittaa tekijöidensä keltanokkaisuutta ja perehtymättömyyttä aso-järjestelmään ja asuntopolitiikkaan. 

Ministeriön tiedotteessa esityksiä kutsutaan ”joustavuuden lisäämiseksi” ja ilmoitetaan, että kyseiset aso-järjestelmän luhistukset lähetetään lausuntokierrokselle keväällä 2026, jotta hallitus ehtisi tuhota asumisoikeusjärjestelmän vielä nykyisen valtionhallituksen kaudella.

Asumisoikeuslaki uudistettiin 2021. Uudesta laista saatiin kovan poliittisen väännön tuloksena ja kaikeksi onneksi suljettua pois asuntojen käyttö- ja luovutusrajoitusten liudennukset. Omistajayhtiöt ovat ajaneet niitä lakiin raivokkaasti sen jälkeenkin.

Tosiasiassa uutta lakia ei pidä avata millään tavalla. Tätä edellyttää jo lainsäädännön pysyvyys- ja luotettavuusvelvoite. Jatkuva lain repiminen tarkoittaisi, että aso-sopimusten alta kaivettaisiin maata sopimusten mitätöimiseksi jälkikäteen. Sellaisen ei pitäisi olla mahdollista oikeusvaltiossa.

 

Haso Oy heitti asukkaiden kotiin pommin ja julisti asukkaille sodan

Miten sitten valtiotason lainmuutoshankkeet ja kaupunkipoliittinen aso-yhtiöiden johtaminen liittyvät yhteen?

Helsingin kaupungin omistama asumisoikeusyhtiö Haso Oy ilmoitti kesäkuun ja heinäkuun taitteessa jälleen huomattavista tasokorotuksista aso-asuntojensa kuukausittaisiin käyttövastikkeisiin. Helsingin Sanomien juttu ja laskuri ovat täällä.

Uusimmissa Hason asumisoikeustaloissa korotukset ovat olleet 2–3 vuoden sisällä kumuloituvasti 50–60 prosenttia, mikä on ylittänyt roimasti sekä kaupungin vuokrataloyhtiön Hekan, yksityisten aso-yhtiöiden ja markkinavuokrien korotukset. 

Hallussani olevan asumisoikeusasunnon käyttövastiketta on nostettu viimeksi kuluneissa 16 kuukaudessa yhteensä 40,19 prosenttia. Nyt tiedoksi annetulla korotusesityksellä Haso Oy aikoo korottaa käyttövastikettani entisten päälle vielä 11,55 prosenttia ensi vuoden alusta. Kasautuva korotus olisi 56,28% kahdessa vuodessa ja neljässä kuukaudessa!

Samassa ajassa asuintaloni keskikäyttövastikkeen korotus on ollut myös korkea ja olisi uusi korotus huomioon ottaen yhteensä 56,26 % aso-sopimuksiin merkittyihin vastikkeisiin verrattuna.

Tällaiset korotukset ja korotusuhkaukset eivät ole mitään muuta kuin veitsiä, joita Haso laittaa asukkaiden kurkulle – tai hirttosilmukoita, joihin asukkaiden toivotaan kuristuvan.

Käyttövastikkeiden korotukset ja korotusesitykset ovat olleet aso-järjestelmän luotettavuustavoitteista poiketen täysin ennustamattomia ja kohtuuttomia. Yhtiön johto suhtautuu kirjallisiin aso-sopimuksiin ikään kuin ne antaisivat valtuutuksen mihin korotuksiin tahansa. Tosiasiassa yhtiö ei voi vedota ns. sopimusvapauteen tulkitessaan aso-sopimusten korotusasiakohtia mielivaltaisesti, sillä sopimukset ja niiden tulkinta eivät saa olla ristiriidassa yleisten lakien kanssa.

Kohtuuton korottaminen on Asumisoikeuslain 32 §:n vastaista ja lähestyy Rikoslain 36 luvun 6 §:ssä mainittua kiskontarikosta.

Harhaanjohtava asuntojen markkinointi voi olla myös Rikoslain 36 luvun 1 ja 2 §:ssä mainittu ja asukkaisiin kohdistettu petos tai törkeä petos. 

Rikosoikeudellisen tahallisuustunnusmerkistön voidaan katsoa täyttyneen, kun omistajayhtiön motiivina on ollut saada aso-sopimuksia syntymään, aso-maksut haltuunsa ja asukkaat taloihin. Petoksen välineenä on ollut erehdyttävän ja harhaanjohtavan kuvan antaminen käyttövastikkeiden tasosta ja vastikekehityksestä asuntoja markkinoitaessa. Näin markkintointi- ja sopimuspetokset ovat johtaneet meneillään olevaan kiskontaan.

Asumisoikeusasuminen ja asunnot ovat alun perin markkinoidut kohtuuhintaisina asumismuotoina, ja käyttövastikkeiden tasot ovat kirjatut selvästi sekä aso-sopimuksiin että uusien asuntojen esitteisiin. 50–60 prosentin kokonaiskorotuksille lyhyessä ajassa ei ole käsittääkseni laillista perustetta.

Asumisoikeuslain 32 §:n mukaan yhtiöllä on oikeus kantaa asunnoista kohtuullista käyttövastiketta, ja 33 §:n mukaan käyttövastikkeen on oltava pienempi kuin samanveroisten asuntojen vuokran. Jo kilpailukyvynkin kannalta käyttövastikkeiden tulisi olla tuntuvasti vertailuvuokria pienempiä, sillä aso-asukas joutuu maksamaan kynnysrahana 15 prosenttia asunnon hinnasta aso-maksuna.

Vertailun vuoksi: peräkkäisinä vuosina toistuvat kaksinumeroiset prosenttikorotukset eivät menisi läpi millään yhteiskunnan sektorilla – eivät sen enempää vuokramarkkinoilla kuin työmarkkinoillakaan, joilla myös monivuotinen työrauha on keskeinen tavoite. Sen sijaan Hason asukkaat pakotetaan käymään yhtiön johdon kanssa jokavuotinen tai jopa puolivuotinen riitely korotusten tasosta.  

Kun markkinavuokrat ovat laskeneet, samalla aso-asuminen on muuttunut epäsuosituksi.

Hason korkeasti palkattu johto ilmeisesti olettaa, että sosiaalisin perustein valitut asukkaat, kuten eläkeläiset, lapsiperheet, valkokaulusköyhälistö, työttömät, taiteilijat, kirjailijat, pienyrittäjät, vähävaraiset pienipalkkaiset ja muut kiskonnan kohteet, voivat jatkuvasti kaivaa jostakin lisää rahaa Hason strategisten virheiden paikkaamiseen.

Tosiasiassa asukkaat pakotetaan reagoimaan yhtiön vastikekorotuksiin kuten Ylen jutussa, toisin sanoen ottamaan asunnoista ritolat (erään Haso-talon asukkaiden näkemyksiä täällä).

Asukaspako upottaa Hasoa entisestään, eikä yhtiö pysty palauttamaan kassastaan 15 prosentin aso-maksuja asukkaille, sillä yhtiön kassa on käytännössä tyhjä. Haso hallinnoi yhteensä yli 200 miljoonan euron arvosta kuntalaisten pääomia, jotka ovat sidotut rakennuksiin, joten poliittinen vastuu on suuri. 

Vika ei ole aso-järjestelmässä, kuten valtionhallitus uskottelee, vaan Hason poliittisessa johtamisessa. Asumisoikeusjärjestelmä ei ole mikään riskikeskittymä, kuten ministeri väittää, vaan menestystarina, joka pitäisi pelastaa asukkaista itsestään johtumattoman kriisin keskeltä.

 

Miksi kaupungin pitäisi pääomittaa omaa yhtiötään? 

Hason talousvaikeudet johtuvat osittain valtion toimeenpanemasta uudisrahoittamisen lopetuksesta. Suurin osa Hason talousongelmasta johtuu kuntapoliitikkojen vaatimasta ylirakentamisesta ja yhtiön ylivelkaannuttamisesta.

Hason entinen toimitusjohtaja laitettiin tulospalkkiojärjestelmällä jo 2010-luvulla suorittamaan tuota ylimitoitettua aso-rakentamista, ja hän teki tietysti työtä käskettyä. Poliitikot ja virkahenkilöt myös kaavoittivat uusille asuntoalueille 10–20 prosenttia aso-asuntoja jo maankäyttösuunnitelmissa, mikä on ollut täysin ylivoimainen pala täytettäväksi. Ylirakentamista vaati erityisesti vihervasemmisto, mutta myös Kokoomuksen kätilöimä rakennusteollinen porvaristo otti hihat palaen vastaan Hason valtavia tilauksia.

Koska syy on viime kädessä poliitikkojen, Helsingin kuntapoliitikkojen tulisi pelastaa Haso kuilun partaalta tukemalla Hasoa suoralla subventiolla.

Asumisoikeuslaki kyllä velvoittaa asukkaat maksamaan yhtiöiden kaikki pääoma- ja käyttökulut, mutta toisaalta laki ei kiellä aso-yhtiöitä ottamasta vastaan omistajiensa pääomituksia. 

Asumisoikeuslain 33 §:n 1 momentin mukaan käyttövastiketta saa periä enintään määrän, joka tarvitaan ”hyvän taloudenpidon mukaisten menojen kattamiseen.” – Siis hyvän, ei huonon

Asumisoikeuslain 4 §:ssä sanotaan: ”Yhteisön johdon on huolellisesti toimien edistettävä asumisoikeusyhteisön etua.” – Nyt näin ei ole tehty.

Omistajayhtiölle ja kaupungille kuuluu vastuu talouden hoidosta, jossa tehtyjä virheitä ei saa siirtää asukkaiden kärsittäviksi, eikä yhtiö voi paeta aiempia laiminlyöntejään, riskinottojaan ja yleistä varautumattomuuttaan suhdannekilven tai ”korkotason yllättävän nousun” taakse.

Tie vastikekorotuksiin ei ole suinkaan suora sillä perusteella, että Haso on omakustannuspohjainen yhtiö ja että laki muodollisesti määrää asukkaat kulujen maksajiksi.

Yhteenvedonomaisesti käyttövastikkeiden korotuksia rajoittavat

– Asumisoikeuslain kohtuullisuussäädös (32 §),

– Asumisoikeuslain vuokravertailusäädös ja hyvän taloudenpidon velvoite (33 §) sekä

– Asumisoikeuslain mukainen asuinyhteisön edun edistämisvelvoite (4 §).

– Lisäksi korotuksia rajoittavat Rikoslain 36 luvun petossanktiot (1 ja 2 §) ja kiskontasanktio (6 §).

Näin ollen Hason esittämät rajut korotukset ovat lain vastaisia de jure ja ex lege.

Markkinat puolestaan asettavat korotuksille luonnolliset de facto -rajoituksensa, kun käyttövastikkeet kohoavat vuokrien tasolle ja ovat jo paikoin ylittäneetkin ne.

Eräs syy vastikekorotusten räjähtämiseen katosta läpi on se, että Hasossa kannettiin noin kahdenkymmenen vuoden ajan verraten alhaisia käyttövastikkeita. Tätä ei kuitenkaan pitäisi kääntää niiden uusissa taloissa asuvien uusien Haso-asukkaiden kukkarolle, jotka eivät ole millään tavoin päässeet osallisiksi Hason mainostamasta ”edullisesta asumisesta”.

Hason korotusuhkauksia vastaan on tekeillä julkinen adressi, joka jokaisen Haso-asukkaan kannattaa allekirjoittaa. Siinä on jo yli tuhat nimeä.

Mikäli yhtiön toimiva ja poliittinen johto päästettäisiin kuin koirat veräjästä vetoamalla näkemykseen, että asukkaiden pitää maksaa myös kaikki omistajayhtiön virheistä johtuvat kulut, sellainen lain luenta vapauttaisi johdon täyteen mielivaltaan ja vastuuttomuuteen.

Oikeudellisessa ajattelussa seurataan yleensä aiheuttamisperiaatetta, jonka mukaisesti syyllisten itsensä pitää korjata virheensä – ei uhrien, syyttömien ja vääryyttä kärsineiden. Sitä on juridinen vastuu, ja sitä vaatii myös poliittinen vastuu.

Yhteenvedonomaisesti syitä Hason talousahdinkoon ovat

1) aso-asuntojen ylikaavoittaminen kaupungin maankäyttösuunnitelmissa,

2) kaupunkipoliittinen aso-asuntojen ylirakennuttaminen,

3) Hason ylivelkaannuttaminen,

4) puskurirahastojen laiminlyöminen,

5) suojautumattomuus korkojen nousua vastaan,

6) vuosikymmenten ajan kannetut liian alhaiset käyttövastikkeet,

7) kaupunkipoliittinen tonttivuokrien korottaminen ja 

8) pakonomainen ”vihreän siirtymän” edistäminen, joka on nostanut kaukolämmön hintaa ja joka on johtanut ”rahanvihreään siirtymään” asukkaiden taskuista kaupungin energiayhtiölle.

Kaikki edellä mainitut virheet ovat lähtökohtaisesti poliittisia. 

Siksi Hason pääomittaminen on täysin käypä vaihtoehto ja jopa kaupungin velvollisuus omistajana. Myös yksityiset aso- ja vuokra-asuntoyhtiöt voivat joutua pääomittamaan toimintaansa, eikä niissäkään koettuja tappioita voida siirtää yksiselitteisesti asukkaille. Niin ei pidä tehdä myöskään julkisomisteisissa aso-yhtiöissä. 

Hason ajautuminen asukaskatoon ja sitä kautta pahenevaan talousahdinkoon sekä mahdollisesti vararikkoon olisi kaupungille ja asukkaille pahin mahdollinen skenaario.

Realisoitavaksi tulisi tällöin miljarditaseen yhtiö. Se puolestaan olisi taloushistoriamme merkittävin asuntopoliittinen katastrofi. Haso on käytännöllisesti jo nyt saneeraustilassa. 

Juuri siihen Kokoomuksen ja Perussuomalaisten valtionhallitus aso-yhtiöitä kypsyttää. Ensin hallitus lopetti valtiontakuut ja korkotuen uusilta asunnoilta. Nyt meneillään olevassa vaiheessa hallitus yrittää muokata aso-lakia vängällä väkisin asuntojen myynnin mahdollistavaksi ja asukkaiden vuokralaistamiseksi.

Haso on romuttamassa asumisoikeusasumisen koko perusluonteen

Asumisoikeusjärjestelmässä ja -laissa ei ole valuvikaa, vaan kyseessä on poliittisesti ja keinotekoisesti luotu ongelma. 

Helsingin kaupungin asumisoikeusyhtiö Haso tulee valtionhallitusta avosylin vastaan korottamalla käyttövastikkeita tavalla, joka johtaa ns. hintahäätöihin, asukaskatoon ja tuohon ”vakavaan vajaakäyttötilanteeseen”, jolloin yhtiö ei saa asunnoistaan pennin jeniä käyttövastikkeina.

Hason asuntojen väitetty ”suosio” ja näennäisesti korkea noin 99 prosentin käyttöaste on saavutettu valheellisesti. Tyhjentyneitä Hason asuntoja vuokrataan nyt vapailla markkinoilla ja toistaiseksi voimassaolevilla vuokrasopimuksilla ilman pääomasijoitusvaatimuksia ja ilman aso-lain 12 ja 13 §:n mukaisia sosiaalisia valintaperusteita ja tarveharkintaa.

Näin valtion tukemaa sosiaalista asuntotuotantoa valuu markkinavuokra-asunnoiksi aso-järjestelmän ulkopuolelle ja aso-periaatteiden vastaisesti. Vuokralaiset puolestaan eivät tuo tullessaan 15 prosentin aso-maksua omana pääomana, mikä vajottaa Hasoa ja nostaa aso-asukkaiden käyttövastikkeita.

Kiskontaa edustaa Hason kerskailu ”korkeasta käyttöasteesta”, vaikka vastikekorotukset ovatkin huimia. Yhtiö siis kokeilee, paljonko asukkaiden rahapussi venyy ilman, että asukkaat lähtevät pois. Jos asukkaat eivät lähde, se johtuu siitä, että he eivät voi. Kiskonta näkyy juuri siinä.

Näennäisesti korkea käyttöaste ei ole todiste Hason suosiosta vaan sosiaalisin perustein ja tarveharkinnalla valittujen asukkaiden vaihtoehdottomuudesta. Hason talojen vastikehaitarin venymisestä johtuva sisäinen kierto, ihmisten alueellinen segregaatio ja vastikkeiden konfrontaatio ovat valtavia, mutta ne eivät näy kokonaiskäyttöasteessa.

Lopulta asumisoikeusasunnot ovat pääosin vuokrakäytössä, jolloin yhtiöt voivat irtautua talojen käyttö- ja luovutusrajoituksista nykyisenkin aso-lain 88 §:n puitteissa.

Tämän porsaanreiän kautta Haso tulee tarjonneeksi kaupunkilaisten pitkässä juoksussa maksamat asumisoikeusasunnot kuin tarjottimella ahneille kiinteistösijoittajille, jotka vuokralaistavat aso-asukkaat ja tekevät aso-asunnoista markkinaehtoisia vuokra-asuntoja, huoneistohotelleja tai Airbnb-asuntoja.

Vastikekorotuksilla Haso on muuttamassa asumisoikeusjärjestelmän koko perusluonteen sen tarkoitusten vastaiseksi.

Aso-asuminen ei tarjoaisi enää pitkäaikaisia asuntoja vaan tilapäisiä vuokra-asuntoja niille, jotka eivät jostakin syystä saa sosiaalisin perustein jaeltavia vuokra-asuntoja eivätkä markkinavuokra-asuntoja. 

Tämä on Kokoomuksen pelikirjan mukainen tavoite, jota Perussuomalaiset ja ”kotien puolesta puhuvat” kristilliset ja RKP tulevat tukeneiksi täydestä sydämestään.

 

Asukkaat kultaisessa häkissä 

Hason uuden toimitusjohtajan ja talouspäällikön tekopyhistä vakuutteluista ja toistuvasti vääriksi osoittautuneista lupauksista huolimatta yhtiön vastikekorotuksille ei näy loppua, ennen kuin käyttövastikkeiden markkinavuokrataso on saavutettu. Paikoin se on jo ylitetty, kun pienen kaksion käyttövastike on yli 1000 euroa kuukaudessa.

Vapaarahoitteisten asuntojen vuokrataso on joka tapauksessa väärä vastikekaton vertailukohta, koska asumisoikeusrakentaminen on valtion tukemaa sosiaalista asuntotuotantoa, ja Hason tehtävä on toimia voittoa tuottamattomana ja omakustannusperiaatteella.

Ei ole perusteltua, että aso-yhtiö saa valtion tuet mutta voisi silti pitää vastikekannon vertailukohtana vapaarahoitteisten asuntojen vuokratasoa (SASO ry:n lausunto täällä.)

Ainoa oikea vertailutaso on tuetun asumisen vuokrataso, sillä kaikki aso-asukkaat ovat taloudellisin sosiaalisin perustein valittuja. Edellä mainituista syistä ei ole perusteltua, että vastikekannon vertailukohtana pidettäisiin myöskään voittoa tavoittelevien yksityisten aso-yhtiöiden vastiketasoa.

Hason johto joko ei ymmärrä, mihin sen toimenpiteet johtavat, tai he tekevät kaiken tahallaan eivätkä välitä. Asukkaat vaihtuvat taloissa ahkerasti, ovet paukkuvat, asukkaiden sitoutuminen kiinteistöstä huolehtimiseen vähenee, ja ennen pitkää hekään eivät välitä mistään mitään. 

Sillä tavalla aso-asuminen ei olisi enää pitkäaikaista saati elinikäistä, vaan lyhytaikaisen hätämajoituksen muoto. Asukkaat olisivat kultaisessa häkissä ja etsisivät kokonaiskuluiltaan järkevämmän hintaista asuntoa koko ajan. Asuintalossani ulosmuutto on aivan jatkuvaa.

Yhtiön harjoittamaa ”hajota ja hallitse” -politiikkaa edustaa vinoutettu pääomakulujen tasausjärjestelmä, jota jyrkennettiin 2022 ja jonka tuloksena tiettyjen asuntojen korotukset ovat nyt 14,9 prosenttia vuodessa, kun taas toisissa taloissa ei ole korotuksia ollenkaan, mikä synnyttää eripuraa Hason asukkaiden välille. 

Hason toimitusjohtaja luikertelee ja puhuu vastikkeiden ”keskimääräisistä” korotuksista yhtiön sisällä peittääkseen tiettyjen talojen jättiläismäiset korotukset ja sen, että ihmisiä voi hukkua jokeen, jonka keskisyvyys on vain yksi metri!

Kannustamalla asukkaita Hason sisäiseen asunnonvaihtoon Hason johto koettaa ohjata asukkaita omaan sirkusjunaansa, vaikka asukkaat ovat maksaneet nimenomaan oikeudestaan asua kodeissaan pitkäaikaisesti. 

Lopulta vuokrafirmojen kokoomuslaiset rahahihhulit kiitävät euron kuvat silmissään ja rusetit kaulassaan vinhasti pyörien kohti ”loistavia kiinteistöinvestointeja” ja palauttavat onnen ensimmäisellä portaalla olleet asumisoikeusasukkaat takaisin vuokralaisuuden kaleeriorjuuteen.

 

Kaupungin pitää korjata Hason strategiset virheet, eikä se käy muutoin kuin rahalla

Sen enempää valtionhallituksen asuntopolitiikka kuin Hason toiminta ei nauti ihmisten vähäisintäkään luottamusta. Molemmat pitävät asukkaita jatkuvassa pelossa, uhanalaisuudessa sekä tulevaisuutta koskevassa epävarmuudessa.

Peräkkäisinä vuosina toistuvat kaksinumeroiset prosenttikorotukset käyttövastikkeisiin eivät ole enää korotuksia. Ne ovat uhkavaatimuksia.

Kenelläkään kunniallisella ihmisillä ei ole velvoitetta ottaa moisia korotuksia vastaan, eikä mikään kunniallinen taho niitä myöskään osoittaisi velvoitteensa suorittaneille asukkaille. 

Hason johto kiskoo rikollisella tavoin asukkaita kaksinumeroisilla vuosikorotuksilla, koska tietää, että pois lähtemisen kynnys on petetyilläkin aso-asukkailla korkea, ja kodistaan jokainen haluaa pitää kiinni.

Hason tekemät ja suunnittelemat korotukset ovat kuin syöpä, joka toistuu ilman kaupunkiomistajan tuntuvaa kaksinumeroista miljoonasubventiota, jolla asia olisi hoidettu.

Voidaan kysyä, miksi kaupunki ei niin tekisi, sillä kyse on kaupungin sataprosenttisesti omistaman yhtiön pelastamisesta, ja kurimuksen syy on kelvottomassa poliittisessa johtamisessa. Vertailun vuoksi: myös valtio on pääomittanut strategisesti tärkeiksi määrittelemiään yhtiöitä, kuten enemmistöomistamaansa Finnairia, sadoilla miljoonilla euroilla, joita ilman yksikään kone ei olisi ilmassa. Eivätkö ihmisten kodit ole Helsingin kaupungille strategisesti tärkeää omaisuutta?

Mikäli kymmenenkin prosenttia Hason asukkaista lähtee, ottaa aso-maksunsa rakennuskustannusindeksillä korotettuna eikä uusia aso-asukkaita saada tilalle, Haso ei pysty palauttamaan aso-maksuja, sillä ne eivät ole (vastoin yleistä käsitystä ja vuokravakuuksien tavoin) pankkitileillä vaan rakennusten seinissä kiinni. Koska Hason kassa on käytännössä tyhjä ja myös korjausrahastot on käytetty korkokriisin hoitamiseen, yhtiö joko menee nurin tai kaupunki on satojen miljoonien pakkorahoituksen edessä.

On totta kai kolmaskin vaihtoehto, ja se on, että vastikkeita ei koroteta asukaspaon estämiseksi, ja kaupunki pääomittaa Hasoa kohtuullisesti ja ennakoivasti.

Viestini valtuustolle on: rahaa tiskiin, ettei käy pahemmin.

Tiedän kyllä, mikä poliittinen rähinä alkaa siitä, jos kaupunki subventoi Hasoa, ja aletaan huutaa verovarojen perään. Huomautan, että kaikki verottaminen on pohjimmiltaan tulojensiirtoa, jota käytetään esimerkiksi koulutukseen ja hoivapalveluihin. Miksi ei muihin perustarpeisiin, kuten asumiseen? Ja kaupungin asuntovarallisuuden pelastamiseen. 

Asia on siis päinvastoin kuin subventioita vastustava poliittinen kaaderi näkee. Jos Hason esittämät korotukset päästetään voimaan, kyseessä on Hason asukkaille kohdennettu ylimääräinen kuntaveron korotus. 

Kaupungin vuokrataloyhtiö Heka Oy ei enää pääomituksia kaipaa, koska Hekan korotukset ovat keskimäärin vain 1,9 prosenttia vuodelle 2026. 

Hason pääomittamista puoltaa viimekätisen vastuun kiertyminen kaupungille. Asukkaat eivät ole voineet vaikuttaa asioihinsa poliittisesti, sillä aso-asukkaiden suhteellinen osuus on vähäinen, vaikka määrä sinänsä on suuri (noin 16 000). Meitä vastaan näyttävät olevan niin porvaristo, punaporvaristo kuin varsinainen vihervasemmistokin, tosin kaikki eri tavalla.

Puolellamme voivat olla laki ja oikeus, ja juuri siksi valtionhallitus haluaa huonontaa lakia. 

Etujärjestöllämme SASO ry:llä ei ole yhtään palkattua työntekijää, toisin kuin vaikkapa vuokralaisilla, joiden järjestö saa myös muhkeat valtiontuet.

Hason uusi toimitusjohtaja vetoaa korotusten puolesta, koska hänelle maksetaan siitä. Hän vetoaa jatkuvasti ”omakustannusperiaatteeseen”, joten kapea on hänenkin kauppiaanjärkensä. Totuushan on, että Hason talouskriisi ei ole asukkaiden oma kustannus, vaan yllättävät kustannukset ovat aiheuttaneet meille Hason huono johto itse, ja kyse on siis kaupungin konsernijohdon omasta kustannuksesta, joka poliitikkojen pitää myös itse hoitaa.

Taloudellista vastuuta Hason kurjasta tilasta ei voida vierittää asukkaille, sillä asukkaat eivät ole voineet vaikuttaa omistajayhtiön talouteen lainkaan vaan ainoastaan oman asuintalonsa kuluihin. Asukkaat eivät ole myöskään vastuussa sijoituksestaan osakkeenomistajien tapaan eiväkä velvollisia investoimaan yhtiöön lisää rahaa. Sen sijaan vastuussa on yhtiön johto, ja kaupunkiomistaja on pääomittamisen edessä. 

Hason Oy:n hallitus (joka osakeyhtiöissä kantaa vastuun) on kokoonpantu vuosien ajan amatööreistä: poliittisista luottamushenkilöistä, asukasedustajista ja kaupungin yleisbyrokraateista.

Hason toimiva johto on ollut ammattitaidotonta. Faktantarkistuksen mukaan aiempi talouspäällikkö tuli Metropolia-nimisestä kauppaopistosta vailla kiinteistö- ja investointialan syvällistä asiantuntemusta. Uusi toimitusjohtaja on enemmänkin businessmanageri ja sparraaja kuin asumis- ja kiinteistöalan asiantuntija. Sen tapaisten ”muutosjohtajien” leipätyö on tehdä firmoissa likaiset työt, ottaa siitä palkat ja kolhut ja siirtyä seuraavaan kohteeseen.

Nykyinen talouspäällikkö toimi aiemmin konkurssiin menneen kiinteistökonserni Lakean talousjohtajana, joten jälki on huonoa (Lakeasta täällä). Ensimmäinen juristi (jonka voisi olettaa ymmärtävän jotakin juridisten teonaktien ennakolta vaikuttavista ominaisuuksista) saatiin Hasoon vasta vuonna 2023 (kaikki juristit tosin eivät tunne edes lakia). Nykyinen kehittämispäällikkö suunnisti Hasoon Suunnistusliitosta oltuaan siellä 16 vuotta alalla, jolla ei ole mitään tekemistä kiinteistöjen kanssa. 

Milttonilta ja Ellun Kanoista opittuun tapaan Haso korostaa ”viestintää” ja löysi Taksiliitosta asiakkuuspäällikön puskuroimaan asukkaiden ja johdon konflikteja. Ongelma ei ole kuitenkaan siinä, että yhtiön komentelu ei mene perille, vaan siinä, mitä yhtiö itse on tehnyt ja tekee.

Yhtiötä on johdettu kourallisella väkeä, vaikka johdossa olisi tarvittu kuorma-autolastillinen taloustieteen dosentteja, jotka olisivat osanneet laskea varaukset, velanhoitosuunnitelmat, menotalouden ja oikean vastikekehityksen paremmin jo vuosikymmenten ajan. 

Hasoa on johdettu ja poliittisesti ohjattu tavalla, joka tuo mieleen Kekkosen kommentin vuodelta 1975. 

Suoraan sanottuna te tunarit olette aiheuttaneet poliittisilla ja taloudellisilla tyhmyyksillänne meille asukkaille jatkuvan mullistuksen ja hätätilan, joilla pilaatte elämäämme.

En ole ikänäni kaikkena kohdannut yhtään niin epäluotettavaa ja ennustamatonta asumismuotoa kuin Hason asumisoikeusasuminen, vaikka juuri sitä markkinoidaan pitkäaikaisena, luotettavana ja jopa elinikäisenä.  

 

Haso veivaa talouttaan tappiolliseksi kuvitteellisilla ”poistoilla”

Asumisoikeusyhtiöiden toimintaa valvoo ARA:n toimintoja jatkava Varke, joka toimii (kaikeksi harmiksi) ympäristöministeriön poliittisessa ohjauksessa. Varke ahdistelee nyt Hasoa jatkuvilla omavaraisuusasteen parannusvaateilla. Voidaan kysyä, onko valvontaviranomainen laiminlyönyt tehtävänsä, kun Hason toiminta on päässyt huonoon jamaan ja täysin kuralle.

Hasossa on käynnissä jatkuva erityistilintarkastus, joka ei kuitenkaan tuo apua talouskriisiin, koska kirjapidon perusteet lepäävät väärillä vietereillä. 

Haso tekee kiinteistöjensä arvoon täysin perustelemattomia ”poistoja”, vaikka yhtiön varallisuuden arvo on koko ajan kasvanut, ja yhtiö kerskailee 1,4 miljardiin euroon nousevalla tasearvolla. Summittaisia ”poistoja” tekemällä yhtiön kirjanpito ja tiettyjen talojen talous saadaan näyttämään keinotekoisesti tappiolliselta ja vastikekorotukset muka välttämättömiltä. 

Hason 16–18 miljoonan euron vuositappiot voivat selittyä sillä, että yhtiö teki vuoden 2024 tilinpäätöksessä noin 19,2 miljoonan euron kuvitteelliset poistot, joita omakustannusperusteisissa yhtiöissä ei ole tapana tehdä. 

Tosiasiassa kyseisiä ”poistoja” ei tarvitsisi eikä pitäisi tehdä, koska kyseessä on ei-realisoimiskelpoinen ja julkisomisteinen varallisuus, mutta ”poistojen” kautta yhtiön talous saadaan veivattua näennäisesti huonoksi, jotta asukkailta voitaisiin kiskoa enemmän rahaa näin luotujen aukkojen paikkaamiseen! Tilanne on samanlainen kuin armeijan kaluston arvoon tehtäisiin ”poistoja”, jotta saataisiin talous tappiolliseksi ja perättyä lisää rahaa menoihin ja hankintoihin.

Kyse on selvästi Rikoslain 36 luvun tunnusmerkistön täyttävästä petoksesta ja kiskonnasta. Antamalla aluksi väärä kuva käyttövastikkeiden tasosta saadaan houkuteltua asukkaat muutoin vaikeasti markkinoille meneviin taloihin ja nimet aso-sopimuksiin. Sitten laitetaan häikäilemätön korotuskierre päälle vedoten upotettuun talouteen.

Rikosoikeudellinen tahallisuustunnusmerkistö täyttynee, kun Hasolla on ollut suuri motiivi haalia asukkaita taloihinsa. Tämä on johtanut virheellisen kuvan antamiseen tulevien käyttövastikkeiden tasosta ja se puolestaan meneillään olevaan kiskontaan.

Petosten tekijät ja kiskurit tunnetaan juuri siitä, että he kerskailevat toimintansa tehokkuudella ja pyrkivät luomaan ympärilleen luottamuksen kulissin. 

Kun asukkaat ovat saaneet asuntonsa sisustettua, yhtiön pikku-Perkeleet kehtaavat lähestyä asukkaita 56 prosentin vastikekorotuksilla noin 2 asuinvuoden kuluessa. Näin he romuttavat ihmisten kodit, aiheuttavat asukaspaon ja saattavat konkurssiin koko yhtiön, jotta Realiasta ja Realcosta kokoonpantu isännöintifirma Retta pääsisi ”auttamaan” kaupunkia julkisen asuntovarallisuuden realisoimisessa vuokrakiskureiden eduksi.

Helsingin porvaristo juonitteli kartellisääntöjen rikkomuksesta tuomitun Rettan Hason isännöintifirmaksi, koska realisointi on Rettan toimialaa ja isännöinti vain savuverhoa sille, mitä yhtiö ja sen komponentit ovat muualla tehneet. 

Korostan, että en pyri tässä kirjoituksessa nimeämään henkilöepäiltyjä, koska se olisi ylivoimaisen vaikeaa. Poliittisesti hallinnoidussa yhtiössä vastuu leviää ja ulottuu aina valtuustopenkkeihin asti. Epäiltyjen ja mahdollisten syyllisten osoittaminen olisi viranomaisen tehtävä. 

On tullut täysin selväksi, että valtionhallituksen asuntopolitiikka on julmaa, kylmää, raakaa, petollista, epäinhimillistä ja rumaa, mutta en olisi odottanut, että Helsingin kaupungin omistama asumisoikeusyhtiö ryhtyy samaan. 

Hävetkää edes, jos sitäkään osaatte. 

 

Aiheesta aiemmin

Hallituksen asoselvitys vilisee virheitä, mutta yksi johtopäätös on oikea 

Asuntopoliittinen skandaali: hallitus lyömässä aso-asukkaita puukolla selkään

Välikysymys hallitukselle aso-asukkaiden hylkäämisestä ja  aso-yhtiöiden rahoituksen pettämisestä

Näpit irti asumisoikeusasukkaiden oikeuksista! 

---

Kirjoitusta on päivitetty 30.8.2025. 

Perussuomalaiset saivat mitä ansaitsivat: kannatus romahtaa rymisten

Kunta- ja aluevaalituloksesta voin sanoa kekkosmaisesti: Mitä minä sanoin! Valtionhallitus on virtsannut suomalaisten ihmisten muroihin niin vahvasti, että tulos nähdään Perussuomalaisten merkittävänä kannatusalenemana kautta maan.

Perusturvaleikkaukset ovat kohdistuneet suomalaiseen kantaväestöön, joka kärsii erityisesti asumistuen tason alentamisesta ja poistamisesta omistusasukkailta kokonaan sekä varattomuusehdon asettamisesta yleiseen asumistukeen.

Leikkauksista eivät kärsi pakolaiset, turvapaikanhakijat ja tilapäisen suojelun nauttijat lainkaan, koska he ovat yleensä varattomia ja saavat siksi leikkauksilleen kompensaation viimesijaisesta tukimuodosta, eli yleisestä toimeentulotuesta, jonka tasoa ei ole alennettu vaan korotettu.

Yleisen toimeentulotuen perusosa on nyt yksin asuville 593,55 €/kk. Tuon verran Kela takaa käteen vielä kuittaamiensa asuinkulujen jälkeenkin + terveydenhoitokulut ja hammaslääkärimenot. Tätä ei saa suomalainen, jolla on vähänkin varallisuutta, ja nyt hallitus liitti varattomuusehdon myös yleiseen asumistukeen! Omistusasujalta asumistuki otettiin kokonaan pois (lue lisää täältä, täältä ja täältä).

Opiskelija ei voi saada yleistä toimeentulotukea, ennen kuin laina on käytetty loppuun, ei myöskään yrittäjä, jonka asiat laitetaan harkintaan. Mutta ”kaikkein heikoimmassa asemassa oleville” hallitus ja sen kouluttautumis-, yritteliäisyys- ja omistamisvihamielinen toimeentulotuki takaavat täyden ylläpidon, kuten ennenkin.

Omassa taitamattomuudessaan kokkarit ja persut tekivät perusturvaleikkaukset päin seiniä.

Tämän tuloksena:

A) Hallitus kannustaa suomalaisia ihmisiä hankkiutumaan mahdollisimman nopeasti rutiköyhiksi perusturvaa saadakseen.

B) Hallitus koettaa syöttää suomalaisen keski- ja työväenluokan asunto- ja muun varallisuuden valtionbudjetin tilkkeeksi. 

Kokoomuksen, Perussuomalaisten ja erityisesti Ben Zyskowiczin junailema asuntopoliittinen hyökkäys on suomalaisten kodinturvaa vastaan suunnattu kristalliyö, tosin ilman järjen kristallisoitumaa, ja kyseessä onkin vain järjen yö.

Suomalaisia ihmisiä kyseinen politiikka runtelee. Eläkeläisten asumistuki alenee noin 203 000 eläkeläiseltä, myös takuueläkeläisiltä, jotka muutenkin sinnittelevät toimeentulon rajalla, ja 7 600 pieneläkeläistä menettää asumistukensa kokonaan. Hallitus poisti perusoikeuksien vastaisesti kansaneläkkeet ulkomailla asuvilta Suomen kansalaisilta, jotka tulvivat nyt takaisin eläkettään saamaan ja asuntoja sekä terveyspalveluja jonottamaan.

Tämä on tulos siitä, kun joku erityisavustajaksi palkattu Esso-Veijo kuiskaa ministerin korvaan valtioneuvoston linnassa, että ”juu leikatkaa vaan niiltä, niin se varmaan säästää”.

Tosiasiassa perusturvaleikkaukset ovat osuneet pahimmin perussuomalaisten omaan kannattajakuntaan. Säästöä valtiolle ei synny. Esimerkiksi vuokralle ajettujen asumistukiin kaatuu enemmän rahaa kuin omistusasuntojen hoitokuluihin. Ja syntyy suuri määrä väliinputoajia.

Hallitus koettaa maksattaa valtion velat alemman keskiluokan ja tukiriippuvaisen työväenluokan varallisuudella, mikä on perussuomalaisen puolueen tavoitteiden vastaista. Syy: pylvästaloissa päätöksiä tekevät töyhtöpäät eivät kerta kaikkiaan tunne sosiaaliturvajärjestelmämme perusasioita.

Hallituksessa ei ole ymmärretty sosiaaliturvan kiertymisilmiötä, jonka mukaisesti perusturvaan (työttömyysetuuksiin ja asumistukeen) tehdyt heikennykset kaatuvat toimeentulotuen täytettäviksi – lukuun ottamatta niitä (yleensä suomalaisia) ihmisiä, jotka eivät voi kompensaatiota saada, jos sattuu olemaan vielä jokin lantti taskussa siltä varalta, että koirat eivät kusisi kengille.

 

Puolueiden vuoristoradalla on yksi vaunu irti, ja se on Perussuomalaisten oma

Perusturvaan kohdistetut leikkaukset eivät ole toimineet julkisen talouden kokonaismenoja alentavasti missään maassa. Ei ole ihme, miksi kyseiset ”säästötoimet” eivät innostaneet myöskään Perussuomalaisten äänestäjiä.

Kokoomus selvisi vaaleista pienin naarmuin, koska perusturvaleikkauksia tehdessään kokoomuslaiset ovat mukavuusalueellaan.

Kokoomuslaisesta leikkauspolitiikasta luodin saivat perussuomalaiset. Se ei ole kuitenkaan sankarillista uhrautumista vaan seuraus Kokoomuksen tuhattaiturimaisuudesta ja kyyristelystä Kokoomuksen edessä.

Perussuomalaisia vietiin kuin mätää kukkoa jo vuoden 2023 hallitusneuvotteluissa, joissa Petteri Orpo (kok.) laittoi Purran (ps.) jengin povitaskuunsa.

Tällä menolla Perussuomalaisten kannatus putoaa ryskyen vuoden 2027 eduskuntavaaleissa, ja edessä on paluu takaisin prosenttipuolueeksi.

Puolueen kannatus puolittui jo edellisissä europarlamenttivaaleissa 7,6 prosenttiin, ja ennustin tuloksen kirjoituksessani ”Kuinka kansa kiittää, kun leikkaukset alkavat, Purra?”

Vuoden 2023 syksyllä kirjoitin, että ”Perussuomalaisten eduskuntaryhmä tuskin menee kahtia tällä kerralla, mutta kuilu saattaa muodostua puolueen eduskuntaryhmän ja perussuomalaisten äänestäjien väliin. Lisäksi kannatus puolittuu.”

Melko tarkka tulin olleeksi, sillä myös kuntavaalien tulos romahti nyt 6,8 prosenttiyksikköä 7,6:een.

Tämä osoittaa, että trendi on jatkuva eikä vaalikohtainen ja enteilee myös seuraavien eduskuntavaalien tulosta.

Kyse ei ole nyt Perussuomalaisten ”viestinnän” tai ”vaalityön” (eli kansalaisten opettamisen) epäonnistumisesta tai siitä, että äänestäjät vain ”jäivät kotiin”. Kyse on siitä, miksi he jäivät kotiin tai palasivat SDP:hen ja Kepuun. Te teette vaalityötä joka päivä teoillanne hallituksessa, ja se sataa muiden laariin.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä ei ole pullikoinut hallituksen esityksiä vastaan, vaikka kielteistä äänestäjäpalautetta on pursuillut kansanedustajien sähköpostilaatikoihin runsain mitoin.

Tuolien kolina alkaa kuitenkin eduskunnan suuressa salissa pian, jos puoluejohto jatkaa kovakorvaisuuttaan ja jakarandapenkki on lähdössä alta.

 

Katuminen ja peruminen voisivat auttaa

Perussuomalaisten laskusuunnan voisi kääntää kaikkien asumistukileikkausten ja uusien asumisoikeusasuntojen ARA-lainakiellon peruminen, mutta sille Kokoomus tuskin antaa periksi, vaikka vaikutuksia luvattiin tarkkailla hallituskaudella.

Työssä käyvien työmarkkinaheikennyksistä Kokoomus ei luovu missään tapauksessa, koska Kokoomus ei ole oikeasti palkansaajapuolue vaan liike-elämän edunvalvoja politiikassa.

Mutta kotien polttamisen voisi vielä jotenkin keskeyttää, niin ei tarvitsisi asumistukien loppusaajien, eli rakennusyhtiöiden ja sijoittajienkaan, murehtia sitä, että eivät enää saakaan rakkaita vuokrarahojaan.

Sijoitusasuntojen (ja samalla kaikkien asuntojen) hinnat pysyvät pohjilla asumistuen leikkausten vuoksi, ja rakennusteollisuuden lama jatkuu. Ei ole ymmärretty perusturvan ja elvytyksen keskinäisriippuvuutta. Väite, että asumistuki vetäisi vuokria ylöspäin on perätön, koska asumisen tukia ei ole koskaan nostettu etupainotteisesti vaan parin vuoden viiveellä jälkikäteen.

Perusturvaleikkausten peruminen lisäisi kotimaista kysyntää ja elvyttäisi talouskasvua enemmän kuin hyvätuloisille tarjotut veronalennukset, jotka päätyvät Louserit Vuittuun’iin ja ulkomaiseen investointikeekoiluun.

Koetin tarjota Perussuomalaisille tieteellistä järjestelmäasiantuntemustani sosiaalihallinnon vastuualueille hallituskauden alussa, mutta tuloksena oli radiohiljaisuus. Puolue vaikeni kuin muuri. Heittivät minut kylläkin metron alle jo vuonna 2020 siitä hyvästä, että olin sanonut asiat niin kuin ne ovat eräässä kirjassani. Ja sanon edelleenkin.

Vihervasemmiston voitto puolestaan tuo lämmintä kättä monille kärkihankkeille, kuten huovutuskursseille, idätyskerhoille, pakkosoijalle, kirjastosensuurille, palestiinalaiskarnevaaleille, Elokapinan kadullaistujille, kehitysavulle, vihreästä siirtymästä johtuvalle energian hinnan korottamiselle ja monille ristiriitaisille ihanteille, kuten yhtäaikaiselle ratikkaluksukselle ja ilmaiselle joukkoliikenteelle!

Keljuinta on, että vihervasemmisto ei perusturvaleikkauksia peru, vaikka se nousisi seuraavaan valtionhallitukseen. Se vain antaa nykyhallituksen tehdä likaisen työn puolestaan.

Mieleeni tulee edesmenneen perussuomalaisen merenkulkijan Markku Saarikankaan kertomus siitä, miksi sukellusveneissä pidettiin kanarialintua. Mikäli kanarialintu pyörtyy, siitä tiedetään, että happi on lopussa ja pohjakosketus uhkaa. Samasta syystä undulaatti pyörtyy nyt myös perussuomalaisessa puolueessa. 

Mikäli Perussuomalaiset eivät korjaa säästötoimien metodivirheitään vielä hallituksessa ollessaan, puolueen ainoa mahdollisuus pelastaa kasvonsa on myöntää saksivirheensä, tulla pois syntisten pöydästä ja kaataa hallitus. Kannatuksen paluusta ei siltikään voi olla varma. 

Perussuomalaisille on käynyt niin kuin Eppu Normaalin laulussa, jossa herrojen eleet tarttuivat renkiin. Toinen paradoksi on, että jos puolue ei tee kääntymystä ja virheitään peru, myöskään kyyti ministeriauton peppulämmittimen päällä ei pitempään jatku (vikapohdintaa).

Äänestäjiä voi jymäyttää vain kerran

Istuva hallitus on ”Suomen valtiontaloutta pelastaessaan” raunioittamassa alemman keskiluokan talouden. Valtion velkaantuminen ei ole silti pysähtynyt, niin kuin ei koskaan ole pelkillä sisäpoliittisilla ”sopeutustoimilla”. Julkisen talouden on aina nostanut suosta vasta jokin kansainvälisen talouden onnenkantamoinen.

Ei pitäisi politikoida, kun ei osaa. Kirkkoslavistiikan talousasiantuntemuksella suomalaisista tehdään köyhiä kirkonrottia.

Huonoimman asiantuntija-arvion saanut Kokoomuksen kellokas vielä poliittisella virkanimityksellä ja Perussuomalaisten tuella (työnantajaäänin 8 vastaan, 1 puolesta) Suomen johtavaksi Kela-pummiksi, niin hallituksen kannatus vajoaa valliriutan alle!

Yli 20 000 euron kuukausipalkka olisi ruhtinaallinen palkinto ministerille, joka haalii väkeä ulkomailta ja junaili työmarkkinaheikennykset niin, etteivät ihmiset voi itse päättää, millä ehdoilla ja hinnalla ainokaisensa, eli työvoimansa, myyvät.

Haastoin hakijat ja hain tottahan toki myös itse Kelan pääjohtajan virkaan. Ei valita, vaikka virkakelpoisuus ja pätevyys minulla ovatkin.

Demokratia tuottaa hyviä päätöksiä vain, jos äänestäjät tietävät oman parhaansa, mutta kun eivät tiedä.

On vaarallista äänestää sellaisia puolueita ja ehdokkaita, joista ei voi tietää, millaisia päätöksiä he vallassa ollessaan lopulta tekevät. Tämä näkyy myös Perussuomalaisten vaalipetoksessa, kun puolue pyörsi lupauksensa, että kansalaisten perusturvasta ei leikata.

Leikkuulautavitsejä, ivaamista, satojen eurojen tulonalenemia työttömille perheille ja joulusatasia pois yksinäisiltä, asumistuet pois omassa mökissä asuvilta, veronalennuksia suurituloisimmalle desiilille ja silti (tai siksi) 40 miljardia euroa uutta velkaa hallituskaudella! Leikata ja lainata voisi Kokoomuksen puolueohjelmasta.

Lautasen nuolettaminen on fasismia, ja saksivitsit paljastivat, miten puoluejohdossa todella ajatellaan.

Talouskasvua ei edelleenkään ole. Sen söi ALVin nosto, joka kuritti eniten pienituloisia. Työttömiä on tullut noin 60 000 lisää, vaikka piti tulla 100 000 uutta työpaikkaa. Tyypillistä kokoomuslaista vedätystä.

Kun työllistymisodotukset ja -toiveet osoittautuvat perättömiksi mutta oletusten varjolla on tehty kansalaisten perusturvaan kohdistettuja leikkauksia ja vedetty mattoja alta, oletukset muuttuvat mielivallaksi.

Kansalaisten etua ja suomalaisen yhteiskunnan kokonaisetua edistävää puoluetta Suomessa ei puolueiden paljoudesta huolimatta edelleenkään ole. 

---

Päivitys 16.4.2025: Tappiot aiheuttavat usein suisidaalisuutta. Riikka Purra aikonee viimeistellä puoluetuhonsa veronkevennyksillä, joita kokoomustahot kätilöivät suurituloisille hallituksen puoliväliriihessä.

Suurituloisia on kuitenkin pieni määrä. PS kilpailee Kokoomuksen äänestäjistä Kokoomuksen ohjelmalla, ja kannatus lähtee kuin kuppa Töölöstä.

Kyseessä on mokien moka ja emämunaus, jota SDP:n kannattaa liputtaa isommallakin lakanalla. 

Myöskään pieni- ja keskituloisille annettavat verohelpotukset eivät säästä eivätkä kannusta, koska pieni- ja keskituloiset eivät nykyisinkään ole nettoveronmaksajia. Ihmisiä kannustaa työhön vain mahdollisuus kokonaan irtautua tukiriippuvuudesta, toisin sanoen täysipäiväisten ja -palkkaisten työpaikkojen lisääminen.

Yhteisöveron laskeminen on huono vaihtoehto eikä vaihtoehto ollenkaan, koska se toisi valtion kassaan rahaa vasta viiven ja mutkan (eli talouskasvun ja ulkomaisten investointien kautta), mutta välittömät verotuotot hupenisivat heti. Firmat kiittäisivät, ja Purra ja Orpo saisivat ilmaista tukiopetusta EU:n talouskoulun tarkkailupulpetissa.

Perintöveron poistaminen tai keventäminen olisi puolestaan väärin niitä kohtaan, jotka ovat perintöveronsa jo maksaneet. Talouskasvua ei tuo mikään veronkevennys, leikkaus eikä rasitusten siirto sektorilta toiselle. 

Talouskasvua loisi vain työn sinänsä tuottavuuden nousu. Tässä maassa tehdään aivan liikaa heikkotuottoista huoltavan sektorin hoivatyötä, byrokraatin ”työtä”, väliportaan hallinnon sote-sössintää, palvelumaksujen perintää, välistävetoa ja muuta nyljentää, joka ei tuota markkinoille vaihtokelpoisia arvoja. Siitä on kyse.

Kyse on myös neroudesta. Perussuomalaiset keksivät, että puoluetta ovat äänestäneet pääasiassa köyhät ja vähävaraiset, joten puolue päätti tehdä suuren määrän köyhiä ja vähävaraisia lisää!

Mikäli alimmat tulo- ja varallisuusdesiilit voisivat hyvin, kaikki voisivat hyvin, mutta Kokoomuksen ja persuminarkistien mielestä Suomesta täytyy tehdä Singapore.

Aiheesta aiemmin

Miksi erosin Perussuomalaisista? Kutkuttavat kuntavaalit ovat hallituksen välivaalit 

Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa

Miksi asumistukea ei pidä leikata? –  Kyseessä nykyhallituksen ”taksiuudistus”

Hallitus ulosmittaa suomalaisten kodit asumistukileikkauksilla

Hallitus heittää kotioville hevosenpään

Asuntopoliittinen skandaali: hallitus lyömässä puukolla aso-asukkaita selkään

”Kaikkein heikoimmassa asemissa olevia” puolustava retoriikka uhkaa tuhota suomalaisen keskiluokan

Sosiaalipoliittinen katastrofi on ovella: yleistuki voi romuttaa työttömyysturvan keston ja tehdä varattomuusvaatimuksista sosiaaliturvan ehdon

Miksi erosin Perussuomalaisista? Kutkuttavat kuntavaalit ovat hallituksen välivaalit

Kunta- ja aluevaalit järjestetään ensimmäistä kertaa yhdessä, tosin täällä Helsingissä ei järjestetä aluevaaleja ollenkaan, koska Helsinki päätti jäädä pois tuosta täysin turhasta ja kalliiksi käyvästä hallintohimmelistä.

Sotesta koitui julkiselle taloudelle noin kuuden miljardin euron lisälasku vain siksi, että paikallispoliitikot saisivat kahvia, kakkua ja kokouspalkkioita istuessaan aluevaltuustoissa.

Sote on Keskustan luomus, ja olen toivonut koko kongolmeraatin perumista. Vaaleilla tuota himmeliä kuitenkin vahvistetaan. Veronkanto-oikeutta aluehallinnolle toivovat tietenkin Vasemmistoliitto ja Vihreät.

On surkuhupaisaa, että Juha Sipilän (kesk.) hallituksen ”byrokratian vastaisten norminpurkutalkoiden” toimesta Suomeen luotiin uusi väliportaan hallinto heti, kun siitä oli päästy kovalla työllä eroon karsimalla läänejä ja lakkauttamalla muuta Ruotsin vallan ajalta periytyvää hallintoa.

Sanoin jo kuusi vuotta sitten Ylen radio-ohjelmassa, että Sotesta tulee Musta Pekka, joka jää seuraavien hallitusten käteen. Näin myös kävi. 

Tässä kirjoituksessa en kuitenkaan antaudu pahoinvointialueita koskevaan Sote-sössötykseen, vaan puutun nykyisten hallituspuolueiden merkittävimpiin virheisiin, jotka runtelevat etenkin pääkaupunkiseudulla asuvia ja koskevat valtakunnallisesti kaikkia: asuntopolitiikkaan.

 

Miksi sanouduin irti Perussuomalaisista?

Eräät ovat kyselleet, miksi en ole Perussuomalaisten ehdokkaana kuntavaaleissa, vaikka vuoden 2019 eduskuntavaaleissa olin saaden mojovan määrän ääniä. Osittain vetäytymiseni johtuu siitä, että puoluerekisterissä ei ylipäänsä ole sellaista puoluetta, johon haluaisin tai voisin kuulua ja jossa saisin vaikuttaa.

Vihervasemmisto ajaa maahanmuuttoa, feminismiä, ilmastoagendaa, huumehuoneita, ruumiiden kompostointia ja muuta hullua kärkiasioinaan, Kokoomus on liike-elämän etäispääte, ja Perussuomalaiset muuttui kansanpuolueesta patakonservatiiviseksi talouseliitin apupuolueeksi ollessaan hallitusvallassa. Kepu on agraaripuolue, ja Disney-puolueet eivät ole muista syistä minua varten.

Täsmennetty vastaukseni on, että olen kieltäytynyt ehdokkuudesta Perussuomalaisissa, koska puolue on valtionhallituksessa toimiessaan pettänyt vaalilupauksensa, jonka mukaan perusturvasta ei leikata. Kokoomusjohtoinen hallitus ja PS ovat leikanneet nimenomaan kansalaisten perusturvasta.

Hallitus on ottanut huomattavia siivuja yleisen asumistuen tasosta ja kiristänyt asumistuen myöntöehtoja niin, että omistusasukkailta poistettiin asumistuki kokonaan, vaikka hoitokulut (joihin tukea aiemmin myönnettiin) ovat vähäisemmät kuin vuokrat.

Vääryyttä piilee siinä, että tukien saajia karsitaan asumismuodon perusteella, jolloin oletuksena pidetään, että omistusasujat joka tapauksessa ovat rikkaita, joita sopiikin kiusata. Tosiasiassahan omistusasukkaat voivat olla vuokralla asuvia köyhempiä, jos vaikkapa koko asunto on velkana (eräs tapaus tässä). 

Koska toimentulotuen tasoon ei ole tehty muutoksia, maahanmuuttajien monilapsiset perheet tekevät kauppojen kassoilla edelleen tuhannen euron ostoksia Kelan maksusitoumuksilla, ja varattomina he asuvat kuntien vuokra-asunnoissa.

Tämäkö oli Perussuomalaisten tarkoitus?

Tämä ei ole nyt vihervasemmistolaisen politiikan tulos, vaan sen suora jatke. Se on näyttö siitä, kuinka käy, kun sosiaaliturvan vakioista ja muuttujista päättävät pääministeri Petteri Orpon (kok.), valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.), sosiaali- ja terveysministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.), työministeri Arto Satosen (kok.), soteministeri Kaisa Juuson (ps.) ja asuntoministeri Kai Mykkäsen (kok.) tapaiset diletantit.

Suomalaiset kärsivät, ulkomailta tulleet kunniakansalaiset eivät.

Asumistukeen kajoaminen on ollut istuvan hallituksen ylivoimaisesti tyhmin teko ja suora hyökkäys suomalaisia ihmisiä vastaan.

Kun velkaiset omistusasukkaat pakotetaan luopumaan kodeistaan tappiollisesti sekä muuttamaan vuokralle asumaan, asumismenot ja tukien tarve kasvavat, mitä seikkaa hallitus ei ottanut lainkaan huomioon täydellisessä asiantuntemattomuudessaan.

Tämä on vastoin jopa oikeistopuolueiden omaa ideologiaa, jossa väitetään puolustettavan koteja ja omaisuudensuojaa.

Myös eläkeläisten asumistukea heikennettiin, ja varattomuusehto liitettiin yleiseen asumistukeen. Asumistuen huononnuksilla hallitus aikoo sulattaa keski- ja työväenluokan sekä eläkeläisten asuntovarallisuuden valtionbudjetin tilkkeiksi. Tutkimusten mukaan hallituksen talouspolitiikasta hyötyy vain parhaiten pärjäävä tulo- ja varallisuuskymmenys.

Hallitus lopetti uusien asumisoikeustalojen valtiontakuulainoituksen ja korkotuen kokonaan ja saattoi samalla aso-asumisen ja  aso-yhtiöiden rahoitussuunnitelmat uhatuiksi.

Tämä ei ole kuntapoliittisesti perusteltua etenkään täällä Helsingissä, jossa asumisen hinta on noussut kymmeniä prosentteja ja uusia asuntoja kysytään koko ajan.

Hallituksen politikointi on ollut niin kelvotonta, että en voi kuvitella sen syntyneen asiantuntijavalmisteluna, vaan kyseisten vaateiden on täytynyt ilmestyä hallitusohjelmaan poliitikkojen tai heidän kiilusilmäisten avustajiensa toimesta.

Asukkaiden, sijoittajien, rakennuttajien ja rakentajien keskinäiseen konsensukseen perustuva asumistuki on ollut kaupunkirakentamisen tukemista, ja sen loppusaajat ovat olleet rakennusyhtiöitä. Näin on saatu rakennettua kokonaisia uusia kaupunginosia. 

Asumistuki on ollut sosiaaliturvan muodoista parhaita, koska siten on saatu katto pään päälle lähes kaikille kansalaisille. Se ei ole ollut syömävelan tekoa vaan investoimista kiinteään varallisuuteen ja perustarpeisiin.

Nyt kun myöskään kansanedustajat eivät enää saa asuntorahastoihinsa päätyviä asumistukia, he valittavat joutuneensa ”vedätysten” uhreiksi huomaamatta, että he tekivät tuon petoksen itselleen itse. Ikävää sanoa, mutta itäbulgarialaisen kirkkoslavistiikan osaaminen ei takaa talousilmiöiden keskinäisriippuvuuksien ymmärtämistä.

Kelvoton asuntopolitiikka pääsyynä sosiaaliseen rapautumiseen

Asumistuen leikkaukset kiertyvät nyt toimeentulotuen täytettäviksi, mutta kompensaatiota voivat saada vain täysin varattomat, joita ovat etenkin pakolaisina ja turvapaikanhakijoina maahan tulleet.

Kokoomuksen, Perussuomalaisten, krisujen ja Sfp:n koalitiohallitus kattaa siis edelleen pöydän laittomasti maahan tulleille, mutta samalla hallitus vetää matot ja lattiat alta kaikilta niiltä kantasuomalaisilta, joilla on vähänkin varallisuutta ja jotka eivät siksi voi toimeentulotukea saada – eivät myöskään asumistukea, jota koskee jatkossa asteittainen varallisuusharkinta.

Tällainen politiikka on sosiaalisesti rapauttavaa. Se tukee maahanmuuttajia ja kotimaisia pultsareita, jotka kirkkain silmin täyttävät kaikki toimeentulotukijärjestelmän varattomuus- ja tulottomuusehdot ja saavat siksi perusturvaleikkauksille (eli työttömyysetuuksien ja asumistuen leikkauksille) täyden korvauksen toimeentulotuesta. Muut pudotetaan mustaan aukkoon.

Sitä on ”kaikkein heikoimmassa asemassa olevien” puolesta keuhkoaminen. Sillä tavalla ulosmitataan kodit ja varallisuus vielä jotenkin kynnelle kykeneviltä suomalaisilta, eli toiseksi ja kolmanneksi huonoiten toimeentulevilta väestökymmenyksiltä. Kyseisillä toimillaan hallitus suorastaan kannustaa hankkiutumaan mahdollisimman nopeasti varattomiksi ja tulottomiksi, jos tai kun ansionhankintamahdollisuuksia ei ole.

Sirkulaatioilmiön tuloksena sosiaaliturvan kokonaismenot kasvavat. Perustoimeentulotuen kulut ovat nousseet Kelan mukaan jo lähes 100 miljoonalla eurolla. 

Asumistuen leikkauksilla ja myöntöehtojen kiristyksillä sekä asumisoikeusjärjestelmän romuttamisella Kokoomuksen ja Perussuomalaisten johtama hallitus ajaa kodeistaan kokonaisia suomalaisperheitä ja tekee sen napamies Petteri Orpon pöyhkeillä sanoilla, joiden mukaan ihmisten pitäisi etsiä alleen entistä ahtaampia asuntoja.

Väite, että asumistuki ruokkisi asumisen hinnan nousua, on virheellinen, koska asumisen tukia ei ole koskaan nostettu etupainotteisesti, vaan ensin on kiskottu vuokria ja muita asumiskuluja ylöspäin. Siihen on vastattu asumistuen nostoilla noin kahden vuoden viiveellä, jonka ajan asukkaiden kukkarossa on ollut lovi.

Yleisen asumistuen varallisuusehdolla ja muilla asumistuen huononnuksilla hallitus arvioi tilkitsevänsä valtion budjettia vain noin 260 miljoonalla eurolla, mutta samalla hallitus on käyttänyt yli 3 miljardia euroa slaavien väliseen aseiden kalisteluun, ja valtiovarainministeri vaatii puolustusmenojen nostamista noin kahdesta prosentista 3,5 prosenttiin BKT:sta.

Salakavalasti hallitus myös rosvosi Valtion asuntorahaston VARin varat budjetin tilkkeiksi ja lopetti Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen ARAn kokonaan vieden sen toiminnot ministeriöön poliittisen ohjauksen alle.

Sotahysteriassa piehtaroiva hallitus on tuonut Putinin sodan suomalaisten ihmisten koteihin eikä ole ymmärtänyt, että ”osuus BKT:stä” on kelvoton indikaattori mittaamaan maanpuolustuksen kustannustehokkuutta ja kansalaisten resilenssiä sekä halukkuutta tai haluttomuutta puolustaa kyseistä valtionhallitusta.

 

Persut menivät Kokoomuksen lankaan

Kansallisen asuntopolitiikan räjäytyksillään Kokoomus on jo pitkään pyrkinyt lopettamaan Suomesta kohtuuhintaisen asumisen, vaikka toisesta suupielestään Petteri Orpo on levittänyt toisensuuntaisia lausumia. Tämän ideologisen valehtelun varmistajaksi Perussuomalaiset ovat menneet omassa taitamattomuudessaan.

Kansalaisten vöiden kiristelyllä saavutetut kuvitteelliset säästöt on hukattu Ukrainalle annettuihin satojen miljoonien eurojen tukipaketteihin, mistä kirjoitin myös täällä. Asumistuen leikkauksilla saavutettu säästö humahti viimeistäänkin jo 28. Ukrainalle annettuun 200 miljoonan euron apupakettiin.

Ukrainan tukeminen ei auta suomalaisia lainkaan, kun oma valtiomme mätänee sisältä. Ukrainan pitäisi tietenkin tuo sotansa voittaa, mutta sodan etulinjaan heittäytyminen on ollut Suomen hallitukselta fataalia tässä maantieteellisessä asemassa ja kansalaistemme kustannuksella.

Perussuomalaisten lempilapsen, eli ulkoisen turvallisuuden varmistelun, käänteispuolena on ollut pelottelu, eikä asiaa paranna, vaikka puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.) on alentanut puheääntään esikuvansa Ilkka Kanervan (kok.) tasolle.

Inhosin napamies Petteri Orpon politikointia jo vuonna 2015, kun hän sisäministerinä päästi maahamme yli 32 000 turvapaikanhakijaa, jotka Migri vasta vuonna 2019 paljasti sotilaskarkureiksi (sotilaskarkuruus ei ole turvapaikan myöntämisen laillinen peruste). Nyt kun he ovat tuoneet turvattomuutta tänne ja tilapäistä suojelua saavina syöneet tuet ja vieneet asunnot ja työpaikat suomalaisilta itseltään, on Petteri laittanut Riikka Purran juoksemaan sakset kädessään.

Hallituksen leikkauspolitiikka on ollut potku palleaan myös opiskelijoille, jotka pudotettiin yleisen asumistuen piiristä opintotuen asumislisän piiriin, vaikka ”koulutuksesta ei leikata”. 

Työttömyysetuuksien huononnukset ovat hallituksen kielellä ”kannusteloukkujen poistamista”, mutta tosiasiassa ne tarkoittavat ihmisten patistelemista koulutustaan vastaamattomiin töihin tai töihin, joita ei ensinkään ole. Työttömien ruoskiminen ei luo tähän maahan yhtään uutta työpaikkaa. Petteri Orpon kootut valeet ovat täällä.

Hallitus lopetti kansaneläkkeet ulkomailla asuvilta Suomen kansalaisilta, mikä on perustuslaillisen yhdenvertaisuuden vastaista ja vastoin oikeutta valita asuinpaikkansa EU:ssa. Päätös tuo heidät takaisin Suomeen kansaneläkettään saamaan ja asuntoja sekä terveyspalveluja jonottamaan!

Samanaikaisesti Perussuomalaisten eduskuntaeliittiin kuuluva eläkeläispappa Veikko Vallin ylpeilee muuttavansa Portugaliin ”kansanedustajan sopeutumisrahalla” kellottelemaan, kun palisanterituoli on lähtenyt alta. Eikä tapaus ole suinkaan ainoa näyttö hallituspuolueiden nerokkuudesta.

Kokoomus ja PS ovat lisänneet eläke-eriarvoisuutta leventämällä kansan- ja takuueläkeläisten sekä työ- ja virkamieseläkeläisten välistä tulokuilua, vaikka kuilua pitäisi todellisuudessa kaventaa yhtäältä toimeentulo-ongelmien ja toisaalta ansaintaperusteisten eläkkeiden rahoitusvajeiden vuoksi.

Eläke-eriarvoisuutta lisäävä politiikka ei tosin ole vaalipetos, sillä tuloerojen lisääminen on ollut Kokoomuksen ja Perussuomalaisten nimenomainen tavoite, vaikka sen työhön kannustavat vaikutukset ovat mitättömät ihmisten ollessa vanhuuseläkeiässä.

Kyseisessä ”säästämisessä” ei ole kerta kaikkiaan mitään järkeä, vaan kyse on huonosti verhotusta kiusanteosta suomalaisia ihmisiä kohtaan. Se puolestaan kumpuaa porvariston paradoksista, eli hyvätuloisten kateudesta ja katkeruudesta vähään tyytyväisten vapautta ja onnellisuutta kohtaan.

Kun rahan ahnehtiminen ei olekaan tuonut porvareille onnea, pitää varakkaampi väki elämäntehtävänään kaiken ottamista pois vähempään tyytyneiltä, jotta heilläkin olisi varmasti yhtä paha olla!

Perussuomalaiset pettivät vaalilupauksensa

Hallituksen ja valtiovarainministeri Purran johtama politiikka on ollut niin ällistyttävän taitamatonta ja asiantuntematonta, että sellaiselle en voi missään tapauksessa kannatustani antaa.

Toisaalta minun ei tarvitse erikseen irtisanoutua kyseisestä talouspolitiikasta, koska en ole sellaista koskaan kannattanutkaan. Mutta Perussuomalaiset ovat pettäneet vaalilupauksensa ja äänestäjänsä täysin.

Oma periaatteeni on ollut palvella kansalaisia – ei puolue-eliitiksi itsensä ylentäneitä poliitikkoja. Perussuomalaisilta on laadunvalvonta pettänyt, ja puolue on heittänyt kansalaisten silmille täyttä kuraa.

Säästäminen sinänsä on oikein, mutta hallitus on aloittanut leikkaukset väärästä päästä, kun leikata olisi pitänyt vain korkeimmista ansiosidonnaisista työttömyysetuuksista ja byrokraattien leivissä pitämisestä, suurinvestoinneista sekä valtion megastruktuurihankkeista, kuten ”tunnin radan” tapaisesta siltarumpupolitiikasta, jota Petteri Orpo edelleen pakottaa läpi, vaikka Helsinki ja EU ovat vetäneet siltä tukensa.

Kokoomuksen ja Perussuomalaisten johtama hallitus on romuttanut monien kantaväestöön kuuluvien ihmisten talouden ja perusturvan sekä tehnyt leikkaukset pelkästään oletusten tai toiveiden varaisten työllistymisodotustensa pohjalta – ilman legitiimiä vaikutusten arviointia, jonka puuttumisesta on oikeuskansleri Tuomas Pöysti hallitusta toistuvasti nuhdellut.

Lopulta hänkin turhautui ja löi hanskat tiskiin huomattuaan, että Suomessa hallitus valvoo oikeuskanslerinviraston toiminnan lainmukaisuutta, ja pakeni ulkomaille.

Perusturvasta leikkaaminen on yhtä pölkkypäistä kuin Donald Trumpin tullipolitiikka. Molemmat toimivat näyttöinä talousilmöiden keskinäisriippuvuuksien ymmärtämättömyydestä. Perusturvaan sijoittaminen olisi erinomainen elvytyskeino, koska nuo varat käytetään kotimaiseen kulutukseen, kun taas suurituloisten verohelpotukset päätyvät tuontiluksukseen, matkusteluun ja ulkomaiseen investointitoimintaan.

On mielenkiintoista havaita ja todistaa, mitä perusturvaleikkauksista ajattelevat nyt ne Itä-Helsingissä asuvat Perussuomalaisten hyvätuloiset ja varakkaat äänestäjät, jotka tunnetusti kylpevät kullassa, mirhassa ja muissa rikkauksissa.

Kutkuttavat kuntavaalit ovat hallituksen politiikan välivaalit.

Tärkeintä on, että käytte äänestämässä, jotta demokratia toteutuisi.

 

JUKKA HANKAMÄKI

FT, VTT, sosiaaliturvan järjestelmäasiantuntija

 

Aiheesta aiemmin

Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa

Miksi asumistukea ei pidä leikata? –  Kyseessä nykyhallituksen ”taksiuudistus”

Hallitus ulosmittaa suomalaisten kodit asumistukileikkauksilla

Asuntopoliittinen skandaali: hallitus lyömässä puukolla aso-asukkaita selkään

”Kaikkein heikoimmassa asemissa olevia” puolustava retoriikka uhkaa tuhota suomalaisen keskiluokan