Pääsiäinen ja marttyyrit

”Pilalle meni kuin Jeesuksen pääsiäinen.” Lausahdus sopii moneen yhteyteen. Luterilainen ja ortodoksinen kirkko ovat tunnetusti käyneet kiistaa siitä, kumpi on teologisesti tärkeämpi juhlapäivä, joulu vai pääsiäinen. Ilman joulua ei olisi pääsiäistä, sanovat luterilaiset ja katolilaiset. Ortodoksit puolestaan pitävät pääsiäisen tapahtumia kristinuskon koko sisällön kannalta keskeisempinä.

Mikäli asiaa katsotaan dramaturgiselta kannalta, joulu vaikuttaa hieman tylsältä. Koko kertomukseen ei liity oikeastaan muuta erikoista kuin itämaan tietäjien ennustus ja komeetan loiste taivaalla. Siinä, että köyhille ihmisille ei löytynyt tilaa majatalosta, ei ole mitään ihmeellistä. Se on pikemminkin tavanomaista.

Pääsiäisen kertomus on sen sijaan paljon värikylläisempi. Siihen sisältyy päähenkilön yhteiskunnallinen kapina, joka toteutui rahanvaihtajien pöytien kaatona temppelissä. Pääsiäistä edelsi myös vangitseminen, huomattava määrä oikeussalidraamaa, epäoikeudenmukainen tuomio, kavallus, petos, luottamuksen menetys ja verinen teloitus hylätyksi tulemisen kokemuksineen – sekä tietysti ylösnousemuksen mystiikka.

Kenties pääsiäiseen liittyvä melankolisuus puhuttelee enemmän juuri depressioon taipuvaisia itäeurooppalaisia, joista enemmistö on ortodokseja, kun taas joulun ilosanoma tekee vaikutuksen reippaisiin länsieurooppalaisiin, joita se ohjaa evankeliseen iloon. Joka tapauksessa pääsiäisen sanoma on tullut viime aikoina pari askelta lähemmäksi myös suomalaisia.

Yhä useammat ihmiset ovat saaneet osakseen J. Karjalaisen laulusta tutun ”Kristianin kohtalon”, toisin sanoen tulleet tuomituiksi vääristä ajatuksista, sananvapauden käyttämisestä tai jostakin muusta poliittisesta ”rikoksesta”. Sitä kautta he ovat saaneet marttyyrin sädekehän. Tunnetuin taitaa olla tietty kirkkoslaavista väitellyt tohtori, jolle oikeussalin ovensaranat soivat aivan pian. Kuin sattumalta eteeni tulikin Hommaforumin keskustelupalstalta eräs aiheeseen sopiva evankeliumin muunnelma. Se kuuluu seuraavasti.


Eurovaalievankeliumi nimimerkki Turjalaisen mukaan

”12.12. Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Astridilta kävi käsky, että kaikki rasistit oli pantava maksamaan jizhjaa. Niin Joosef ja Mariakin lähtivät ylös Helsinkiin Suomen pääkaupunkiin, Eiraan verolle pantaviksi.

25.12. Ja tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian mokutus-mitta tuli täyteen, ja Jussin blogi syntyi Eiran kellarissa. Ja Maria ilahtui blogista, ja laittoi sen nettiin.

26.12. Ja sinä yönä oli nuivia netissä vartioimassa maahanmuuttokeskustelua, ja he tulivat ja löysivät Jussin blogin makaamassa serverillä.

6.1. Silloin paikalle tuli kolme Itämaan viisasta blogikirjoittajaa, ja he toivat lahjoja blogistille, josta oli tuleva poliittisen liikkeen johtaja.

7.1. Mutta kuningas Illman sai virallisen median kautta kuulla blogista, ja hän käski kaikki Eirassa syntyneet blogit lakkautettaviksi ja takavarikoitaviksi poliisille. Mutta Jussi sai tästä tiedon ja pakeni bloginsa kanssa ulkomaiselle serverille.

19.1. Niin Jussi pitää blogia suurelle joukolle, julistaen uuden valtakunnan tulevan.

22.3. Ja hän opetuslapsineen saapui Kaupungin hallitukseen maahanmuuttoasialla ratsastaen kansanjoukkojen hurratessa ja ihmetellessä.

25.3. Ja hän meni poliittiseen keskusteluun, ja nähdessään rahanvaihtajat ja takinkääntäjät, hän teki faktoista ruoskan ja ajoi rahanvaihtajat ja kaupustelijat ulos poliittisesta keskustelusta.

26.3. Silloin poliittinen fariseus-eliitti kokoontui tuomitsemaan Jussin.

26.3. Niin Jussi ja 20 opetusnetsiä kokoontuivat oluelle Eiran yläsaliin.

26.3. Ja heidän siellä istuessaan Perussuomalaisten johto ilmiantoi Jussin hallituspaikasta seuraavassa hallituksessa.

26.3. Poliittiset kirjanoppineet ja eliitti kuulustelivat Jussia virallisessa mediassa ja internetissä, ja lähettivät poliisin tuomaan Jussin kuulusteltavaksi. Sitten he lähettivät hänet Valtakunnansyyttäjän tuomittavaksi.

27.3. Mutta valtakunnansyyttäjä kuulusteli Jussia eikä löytänyt tästä mitään vikaa. Silloin hän lähetti Jussin Yleisradion keskusteluohjelmaan tuomittavaksi. Yleisradion toimittaja halusi Jussin tekevän ihmetemppuja, mutta kun Jussi ei provosoitunut, hän lähetti Jussin takaisin.

27.3. Niin valtakunnansyyttäjä tuomitsi Jussin syyttömänä, mutta kysyi kansalta haluaako se vapauttaa Jussin. Mutta poliittiset kirjanoppineet, eliitti ja toimittajat yllyttivät kansaa huutaen: ”Rasisti linnaan!” Niin kansa halusi vapaaksi mieluummin Johannes Bätmänin, mutta Bätmän oli matalamielinen rasisti, fasisti ja ”entinen” stalinisti.

28.3 Niin Jussi joutui poliittisen ristiinnaulitsemisen uhriksi.

28.3. Opetuslapset olivat suuren hätäännyksen vallassa ja hajallaan.

1.4 Mutta kolmantena päivänä Jussi nousi ylös omalla listallaan, ja hänen bloginsa ilmestyi uudestaan monille ihmisille ulkomaisella serverillä.

2.4. Silloin Perussuomalaiset ymmärsivät tehneensä poliittisen itsemurhan, sillä kirjanoppineet ja fariseusten eliitti eivät oikeasti antaneetkaan heille hallituspaikkaa. Niin Perussuomalaiset suistuivat alas, ja halkesivat keskeltä kahtia, vanhoihin SMP:läisiin ja Konservatiiveihin.”

Jeesus Kristus homoseksuaali

Ortodoksinen kirkko on käynyt muun kristillisen maailman kanssa kiistaa siitä, kumpi on merkittävämpi tapahtuma, Kristuksen syntymä vai ylösnousemus. Ortodoksien mielestä ilman ylösnousemusta ei ole pelastusta, ja luterilaisten mielestä ilman joulua ei ole pääsiäistä.

Omasta mielestäni Kristuksen ristinkuolema oli eräs historian ensimmäisistä homomurhista Sokrateen teloituksen ohella. Jeesuksessa todellistuivat kaikki yhteisön ulkopuolisen homomiehen piirteet. Hän oli kielletty mies, joka tarvittiin veljeslauman toimeenpanemasta isänmurhasta seuranneen tunteiden ambivalenssin sovittamiseen. Hänen sosiodynaaminen funktionsa kristinuskon sisällä oli samanlainen kuin homoseksuaalisuuden asema heteroseksuaalisessa valtakulttuurissa. Hän vieläpä iski seuraajikseen nuoria, kauniita miehiä.

Sigmund Freudin mukaan alkuyhteiskunnassa lauman pojat surmasivat naaraita hallinneen isänsä ja ”söivät hänen ruumiinsa saadakseen hänen voimansa”. Estääkseen yhtäkään lauman jäsentä asettumasta isän paikalle pojat sopivat vallan jakamisesta ja julistivat isän muiston pyhäksi. Näin syntyivät totemismi, eksogamia ja insestikielto eli normi, jonka mukaan lauman heteropojat eivät saa naida oman toteeminsa laumasta. Surmatun isän muisto puolestaan esineellistyi ontologiseksi Jumalaksi, joka näyttäytyi sekä poikia uhkaavan koston pelkona että isästä saatuna vapautuksena. Näin isänmurhan johdosta sekä iloittiin että surtiin.

Koska syyllisyydentunne varjosti nuoria uroksia, he alkoivat tavoitella pelastusta. Niinpä he rituaalisurmasivat Jeesuksen. Rituaalinen isänmurha toistetaan edelleen ehtoollisessa, jossa vuodatetaan Kristuksen ruumis ja veri. Mutta kuka Kristus oli? Jeesus Nasaretilainen oli Sokrateen kaltainen opettaja, joka sopi täyttämään rituaaliuhriksi soveltuvan henkilön piirteet. Hän oli naisten iskemiseen osallistumaton ulkopuolinen, ja niinpä hänet voitiin uhrata sovitukseksi isälle. Kristillisessä pelastuskertomuksessa Jeesuksen katsottiin olevan ”Jumalan poika” ja hänen itsensä lähettämä, jotta voitiin ajatella, että oikeutus syyllisyydestä vapautumiseen ja pojan uhraamiseen tuli itseltään Jumalalta.

Kun uhriksi asetettiin homoseksuaalinen Jeesus, hän ei ollut heteroseksuaalisen tunnedynamiikan ryvettämä. Siksi hänet kuvataan legendassa neitseestä syntyneeksi, ja näin kehittyi myös kristillinen kertomus Kristuksesta pelastajana. Merkittävää siinä on, että heteroseksuaaliseen valtakulttuuriin liittyvään syyllisyyden torjuntaan käytetään nimenomaan homoseksuaalista hahmoa. Juuri siksi kristinusko onkin homovastainen uskonto: kristilliset papit ja piispat pelkäävät oman uskontonsa homoseksuaalisen dynamiikan paljastumista.

He eivät halua Kristuksen homoseksuaalisuuden tulevan esiin ja näkevät paljon vaivaa osoittaakseen, että Jeesuksen agape-rakkaus on muka eri asia kuin seksuaalisempana pidetty Eros-rakkaus. Kristinuskon peruslähtökohta eli ihmisen ja Jumalan välinen rakkaus on kuitenkin homoseksuaalista ja saa ilmaisunsa sekä Jeesuksen elämässä että enkeleistä älykkäimmän eli Ibliksen rakkaudessa Jumalaan itseensä. Homoseksuaalisen dynamiikan peittämiseksi viimeksi mainittu arvotetaan kyseisessä uskonnossa kielteisesti.

Pääsiäistä juhlittaessa toistetaan heteroseksuaalisen valtakulttuurin koossa pitävää rituaalimurhaa, jonka psyko- ja sosiodynamiikka ovat heteroseksuaalisia. Me homot voimme nauttia siitä, että kristinuskossa pelastus tapahtuu homoseksuaalisen hahmon tuella. Kristus on siis juuri se irrationaalisen ärsyttävä pikkuveli, joka pelastaa heterot heidän törkeydestään. Siksi me homot olemme kuin automaattisesti kyseisen tunnedynamiikan ulkopuolella: kuin valmiiksi pelastettuja.

Harmi, että kristillisten tahojen pinnallisuus ei kykene tunnustamaan, mikä kristinuskon homovastaisuutta oikeastaan elättää. Syy kristillisten kirkkojen homovastaisuuteen on se, että kyseiset yhdyskunnat toimivat homoseksuaalisuuden torjunnan varassa. Kristinuskon oma ajatussisältö ”Jumalan rakastamisesta” on perimmältään homoseksuaalinen, mutta tunteiden ambivalenssiin liittyvistä syistä kristinusko kieltää homoseksuaalisen rakkauden.

Pitääkseen yllä legendaa Kristuksesta pelastajana kristilliset kirkot näkevät Jeesuksen mystisenä pelastajana ja vapahtajana, vaikka kyse oli tavallisesta homoseksuaalista, joka Sokrateen tavoin uhrattiin heteroseksuaalisen yhteiskuntajärjestyksen säilyttämiseksi. Jos kristinuskon artikuloima ihmisen rakkaus Jumalaan paljastuisi homoseksuaaliseksi, kristinusko voisi menettää kannatustaan sen keskeisen motiivin tultua tietoiseksi, ja asiasta voi lukea lisää esimerkiksi kirjastani Filosofiset viuhahdukset (2007). Iloista pääsiäistä!