21. toukokuuta 2024

Asuntopoliittinen skandaali: hallitus lyömässä aso-asukkaita puukolla selkään

Kokoomus on yrittänyt pitkään lopettaa Suomesta subventoidun asumisen muodot, vaikka subventiot ovat välttämättömiä sille, että kasvukeskuksissa voi asua ihmisiä palvelemassa porvarien pyyteitä.

Hallituksen hampaissa on ollut viime aikoina pyrkimys romuttaa myös asumisoikeusjärjestelmä ja vuokralaistaa asukkaat. Kirjoitin aiheesta aiemmin täällä ja täällä.

Suomen Asumisoikeusasukkaat SASO ry on joutunut toistuvasti torjumaan hallituksen hyökkäykset, sillä ne ovat olleet jatkuvia. Parhaillaan on menossa adressin keruu hallituksen toimenpiteitä vastaan. 

Torpattuaan uusien aso-talojen ARA-lainoituksen on asuntoministeri Kai Mykkänen (kok.) nyt asettanut työryhmän pohtimaan korvaavaa mallia aso-järjestelmälle. 

Nähdäkseni kyseessä on nykyisen aso-lain kiertoyritys ja poliittinen keppihevonen, jolla yritetään luoda Suomeen uusi aso – ”aso numero 2” – ilman Kokoomukselle epämieluisia asuntojen käyttö- ja luovutusrajoituksia (vuokrausrajoituksia ja myyntikieltoja).

Kyseinen uuden aso-lain (393/2021) kiertoyritys on nähdäkseni demokratian vastainen, koska sillä yritetään horjuttaa luottamusta demokraattisesti äskettäin säädettyyn ja uudistettuun aso-lakiin ja aso-järjestelmään.

Asuntoministeri Mykkänen on tuhoamassa koko aso-järjestelmän perusteet taannehtivasti vaikuttavalla lainsäädännöllä.

Hallituksen aso-järjestelmää horjuttavat toimet voivat johtaa hallitsemattomaan asukkaiden joukkopakoon, aso-yhtiöiden vararikkoihin ja taloudellisiin katastrofeihin, joita ei ilman ministeri Mykkäsen toimenpiteitä tapahtuisi lainkaan.

 

*

Olen saanut toimekseni antaa ympäristöministeriön työryhmälle lausunnon, kun asumisen niin sanottua ”välimallia” pohtimaan asetetun työryhmän kysymykset ovat välittyneet Suomen Asumisoikeusasukkaat SASO ry:n kautta myös minulle.

Ikävä totuus on, että hallituksen tarjoama ”osallistaminen” asiassa, jota aso-asukkaat eivät itse halua kyseenalaistettavan, lämmittää kuin pieru vasten naamaa.

Haluan välittää vastaukseni paitsi viranomaisten, myös kansanedustajien tiedoksi ja toivon opposition ottavan asian vastustaakseen sekä ryhtyvän toimenpiteisiin välikysymyksen valmistelemiseksi asiaa koskien. 

Seuraavassa esittämiäni argumentteja voi käyttää vapaasti puolustettaessa nykyistä aso-järjestelmää ja vastustettaessa hallituksen aikomuksia aso-järjestelmän horjuttamiseksi.

 

Työryhmän esittämät kysymykset (3):

1. Kun tarkastellaan suurimpien kaupunkiseutujen asuinalueita, onko asumisoikeus toiminut vuokra- ja omistusasumisen välimuotona tasaamassa asuinalueiden välisiä eroja (segregaatiota)?

VASTAUKSENI: 

Nykyinen asumisoikeusjärjestelmä toimii erinomaisesti ja tasaa asuinalueiden välisiä eroja sekä ehkäisee segregaatiota.

Esimerkiksi Helsingissä asumisoikeusjärjestelmä on ollut ja on edelleen keskeinen tekijä siinä, että uusille suurehkoille asuinalueille on voinut päätyä asumaan ihmisiä erilaisista, myös alemmista ja keskitason, tulo- ja varallisuusluokista.

Tämä taas on edellytys sille, että uusia suuria kaupunginosia, kuten Jätkäsaari, Kalasatama, Sompasaari ja Kruunuvuorenranta on voitu ylipäänsä rakentaa. Kysyntää ei olisi voinut riittää kokonaisten kaupunginosien tai niiden laajennusten rakentamiseen pelkän markkinamekanistisen asuntorakentamisen kautta, ilman asumisoikeusjärjestelmää ja ilman siihen liittyvää ARA:n korkotuki- ja takausjärjestelmää.

Helsingin kaupunki on valtuuston päättämässä kaupunkistrategiassaan linjannut, että segregaation ehkäiseminen on kaupungin keskeinen rakentamispoliittinen tavoite. Tätä tavoitetta asumisoikeusmalli on edistänyt kiitettävästi.

Helsingin kaupunki on myös kaavoittanut keskeisille uusille suurille asuinalueille, kuten esimerkiksi Jätkäsaareen, 40 prosenttia omistusasuntoja, 40 prosenttia vuokra-asuntoja ja 20 prosenttia asumisoikeusasuntoja. Nykyisten aso-asuntojen suhteellinen edustus koko rakennuskannasta on ollut huomattavasti 20 prosenttia pienempi. Aso-asuntojen määrän on Helsingin kasvustrategiassa suunniteltu siis lisääntyvän olennaisesti.

Valtionhallituksen päätös uusien aso-talojen ARA-lainoituksen jäädyttämisestä vaarantaa pahoin kaupunkien rakentamissuunnitelmat, segregaation ehkäisyn ja kaavoituksen.

Valtionhallituksen päätös uusien aso-talojen ARA-lainoituksen jäädyttämisestä romuttaa myös aso-talojen omistajayhtiöiden tulevaisuuden rahoitussuunnitelmat, koska suunnitelmat on laadittu yhtiöiden sisäisten kustannusten tasausjärjestelmien varaan, toisin sanoen niin, että kustannuksia tasaamalla yhtiöt voivat siirrellä kuluja uusien ja vanhojen talojen välillä.

Jos uusia taloja ei voida rakentaa, hallituksen päätös vaarantaa aso-yhtiöiden koko taloudenhoidon

Tämä puolestaan voi johtaa käyttövastikkeiden jyrkkään nousuun ja sitä kautta asukaspakoon, aso-järjestelmän epäsuosioon ja aso-yhtiöiden syöksykierteeseen, jota ei ilman hallituksen kielteistä ARA-päätöstä syntyisi lainkaan!

Pidän hallituksen päätöstä lopettaa uusien aso-talojen rahoittamisen erittäin epäviisaana ja harkitsemattomana päätöksenä, jossa ei ole ajateltu seurausvaikutuksia nykyiselle aso-kannalle ja aso-asukkaille.

Siten se antaa esimerkin hallituksen tavasta runnoa päätöksiä läpi ilman vaikutusten arviointia, mistä puolestaan oikeuskansleri on hallitusta toistuvasti moittinut. Sekä asukkaat, omistajayhtiöt että asiantuntijat ovat samaa mieltä siitä, että aso-järjestelmän alas ajaminen on ”epäonnistunutta”, ”kokonaisedun vastaista” ja ”typerää” (aiheesta täällä ja täällä).

Pahimmillaan valtionhallituksen ARA-päätös muistuttaa petosta, jolla haavoitetaan nykyisten aso-asukkaiden luottamusta elinikäiseen aso-kotiin.

Päätöksellään valtionhallitus taannehtivasti vetää matot ja lattiat asukkaiden ja aso-yhtiöiden alta, vaarantaa aso-sopimusten sitovuuden periaatteen, on ristiriidassa jälkikäteen vaikuttavan lainsäädännön kiellon kanssa ja rikkoo lainsäädännön ennustettavuutta vastaan.

Koska uudesta aso-laista päätettiin demokraattisesti vuonna 2021, aso-järjestelmän epäsuorakin vaarantaminen ARA-rahoitusta katkaisemalla merkitsee demokratian vastaista toimenpidettä kyseenalaistaessaan tuoreen lain ja kansalaisten oikeuden kotiin sekä kodinturvaan.

Pidän kyseistä päätöstä oikeusvaltioperiaatteen vastaisena.

Aso-asukkaillakin pitäisi olla pesimärauha – Huutista ministeri Mykkäselle!

Vaikuttaa siltä, että Suomessa on rauhoitetuilla elämilläkin parempi pesintäturva kuin asumisoikeusasukkailla, joiden asemaa ja oikeuksia on kyseenalaistettu hallituksen ja ministeriön taholta jatkuvalla vyörytyksellä.

Olen toistuvasti todennut ministeriöön päin, että poliitikkojen ja ministeriön olisi jo viimeinkin korkea aika jättää aso-järjestelmä rauhaan jatkuvalta asukkaisiin kohdistettavalta ahdistelulta ja epävarmuuden lietsomiselta.

Olen toistuvasti muistuttanut eduskunnan ympäristövaliokuntaa, ministeriötä ja kansanedustajia, että aso-laki ei ole mikään toistuvasti auki revittävissä oleva laki.

Aso-lailla on tarkoitus turvata pitkäaikaisiksi tarkoitettuja oikeudellisia asemia ja suhteita. Sen rinnalle ei tulisi yrittää perustaa mitään kilpailevaa mallia, josta tulisi kaiketi jonkinlainen ”aso numero 2” mutta ilman Kokoomukselle epämieluisia käyttö- ja luovutusrajoituksia.

Varoitan vakavasti maan hallitusta ja ministeriötä siitä, että jo pelkkä päätös, jonka mukaan uusia aso-taloja ei rakenneta, on omiaan lisäämään epäluottamusta ja karkottamaan asukkaita aso-mallin piiristä.

Tällöin asuntojen tyhjäkäyttö lisääntyy ja vastikkeet nousevat, ja pahimmassa tapauksessa yhtiöt pääsevät tai joutuvat realisoimaan taloja nykyisenkin aso-lain 88 §:n nojalla.

Hallitus itse saattaa aiheuttaa myös aso-yhtiöiden konkursseja, joita ei ilman ministeri Mykkäsen toimia tulisi.

Hallitus saattaa toimillaan aiheuttaa satojen miljoonien eurojen kansantaloudelliset tappiot ja asuntopoliittisen katastrofin, mikäli se romuttaa nykyisen aso-järjestelmän kysyntää vähentävillä ja epähoukuttelevuutta lisäävillä päätöksillään.

Voidaan kysyä, tämäkö on istuvan hallituksen tarkoituskin. Jos on, sellaiselle hallitukselle pitäisi saada defenestraatio mahdollisimman pian.

On syytä muistuttaa, että pelkkää segregaation ehkäisemistä tärkeämpää on asumisoikeusjärjestelmässä sen tavoite: mahdollistaa kohtuuhintainen ja pysyvä asuinmuoto kasvukeskuksiin väestölle, jonka tulot tai varallisuus eivät riitä omistusasumiseen mutta sosiaaliset perusteet eivät täyty haettaessa ARA-tuettuun vuokra-asumiseen.

Asumisoikeusjärjestelmä on ehkäissyt sosiaalista segregaatiota tehokkaasti, eikä sitä pitäisi ajaa alas

Sen sijaan nykyisen asumisoikeusjärjestelmän ARA-rahoitusta pitäisi jatkaa korkokriisin lauettua, ja uusien talojen ARA-lainakiellon pitäisi jäädä vain määräaikaiseksi.

 

2. Mitä elementtejä mahdollisessa uudessa välimuodon asumisessa tulisi olla ja mitä ei tulisi olla? 

VASTAUKSENI:

Nähdäkseni tarvetta uudenlaiseen välimallin asuinmuotoon ei ole. Sitä eivät ole asukkaat eivätkä muutkaan kansalaiset pyytäneet.

Valtion asuntorahastossa (VAR) koettu rahoituskriisi johtuu hallituksen omasta halusta vähentää VARin kuluja ja on luonteeltaan ideologinen ja poliittinen. Tosiasiassa korkotason alentuessa taloudellinen kriisi laukeaisi itsestään.

Asumisoikeusasuntojen osuus noin 100 miljoonan euron vuotuisista ARA-kokonaiskorkotuista on varsin pieni eikä muodosta suhteellisesti arvioiden minkäänlaista ongelmaa, kun sillä on voitu turvata kodit ihmisille ja rakennusteollisuuden jatkuminen kasvukeskuksissa. Yhtään aso-yhtiötä ei ole mennyt konkurssiin, eikä ARA ole joutunut maksamaan takauksia.

Rinnakkaisen välimallin kehittely nykyisen aso-järjestelmän ohelle on poliittinen veruke, jolla hallitus yrittää epäsuorasti romuttaa aso-järjestelmän huomattuaan, että aso-asuntojen käyttö- ja luovutusrajoitusten purkamiselle on perustuslaillisia ja yleisiin oikeusperiaatteisiin liittyviä esteitä. 

Suomessa on sovellettu eräänlaisena välimallin asuinmuotona osaomistusjärjestelmää, jota voisi nähdäkseni kehittää edelleen, mikäli sille esiintyisi markkinoilla kysyntää.

 

3. Mitä muuta haluatte nostaa esille välimuodon asumiseen liittyen? 

VASTAUKSENI:

Olen edellä argumentoinut, että uuden välimallin suunnittelu ja nykyisen aso-järjestelmän näivettäminen ARA-rahoituskiellolla vaikuttavat jo pelkkinä suunnitelmina aso-asukkaita karkottavasti. 

Ne saattavat johtaa aso-yhtiöt suuriin vaikeuksiin ja jättiläismäisiin taloudellisiin romahduksiin, joiden ensisijaisina syinä eivät ole korkokriisi eivätkä yhtiöiden tai asukkaiden toimet vaan hallituksen oma halu rapauttaa järjestelmää jyrsimällä sen perusteita, lopettamalla uusien talojen ARA-rahoitus sekä aiheuttamalla epävakautta ja epäluottamusta markkinoille.

Olen kirjelmöinyt asiasta eduskunnan oppositiopuolueille ja pyytänyt niitä tekemään hallituksen aso-toimista välikysymyksen, jolla puututtaisiin hallituksen sinnikkääseen pyrkimykseen kiusata nykyisiä aso-asukkaita järjestelmän jatkuvalla kyseenalaistamisella.

Eivät vuokra-asumisen ja asunto-osakeyhtiölainsäädännönkään perusteet ole tällaisen jatkuvan repimisen kohteina!

Esitän, että hallitus peruisi uusien aso-talojen ARA-lainakiellon ja tekisi siitä vain määräaikaisen sekä jatkaisi myös uusien aso-asuntojen ARA-rahoittamista korkokriisin väistyttyä.

Muussa tapauksessa hallitus ottaa vastuulleen useiden aso-yhtiöiden konsernitalouden tuhoamisen ja aso-asukkaiden aso-sopimusten taannehtivan irtisanomisen tai purkamisen, mikä merkitsee sopimusten sitovuusperiaatteen (pacta sunt servanda) rikkomusta ja jälkikäteen vaikuttavan lainsäädännön kiellon (ex post facto) vastaista toimenpidettä.

Aso-järjestelmän asettaminen giljotiinin alle on törkeimpiä asuntopoliittisia veivauksia ja virheitä, ja on valitettavaa, mikäli se poliittisessa hallinnossa marginalisoidaan ja jää huomiotta. 

Mikäli hallituksen ja ministeriön toiminta aso-järjestelmän horjuttamiseksi jatkuu, vaarassa ovat ihmisten kodit ja elinikäiseksi sovittu asumisturva, ja joudun tekemään ihmisoikeuksien vaarantamisesta tutkintapyynnön viime kädessä Cour européenne des droits de l’hommehen ja EU:ssa voimassa olevien oikeusperiaatteiden rikkomuksesta Cour de justice de l’Union européenneen.


Helsingissä 21. toukokuuta 2024

JUKKA HANKAMÄKI

filosofian tohtori

valtiotieteiden tohtori

asumisoikeuden haltija ja järjestelmäasiantuntija

Helsinki

 

JAKELU

Ympäristöministeriön asettama työryhmä

Selvitysmies Juhana Brotheurs

Selvitysmies Matti Kuronen

Lainsäädäntöneuvos Anu Karjalainen (YM)

Lainsäädäntöneuvos Liisa Meritähti-Lustig (YM)

Ylijohtaja Teppo Lehtinen (YM)

Kansliapäällikkö Juhani Damski (YM)

Oppositiopuolueiden puheenjohtajat ja eduskuntaryhmien puheenjohtajat 

Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja

Kansanedustajat, joita asia voi kiinnostaa

 

TIEDOKSI

Toimitusjohtaja Harri Palviainen (Haso)

Hallintopäällikkö Juho Heino (Haso)

Helsingin kaupungin asunto-ohjelmapäällikkö Hanna Dhalmann

Pormestari Juhana Vartiainen

Apulaispormestari Anni Sinnemäki

Apulaispormestari Paavo Arhinmäki


Muita asumisoikeutta ja asuntopolitiikkaa käsitteleviä kirjoituksiani:

Välikysymys hallitukselle aso-asukkaiden hylkäämisestä ja  aso-yhtiöiden rahoituksen pettämisestä

Näpit irti asumisoikeusasukkaiden oikeuksista!

Kehysriihessä kansalaisille toinen silmä mustaksi

Kirjoitukseni Kaleva-lehdessä (7.11.2023)

Lausuntoni asumistukea koskevan lain huononnusesityksestä sosiaali- ja terveysministeriölle (17.9.2023)

Oikeuskanslerin lausunto (19.9.2023)

Hallitus heittää kotioville hevosenpään

Miksi asumistukea ei pidä leikata? – Kyseessä nykyhallituksen ”taksiuudistus”

Kokoomuksen näkemys kannustamisesta

Perussuomalaiset kokoomuslaisen politiikan vankeina 

Perussuomalaiset ei ole enää kansanpuolue – Hallitusvalta vei hakoteille

Hallituksen keltainen kirja: täyttä kuraa!

Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa

Kokoomus haluaa räjäyttää suomalaisten kodit

20. toukokuuta 2024

Sosiaalipoliittinen katastrofi on ovella: yleistuki voi romuttaa työttömyysturvan keston ja tehdä varattomuusvaatimuksista sosiaaliturvan ehdon

Helsingin Sanomat julkaisi 17.5.2024 toimittaja Teemu Muhosen kirjoittaman jutun ”Hallitus valmistelee historiallista uudistusta: tätä tarkoittaa uusi ’yleistulo’”. Asiasta kirjoitti myös Iltalehti, ja tiedotteita aiheesta on julkaissut sosiaali- ja terveysministeriö.

Helsingin Sanomien jutussa viitattiin sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.) näkemyksiin ja haastateltiin STM:n ylijohtajaa, hallintotieteiden maisteri Liisa Siika-ahoa, joka johtaa uudistusta valmistelevaa virkamiestyöryhmää.

Olen osoittanut Siika-aholle, virkamiestyöryhmälle, sosiaaliturvauudistusta pohtivan komitean jäsenille ja valituille kansanedustajille kirjelmän, jonka julkaisen avoimena kirjeenä myös tässä blogissani.

Perusturvan muodolliseen selkeyttämiseen voi olla perusteita. Jos uudistus tehdään istuvan hallituksen poliittisesti linjaamalla tavalla, siihen liittyy kuitenkin huomattava riski, joka uhkaa romuttaa työttömyysturvan keston ja tekee varattomuusvaatimuksista ehdon (työttömyysetuutta korvaavaksi aiotun) yleistuen saamiselle.

Hallituksen tarkoitus lienee pudottaa ihmiset toimeentulotuelle. Koska toimeentulotukea voivat saada vain lähes varattomat ihmiset, tämä tarkoittaisi, että työttömyysturvaa huononnettaisiin sisällyttämällä sitä korvaavaan yleistukeen epäsuora varattomuusehto, joka realisoituu ihmisen päätyessä toimeentulotuen piiriin.

Jos yleistuki rajataan kestoltaan ja siihen sisällytetään varattomuusehto, vaikutus olisi todennäköisesti sosiaalisesti rapauttava. Se johtaisi suuren osan ihmisiä toimeentulotukeen, joka on sosiaalisista loukuista pahin ja vähiten työhön kannustava. Varattomuusehto johtaisi osan ihmisistä syömään kaiken varallisuutensa saadakseen tuloa jokapäiväisiin menoihinsa, mikä voisi tarkoittaa osalle ihmisistä kaiken omaisuutensa menettämistä.

Tällainen vääryys on otettu jo käyttöön yleisessä asumistuessa, jota koskee jatkossa asteittainen tuen määrää alentava varattomuusehto.

Perustelen seuraavassa STM:lle osoittamassani kirjelmässä, miksi kyseinen politikointi saattaa olla perusoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen vastaista.

 

Avoin kirje

Arvoisa ylijohtaja Liisa Siika-aho

Asia: Yleistukea koskevat kannanottonne

Viitteet: Helsingin Sanomat 17.5.2024, Iltalehti 17.5.2024, STM:n tiedotteet ja viestipalvelu X:n postauksenne

Kommentoitte Helsingin Sanomille suunnitteilla olevaa yleistukihanketta, ja aiheesta kirjoitti myös Iltalehti.

Kirjoituksista ja ministeriön tiedotteista sekä viestipalvelu X:n postauksistanne käy ilmi, että yleistuella on tarkoitus yhdistää Kelan peruspäiväraha ja työmarkkinatuki.

Olen perehtynyt työttömyysturvajärjestelmään ja sosiaaliturvajärjestelmään perin pohjin akateemisissa yhteyksissä.

 

*

Huomiota yleistulosta esitetyissä lausumissa herättää hallituksen poliittinen linjaus, jolla ollaan mahdollisesti kyseenalaistamassa työmarkkinatuen jatkuvuus.

Jos käy niin, että peruspäivärahan ja työmarkkinatuen korvaavasta yleistuesta tulisi kestoltaan rajattu, tämä todennäköisesti pudottaisi monet ihmiset toimeentulotuen piiriin, joten kokonaissäästöä valtiontaloudelle koituisi vain vähän.

Toisaalta syntyisi suuri määrä väliinputoajia, sillä toimeentulotukea koskee varattomuusehto, jonka vuoksi sitä voidaan myöntää lähes täysin varattomille, joilla ei ole merkittävää helposti rahaksi muunnettavaa omaisuutta.

Tällä tavoin hallitus tekisi epäsuorasti työttömyysetuudesta (työmarkkinatuesta) tarveharkintaisen ja varattomuusehtoisen etuuden – sikäli kuin se ei sitä nykyisin ole 55 vuotta täyttäneillä ja työssäoloehdon suorittaneilla.

Tällaisen politiikan vaikutus olisi sosiaalisesti rapauttava, sillä se kannustaisi joko käyttämään kaiken varallisuutensa juokseviin menoihin ja/tai hankkiutumaan muutoin varattomaksi toimeentulotukea saadakseen.

Vastustan yleistuen valmistelussa väläytettyä muutosta, joka tekisi työmarkkinatuesta kestoltaan rajattua, pääasiassa kolmella argumentilla.

A) Muutos pudottaisi keston umpeuduttua ihmiset toimeentulotuelle, mikä ei juurikaan vähentäisi valtion menoja. 

B) Toimeentulotuelle ohjautuminen saattaisi jättää osan ihmisistä kokonaan ilman tuloa, koska toimeentulotukea koskee varattomuusehto.

C) Muutoksella tuskin olisi työllistymistä edistäviä vaikutuksia, koska pitkäaikaistyöttömyyden syyt ovat yleensä muualla kuin taloudellisten kannusteiden tai taloudellisen ohjailun puuttumisessa.

Muistutan, että kyseisenlainen uudistus todennäköisesti lisäisi köyhyyttä ja kurjistumisilmiön kautta julkisen talouden menoja.

Nykyisinkin suuri osa ikäihmisten leipäjonoista johtuu siitä, että eläkeläisten asumistuessa on varattomuusehto, jonka mukaan eläkeläisen asumistukea voivat saada vain lähes varattomat eläkeläiset. 

Kun hallitus äskettäin lisäsi myös yleiseen asumistukeen asteittaisen varattomuusehdon, hallitus tällä päätöksellään teki yleisestä asumistuesta toimeentulotuen tapaisen sosiaalisen loukun, josta ei edes yritetä kohota paremmille päiville, kun hankittu tulo tai varallisuus leikkaa sosiaalietuutta.

Tästä puolestaan johtuu, että perusturvaan asetetut varattomuusehdot vaikuttavat yleensä tuhoisasti. 

Muita toimia, joilla hallitus on ilmoittanut valmistelevansa siirtymistä yleistukeen, on 300 euron tulonvähennysoikeuden poistaminen (300 euron ns. suojaosan poistaminen).

Myös tämän muutoksen vaikutukset ovat todennäköisesti passivoivia, koska vähäinenkin tulonmuodostus alentaa sosiaaliturvaa. 

 

*

Puutun tässä kirjoituksessani myös muihin sosiaaliturvan uudistuksiin, jotka nähdäkseni ovat erittäin huonosti harkittuja – ja vaikutuksiltaan toisenlaisia kuin päätösten tekijät toivovat.

Esitän seuraavassa niistä olennaisimmat yksilöidysti:

 

1. Hallitus alensi yleisen asumistuen tasoa ja sisällytti siihen asteittaisen varattomuusehdon. Molempien muutosten tuloksena julkisen talouden menot kiertyvät sirkulaatioilmiön kautta menoiksi toimeentulotukeen, ja valtiontalouden säästöt jäävät vähäisiksi.

Asumistuen tason alentaminen siirtyy kokonaisuudessaan toimeentulotukeen, jonka piirissä sovelletaan varattomuusehtoa. Koska toimeentulotuen varattomuusehdot ovat tiukemmat kuin asumistukeen palautetut (asteittaiset) varattomuusehdot, suuri osa asumistuen saajista ei voi saada kompensaatiota asumistuen alenemaan toimeentulotuesta, jonka saannin estää TT-lain mukaan vähäinenkin varallisuus.

Myös asumistukeen tehty asteittainen varattomuusehto merkitsee käytännössä asumistuen muuntamista varattomuusehdon varaiseksi, jolloin leikkaukset ovat suoraan pois tämän ryhmän ruokapöydistä.

Tämä muutos kohtelee kaltoin toiseksi tai kolmanneksi huonoimmassa asemassa olevia väestöryhmiä ja pudottaa heidät kaikkein huonoimmassa asemassa olevien joukkoon, jolloin muutos on sosiaalisesti destruktiivinen.

Poliittisessa retoriikassa hallituksen viljelemä sanonta, että ”kaikkein heikoimmassa asemassa olevien asemaan ei puututa” onkin sangen kelvotonta argumentaatiota, koska siinä oletetaan, että vain kaikkein surkeimmassa asemassa olevat olisivat tuen tarpeessa.

Vielä kynnelle kykenevät väestönosat jätetään siis huomiotta ja haavoitetaan heidän taloudellista toimeentuloaan jopa kaikkein huonoimmassa asemassa olevien alapuolelle.

Tällaista politikointia ei voisi missään tapauksessa asiantuntijaperustein hyväksyä. 

 

2. Hallitus lopetti asumistuen maksamisen omistusasujille kokonaan.

Omistusasumiseen suunnattua asumistukea on tähänkin asti voitu myöntää vain osakeasunnon hoitovastikkeisiin tai kiinteistön hoitokuluihin. Vastikkeet ja hoitokulut ovat yleensä alemmat kuin vuokrat. Kannustaessaan omistusasukkaita muuttamaan vuokralle asumaan hallitus tulee todennäköisesti lisänneeksi eikä säästäneeksi valtion menoja.

Hallituksen päätös saattaa myös tarkoittaa monelle omistusasukkaalle koko omaisuutensa menettämistä, kun he joutuvat huonossa markkinatilanteessa myymään asuntonsa. Päätös on käsittääkseni perustuslaillisen omaisuudensuojan ja oikeusvaltioperiaatteiden vastainen pyrkiessään ajamaan ihmiset kodeistaan ja loukatessaan oikeutta kodinturvaan.

Käsitys, että omistusasukkaat ovat varakkaita, joiden pitääkin menettää omaisuutensa ja kotinsa, on virheellinen, sillä suuri osa omistusasukkaista on velkaisia, ja asuntojen pakkorealisoinnit voivat johtaa myyntitappioihin ihmisille ja luottotappioihin pankeille.

Itse en tiedä halveksuttavampaa tapaa hoitaa valtiontaloutta kuin vaarantaa ihmisten kodit päätöksillä, jotka eivät ole edes yleisen taloudellisen edun mukaisia.

 

3. Hallitus lopetti kansaneläkkeiden maksamisen ulkomailla asuville.

Myös tämä päätös on järjen vastainen, koska se kannustaa ulkomailla asuvia kansaneläkkeen saajia muutamaan takaisin Suomeen kansaneläkettä saamaan, jolloin valtio ei säästä eläkekuluissa mitään. 

Eläkkeen epääminen asuinpaikan perusteella saattaa olla myös vastoin vapautta valita asuinpaikkansa ja vastoin Euroopan unionin liikkumisen vapauden säädöksiä.

Lisäkuluna valtiolle voi olla se, että kansaneläkettä saavat tulevat Suomeen anomaan sairaanhoitopalveluja ja kansoittamaan asuntojonoja täällä. Ihmisille itselleen päätöksestä koituu suurta, tarpeetonta ja taloudellisesti vahingollista vaivaa.

Eräs pahanlaatuinen esimerkki on tässä.

Katson, että varattomuusehto olisi pitänyt poistaa eläkeläisten asumistuesta sosiaalista syrjäytymistä ja eläkeläisköyhyyttä torjuvana toimenpiteenä.

 

4. Opiskelijoiden palauttaminen yleisestä asumistuesta opintotuen piiriin ja siihen liittyvä asumistuen tason alentaminen on ristiriidassa opiskelija-asuntokannassa tapahtuneen rakenteellisen muutoksen kanssa. 

Halvoista soluasunnoista on tullut harvinaisia. Jos opintotuki ei riitä nykyisten opiskelija-asuntojen vuokriin, asunnot jäävät tyhjiksi tai opiskelijat asunnoitta. Etenkin Kokoomus lupasi vaalikampanjassaan 2023, ettei koulutuksesta leikata. Tosiasiassa opintotuen heikennykset ovat koulutusleikkaus, koska opiskelun subjekti on opiskelija.

Opiskelijoiden opintotuen heikennykset velkaannuttavat nuorisoa jo varhain. Julkisuudessa väläytetty ehdotus, jonka mukaan korkeakouluopiskelijoilta opintoraha pitäisi lopettaa kokonaan ja siirtyä pelkkään lainarahoitukseen siksi, että korkeakoulutetut (keskimäärin) tienaavat lopulta paremmin kuin muut, on mielivaltainen yleistys.

Ihminen voi myös hukkua jokeen, jonka syvyys on keskimäärin vain metri.

Tosiasiassa korkeakoulutettujen joukossa on paljon työttömiä ja alipalkattuja, ja moni on koulutustaan vastaamattomassa työssä. 

 

*

Hallituksen sosiaalipoliittisia uudistuksia leimaa kaksi ominaisuutta:

– Tiedon sijasta argumentaatiossa vedotaan oletuksiin, toiveisiin ja pelkkään poliittiseen tahtotilaan, ja asiantuntijalausunnot tilataan valikoidusti niiltä tahoilta, joilta hallitus voi saada haluamiaan tuloksia (kuten jo hallitusohjelmaa muotoiltaessa).

– Hallituksen päätökset, joihin liittyy selviä oikeudellisia ongelmia, ovat syntyneet sikäli väärässä järjestyksessä, että niitä tehtäessä on laiminlyöty vaikutusten arviointi, mistä oikeuskansleri puolestaan on hallitusta toistuvasti moittinut.

Lainsäädäntötyössä ja oikeudellisessa ajattelussa seurausharkinta on erittäin tärkeä osa toimintaa, koska kaikilla oikeudellisilla normeilla on ennakolta vaikuttavia ominaisuuksia. Niille hallitus on täysin sokeutunut tai sokeuttanut itsensä, mikä on näyttö erittäin huonosta harkinnasta ja jopa oikeusvaltioperiaatteiden rikkomuksista.

Olen useasti kiinnittänyt huomiota siihen, miten löyhästi ja heppoisin perustein myös virkakoneisto päästää lainvalmistelun läpi säädöksiä ja niiden muutoksia pelkästään ministeripoliitikkojen mielipiteidenvaraisten oletusten ja poliittisen ohjauksen pohjalta.

Kielteisenä esimerkkinä siitä on sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.) juokseminen saksien kanssa.

Toisen kielteisen esimerkin tarjoaa työministeri Arto Satosen (kok.) tapa tehdä työmarkkinapolitiikassa anarkokapitalistista vallankumousta omalla kapealla kauppiaan järjellään.

On todennäköistä, että hallitus vei läpi poliittisia lakkoja rajoittavat lait nimenomaan iskeäkseen syömähampaansa seuraavaksi työttömyysturvaan, mikä tapahtuu ”yleistueksi” naamioitujen huononnusten kautta.

Oikeusvaltioissa ihmisten perustoimeentuloa ei saisi jättää poliitikkojen mielipiteidenvaraisten uskomusten, oletusten ja toiveiden varaan, kuten nyt on tehty. 

Mikään määräaikainen poliittinen ”mandaatti” ei luo privilegiota perusoikeuksien poljentaan etenkään, kun vaaleissa ei äänestetty yhdestäkään leikkauksen asiakohdasta vaan ainoastaan valittiin henkilöitä.

Sosiaaliturvan muutokset eivät saisi johtaa kansalaisten kotien, varallisuuden ja toimintakyvyn huononemiseen, niin kuin käy, kun muutoksia on tehty sosiaaliturvan ns. heikentämiskiellon vastaisesti tilanteessa, jossa elinkustannustasossa ei ole tapahtunut vastaavaa alentumista vaan huomattavaa kallistumista.

Sosiaaliturvan uudistamista pohtivasta työryhmästä, ministeriöstä ja järjestöistä sekä muista kuulemismenettelyn piirissä olevista tahoista saattaa löytyä asiantuntemustakin, mutta en voi torjua epäilystäni siitä, kuinka vaikuttavaa tämä asiantuntemus todella on, kun näyttää siltä, että lakeja viedään läpi pelkällä nuijan voimalla.

Esitän ministeriölle ja kansanedustuslaitokselle toivomukseni, että sosiaaliturvaa uudistettaessa ja etenkin yleistukea suunniteltaessa kuultaisiin instituutioiden ohella myös ihmisiä.

 

*

Olen sivumennen sanoen itse luonnostellut yleistukea muistuttavan perusturvajärjestelmän piirteet kirjassani Työttömän kuolema – Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan (Yliopistopaino 2005, 2. uud. p. 2010, 3. uud. p. 2015), jossa esitin negatiivisen tuloveron tapaisen mallin (3. p. luku 9, s. 376 jss).

Se on osittain perustulomalli ja osittain syyperustainen malli. Olennaista sille, miksi perusturvan ei tulisi olla pelkästään syyperustaista, on, että kaikki yhteiskunnallinen arvotuotanto ei ole organisoitavissa palkkatyöksi eikä yrittäjätoiminnaksi, eikä vain niiden kautta velvoittavaksi.

Tällaista toimintaa ovat esimerkiksi kulttuurialan toiminta ja taiteellinen toiminta, joita ilman kulttuurielämää ei olisi, tai kotityö, joka mahdollistaa esimerkiksi puolison työssä käymisen.

Siksi en pidä syyperustaista sosiaaliturvaa perusturvatasolla täysin perusteltuna. Lisäksi toimeentulon oikeutus tulisi varmistaa ilman varattomuusehtoa, mikä puolestaan merkitsee, että minimietuutena yleistuen pitäisi olla varallisuudesta riippumatonta.

Liisa Siika-aho luonnehtii lehtijutuissa odottavansa kiinnostuneesti yleistuen toteutusta ja osallistuvansa asian kehittelyyn.

Ilmoitan myös itse osallistuvani asian käsittelyyn asiantuntijapositiosta, mikäli siihen myönnettäisiin mahdollisuus, ja olenkin hakenut STM:stä ja THL:stä useita virkoja – tosin tuloksetta, ja aina paikalle on nimitetty joku, jonka on oletettu tietävän asiat ilmeisestikin poliittisesti paremmin.

Olen totta kai jatkossakin käytettävissänne ja toivon, että yleistuen mallia ei pantaisi toimeen sellaisella tavalla, jossa syntyy edellä kuvailemiani väliinputoajia, jotka helposti päätyvät sosiaaliturvajärjestelmän verkoista ja silmukoista läpi.

Sosiaaliturvajärjestelmän usein viitattu monimutkaisuus ei ole käsittääkseni merkittävä ongelma. Haluttomuus hakea sosiaaliturvan eri muotoja ei johdu näkemykseni mukaan siitä, että niitä ei osattaisi hakea tai että niiden olemassaolosta ei olisi tietoa.

Sosiaaliturvan käyttämättömyys tai vajaakäyttö johtuu kansalaisten halusta välttää Kelan etuuksiin liittyvä elämän läpivalaisu ja viimesijaisiin etuuksiin liittyvä varallisuusharkinta, joka merkitsee pahimmillaan sekä perustuslaillisen yksityisyydensuojan, kansalaisten yhdenvertaisuuden että omaisuudensuojan vastaista rikkomusta.

On syytä muistaa, että Kelalla on paljon etuuksia juuri siksi, että siten on haluttu tilkitä sosiaaliturvan aukkoja.

Pyrkimyksen yksinkertaistaa järjestelmää ei tulisi mennä järjestelmän luotettavuuden ja kattavuuden edelle.

Muussa tapauksessa vedetään kurvit suoriksi tavalla, joka romuttaa suomalaiseen konsensukseen perustuvan yhteiskunnan johtaen oikeusperustusta koskevaan legitimaatiokriisiin.

 

Kunnioittavasti, 

JUKKA HANKAMÄKI

filosofian tohtori, filosofi

valtiotieteiden tohtori, sosiaalipsykologi

sosiaaliturvan järjestelmäasiantuntija

Helsinki

4. toukokuuta 2024

Välikysymys hallitukselle aso-asukkaiden hylkäämisestä ja aso-yhtiöiden rahoituksen pettämisestä

Tässä kirjoituksessa kerron tavasta, jolla kokoomusjohtoinen hallitus on romuttamassa asumisoikeusjärjestelmän ja uhkaa yli sadantuhannen suomalaisen ihmisen kodinturvaa.

Tämä kirjoitus koostuu todenperäisestä aineistosta ja sen tulkinnoista, ja sitä suositellaan kaikille, jotka haluavat tietää, kuinka poliittinen valta koettaa rikkoa taannehtivasti vaikuttavalla lainsäädännöllä aiemmin sovittuja asuntorakentamisen sitoumuksia vastaan ja haluaa repiä elinikäisiksi tarkoitetut aso-sopimukset joko lainmuutoksella tai keinotekoisilla hintahäädöillä.

Kerron tässä kirjoituksesta tavasta, kuinka hallitus käyttää likaisia ja päivänvaloa sietämättömiä temppuja kääntääkseen aso-järjestelmässä ja Valtion asuntorahastossa olevaa varallisuutta budjetin tilkkeiksi.

Kirjoitukseni saattaa herättää lukijoissa vastenmielisyyttä, mutta lukijan ei tulisi antaa omien tunteidensa estää häntä huomaamasta, että hallituksen harjoittamassa asuntopolitiikassa on meneillään röyhkeä ja ihmisten kodit vaarantava varainsiirto, asumisoikeuksien riisto ja kavallus, joiden uhreina ovat asumisoikeusasukkaat ja hyötyjinä kansainväliset ja kotimaiset sijoittajat.


1. Taustaa

Hallitus on ohjelmansa mukaisesti jatkanut mattojen ja lattioiden vetämistä asumisoikeusasukkaiden alta. Asunto- ja ympäristöministeri Kai Mykkänen (kok.) asetti jo 1.9.2023 selvitysryhmän ”tarkastelemaan valtion tukeman asumisen kehittämistarpeita”.

Toimeksianto oli vain näennäisesti puolueeton, koska päähallituspuolue Kokoomuksella on ollut jo pitkään poliittisena tavoitteenaan aso-järjestelmän lopettaminen.

Sen hallitus katsoo nyt tehneensä Yleisradion 29.4.2024 julkaiseman uutisen mukaan, kun hallitus sulki ARA-rahoituksen uusien asumisoikeustalojen rakentamiselta.

Perusteeksi Mykkänen mainitsee halunsa vältellä valtiolle lankeavia kuluja. Vuokra- ja aso-yhtiöiden ARA-lainojen korkokulut ovat tulleet korkoleikkurin ylityttyä osittain valtion maksettaviksi, mutta aso-yhtiöiden korkosubventiot muodostavat varsin pienen osan ARA-lainojen noin 100 miljoonan kokonaiskorkokuluista.

Alhaisen koron aikana korkokulut ovat olleet lähellä nollaa, eikä valtio ole toistaiseksi joutunut takaajana maksamaan yhdenkään aso-yhtiön lainoja. Suomessa on noin 50 000 aso-asuntoa, joten merkittävää taloudellista motiivia aso-järjestelmän lopettamiseen ei siis edelleenkään ole.

Tosiasiassa kyseessä onkin Kokoomuksen pitkäaikainen halu iskeä kyntensä aso-asumiseen ja puolueen pyrkimys lopettaa kaikenlainen subventoitu asuminen.

Aso-järjestelmä perustettiin tarkoituksena taata pitkäaikainen ja käytännössä elinikäinen asunto sekä asuinturva taloudelliselle keskiluokalle, jonka varat tai tulot eivät riitä omistusasumiseen ja sosiaaliset perusteet eivät täyty tuettuun vuokra-asumiseen.

Tarkoitus oli mahdollistaa pysyvien kotien rakentaminen etenkin kasvukeskuksiin työssä käyvälle väestölle. Kokoomus on nyt kävelemässä tämän ryhmän yli, ja samalla tallotaan useita Perussuomalaisten, Kristillisdemokraattien ja RKP:n äänestäjiä – muiden puolueiden kannattajista puhumattakaan.

 

2. Mistä aso-maksu oikeastaan kannetaan, jos asumisoikeus riistetään asumisoikeusasukkailta?

Aso-asukas maksaa tunnetusti 15 prosenttia asuntonsa rakentamiskuluista niin sanottuna kynnysrahana sopimusta solmittaessa ja sen lisäksi kuukausittaista käyttövastiketta, jonka tulee aso-lain (393/2021) 33 §:n mukaan jäädä vallitsevan vuokratason alapuolelle. Siitä, pidetäänkö vertailuvuokratasona markkinavuokria vai ARA-tuetun vuokra-asumisen vuokria, on kiistelty paljon.

Loogisesti ajatellen ja markkinatalouden näkökulmasta on mahdotonta, että käyttövastikkeiden vertailutasona pidettäisiin markkinavuokria, koska aso-yhtiöt ovat saaneet ARA-tuet, ja lisäksi aso-asukkaat ovat maksaneet osan rakentamiskuluista. Kukaan ei varmasti maksaisi kynnysrahana kymmenien tuhansien eurojen aso-maksua, jos kuukausikulut olisivat markkinavuokrien tasolla tai edes lähellä sitä. Näin ollen vertailutasona tulisi pitää tuettua vuokra-asumista.

Tämä ei ole kuitenkaan pääfokukseni, vaan huomio on nyt hallituksen halussa antaa kuolinisku koko aso-järjestelmälle.

Sen lisäksi, että hallitus on tehnyt päätöksen uusien aso-talojen ARA-lainoituksen lopettamisesta, Mykkäsen asettama ensimmäinen selvitysryhmä nosti jälleen esille myös aso-talojen ”käyttö- ja luovutusrajoitusten purkamisen”. – Miksi?

Poliittisten lähteiden mukaan aso-talot eivät kelpaa yksityisten pankkien lainoitettaviksi, koska asuntoja ei voida realisoida niissä olevien asumisoikeussopimusten vuoksi. Aso-asuntoja ei voida tunnetusti myydä omistus- eikä vuokra-asunnoiksi.

Sen sijaan omistajayhtiöt voivat uuden aso-lain (393/2021) 74 §:n mukaan vuokrata tyhjiksi jääneitä asuntoja nykyisin, jos niihin ei löydy aso-sopimuksen solmivia asukkaita.

Lisäksi uuden lain 88 § jo mahdollistaa myös asuntojen realisoimisen, jos asunnot ovat päätyneet muuhun kuin asumisoikeuskäyttöön tai päätyvät sellaiseen, joten lisätarvetta ”käyttö- ja luovutusrajoitusten purkamiselle” ei pitäisi olla. –  Eikä ole. Käyttö- ja luovutusrajoituksia on jo nyt purettu liikaa. Kyseinen mahdollisuus asettaa asukkaiden kodit välillisesti uhatuiksi, kuten jäljempänä tarkemmin perustelen.

Hallituksen halua lopettaa uusien aso-asuntojen ARA-rahoitus on pidetty epäviisaana myös aso-talojen omistajayhtiöissä, ja eräs kokenut rakennusneuvos on sanonut sitä typeräksi.

 

3. Valtion asuntorahaston kavallus

Hiljattaisessa kehysriihen tiedottamisessaan hallituksen edustajat eivät selittäneet sanallakaan suunniteltua 800 miljoonan euron siirtoa Valtion asuntorahastosta (VAR) valtion menoihin, vaikka kyseinen summa on 27 prosenttia koko kolmen miljardin lisäsopeutuksesta! Suomen Asumisoikeusasukkaat SASO ry tiedotti asiasta täällä. Kannattaa myös allekirjoittaa SASO ry:n kansalaisadressi aso-asumisen puolesta.

VARin varojen siirto ja valtion takausten vähentäminen ovat ilmeisesti kytköksessä samaan aikaan valmisteltuun aso-asukkaiden vuokralaistamishankkeeseen, eli aso-sopimusten irtisanomisiin, jonka on (yhtiöiden kertoman mukaan) asettanut rahoituksen ehdoksi jokin rahalaitos tai suursijoittaja. Kirjoitin aso-asukkaiden oikeuksien riistoyrityksestä täällä.

Asia on komplisotunut myös tilastointitavan muutoksen vuoksi. ARA-lainat on vähin äänin alettu laskea osaksi julkista velkaa, mikä on nostanut valtion velkamäärää noin 5,9 prosenttia. Tämä muutos tosin tehtiin EU-vaateiden vuoksi jo 2022 edellisen hallituksen aikana, ja sen kautta aso-asuntojen rahoitus on alkanut näyttää epätoivoiselta. Nyt siitä on joka tapauksessa saatu kelpo veruke myös aso-uuskohteiden rakentamisen lopettamiseen, kun silmukka kiristyy myös korkokriisin vuoksi. Paremmin asia olisi voitu järjestää niin, että ARA-lainoja ei luettaisi osaksi julkista velkaa. 

Aso-asumisen lavastaminen epätaloudelliseksi ja ”riskikkääksi” on poliittinen trikkitemppu, jolla Kokoomus yrittää lopettaa kyseisen asumismuodon, vuokralaistaa asukkaat, hoitaa valtionbudjetin vajeen ja kaupata suuren osan asukkaiden rahoilla ja julkisella tuella tuotetusta kiinteistövarallisuudesta jollekin suursijoittajalle, joka saattaa löytyä ulkomailta, kun kotimaassa ei moisia ostopääomia ole.

 

4. Hallitus vivuttaa aso-asukkaiden vuokralaistamista laittomilla uhkauksilla

Aso-talojen omistajayhtiöille ei ole käynyt rakentamisen lopettaminen, mutta niille on kyllä sopinut hallituksen kuvioon sisältyvä myyntirajoitusten purkaminen.

Voidaan nähdä, että hallitus on tässä asiassa omistajayhtiöiden etujärjestön KOVA ry:n asialla. 

Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajien KOVA ry:n 28.2.2024 julkaisema kannanotto löytyy täältä ja Suomen Asumisoikeusasukkaiden SASO ry:n 4.4.2023 esittämä vastaus täältä. SASO vastustaa asuntojen myyntiä ja vuokralaistamista ehdottomasti. Vastaus on toimitettu myös asunto- ja ympäristöministeri Kai Mykkäselle.

Perustuslakijuristeista muiden muassa professori Mikael Hidén on todennut aso-asuntoja koskevan käyttö- ja luovutusrajoitusten purkamisen selvästi perusoikeuksien vastaiseksi jo nykyistä aso-lakia säädettäessä.

Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajia edustavan KOVA ry:n hanke aso-asukkaiden vuokralaistamiseksi on niin yhdensuuntainen hallituksen kaavailujen kanssa, että herää epäilys sen suunnittelemisesta ja valmistelemisesta yhdessä.

On vaikea sanoa, millä tasolla härski suunnitelma aso-asuntojen myymiseksi asukkaiden ahdinkoa pahentamalla, ARA-rahoitusta keskeyttämällä ja asuinkuluja tilastonikkaroinnein nostamalla on lopulta syntynyt.

Onko se keksitty hallitusneuvotteluissa, Kokoomuksen tai muiden hallituspuolueiden puoluetoimistoilla, kehysriihessä, ministeriössä, ARA:ssa, eduskunnassa vai aso-yhtiöissä vai kaikissa niissä? Aihetodisteita riittää. 

Joka tapauksessa hallitus savustaa asukkaita pois aso-taloista hintahäädöillä, jotka seuraavat ARA-rahoittamisen lopettamisesta, kun kuukausittaisia käyttövastikkeita nostetaan valtiontuen katkaisun ja VAR-kahmaisun vuoksi rajusti. Nyrkiniskua tehostaa korkea korkotaso. Tavoite lienee asumismuodon saattaminen syöksykierteeseen ja asuntojen myyminen aso-lain mukaisesti, kun asunnot käyvät tyhjiksi.


5. Hallitus koettaa perua aso-rakentamiselle annetut lupaukset ja velvoitteet

Vaikka aso-asukkaiden vuokralaistaminen ja käyttö- sekä luovutusrajoitusten purkaminen on selvästi torjuttu perustuslain vastaisena, hallitus edelleen käy sotaa järjestelmän perusteita vastaan.

Hallitus on uhkaillut asukkaita muun muassa väitteellä, että joko käyttö- ja luovutusrajoitukset on purettava tai asuntojen käyttövastikkeita (eli kuukausittaisia asuinkuluja) on nostettava valtion vetäytyessä ARA-rahoittamisesta.

Jos uusia taloja ei enää rakenneta, tämä kallistaa aso-talojen omistajayhtiöiden sisäistä rahoitustilannetta rakennuskannan sisäisen tasausjärjestelmän kautta niin, että vanhojen talojen korjauskuluja ei voida rahoittaa, kun uusille taloille ei myönnetä valtion takauksia eikä korkotukea.

Tämä muutos uhkaa luhistaa aso-yhtiöt järjestelmään jälkikäteen tehdyllä muutoksella. Se puolestaan saattaa olla vastoin taannehtivasti vaikuttavan lainsäädännön kieltoa, aivan niin kuin aso-asukkaiden ja -sopimusten vuokralaistaminenkin.

Joka tapauksessa hallituksen toiminta on saanut myös aso-talojen omistajayhtiöt huolestumaan, ja yhtiöt ovat kokeneet tulevaisuutensa uhatuiksi.

Hallituksen toimenpide, jolla se sulkee rahoituksen uudelta aso-tuotannolta, saattaa olla lain vastainen, sillä se romuttaa sekä asukkaille annetut lupaukset pysyvästä ja kohtuuhintaisesta asumisesta että aso-yhtiöiden suunnitelmat siitä, miten yhtiöitä on tarkoitus rahoittaa.

Kysymys on siis pahimmillaan PETOKSESTA, jonka Kai Mykkänen esittää asukkaille ja aso-yhtiöille tuhoamalla asukkaiden ja yhtiöiden tulevaisuudensuunnitelmat täysin.

Tällaisen huijauksen ei pitäisi olla mahdollista oikeusvaltiossa.

 

6. Petoksen juoni

VAR-säästöpossun särkeminen on ilmeisesti tekemisissä aso-sopimusten irtisanottavuusvaateiden kanssa. Jos aso-asunnoista olisi tehty tai tehtäisiin myytäviä, tämä helposti korjaisi valtion budjettivajetta, kun jokin ulkomainen sijoittajataho poimisi aso-yhtiöitä ja -asuntoja omikseen kuin kypsiä hedelmiä ja valtio välttyisi niiden ARA-rahoittamiselta jatkossa!

On huomattava, että aso-asuntojen käyttövastikkeiden valtavat ja kestämättömiksi käyvät korotuspaineet eivät johdu vain korkeasta korkotasosta vaan nimenomaan uuden aso-tuotannon ja niitä koskevien valtiosubventointien lopettamisesta.

Sen syynä puolestaan on edellä mainitsemani veivaus, jolla ARA:n luottokanta siirrettiin pelkällä tilastointitavan muutoksella osaksi valtionvelkaa. Näin valtionvelkaa on saatu tilastonnäpertelyllä paisutetuksi, ja vaikuttaa kuin valtion velkakantaa olisi haluttu tahallisesti liioitella kansalaisten pelottelemiseksi.

Eduskunnan ympäristövaliokunta käsitteli (VARin aloitteesta) 23.2.2024 ja 22.3.2024 valtion tukemaa asumista ja aso-asumista (asiakirjat täällä). Lausunnon saivat valiokunnalle laatia tällöin 11 eri tahoa.

Eduskunnan valiokunta ei kuullut Suomen Asumisoikeusasukkaat SASO ry:tä ollenkaan, vaikka aso-asukkaat ovat selvästi asianosaisia. Lausunnon ovat voineet esittää lähinnä omistajayhtiöiden edustajat. 

Huomautin asiasta valiokunnalle 26.3.2024 lähettämässäni kirjelmässä ja sain sihteeriltä vastauksen, jonka mukaan asiassa ei ole rikottu kuulemisvelvoitteita vastaan.

Valiokunnan puheenjohtaja Jenni Pitko (vihr.) ja varapuheenjohtaja Eveliina Heinäluoma (SDP) eivät ole katsoneet asiakseen vastata minulle.

Tässä paljastamani keinottelu on tottahan toki mykistävää, ja aso-asioiden ymmärtämiseen tarvitaankin huomattavaa asiantuntemusta, jota ei edes pylvästaloista hevillä löydy. Media lienee pudonnut kärryiltä jo kauan sitten, koska sekään ei ole asiaan puuttunut.

 

7. Lain kiertoyritys: aso uudelleen, uudella nimellä ja ilman asumisoikeuksia?

Laadin huhtikuun alkupuolella ympäristöministeriölle kirjelmän, jolla torjuin aso-sopimusten purkamisen ja irtisanomisen vedoten jälkikäteen vaikuttavan lainsäädännön kieltoon ja sopimusten sitovuusperiaatteeseen. Kannanottoni ”Näpit irti asumisoikeusasukkaiden oikeuksista” löytyy täältä.

Koska asuntoministeri Kai Mykkänen ilmeisesti havaitsi, että edessä olisi juridinen umpikuja, ministeri perääntyi ja perusti toisen selvitysryhmän pohtimaan, voisiko aso-mallin kiertää jollakin uudella ”välimallin” asuinmuodolla.

”Välimallien” mukaisesta väännöstä on koitunut huonoa näyttöä aiemminkin. 

Kun kokoomuslainen Jan Vapaavuori oli asuntoministerinä, hän kampesi voimaan välimallin ARA-rahoitteiset vuokra-asunnot, joissa ei sovellettu perinteisiä 40 vuoden käyttö- ja luovutusrajoituksia, vaan ne lyhennettiin pahimmillaan 5 vuoteen.

Rakennusliikkeet ja pankkiiriliikkeiden sijoitusrahastot ottivat tämän vastaan iloiten, rakensivat valtion tuella vuokrataloja 2010-luvun alussa ja potkaisivat asukkaat pihalle noin 6 vuoden kuluttua, jos asukkailla ei ollut varaa lunastaa asuntoa omaksi tai jäädä asumaan markkinavuokralla.

Samaa Kokoomus yrittää nyt aso-asukkaille. Tämä on Kokoomuksen tapa toimia: jos asiaa ei saada heti läpi, juntataan, kierrellään ja juonitellaan.

Perustuslakivaliokunta on jo nykyistä aso-lakia valmisteltaessa todennut käyttö- ja luovutusrajoitusten purkamisen oikeudettomaksi, joten kokoomuslainen ministeri on laittanut selvitysryhmän perustamaan samaa järjestelmää uudella nimellä mutta ilman puolueelle epämieluisia ominaisuuksia!

Tätä varten Mykkänen laittoi pari kaveriaan (TkT Matti Kurosen ja ekonomisti Juhana Brotheruksen) johtamaan uutta ”välimallin” asuinmuotoa pohtivaa selvitysryhmää, toisin sanoen perustamaan uutta asoa – asoa numero 2 – jossa ei olisi käyttö- ja luovutusrajoituksia.

Mukaan työryhmään sisällytettiin 9 kaupungin edustajat, mutta ei taaskaan yhtään nykyisen aso-mallin edustajaa, vaikka juuri meidät on uudella mallilla tarkoitus kiilata ojanpohjalle tai – kuten Ylen jutussa sanotaan – ”ajaa alas”.

Tosiasiassa nykyiset aso-asukkaat ovat uuden mallin asianosaisia, koska uudella mallilla halutaan rampauttaa nykyinen malli ja kiilata nykyiset aso-asukkaat ojaan. Tätä tarkoittaa, että aso-malli halutaan ”ajaa alas”. – Mitäpä, jos ajettaisiinkin alas hallitus ja ministeri Mykkänen?


8. Selvää asiaa ei tarvitse selvittää: ministerin valheet kumotaan tässä

Yleisradion uutisoinnissa on hyvää se, että Yle pitää asumisoikeusasukkaiden asioita esillä. Mutta Ylen jutussa ja ministeriön tiedotteessa on myös monta virhettä.

8.1. Ympäristöministeriön ”tiedotteessa” 23.4.2024 valehdeltiin, että ”[y]mpäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkäsen syksyllä 2024 asettaman selvitysryhmän mukaan asumisoikeusasukkaat ovat keskimäärin varsin samanlaisia kuin omistusasujat.”

Vastaus: On kyseenalaista, mitä tarkoitetaan sanalla ”samanlaisia”, koska ihmiset yleensä ovat melko samanlaisia. Jos ”samanlaisuutena” pidetään taloudellista asemaa, kyseessä on räikeä vale. Totuus on, että SASOn, Tilastokeskuksen ja Kuluttajaliiton mittauksen mukaan peräti 45 prosentilla aso-asukkaista talous on kriittisellä rajalla, ja valtaosa aso-asukkaista on vähävaraisia, pieni- tai keskituloisia.

Johtopäätös: Aso-järjestelmän romuttamisen perusteena ei voida käyttää väittämää, että aso-asukkaat olisivat hyväosaisia. Missään ei ole perusteltu Kokoomuksen perusoletusta, jonka mukaan vain kaikkein surkeimmassa asemassa olevat olisivat tuen tarpeessa. Todellisuudessa hallituksen politiikka pudottaa toiseksi tai kolmanneksi huonoimmassa olevat kaikkein huonoimmassa asemassa olevien asemaan. Vaikutus olisi sosiaalisesti rapauttava, ja siksi niin ei pidä tehdä.

8.2. Ympäristöministeriön ”tiedotteessa” väitettiin, että ”asumisoikeuskohteiden niin sanottujen pysyvien rajoitusten vuoksi asunnoilla ei ole vakuusarvoa, mikä vaikeuttaa huomattavasti rahoituksen saamista niiden peruskorjaamiseen luottolaitoksilta.”

Vastaus: Edellä esitetty väittämä on vale. Totuus on, että Ylen MOT-ohjelma teki jo vuonna 2017 aso-jutun ”Sota omasta aso-kodista”, jossa selvitettiin yksityisten pankkien näkemyksiä aso-talojen peruskorjausten rahoittamisesta. Esteitä luotottamiselle ei nähty. Kyselyn tulos oli, että suurin osa pankeista myöntää luottoja aso-talojen peruskorjauksiin normaalisti tavanomaisen luottoriskiharkinnan perusteella (pankkikysely täällä). Suuri osa aso-talojen luotoista tulee muualta kuin pankeista, esimerkiksi Kuntien eläkevakuutukselta KEVAlta ja Kuntarahoitukselta, joiden luottoehdot poikkeavat markkinaehdoista. Valtio on oikeuttanut eläkevakuutusyhtiöt kantamaan veroluonteisia eläkemaksuja, joten niiden luottoehtojen pitääkin olla solidaarisempia yleishyödyllistä asumista kohtaan. 

Lisäksi on otettava huomioon, että aso-yhtiöiden mahdollisissa (mutta epätodennäköisissä) konkurssitapauksissakaan niiden asema ei poikkea yksityisistä asunto-osakeyhtiöistä, joten luottoehtojenkaan ei pitäisi poiketa. Konkurssiin menevät kiinteistöt myydään aina veloista puhtaina, eli ostaja ei vastaa mistään kiinteistön veloista. Kauppahinta toki menee kiinteistön velkojille ja ensisijaisesti vakuusvelkojille. Jos omistusasunto-osakeyhtiö menee konkurssiin, niin kiinteistö myydään, ja kauppahinnalla kuitataan ensisijaisesti asunto-osakeyhtiön vakuusvelkoja. Ne velat jotka jäävät kattamatta, jäävät velkojille tappioksi, mutta eivät seuraa kiinteistöä sen ostaneelle taholle. Samaan tapaan meneteltäisiin aso-yhtiöiden kohdalla. Koska asioissa ei ole eroa, ei myöskään rahoituksen saamisessa ja luottoehdoissa pitäisi olla eroa – eikä pankkien mukaan olekaan.

Johtopäätös: Ministeri joko ei ole tehtäviensä tasalla eikä tunne aso-järjestelmää, tai hän on valehdellut ministeriön kautta julkiselle sanalle.

8.3. Ylen jutussa ministeri Mykkänen sanoo, että ”aso-järjestelmässä on piilevä julkisen talouden riskikeskittymä.”

Vastaus: Mykkäsen väite on vale. Totuus on, että mitään riskiä aso-yhtiöille ei ole, koska kaikki kulut maksavat lopulta asukkaat. Tämä on analyyttinen totuus sui generis, sillä se on kirjattu aso-lakiin. Valtiolla on tietenkin ARA-rahoittamiseen liittyvä korkoriski, mutta tämä on täytynyt ottaa huomioon jo järjestelmää luotaessa. Kyseessä siis ei ole mikään uusi ja ennustamaton ”riski” vaan kustannusten kasvu jo tiedossa olleessa riskissä.

Johtopäätös: Suuria riskejä ei ole. Ministeri Mykkäsen tulisi ymmärtää, että kohtuuhintaista asumista ei voi olla ilman valtion subventioita. Tämä on hyväksytty Suomessa osaksi konsensuspolitiikkaa. Kaikki viittaakin siihen, että Kokoomus haluaa ajaa alas tuetun asumisen ylipäänsä perumalla jo hyväksyttyjä valtion velvoitteita. Mykkänen itse ja hänen puolueensa muodostavat riskikeskittymän asumisoikeusasukkaille.

8.4. Ylen jutussa ministeri Mykkänen sanoo, että ”nykyisen aso-järjestelmän lopettamisessa ei ole taustalla mitään ideologista painetta purkaa tällainen välimalli.”

Vastaus: Ideologian tunnusmerkki on, että ideologian harjoittaja ei itse ymmärrä tai myönnä toteuttavansa ideologiaa.

Johtopäätös: Totuus on, että Mykkäsen harjoittama vyöryttäminen on nimenomaan ideologista, koska kyseessä oleva kokoomuslainen talouspolitiikka perustuu ideologiaan.

8.5. Ylen jutussa mainitaan, että vaarassa ovat nykyisten talojen peruskorjausten rahoitus ja yhtiövastikkeet.

Vastaus: Tosiasiassa mitään välitöntä vaaraa ei ole, koska rakennuskanta on uudehkoa ja edelleen hyväkuntoista. Mikäli vaaroilla viitataan peruskorjaustarpeisiin, näkemys on liioiteltu. Peruskorjaukset tehdään yleensä noin 40 vuotta rakentamisen jälkeen. Aso-rakentaminen aloitettiin kolmisenkymmentä vuotta sitten ja oli aluksi hidasta. Vasta tällä vuosituhannella aso-rakentaminen kiihtyi johtuen kasvavasta mielenkiinnosta ja järjestelmän toimivuudesta. On valheellista väittää, että kaukana tulevaisuudessa olevat haasteet olisivat nyt uuden rakentamisen esteenä. Niin sanottuja viihtyvyysremontteja on tehty kaiken aikaa, joten rahaa omistajayhtiöillä on ollut roiskittavaksi turhiin tarkoituksiin.

Johtopäätös: Hallitus itse vaarantaa toiminnallaan ASUKKAIDEN ASUMISOIKEUDET ja KODIT.

8.6. Ylen mukaan Mykkänen sanoo, että ”hallitusohjelman linjauksesta ei enää neuvotella eikä sitä muuteta”.

Vastaus: Sanelupolitiikalla ja poliittisella tahdonmuodostuksella ei voida ohittaa aso-sopimusten juridisia sitoumuksia, eikä lakeja voida muuttaa jälkikäteen sopimuksia vastaamattomiksi. 

Johtopäätös: Poliittisella tahdonmuodostuksella on rajat, eivätkä poliittiset toimielimet voi tehdä perusoikeuksien, yleisten oikeusperiaatteiden ja oikeusvaltion vastaisia päätöksiä, vaikka istuva hallitus näyttää niin ajattelevan. Vastassa voivat olla EUT:n ja EIT:n tapaiset tuomioistuimet, jotka ovat kiinnostuneita perusoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteiden rikkomuksista jäsenvaltioissa. Aso-laki ei ole mikään verolaki, joihin voidaan tehdä vuosittaisia muutoksia, vaan aso-laki on konstitutiivinen laki, jolla perustetaan pitkäaikaisiksi tarkoitettuja oikeudellisia asemia ja suhteita, ja siksi se ei saa olla jatkuvan jyrsimisen kohteena. Muutoin menee luottamus koko lainsäädännöltä.

8.7. Mykkänen on asettanut uuden selvitysryhmänsä puolueellisesti ja yksipuolisesti valitsemalla kaksi kaveriaan asiaa pohtimaan.

Vastaus: Mukana on tekninen ja taloudellinen näkökulma (Kuronen & Brotherus) , mutta ei yhtään asiantuntijaa, joka tuntisi asukkaiden sosiaalirakenteen, eikä yhtään oikeudellista asiantuntijaa. 

Selvitysryhmä on lähtökohtaisesti puolueellinen ja painottunut, eli edustaa komiteamietintötiedettä, joka on yksi pseudotieteen laji. Totuus on, että asiantuntijalausunnoissa ei saisi olla ministerin julkisuuteen antamia virheitä (edellä), sillä asiantuntijalausunnot annetaan virkavastuulla, ja niiden antajia koskevat samanlaiset sanktiot kuin valaehtoisessa oikeudellisessa todistelussa väärän lausunnon antaneita (vankeustuomio).

Johtopäätös: Mykkäsen harjoittama aso-asumisen repiminen on sangen ajattelematonta, koska se jo ennakolta vaikuttavasti vähentää kiinnostusta ja luottamusta aso-asumiseen ja saattaa käynnistää nykyisten aso-asukkaiden massiivisen joukkopaon ja talojen tyhjenemiskierteen vaarallisin seurauksin (aiheesta täällä). Siihen Kokoomus ilmeisesti tähtääkin halutessaan junailla talot yhtiöiden realisoitaviksi aso-lain 88 §:n nojalla.

8.8. Ylen jutussa on vakava virhe myös sikäli, että toimituksellisessakin osuudessa viestitetään näkemystä, jonka mukaan aso-järjestelmä on lopetettu.

Vastaus: Totuus asiassa on, että aso-järjestelmää ei ole lopetettu, vaan ainoastaan sen ARA-rahoittaminen on toistaiseksi keskeytetty.

Johtopäätös: Koska aso-laki on edelleen onneksi koskematta, se mahdollistaa rahoittamisen jatkamisen ylimenokauden jälkeen. Mikäli korkokriisistä ja hallituksen sitä hyödyntävästä painostuksesta päästäisiin yli kuivin jaloin, olisi mahdollista jatkaa järjestelmää mahdollisesti uuden ja paremman hallituksen aikana. Nähdäkseni uutta 2021 hyväksyttyä aso-lakia ei tule avata miltään osin eikä millään tavalla.

8.9. Ministeriön ja aso-yhtiöiden viestinnässä pitää paikkaansa se, että aso-yhtiöt ovat velkaantuneet voimakkaasti, mikä on ongelmallista korkeiden korkojen aikana.

Vastaus: Tauko uusien talojen rakentamisessa voi olla myös hyväksi, koska se estää yhtiöitä edelleen velkaantumasta. Mutta pysyväksi jäädessään tauko näivettäisi järjestelmää ja johtaisi juuri niihin rahoitusongelmiin, joita Mykkänen murehtii.

Johtopäätös: Mykkäsen kuvailemat ongelmat ratkeavat yksinkertaisesti siten, että järjestelmää jatketaan korkojen laskun jälkeen. Siksi ARA-rahoittamisen katkaisun tulisi olla määräaikaista eikä pysyvää. Pysyviä poliittisia päätöksiä mikään hallitus ei voi tehdäkään, koska käsien sitominen tulevaisuudelta on paitsi mahdotonta, myös epäviisasta.

 

9. Mitä pitäisi tehdä?

Edellä esittämääni viitaten toivon, että tämän kirjoituksen lukevat henkilöt veisivät sen jonkin eduskuntaryhmän luettavaksi ja toivoisivat eduskuntaryhmän esittävän asiasta välikysymyksen sekä vaativan epäluottamuslausetta ministeri Kai Mykkäselle.

Toivon, että kaikki asiasta kiinnostuneet kävisivät allekirjoittamassa SASO ry:n adressin, jakaisivat sitä tehokkaasti ja suosittelisivat allekirjoittamista tuttavilleen ja aso-asukkaaksi hakeville.

Jäljempänä olevista linkeistä pääsee kirjoituksiini, joissa olen aiemmin käsitellyt asumisoikeusasioita ja asumistukiasioita.

Myös asumistukea leikatessaan hallitus on kajonnut kansalaisten perusturvaan. Perusturvaleikkaukset puolestaan kiertyvät sirkulaatioilmiön mukaisesti toimeentulotukeen, eli valtion säästöt jäävät vähäpätöisiksi.

Varjopuolena asumistuen leikkauksissa on, että hallitus lopetti asumistuen omistusasukkailta kokonaan, jolloin suuri osa heistä putoaa mustaan aukkoon. Tämä on linjassa Ben Zyskowiczin (kok.) sen mielipiteen kanssa, jonka hän esitti A-studiossa ennen vaaleja sanoessaan 13.4.2023 (kohta 36:35), että asumistuki pitäisi ”räjäyttää” (aiheesta täällä).

Kokoomus on osoittanut olevansa kaiken subventoidun asumisen vihollinen, ja Kokoomuksen harjoittama politiikka vahvistaa vanhan sanonnan, että asuntopolitiikka Suomessa on laillistettua rikollisuutta, joka on valtiovallan erityisessä suojeluksessa.

Miksi asumisen subventioita sitten tarvitaan? Vuokrat, korot ja osingot ovat riistoa ja kiskontaa vähävaraisilta ja pieni- sekä keskituloisilta taviksilta porvareille, kapitalisteille ja digirikastuneelle rälssisäädylle, joka haluaisi nähdä toisten ihmisten kodeissa uuden torpparilaitoksen. Siksi tarvitaan valtion väliintuloa ja toisensuuntaisia tulonsiirtoja: korkotukia ja asumistukia. Tosin nekin tuppaavat päätymään lopulta varakkaiden sijoittajien hyväksi asuinkulujen korotuksina. 

Hyviä keinoja asuinkulujen hillitsemiseen ovat nykyisenkaltainen omakustannushintainen aso-asuminen ja vuokrien hintasääntely, mutta juuri niitä uusliberalistiset, minarkistiset ja anarkokapitalistiset sijoittajat vihaavat, koska ne ovat uhka heidän harjoittamalleen bisneksenteolle ihmisten kodeilla.

Aso-järjestelmä kerta kaikkiaan on niin hyvä, inhimillinen ja oikeudenmukainen, että sen vuoksi ministeri Mykkänen haluaa sen ryssiä, ja tulen käyttämään kaikki lailliset keinot tämän hävyttömän ryöstöhankeen pysäyttämiseksi.

Aso-järjestelmän ahdistelijat ovat todennäköisesti vain kateellisia siitä, että joillain ihmisillä kohtuuhintainen asunto vielä on. He potevat eksistentiaalista Angstia ja katkeruutta siitä, että omistusasuntonsa maksettuaan heidän täytyy viimeisenä päivänä astua ulos kartanoistaan ja huumeisiin kuolleet perillisensä haudattuaan kohdata todellisuus, joka on, että Suomessa asuntopolitiikka on osa piiskurimaista työpolitiikkaa, jossa asuntojen hinnaksi on per definitionem tahallaan määritelty kaikki se omaisuus, jonka ihminen ehtii koko työuransa aikana ansaita, jos paiskii joka päivä töitä.

Jos halutaan oikeasti hillitä asuinkuluja, pitäisi rajoitustoimien kohdistua subventioiden lopettamisen sijasta aivan toiseen päätyyn ja lisätä omakustannushintaista aso-asumista ja julkisyhteisöllistä vuokra-asumista sekä perustaa laillisia hintakattoja.

Aso-asukkaat ovat suhteellisen vähäisen määränsä vuoksi lainsuojattomia ja vailla edustusta eduskunnassa.

Vihreiden prioriteetti on liiaksi ympäristönsuojelussa ja vasemmistopuolueiden mielenkiinto ay-politiikassa. Kokoomus toimii omistajayhtiöiden lobbauksen mukaisesti kapitalismin etäispäätteenä, ja Perussuomalaisille näyttää merkitsevän lähinnä maahanmuutto ja ulkoinen turvallisuus puolueen pettäessä vaalilupauksensa, jonka mukaan perusturvaan ei kajota. Kristilliset ja RKP toimivat myötäilijöinä, kunhan saavat pitää ministerinpostinsa, ja Kepua asia ei kiinnosta, koska Keskustan kannatuslaitumilla ei juuri aso-taloja ole.

Säästäminen sinänsä on tietenkin viisasta politiikkaa, mutta hallitus säästää väärissä kohteissa. Rahaa roiskitaan miljardeittaan tiehankkeisiin ja aseisiin, mutta kansalaisten elämässään kokema turvallisuus jätetään retuperälle (aiheesta täällä).

Aso-asuntojen korkotukimeno on valtionbudjetissa vähäpätöinen osa 100 miljoonan ARA-kokonaispotista. Pelkkä raketinheitinten päivittäminen maksaa 450 miljoonaa, eli enemmän kuin asumistukileikkausten oletettu säästö ja aso-asuntojen korkotuki yhteensä. 

Hallitus toimii vailla asiantuntijaohjausta, seurausharkintaa ja järkeä. Nato-Suomea ei vakavissaan uhkaa kukaan eikä mikään idästä eikä lännestä. Hallitus tekee miljardipanostuksia Turun kiskojen kiillottamiseen ja Hailuodon siltaan sekä muuhun infrastruktuuriin, kuten betonisiin liikenneympyröihin, joissa rahat eivät tuota mitään, eivät myöskään hyvinvointia.

Myös asiantuntijatahoilla törmää hämmästyttävään aso-järjestelmää koskevaan tietämättömyyteen.

 

Asuntopolitiikasta aiemmin

Näpit irti asumisoikeusasukkaiden oikeuksista!

Kehysriihessä kansalaisille toinen silmä mustaksi

Kirjoitukseni Kaleva-lehdessä (7.11.2023)

Lausuntoni asumistukea koskevan lain huononnusesityksestä sosiaali- ja terveysministeriölle (17.9.2023)

Oikeuskanslerin lausunto (19.9.2023)

Hallitus heittää kotioville hevosenpään

Miksi asumistukea ei pidä leikata? – Kyseessä nykyhallituksen ”taksiuudistus”

Kokoomuksen näkemys kannustamisesta

Perussuomalaiset kokoomuslaisen politiikan vankeina 

Perussuomalaiset ei ole enää kansanpuolue – Hallitusvalta vei hakoteille

Hallituksen keltainen kirja: täyttä kuraa!

Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa

Kokoomus haluaa räjäyttää suomalaisten kodit

18. huhtikuuta 2024

Kehysriihessä kansalaisille toinen silmä mustaksi

Hallituspuolueet saivat kehysriihen pakettiin ennätysajassa, koska alamäkeen on helppoa lasketella. Sen kuin vain leikkelee tai korottelee, kun retorinen tilanne on käännetty sopivaan asentoon ja kansalaiset ovat jo siedätetyt force majeure -tilanteisiin.

Tosiasiassa sopeutustavoitteiden keskinäisen suhteen olisi pitänyt olla jo alun perin käänteinen: ei kahta kolmasosaa leikkauksia ja yhtä kolmasosaa veronkorotuksia, vaan kaksi kolmasosaa veronkorotuksia ja yksi kolmasosa leikkauksia. Nyt päädyttiin fifty-sixty-suhteeseen.

Koko ajan hallitus on leikannut aivan väärästä päästä. Se on ottanut kansalaisten perusturvasta ja minimisosiaalietuuksista, kuten asumistuesta ja opintotuesta, jotka vievät leivän ihmisten ruokapöydästä.

Hallituksen olisi pitänyt leikata pois omat jättiläismäiset väylähankkeensa, esimerkkeinä Turun radan nopeuttaminen ja Hailuodon saarelle rakennettava silta.


Hämärää asuntopolitiikkaa – Valtion asuntorahaston puhdistuksesta vaiettiin

Ei ole järkeä siinä, että asumistuen leikkauksilla säästetään parisataa miljoonaa, ja sekin säästö kiertyy menoksi toimeentulotukeen, paitsi niiden ihmisten osalta, joilla on vähänkin varallisuutta ja jotka putoavat mustaan aukkoon. Laittamalla varattomuusehdon yleiseen asumistukeen hallitus teki myös asumistuesta toimeentulotuen tapaisen kannusteloukun, joka suorastaan ohjaa hankkiutumaan varattomaksi.

Jos on tarpeen elvyttää rakentamalla, satsattakoon sellaisiin kohteisiin, jotka parantavat ihmisten arkea, kuten asuntojen tuottamiseen. Sitä puolestaan huonontaa hallituksen päätös lopettaa ARA-lainoitus uusilta asumisoikeusasunnoilta. Pysyväksi jäädessään se luhistaa koko asumismuodon, mikä muodostuu tuhoisaksi asukkaille. 

Kehysriihen tiedottamisessaan hallituksen edustajat eivät avanneet sanallakaan suunniteltua 800 miljoonan euron siirtoa Valtion asuntorahastosta (VAR) valtion menoihin, vaikka kyseinen summa on 27 prosenttia koko kolmen miljardin lisäsopeutuksesta! Suomen Asumisoikeusasukkaat SASO ry tiedottaa asiasta täällä. Kannattaa myös allekirjoittaa SASO ry:n kansalaisadressi aso-asumisen puolesta.

Eipä ihme, että vuokra- ja aso-asumisen tukemiseen suunnatusta VAR:ista ovat rahat loppumassa, kun hallitus on iskenyt kyntensä siihen ja kääntänyt kassan valtion budjettiaukon tilkkeeksi.

Mitä suurimmalla todennäköisyydellä juuri VAR:n varojen siirto ja valtion takausten vähentäminen ovat kytköksessä samaan aikaan valmisteltuun aso-asukkaiden vuokralaistamishankkeeseen, eli aso-sopimusten irtisanomisiin, jonka on (yhtiöiden kertoman mukaan) asettanut rahoituksen ehdoksi jokin rahalaitos tai suursijoittaja. Jos tämä ei ole harmaata taloutta ja hämärää politikointia, niin sitten ei mikään. Kirjoitin aso-asukkaiden oikeuksien riistoyrityksestä täällä.

Epäsuositeltavista ja suositeltavista sopeutuskeinoista julkaisin luettelon jo aiemmin täällä.


Miten valtiontaloutta olisi pitänyt sopeuttaa?

Yritystukiin ja maataloustukiin ei ole koskettu lainkaan, vaikka joukossa on paljon elinkelvotonta toimintaa pysyttäviä tukia. Listaamattomien osakeyhtiöiden omistajien pääomatuloverotuksen erivapaudet olisi pitänyt poistaa. Vihersiirtymän uhrilahjat pitäisi jättää antamatta.

Suuri- ja hyvätuloisten ansiotuloverotusta olisi pitänyt korottaa nykyistä enemmän. Indeksimuutokset tulohaitarin yläpäässä eivät ole riittäviä vaan pelkästään imaginäärisiä toimia. Nyt aikaansaatu suurituloisten lievä veronkorotus vain peruu aiemmin myönnetyn veronalennuksen. Mitään todellista veronkorotusta ylimmissä tuloluokissa ei ole.

Toisaalta on mahdotonta ajatella myöskään niin, että pieni- ja keskituloiset eivät maksaisi ansiotuloveroja. Myös alimmissa tuloluokissa olisi pitänyt veroasteikkoa korottaa. Nykyisin pienituloiset ja osa keskituloisista eivät ole nettoveronmaksajia lainkaan, jos subventiot, kuten lapsilisät ja julkisten palvelujen alennukset, otetaan huomioon.

Mikäli on ansiotuloja, on myös veronmaksukykyä. Sen sijaan minimisosiaalietuuksien leikkaaminen ei tuota valtiolle mitään. Vaikutus on sosiaalisesti rapauttava, ja menot pahimmassa tapauksessa kasvavat.

Kokonaisveroaste on ollut Suomessa laskussa jo pitkään, ja valtion menoaukko johtuu osittain siitä. Juuri veroasteen lasku on aiheuttanut valtion tuloihin noin 8 miljardin euron vajeen. Veroasteen pitäminen mahdollisimman alhaalla on kuitenkin Kokoomukselle pyhää. Perusteluksi Petteri Orpo väittää, että alhainen veroaste työllistää.

Tutkimusten valossa prosenttiyksikön suuruiset ansiotuloverojen korotukset eivät kuitenkaan vaikuta ihmisten työhalukkuuteen eivätkä työllisyyteen. Kukaan ei lopettaisi työntekoa eikä yrittämistä prosenttiyksikön veronkorotusten vuoksi eikä aloittaisi samansuuruisten alennusten vuoksi.

Parhaiten työllistää mahdollisuus vapautua tukiriippuvuudesta, mutta siihen hallituksen toiminta ei kannusta. Perusturvan leikkaaminen tekee ihmisistä entistäkin riippuvaisempia viimesijaisesta ja tarveharkintaisesta tukimuodosta eli toimeentulotuesta, joka on pahin sosiaalinen loukku ja työn vastaanottamisen este.

Tässä valossa leikkausten sijasta olisi kannattanut lisätä työn verottamista. Sen sijaan pääomatuloverotuksen korottaminen ei ole järkevää, koska EU-maiden kesken vallitsee verokilpailu ja maamme tarvitsee myös ulkomaisia pääomia ja investointeja.

Arvonlisäveron korottaminen 24 prosentista 25,5 prosenttiin ei välttämättä tuota yhtään extraa valtion kassaan. Siirtyessään hintojen nousuun ALV:n korotus vähentää kysyntää ja taannuttaa taloutta, ja siten verokertymä voi jäädä entistä vähäisemmäksi.

Kulutusverojen lisääminen ylipäänsä on regressiivistä ja edustaa siirtymistä entistä enemmän tasaverotuksen suuntaan. Siten se lisää huonosti pärjäävien taloudellista taakkaa ja on kokoomuslaista sosiaalipolitiikkaa selkeimmillään.

Sekopäistä siinä on myös oletus, että leikkaaminen automaattisesti työllistää. Ei töihin niin vain mennä. Sehän on sama kuin olettaa, että Petteri Orpollekin löytyy työpaikka heti jos hänet potkaistaan poliittisista tehtävistään pois. Kenenkään ihmisen toimeentuloa ei pitäisi jättää pelkkien olettamusten ja toiveiden varaan, niin kuin hallitus on tehnyt leikkausten vaikutusarviot laiminlyödessään.

 

Valtio velkaantuu itselleen, ja syynä on EU

On muistettava, mistä valtion menoaukko oikeastaan muodostuu. Siinä on miljardien repeämä siksi, että EKP on nostanut korot kattoon.

Suomessa inflaation hillintää ei tarvita, sillä inflaatio on jo hidastunut. Tätä nykyä suomalaiset kärsivät EU:n yhteisestä korkopolitiikasta. Koron nostot eivät ole hillinneet inflaatiota muualla Euroopassa, koska inflaation syyt ovat energian niukkuudessa eivätkä finanssitaloudessa eli siinä, että ihmisillä olisi liikaa rahaa. EKP:n helikopteriraha valui jo vuosikymmen sitten sijoitustoimintaan korottaen osakekursseja, eikä se näkynyt reaalitaloudessa, eli ihmisten arjessa. Kirjoitin EKP:n korkopolitiikan tehottomuudesta täällä.

On muistettava sekin, että koron Suomen valtion keskuspankkilainoista saa lopulta valtio itse, sillä Suomen Pankki tilittää lainoista perimänsä koron takaisin omistajalleen, eli valtiolle. Keskuspankkilainoja, eli ikuisesti taseeseen kirjattavia roskalainoja, on valtion lainoista noin 40 prosenttia, joten valtion velkaantumisesta itselleen ei kannata olla hirveän huolissaan. Lumerahan korko on lumekorkoa.

Suomen Pankki maksaa toisaalta korkoa liikepankkien vakuustalletuksille, joissa on yksityisten tallettajien varoja. Tätä kautta valtiotaho tukee rahallisesti pankkitallettajia. Korot, osingot ja markkinavuokrat ovat tulojensiirtoja vähävaraisilta varakkaille, ja siksi tarvitaan toisensuuntaisia tulojensiirtoja.

Kaikkien helpotukseksi EKP todennäköisesti laskee ohjauskorkoa pian, sillä yhdenkään euromaan valtiontalous ei kestä korkeaa korkotasoa pitkään, etenkään kun elpymisrahaston (ns. koronarahaston) varat alkavat olla lopussa.

Pöyristyttävintä kiristys- ja kuristustoimissa on EU:n uhkailu ”tarkkailuluokalle” laittamisesta, jos velkaantuminen ei pysähdy. Suuri osa EU-maista on paljon velkaantuneempia kuin Suomi, ja maamme on velkaannutettu pakottamalla takaamaan niiden velkoja! Komission ”alijäämämenettelyyn” joutuminen merkitsisi, että EU määrää talouden kurinpidon, mikä tarkoittaisi valtiollisen itsemäärämisoikeutemme lopullista romuttamista.

Tosiasiassa EU on upottanut Suomen talouden viemällä meiltä itsenäisen rahapolitiikan ja näivettämällä sitä kautta viennin. Ruotsilla menee paremmin, koska sillä on itsenäinen rahapolitiikka ja valuuttana kruunu, jota maa lepuuttaa räikeän kilpailukykyisellä tasolla.

EU on kiskonut meiltä ilmastoaneita ja kytkenyt meidät sertifikaattisuohon, luontodirektiiveihin, tukipakettipolitiikkaan, paragrafipatisteluun ja muuhun internatsistiseen ryöstöviljelyyn, jota johtavat paronitar Ursula von der Leyen ja ylevällä aksentilla artikuloiva kuikelo Christine Lagarden.

Samanaikaisesti kuumassa Espanjassa tehdään talojen energiaremontteja suomalaisten verorahoilla, ja maa saa edelleen 163 miljardin (noin kahden Suomen valtionbudjetin) verran ”koronatukea” EU:lta.

Tämä on räikeästi vastoin EU:n peruskirjan no bail out -sääntöä, eli avustamiskieltoa (artikla 125), jonka mukaan ”toiset jäsenvaltiot eivät saa auttaa julkisyhteisöjen rahoitusasemansa kanssa vaikeuksiin joutuvaa jäsenvaltiota.”

Kun rikottu on lisäksi muiden muassa turvapaikanhakua rajoittava Dublin II -asetus ja Maastrichtin kasvu- ja vakaussopimus, tämä ei ole enää se EU, johon liityimme, ja jäsenyyttämme pitää yllä vain Venäjän uhka, joka yhdistää EU-maita nippusiteen tavoin. 

Jäsenyytemme Euroopan unionissa on tullut meille sietämättömän kalliiksi. Vain kolmena vuonna noin kolmestakymmenestä olemme olleet nettosaajia. Tunnollisia suomalaisia kohdellaan laupiaina lampaina, ja kiitokseksi panoksestamme EU-byrokraatit uhkailevat meitä katakombeistaan ”tarkkikselle” laittamisella.


Purkakaa Sote-himmeli ja pahoinvointialueet

Mikäli edelleen täytyy säästää, paljon säästämistä löytyy byrokratiasta, jota Kepu-taustainen Sote-himmeli lisäsi 6,4 miljardilla eurolla vuodessa! Leikattavaa löytyy ympäristönsuojelupuolelta ja kansainvälisistä menoista.

Valtion lompakko on revennyt tietenkin myös muista kuin edellä mainituista syistä. On sähkösota, energiakriisi, Euroopan ympäristöystävällisimpien hiilivoimaloiden alasajo, pakkoneuroottinen vihersiirtymä, tasa-arvopoliittinen hifiharrastus, slaavien välinen aseiden kalistelu, koronakriisi ja boomereiden ikääntyminen, jotka ovat kaikki yhdessä ajaneet Suomen talouden hallitsemattomaan syöksykierteeseen.

Tilanne ei ratkea hoitajamitoituksen pilkunviilauksella vaan tekemällä entistä enemmän työtä terveyskeskuksissa ja hoivakodeissa, jonne on tiedotettava kuin luutnantti Lammiolle tulenjohtopaikalta, että enempää apua ei ole antaa. Sitten olisi kestettävä ja pidettävä terveet terveinä. Nyt toimitaan päinvastoin. Lukiolaisetkin käännytetään toimeentulotukeen, elleivät suorastaan masentuneina eläkkeelle.

Karsikaa normeja, leikatkaa eläkeindeksejä, kuten leikkaatte muitakin indeksejä, ja kiristäkää reilusti niiden verotusta, joilla työtä ja yritystuloa selvästi on.

Kun kansaneläkkeitä ei jatkossa makseta ulkomailla asuville suomalaisille (n. 25 000 ihmistä), se on vastoin kansalaisten yhdenvertaisuutta ja oikeutta valita asuinpaikkansa. Tilanne on yhtä ymmyrkäinen kuin hallituksen säästöpolitiikka kokonaisuudessaankin. Tuloksena kansaneläkeläiset pakotetaan matkustamaan takaisin Suomeen eläkettä saamaan, eikä valtio säästä mitään. Ainoa muutos on, että ihmiset päätyvät asuntojonoihin, hoivakoteihin ja erikoissairaanhoitoon Suomessa. Olisi mielenkiintoista tietää, kenen kynästä tämä ällistyttävä esitys on lähtöisin.

Kun omistusasujien oikeus saada asumistukea hoitovastikkeisiin tai kuluihin lopetetaan, sekin loukkaa yhdenvertaisuutta ja on taloudellisesti kannattamatonta valtiolle. Omistusasujat (n. 17 000 kotitaloutta) eivät välttämättä ole vuokralaisia varakkaampia, mutta vuokralaisiksi siirtyessään he aiheuttavat asumistukijärjestelmälle entistä suuremmat kulut, sillä vuokrat ovat hoitovastikkeita korkeammat!

Asuntonsa myyntivelvoite saattaa merkitä ihmisille koko omaisuuden menettämistä ja tarkoittaa siten perusoikeuksien vastaista valtiollistettua rikosta, joka on mahdollinen juuri siksi, että asumistukilain muutoksia ei arvioitu perustuslakivaliokunnassa. Ainakaan minä en tiedä halveksuttavampaa tapaa hoitaa valtiontaloutta kuin riistää ihmisiltä heidän kotinsa. Kuka kantelisi em. oikeusvaltioperiaatteen vastaisista rikoksista EUT:hen tai EIT:hen?

Perusturvaleikkauksissa ei ole kansantaloudellisesti kerta kaikkiaan mitään järkeä, koska tyhjästä utareesta ei voi lypsää, ja perusturvan korotukset olisivat hyvä talouden elvytyskeino. Meneillään lienee keynesiläisten ja monetaristien ikuinen kiista, jota orkestroidaan hallituksesta nyt anarkokapitalistien ja kuriliberalistien opeilla.

Keskituloa parempaa eläkettä saavien veronkorotukset olivat kyllä poliittisesti rohkea teko, koska eläkeläisissä on 1,7 miljoonaa potentiaalista äänestäjää. Olisi ollut mahdotonta päästää tätä ryhmää kuin koiraa veräjästä. Tulevaisuudessa jouduttaneen leikkaamaan työeläkkeitä sinänsä, koska valtio ei suoriudu eläkepommista. Totuushan on, että kukaan ei ole oikeasti etukäteen maksanut työeläkettään, ja kattamaton vaje on valtava.

Koko perusturvajärjestelmä pitäisi panna uusiksi ja höylätä korkeat etuudet pois sekä täyttää sosiaaliturvaa alhaalta päin takaamalla kaikille työelämän ulkopuolella oleville perustulona noin tuhannen euron vähimmäisnettotulo, jossa ei ole köyhtymiseen kannustavaa varattomuusehtoa. Esitin sitä jo kirjassani Työttömän kuolema – Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan.

 

Oppositio on tehoton

Entä onko maassamme tehokasta oppositiota?

Valtiontalous on kuralla punaviherhallituksen holtittomuuden vuoksi. Siksi voisi olettaa, että parhaat neuvot taloudenpitoon löytyisivät sieltä. Se tietää, joka tekee.

Todellisuudessa myös vihervasemmistolainen oppositio on keinoineen ja päämäärineen väärässä.

Sdp:n Antti Lindtman ja Tytti Tuppurainen menivät vaatimaan A-studion lähetyksissä muun muassa, että maahanmuuttoa olisi lisättävä työvoimapulan vuoksi! Todellisuudessa Suomessa on työttömiä noin satatuhatta enemmän kuin on avoimia työpaikkoja.

Ainoa hyvä puoli hallituksen toiminnassa on ollut, että se on ymmärtänyt pitää itärajan kiinni ja on tiukentamassa kansalaisuuden saannin ehtoja yleispohjoismaiselle tasolle; tosin siihen ei paljon järkeä kulu.

Ulkomainen halpatyövoima tulee kalliiksi mukana seuraavien perheenjäsenten aiheuttamien sosiaalimenojen kautta, ja kulut kääntyvät julkisen talouden kokonaistappioiksi.

Myös tinkimättömyys ympäristönsuojelusta on ollut vihervasemmiston pakkomielle. Uppiniskaisuutensa vuoksi demarit kieltäytyivät hallitusyhteistyöstä perussuomalaisten kanssa ja kaatoivat persut sylipainiin kokkareiden kanssa.

Samaan aikaan politiikan oikealla laidalla porvaristo jatkaa omaa versiotaan Sanna-bileistä. Alexander Stubb valmistautuu tehtäväänsä kiittämällä vaalikampanjansa avokätisimpiä lahjoittajia eliittikutsuilla. Vilut maksoi lehtien mukaan Kokoomus.

Tasavallan presidentille hankittiin myös uusi luksusauto valtion varoilla. Menoerä on valtionbudjetissa marginaalinen, mutta tämä ja muu luksustelu ovat symbolisesti vääriä tekoja. 

Kun maassamme oli lama 1970-luvun alussa, Kekkonen down shiftasi Cadillacinsa halvempaan Saabiin. Se osoitti, että maan johtaja tietää, missä mennään. Nykyisten poliitikkojen tapa laittaa asioita tärkeysjärjestykseen poikkeaa esimerkillisestä johtajuudesta.

On valitettavaa, että perussuomalaisetkaan poliitikot eivät ole onnistuneet Suomen kansan taloudellisten etujen edistämisessä, ja Kokoomus on laittanut heidät povitaskuunsa. Petteri Orpon povarista kurkistellessaan voi tietenkin säästää matkakuluissa, mutta pitemmällä tähtäimellä voi seurauksena olla kannatuskato.

Perussuomalaiset ovat pettäneet vaalilupauksensa, äänestäjänsä, puolueohjelmansa ja periaatteensa, ja sanoudun täysin irti kyseisenlaisesta politikoinnista:

Tämän ei toivoisi olevan totta, mutta se on. Syynä poliittisiin virheisiin on kuuroutuminen asiantuntijaohjaukselle, joka koskee etenkin sosiaaliturva- ja työmarkkinajärjestelmää sekä uudistusten seurausharkintaa.

 

Aiheesta aiemmin:

Työmiehen tuumausriihi: Kuinka kansa kiittää, kun leikkaukset alkavat, Purra?

12. huhtikuuta 2024

Näpit irti asumisoikeusasukkaiden oikeuksista!

Olen antanut eduskunnan ympäristövaliokunnalle ja ympäristöministeriölle seuraavan lausuman, jolla puolustan asumisoikeusasukkaiden asemaa ja oikeuksia sekä vastustan aso-lakiin ehdotettuja huononnuksia.

Asia: Kannanotto asumisoikeusasukkaiden oikeuksien vaarantamisehdotuksiin

Viitteet: Eduskunnan valiokunta-asiakirjat, KOVA ry:n ja SASO ry:n lausunnot, aso-asioiden neuvottelukunnan kannanotot, asumisen selvitysryhmän raportti

Eduskunnan ympäristövaliokunta on käsitellyt 23.2.2024 ja 22.3.2024 valtion tukemaa asumista ja aso-asumista (asiakirjat täällä).

Lausunnon ovat valiokunnalle voineet laatia 11 eri tahoa. Eduskunnan valiokunta ei ole kuullut Suomen Asumisoikeusasukkaat SASO ry:tä ollenkaan, vaikka aso-asukkaat ovat selvästi asianosaisia. Lausunnon ovat voineet esittää lähinnä omistajayhtiöiden edustajat.

 

1. Tämän kirjoituksen tarkoitus ja aso-lain olemus

Esitän tässä kirjoituksessa asiantuntijalausunnon asumisoikeusasukkaiden aseman ja oikeuksien huonontamista koskeviin ehdotelmiin. Pohjaksi esitän Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajien KOVA ry:n 28.2.2024 julkaiseman kannanoton ja Suomen Asumisoikeusasukkaiden SASO ry:n 4.4.2023 esittämän vastauksen siihen. Vastaus on toimitettu myös asunto- ja ympäristöministeri Kai Mykkäselle.

Asumisoikeusyhtiöitä edustava ”Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajat KOVA ry” on ehdottanut hallituksen kehysriiheen laatimassaan kannanotossa, että (1) aso-asuntojen käyttö- ja luovutusrajoituksia purettaisiin, että (2) sosiaalisia valintaperusteita ja asunnon vaihtamisehtoja tiukennettaisiin ja että (3) uusiin aso-sopimuksiin tehtäisiin irtisanomismahdollisuus.

KOVA ry on kirjoittanut eduskunnalle ja ministeriölle jopa eräänlaisen lainmuutosluonnoksen ja väittää, että muutoksilla ei loukattaisi perusoikeuksia eikä siksi tarvittaisi perustuslakivaliokunnan käsittelyä. 

Esitykset ovat takaperoisia. Sopimusten irtisanomiset ja purkamiset sekä muutokset omistus- tai vuokra-asunnoiksi torpattiin jo uutta aso-lakia (393/2021) valmisteltaessa perustuslain ja perusoikeuksien vastaisina. Vaarassa ovat muun muassa kodinturva, asukkaiden omaisuudensuoja, sopimusten pysyvyyden periaate ja taannehtivasti vaikuttavan lainsäädännön kielto.

Olen jo aiemmin huomauttanut asioita käsittelevälle ympäristöministeriölle tavasta, jolla asumisoikeusyhtiöt ovat yrittäneet huonontaa asukkaiden asemaa käyttäen verukkeina tilapäisesti ja lievästi heikentynyttä aso-asuntojen markkinatilannetta sekä yhtiöiden omalla taloudenpidollaan itselleen aiheuttamia ongelmia.

Olen todennut ”asumisoikeusasioiden valtakunnallisen neuvottelukunnan” toiminnasta, että sielläkin omistajayhtiöiden edustajat koettavat jatkuvasti murentaa asukkaiden kodinturvaa ja omaisuudensuojaa sekä oikeutta elinikäiseen asumiseen, josta asukkaat ovat aso-maksunsa maksaneet.

KOVA ry:n kehysriihtä 2024 varten lausumana tavoitteena on edelleen ”käyttö- ja luovutusrajoituksista vapauttaminen”, mikä asukkaiden näkökulmasta olisi asukkaiden oikeuksien romuttamista. Tällainen sopimusten sitovuuden periaatteen (pacta sunt servanda) ja jälkikäteen vaikuttavan lain kiellon periaatteen (ex post facto) vastainen toiminta ei ole oikeusvaltion mukaista eikä poliittisesti hyväksyttävää.

Asumisoikeuslaki ei ole mikään toistuvasti muuteltavissa oleva sosiaaliturvalain tai verolain tapainen laki. Sen sijaan asumisoikeuslaki on konstitutiivinen laki, jolla perustetaan pitkäaikaisiksi tarkoitettuja oikeusasemia ja suhteita. Niinpä sitä ei pitäisi muutella omistajayhtiöiden toiveiden ja suhdanteiden mukaisesti tavan takaa.

 

2. Aso-asuntojen käyttö- ja luovutusrajoituksia ei saa purkaa

KOVA ry:n esittämät muutosvaateet vaarantavat vakavasti asukkaiden perusoikeudet. 

Jos omistajayhtiöt voisivat muuttaa aso-asunnot vuokra-asunnoiksi tai edelleen myytävissä oleviksi omistusasunnoiksi, omistajayhtiöt saisivat 0-sijoituksella ja ARAn takaamana satojen miljoonien eurojen liikevoiton. Aso-asunnot ovat joka tapauksessa sataprosenttisesti asukkaiden maksamia. Tällainen varallisuuden siirto olisi suunnaton asuntopoliittinen puhallus, kuten Ylen MOT-ohjelmassa on todettu monta kertaa.

KOVA ry on nyt nostamassa ”rajoituksista vapauttamisen” uudelleen pöydälle sillä erotuksella, että se koskisi ”vain” lainmuutoksen jälkeen valmistuvia kohteita. Lisäksi KOVA ry yrittää saada uusille sopimuksille irtisanomisoption.

Siis kun omistajayhtiöt eivät saaneet ensimmäisellä kerralla koko elefanttia syötyä, ne yrittävät ujuttaa rajoituksista luopumista lakiin pala palalta.

Aso-lain nakertaminen tarkoittaisi asumisoikeusasumisen muuttamista vähitellen vuokra-asumiseksi. Tällaista yhtiöiden tavoittelemaa periaatteellista hivutusta ei pidä sallia. Sellaista ei ole käsitelty missään poliittisessa prosessissa, saati että sellaisesta olisi päätetty missään – ei myöskään hallitusohjelmassa.

Nyt asiaa käsitellään eduskunnan valiokunnassa aso-asukkaiden selän takana kuulemis- ja tiedottamisvelvoitteet lain vastaisesti laiminlyöden.

Kun KOVA ry haluaisi samaan aikaan tiukentaa tarvekriteereitä esimerkiksi nostamalla varallisuusehtoa 55 vuodesta 60:een, sekin tarkoittaisi kansalaisten oikeuksien ja kokonaistilanteen huonontamista.

Tosiasiassa suuri osa uusista aso-asukkaista on ARA-rahoitetuista vuokrataloista siirtyviä, joten tarveharkinnan tiukentaminen asumisoikeuspuolella ei helpottaisi kokonaistilannetta vaan vaikeuttaisi vuokra-asuntojen vapautumista muiden tarvitsevien käyttöön.

 

3. Myös uusi valtakunnallinen aso-neuvottelukunta hakoteillä

Valtakunnallinen asumisoikeusasioiden neuvottelukunta on kokouksessaan 2/2023 (s. 6–7) päättänyt tehdä aloitteen asumisoikeuslain 17. §:n muuttamiseksi niin, että asukasvalinnan tarveharkintaa laajennettaisiin koskemaan asuinkohteen sisällä asuntoa vaihtavia.

Tämä on yhdenvertaisuuden vastaista, koska asuntojen kokoa tai kerrosta koskevaa tarveharkintaa ei sovelleta myöskään aso-asukkaiksi pyrkiviin, eli järjestelmään ensimmäistä kertaa valittaviin. 

Omistajayhtiöiden vyörytys asukkaita vastaan on ollut jatkuvaa, kuten käy ilmi myös tästä yhtiöedustaja Jari Riskilän STT:lle antamasta tiedotteesta, jossa puolletaan aso-kohteiden käyttö- ja luovutusrajoitusten repimistä.

Omistajayhtiöiden taitavat neuvottelijat ovat tiedotteesta päätellen saaneet jopa neuvottelukunnan asukasedustajat asukkaiden oikeuksia huonontavien esitystensä taakse uhkailemalla heitä oletuksella, että omistajayhtiöt joutuvat korottamaan vastikkeita, jos käyttö- ja luovutusrajoituksia ei murenneta ja muita ehtoja huononneta.

Toivon, että neuvottelukunnan roolia ei olisi tullut ymmärretyksi millään taholla niin, että sen tehtävänä on mitätöidä lakia, sääntöjä ja sopimuksia. Näin ei nimittäin ole. Neuvottelukunnan tehtävä on aso-lain esitöissä vuonna 2020 määritelty: se on kehittää aso-asumista asukasyhteisön ja nimenomaan asukkaiden näkökulmasta.

Hallituksen vaihtumiseenkaan ei voi näissä asioissa luottaa, sillä kertaalleen menetettyä ei takaisin saa, jos asumisoikeuksien annetaan luisua pala kerrallaan asukkaiden alta.

Olisi muistettava, että asuntopolitiikassa on konjunktuureja. Välillä kysyntä menee alaspäin ja välillä ylöspäin. Rakentamattomuutta seuraa asuntopula. Hetken kuluttua kysyntä ylittää taas tarjonnan, ja sitten murehditaan asuntopulaa. Siksi asioita ei pitäisi päästää käsistään huonona aikana.

Kurjaa on, että pysyviksi tarkoitettuja oikeuksia täytyy jatkuvasti päivystää ja niiden pysyvyyttä valvoa.

Asiasta ei pitäisi joutua jatkuvasti taistelemaan – sikäli kuin olen asumisoikeuksien idean oikein ymmärtänyt.

Siksi vastapuolelle (omistajayhtiöille) olisi teroitettava, että asiassa ei ole mitään kyseenalaistettavaa eikä neuvoteltavaa. 

 

4. Aso-asumisen alasajo olisi epäonnistunutta ja kokonaisedun vastaista

Myös asuntoministeri Kai Mykkäsen (kok.) asettaman asumisen selvitystyöryhmän raportin julkistamistilaisuudessa esitettiin 13.3.2024 aso-järjestelmää koskeva kannanotto, jonka mukaan ”kun järjestelmä ei jatku, on huolehdittava rajoituksia purkamalla nykyisen Aso-kannan ja niiden asukkaiden tulevaisuudesta”.

Oikea muotoilu olisi ollut: JOS järjestelmä ei jatku, on huolehdittava rajoituksia SÄILYTTÄMÄLLÄ nykyisen aso-kannan ja asukkaiden tulevaisuudesta.

ARA-rahoituksen lopettaminen asumisoikeusasumiselta on ollut tiedossa jo hallitusohjelman valmistumisesta asti. Vain sattumalta (sekä tilapäiseksi jäädessään) se voi lievittää esimerkiksi Helsingin kaupungin asumisoikeusyhtiön Haso Oy:n taloudellista kriisiä, joka johtuu ylirakentamisesta ja ylivelkaantumisesta.

Pysyväksi jäädessään ARA-rahoituksen lopettaminen kuitenkin näivettää koko järjestelmää ja luo painetta myös olemassa olevien talojen muuttamiseksi vuokra-asunnoiksi. Tämä lienee Kokoomuksen tavoite, sillä Kokoomuksen periaatteiden mukaista on kannustaa omistusasumiseen tai markkinaehtoiseen vuokra-asumiseen.

Asukkaiden ja omistajayhtiöiden yhteisen kannanoton mukaan aso-asumismuodon alasajo on pahimmalla tavalla ”epäonnistunutta ja kokonaisedun vastaista”, sillä 

”ARA-tuotannon merkittävä vähentäminen vaikeuttaa muun muassa pieni- ja keskituloisten ihmisten hakeutumista uusille ja kehittyville alueille ja heikentää erityisesti kaupunkikeskusten palvelualojen työvoiman saatavuutta.” 

Jopa omistajayhtiöt ovat siis tajunneet vastustaa hallituksen toimenpidettä, jolla uusien aso-talojen ARA-rahoittaminen lopetettiin. Eräs kokenut rakennusneuvos sanoo aso-rakentamisen lopettamista suoraan typeräksi.

Lisäksi asumisasioiden selvitysryhmän kannanotto kyseenalaistaa röyhkeästi kaiken sen, mistä asukkaat ovat sopineet ja jonka tukena on 2021 uusittu asumisoikeuslaki.

Vaikuttaa, kuin (1) asumisoikeusasioissa ei olisi sääntöjä. Ja (2) jos niitä on, niitä muutellaan koko ajan.

Ilmoitan omasta puolestani, että tämä ei käy, koska se on ristiriidassa sopimusten, lainsäädännön ja lakien tarkoitusten kanssa.

 

5. Tarvetta lain muuttamiseen ei ole, koska järjestelmä toimii

Poliittinen taho ja omistajayhtiöt pyrkivät pakkosyöttämään asukkaille sitä väitettään, että asumisoikeusyhtiöt muka menettävät kannattavuutensa ja asukkaiden asema muka vaarantuu, jos käyttö- ja luovutusrajoituksia ei pureta.

Tämä perusväittämä ei pidä paikkaansa, ja siksi kaikki sen päälle rakennetut ajatuskulut, uhkailut ja vaateet ovat virheellisiä.

Esimerkiksi Helsingin kaupungin asumisoikeusyhtiö Haso Oy on kieltämättä taloudellisessa pinteessä ylirakentamisen ja ylivelkaantumisen vuoksi, kunnes rakentamisen (ainakin väliaikainen) lopettaminen sitä helpottaa.

Mutta Hason Oy:n asuntojen käyttöaste on takkuamisesta huolimatta korkea. Nykyisen aso-lain 74. § mahdollistaa myös asuntojen vuokraamisen, joten rajoitusten lisäpurkamista ei tarvita. Esimerkiksi Haso Oy soveltaa tätä lainkohtaa toiminnassaan jo, ja järjestelmä toimii hyvin.

Omistajayhtiöiden ja niiden järjestön toiminta asumisoikeuksien purkamiseksi on ollut siinä määrin röyhkeää ja kansalaisten perusoikeuksia polkevaa, että mikäli KOVA ry:n toivomat lainmuutosehdotukset etenevät ministeriössä, tulen tutkituttamaan asian kansallisten oikeussuojakeinojen tultua käytetyiksi viime kädessä myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa jättämättä kiveäkään kääntämättä ja mitään epäröimättä.

Kannatettavaa KOVA ry:n esityksessä on vain asumisoikeusasumisen ARA-rahoituksen jatkaminen. 

Sen sijaan asuntojen nykyisiin käyttö- ja luovutusrajoituksiin ei tulisi kajota edes sillä verukkeella, että talojen tekemisestä realisoimiskelpoisia voisi niistä tulla markkinaehtoisten lainojen vakuusehdot täyttäviä.

Omistajayhtiöiden on täytynyt ymmärtää, mihin ne ovat sitoutuneet pitkäaikaisen asumisoikeusmallin hyväksyessään, aso-taloja rakennuttaessaan ja aso-sopimuksia tehdessään.

Omakustannusmallin ulkopuolella toimivat kaupalliset omistajayhtiöt keräävät asukkailta kyllä runsaat liikevoitot hyvinä aikoina, joten niiden tulee kantaa riskit ja mahdolliset tappiot huonoina aikoina eikä ryhtyä repimään sopimuksia palasiksi tai huonontamaan lakeja heti, kun taloudelliset suhdanteet tilapäisesti synkistyvät.

 

6. ’Rajoituksista vapauttaminen’ olisi perusoikeuksien horjuttamista

Minä ja Suomen Asumisoikeusasukkaat SASO ry vastustamme KOVA ry:n, Jari Riskilän ja asumisen selvitystyöryhmän edellä mainittuja hyökkäyksiä ehdottomasti.

Asiaa voidaan arvioida myös filosofisesti, nousemalla immanentin argumentaation metatasolle. 

Omistajayhtiöiden suosima käsite ’rajoitusten purkaminen’ ja siihen liittyvä ’asukkaiden tulevaisuuden turvaaminen’ on irvokasta ”totaalisen hallinnon kieltä”, jota filosofi Herbert Marcuse arvosteli jo 1960-luvulla.

Kyseinen kielenkäyttö pyrkii takomaan asukkaiden tajuntaan sitä ideologista aksioomaa, että asukkaiden oikeuksien riistäminen tehdään heidän edukseen ja että jos rajoituksia ei pureta, seuraa taloudellisia uhkia, kuten omistajayhtiöiden vararikkoja, joille ei muka ole vaihtoehtoja.

Tällä uhkailulla, painostuksella ja asenteiden sekä mielipiteiden muokkauksella yritetään pehmittää asukkaita vähitellen hyväksymään sopimusten mitätöinnit, asuntojen myyminen ja muuttaminen vuokra-asunnoiksi.

Jo käsite ’rajoitus’ siirtää näkökulman omistajayhtiöiden puolelle, kun taas asukkaiden näkökulmasta rajoitus on oikeus, johon kajoaminen olisi perusoikeuksien ja oikeusvaltion vastaista.

’Rajoitusten purkaminen’ on oikeuksien romuttamista. Kyseistä sanaparia ei pitäisi omaksua, hyväksyä eikä käyttää missään diskurssissa. Sen asemasta pitäisi puhua ’asukkaiden perusoikeuksien horjuttamisesta’, ’ihmisten kiusaamisesta’, ’kotien riistosta’ ja ’asukkaiden ahdistelusta’. Silloin puhuttaisiin asioista.

Kuinka sokeina tai tyhminä omistajayhtiöiden ja julkisen hallinnon edustajat aso-asukkaita pitävät, vai näyttelevätkö he vain tyhmiä oikeuttaakseen omat väärinkäytöksensä muka-tietämättömyydellään? 

Pandoran lipasta ei pidä avata. Asialla veivaaminen pitää lopettaa. Ei ole mitään sellaista, mistä pitäisi tai voisi neuvotella. Asia ei ole neuvottelujen varainen.

Epäilen, onko ”valtakunnallisesta asumisoikeusasioiden neuvottelukunnastakaan” loppujen lopuksi muuta kuin haittaa asukkaille, sillä se luo kuvaa, että asumisoikeudet ovat tilapäisiä papereita, joista käydään jatkuvaa neuvottelua tai kinastelua ja joita omistajayhtiöillä on omankädenoikeus repiä.

 

7. Käyttö- ja luovutusrajoitusten purkaminen on jo aikomuksena epäviisasta

Voidaan kysyä, kuka enää solmisi aso-sopimuksia, jos aso-maksun ainoa tarkoitus – oikeus elinikäiseen asumiseen ja sopimusten irtisanomattomuuteen – kumotaan? 

Kenen kannattaisi tehdä uusia aso-sopimuksia, jos niistä tehdään ehdoiltaan lähinnä vuokrasopimusten kaltaisia ja aso-maksuista eräänlaisia ylisuuria vuokravakuuksia?

Asukashan maksaa aso-maksuna 15 % asunnon hinnasta nimenomaan elinikäisestä oikeudestaan asua, joten tuon oikeuden poistaminen uusilta asukkailta tarkoittaisi koko asumisoikeuden idean romuttamista.

Voidaan myös kysyä, miten KOVA ry:n julkaisema esitys sinänsä vaikuttaa nykyisiin asukkaisiin ja aso-asukkaaksi hakeviin.

KOVA ry:n ehdottaman ”uudistuksen” jälkeen ei olisi edes markkinaehtoisesti järjellistä, että kukaan hakeutuisi aso-asukkaaksi, jos matto voidaan vetää alta kuin vuokralaiselta.

Kyseisellä uudistuksella lopetettaisiin koko aso-järjestelmä, ja seuraisi asukaspako sekä uusien asukkaiden kato.

Omistajayhtiöiden ja poliittisen hallinnon ei ole hyväksi antaa järjestelmän perustaa kyseenalaistavia viestejä eikä ehdotelmia, koska nekin hermostuttavat markkinoita ja ovat omiaan johtamaan asuntojen tyhjenemiseen.

Todennäköisesti KOVA ry:n ehdotus ohjaa markkinoita ennakolta vaikuttavasti aso-asumisen suosiota vähentävästi.

Se saattaa kiihdyttää asukkaiden pakoa, jota toistaiseksi ei vielä juurikaan ole, kun käyttöaste on edelleen hyvä suurissa kaupungeissa.

Ilmeisesti KOVA ry tavoitteleekin asukaskatoa ja aso-asuntojen tyhjenemistä päästäkseen realisoimaan tai vuokraamaan niitä tyhjentyneinä!

Sitähän omistajayhtiöt ovat tehneet jo vastikkeiden nostojen muodossa niin sanotuilla hintahäädöillä. 

Tai KOVA ry:n piirissä ei vain ymmärretä, kuinka jo omistajayhtiöiden tekemät esitykset sinänsä ohjaavat ihmisiä välttelemään aso-asumismuotoa.

Eduskunnan valiokunnissa ja asiaa käsittelevän ympäristöministeriön kaltaisessa organisaatiossa tulisi ymmärtää lakihankkeiden ennakolta vaikuttavat seuraukset eikä ryhtyä edistämään hankkeita, jotka jo suunnitelma-asteella vahingoittavat luottamusta aso-asumiseen.

Tätä luottamusta aso-asuminen kaipaa ollakseen elinvoimaista, kun taas omistajayhtiöiden asenne ja ehdotukset ovat luottamusta murentavia ja siten myös omistajayhtiöiden oman edun vastaisia.


8. Mitä ministeriössä ja eduskunnassa pitäisi tehdä?

Omistajayhtiöt tavoittelivat käyttö- ja luovuusrajoitusten purkamista jo uuden asumisoikeuslain valmistelun yhteydessä viime vuosikymmenellä. Vastustin tuolloin esitystä ministeriölle laatimallani kannanotolla, ja silloinen ministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) ymmärsi vetää esityksen pois.

Toivon, että eduskunnan valiokunnat, nykyinen ministeri Kai Mykkänen ja esikuntansa eivät mene omistajayhtiöiden ansaan vaan torjuvat KOVA ry:n vaateet käyttö- ja omistusrajoitusten huonontamisesta ja tarveharkinnan tiukentamisesta oikeudettomina ja jo pelkästään poliittisesti ja moraalisesti kestämättöminä sekä hyödyttöminä ja kokonaistilannetta haavoittavina.

Sen sijaan ARA-rahoituksen jatkamista pidän perusteltuna, sillä asumisoikeustalojen rakentamisen jatkamisella voidaan taata asumisoikeusmallin keskeisen tarkoituksen toteutuminen.

Se on pitkäaikaisten asuntojen tuottaminen kasvukeskuksiin ja etenkin sille työssäkäyvälle väestölle, jonka tulot tai varallisuus eivät riitä omistusasumiseen mutta sosiaaliset perusteet eivät täyty suhteessa tuettuun vuokra-asumiseen. 

Asumisoikeusmallia ei ole syytä näivettää, kuten kävisi, jos uudisrakentamisen ARA-kielto jää voimaan.

Ei ole oikeudenmukaista, että hallitus puolustaa ”vain kaikkein heikoimmassa asemassa olevien” turvarakenteita. Pitäisi toimia niin, että toiseksi tai kolmanneksi huonoimmassa asemassa olevia ei pudoteta kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kaaderiin, jolloin muutos olisi sosiaalisesti rapauttava.

Mikäli KOVA ry:n kannanotto käyttö- ja luovutusrajoitusten murentamiseksi ja tarveharkinnan tiukentamiseksi etenee ministeriössä lainvalmisteluun, se osoittaa todeksi vanhan sanonnan, että asuntopolitiikka on Suomessa laillistettua rikollisuutta, joka on valtiovallan erityisessä suojeluksessa. 

Haluaisin mielelläni ajatella poliittisista päätöksentekijöistä ja viranomaisista hyvää, ja siksi toivon poliitikkojen ja viranhaltijoiden toimivan asiassa viisaasti ja olemaan edistämättä KOVA ry:n ristiriitaisia, perusoikeuksien vastaisia ja pragmaattisesti toimimattomia esityksiä, jotka vetäisivät nykyisiltä asukkailta matot ja lattiat alta, eikä uusia asukkaita tulisi.

Vertaileva tutkimus on tärkeää, koska se paljastaa, miten asiat ovat. Entäpä, jos muutetaankin asunto-osakeyhtiölakia niin, että otetaan osakkaiden hallintaoikeus pois ja luovutetaan omistukset valtion haltuun. Eihän siihenkään tarvita kuin pelkkä lainmuutos! Eivätkö olisi perusoikeudet vaarassa? Miltä tuntuisi?

 

9. Johtopäätökset

 – Aso-asuntojen käyttö- ja luovutusrajoituksiin ei pidä kajota, koska uuden aso-lain 74. § jo mahdollistaa tyhjien asuntojen vuokraamisen riittävässä määrin. Luovutusrajoituksia purettiin jo uuden lain 88. §:ssä.

– Aso-asukkaiksi hakeutuvien tarveharkintaa (kuten varallisuusehtoa ja ikään liittyviä ehtoja) ei pidä tiukentaa, koska suuri osa hakijoista on ara-rahoitteisista vuokra-asunnoista siirtyviä, ja tiukentaminen aso-puolella hidastaisi asuntojen vapautumista vuokrauspuolella.

– Uuden aso-lain 393/2021 etusijasäädöstä (17 §) ei pidä muuttaa, koska sillä lakiin lisättiin aso-kohteessa sisällä olevan asukkaan oikeus saada hallintaansa kohteesta vapautuva asunto ennen muita hakijoita (eräänlainen ”lunastuslauseke”), ja näin parannettiin aso-asukkaiden sitoutumista asuintalonsa asioiden hoitoon.

– Uusiin asumisoikeussopimuksiin ei pidä mahdollistaa irtisanomisoptiota lainmuutoksella, koska se olisi sopimusten sitovuusperiaatteen vastaista, tekisi aso-sopimuksista vuokrasopimusten kaltaisia, olisi vastoin asumisoikeusasumisen ideaa (elinikäinen asumisoikeus) ja ennakolta vaikuttavasti ohjaisi asunnon hakijoita välttämään aso-asumista tekemällä aso-asumisesta epävarmaa.

Aso-asukkaiden oikeuksien horjuttaminen ei tuo Valtion asuntorahastoon yhtään rahaa, eikä oikeuksien säilyttäminen vie sieltä entistä enempää.

Pyydän arvoisia poliitikkoja ja viranhaltijoita olemaan ryhtymättä aso-lain muuttamiseen ja kuittaamaan tämän viestin luetuksi ja vastaanotetuksi. Pyydän käsittelemään asiaa esittämästäni näkökulmasta eduskunnassa ja muissa toimivaltaisissa elimissä, mikäli asia tulee esille.

Tätä viestiä saa jakaa.

 

Jukka Hankamäki

FT, VTT

Helsinki