Leikkauslistaykkönen: vihervasemmistolainen tuhlauspolitiikka

Harva velkainen ihminen lainailee naapureilleen mitään, saati antaa mitään omaksi. Niin on Suomen hallitus kuitenkin tehnyt jakaessaan almuja ulkomaille ja mättäessään velkaa kuin täytekakkua.

Tämä vaikuttaa olevan yleismaailmallinen ominaispiirre. Aina kun vallassa istuu vasemmistolainen hallitus, se syöksee julkisen talouden perikatoon tai kuilun partaalle, josta oikeistohallitus sen täpärästi pelastaa.

Vasemmisto ostaa vaalikannatusta äänestäjiltään rahoilla, jotka se ottaa velaksi tulevaisuudelta tai kiskoo nettoveronmaksajilta ja muiden puolueiden kannattajilta.

Vaalikauden 2019–2023 istunut vihervasemmistolainen hallitus on tuottamiensa taloustuhojen vuoksi Suomen kaikkien aikojen valtavin poliittinen epäonnistuja – omalta kannaltaan ehkä onnistuja.

Kun SDP mainostaa olevansa ”Sinun puolellasi”, kenen puolella se oikeastaan on? 40 000 000 000 euroa lisävelkaa yhden hallituskauden aikana on alansa ennätys.

Siksi nyt edessä olevissa vaaleissa puhutaan talouden tasapainottamisesta ja sopeuttamisesta niin, että korvat soivat.

Koronakriisin ja energiakriisin jatkoksi osuivat nyt päättyvälle hallituskaudelle vielä valtionyhtiö Fortumille koituneet miljarditappiot. Ne olivat osoitus yrityksissä toimivien hallitusammattilaisten neroudesta ja ministerien tuhattaiturimaisuudesta. Kansalaiset maksavat kaiken viimeistäänkin energialaskuissaan.

Kaikki nämä haasteet olisivat vaatineet hätäjarrusta vetämistä, mutta punavihreän hallituksen ministerit jatkoivat kehitysavun, maahanmuuton, EU:n tukipakettipolitiikan, ilmastopastorien anekaupan, vihreän siirtymän ja muun toisarvoisen rahoittamista aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kun seuraavalla hallituskaudella koette ruoskan jäljet selkänahassanne, muistakaa, että ne tulevat vihervasemmistolaisen tuhlaajahallituksen kädestä. Luodin tuosta kaikesta saa nahkaansa kuitenkin oikeisto.

 

Myös pelastusvene on uponnut

Valtiontaloudella on kolme keinoa hoitaa ongelmiaan.

1) Verottaminen alkaa olla käytetty, sillä veroasteen nostaminen vähentää verotuottoja, kun ihmiset eivät verotuksen kiristyessä enää kuluta eivätkä hanki tuloja. Lisäksi se hyydyttää taloutta.

2) Velkaa ei voida lisätä, vaan juuri velkaantumista pitäisi vähentää. Se pitäisi lopettaa, jotta velkaa voitaisiin jonakin päivänä lyhentää.

3) Jäljelle jäävät menoleikkaukset, ja siksi vaalit käydään siitä, mikä leikkauslista miellyttää kansalaisia eniten ja koettelee vähiten.

Talouskasvu taas on kuin jääkaapin automaattisulatus. Se ei ole keino ollenkaan, vaan pelkkä oletus, eikä se siten takaa talouden tasapainottumista, vaan huurre on kaavittava irti.

Kun velkojen korkoihin kuluu summa, joka vastaa noin puolta valtionbudjetin terveydenhoitomenoista, on vihervasemmisto virittänyt maahan talousterroristisen velkapommin.

Nuoret ja kokemattomat ministerittaret ovat hoitaneet julkista taloutta kuin juopon torppaa pääministerin elostellessa kosteissa ryyppyjuhlissaan valtion edustustiloissa.

Media on antanut tämän kaiken poseeraamisen anteeksi ja lavastanut sikailut pelkiksi ”kohuiksi”, jotka pahimmassa tapauksessa ovat vain kasvattaneet mediasuosiota, ehkä myös vaalikannatusta.

Niin käy aina, kun vääränlaiset ja vääränluonteiset ihmiset päästetään vastaamaan tärkeistä asioista. Myös Rooman valtakunnan rappio täydellistyi patriisien porsastelussa, plebeijien päästämisessä poliittiseen valtaan, hevosten nimittämisessä konsuleiksi ja ylipäänsä siinä, että oppimaton ja älyllisesti löysä alaluokka alkoi reuhata poliittisissa valta-asemissa.

Mitäpä, jos valtiontaloutta hoitamaan laitettaisiin jatkossa ne ihmiset, joiden omissakin taskuissa raha pysyy paremmin? Kenties he osaisivat käyttää myös julkisia varoja vastuullisemmin.

On rikos suomalaisia ihmisiä kohtaan, että vailla tosiasiallista juridista vastuuta olevat ministerit ovat ajaneet koko maan ikuiseen velkavankeuteen.

Erityisen surullista on, että monet nuoret ovat antaneet kannatuksensa vihervasemmistolle. He kun eivät ole lapsellisuudessaan ymmärtäneet nimenomaan vihervasemmiston kasanneen heille ylitsepääsemättömän velkataakan, joka on tuominnut hyvinvointivaltion ja heidän oman tulevaisuutensa romutettavaksi.

Nuoret eivät ole tietenkään tyhmiä, mutta he ovat harhaanjohdettuja: median uuvuttavalla manipulaatiolla vihervasemmiston identiteettipolitiikkaan sitoutettuja. Nuorten joukossa on aina myös toivoa, ja ilmastohumppaa vastaan kasvaa myös nuorisokulttuurissa kapinaliike.

Suomi ei ole Suomi vihervasemmiston ja oikeistoliberaalien yhdessä edistämän maahanmuuton vuoksi, sillä väestön vaihtuessa Suomi menettää kansallisen subjektiviteettinsa.

Maa, jota eivät hallitse suomalaiset vaan muualta tulleet siirtolaiset ja ulkomaalaisten jälkeläiset, ei ole enää entisensä. Tosin se on kai universaalisosialistisen vihervasemmiston ja globaalikapitalistisen porvariston tarkoituskin.

EU:n ripityksellä on rikottu keskeisiä ihmisoikeuksia kuten sananvapautta vastaan ja metsädirektiiveillä ja -asetuksilla omaisuudensuojaa vastaan. Suomen vihervasemmistolainen hallitus on syyllistynyt perustuslaillisten oikeuksien rikkomuksiin samaan tapaan kuin Salvador Allende sosialisointia harjoittaneessa Chilessä.

Vapautus EU:n kirouksesta on velkasidoksilla etäännytetty entistäkin kaukaisemmaksi haaveeksi.

 

Vihervasemmiston talousreseptit ja niiden kumoaminen

Vihervasemmisto on pyöritellyt talouden tervehdyttämiseksi samoja levyjä kuin ennenkin. Kansalaisille kaupitellaan pelkkiä oletustenvaraisia talousoppeja, kuten

1) talouskasvu tuo valtiolle rahaa,

2) työllisyysasteen paraneminen kasvattaa tuloja ja vähentää menoja,

3) koulutukseen panostaminen takaa sivistyksen ja sivistys tuo automaattisesti tuloja,

4) maahanmuuton lisääminen vastaa työvoimapulaan,

5) vihreän vallankumouksen edistäminen kannattaa ja

6) etukäteissatsaukset terveydenhuoltoon ja hoivasektorille vähentävät kuluja, ja syrjäytymisen ehkäiseminen leikkaa automaattisesti sosiaalimenoja.

Tosiasiassa mikään edellä esitetyistä väittämistä ei pidä paikkaansa.

Ad 1: talouskasvun taikaisku. Oletus talouskasvusta on pelkkä katteeton hypoteesi, jonka toteutumisesta ei ole näyttöä. Pikemminkin on todennäköistä, että talous ei itsestään toivu nyt meneillään olevasta taantumasta.

Elvyttäminen taas on pois suljettua inflaation ollessa kymmenen prosentin tasolla. Velkasuon ohella uhkaa stagflaatio samalla, kun talouskasvusta johtuvat liikevoitot päätyvät investointitoimintaan ulkomaille (aivan niin kuin EKP:n liikkeelle laskemat elvytysrahat jo monen vuoden ajan).

Ad 2: työllisyyden parantaminen. Työllisyysasteen paraneminen on pelkkä retorinen temppu, sillä se ei sinänsä kasvata tuloja. Olennainen mittari olisi työn tuottavuus.

Suomessa työllisyysaste on hyvä mutta työn tuottavuus huono, koska täällä työskennellään laajalti matalatuottoisissa, tuottamattomissa tai yhteiskunnan varoja kuluttavissa sekundäärisektorin tukitehtävissä, kuten maahanmuuttokoordinaattoreina, hallintobyrokraatteina ja hoitoalalla, jotka eivät tuota markkinoille vaihtokelpoisia arvoja: koneita, laitteita, teollisuustuotteita, tietokoneohjelmia, asuntoja ja muita artefakteja.

Työn tuottavuutta taas voidaan parantaa vain tuotantoa tehostamalla, kuten automatisoimalla tai halventamalla tuotannon tekijöitä, esimerkiksi reaalipalkkoja leikkaamalla. Matalapalkka-ammateissakin toimivien on hyväksyttävä, että edessä on elintason lasku, jonka kirjoittivat vihervasemmistolaiset hallitukset roiskimalla valtiontalouden rahat hyväntekeväisyyteen.

Ad 3: kouluttelu. Kulunein kaikista levyistä on ”koulutukseen panostaminen”. Koulujen ongelma ei ole rahan puute vaan tehokkuutta huonontavat uudet käytännöt, kuten inkluusio, jonka periaatteet noudattavat vihervasemmiston ikuista vuodatusta ”tasa-arvosta” ja ”yhdenvertaisuudesta”.

Suomi ei tarvitse jokaiseen niemeen ja notkelmaan keskiasteen ammattikorkeakouluja, joiden hienoissa lasiseinäisissä tiloissa koulutetaan tulevaisuuden tanssi- ja kuvataidealan moniosaajia köllähtelemään postmoderneissa performansseissa ja joista päädytään työvoimatoimistojen pysyviksi asiakkaiksi.

Myös yliopistoilta ja Suomen Akatemialta voidaan ottaa huoletta pois suuri osa rahoituksesta todellisen tieteen silti kärsimättä.

Koulutusleikkaukset tekisivät vain hyvää, sillä ne pakottaisivat itsenäisiä ja autonomisia yliopistoja paremmin miettimään, onko syytä kipata rahaa mitättömään tendenssitutkimukseen, kuten identiteettipoliittisesti ohjattuun naistutkimukseen ja muuhun sukupuolten selvitykseen.

Mikäli nykyinen tieteellisen kriittisyyden vastainen, uustaistolainen, feministinen, älyllisyyttä vieroksuva ja poliittista korrektiutta tavoitteleva tiedepolitiikka saa jatkua yliopistoissa, ei rahoitusta pidä antaa ollenkaan.

Koulutuksen resurssit on keskitettävä vain ja ainoastaan huipputasolle ja hankkeisiin, joista on selvää hyötyä. Ammattikorkeakoulupaikkoja on vähennettävä ja lopetettava teeskentely, että merkonomit tulevat intellektuelleiksi, kun heitä sanotaan ”korkeakoulutetuiksi”.

Myös yliopistojen aloituspaikkoja on vähennettävä ja lisättävä paikkoja ammattikouluihin sekä pakotettava suomalaisnuoret käymään niitä, jotta rakennusalalle, hoitoalalle ja muuhun käytännön työhön saadaan tarvittavaa työvoimaa.

Näin nuoret eivät syrjäydy vaan päätyvät työelämään, eikä tarvita huumehuoneita narkkarien asunto-ongelmia ratkomaan.

Koulutuksen resurssien uudelleen allokointi helpottaa ajatuskurin palauttamista yliopistoasteelle, kun sielläkin voidaan korottaa hyväksymisen kriteerejä ja vähentää väitöskirjojen suoltaminen takaisin neljäsosaan nykyisestä. Repaleisilla artikkelikokoelmilla väitteleminen pitäisi kieltää lailla (perustelut täällä).

Terminologiassakin on palattava totuuteen. Ammattikorkeakoulut eivät ole mitään ”soveltavien tieteiden yliopistoja” (university of applied sciences), vaan ne ovat opistoja. ”Väitöskirjatutkijoita” ei ole olemassakaan, vaan he ovat jatko-opiskelijoita, joiden tulisi laskea leukaansa, jotta eivät tukehtuisi suihkuun.

Ad 4: maahanmuutto. Vihervasemmiston ja Kokoomuksen yhdessä hoilaama joiku maahanmuuton lisäämisestä on läpikotaisin valheellinen.

Suomessa ei ole pulaa maahanmuuton määrästä eikä laadusta vaan halvoista työntekijöistä. He ovat kuitenkin osoittautuneet mukanaan tuomiensa huollettavien vuoksi kokonaistappiollisiksi julkiselle taloudelle. Samuli Salminen on osoittanut sen selvästi tutkimuksissaan.

Lisäksi vierastyövoima maksaa veronsa usein ulkomaille. Suomessa on tälläkin hetkellä korkeasti koulutettua työvoimaa tuhatmäärin työttömänä, joten väite Suomeen matkalla olevien ”tulevien akavalaisten” tarpeesta ei ole mitään sellaista, jonka edessä kenenkään pitäisi mykistyä tai polvistua.

Vaarassa ovat rahaakin tärkeämmät arvot. Maahanmuuton vuoksi uhattuna on poliittisen vallan perillisyytemme: mikä kansa täällä asuu ja ketkä käyttävät poliittista valtaa tulevaisuudessa?

Maahanmuuttoparaatin vuoksi olemme osallisina kansainvaellusten kaltaisessa hallitsemattomassa kokeessa, jossa panoksena ovat kansallinen olemassaolomme ja valtiollinen suvereniteettimme.

Ad 5: vihreä vallankumous. Vihreään vallankumoukseen kuten tuulivoiman tuotantoon panostaminen on puolestaan ollut tuottoisaa lähinnä tuulivoimayhtiöille, jotka ovat tuulivoiman syöttötariffijärjestelmän ja veronmaksajilta kiskottujen valtiontukien ansiosta vuoksi kuittailleet valtavia voittoja.

Voi, jos kaikki vihervasemmistoa äänestävät hyödylliset idiootit tietäisivät, millaisia nuo rahanvihreään siirtymään liittyvien eurovirtojen reitit ovat!

Tuulivoiman tukeminen on ollut suoraa tulojen siirtoa veronmaksajilta Taalerin kaltaisille pankkiiriyhtiöille ja sijoitusrahastoille. Tuulivoimabisneksestä on hyötynyt härskillä tavalla myös vihreiden johto.

Ei pidä paikkaansa, että Suomen nykyinen talouskriisi johtuisi vain Putinin aiheuttamasta energiasodasta. Energiakriisin aiheuttivat Vihreät vastustamalla ydinvoimaa sekä Suomessa että Saksassa. Vihreät ajoivat Saksaa Venäjän kaasulonkeroiden vangiksi jo pitkään.

Vihreät yhdessä Kokoomuksen kanssa myivät Suomen sähköverkot. Vihervasemmistolainen hallitus lähetti polttoaineiden hinnat lentoon jo ennen Ukrainan sotaa, ja Ilmastopaneeli on valehdellut meille systemaattisesti ja paremman tiedon vastaisesti jo pitkään. 

Vihreä vallankumous perustuu uuvuttavaan huijaukseen, johon on liittynyt huolta lehmän pierujen metaanipäästöistä ja oletus lentotomaattien ja -salaattien ympäristöystävällisyydestä, ikään kuin maailma voitaisiin pelastaa ”oikealla ruokavaliolla” Suomessa.

Ad 6: hoivatyö ja syrjäytymisen ehkäiseminen. Ennakolta vaikuttava terveydenhuoltoon panostaminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen puolestaan on sekin pelkkä tuulentupa.

Esimerkiksi diabeteksen hoitaminen kuluttaa Suomen terveydenhoitomenoista noin 14 prosenttia, koska insuliini on kallista. Mutta se on välttämätöntä. Kukaan ei kuitenkaan sairastuisi diabetekseen sen vuoksi, että diabetesyhdistyksiltä vähennettäisiin valtiontukea. Kukaan ei myöskään parane diabeteksestä sen vuoksi, että valtio syytää lisää rahaa valistukseen, neuvontaan, tiedottamiseen ja muuhun holhoamiseen.

Samaan tapaan myöskään muiden sairastamisyhdistysten ja valistus & holhoustoiminnan lisääminen ei paranna ketään. Kyllä ihmiset tietävät ilman valistustakin, että tupakoinnin lopettaminen vähentää sairastumisriskiä, eikä kannata syödä liikaa karkkia. Siihen ei tarvita ketään Pirjoa, joka vastaa puhelimeen ja antaa neuvontaa suojatyöpaikastaan.

Tahdon vain sanoa, että tässä maassa tehdään aivan liikaa turhaa, hyödytöntä ja tuottamatonta näennäistyötä, aivan kuin tämä olisi jokin valheesta löyhkäävä Venäjän protektoraatti, eikä kukaan mukamas voi tuota neuvojien ja byrokraattien armeijaa pysäyttää!

Jos tämän maan ongelmien ratkaiseminen olisi hyvistä neuvoista kiinni, ongelmat olisi jo ratkaistu.

Samanaikaisesti uutisraporttien rituaaleissa toistellaan kurjistelevien kuvakertomusten ja valittavan poljennon kautta, että kaikki Suomen kansalaiset ovat mukamas patjoille ruokittavia ja läpilaitostettuja retardeja, jotka kiljuvat hoitajaa kuin lääkintämiestä talvisodassa.

Näin on syntynyt hyvinvointivaltio, jossa hyvin voi valtio. 

Tosiasiassa suomalaisten pitää tulla jatkossa toimeen vähemmällä holhoamisella ja voivottelulla. Myös vuodesta toiseen pyörivän levyn ”koulutuksen lisäämisestä”, ”hoitajavajeesta” ja muusta tarpeettomasta voi särkeä vasaralla.

 

Kansalaisten perusturvasta ei pidä leikata

Nykyiseltä hallitukselta jäi ryyppy päälle, eikä uusikaan voi ratkoa sisäisiä ristiriitojaan entisen tapaan: lainarahalla.

Minulla on ehdotus, joka ei ole tosin omaa keksintöäni vaan vanha hyvä idea.

Valtion olisi jatkossa keskityttävä ydintehtäviinsä eikä toimittava monikulttuuri-ideologian, tasa-arvopolitiikan, hiilineutraaliuden eikä muun hyvesignaloinnin mannekiinina.

Voidaan kysyä, mitä Suomi saa palkkioksi siitä, että vihervasemmistolainen hallitus tukehduttaa suomalaiset ylimitoitetulla ilmastopolitiikalla, joka loukkaa EU-maiden keskinäistä yhdenvertaisuutta? Mitalin tai kukkakimpunko?

Hiileen perustuvasta energiasta on syytä pyrkiä eroon, mutta markkinaehtoisesti. Sähköautoilu lisääntyköön, mutta markkinaehtoisesti. Älköönkä yhtään hiilivoimalaa suljettako, ennen kuin vaihtoehto on olemassa ja ennen kuin se varmasti takaa sähkön ja lämmön tuotannon joko nykyiseen tai nykyistä alempaan hintaan.

Valtion varoista suuri osa sulaa tätä nykyä tehtäviin, jotka eivät valtiolle millään tavoin kuulu.

Valtion tulisi keskittyä sosiaalipolitiikassaan turvaamaan vain omien kansalaistensa perusturvallisuuden, ei mitään muuta.

Tämä tarkoittaa, että kansalaisille tulisi varmistaa sekä ulkoinen turvallisuus että taloudellinen perusturva. Kansalaisille on oikein taata myös ilmaiset palvelut sairauksien hoitoon.

Esimerkiksi työttömyysetuuksista, asumistuesta ja toimeentulotuesta ei pitäisi leikata, ei myöskään terveydenhoidosta Suomen kansalaisille.

Mikäli esimerkiksi asumistuesta leikattaisiin Kokoomuksen aikeen mukaan, kulut kiertyisivät toimeentulotukeen, ja siitä leikkaaminen puolestaan takaisi vain, että ihmiset olisivat irtisanomispaperit kädessään kaduilla.

Totuus on, että asumistukea ei ole koskaan korotettu etupainotteisesti ja vuokrien hintatasoa ruokkien. Päinvastoin: ensin on nostettu vuokria, ja asumistuki ja toimeentulotuki ovat reagoineet siihen parin vuoden viiveellä, jonka ajan ihmisten perustoimeentulossa on ollut lovi.

Sitä paitsi asumistuen heikentäminen tarkoittaisi myös sitä, että kokoomuslaiset asuntosijoittajat eivät saisi rakkaita vuokrarahojaan, ja omistusasuntojen hinnat putoaisivat asuntovelallisten ja pankkien vakuusasiantuntijoiden kauhuksi.

Asumistuki on kieltämättä suurta, mutta tason alentaminen ja saajien karsiminen on Kokoomuksen rummuttamalla tavalla täysin perusteetonta vallitsevassa tilanteessa, jossa asuinkulut ovat jyrkästi nousseet.

Jo nyt on nähty, että vuokrien hinnat eivät laske markkinaehtoisesti, koska omistajayhtiöt pitävät asunnot mieluummin tyhjinä säilyttääkseen vallitsevan hintatason ja sijoitusomaisuuden arvon.

Ainoa keino asumismenojen ja asumisen tukien alentamiseen olisi pakottaminen, toisin sanoen vuokrien hintasääntelyn palauttaminen. Mutta ollaanko siihen valmiit?

Leikattavaa onneksi löytyy miljardeittain muista valtion menoista, kuten maahanmuuttokuluista ja kehitysavusta, joka pitäisi lopettaa aivan kokonaan.

Suomeen ei pitäisi myöskään ottaa enää yhtään pakolaisia eikä turvapaikanhakijoita, sillä he ovat poikkeuksetta pitkäaikaisia kulueriä julkiselle taloudelle.

Maataloustuet ja yritystuet pitäisi raivata tiheällä kammalla, sillä valtion tuilla tekohengitetään nyt täysin elinkelvotonta toimintaa tai tuetaan sellaista toimintaa, joka ei rahoitusta ansaitse eikä kaipaa, kuten kaarnavene-startupeja ja Björn Wahlroosin plantaaseja.

Kaiken hömppäkulttuurin tukemisesta löytyy niin ikään valtavasti leikattavaa.

Enkä tarkoita vain idätys- ja huovutuskursseja, postmodernia tekotaidetta ja muita julkisia kirahvikarnevaaleja, vaan myös puolustusmenoja. On sangen ymmärrettävää, että valtakunta varustautuu sotaan 10 miljardin hävittäjähankinnalla, 1,5 miljardin korvettikaupalla ja muilla valtavilla asehankinnoilla.

Mutta suhdanteita ymmärtävän tulisi hoksata, että juuri nyt Venäjän aiheuttama aseellinen uhka ei ole Suomen suunnalla suurentunut vaan olennaisesti pienentynyt ja pysyy sellaisena ainakin kymmenen seuraavaa vuotta. Jos sotilaallisia uhkia on, ne eivät ole aseellisia vaan muita. Siksi valtavat asepanostukset ovat huonosti ajoitettuja ja tietenkin myös täysin tuottamattomia.

Ja sitten tärkein: tulopuoli

Myös pieni- ja keskituloisten on jatkossa maksettava veroja. Ei käy päinsä, että ihmisistä tulee nettoveronmaksajia vasta likipitäen kolmen tuhannen euron kuukausituloluokassa.

Tiesittekö, että vain kolme eniten tienaavaa kotitaloutta kymmenestä (3/10) maksaa enemmän veroja kuin saa tulonsiirtoina? Nämä 30 prosenttia maksavat muiden menoja. Loput 70 prosenttia kotitalouksista saavat enemmän kuin maksavat.

Lähes kaikki puolueet ovat öyhöttäneet veronalennusten puolesta aikana, jolloin veroja pitäisi kiristää. Se on populismia jos mikä.

Totuus on, että jos on tuloa, pitää maksaa veroa. Sen sijaan omistamisen verottamista vastustan jyrkästi, sillä se on sosialismia, joka yleensä vain lisää nettoveronmaksajien rasitusta.

Kukaan poliittista valtaa tavoitteleva ei voi sanoa, että pieni- ja keskituloisten verorasitusta olisi lisättävä.

Mutta minä voin, sillä en (anteeksi vain) tavoittele poliittista valtaa, joka tekee viisaistakin hölmöjä heidän antautuessaan kalastelemaan kansanjoukkojen kannatusta.

10 miljardin aukko on jotenkin paikattava. Siksi tulee kasvattaa myös pienten ja keskisuurten tulojen verotusta.

Kun esittämäni leikkaukset eivät tietenkään vihervasemmistolle käy, huomautan, että vihervasemmisto itse räjäytti valtion menot sellaisiksi, että edessä on monen vaalikauden mittainen pitkä marssi.

Sen savotan aikana myös Li Anderssonin (vas.), Sanna Marinin (sd.) ja Maria Ohisalon (vihr.) tapaiset poliitikot joutuvat ottamaan vastaan valtionvarainministeriön virkamiesten ripitykset naama peruslukemilla, vaikka he pystyisivät jatkamaan joskus vielä hallitusvallassakin.

Asiassa voi auttaa heidän aikuistumisensa, mutta nykymenolla ei voida jatkaa.

Mikäli valtiontalouden tasapainotus onnistuu, sen ainoa haittapuoli on, että EU voi silloin vaatia Suomea rahoittamaan suuremmilla osuuksilla EU:n tukipakettipolitiikkaa ja muita yhteisiä hankkeita, koska meillä menee ”vähemmän huonosti kuin muilla”!

Minun ei ehkä pitäisi sanoa tätäkään, mutta edellä esitetty on yksi syy siihen, miksi Suomen pitäisi pyristellä eroon Euroopan unionista heti, kun Nato-sopimus on saatu talletetuksi Washingtonin kassakaappiin. Fixit on oikein hyvä pitemmän aikavälin tavoite.

Demokratian ongelma

Valtiovarainministeriö toi vuoden alussa esille oman ehdotelmansa valtiontalouden tasapainottamiseksi. Se osoittaa edessä oleviin eduskuntavaaleihin ja velvoittaa politikkoja talousrealismiin.

Vasemmistoliiton Veronika Honkasalon mielestä VVM:n budjettipäällikön huoli valtiontalouden alijäämästä on kuitenkin ”demokratian halventamista”, vaikka oikeasti se on vastuuta hyvinvointivaltiosta, jonka taloudellisista toimintaedellytyksistä huolehtiminen on vihervasemmistolle täysin tuntematonta (aiheesta täällä).

Leikkauslistat eivät ole kenellekään kivoja, mutta niiden syyt johtuvat vihervasemmiston kurjasta taloudenpidosta, jonka tuloksena julkista taloutta on hoidettu kuin Turmiolan Tommin taloa, ja valtio on rahoittanut vieraita kansakuntia ja kansantalouksia suomalaisten tappioksi.

Talouskriisien keskellä voiton vaaleissa korjaa helposti sellainen puolue, joka lupaa kansalaisille eniten hyvää ja vähiten huonoa, vaikka se ei olekaan kansakunnan oman edun mukaista. Niin vihervasemmisto on tehnyt jo pitkään omassa populismissaan, ja siksi demokratia ei ole kaikkein paras hallintomuoto, ei varsinkaan sosiaalidemokratia eikä kansandemokratia.

Demokratialle on tyypillistä, että valtiolaiva keinahtelee vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle suhdanteiden mukaan. Oikeistolaiset korjaavat vasemmiston virheitä, mutta kyllästyessään vyönkiristyksiin kansa äänestää valtaan vasemmistohallituksen, joka jälleen romuttaa talouden.

Näin laiva keinuu puolelta toiselle, haukkaa joka heilauksella vettä ja painuu lopulta kuin vene ilman tappia kohti pohjaa. Ja tämä kaikki tilanteessa, jossa pitäisi katsoa pitkillä valoilla eteenpäin ja laatia monikymmenvuotisia suunnitelmia valtionveloista irtautumiseksi.

Demokratia voi toimia vain, jos kansalaiset tietävät oman parhaansa ja sen, mikä on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.

Demokratia ei ole hyväksi taloudelle, sillä kansan enemmistö ei yleensä tiedä omaa parastaan ja tulee sen vuoksi äänestäneeksi oman etunsa vastaisesti.

Demokratia ei siis korjaa taloutta, vaikka takana olisi suurikin määrä niin sanottuja ”demokraattisia arvoja”.

Päinvastoin: demokraattinen päätöksenteko näyttää tuhoavan taloudet. Parhaiten menee niillä mailla, joissa kansalaisten vaikutusvalta valtiontalouteen on minimaalista, kuten Kiinalla ja Intialla.

On todennäköistä, että Euroopan unionin ajauduttua taloudelliseen umpikujaan ja romahdukseen seuraa jälleen aika, jolloin kansallisen edun valvonnassa tunnustetaan olevan viisautta. Näin käy, kun jokin Italian tai Espanjan kokoinen valtiontalous romahtaa ja pyramidihuijauksen varaan rakennettu euroalue menee nurin.

Parannus tulee kuitenkin liian myöhään, ja monessa maassa saatetaan joutua turvautumaan eräänlaisiin diktatuureihin.

Myös Suomessa on väläytelty yhden puolueen vähemmistöhallituksen mahdollisuutta. Ehdotus on demareilta ymmärrettävä, sillä mieluitenhan he ovat aina halunneet hallita yksin, kuten Ruotsissa.

Järkipuolueista kuten Perussuomalaisista ja Kokoomuksesta ei välttämättä saada kokoon taloutta hyvin hoitavaa enemmistöhallitusta Suomeen. Yhteistyö populististen vasemmistopuolueiden kanssa on heidän oman nenäkkään ovien sulkemisensa vuoksi luettu pois, ja Kepu saattaa kadota oppositioon.

Vihreät puolestaan ovat täysin kelvottomia mihinkään taloudelliseen ajatteluun, ja heidät tulee pitää jatkossa kaukana kaikkien niiden pöytien ympäriltä, joissa tehdään Suomen taloutta ja tulevaisuutta koskevia päätöksiä. Se on vastuullisuuden näkökulmasta ehdottoman välttämätöntä.

Joka tapauksessa selvää on, että nykyinen ponibimbohallitus elää viimeisiä viikkojaan, eikä sellainen kokoonpano koskaan enää saa valtaan palata.

Politiikassa tarvitaan juuriin asti ulottuva kaikkien arvojen uudelleen arviointi, jonka tulee ulottua ihmiskuvaan asti.

Yksilöiden vastuu ja vapaus on palautettava kunniaan. Tarkkailuun ja valvontaan perustuvasta hoiva- ja holhousyhteiskunnasta on päästävä eroon. Ihmisten pitää tulla toimeen ilman sosiaalista kaitselmusta, joka on varmistanut taloudellisen toimeentulon lähinnä ”hyvinvoinnin ytimessä” ongelmiaan pulputtavien sosiaalivirastojen tantta-armeijoille.

Suomessa ovat varmasti maailman parhaiten voivat virkamiehet ja -naiset.

Työntekijöiden muodollisia kelpoisuusvaatimuksia, rakennusmääräyksiä, luonnonsuojelusertifikaatteja ja turhanpäiväisiä kurkku- ja traktorinpenkkidirektiivejä on karsittava yhteiskunnallisen tehokkuuden parantamiseksi. Tarvitaan byrokratian ja normien vähentämistalkoot.

Voipi olla, että ainoa tulevaisuuden pelastava hallitus on todellakin jonkin puolueen yksin muodostama hallitus. Mutta mistä löytyisi sellainen puolue?

 

Aiheesta aiemmin

Hevosenkenkätina meni karstaksi

EU:n irvokas komentodemokratia uhkaa Suomen koteja

Suomen metsiä sosialisoidaan luonnonsuojelun verukkeella

Suomen tulevaisuus ja hallituskoostumus ratkeavat suhteesta maahanmuuttoon

Tuulivoiman dilemmat ja vetytalous

Ihan hiilenä asioiden ytimessä – Vihreä siirtymä vie esiteolliseen aikaan

Viherkommunistit ja ekososialistit kavaltavat metsiä luonnosuojelualueiksi – Perustuslaillinen omaisuudensuoja vaarassa

Vihreä vallankumous on Venäjän veroinen vaara Suomen taloudelle ja turvallisuudelle

Vihersiirtymän kiirehtiminen on energiapoliittinen kaksoisvirhe

EU ja vihervasemmisto sosialisoimassa Suomen metsät

Demarien itsetuhoinen ilmapudotus – Oikeistohallitusta ei voi estää

Medioissa on kyllästytty Sanna Mariniin ja vihervasemmistolaiseen hallitukseen. Olen lukenut toimittajien alitajuisia ajatuksia, mikä on helppoa, sillä ihmiset yleensäkin paljastavat juonittelunsa läpinäkyvän hyvin.

Medioissa ei olisi monen päivän ajan hehkutettu Sanna Marinin lipsautusta lahjoittaa Hornet-hävittäjiä Ukrainaan, ellei tavoitteena olisi syöstä horjahtelevaa pääministeritarta vallasta. 

Kaikki tietävät, että Marinin sotakuumeissaan tekemä keskustelunavaus oli ulko- ja puolustuspoliittinen virhe. Se oli myös sisäpoliittinen virhe, sillä Marinin vaalipiiri ei ole Ukrainassa vaan Pirkkalassa. Ja virhe oli tehdä ulkopolitiikalla sisäpolitiikkaa.

Muovisia pienoismalleja väsäävä lapsikin tietää, ettei mitään lentokoneita voida noin vain luovuttaa eikä vastaanottaa toisen valtion avuksi. A) tarvitsemme ne itse, B) korvaavat koneet alkavat saapua vasta noin vuonna 2026, C) valmistajamaan suostumusta luovutukseen ei ole edes kysytty, D) materiaalitarve Ukrainassa on nyt ja E) pääministerillä ei ole asiaan aloitteenteko-oikeutta eikä neuvotteluvaltuuksia. 

Viimeinen niitti on, että F) koneet eivät lennä ilman maajärjestelmiä, G) niistä ei ole hyötyä ilman aseita, jotka ovat valmistajamaan vientiluvan takana, ja H) kukaan Ukrainassa ei osaisi käyttää amerikkalaisia laivastohävittäjiä ilman vuoden kestävää tyyppikoulutusta. Lisäksi olen pomminvarma siitä, että I) vanhat Hornetit varastoidaan vielä muutaman lentotunnin sisältävinä luoliin sodan varalle. Tästä seuraa, että J) kukaan Suomessa ei halua noita koneita mihinkään luovuttaa.

Miksi sitten koneiden luovutuksesta kohistiin päivätolkulla mediassa? Vastaus: siksi, että media haluaa lopultakin ampua alas pääministerin, joka oli vain tiettyyn rajaan asti viihdyttävä.

Ilmeisesti taloustoimitusten puolelta on valunut medioiden kahvihuoneisiin näkemys, että nykymeno ei voi jatkua, ja pääministeri hallituksineen pitää vaihtaa. Siksi Sanna on nyt vartaassa.

Marin on joutunut valitsemaan kahden vaihtoehdon välillä: kumpi olisi vähemmän tappiollista: tunnustaa virheensä vai pitää sinnikkäästi kiinni erehtymättömyydestään niin kuin kaikissa muissakin asioissa?

Demarien toivo on pumpata Vasemmistoliitosta ja Vihreistä sen verran kannatusta, että suurimman eduskuntapuolueen paikasta voisi pitää kiinni ja säilyttää otteensa pääministerinsalkusta.

Suomeen tulee joka tapauksessa Kokoomuksen ja Perussuomalaisten hallitusrunko. Periaatteessa sen voisi estää SDP:n vivutus, jolla puolue voi kammeta kannatusta omaan laariinsa. 

Marinin taktiikkana on pelottelu oikeistohallituksella, joka tosin näyttää olevan yhä useampien äänestäjien ja jopa medioiden toive.

Kokoomuksen ja Perussuomalaisten ongelma on siinä, että ne syövät toistensa kannatusta, eikä suurimman puolueen asema ole kummallekaan itsestään selvä asia.

Suuressa osassa medioita on kuitenkin tunnustettu yhteiskuntavastuu ja alettu julkaista Marin-vastaisia juttuja (esimerkiksi täällä ja täällä).

Medioihin on tottahan toki jäänyt muutamia vasemmistofaneja, kuten SDP:n luottopakki Helsingin Sanomissa, Marko Junkkari, jonka mukaan nuoret äänestävät Perussuomalaisia, vaikka nuoret eivät ”kannata puolueen ajamaa politiikkaa”. Väittämä taitaa kuitenkin olla epätosi. Katsokaa vaikka tänne. Vasemmistolehti pitää ”syynä” Tiktokia.

Helsingin Sanomat myös hiippaili ”yliopistokirjeenvaihtajansa” turvin Porthanian pihaan ja neuvoo otsikossaan, että ”täytyy ehkä äänestää demareita”. Tosiasiassa nuorten riveistä kuuluu paljon vihervasemmiston vastaista pulinaa, sillä he ovat huolissaan omasta taloudellisesta tulevaisuudestaan, ja ainoastaan Helsingin Sanomien maskotti, dosentti Hanna Wass, näkee valtion velkaantumisen ”satsauksena tulevaisuuteen”!

Muissa medioissa kuin Helsingin Sanomissa ja Yleisradiossa Marinin hallituksen suosio on sulanut pois. Myöskään Yleisradio ei saa velkauhkia väistymään, vaikka se on hakenut tuekseen velkaongelmaa vähätteleviä vasemmistolaisia ja liberaaleja taloustieteilijöitä Helsingin Sanomien tapaan.

Samalla kun Marinin hallitukselta murenee pohja, myöskään sen ministereistä ei jää kuin kuoret.

Yliopistomaailma seuraa muuta maailmaa kymmenen vuoden viiveellä, ja siksi ei ole ihme, miksi myös yliopistoissa on keksitty kiillottaa nuorisojulkkisten imagoa vasta, kun heidän tähtensä on laskussa.

New Yorkin yliopiston kunniatohtorius Sanna Marinille osoittaa Yhdysvaltain koripalloyliopistojen woke-aktiivisuutta ja vasemmistolaista kallistumaa.

Myös Helsingin yliopistossa ollaan sensitiivisiä. Teologisen tiedekunnan kunniatohtorius ilmastosissi Greta Thunbergille viittaa ilmasto-Angstin metafyysisyyteen, jonka ympärille on punottu ilmastopastorien irrationaalinen nuorisokultti. Se osoittaa, että kyseessä on lahkolainen herätysliike, jonka järjenvastaisia väitteitä ja vääristyneitä poliittisia johtopäätöksiä ei saa väistymään edes Pohjois-Amerikan avaruushallinnon NASAn tieteellisillä tutkimuksilla.

Kunniatohtorius on molemmissa tapauksissa liikaa, sillä kunniaa tuossa ei juuri ole. Pelkän tohtoriuden pitäisi riittää, ja siihen molempien pitäisi opiskella lisää.

Kunniatohtoriuksien ja pilarohvessuurien myöntämisessä pitäisi noudattaa yhtä säästeliästä linjaa kuin valtiollisten hautajaisten tapauksissa ja valtiontalouden hoidossa. Akateemiset arvot ja huomionosoitukset pitäisi rajoittaa ansioituneisuuteen tieteellisissä ja tutkimuksellisissa yhteyksissä. 

Olen joka tapauksessa varma, että Helsingin Sanomat, Yleisradio ja yliopistojen vasemmistolainen kultapossukerho eivät pysty sinnikkäälläkään propagandatyöllä estämään oikeistohallituksen syntyä, vaikka ne onnistuisivat työntämään demarit ykkösinä maaliin vaaleissa. 

Valtionhoitajan tehtävä otetaan nyt vihervasemmistolta pois. Sitä huutaa maamme taloudellinen hätätila ja yhteiskuntavastuu, jolle ei ole vaihtoehtoa. Perussuomalaisilla on aina muutaman prosenttiyksikön verran gallupeissa näkymätöntä piilokannatusta, joten luultavasti käy näin.

Traagista Kokoomukselle ja Perussuomalaisille on, että ne saavat edeltäjiltään kuolinpesän, jossa on pelkkää velkaa. Ne joutuvat ottamaan vastaan valtion, joka on kuin vuokra-asunto surkean vuokralaisen jäljiltä.

EU:n irvokas komentodemokratia uhkaa Suomen koteja

Euroopan parlamentti hyökkää suomalaisen ihmisten asuntovarallisuutta ja omaisuudensuojaa vastaan energiatehokkuutta koskevalla lakiehdotuksella, jolla ihmisiä velvoitetaan tilkitsemään talojaan ja korjaamaan tai muuttamaan niiden lämmitysjärjestelmiä.

Omakotiliiton mukaan EU uhkaa jopa 1,5 miljoonaa asuntoa, joista noin 570 000 ovat omakotitaloja. Talot pitäisi työstää energiatehokkuusluokkaan E vuoteen 2030 mennessä ja luokkaan D vuoteen 2033 mennessä.

Fysiikan lait EU rikkoo vaateellaan, jonka mukaan kaikkien uusien rakennusten pitäisi olla päästöttömiä vuodesta 2028 alkaen ja uusien julkisten rakennusten vuoteen 2026 mennessä. Peruskorjattavat asunnot pitäisi taikoa päästöttömiksi vuoteen 2032 mennessä.

Kuulostaako Neuvostoliitolta? Eipä ihme, sillä myös neuvostososialismissa tehtiin ylimitoitettuja ja utopistisia suunnitelmia, joilla kuristettiin ihmisiä.

Byrokraattiset luokitukset, standardit ja sertifikaatit ovat kuin suoraan sosialismin pelikirjasta. Niitä yhdistää kansallisten erityispiirteiden yli puhaltava jäätävä viima.

Varovaistenkin arvioiden mukaan omakotitalojen energiaremontit maksaisivat 30 000 euroa asunnolta. Totuus on, että median ja EU-propagandakoneiston lonkalta heittelemät kustannusarviot kuvaavat taloudellista painajaista huonosti. Kirjainmagian takana on EU:n punoma sievä hirttosilmukka.

Tosiasiassa uusi energiadirektiivi tekisi suuren osan rakennuksistamme käyttökelvottomiksi.

Vihreän idiotismin tuella jo nyt voimaan saatetut vaateet öljylämmityksestä luopumiseksi ovat käytännössä mitätöineet sellaisten rakennusten laillisen asuinkäytön, joissa pakkoremontti ylittäisi kiinteistön markkina-arvon. Näin on romutettu rahallinen arvo rakennuksilta.

Pakotettuja energiaremontteja ei ole kannattanut tähänkään asti tehdä. Mutta nyt uhkaavilla lisävaateilla EU on laittamassa entistä suuremman joukon suomalaisia ihmisiä kiristyvään hirteen.

Sen, mitä ryssä ei onnistunut viemään suomalaisilta tankeilla ja tykeillä talvi- ja jatkosodassa, sen EU ottaa suomalaisilta pois direktiiveillä, joiden takaa kaikaa sama soundi kuin Moskovan määräyksistä.

Kesy valtavirtamedia lirkuttelee ja haastattelee asiantuntijoina pitämiään vuokrakiskureita ja pankinjohtajia, joita huolestuttaa asian taloudellinen puoli. Kiinteistöjen vakuusarvot romahtavat jo pelkän ilmassa leijuvan uhan vuoksi. Heidän vastauksensa on: pura kotisi!

Tämä muistuttaa Neuvostoliitosta tuttua dialektista tapaa hoitaa ongelmia. Jos jalkapuoli ontuu, laita poikki toinenkin jalka, niin ei onnu enää!

Kukapa ei ilmastoa ja muuta luontoa haluaisi suojella, mutta näin sitä ei pidä tehdä.

Ei ole oikein, että Suomesta tehdään koko maailman hiilinielu, ja Kiinan tapaiset suursaastuttajat toimivat vapaamatkustajina Pariisin ilmastosopimuksessa annettujen etuoikeuksien ja länsimailta kerättyjen synninpäästörahastojen turvin. 

Rikos perustuslaillista omaisuudensuojaa vastaan

Media tyynnyttelee kansalaisia teroittamalla, että EU-parlamentin päätöstä ehkä vähän viilataan sieltä täältä. Ihmisiä pehmitetään sanomalla, että parannuksia rakennuksiin vaaditaan vasta kun rakennus myydään tai vuokrataan.

Vasta rakennusta realisoitaessa omistaja siis ryöstetään. Omaisuus pidätetään EU:n määräysvaltaan, eikä ihminen saa asunnostaan rahojaan pois, vaan rakennus on käytännöllisesti katsoen myyntikiellossa, kunnes EU:n pakottamat korjaukset ovat tehdyt.

Mikä tässä siis on se kaikilta huomaamatta jäävä rikos? Se on jälleen kerran perustuslaillisen omaisuudensuojan raiskaus.

Tämä on aitoa valtiososialismia. Mediassa on jauhettu paljon EU-pakotuksen yksityiskohdista. Sen sijaan kaiken yläpuolella olevasta asiasta ei ole puhuttu mitään. EU:n harjoittama pakotuspolitiikka runtelee ihmisten perustuslaillista omaisuudensuojaa ja kykyä päättää itse omaisuutensa käytöstä.

EU loukkaa jatkuvasti kansallista itsemääräämisoikeutta pakottamalla kansallisvaltioita kansalaistensa edun ja perustuslaillisten oikeuksien vastaisiin toimiin.

EU pakottaa myös Suomea pitkällisiin ja toistuviin neuvotteluihin kirottujen direktiiviensä toimeenpanosta ja yksityiskohdista. Kyse on kiristyksestä ja kansallisen suverentiteetin loukkauksesta.

Kaiken takana on kyklooppimainen tuijotus vain yhteen näkökohtaan: ilmastonsuojeluun, josta on tehty median sinnikkäällä propagandatyöllä näennäisen vastaansanomaton argumentti ja näennäisjumalallinen laintaulu jokaiseen asiakysymykseen.

Ilmastoargumentilla kynnetään, jyrätään ja äestetään kansalaisten perusoikeudet, yksilönvapaus, ihmisoikeudet ja kansallinen demokratia. Ei ole ihme, että Suomessakin ollaan huolestuneita demokratian tilasta, kun EU runtelee jäsenmaitaan sisäisiin asioihin puuttuvalla komentodemokratiallaan.

Olen jo aiemmin nimennyt poliittiseksi vastustajakseni vihervasemmiston, mutta laitetaan nyt tähänkin syyt, miksi.

EU:n pakkodirektiivin puolesta äänestivät Vihreiden Alviina Alametsä, Heidi Hautala ja Ville Niinistö, SDP:n Miapetra Kumpula-Natri, Vasemmistoliiton Silvia Modig ja Kokoomuksen Sirpa Pietikäinen.

Vastaan äänestivät Perussuomalaisten Teuvo Hakkarainen, Kokoomuksen Henna Virkkunen, RKP:n Nils Torvalds ja Keskustan Elsi Katainen sekä Mauri Pekkarinen.

Pelaajien nimet ovat turhia, sillä tämä ei ole henkilökohtainen vaan aatteellis-ideologinen kysymys. Äänestyksen tulos oli joka tapauksessa huono: 343 puolesta, 216 vastaan ja peräti 78 tyhjää. Mutta sen tuloksesta voi jälleen oppia, ketkä ovat Suomessa kansanvihollisia. Mielipiteet ovat jakautuneet lähes kaikissa asioissa kahtia oikeiston ja vasemmiston kesken tavalla, joka vastaa kansalaissodan aikaa.

Poliittinen vihervasemmisto tekee näköjään kaikkensa tuhotakseen kansallisesta varallisuudestamme sen, mikä ihmisillä vielä on valtionvelan osuus vähennettynä taskujensa pohjalla laskennallisena netto-omaisuutena jäljellä.

Olen aina ihmetellyt nuorten laajaa kannatusta Vihreille, sillä juuri Vihreät ilmastopastorit ovat tehneet ylivertaisesti eniten Suomen valtiontalouden ja nuorten oman tulevaisuuden tuhoamiseksi. Hyvinvointivaltiomme romutukselta ei säästä se, vaikka muu maailma pelastuisi vihervasemmiston hyväntekeväisyyden vuoksi.

Asuntodirektiiviä syötetään kansalaisille samalla menetelmällä kuin metsien suojelua: lohduttelemalla, että kyllä valtio menetyksistä korvauksen maksaa, niin kuin se maksaa maanviljelijälle muutaman euron hehtaarilta kaivoslain mukaisesta pakkolunastuksesta. Tuloksena on elinkeinon menetys, niin kuin asuntodirektiivistä seuraa pakokauhua omakotitaloista, kylien tyhjentymistä ja kaupunkien slummiutumista.

Kukahan valtiontuet ja avustukset puolestaan kustantaa? Vastaus: rakennusten korjauslaskut kiertyvät kuluina kaikkien veronmaksajien kukkaroille, aivan niin kuin metsien käyttörajoitukset amputoivat 30 prosenttia metsien arvosta ja muuttavat metsät sosiaalitoimistoiksi, joiden kulut maksaa valtio, eli kuka?

 

Suomi irti Euroopan unionista

Suomen valtiontalouden tuhoaminen on puoliksi vihervasemmistolaisen hallituksen työtä ja puoliksi EU:sta sadelleiden direktiivien ja muiden vaateiden tulosta.

Universaali ja internationalistinen vihervasemmisto ja globaalikapitalistinen EU ovat tehneet yhteistyötä liittovaltiopoliittisen helvetinkoneen luomiseksi Eurooppaan.

Alun perin vapaakauppaa varten tarkoitettu EU polkee nykyään häikäilemättömästi kansallisvaltioiden itsemääräämisoikeutta ja kävelee kansalaisten yli.

EU:sta on tehty tulojen ja menojen siirtounioni, tasinkoautomaatti, verotusunioni ja kiskonnan sekä riiston välikappale, jossa tilapäisten rahastojen keruu toistuu yhä uusilla ja uusilla nimillä.

Euroopan unioni on sosialistinen internationaali, jonka tukipakettipolitiikka johtaa fiskaaliunioniin ja jossa suomalaisilla on koko jäsenyytemme ajan (vain kolmea vuotta lukuun ottamatta) nettomaksatettu muiden maiden menoja.

Italian ja Espanjan tapaisissa maissa energiaremontteja on tehty jo kauan valtioiden EU:lta saamien avustusten turvin, siis meidän rahoillamme. Nyt meitä velvoitettaisiin remontoimaan talojamme omaksi tappioksemme, vaikka kukaan ei haluaisi ja mitään ei tarvitsisi tehdä.

Tämä on ollut turpaanvetopolitiikkaa vihreiltä ja vasemmistolaisilta poliitikoilta suoraan päin suomalaisten omakotiasukkaiden ja muiden kiinteistöjen omistajien naamataulua.

Vihreät ja vasemmistolaiset kiilusilmät ja muut urbaanit ovelat ilkamoivat lähiöiden vuokra-asunnoissaan, kun asia ei koske heitä, ja valtio kuittaa asuinkulut, kunnes ehkä huomataan, että narun pää voi tulla myös vetäjien käteen.

Hirttonarun tarjoamisen olisi syytä loppua myös Euroopan unionista. Köyttä on kertynyt jo niin paljon, että hirtettävien jalat ulottuvat maahan.

On kuitenkin erehdys olettaa, että krokotiili olisi kesytettävissä. Euroopan maiden julkiset taloudet ovat kaulaansa myöten krokotiilin kidassa, joten EU:sta on vaikea vapautua, ja ratkaisuna valtiontalouksien huonoon tilaan nähdään vain valtioiden liiton viimeistely liittovaltioksi, jossa keskuspankkivelat ja varat kuitataan yhteisiksi.

Se on Alexander Stubbin ja muiden tyhjäpäiden paratiisi, pomppulinna ja puuhamaa. Suomi on vihervasemmistolaisten ja oikeistoliberaalien liideriensä suitsimana seurannut EU:n määräyksiä kuin koira isäntää.

Muuan valtioviisas puolestaan sanoi, että niin kauan kuin Suomen valtiontalous ei ole aivan kuralla, poliittinen kannatus EU:sta eroamiseksi ei riitä, ja sitten kun kannatus riittäisi, valtiontalous on jo niin syvällä suossa, että EU:sta eroaminen on mahdotonta.

Olemme silloin siirtyneet pysyvästi tehohoidettavien ja patjoille ruokittavien kaartiin yhdessä Romanian, Italian, Portugalin ja Kreikan kanssa, paitsi että niissä paistaa aurinko.

EU näyttää silloin ”hyvältä” samalla tavalla kuin kuppa on hyvä sukupuolitauti, sillä se on vähemmän huono kuin AIDS.

Niin sanottu ”vihreä siirtymä” on väline, jolla Suomen talous ja teollisuus romutetaan pelkkien ihanteiden, utopioiden ja pöytälaatikoihin kertyvien ”innovaatioiden” tuella. Mitään näyttöä ei ole esimerkiksi siitä, kuinka korvata Helsingissä suljettavien hiilivoimaloiden kaukolämpövaje.

Idealisaatiot ja fantasiat hyytyvät hämähäkinseittien verkottamiin luoliin. Ihmiset hyytyvät taloihinsa, kun niitä ei saa lämmittää puilla, öljyllä eikä hiilienergialla. Kolikot hupenevat Lidliin, ja setelirahat eivät riitä ikkunoiden tilkkeiksi.

Kun Suomi saadaan jäseneksi Natoon, on tullut aika erota Euroopan unionista, jonka valuvikaisilla torpedoilla on upotettu jo monta valtiolaivaa. Vain armonlaukaukset puuttuvat.

EU:ta pitää koossa vain ja ainoastaan nippuside nimeltä Venäjä. Venäjä ei ole Ukrainassa käymällään julmalla sodalla saanut EU:ta hajoamaan, vaan päinvastoin: juuri Venäjä on (tahtomattaan) tullut estäneeksi EU:n hajoamisen ja pakottanut EU-maat ampumaan omat rivinsä suoriksi.

Kun Ukrainan sota jonakin päivänä taukoaa, pullahtavat EU:n hautaamat ongelmat jälleen esiin. Yhteisestä valuutta-alueesta johtuvia ongelmia on hoidettu pari viimeksi kulunutta vuotta koronarahastoon kerätyllä ylijäämällä, johon Suomeltakin pihistettiin perustuslain vastaisesti yli 8 miljardia euroa.

Ei tarvitse ihmetellä, miksi Suomen valtionbudjetissa on 10 miljardin vaje, kun vihervasemmisto ja huvitteluliberaali oikeisto lämmittävät eurosaunaa suomalaisten ihmisten verorahojen poltolla. Ja tuo on vain yksityiskohta; pieni ripponen.

Sota Ukrainassa voi tauota aselepoon, mutta EU:n ongelmat jatkuvat. Ne vain syvenevät, ja edessä on useiden päällekkäisten kriisien syöksykierre.

Minä en ole Euroopan vastainen vaan Euroopan maita kohtaan myönteinen.

Kannatan eurooppalaisia ihanteita, kuten demokratiaa ja valistusajattelua.

Mutta vastustan jyrkästi Euroopan päälle luotua pakottavaa hallinto-organisaatiota nimeltä Euroopan unioni, ja pidän poliittisena tavoitteenani irrottaa Suomen Euroopan unionista, josta on tullut kansanvallan ja vapausihanteiden vihollinen.

---

Päivitys 27.3.2023: Huonoa karmaa EU kerryttää osakseen koko ajan. Metsädirektiivien ja asuntopoliittisten direktiivien jatkoksi tuli äskettäin myös uusi energiansäästödirektiivi, joka tekee vihreän siirtymän energiainvestoinnit mahdottomiksi ja polkee siten jopa EU:n omia ympäristötavoitteita. Ei muuta kuin kansanäänestyksellä irti vain koko EU:sta! Meille sopii oikein hyvin Ison-Britannian ja Norjan asema.

Aiheesta aiemmin

Suomen metsiä sosialisoidaan luonnonsuojelun verukkeella

Ihan hiilenä asioiden ytimessä – Vihreä siirtymä vie esiteolliseen aikaan

Viherkommunistit ja ekososialistit kavaltavat metsiä luonnonsuojelualueiksi – Perustuslaillinen omaisuudensuoja vaarassa

Vihreä vallankumous on Venäjän veroinen vaara Suomen taloudelle ja turvallisuudelle

Vihersiirtymän kiirehtiminen on energiapoliittinen kaksoisvirhe

EU ja vihervasemmisto sosialisoimassa Suomen metsät

Turkki käy Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydestä basaarikauppaa

Mies meni pornokauppaan ja kysyi, ”olisiko teillä jotain Jallua kiihottavampaa”, jolloin myyjä ojensi tiskin alta poltetun Koraanin.

Kun äärioikeistolaiseksi sanottu asianajaja Rasmus Paludan poltti Turkin Tukholman-lähetystön edustalla Koraanin, provokaatio oli käytännöllisesti katsoen haitallinen, sillä se ei lisännyt Turkin halukkuutta hyväksyä Ruotsia Naton jäseneksi.

Ikävää sanoa, mutta protesti Turkkia vastaan oli kuitenkin perusteltu, sillä Turkki on jo nyt viivyttänyt sekä Suomen että Ruotsin hyväksymistä Natoon useilla kuukausilla, vaikka 28 jäsenmaata ovat hakemuksen ratifioineet.

Voidaan kysyä, kumpi haittaa ihmisiä enemmän, yksittäisen mielenilmaisijan stripease-esitys suurlähetystön edessä, vai kokonaisen valtion vastahakoisuus ja jarrutus, jonka vuoksi vaarassa on kahden muun valtion koko turvallisuus.

Ja vastata: Turkin oma pullikointi on varmasti haitallisempaa. Vahingollista on ollut valtiollinen Nato-viivytys ja loukkaavaa turkkilaisten oma laaja rettelöinti, jossa Ruotsin liput ovat liehuneet tulessa.

Turkki vie Ruotsia kuin litran mittaa

Ei käy päinsä, että läntiset maat ryhtyvät suitsimaan sananvapauttaan miellyttääkseen islamilaista valtiota vain poliittisen pragmatiikan ja diplomaattisen pelin vuoksi.

Turkki on jo nyt vienyt Ruotsia kuin kuoriämpäriä ja nöyryyttänyt samalla myös Suomea koko maailman edessä. Maailman turvallisimpina pidettyjä valtioita on Turkissa kehdattu epäillä ”terrorismin tukemisesta”, vaikka kyseessä on ollut turvapaikan antaminen Turkin itsensä vainoamille toisinajattelijoille.

Turkki itse on syypää omiin ”turvallisuushuoliinsa”. Ei voida väittää, ettei Turkissa toimiva Kurdistanin työväenpuolue PKK olisi terroristinen. Kyllä se on: marxilais-leniniläinen ja feminismin agendalla höystetty separatistijärjestö, jonka tavoitteena on kurdien itsehallinto.

Mutta Turkki on itse aiheuttanut turvallisuushuolet myös Ruotsille pakottamalla toimittajat ja kirjailijat pakenemaan Ruotsiin. Ruotsin huono maine turkkilaisten silmissä puolestaan johtuu muun muassa Orhan Pamukin Nobel-palkitsemisesta vuonna 2006. Tämän viat rajoittuvat siihen, että hän oli tuominnut Salman Rushdielle langetetun fatwan ja saanut sakot ”turkkilaisuuden halventamisesta”.

Kirjailija voi olla turvallisuushuoli Turkille, niin kuin filosofi voi vaarantaa ”tasa-arvon” ja ”yhdenvertaisuuden” Suomessa.

PKK puolestaan reuhaa Ruotsin kaduilla todistaen, kuinka vahingollinen monikulttuurisen ja monietnisen yhteiskunnan tavoite on. ’Monikulttuurinen’ tarkoittaa yleensä samaa kuin ’sisäisesti ristiriitainen’ ja ’eripurainen’.

Lähi-idästä tulleet siirtolaiset eivät ole vain paenneet vainoa ja väkivaltaa vaan tuoneet niitä tänne.

Kukaan ei voi kiistää sitäkään, etteikö syynä Ruotsin niin sanottuun nuorisoväkivaltaan olisi nimenomaan maahanmuutto, sillä yli 90 prosenttia jengirikollisista on maahanmuuttajataustaisia. Suomessa 95 prosentilla katujengiläisistä on poliisin mukaan ulkomaalaistausta (aiheesta täällä ja täällä).

Ongelmia siis on, ja niitä Turkin osuus Nato-prosessissa vain lisää.

 

Turkki turvallisuushuoli Natolle

Hullunkurista on, että Turkin diplomaatit eivät näytä tajuavan omaa asemaansa ja rooliaan Natossa.

Koko liittokunnan uskottavuus joko murenee yhden hangoittelijan vuoksi tai säilyy yksimielisyyden kautta.

Turkki ei ole kyseenalaistanut vain Suomea ja Ruotsia vaan koko Naton toimintakyvyn ja oman olemisensa puolustusliiton riveissä.

Nato olisi parempi ilman Turkkia. Samaa mieltä ovat yhdysvaltalainen senaattori, joka torppaa aseiden myynnin Turkkiin, sekä Yhdysvaltain presidentin entinen neuvonantaja ja diplomaatti, joka haluaisi potkaista Turkin liittokunnasta pois ja vaihtaa sen Suomeen ja Ruotsiin. Arvomaailmojen erot ovat nyt liian suuret, jotta Nato voisi toimia, mikäli sitä kohtaisi jokin uhka islamilaisen maailman suunnalta.

Natosta lähtemisen aikeita on viritelty myös Turkissa, ja asialle on tietenkin aplodeerattu Kremlissä. Kovin suuri ei menetys Natolle olisi, ellei Turkki päätyisi Venäjän syliin. Vain se tekee asiasta vaikean.

Muslimi ei nosta asetta muslimia vastaan, mikä näkyi siinä, ettei Turkki antanut Yhdysvaltojen käyttää maaperällään olevaa tukikohtaa Irakiin suuntautuneessa campaignissa vuonna 2003.

Turkki on kivi Naton kengässä eikä pitkän päälle välty siltä, että paineet kasvavat maan vipuamiseen irti koko liittokunnasta.

Turkki on ollut näihin asti tärkeä varsinkin Yhdysvalloille, jolla on Etelä-Turkissa ydinasetukikohta. Turkin suhteet ovat kuitenkin niin pahoin solmussa rajanaapurinsa Kreikan kanssa Kyproksen miehityksen vuoksi, että Kreikka on pakotettu pitämään varastoissaan noin 350 Leopard-panssarivaunun arsenaalia.

 

Suomi ja Ruotsi hyppäsivät ilman lippua Erdoğanin liikkuvaan junaan

Turkin vastahakoisuuden väitetään johtuvan maan sisäpolitiikasta ja Recep Tayyip Erdoğanin tarpeesta osoittaa suurta johtajuutta varmistaakseen jatkonsa presidenttinä.

On kuitenkin suuri virhe tehdä sisäpolitiikalla ulkopolitiikkaa tai ulkopolitiikalla sisäpolitiikkaa.

Erdoğanin mahdollinen vaalivoitto ei suurta suosiota nauti, mikäli hän saavuttaa voiton Turkin omat ulkosuhteet pilaamalla ja vaarantamalla Suomen, Ruotsin ja Naton turvallisuuden. Erdoğanin tapa halailla Vladimir Putinia riittää jo sinänsä Turkin Nato-luottamuksen murentamiseen, samoin Syyrian kurdeja vastaan tehdyt pommitukset.

Erdoğan on osoittanut suurten miesten solidaarisuutta paitsi Putinille, myös Unkarin Viktor Orbánille, jotka muodostavat nyt kolmen koplan.

Mikäli Turkki ei Suomen ja Ruotsin Nato-hakemuksia ratifioi, olisi oikein potkaista Turkki Natosta ulos. Siihen ei vain taida olla prosessia, mutta syitä on, ja tärkein niistä on Naton toimintakyvyn varmistaminen.

Kun sukset menevät ristiin mitättömän pienissä mielenilmauksia koskevissa asioissa, kuinka suurta eripura voikaan olla tärkeämmissä asioissa?

Ongelma ei ole kenenkään mielenilmaisijan tapa käyttää sananvapauttaan vaan Turkin reagointi siihen.

Taidokasta on ollut turkkilaisten tapa lavastaa yksittäisen protestoijan performanssista Ruotsin valtion virallista kantaa muka edustava kannanotto. Turkkilaiset diplomaatit ovat teeskennelleet kyvyttömyyttä erottaa yksittäisen ihmisen henkilökohtaista näkemystä Ruotsin valtiovallan mielipiteistä.

Asioita sekoittava assosiaatio on ollut tietenkin tahallista. Näin Erdoğanin tukijoukot ovat koettaneet saada nukenroikottajista ja koraanipolttajista retorisen warrantin eli verukkeen, tekosyyn ja näennäisoikeutuksen syvään pahastumiseen, uhriutumiseen ja sen mukaiseen omien kansalaistensa kiihottamiseen, tuen tarpeeseen ja suuren johtajan näyttelemiseen, ehkä myös säälin ja myönnytysten kiskomiseen osakseen.

Turkki yrittää käydä Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydestä basaarikauppaa. Tosiasiassa Suomi ja Ruotsi ovat jo täyttäneet Naton kriteerit, eikä Turkilla ole oikeutta asetella omia kriteereitään jäseneksi hyväksymiselle.

Kunnioitusta kyseisenlainen veivaus ei Erdoğanille tuo eikä taatusti helpota Turkin asemaa myöskään maan EU-suhteissa jatkossa. Turkki on kiristänyt EU:lta miljardien eurojen lunnaat uhkaamalla päästää Irakista ja Syyriasta saapuneet pakolaiset muuten Eurooppaan.

Kuinka hankalaa elämä EU:ssa olisikaan, jos Turkki olisi hyväksytty EU:n jäseneksi? Tätä rataa siitä ei koskaan tule mitään. Sekä EU:n omat ongelmat että Naton eripuraisuus osoittavat, että organisaatiot tulevat sitä toimintakyvyttömämmiksi mitä enemmän niihin sisältyy eri arvomaailmoja edustavia osapuolia.

 

Vaikutukset Suomen sisäpolitiikkaan

Turkin kyvyllä osoittaa ”solidaarisuutta” saattaa olla vaikutusta myös Suomen presidentinvaaliin.

Muistakaamme, kuka ajoi voimakkaasti Turkin liittämistä Euroopan unionin jäseneksi laajentumiskomissaarina ja Paavo Lipposen pääministeriaikana: Olli Rehn (kesk.). Tätä virhettä Keskustan lehti Suomenmaa jynssää nyt kaikin voimin pois tehden virkamiesmäisestä Rehnistä jonkinlaista rokkitähteä! Kirjoitin aiheesta muun muassa täällä.

Rehnin asiantuntemuksesta minulla ei ole korkeaa kuvaa myöskään energiapolitiikan yhteydestä. Tämän taikamaton päällä tuskin Suomen presidentiksi liidetään.

Entä mitä tehdä, jos Turkki ja Unkari ratifioivat Suomen jäsenyyden mutta eivät Ruotsia? Vaihtoehtoa on väläyttänyt Erdoğan itse ”hajota ja hallitse” -periaatteen mukaisesti.

Naton 28 maan sekä Suomen ja Ruotsin välisen yhteistahdon murtaminen olisi tietenkin voitto Moskovalle, joten eriaikaisuus olisi pahasta.

Suomen oma etu ja Naton etu vaativat, että tällaisessa tilanteessa Suomi hitsaisi liitoksen omin toimin kiinni eikä jäisi odottamaan Ruotsia, jonka ”turvallisuushuolten” korjaaminen voi kestää vuosia. Ottaen huomioon Ruotsiin pesiytyneen väestörakenteen siitä ei mahdollisesti koskaan tule mitään, vaan maa suistuu samanlaiseen anarkiaan, joka on tuttua Lähi-idän kaduilta.

Aiheista aiemmin:

Pitäisikö kebabit kieltää Suomessa? Turvallisuushuolet torjuttava tukkimalla terroristien tulo Turkista (2022)

Onneksi Turkki ei ole EU:n jäsen (2016)

Turkin sulttaani kumousuhan kohteena (2016)

Ihmisoikeudet Alepassa (2016)

Hirtetäänkö Suomen talous hiilikieltoon? (2016)

Nobelisteja (2006)

Suomen tulevaisuus ja hallituskoostumus ratkeavat suhtautumisesta maahanmuuttoon

Television uutisvirrassa nähtiin ja kuultiin 29.1.2023 todellinen maahanmuuttomarseljeesi. Yleisradion pääuutislähetyksen kärjessä saapui julistus, jonka mukaan hoitoalalla tarvitaan lisää ulkomaista työvoimaa.

Tuontityövoiman vaatiminen puhuttelee tietenkin hoitoalan ammattiliittoja, jotka ovat pääosin vasemmistolaisia. Sielläkin voisi huomata, ettei työvoimapula johdu ulkomaisen työvoiman puutteesta vaan kotimaisen työvoiman lähdöstä Suomesta ulkomaille. Ongelma ei ole maahanmuuton vähyys vaan maastamuuton paljous.

Pulaa ei tähänkään asti ole ollut työvoiman määrästä eikä laadusta Suomessa, vaan halvan työvoiman vähyydestä. Olisivatko ammattiliitot valmiita alentamaan palkkoja, jotta työtä kannattaisi teettää suomalaisilla pikemminkin kuin Kaukoidästä haalitulla halvemmalla työvoimalla? 

MTV3:n Kymmenen uutiset raportoi Kokoomuksen vaalikampanjan avauksesta, jossa Petteri Orpo tähdensi työperäisen maahanmuuton tärkeyttä. Hän sanoi talouden tasapainottamisesta näin:

”Se edellyttää työntekijöitä myös muualta maailmasta. Se joka ei tätä ymmärrä, hän ajaa Suomen talouden ja hyvinvoinnin alamäkeen.”

Tosiasia on, että tutkimusten mukaan työperäinen maahanmuutto on ollut Suomen julkisen talouden kannalta lähes kaikissa tapauksissa tappiollista.

Suomen Perustan ja Samuli Salmisen tekemät tilastotutkimukset (täällä, täällä ja täällä) osoittavat, että vain saksalaisten maahanmuuttajien tapauksessa työperäinen maahanmuutto on ollut voitollista julkisen talouden kannalta, ja sekin ainoastaan niukasti.

Se, joka ei tätä ymmärrä, ajaa Suomen julkisen talouden alamäkeen.

Negatiivinen tulos perustuu siihen, että siirtotyöläisten mukana tulee myös huollettavia, jotka syövät Suomen sosiaaliturvaa. Monet siirtotyöläiset verottavat tulonsa lähtömaahansa rekisteröityjen yritysten kautta, jolloin verotulot virtaavat ulkomaille ja päätyvät rikastuttamaan vieraita kansantalouksia. Näin on varsinkin rakennusalalla.

Ulkomaille rekisteröidyt terveydenhuoltoalan yritykset puolestaan hyötyvät suomalaisten veronmaksajien kustantamista palveluseteleistä mutta maksavat omat veronsa ulkomaille, jolloin verovaramme eivät jää rikastuttamaan omaa kansantalouttamme.

Tutkimukset osoittavat, että maahanmuuttajat kuluttavat Suomessa enemmän terveyspalveluja kuin työntekijöinä tuottavat, joten maahanmuutto ei kelpaa lääkkeeksi hoitajapulaan.

SDP:n mielestä perussuomalaiset ovat tämän todetessaan ”rasisteja”, ja valtamedia suurentaa väitteen otsikkoonsa ”faktana”. Kokoomuksen kognitiivinen sulkutila puolestaan estää puoluetta ymmärtämästä, että ulkomaalaisesta halpatyövoimasta yrityksille kertyvät pikavoitot kiertyvät lopulta myös yritysten maksettaviksi korkeampina veroina.

Harhaanjohtavan ja epäkriittisen uutisoinnin tarkoitus lienee sulkea perussuomalaiset tulevan hallituksen ulkopuolelle erilaisiin tekosyihin ja ideologisiin verukkeisiin vedoten.

Levylautasella pyörivät samat puhki kulutetut levyt kuin ennenkin, ja vaalien lähestyessä rasismisyytökset kovenevat. Ne voimistuvat niin kauan kunnes kaikissa puolueissa tunnustetaan, ettei maamme julkinen talous kestä nimenomaan maahanmuutosta johtuvia välittömiä ja välillisiä kustannuksia.

Kyse ei ole ainoastaan rahasta vaan maahanmuuttoa vaativien puolueiden halusta vaihtaa Suomen väestö muualta tulleisiin kansakuntiin pelkkien lyhytnäköisten ja oletustenvaraisten taloudellisten hyötyjen vuoksi.

Varsinainen ongelmahan pillee siinä, että suomalaiset eivät lisäänny, koska suomalaiset ovat havainneet, että lasten hankinta ei kannata tai ole mahdollista taloudellisen ahdingon takia. Lapsiin ei ole enää suomalaisilla itsellään varaa.

Syy siihen on vasemmistopuolueiden yhdessä korporaatioiden kanssa rakentama sosiaaliturvalainsäädäntö, jonka köyhyys- ja varattomuusihanteet takaavat täyden toimeentulon sosiaalietuusperäisille maahanmuuttajille mutta kiistävät sen työttömiksi joutuneilta Suomen kansalaisilta, joilla on vähänkin ”helposti rahaksi muutettavaa” omaisuutta.

Kun toimeentulotukea voi saada vain ehdottoman varaton henkilö, sellainen toimeentulotukijärjestelmä ei tue suomalaisia vähänkin jotain omistavia ihmisiä vaan ohjaa myös heitä hankkiutumaan mahdollisimman nopeasti täysin köyhiksi saadakseen tuloa jokapäiväisiin juokseviin menohinsa. Se suorastaan kannustaa heittäytymään sosiaaliturvajärjestelmän varaan voimaantumaan monien turvapaikkaturistien ja elintasoshoppailijoiden tapaan.

Perussuomalaiset julkaisivat äskettäin maahanmuuttopoliittisen ohjelmansa, jossa esitettiin rajoituksia työperäiselle maahanmuutolle ja tiukennuksia sosiaalietuushakuiselle maahanmuutolle. Aiheesta myös täällä ja täällä.