Tieteen ongelma ei ole vain ulkoinen vaikuttaminen vaan sisäinen politisoituminen

Tulin osallistuneeksi viime keskiviikkona Helsingin yliopistolla järjestettyjen Tieteen päivien avajaisiin. Paikalla puhunut tiede-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sari Multala (kok.) ilmoitti, että hän on antanut lakiesityksen, jonka mukaan Suomen Akatemian toiminta (pääasiassa tutkimusten rahoittaminen) ei saa jatkossa olla ristiriidassa kansallisen turvallisuuden, Suomen kansainvälisten velvoitteiden tai Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa.

Tieteen akateemikot reagoivat ja osoittivat ministerille kirjelmän, jonka mukaan

”[m]e allekirjoittaneet kaikki kolmetoista tieteen akateemikkoa olemme huolissamme esityksestä, joka rikkoo yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa harjoitettavan tutkimuksen vapautta. [...] Säännöksen taustalla olevassa hallituksen esityksessä on myös todettu, että tieteen vapauteen kuuluu sen harjoittajan oikeus valita tutkimusaiheensa ja -menetelmänsä. Tieteen suuntautumisen tulee toteutua ensisijaisesti tieteellisen yhteisön itsensä harjoittaman tieteen kritiikin kautta.”

Ihme, että tieteen akateemikoille ei tullut tämä mieleen silloin, kun edeltävän tiede- ja kulttuuriministerin Annika Saarikon (kesk.) sijainen, hiihtosuunnistaja Hanna Kosonen (kesk.), aloitti vyörytyksen Suomen Perustan julkaisemaa mediatutkimustani Totuus kiihottaa (2020) vastaan, jotta opetusministeriö perisi julkaisijalta takaisin kirjan tuottamiseen käytettyjä määrärahoja. Perusteeksi mainittiin, että tutkimuksessani ei edistetä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.

Ministeriö koetti saada taakseen tasa-arvolautakunnan ja muutaman valitsemansa oikeustieteilijän. Ministerin suureksi pettymykseksi tasa-arvolautakunnan puheenjohtaja professori Tuomas Ojanen kuitenkin ilmoitti lausunnossaan 14.8.2020, että ”yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta ei katso aiheelliseksi antaa pyydettyä arviota” ja ”[s]ananvapausnäkökohtien ja lainvalvontaroolinsa vuoksi tasa-arvovaltuutettu ei yleensä ota kantaa yksittäisten julkaisujen sisältöön.”

Perussuomalaisten vastaisista mielipiteistään tunnettu yliopistonlehtori Liisa Nieminen puolestaan joutui oikeustieteilijänä hänkin toteamaan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisestä 23.7.2020, että ”[t]uollaista vaatimusta ei kirjan kirjoittajalle tosin voidakaan laista suoraan johtaa.”

Tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara kirjoitti itsensä hilliten 18.9.2020, että ”[t]asa-arvovaltuutetun toimivaltaan ei näin ollen kuulu arvioida, noudattavatko valtionavustusten saajat niiden myöntämistä koskevissa laeissa tai muissa määräyksissä asetettuja tasa-arvovelvoitteita.”

Nämä epäilemättä hyvin hienot virkamiehet ja -naiset ilmeisesti huomasivat, että ei ole viranomaisten asia päättää siitä, mitä tieteilijät katsovat hyväksi sanoa tutkimuksissaan ja julkaisuissaan.

Tieteen vapaus on turvattu perustuslain 16 §:n 3 momentissa. Professori Pentti Arajärven mukaan

”[t]ieteen vapaus sisältää oikeuden itse määritellä tutkimuksensa aiheet, menetelmät ja julkaisemisen muodot. Tieteen vapaus ei koske vain yliopistoissa harjoitettavaa tiedettä vaan myös muiden oppilaitosten, erilaisten tutkimuslaitosten, tiedeinstituuttien ja itsenäisten tieteen harjoittajien vapautta.”

Näin ollen tieteen ja tutkimustoiminnan vapaus koskee myös ajatuspaja Suomen Perustaa ja minua yksilönä. Lisäksi sen turvana on perustuslaillinen (PL 12 §) sananvapaus, johon ”[...] sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.”

Tämän mukaan kielletty on myös vertaisarviointiin mahdollisesti sisältyvä ennakkosensuuri, ja sananvapaus on laissa turvattu a priori. Niinpä tästä poikkeaviin vaateisiin ei tule sopimusteitsekään taivutella, saati että ahdisteltaisiin rahoituksen takaisinperinnöillä.

Kirjaani vastaan suunnattu poliittinen hyökkäys perintätoimineen oli selvästi lain vastainen toimenpide, jolla vahingoitettiin sekä toimintaedellytyksiäni että tieteilijöiden yleistä halukkuutta esittää viranomaisten tai poliitikkojen näkemyksistä poikkeavia yhteiskuntatulkintoja.

Kirjoitin asiasta vastaanottotutkimuksessani Pavlovin koirat: Tieteellinen tuomio median byrokraattien kostosta (2022). Sanoin siinä, että ei ole tutkimuksessa arvostelemieni poliitikkojen, toimittajien eikä byrokraattien asia päättää teokseni merkityksestä oma lehmä ojassa.

Professori Timo Vihavainen totesi kirja-arviossaan, että ”Hankamäen tapaus ei ole enempää eikä vähempää kuin aikamme törkein yksittäiseen tutkijaan kohdistuva oikeusmurha.”

Ruumis kuitenkin elää. 

 

Tieteiden politisoitumisesta

Miten tämä liittyy ministeriön äskettäin esittämään tieteen vapauden kaventamiseen? Siten, että myös uudessa lakiesityksessä poliitikot ja viranomaisvalta ovat rajoittamassa tieteilijöiden vapautta sanoa sanottavansa hallitusvallasta riippumatta. Viranomaiset pyrkivät nyt siis eräänlaisiksi cancel-aktivisteiksi, joilla on huono maine läpi koko yhteiskunnan.

Kansallisen turvallisuuden edistäminen on tosin vastakkainen tarkoitusperä verrattuna erilaisten Silakkaliikkeiden ja varisverkostolaisten harjoittamaan uusvasemmistolaiseen maineterroriin.

Yhtä kaikki, molemmat pyrkivät kiristämään ideologista normiruuvia omalla tavallaan ja vahingoittavat siten rajoittamattoman kriittisyyden periaatetta, joka on falsifioitavuuden periaatteen edellytys. Sen mukaan epäilyttävätkin näkemykset (ja juuri ne) pitää voida ennakkoehdottomasti lausua, jotta niitä voidaan arvostella: vahvistaa tai kumota.

Tieteen tulosten päätyminen hyökkäyssotia käyviin tai niitä tukeviin maihin on tietenkin epätoivottavaa, mutta sen eliminoimisesta jo nykyisetkin käytännöt pitävät huolen.

Tieteen ongelma ei ole kuitenkaan viime aikoina ollut vain ulkoinen vaikuttaminen vaan sisäinen politisoituminen. Ongelma on sama, joka tunnetaan myös Yleisradiosta (aiheesta täällä).

Suomen Akatemiassa se näkyy vuonna 2014 perustetussa strategisen tutkimuksen neuvostossa, joka luotiin tuottamaan valtionhallitusta tukevaa tutkimusta ja joka on hallinnoinut jopa 60 miljoonan euron vuosittaisia määrärahoja. Sen tutkimusohjelmien pääteemat valitsee valtioneuvosto, joka nimittää neuvoston jäsenet.

Myös akatemian toimikuntien rahoituspäätökset ovat seurailleet ja myötäilleet poliittisia agendoja ja tendenssejä, ja akatemia on tukenut epäkriittisesti ja tarkoitushakuisesti muun muassa maahanmuuttomyönteisiä, feministisiä, kehitysmaapoliittisia, monikulttuuri-ideologisia, ilmastonmuutoksesta meuhkaavia ja yleensäkin vihervasemmistolle suopeita hankkeita (aiheesta täällä, täällä, täällä, täällä, täällä ja täällä). 

Rahoituspäätökset on tehty ulkomaisten lausuntojen mukaan johdetusti. Siitä ovat kärsineet ne aihealueet, jotka olisivat tärkeitä meillä täällä Suomessa. Esimerkiksi metsäasioita on käsitelty lähes yksinomaan globaalista ympäristönsuojelunäkökulmasta, ja kansantaloudelliset ja omaisuudensuojaan liittyvät näkökohdat on unohdettu kokonaan (kritiikkiä täällä).

Kunpa tieteen akateemikot puuttuisivat myös näihin vääryyksiin, jotta kaikki arvosteleminen ei jäisi vain oman aktiivisuuteni varaan. Mutta eipä taida uskallusta riittää, vaikka selkään taputtelijoita ja puukottajia on kyllä riittänyt. 

Sotaisana aikana kannattaisi taistella tieteen ja julkisen keskustelun suuremman vapauden puolesta eikä sitä vastaan.

Akateemista asiantuntemusta ylenkatsotaan

Huomiota herättää myös tapa, jolla ministerit ja muut kansan edunvalvojat pitävät julkisia virkoja ominaan ja jakelevat niitä puoluepoliittisilla kädenpuristuksillaan toisilleen eräänlaisiksi palkinto- ja eläkeviroiksi tai suojatyöpaikoiksi putoamassa oleville.

Esimerkiksi käy vaikkapa opetus- ja kulttuuriministeriössä olevan kansliapäällikön viran täyttäminen tai vastikään haettavana ollut Kelan pääjohtajan viran täyttö.

Molempien valintaa pidetään mediassa jo puolueiden kesken sovittuina. Esimerkiksi MTV3:n uutisissa tiedotettiin 14.1.2025, että Kelan pääjohtajaksi on työministeri Arto Satosen (kok.) rinnalle hakijoiksi ilmestynyt myös muita ”nimekkäitä” henkilöitä, jollaisiksi mainittiin entinen ministeri Annika Saarikko (kesk.) ja HUSin diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen (kok.).

”Nimekkyys” on merkillinen kelpoisuuden ja pätevyyden kriteeri, sillä lain mukaan jokaisella suomalaisellahan pitää olla nimi. 

Onko se sitten ”tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta”, että kaikki ovat kaikessa samalla viivalla? Juuri tässä kiteytyy kyseisten käsitteiden kompleksisuus, jota olen tarkastellut teoksissani filosofian näkökulmasta.

Tasa-arvon käsite sisältää paradoksin. Jos arvot ovat tasan, ei ole arvoja ollenkaan, sillä mitään ei voida tunnustaa toista paremmaksi, ja arvojen tunnistamiseksi täytyykin myöntää asioiden ja ilmiöiden eroavuus ja arvojen hierarkkisuus. Muutoin ajaudutaan yksiarvoisuuteen, eli tasa-arvototalitarismiin, joka polkee meritokraattista (ansioihin perustuvaa) oikeudenmukaisuutta. Se lieneekin ministerien toive.

Tosiasiassa tasa-arvon määritteleminen, kyseenalaistaminen ja uudelleen määritteleminen on meidän filosofien nimenomainen ammattitehtävä, eikä siihen pidä sekaantua hallinnollisilla määräyksillä. Tieteilijöille tulisi maksaa juuri siitä, että harjoitamme tieteellistä kritiikkiä, eikä siitä, että noudattaisimme viranomaisten käskyjä.

Kela on asiantuntijaorganisaatio, ja siksi myös minä tein hakemuksen pääjohtajaksi ja laitoin peliin oman nimeni ja asiantuntemukseni filosofina ja sosiaalipsykologina.

On vaarallista, jos Kelan johtoon nimitetään henkilöitä, joiden asiantuntemus nojaa pelkkiin mielipiteidenvaraisiin toiveisiin ja oletuksiin ihmisten työllistymisestä ja toimeentulosta, kuten Petteri Orpon hallitus ja sen ministerit, vieläpä ilman oikeuskanslerin kolmesti peräämää vaikutusten arviointia.

On irvokasta, että Kelan pääjohtajan palkka on yli 20 000 euroa, kun kyseessä on virasto, jonka asiakkaista suuri osa sinnittelee toimeentulon rajalla.

Ei ketään saksien kanssa juoksijaa tämän organisaation johtoon.

Myöskään virantäytöissä korostettu johtamiskokemus ei ole näyttö johtamistaidoista. Onhan Putinillakin paljon johtamiskokemusta, mutta se ei merkitse, että hänen hallintonsa olisi millään tavalla hyvä.

Tiedepolitiikasta aiemmin

Helsinki–Nepal all night long – Tiedepolitiikalla tehdään kehitysmaapolitiikkaa

Suomen Akatemia Nepalin työvoimarajoitteisilla keskikukkuloilla

Multicultitaurus, tiedecus, rahatonsiis

Totuus kiihotti Tampereen yliopistossa – Ajatuskuri palautettava tai työn sankariprofessuurit lopetettava

Suomen Akatemian rahahorna puhaltaa kuumaa ilmaa

Tieteiden uusvasemmistolaistuminen horjuttaa luottamusta yliopistoihin

Suomen Akatemia: vasemmistosoturien valheveli

 

Poliittisista tehtävänimityksistä aiemmin

Sitra: hillotolppa huvitteluliberaalien ja vihervasemmiston varjovaikuttajille

Poliittisesta korrektiudesta on tullut sosiaalista korruptiota – Sitran pöhöttyneisyydestä tehtävä loppu

Kansainvälisyyteen kaadetaan liikaa rahaa

Suomen valtiontalouden huono tila johtuu suureksi osaksi siitä, että kansainvälisyyteen on kaadettu liikaa rahaa.

Olemme olleet koko EU-jäsenyytemme ajan järjestelmän nettomaksajia (kolmea vuotta lukuunottamatta). Myös palautetut verovarat on EU korvamerkinnyt tiettyihin tarkoituksiin, kuten ilmastohankkeisiin, vaikka rahat olisi tarvittu tärkeämpään, kuten kansalaistemme sosiaaliturvaan ja terveydenhuoltoon. Suomen jäsenmaksu on suhteellisesti EU:n suurin, ja osuus kasvaa.

Suomen valtiolta on kiskottu miljardeittain varoja yhteisvelkoihin, takauksiin, ympäristöpoliittisiin hankkeisiin ja anekauppaan sekä luontodirektiivien toteuttamiseen. Samanaikaisesti koronarahastoksi sanotun elpymisrahaston rippeillä on tilkitty taloja kuumassa Italiassa ja Espanjassa.

Jäsenyytemme Natossa on hyväksi Suomelle, mutta korotetut velvoitteet uhkaavat raunioittaa kansantaloutemme ennen kuin toiset jäsenmaat ovat saavuttaneet Suomen tasoa omilla puolustuspoliittisilla investoinneillaan.

”Osuus bruttokansantuotteesta” on kelvoton indikaattori mittaamaan sotilaallisen varustautumisen laatua, koska jokaisen jäsenmaan väestörakenne, asukastiheys, maasto, sijainti ja taloudellinen suoriutumiskyky ovat erilaisia. Kyseessä on näennäisesti yhteismitallistava mutta todellisuudessa vertailemiseen kelvoton kriteeri. Silti sitä käytetään huolettomasti sekä mediassa että hallinnossa.

On unohdettu, että Euroopan maiden taloudelliseen romahduttamiseen Venäjän aloittama sotatalouteen siirtyminen nimenomaan tähtää, joten myös varustelukierteeseen ajautumista kannattaisi välttää.

Kansainvälisten sitoumusten puolesta kohkaaminen on maksatettu kansalaistemme hyvinvoinnin kustannuksella, kun hallitus on päättänyt leikata perusturvasta ja peruspalveluista. Tämä kaikki on ollut pois kansalaisten kokemasta turvallisuudesta.

Kun Venäjän-uhka jonakin päivänä väistyy ja lakkaa puristamasta Euroopan maita yhteen nippusiteen tavoin, harmonian havina EU:ssa todennäköisesti päättyy, ja euron valuviat, julkistalouksien krooninen rahoituskriisi ja valtioiden jättiläismäinen velkaantuminen pullahtavat jälleen esiin.

Suomen valtiontalouden konkurssitila johtuu suureksi osaksi liittymisestä euroalueeseen, itsenäisen rahapolitiikan menetyksestä ja kansainvälisistä sitoumuksista. Ruotsin vienti vetää paremmin siksi, että sillä on oma valuutta, jota se lepuuttaa alhaisella tasolla.

Katsokaas tuosta tai tuosta, mitä sanoin noin kymmenen vuotta sitten eräässä ystävällismielisessä haastattelussa, jossa kysyttiin Suomen taloudellisesta tilasta ja tulevaisuudesta. Kuinka kurjaa onkaan olla aina oikeassa...

Perusvaalipetos

Istuvan hallituksen ohjelma tuotti pettymyksen etenkin Perussuomalaisten äänestäjille, joihin leikkaukset ovat osuneet kipeimmin. Tämän merkiksi perussuomalaisella puolueella on vaikeuksia hankkia ehdokkaita kesän kuntavaaleihin, ja ehkä myös äänestäjiä. Väki virtaa pois puolueesta ilman, että ketään tarvitsee enää potkia.

Säästäminen sinänsä on hyvää politiikkaa, mutta ei pitäisi leikata alapäästä vaan yläpäästä. Perusturvaleikkaukset ovat monille perussuomalaisille perusvaalipetos.

Perussuomalaisten nykyiselle puheenjohtajalle liian pienet tuloerot ovat ongelma, ja siksi valtiovarainministeri haluaa kasvattaa tuloeroja leikkaamalla nimenomaan alapäästä. Perusteluksi esitetään, että ihmiset voisivat ”itse tehdä tilanteelleen jotakin”.

Näkemys sisältää epäsuoran väitteen, että työttömyydestä, eläkeläisyydestä, vammaisuudesta tai opiskelusta johtuva huonotuloisuus on tahallista, yksilön oman vastuun varaista ja korjattavissa omatoimisuudella. Niin ajatellessaan Purra tulee puhuneeksi Kokoomuksen pussiin ja itsensä pussin perälle.

Koska huonotuloisia ja vähävaraisia on enemmän kuin hyväosaisia, koppa tuskin tuolla argumentaatiolla jatkossa ropisee. Se jokin, minkä kansa saattaa keksiä tilannettaan parantaakseen, voi olla hallituksen poistaminen vallasta.

Perussuomalaisten piti olla kansallismielinen SDP ilman maahanmuuttoagendaa, vinkufeminismiä ja vihreää öyhötystä, mutta toisin kävi, ja puolueesta tuli yövartijavaltiota kannattavien minarkistien puuhamaa, jossa laaja julkistalous nähdään kielteisenä, vaikka suuri julkinen sektori on kansallista rikkautta ja toimii puskurina anarkokapitalistista ylivaltaa ja globalisaatiota vastaan.

Kokoomus on kiirehtinyt ihmisten elinoloja huonontavia uudistuksiaan, koska puolueessa pelätään, että Perussuomalaisten kenttäväki tekee käsijarrukäännöksen ja painostaa hallituksen kumoon.

Politiikkaa kapealla kauppiaan järjellä

Petteri Orpon hallitus on jatkanut internatsiststa politiikantekoa, joka näkyy esimerkiksi terveyspalvelujen yksityistämisenä. Sitä kautta julkisia varoja valuu yksityisille terveysasemille, jotka ovat suureksi osaksi kansainvälisessä omistuksessa, eivätkä varat jää rikastuttamaan omaa kansantalouttamme vaan vuotavat ulkomaille.

Metsäpolitiikkaamme ohjattiin jo edellisen hallituksen kätilöimänä Brysselistä, jossa ei ymmärretä, että metsä ei ole puisto.

Nykyinen hallitus tuhosi kansallisen asuntopolitiikkamme lopettamalla Ara-rahoituksen aso-uudisrakentamiselta, kahmaisemalla Valtion asuntorahaston varat budjetin tilkkeiksi ja leikkaamalla rajusti asumisen tukia.

Niiden loppusaajia ovat aina olleet rakennusliikkeet, joiden konkursseja hallitus on toimillaan edistänyt, ja myös asuntosijoittajilla on vaikeuksia saada rakkaita vuokrarahojaan. Olisivat lukeneet tämän siellä puoluejohdossa, jossa talouden keskinäisriippuvuuksista ei ole ymmärretty mitään. Perussuomalaisten ex-puheenjohtajan olisi kannattanut aikanaan miettiä, miksi hän ei nyt saakaan asuntorahastoihinsa kiertyviä asumistukia.

Marinin hallitus tuhosi valtiontalouden ratkoessaan sisäisiä erimielisyyksiään velkarahalla. Orpon hallitus tuhoaa kansalaisten henkilökohtaisen talouden, vaikka lääkäri ei saisi syyllistyä samaan kuin tauti.

Työttömyys on kasvanut vuoden takaisesta lähes 40 000:lla, vaikka napamies Orpo lupasi kasvattaa työllisyyttä sadallatuhannella.

Selvähän se, ettei leikkauksista seuraa uusia työpaikkoja, joihin toimettomat voisivat noin vain kävellä.

Kulttuurin tukia on leikattu, vaikka suomalainen kulttuuri on se arvokkain, jonka vuoksi myös valtion kannattaa olla olemassa. Monikulttuurisuuteen edelleen panostetaan RKP:n ja krisujen kädestä; surkeana esimerkkinä vaikkapa woke-elokuva Parvet, joka sai puoli miljoonaa euroa opetus- ja kulttuuriministeriön alaisen Elokuvasäätiön tuotantotukea mutta vain 88 katsojaa! Suomen Akatemian ja yliopistojen rahoittaminen on ollut poliittisen cancel-aktivismin rahoittamista, joka pitäisi canceloida.

Kokoomuksen tavoittelema työperäinen maahanmuutto on halventanut työvoimakustannuksia mutta nostanut suomalaisten kärsimän työttömyyden hoitomenoja, jolloin kulut julkiselle taloudelle ovat nousseet.

Sosiaaliturvahakuinen maahanmuutto puolestaan on syönyt leivän suomalaisten vähäosaisten pöydästä, kun työttömyysetuuksia ja asumistukia on saksittu maahanmuutosta johtuvien kokonaiskulujen nousun vuoksi.

Ongelmien juurisyille hallitus ei ole tehnyt mitään sellaista, mitä ei olisi tapahtunut ilman hallitusta.

Eipä ihme, että johtavat ministerit ovat saaneet kansalaisilta huonoja kouluarvosanoja.

Valot vielä palavat, vaikka keula on pinnan alla

Olin kerran (vuonna 2019) Perussuomalaisten ehdokkaana eduskuntavaaleissa tavoitellen talouspolitiikkaa, jolla olisi ajettu kansallista etua kansainvälisyyteen panostamisen sijasta.

Julkaisin tuolloin vaalikirjan ja poliittisen ohjelman. Sen voi edelleen lukea täältä.

Jos hallitus olisi tehnyt siitä poliittisen ohjelmakirjansa, Suomi olisi todennäköisesti parempi.

Hallituksessa on päässyt unohtumaan, että poliitikon työ olisi parantaa etenkin niiden suomalaisten elämää, joilla menee jostakin syystä keskimääräistä huonommin, eikä tehdä siitä entistä vaikeampaa.

Talous toimii omalakisesti, ja politiikan funktio on nimenomaan tasoittaa elintasokuiluja regulaatiolla ja subventioilla.

Sosiaaliturvasta ja terveydenhuollosta ei leikata nyt siksi, että kansalaisilla menee liian hyvin. Niistä leikataan siksi, että hallitustahoilla, byrokraateilla ja heidän kellokkaillaan menisi entistä paremmin.

He sanovat ”pelastavansa Suomea” mutta tekevät sen lähinnä omien eturyhmiensä hyväksi (onhan oma nahka toki se tärkein), ja pieleen menee, että rymisee. 

”Toisten rahoilla” elelevät niin kuninkaat kuin kauppiaatkin, mutta he tekevät sen leveämmin kuin toiset ihmiset, ja silloin tällöin tulee aika palauttaa myös valtioneuvoston linna takaisin veronmaksajille.

---

Vuodenvaihteessa presidentit esittelevät taitojaan kouluaineiden kirjoittajina, mutta kuunnellaanpa vielä, mitä sanottavaa Kekkiksellä on asioista (AI-velhon tekemä).

Seuraava on tehty ilman tekoälyä...

Kapealla kauppiaan järjellä tehdään Suomessa nyt aivan kaikkea.

Aiheista aiemmin

Fixit-valo palaa vihreänä

Kuinka Suomi korjataan? Arvopohja ja kokonaisvaltainen ratkaisu 

Horisontissa suuria muutoksia

Ensi vuosi tuo varmasti pieniä muutoksia ihmisten elämään. Trump palaa valtaan, Venäjän läpimurto uhkaa Ukrainaa, ydinsota varjostaa maailmaa, ja USA:n tuontitullit kumoavat maailman taloudellisen järjestyksen.

Tapahtuu myös suuria muutoksia, jotka aiheuttavat valtavia järistyksiä elämään.

Yksi niistä on, että HSL:n AB-kertalipun hinta nousee 2,95 eurosta 3,20 euroon.

Tämä on seuraus vihreästä kaupunkipolitiikasta. Rahaa on haaskattu raideliikenteen kehittämiseen ja Suomen suurimman sillanrojaleen rakentamiseen.

Minulla ei ole ollut tähänkään asti varaa matkustaa julkisilla kulkuvälineillä.

Täytyy kai hommata yksityisauto, sillä automatkat tulevat halvemmiksi, vaikka pensa maksaa mansikoita ja kadunvarsipysäköinnistä on tehty mahdotonta täällä Jätkäsaaressa.

Vihreä kaupunkipolitiikka kimaltaa kuin timantti pyllyssä myös energiasektorilla. Hiilivoiman lopettaminen on nostanut kaukolämmön hintaa ja tehnyt asunnoista kylmiä.

Helsingin Energia kerää hallituksen vihreän puheenjohtajansa Atte Harjanteen ruoskimana pääomia meriveden lämpötalteenoton ja muun fantastisen infrastruktuurin rakentamiseen, vaikka tämä kaikki on suuruudenhullua ja kaupunkilaisten taloudellisten etujen vastaista.

Voipi olla, että ensi kesän kuntavaalit tuovat suuria muutoksia vihreään kaupunkipolitiikkaan, jolla Helsingin kaupungin talous on tuhottu ja lihavat vuodet ovat takana.

Iivana ahkerana – Valtiollinen terrorismi pysäytettävä

On kenties lottovoitto syntyä Suomeen, mutta tappio saada naapurikseen terroristivaltio Venäjä.

Iivana on ollut jälleen ahkerana.

Iskivät joulupäivänä rajusti Ukrainaan. Varjolaiva katkoi Suomen ja Viron välisen Eastlink 2 -merikaapelin ja vaurioitti neljää tietoliikennekaapelia. Ampuivat alas myös Azerbaidžanilaisen matkustajakoneen.

Kiinalaisomistuksessa oleva alus vahingoitti Suomen ja Viron välistä Balticconnector-kaasuputkea jo viime vuoden lokakuussa, jolloin myös Ruotsin ja Viron välinen tietoliikennekaapeli vaurioitui. Syyskuussa 2022 räjähtivät Nord Stream 2 -kaasuputket.

Yhteydet toimivat kyllä muutoin, ja minä yhdistän tekijätahoksi Venäjän.

On viranomaisten viisautta sanoa kuin Dupondit, että ”eivät ne kaapelit itsestään katkea”.

Toimittajat puolestaan toistelevat varovaisissa katsauksissaan, että ”tämä asiasta nyt tiedetään”.

Kaikki kuitenkin ymmärtävät, että kyseessä on valtiollinen terrorismi, joka viittaa Venäjän aloittamaan hyökkäyssotaan Ukrainassa ja aggressiivisuuteen lähialueilla. 

Suomen ja muiden Nato-maiden poliitikot harjoittavat tietenkin pragmaattista järkeä pitäessään suunsa supussa niin kauan kunnes rikostutkinta valmistuu, eivätkä syyttele suoraan Kremliä.

Hiljaisuus Venäjän suuntaan ei johdu nyt suomettumisesta vaan siitä, että halutaan välttää Venäjän tarjoukset ”tapausten selvittämiseksi”.

Ei rikosten selvittämiseen pidä kysyä syyllisiä eikä epäiltyjä.

Asia siirtyy ulkopoliittiseen viitekehykseen vasta sitten, kun rikostutkinta on tehty ja syytteet nostettu. Mutta käytännössä on reagoitava proaktiivisesti: jo ennen.

Suomen kielioppia rikkovat ”mukavuuslippulaivat” ovat eräänlaisia merirosvoaluksia ja aavelaivoja, jotka seilaavat Suomenlahdella.

Niillä kuljetetaan hiilivetyjä hämärämaihin, joissa pakotteiden alaisia tuotteita kaupattaneen välittäjämaiden kautta myös EU:ssa toimiville energiayhtiöille.

Jos liikenne pysäytetään, öljyn maailmanmarkkinahinta nousee, mitä inflaatiokehitys vähiten kaipaa.

Toisaalta mikäli kulkueen sallitaan jatkua, jonakin päivänä paikantimensa sammuttanut ankkurinlaahaaja osuu sumussa Suomen ja Viron väliseen autolauttaan, jolloin keulaportti murtuu ja alukset uppoavat hetkessä öljynsekaiseen mereen.

Kyse on hurjasta turvallisuusuhasta ja ympäristövahingon mahdollisuudesta, jolloin rantavaltiot ovat asiassa toimivaltaisia, eikä selvittämiseen tarvita laivojen lippuvaltioiden suostumusta. Osa niistä voi olla myös mukana sabotaaseissa.

Venäjä levittää sotansa Itämerelle, mikäli sen sotalaivat alkavat saattaa Venäjän rahtia kuljettavia sabotöörialuksia.

Niinpä toivomus Naton neljännen artiklan soveltamisesta (jäsenvaltioiden koolle kutsumisesta) ei ole liioiteltu. Itämeren rantavaltioissa olisi otettava pakkokeinot käyttöön Venäjän manipuloiman hybridisodankäynnin ja valtiollisen terrorismin lopettamiseksi.

Poliisiratsiaan pysäytetty varjolaiva Eagle S on tutkittavana, ja suuri määrä Venäjän muita varjolaivoja (kuvassa oikealla) on ryhmittyneenä Suomenlahdelle tutkintaa peläten ja ilmeisestikin ankkuri pohjassa.

Myönteistä Putinin joululahjassa on, että Kremlin lehdistösihteeri Dmitri Peskov on mykistynyt kiukusta, kun sabotaasi ei mennytkään ihan putkeen, ja defenestraatio uhkaa. Ironista on, että sähkönhinta suomalaisille saattaa laskea, kun vienti Viroon vähenee.

Auringonpaistetta ja läpivalaisua varjolaivoille!

 

Aiheesta aiemmin

Putkimies Putinin nilkkimäinen temppu

Monikulttuurisuus vastatuulessa

Monikulttuuri-ideologian toimeenpano ei vaikuta nyt etenevän aivan suunnitellusti Saksassa, jossa saudiarabialainen psykiatrian erikoislääkäri käytti vuokra-autoa niittokoneena ja ajoi väkijoukkoon joulutorilla. Onneksi vain muutama kuoli ja pienehkö määrä (< 200) ihmisiä loukkaantui.

Tämä lienee se kohtuullinen hinta, joka maahanmuuton eduista ja hyödyistä on maksettava. Berliinissä vuonna 2016 sattuneesta samantapaisesta ajelusta olikin jo aikaa. Isis-terroristeille uskollisuutta vannonut tunisialaismies tappoi tuolloin rekalla 12 viatonta ihmistä.

Erikoispiirteenä Madgeburgin tapauksessa on, että media syyttää tekijän jakaneen maahanmuuttokriittisen Alternativ für Deutschland -puolueen informaatiota ja esittäneen itsekin maahanmuuton arvostelua. Hänen sanotaan paenneen lähtömaansa uskonnollista sortoa mutta toisaalta varoitelleen toisia pakolaisia muuttamasta Saksaan, jonka hän on väittänyt islamisoituvan ja islamisoivan koko Eurooppaa.

Mediassa terroritekoon syyllistynyt esitetään puun ja kuoren väliin joutuneena kahden maailman kansalaisena, jolla on suo siellä, vetelä täällä.

Syyt kaadetaan AfD:n päälle, ikään kuin juurisyytä (haitallista maahanmuuttoa) vastustava puolue olisi syypää siihen, että maahanmuutto ei sovikaan Euroopan maihin.

Lääkäri päätti, että autolla väkijoukkoon ajaminen auttaa, niin kuin arkkitehti päätti vuonna 2001, että törmääminen lentokoneella rakennukseen lievittää. 

Lääkärin olisi kannattanut opiskella logiikkaa, rationalisti kun on. Islamilaista sortoa paenneen järkeisusko lieneekin nyt niin innokasta, että hän on katsonut parhaaksi vastustaa islamisaatiota vastaterrori-iskulla.

Yhtä kaikki, islamia puolustetaan ja vastustetaan samalla metodilla, jota sovelletaan siksi, että miekkalähetys ja sen edustajat ylipäänsä ovat täällä.

Paikallisviranomaisia moititaan sitten siitä, ettei kukaan tullut pystyttäneeksi betonipors... unelmaesteitä torille. Nähdäkseni jokaisen pitäisi voida viettää joul... juhlapyhää rauhassa riippumatta siitä, mitä uskontoa edustaa vai edustaako mitään.

Minun on vaikea sanoa, mistä kyseinen viha kumpuaa. Mutta sen tiedän, että minua ei ole vihannut koskaan kukaan sellainen, jonka kanssa haluaisin vaihtaa paikkaa.

Eräät valopäätoimittajat ovat väittäneet, että turvallisen yhteiskunnan puolustaminen ja väestönvaihtoon tähtäävän kulttuurisodan vastustaminen ovat rakenteellista rasismia.

Sitten kaikki taputtivat.

---

Päivitys 1.1.2025: Monikulttuurisuus on vastatuulessa myös New Orleansissa.

Hallitus ulosmittaa suomalaisten kodit asumistukileikkauksilla

Kuolonmusta hallitus vei jo viime vuonna läpi hallitusohjelmaan kirjaamansa suunnitelmat, joiden mukaan yleinen asumistuki lakkautetaan omistusasukkailta kokonaan, ja uudistus astuu voimaan ensi vuoden vaihteessa.

Tämä tarkoittaa, että matto vedetään alta tuhansilta suomalaisilta. Lisäksi hallitus alensi asumistukien tasoa, vaikka asuminen on kallistunut kymmeniä prosentteja.

Hallitus on nyt tekemässä yleisen asumistuen kaikille tuen saajille varattomuusehtoiseksi. Myös eläkkeensaajien asumistuen varallisuusharkintaa aiotaan kiristää, eli pieneläkeläisten ahdinkoa pahennetaan entisestään (esitykset täällä ja täällä ja käsittelyn tila täällä).

Asumistuen poistaminen omistusasukkailta on järjetöntä, koska asumistukea on myönnetty tähänkin asti vain asumisen hoitokuluihin, kuten hoitovastikkeisiin, jotka ovat vuokria alemmat. Kun omistusasukkaita painostetaan myymään kotinsa ja muuttamaan vuokralle asumaan, asumistukimenot todennäköisesti nousevat, joten säästöä valtiolle ei synny.

Toimenpide on sikamainen läimäytys omistusasukkaita kohtaan ja kertoo virheellisestä käsityksestä, että omistusasukkaat ovat varakkaita, joita sopiikin kiusata. Velkaisista kodeista voi jäädä pakkomyyntien jälkeen luu käteen ja luottotappioita pankeille, ja jälleen avautuu vaateita jopa pankkitukeen.

Kelan laskelmien mukaan varallisuusharkinnan lisääminen lakiin säästää valtion menoja vain noin 8 miljoonaa euroa mutta lisää Kelan etuuskäsittelyyn kuluvia menoja 4,8 miljoonalla, ja lisäksi kasvavat toimeentulotuen menot (aiheesta eduskuntakeskustelussa).

Istuva hallitus ei tiedä, mitä tekee. Tai jos tietää, se ampuu itseään ja kansalaisia tahallaan koipeen.

Hallituksen esitys on omaisuudensuojan ja yhdenvertaisuuden vastainen ja kyseenalaistaa oikeusvaltioperiaatteen. Se on myös irvokkaassa ristiriidassa Kokoomuksen, Perussuomalaisten ja Kristillisdemarien julistusten kanssa; nämä kun ovat esiintyneet kotien ja omaisuuden suojelijoina.

Olisi mielenkiintoista selvittää, mitä asioista ajatellaan niissä rintamamiestaloissa ja kaupunkien lähiöissä, joissa asuu paljon perussuomalaisia. Asumistukileikkauksilla hallitus piiskuroi kodeistaan kokonaisia perheitä ja lisää sosiaalista ahdinkoa.

Yleiseen asumistukeen liitettävä varattomuusehto ohjaa kansalaisia hankkiutumaan mahdollisimman pian varattomiksi saadakseen perusturvaa jokapäiväisiin asumiskuluihinsa.

Esitys tekee asumistuesta toimeentulotuen tapaisen sosiaalisen loukun, josta ei ole motiivia nousta paremmille päiville.

”Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat” nykyinenkin hallitus ruokkii toimeentulotuella, jota ei leikata vaan johon tehdään jopa indeksikorotukset! Sitä eivät kuitenkaan saa tavalliset ihmiset, joilla on vähänkin varallisuutta.

Toiseksi ja kolmanneksi huonoimmassa asemassa olevat tulo- ja varallisuuskymmenykset pudotetaan mustaan aukkoon, kuten sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijaryhmä on todennut.

Asumistukeen lisättävä varattomuusehto ja varattomuusharkinta estävät vuokralla asuvia kartuttamasta pääomaa omistusasunnon hankkimiseen. Siten ne johdattavat suomalaisia ihmisiä ylisukupolviseen ja periytyvään köyhyyteen sekä tukevat vuokranantajien ja kiinteistökeinottelijoiden pyrkimystä tehdä asukkaista kaleeriorjia ja torppareita. ASP-tiliä koskeva poikkeus ole riittävä, koska sillä on ikärajat.

Asumistuen huononnuksilla hallitus ulosmittaa keskiluokkaisen väestön ja valkokaulusköyhälistön kodit valtionvelkojen tilkkeiksi samalla, kun se junailee verohelpotuksia kovapalkkaisille ja kaikkein varakkaimmille.

Edellinen hallitus romutti Suomen valtiontalouden vihreällä idealismilla. Nykyinen hallitus puolestaan tuhoaa kansalaisten henkilökohtaisen talouden, eikä napamies Petteri Orpon hallitus ole pystynyt luomaan leikkauksilla Suomeen yhtään uutta työpaikkaa. Sen sijaan työttömyys on kasvanut vuoden takaisesta 38 000:lla.

Väite, että perusturvaan ei kajota, oli hallituspuolueiden suurin kusetus ja merkittävin vaalivale, sillä hallitus aloitti juuri siitä.

Yleisen asumistuen leikkaukset ovat leikkauksista pahimpia, sillä ne ovat johtamassa katastrofeihin asukkaiden elämässä. Opiskelijat limbotaan yleisestä asumistuesta opintotuen asumislisän piiriin. Eläkeläisten asumistuki puolestaan alenee noin 203 000 eläkeläiseltä, myös takuueläkeläisiltä, jotka muutenkin sinnittelevät toimeentulon rajalla, ja 7 600 pieneläkeläistä menettää asumistukensa kokonaan.

Sen sijaan hyvää työeläkettä saavien eläkkeisiin tehdään ”kannustaviksi” sanottuja indeksikorotuksia, ikään kuin muut eläkeläiset voisivat vaikuttaa työuraansa jälkikäteen ahkeruudella. 

Leikataan alapäästä, kun pitäisi leikata yläpäästä.

Myös asiaan liittyvä yhteiskuntapsykologia kituu kuin kumolleen käännetty kilpikonna. Hallitus näyttää ajattelevan, että jatkuva uhattuna oleminen vapauttaisi kansalaiset parhaaseen toimintaan, vaikka perusturvan leikkaaminen vie lattiat alta ja syöksee ihmiset synkkyyteen.

Kapealla kauppiaan järjellä toimivan Kokoomuksen kannat arvattiin kyllä jo vaalien aikaan, ja näätämäisimmin asiassa onkin menetellyt perussuomalainen puolue, jonka tavoitteena on ollut eläke-eriarvoisuuden lisääminen siitä asti, kun raikulipojat ja -tytöt saivat puolueessa vallan Timo Soinin jälkeen.

Riikka Purran on kenties turvallista matkustaa Petteri Orpon povitaskussa, mutta haluaisinpa nähdä valtiovarainministerin kilauttavan omien äänestäjiensä emalimukiin yhdenkin niin sanotun lesken rovon. Sellaista päivää ei tule. Mutta tulee päivä, jona puolet persuedustajista putoaa palisanterituoleiltaan takaisin työntelemään potkukelkkaa pakkaseen, joten heidän kannaltaan on samantekevää, vaikka äänestäisivät leikkauksia vastaan.

Olen samaa mieltä oppositiopuolueiden kanssa siitä, että kaikki perusturvaan kohdistuneet leikkaukset olisi peruttava hyödyttöminä, sosiaalisesti rapauttavina, kotimaista kulutuskysyntää vähentävinä, asuntokurjuutta lisäävinä ja suomalaisia ihmisiä runtelevina.

Istuva hallitus ei ole sinimusta, vaan se on kokomusta. Kokoomusta äänestäneitä saattaa ministerien kilpajuoksu saksien kanssa innostaa, mutta muille suomalaisille se on kuolemaksi.

 

Jukka Hankamäki

FT, VTT

sosiaaliturvan järjestelmäasiantuntija

Päivitys 11.12.2024: Hallituspuolueiden edustajat hyväksyivät asumistukien huononnukset, jotka vietiin PeV:ssa läpi esitystä tukemaan valikoitujen puolueellisten asiantuntijoiden deduktiivisilla lausunnoilla ilman kansalaisten elämäntilanteisiin ja talouteen liittyviä empiirisiä tutkimusnäyttöjä. Vaikuttaa siltä, että asuntoperusoikeudet ovat purukumia ja sosiaaliset faktat viranomaismielipiteitä, joita muunnellaan poliittisten tavoitteiden mukaisesti, kunhan vain oma palkka tai eläke juoksee.

Päivitys 13.12.2024: Sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru pahoinpideltiin kadulla (ilmeisestikin) siksi, että hän vastusti hallituksen esittämiä leikkauksia. Olipa motiivi poliittinen tai ei, tapaus osoittaa, millaisella tyylillä hallitus ja sen taustajoukot asioitaan ajavat. Perusturvaleikkaukset ovat rakenteellista väkivaltaa, ja riitainen sosiaali- ja terveysvaliokunta on nyt ”yhteiskunta pienoiskoossa”.

---

Perusturvaleikkauksista aiemmin

”Kaikkein heikommassa asemassa olevia” puolustava retoriikka uhkaa tuhota suomalaisen keskiluokan

Sosiaalipoliittinen katastrofi on ovella: yleistuki voi romuttaa työttömysturvan keston ja tehdä varattomuusvaatimuksista sosiaaliturvan ehdon

Kehysriihessä kansalaisille toinen silmä mustaksi 

Hallitus heittää kotioville hevosenpään

Miksi asumistukea ei pidä leikata? – Kyseessä nykyhallituksen ”taksiuudistus”

Kokoomuksen näkemys kannustamisesta

Perussuomalaiset kokoomuslaisen politiikan vankeina 

Perussuomalaiset ei ole enää kansanpuolue – Hallitusvalta vei hakoteille

Hallituksen keltainen kirja: täyttä kuraa!

Asuntopolitiikasta aiemmin

Asuntopoliittinen skandaali: hallitus lyömässä aso-asukkaita puukolla selkään

Välikysymys hallitukselle aso-asukkaiden hylkäämisestä ja  aso-yhtiöiden rahoituksen pettämisestä

Näpit irti asumisoikeusasukkaiden oikeuksista!

Kirjoitukseni Kaleva-lehdessä (7.11.2023)

Lausuntoni asumistukea koskevan lain huononnusesityksestä sosiaali- ja terveysministeriölle (17.9.2023)

Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa

Kokoomus haluaa räjäyttää suomalaisten kodit

Diktaattorista pakolainen

Syyrian niin sanotulle presidentille Bašar al-Assadille kävi kuten diktaattoreille yleensä, ja hänet syöstiin vallasta. Pakolaisuuden tekijästä tuli turvapaikanhakija.

Historia osoittaa, että diktatuurit kestävät usein kahden sukupolven ajan, mutta kolmatta harvoin nähdään vallassa. Al-Assadin dynastia oli toisessa vaiheessa. Ensimmäinen luo diktatuurin, toinen paisuttaa sen, ja kolmas tuhoaa. Saa nähdä, kuinka käy Kimin itsevaltaiselle suvulle Pohjois-Koreassa.

Al-Assadin yllätyksellisestä syrjäyttämisestä on iloittu laajasti länsimaissa, sillä hän oli Putinin liittolainen ja on tarjonnut Venäjälle sotilaallisen jalansijan Välimerelle laivasto- ja lentotukikohdan muodossa.

Harvoin on kuitenkaan ilo niin lyhytnäköistä kuin nyt. Vähemmän on puhuttu siitä, mitä tulee tilalle. Al-Assadin sivuuttivat ääri-islamilaisten jihadistien johtamat kapinalliset, joilla on yhteyksiä terroristijärjestö al-Qaidaan, ja vallankeikausta pidetään yllä asein. Sutta paetessa saattaa tulla karhu vastaan.

Pahuus jatkunee uusilla nimillä, eikä demokratiaa niin vain rakenneta maahan, joka on täynnä etnisiä ja uskonnollisia riitoja, ja kansanvallan perinne puuttuu.

Tapaus antaa näyttöä valtiaiden tuolien horjahtelevuudesta ja siitä, kuinka saattaa käydä myös Putinille, jolle Syyrian menetys oli arvovaltatappio. Muutoinkin Lähi-idän ikuinen ”kriisi” saa vain bensaa liekkeihin, kun Israel turvaa asemiaan, Palestiina palaa, Iranissa kytee, ja Turkin sekä kurdien kahnaukset muodostavat Syyrian naapureille motiivin möyriä alueella.

Aiheesta aiemmin

Ihmisoikeudet Alepassa (2016)

---

Päivitys 9.12.2024: Suomi päätti keskeyttää turvapaikkahakemusten käsittelyn niiden epäperäisyyden vuoksi muttei lopeta hakemusten vastaanottamista. Keskeytyksen pitäisi nähdäkseni olla pysyvä. Oikeus muuttaa Suomeen ei ole subjektiivinen oikeus, johon kenellä tahansa olisi ilman muuta oikeus. Jokaisella maalla pitäisi olla oikeus päättää itse siitä, keitä se päästää alueelleen oleskelemaan. Asia nähdään väärin, mikäli suojelun tarvetta pidetään valtioita velvoittavana. Myös monilla Suomen kansalaisilla esiintyy tarvetta päästä toisiin maihin, vaikka (ja koska) Suomi ei pysty takaamaan toimeentuloa edes omille kansalaisilleen, joten maallamme ei ole velvoitetta tarjota sitä muualta tuleville. On palautusten aika.

Perusturvasta leikataan – Linnan juhliin kipataan

”Meno on valtionbudjetissa vähäpätöinen”, sanotaan aina kun on tarpeen puolustella valtaapitävien edustusmenoja, onpa kyse pääministerin aamiaislaskuista tai Linnan juhlien kuluista.

Samalla kun kansalaisten taloudellista ahdinkoa kiristetään ennennäkemättömän röyhkeillä perusturvaleikkauksilla, tasavallan presidentin itsenäisyyspäiväjuhliin on pidetty tarpeellisena polttaa entistä enemmän rahaa. Hintalappu yhden illan kekkereille nostettiin tänä vuonna 310 000 euroon.

”Kulu on tarpeellinen ja suorastaan välttämätön”, sanovat porvarit, samppanjasosialistit ja kaviaarikommunistit yhteen ääneen, kun menoilla viihdytetään heitä itseään, eikä näkemyksissä ole juuri eroa oikeiston, keskustan ja vasemmiston kesken.

Samanaikaisesti kun Mäntyniemen remonttiin tuhlataan peräti 55 miljoonaa, hallitus olettaa saavuttavansa kansalaisten asumistukileikkauksilla noin 250 miljoonan säästöt. Yhdelle virka-asunto – satatuhatta kansalaista toimeentulotuelle. Eikä säästöä synny yhtään!

Tämä on suoraan Kokoomuksen pelikirjasta, ja Perussuomalaisia viedään kuin mätää kukkoa.

Juhlien keskellä ei ole sopivaa unohtaa sitäkään, että kansanedustajien palkkoja nostettiin äskettäin 7,9 prosenttia, ja huonosti toimeentulevien kansalaisten ostovoimassa on tapahtunut romahdus inflaation ja leikkausten vuoksi.

Suomessa tehdään kai äänestyspäätöksiä sillä perusteella, minkä puolueen edustajilla on kauneimmat vaatteet.

Kun maassa oli lama ja noin 100 000 työtöntä 1970-luvulla, Kekkonen julisti hätätilan ja vaihtoi Cadillacinsa Saabiin osoittaakseen, että suuri liideri tietää, missä mennään. Teko oli vain symbolinen, mutta se osoitti vastuuta ja johtajuutta, jota nykyiseltä kuolonmustalta hallitukselta puuttuu.

Nykyinen urheileva presidentti allekirjoittaa hallituksen eteen tuomat leikkuulait, koska ne ovat lähtöisin hänen omien joukkuepelaajiensa kynistä.

Tilanteessa, jossa ihmiset kaipaisivat elämäänsä valoa, luottamusta ja tulevaisuudentoivoa, pikimusta hallitus lyttää kansalaiset perusturvaleikkauksilla täysin länään.

Eipä ihme, että erilaisten vaihtoehtotempausten suosio itsenäisyyspäivisin kasvaa.

Miten päästä ulkopoliittisesta vastuusta kuin koira Venäjästä?

Kirjoitin jo teoksessani Totuus kiihottaa (2020) myös ylirajaisen paritumisen ja kaksoiskansalaisuuksien ongelmallisuudesta.

Johtopäätöksilleni saatiin lisänäyttöä, kun eduskunnan ulkopoliittisen valiokunnan puheenjohtajan Kimmo Kiljusen (sd.) katsottiin ”jääneen kiinni” Venäjää myötäilevistä kannanotoistaan. Lokakuussa tapahtuneen asian toi julkisuuteen Helsingin Sanomat viime torstaina.

Kiljunen oli mennyt lipsauttamaan eräässä suomenvenäläisten järjestämässä tilaisuudessa, että hänen mielestään Venäjän-raja pitäisi avata henkilöliikenteelle. Motiivikseen hän selitti, että hänen nykyinen vaimonsa on venäläinen. 

SDP:n eduskuntaryhmä kyynelehti sitten ”inhimillisyyden” ja Kiljusen puolesta, joka sanoi tunnustavansa vastuunsa (eli syyllisyytensä) ja erosi omasta aloitteestaan ulkopoliittisen valiokunnan johdosta.

Lehdissä epäiltiin, että Alexander Stubbin ulkopoliittinen johtajuus on kadoksissa, kun hän ei paremmin suitsi sanomisia. Sitä ei huomattu, että myös Stubbin puoliso on ulkomaalaistaustainen, tosin toiselta ilmansuunnalta.

Julkisen ja yksityisyyden sekoittumista koskeva herkkyys muistuttaa eturistiriitojen esiinnoususta ulkopoliittisissa konfliktitilanteissa. Huonoa muoti-ilmaisua käyttääkseni asiat ”menevät tunteisiin”.

Olin taaskin täysin oikeassa paljon kehutussa ja parjatussa kirjassani Totuus kiihottaa, jota tarjosin aikoinani Suomen kustannusyhdistykselle Tieto-Finlandia-ehdokkaaksi.

En vastustele rajatonta rakkautta, mutta totean erään tosiasian: ylirajainen pariutuminen on riski ulkopoliittisissa johtotehtävissä, koska se luo riippuvuutta ja intressiristiriitoja sekä kytkee tunnekahleisiin.

Supo ei ehkä pidä riskinä ulkopoliittisten liiderien petipuuhia, koska se epäilee, vakoilee ja suojelee heitä epäsuoran kontrollin merkiksi muutenkin kellon ympäri. ”Uhkana” poliittisen valvonnan kyylät pitävät tavallisia kansallismielisiä ja isänmaallisia ihmisiä, jotka haluavat muistella itsenäisyyttämme pian lähestyvässä 612-tapahtumassa.

Ei ole pitkäkään aika, kun edellisen ulkopoliittisen valiokuntakokoonpanon puheenjohtaja Mika Niikko (ps.) painostettiin eroamaan valiokunnan johdosta, koska hän oli mennyt tviittaamaan, että Emmanuel Macronin tai jonkun muun pitäisi astua julkisuuteen ja sanoa, ettei Ukraina liity Natoon; muuten neuvottelut eivät etenisi Venäjän näkökulmasta (aiheesta täällä).

Niikko lähti valiokunnan pöydän päästä kuin talkkari jäiseltä peltikatolta. Tosin tuossakin oli kyse vain ääneen ajattelemisesta. Totta kai kaikissa maailman neuvotteluissa on punnittava asioita myös vastustajan näkökulmasta ja koetettava saada vastustaja uskomaan, että sopeutuminen, mukautuminen ja myöntyminen olisivat myös vastustajan oman edun mukaisia tapoja toimia.

En puolustele entistä kansanedustajaa Mika Niikkoa, eikä minulla ole myöskään Kimmo Kiljusen ulkopoliittisesta arvostelukyvystä korkeaa kuvaa. Kiljunen vastusteli Natoon liittymistä Ukrainan sodan alkamiseen asti, ja hänet tunnetaan Ottawan miinakieltosopimuksen alullepanijana.

Silti hänen on annettu toimia pitkään sosiaalidemokraatien poliittisella mandaatilla ulkoministeriön korkeissa viroissa, eikä Kiljusen tahdittomuus liudennu mihinkään krooniseksi lavastettuun vastarannankiiskin rooliin, kuten Yleisradion toimittaja yrittää henkilöjutussaan.

Itse en myötäile vähääkään Venäjää, vaan esitin penseitä näkemyksiä venäläisten jalkautumisesta Suomeen jo kauan ennen Ukrainan sotaa (aiheesta esimerkiksi tässä kirjoituksessani). Kiittelin myös rajapuomien lukitsemisesta viime kesänä (aiheesta tässä kirjoituksessani).

Mikä nyt on se varsinainen opetus? Totuuden sanotaan olevan sodan ensimmäinen uhri. Kriisiaika on ilmeisesti ”mennyt tunteisiin” niin vahvasti, että se on suitsinut sananvapauden seinänrakoihin, ja vain tietynlaisia mielipiteitä saa sanoa. 

Tämä näkyy myös julkaisupolitiikassa, jossa palkitaan monikulttuuri-ideologiaa levittäviä teoksia, vaikka juuri niiden sisältämä maahanmuuttoevankeliumi on ongelmien ydin. 

Kielletyiksi tuomituissa mielipiteissä ei puolestaan ole ongelmallista se, että näkemyksensä sanoo, vaan vaan se, että todella ajattelee niin kuin Kiljusen herrasväki.

Ja ajatuksensa taas on tärkeää ilmaista, jotta ihmiset saavat tietää, mitä poliitikot edustavat ja tekevät heidän puolestaan ja jotta kansalaiskontrolli eli demokratia toimii.

Hypersensitiiviseksi muuttunut sota-aika on pääsyyllinen siihen, että vähäisimmästäkin yksityisajattelusta ihmistä teuraaksi viedään.

Aiheesta aiemmin

Heittoistuinnappia tulisi painaa harvemmin

Tilapäisen käännytyslain sopisi jäädä pysyväksi

Venäläisten maihinnousu Airistolla

Poikien seksiopas kouluihin – Kukkahattujen moraaliraivo repesi

Kirjallisuustieteen erikoislehti Ilta-Sanomat ottaa kantaa yläkouluihin jaeltuun poikien seksioppaaseen nimeltä Respektiä, jonka on kirjoittanut ruotsalainen Chavez Perez. Suomessa sen julkaisi Gummerus.

Kirjassa annetaan mielestäni hyviä vinkkejä seksuaaliseen kohtaamiseen ja seurusteluun sekä homo- että heteronäkökulmasta, ja sillä on nähdäkseni myönteinen vaikutus nuorten kehitykseen.

Joten eipä ihme, että kirja on herättänyt kauhistusta kukkahattutätien ja muiden ahdasmielisten paukapäiden tajunnassa. On myös uhkailtu kirjan vetämisellä markkinoilta, niin kuin aina käy, kun jokin teos, jossa puhutaan seksit selviksi, näkee päivänvalon.

Kirjassa puhutaan avoimesti masturbaatiosta ja seksuaalisesta kanssakäymisestä sekä neuvotaan muun muassa, miten suikkaria voi harjoitella käyttämällä apuvälineenä banaania.

Kouluissa jaeltiin vuonna 2017 jokaiselle yhdeksäsluokkalaiselle Chimamanda Ngozi Adichien kirjoittama, opetus- kulttuuriministeriön tukema ja Otavan kustantama hengentuote Miksi meidän kaikkien pitäisi olla feministejä?, ja kyseistä neuvolatoimintaa kiiteltiin mediassa.

Nyt, kun esillä on miesten ja poikien näkökulma seksuaaliseen kanssakäymiseen, kirjailijaa kivitetään keskustelupalstoilla ja lehtien kommenttiosastoilla. Lapsiasiavaltuutettu on tuominnut kirjan ankarasti.

Todellisuuden ”pornoistumista” valitellaan myös feministien hallitsemissa yliopistoissa.

Paatos jatkuu kansan syvissä riveissä peräämällä kouluihin jouluevankeliumia ja suvivirttä. Pyhästä hengestäkö sillä tavoin ajattelevat ovat itse syntyneet?

Seksiltä ei pidä suojella ketään, koska seksuaalisuudessa sinänsä ei ole mitään pahaa, vaan se on parasta ja kauneinta ihmisessä ja sen vuoksi hyvä asia, johon kannattaa rohkaista. Myös nuorilla on oikeus oman seksuaalisuutensa toteuttamiseen ohi omistushaluisten vanhempien, kirkon, valtion ja tätiarmeijan.

Jos on kasvanut patavanhoillisten pölkkypäiden tavoin tynnyrissä, ei ole varmaan koskaan kuullut, miten nuoret itse puhuvat seksistä kaupunkien kaduilla, kouluissa ja kulkuvälineissä. 

Kirja on tuosta näkökulmasta arvioiden varsin kesy ja vähän nössö.

Teinit tietävät seksiasiat paremmin kuin pienimieliset aikuisensa, ja navanaluset saa nuorilta kuulla jokainen, joka kiistää heidän oikeutensa päättää seksuaalisuudestaan itse. Turha kohu.

Miten ilmastokokouksesta uutisoitiin?

Bakun ilmastokokouksen sanottiin päättyneen sopuun, kun kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden välinen ikuinen talouskonflikti jäi voimaan kompromissin muodossa.

Kehittyvät maat onnistuivat kiskomaan kehittyneiltä mailta noin 300 miljardia dollaria vuodessa ilmastoaneina. 

Ylen TV-uutislähestyksessä korostettiin 24.11.2024, että 1800 miljardin tarpeesta jäätiin kuudesosaan.

MTV3:n uutiset puolestaan alleviivasivat saman päivän iltana, että tuki kehitysmaille kolminkertaistettiin sadasta miljardista kolmeensataan miljardiin!

Tämä vahvistaa standpoint-teorian eli näkökulmateorian relevanssin. Uutisen syvällisin merkitys johtuu näkökulmasta.

Maailmassa kaikki tinkivät. Yhdet tinkivät alaspäin ja toiset ylöspäin.

Se, mikä on antajille paljon, on saajille aina aivan liian vähän.

Ei ole kehitysmaiden ahneudella rajoja. Maailman suurin ekologinen ongelma on väestöräjähdys, joten sopisi käyttää kondomia siellä kehitysmaissa.

Tuhat päivää turhaa hyökkäyssotaa

Venäjän aloittama julma hyökkäyssota on jatkunut Ukrainassa jo tuhat päivää. Turha se on sikäli, että Venäjä ei tarvitse lisää tonttia, kun maa hallitsee noin yhtätoista prosenttia maapallon kuivasta pinta-alasta. 

Ukrainan sodassa ei olekaan kyse aroista vaan arvoista. Sota on näyttö Venäjän hallinnon ylimielisyydestä, uusimperialismista, kulttuurikolonialismista, panslavismista ja yrityksestä korvata sääntöpohjainen maailmanjärjestys reaalipoliittisella väkivallan käytöllä ja geopolitiikalla.

Totuus on, että nykyaikaista maailmaa ei voida hallita aseilla vaan tiedolla ja sivistyksellä, jossa yhteisvastuun myös luonnosta pitäisi painaa entistä enemmän. Jo Churchill lausui 1943, että ”tulevaisuuden imperiumit eivät valloita alueita vaan mieliä”.

Kirjoitin ennen Yhdysvaltain presidentinvaaleja, että käypä vaaleissa kuinka tahansa, vaalien jälkeen sotarintamalla alkaa tapahtua. Venäjä onkin jo parannellut asemiaan valmistautuen neuvotteluihin.

Saksan liittokansleri Olaf Scholz puolestaan soitteli ensimmäisenä länsimaisena valtiojohtajana pitkästä aikaa Putinille, joka vastasi raketti-iskulla. Media ei kerro, mitä puhuttiin, mutta jokainen ymmärtää, ettei vihollisvainoharhasta kärsivä Putin ole halukas vetäytymään.

Bidenin hallinto antoi eräänä viimeisenä tekonaan Ukrainalle luvan iskeä Yhdysvaltain luovuttamilla ohjuksilla Venäjän maaperälle. Ilmeisenä kostona siitä Venäjä näpelöi ydinasedoktriiniaan ja katkoi Suomen ja Saksan välisiä tietoliikenneyhteyksiä tavalla, jonka tekijöitä on vaikea osoittaa. Tosin kaikki tietävät, etteivät merenalaiset kaapelit katkea kahdessa paikassa Itämerta ilman tarkoitusta.

Venäjä ei saisi tätä sotaa voittaa, koska se kannustaisi vastaaviin sotiin myös jatkossa. Siksi Ukrainan puolustussota ja sen tukeminen on kaikkea muuta kuin turhaa.

Vaikka Venäjä voittaisi sodan, se ei voi voittaa rauhaa, sillä Ukrainan kaltaista kansakuntaa on mahdotonta hallita.

Venäjä on aiheuttanut myös maailmantaloudelle niin valtavat tappiot, että ilman perusteellisia muutoksia Venäjän valtiojohdossa ei kyseisellä maalla pitäisi asiaa mihinkään pöytiin tulitauon ja aselevon saavuttamisen jälkeen. Venäjä olisi pantava maksamaan kaikki Ukrainassa aiheuttamansa tappiot ja vetäytymään kaikilta valloittamiltaan alueilta. 

Ihmishenkien menetyksistä ja kärsimyksistä Venäjän hallinto olisi pantava rikosoikeudelliseen vastuuseen ja tuomiolle.

Putinista saattaa tuntua, että koko maailma on tullut hulluksi ja vain hän itse pysynyt järjissään. Sillä tavoin ajattelevan voi löytää yleensä mielisairaalan suljetulta osastolta.

Putinin taakse on mennyt omaksi häpeäkseen myös Venäjän ortodoksinen kirkko, vaikka Putinin ”arvoilla” on tapettu ja vammautettu satoja tuhansia ihmisiä.

Putin ja hänen esikuntansa ovat yksiselitteisesti tämän vuosituhannen pahimpia murhaajia.

Rauha Putinin kanssa ei olisi rauha. Sota vain muuttaisi muotoaan, sotatilanne jäisi voimaan, ja sitä ainoastaan sanottaisiin ”rauhaksi”.

Sellainen asiaintila olisi sotatoimien puuttumista, ei rauhan rakentamista.

Jos Putinin hallinto jää entiselleen, se merkitsee, että Venäjän varustautuminen seuraavaan sotaan jatkuu. Koska tämän estämiseksi ei ole muuta keinoa kuin sodan jatkaminen ja Putinin regimen nujertaminen, sota Ukrainassa jatkuu.

Tässä nähdään myös kansainvälisen politiikan niin sanottu perustattomuuden ongelma. Koska valtiot ovat suvereeneja, ongelmien ratkaisemiseksi ei näytä olevan muita vaihtoehtoja kuin väkivallan käyttö.

Trump palaa Valkoiseen taloon kuin Odysseus Ithakaan

Toimittajat sätkivät kuin säkillinen oravia ja vollottivat Yhdysvaltain presidentinvaalien vuoksi, että USA on menossa kahtia.

Oikeasti mitään ei ole tapahtunut eikä tapahdu, ja vaalit sujuivat rauhallisesti. ”Kaoottinen tilanne” onkin vallinnut toimituksissa, joissa on täytynyt löytää jotain repivää sanottavaa.

Donald Trump voitti selvästi, veti todennäköisesti parlamentin molemmat kamarit perässään ja palaa Valkoiseen taloon kuin Odysseus Ithakaan. Amerikkalaiset haluavat, että Amerikka on Amerikka. Sellaista demokratia on. Tuloksella lienee kokoava vaikutus kansakuntaan.

Median tilaamat ja sondeeraamat gallupit kaatuivat taas täysin ennustettavalla tavalla, sillä ne peilaavat tekijöidensä toiveita eivätkä todellisuutta. Suomessa Kamala Harris nautti laajaa kannatusta, koska media suggeroi suomalaiset läksytyksellä Trumpin pahuudesta, kärjessään esimerkiksi valeprofessori Laura Saarikoski, joka oikeasti on ei-tohtori Helsingin Sanomien toimittaja ja Trumpin ammattihaukkuja.

USA ei ole kahtia edes rotupoliittisesti, minkä osoittaa väriliukuma demokraateista republikaanien leiriin. Illuusio kahtiajakautuneisuudesta on dualistisen puoluekentän perua.

Kamala Harris oli Trumpin paras vaalityöntekijä. Muutoin Trumpin paluusta ei olisi tullut mitään.

Vaalin ratkaisivat nuoret valkoiset ja värilliset miehet, jotka ovat saaneet tarpeekseen identiteettipoliittisesta wokesta, jolla vaiennetaan vihervasemmiston ja feministien mielestä ”väärin ajattelevia” miehiä niin sossumediassa kuin yliopistoissakin. He eivät halunneet presidentiksi people of colouria edustavaa syyttäjäviranomaista, joka saa sananvapauden canceloitua sosialisminpunertavilla sukkapuikoillaan.

Rakettimies Elon Muskin valjastaminen Trumpin kampanjaan kannatti, koska hän muun muassa palautti Trumpin Twitteriin (X:ään). Kirjoitin aiheesta jo kirjassani Totuus kiihottaa.

Muita seikkoja, jotka Trumpin vipusivat takaisin, olivat poliitikon kaatamisyritykset oikeudenkäynneillä, jotka koettiin kansanvallan vastaisiksi, sekä keskiluokan kyllästyminen ilmastouhrauksiin ja kehitysmaapoliittiseen anekauppaan.

Trumpin kaltaiset rohkeat peräsimen kääntäjät ovat harvinaisia kuin kanan hampaat, ja heitä syntyy vain kahdesta asiasta: joko filosofiasta, kun ei ole mitään menetettävää, tai huomattavasta maallisesta omaisuudesta, jolla saa paljon normaalia vapautta. Ja rikashan ei ole muuta kuin köyhä, jolla on rahaa.

Länsimaiden epäjumala nimeltä Markkinat ovat reagoineet hyvin, ja Putin huonosti, kun ei edes onnittele, joten Kremlissä taidettiin säikähtää. Tämä tietää hyvää Ukrainan sodan lopettamiselle.

Ainoa riski asiassa on, että jos Amerikasta tulee suuri, monesta muusta maasta tulee pieni. Mikäli USA:sta tulee Trumpin lupauksen mukaisesti NATO:ssa pieni, monen Euroopan maan puolustusbudjetista pitää tulla suuri. Tämä voi olla hyväksi Suomelle, jonka puolustus on jo valmiiksi suuri.

Tullien ja tariffien lisääminen taas on vastoin vapaakaupan ja rationaalisten tuotantoketjujen ideaa. Ne nostavat hintoja sekä USA:ssa että tuontimaissa, eikä loppulasku kohdistu vain joillekin Yhdysvaltain ulkopuolisille. Kyseessä on samanlainen hölmöläisen viltinlyhennys kuin Suomen asumistuen leikkauksissa, jotka kiertyvät menoiksi toimeentulotukeen, pudottavat osan ihmisistä mustaan aukkoon ja hyydyttävät kotimaista kysyntää, alentavat asuntojen arvoja entisestään sekä sakkauttavat taloutta ja rakentamistoimintaa.

Sellainen talouspolitiikka on tyypillistä soppakanoille, jotka eivät ymmärrä talouden ketjuja ja keskinäisriippuvuuksia.

Demokraattien mahalaskusta on eniten opiskeltavaa Suomessa SDP:llä. Suomen demarien kannatus ei lähde lentoon, koska puolue on unohtanut duunarimiehet ja ajanut feminismiä, ilmastoagendaa ja maahanmuuton lisäämistä kärkiasioinaan.

Trump puolestaan voisi oppia Kekkoselta: 

---

Päivitys 8.11.2024: Eräät heteronaiset protestoivat Yhdysvaltain vaalitulosta seksilakolla ja todistavat siten, että feminismi on miesvihaa, kahtiajakoja ja sukupuolen sotaa lietsova liike, joka leimaa kaikki miehet sukupuolensa perusteella hylkiöiksi. Feministit puhuivat tasa-arvosta kuin pastori Billy Bob Baker mutta nuttasivat kaiken sukkaan. Juuri tuossa demokraattien kampanjointi satoi republikaanien laariin, ja katkeruus voitti kiiman.

Ylhäällä kaikki kotona?

Ylellä julkaistiin jonkin aika sitten juttuja, joissa kerrottiin, että Lapin yliopiston hallintolähetystö oli tehnyt ratsian professori Mauri Ylä-Kotolan luennolle ja keskeyttänyt sen muitta mutkitta.

Muutama päivä tuon jälkeen mediasta voitiin lukea, että ”Lapin yliopisto antoi potkut sekavasti käyttäytyneelle ex-rehtorille”, Mauri Ylä-Kotolalle.

On vaikea ottaa asiaan kantaa, koska mitään muita perusteita irtisanomiselle ei ole kerrottu. Mutta sen tiedän, että suuri osa yliopisto-opettajista pitäisi sanoa irti, jos syy olisi ”sekava käytös”.

Todellinen syy irtisanomiseen lieneekin se, että Ylä-Kotola oli puolustanut elokuvaohjaaja Lauri Törhösen väitöstä. Lauri Törhöstä taas vihattiin feministien bunkkereissa, koska heidän mielestään Törhönen oli tehnyt sovinistisia elokuvia. Juuri kostoksi tuosta hänen väitöksensä hylättiin.

Kyse ei siis ollut mistään ”hyvän tieteellisen käytännön loukkaamisesta” (mikä antaisi olettaa, että Törhösen menetelmissä tai argumentoinnissa olisi ollut jotakin vikaa) vaan tulkintaerimielisyyksistä koskien taiteellisen väitöksen ja tieteellisen väitöksen hyväksymiskriteerejä.

Törhönen luettiin samaan tiede- ja taidepoliittisesti syrjittyjen miesten kaaderiin, johon oli aiemmin eristetty myös professori Panu Rajala ja moni muu ansioitunut tieteilijä ja taiteilija.

Ja kukapa voisi unohtaa tapaa, jolla opiskelija Joakim Vigelius poistettiin naistutkimuksen alaan liittyvältä luennolta Tampereen yliopistossa, koska hän oli kyseenalaistanut luennoitsijan väitteen, että miehellä voisi olla kuukautiset?

Ylä-Kotolan mukaan hänen roolinsa omalla luennollaan oli juontaa ja kommentoida luennolla esitettyjä vierailijavideoita performatiivisesti ja esittää filosofisia kommentteja. ”Oudoksi” luokitellussa puheessa oli Ylä-Kotolan mielestä kyse performatiivisesta videokommentoinnista.

– Olen taustaltani filosofi ja pidän myös konventioiden harkitusta rikkomisesta. Toimin aikanaan myös Kuvataideakatemian rehtorina, jossa performanssitaide on tärkeää, hän totesi Ylelle esittämässä viestissään.

Koska muita syitä kuin ”sekava käytös” ei ole Ylä-Kotolan irtisanomiselle esitetty, joudun otaksumaan, että myös Ylä-Kotolan tiedepoliittisen syrjinnän syy on woke-jengin omahyväinen paremmin tietävyys, jonka erehtymättömyydellä he canceloivat oppineiden näkemyksiä yliopistoissa.

Ja media suhtautuu asiaan pelkästään raportoivasti, vailla vähäisintäkään kriittisyyttä, aivan kuin potkujen antamisessa olisi kyse jostakin itsestään selvästä ja mitä luonnollisimmasta asiasta.

En kuulu Ylä-Kotolan kavereihin, ja tunnenkin hänet vain julkaisuistaan. Mutta haluan puolustaa filosofikollegojeni oikeutta ja velvollisuutta sanoa luennoillaan muutakin kuin banaliteetteja tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta.

Tämä tapaus on jälleen uusi lenkki siihen pitkään ketjuun, joka osoittaa, kuinka matalamieliseksi ja suvaitsemattomaksi poliittinen korrektius on mädättänyt koko yliopistolaitoksen.

Mitä suuremmista valeista on kyse, sitä vaikuttavampaa on aina myös sensuuri. Ja sananvapauden rajoittaminen puolestaan on varmasti kaiken tieteen ja filosofian vastaista.

Demokraateilla syytä iloon: USA:n presidentinvaalin tulos on joka tapauksessa ”kamala”

Amerikan demarien on syytä olla tyytyväisiä, sillä voittaapa Yhdysvaltain presidentinvaalin kumpi tahansa pääehdokas, tulos on joka tapauksessa kamala.

Trumpin uudelleenvalinta ei ehkä ole hyväksi NATOlle eikä Euroopan turvallisuudelle, eikä se liene hyväksi myöskään Suomelle.

Arvelen kuitenkin, että bisnesmieheltä ja hänen esikunnaltaan löytyy ymmärrystä maalle, jolla on Venäjän-vastaista rajaa noin 1340 kilometriä, eikä tilanne olisi Suomen kannalta niin huono kuin toimittajien itkijäkuoro väittää. Suomi on hoitanut puolustuksensa Trumpin toiveita paremmin, ja turvallisuuspolitiikkaa enemmän Suomeen voivat vaikuttaa Trumpin mahdollisesti lisäämät tuontitullit.

Trump aikoo vähentää shekkien kirjoittamista Euroopalle ja Ukrainalle. Se tarkoittaa, että Yhdysvaltain on samalla kovennettava otteita suoraan Venäjään. Ehkä Trump saakin Ukrainan sodan loppumaan, tosin tavalla, joka ei ole Ukrainan kannalta täysin tyydyttävä mutta ei myöskään niin huono kuin mihin tilanne saattaisi pitempään jatkuessaan johtaa.

Jotenkin kyseinen kulutussota on saatava päättymään. Ukrainan sota on sellainen kriisipesäke, joka jakaa maailmaa blokkeihin ja mahdollistaa suuret ulkopoliittiset vahingot myös muiden maiden keskinäisiin suhteisiin ympäri maailman.

Mikäli presidentiksi valitaan Kamala Harris, pattitilanne jatkuu, ja Yhdysvallat ottanee käyttöön Ruotsista tunnetun feministisen ulkopolitiikan.

”Kamalaa” Trumpissa puolestaan on hänen psyykkinen epävakautensa, katkeruutensa ja kostonhimonsa, joka ei ole kenellekään johtamisasemassa toimivalle eduksi. Toisaalta Trump on osoittanut pitäneensä ensimmäisen kautensa lupaukset hyvin.

Paljon parjatussa Trumpissa on myös paljon myönteistä. Sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa on syytä olla huolissaan teollisuuden ja työpaikkojen valumisesta Kaukoitään.

Teollisuuden maastapaon vuoksi muiden muassa Detroit on raunioina, ja näin näy nykymenolla myös Suomelle, jonka yritykset ovat myydyt ulkomaille eikä uusia synny.

Vertauskuvallista on, että juuri ennen Yhdysvaltain presidentinvaaleja The United States on päätetty upottaa!

Niin sanotun ruostevyöhykkeen Michiganissa, Pennsylvaniassa ja Wisconsinissa Trump saattaa ylittää demokraattien ”sinisen muurin” ja voittaa valitsijamiehet puolelleen. Samoin voi käydä eteläisissä vaa’ankieliosavaltioissa Arizonassa, Georgiassa, Nevadassa ja Pohjois-Carloniassa, joissa liittovaltion rajanylitykset ovat ylittäneet kantaväestön kärsivällisyyden [näin vaalissa myös kävi].

Trump on vastustanut kohtuullisen elintason, asuntojen lämmityksen ja omaisuudensuojan uhraamista ilmastoagendalle.

Ilmastopoliittinen poskivalssi ei ole oikein tilanteessa, jossa Kiina yksin tuottaa yli puolet maailman hiilidioksidipäästöistä, ja Pariisin typerässä ilmastosopimuksessa Kiinalle annettiin lupa jatkaa ja lisätä päästöjään vuoteen 2030 asti.

Normiruuvin kiristely muissa maissa on epäoikeudenmukaista, turhaa ja turhauttavaa, sillä ilmastonsuojelun pitäisi olla yhteinen asia. Muuten uhkana ovat hiilivuoto ja yhteismaan tragedia.

Trump teki loogisesti sanoutuessaan Pariisin ilmastosopimuksesta irti vuonna 2017 (päätös, jonka Biden sittemmin pyörsi).

Totuus on, että nämä vaalit olisivat tylsät ja tarpeettomat, jos niissä ei ratkottaisi tärkeitä kysymyksiä ja vedettäisi linjoja. 

Trump vain sanoo asiat niin kuin ne ovat, mikä taas ei sovi hienohelmoille.

Sanokaa mitä sanotte, mutta ilman Trumpia Yhdysvaltain presidentinvaalit ja parlamenttivaalit olisivat latteat ja demokratian kannalta mitättömät.

Vaaleissa on ehdokkaana Trumpin kaltainen väriläiskä juuri sen merkiksi, että demokratia toimii – ei sen merkiksi, että se ei toimisi, kuten Helsingin Sanomat väittää.

Mediassa on jauhettu Yhdysvaltain ”kahtia jakautuneisuudesta”, uuskonservatiivisuuden noususta ja ”syvästä kriisistä” sekä kauhisteltu jopa sisällissodan mahdollisuutta niin, että korvat soivat.

Amerikan rauhantahtoiset ja keskiluokkaiset konservatiivit vain ovat saaneet tarpeekseen Yhdysvaltoja ja koko maailmaa ympäröivistä Black Lives Matter -rettelöinneistä, joita valtamedia on lietsonut ja kehunut, kun taas USA:n parlamenttitalolla sattunutta pienehköä episodia on medioissa käsitelty kuin vallankumousta (Suomen eduskuntatalon tärvelyä valtavirran uutismedia puolestaan kohteli silkkihansikkain, kun asialla oli vihervasemmisto).

Ei Yhdysvallat kahtia ole eikä mene. Maassa on vankka yksimielisyys muun muassa Israelin tukemisesta muhamettilaista miekkalähetystä vastaan.

Omasta mielestäni tasa-arvo on sitä, että All Lives Matter!

Kuitenkin demokraatit vetoavat aborttikysymyksessä ”naisen oikeuteen omaan kehoonsa”, vaikka sikiö ei ole osa kantajansa kehoa, vaan erillinen olento ja ihmisen potentiaali, jonka tulevaisuuden pitäisi kuulua tasavertaisesti myös miesosapuolelle, toisin kuin feministit väittävät.

Muussa tapauksessahan myös Kamala Harris olisi oikeasti hänen äitinsä tai osa äidistään, eikä itsenäinen ihminen (aborttioikeudesta täällä).

Joidenkin mielestä privaatin piiriin kuuluvilla asioilla ei pitäisi tehdä politiikkaa, ja toisten mielestä mikään ei ole niin poliittista kuin yksityinen. Elämää on joka tapauksessa syytä puolustaa myös feministien hullutuksia vastaan. Se ohjaisi suhtautumaan vastuullisemmin myös seksuaaliseen kanssakäymiseen.

Trumpin suhtautuminen laittomaan maahanmuuttoon on ollut esimerkillistä, mutta jyrkkyys on saanut hampaat kiiltämään muutamien suupielessä; lähes koko Yhdysvaltain väestö kun on maahanmuuttajista koostuvaa.

Jokaisella itsenäisellä kansakunnalla on joka tapauksessa suvereeni oikeus päättää väestö- ja rajapolitiikastaan sekä siitä, keitä se kelpuuttaa alueelleen oleskelemaan tai työskentelemään.

Minä ehdin jo kuulla karmeita uutisia tästä aluksesta ja maahanmuuttoa yrittäneistä. Aina on kuitenkin toivoa, kun vain tarpeeksi yrittää.

 

 

Kumpi vaalin sitten voittaa?

Trumpilla on vuosien saatossa vakiintunut laaja kannattajakunta, joka on hyvin periaatteellista.

Harrisia puolestaan pidettiin vielä puolisen vuotta sitten täysin marginaalisena hahmona, ja vasta Bidenin väistyttyä Kamalaa on kohdeltu mediassa kuin hän olisi ”maailman paras ihminen”.

Tämä vastaa tapaa, jolla Sanna Marinista tehtiin sattumapääministeri Antti Rinteen pallille. Myös Harrisista tulee uusi ”Sanna Marin”, mikäli hänet valitaan.

Trumpilta toivon, ettei hän vahingossa istahda ydinasenapin päälle, jos valinta osuu häneen. 

Yhdysvaltain seuraava presidentti perii joka tapauksessa kaksi brutaalia sotaa, ja vaalien jälkeen alkaa molemmilla rintamilla tapahtua.

Olen kirjoittanut Yhdysvalloista ja Yhdysvaltain presidentinvaaleista aiemmin täällä.

”Kaikkein heikommassa asemassa olevia” puolustava retoriikka uhkaa tuhota suomalaisen keskiluokan

Juuri ennen eduskunnan kesätaukoa kuulimme jälleen konsertin ”kaikkein heikoimmassa asemassa olevien” puolustamiseksi. Viserrystä tuli sekä hallituksesta että oppositiosta.

”Kaikkein heikoimmassa asemassa olevien” puolesta hoilasivat sekä demarit että pääministeri.

Tuo retoriikka on paitsi huvittavaa, myös onnetonta.

Sen enempää oikeistossa kuin vasemmistossakaan ei näköjään ymmärretä sosiaaliturvajärjestelmän luonnetta.

Hallituksen tapa leikata perusturvasta, eli työttömyysetuuksista ja asumistuesta, kiertyy menoksi viimesijaiseen etuuteen, eli toimeentulotukeen. Näin valtion säästöt jäävät vähäisiksi.

Toimeentulotukea voivat saada vain tulottomat, pienituloiset ja lähes täysin varattomat. Toimeentulotuki täyttää perusturvaleikkausten aiheuttaman vajeen, mutta vain niille, jotka ovat varattomia.

Koska toimeentulotukea koskee varattomuusehto, se totisesti takaa, että ”kaikkein heikoimmassa asemassa olevien” tilannetta ei huononneta.

Hallitus kuitenkin huonontaa toiseksi ja kolmanneksi huonoimmassa asemassa olevien kykyä selviytyä elämässä, ja siksi leikkausten vaikutus on rapauttava.

Perusturvaan kohdistuvat leikkaukset pudottavat toiseksi ja kolmanneksi heikoimmassa asemassa olevat kaikkein heikoimmassa asemassa olevien joukkoon, ja syntyy suuri määrä väliinputoajia.

 

Ketkä sitä toimeentulotukea oikein saavat?

Voidaan kysyä, ketkä tuota toimeentulotukea saavat. Toimeentulotuen saajien joukossa on paitsi suomalaisia pultsareita, erityisesti maahanmuuttajataustaisia, joiden osuus esimerkiksi Helsingissä on väestöosuuksiin suhteutettuna erittäin suuri.

Lähde: Suomen Perusta.

Tämä joukko näyttää olevan hallituksen erityisessä suojeluksessa. Se nauttii myös opposition suojelua, sillä SDP:stä, Vasemmistoliitosta ja Vihreistä ei osata juuri muuta kuin hoilata ”kaikkein huonoimmassa asemassa olevien” puolesta.

Kenen etu on, että vielä kynnelle kykenevien suomalaisten ihmisten asemaa huononnetaan ja heidät pudotetaan tuohon kaikkein surkeimmassa asemassa olevien kaaderiin?

Ei kenenkään. Myös työllisyysvaikutusten näkökulmasta olisi syytä tukea tuota vielä jotenkin suoriutuvien ihmisten joukkoa eikä kääntää heille selkäänsä, kuten Kokoomus-johtoinen hallitus on tekemässä Perussuomalaisten, Krisujen ja RKP:n siunauksella.

 

Asumistuen leikkaukset kompensoi toimeentulotuki, mutta ei tavallisille suomalaisille

Huonoja leikkauksia ovat erityisesti asumistukeen tehdyt kiristykset ja tason alennukset, joita Kokoomus on voimakkaasti ajanut.

Hullua niissä on paljon.

Asumistuen tason alennukset kiertyvät toimeentulotuen maksettaviksi, mutta vain niille varattomille, joilla on oikeus toimeentulotukeen.

Pakolaisilla ja muilla sosiaalietuushakuisina maahanmuuttajina Suomeen tulleilla ei yleensä ole toimeentulotuen saannin estävää varallisuutta, joten he täyttävät ihanteellisesti toimeentulotukijärjestelmämme köyhyys- ja varattomuusihanteet, ja tie Kela-goldiin on auki.

Myöskään asumistuen saantiehtojen kiristyksissä ei ole mitään järkeä. Kun varattomuusehtoa laajennetaan koskemaan toimeentulotuen lisäksi asumistukea, vähävaraiset suomalaiset pakotetaan syömään omaisuutensa köyhtyäkseen tarpeeksi ja saadakseen asumistukea, lopulta myös toimeentulotukea.

Näin hallitus aikoo maksattaa valtionvelkoja suomalaisen keskiluokan omaisuudella, kun taas ”kaikkein heikoimmassa asemassa olevat” pääsevät kuin koirat veräjästä, koska toimeentulotuki.

Pultsareita, pakolaisia ja sosiaalietuusperäisiä maahanmuuttajia hyysätään. Samalla hyysätään myös hyvätuloisia, varakkaita ja pääomatuloillaan kellistelijöitä, joille hallitus on tehnyt verohelpotuksia ja tekisi enemmänkin, jos tilanne sallisi.

Tämäkö on nyt Perussuomalaisen politiikan mukaista?

Ainakin se on uusliberaalin ja anarkokapitalistisen ideologian mukaista. 

Kelan rekisteröimien viimeisimpien tietojen mukaan jo nyt toimeenpantujen asumistukileikkausten vuoksi on toimeentulotukihakemusten määrä noussut viime vuodesta 14 prosenttia, ja THL:n arvion mukaan asumistuen leikkaukset johtavat yhteensä noin 100 000 uuden kotitalouden päätymiseen toimeentulotuelle.

Asumistuen leikkaukset kääntyvät sosiaaliturvajärjestelmän kaleidoskoopissa niin, että leikkauksista kärsivät järjestelmän tuottajat ja maksajat, jotka eivät toimaria voi saada, mutta ”kaikkein heikoimmassa asemassa olevia” leikkaukset eivät koettele lainkaan.

Asumistuen varattomuusehto ja tason alennukset runtelevat erityisesti alempaa keskiluokkaa, johon kuuluu paljon Perussuomalaisia äänestäneitä, ja vähävaraisten omaisuutta sulatetaan valtion säästötoimena, kunnes kaikki alimmat tulo- ja varallisuusdesiilit ovat rutiköyhiä ja varmasti toimeentulotuen piirissä.

Olisi mielenkiintoista tietää, kuka perusturvajärjestelmää tuntematon töyhtöpää laittoi tämän hallitusohjelmaan.

Keskiluokan omaisuus valtionbudjetin tilkkeeksi

Hallituksen talous- ja sosiaalipolitiikka on menossa Perussuomalaisten pääkannattajakunnan näkökulmasta täysin päin seiniä, joten ei ole ihme, että puolueella on vaikeuksia hankkia ehdokkaita ensi vuoden kuntavaaleihin, ja jäsenpako uhkaa. Se on harmillista, sillä PS on onnistunut yhdessä asiassa: turvallisuus- ja maahanmuuttopolitiikassa.

Kokoomuksella on juonelleen tietysti käsikirjoitus. Tarkoitus on nimenomaan syöttää keskiluokkaisen väestön, työväenluokan ja valkokaulusköyhälistön varallisuus valtionbudjetin tilkkeiksi.

Perusturvasta leikataan nimenomaan siksi.

Sen sijaan pitäisi leikata korkeimmista työttömyysetuuksista, sillä sillä olisi vahva työllistymiseen kannustava vaikutus.

Mikä hölmöintä, toimeentulotukeen (jonka saajista suhteettoman suuri osuus on maahanmuuttajia), tehdään kyllä vuotuiset indeksikorotukset, mutta kansalaisten perusturvasta (kuten asumistuesta) leikataan tai indeksikorotuksia ei tehdä!

Pitäisi leikata suoraan toimeentulotuen perusosasta, sillä sellainen leikkaus olisi aito ja säästäisi valtion menoja. Yksin asuvan perusosa on nykyisin peräti 587,71 euroa kuukaudessa. Ministeriön normin mukaan se jokaiselle toimeentulotuen saajalle pitää jäädä käteen asumiskulujen jälkeen!

Siitä voisi aivan hyvin leikata satasen pois ilman, että kenenkään oikeusoppineen täytyy parkua perusoikeuksien puolesta.

Monelle palkansaajalle ja vähänkin varallisuutta omistavalle työttömälle, opiskelijalle ja eläkeläiselle jää asuinkulujen jälkeen vähemmän, mutta toimeentulotukea he eivät saa, tuskin enää asumistukeakaan, jos hallituksen esitys varattomuusehdosta sisällytetään myös asumistukeen.

Siksi asumistuen varattomuusehdon ei pitäisi mennä läpi, ei myöskään sen, että asumistukea ei myönnettäisi jatkossa omistusasuntojen hoitokuluihin; ne kun ovat yleensä pienemmät kuin vuokrat, joihin asumistukia on myönnetty.

Asumistukeen laajennettu varattomuusehto myös takaisi, että vuokralla tai aso-asunnossa asuvat eivät voisi kartuttaa pesämunaa omistusasuntoa varten, eikä ASP-tiliä koskeva poikkeus riitä, koska sen tuotto on matala ja sillä on ikärajat.

 

Asumistuen leikkaukset pitäisi perua ja hylätä

Haluaako hallitus, että omistusasukkaat myyvät velkaiset kotinsa ja siirtyvät köyhinä kuin kirkonrotat vuokralle asumaan, jolloin asumistukimenot nousevat?

1) Esitys yleisen asumistuen tekemisestä varattomuusehtoiseksi pitäisi yksiselitteisesti hylätä.

2) Hylätä pitäisi ehdotus siitä, että yleistä asumistukea ei jatkossa saisi omistusasuntoihin, koska kyseinen muutos todennäköisesti lisäisi valtion menoja ja vetäisi matot ja lattiat omistusasujien alta niin rintamamiestaloissa kuin velkaisissa lähiöissäkin. Leikkaus olisi yhdenvertaisuuden ja omaisuudensuojan vastainen ja sitä kautta ristiriidassa etenkin Kokoomuksen julistusten kanssa.

3) Kumota pitäisi myös hallituksen läpi ajama laki, jonka mukaan kansaneläkkeitä ei makseta ulkomailla asuville Suomen kansalaisille. Sehän vain toisi heidät tänne takaisin eläkettään saamaan ja asuntoja sekä tehy-palveluja jonottamaan!

Olen vedonnut hallitustahoihin, jotta myös poliitikot ymmärtäisivät, mihin heidän säästötoimensa tosiasiassa johtavat. Vaikutusarvioita kun hallitus ei enää tee.

Kyseiset leikkaukset eivät kannusta töihin, vaan ne pudottavat ihmiset toimeentulotuen piiriin, joka on kannusteloukuista pahin, sillä vähäinenkin tulonmuodostus tai varallisuus leikkaa heti tuota viimesijaista sosiaalietuutta, kun myös tulonhankinnan niin sanottu suojaosa poistettiin.

Eduskunnan valiokunta otti jo taannoin kannan, että Suomessa olisi edettävä kohti yleistuloa, joka takaisi minimiturvan jokaiselle, mutta hallituksen nyt tekemillä toimenpiteillä siihen ei päästä.

Nyt leikataan alapäästä, kun pitäisi leikata yläpäästä.

Suomen työttömyys- ja sosiaaliturvajärjestelmän ydinongelma on, että yhteen etuuteen syntyneet muutokset siirtyvät toisiin etuuksiin.

Jos ihminen itse ansaitsee jotakin tai vaurastuu hankkimalla varallisuutta ja pääsemällä sitä kautta paremmille päiville, yhteiskunta ei palkitse siitä vaan kostaa ja leikkaa jotakin etuutta sekä osoittaa siten, että mitään ei kannata omaksi hyväkseen tehdä.

Jos taas valtio leikkaa jotakin etuutta säästäkseen menoissa, kulu siirtyy toiseen etuuteen, viime kädessä toimeentulotukeen, joka on sosiaalisista loukuista pahin.

Tähän maahan tarvitaan sellainen perusturvajärjestelmä, joka on varallisuudesta riippumaton ja jonka taso riippuu vain ja ainoastaan tuloista sekä muuttuu tulojen mukaan dynaamisesti ja reaaliaikaisen tulorekisterin mukaisesti.

Esittelin sellaisen teoksessani Työttömän kuolema: Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan. Taustana on Nobel-taloustieteilijä Milton Friedmanin kaavailema negatiivisen tuloveron kaltainen perustulo, joka toimii, kun se korvaa sosiaalietuuksien tilkkutäkin ja kalliiksi käyneen viranomais- ja kuitintarkastusarmeijan.

Vahvin työpoliittinen kannuste olisi mahdollisuus irtautua tukiriippuvuudesta kokonaan, mutta nykyisellä politiikalla ihmisistä tehdään entistäkin riippuvaisempia toimeentulotuesta ja suorastaan ohjataan ihmisiä hankkiutumaan mahdollisimman pian täydellisiksi pultsareiksi.

Siihen myös alkoholipoliittiset lain lievennykset antavat täydet eväät, ja suomalaisia tehdään juopoiksi kuin reservaatti-intiaaneja.

Surkeaa politiikkaa, jolle olisi pantava piste.

---

Sosiaalipolitiikasta aiemmin

Sosiaalipoliittinen katastrofi on ovella: yleistuki voi romuttaa työttömysturvan keston ja tehdä varattomuusvaatimuksista sosiaaliturvan ehdon

Kehysriihessä kansalaisille toinen silmä mustaksi 

Hallitus heittää kotioville hevosenpään

Miksi asumistukea ei pidä leikata? – Kyseessä nykyhallituksen ”taksiuudistus”

Kokoomuksen näkemys kannustamisesta

Perussuomalaiset kokoomuslaisen politiikan vankeina 

Perussuomalaiset ei ole enää kansanpuolue – Hallitusvalta vei hakoteille

Hallituksen keltainen kirja: täyttä kuraa!

Asuntopolitiikasta aiemmin

Asuntopoliittinen skandaali: hallitus lyömässä aso-asukkaita puukolla selkään

Välikysymys hallitukselle aso-asukkaiden hylkäämisestä ja  aso-yhtiöiden rahoituksen pettämisestä

Näpit irti asumisoikeusasukkaiden oikeuksista!

Kirjoitukseni Kaleva-lehdessä (7.11.2023)

Lausuntoni asumistukea koskevan lain huononnusesityksestä sosiaali- ja terveysministeriölle (17.9.2023)

Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa

Kokoomus haluaa räjäyttää suomalaisten kodit