Tupakkaterrorismi lopetettava

Uusi tupakkalaki hyväksyttiin viime kuussa, ja se astuu voimaan elokuun puolivälissä. Oikeustieteen emeritusprofessori Erkki Aurejärvi kirjoitti blogissaan lasten oikeudesta savuttomaan elämään.

Hän onkin aivan oikeassa näkemyksessään, että tupakoitsijat eivät voisi vedota yksityiselämän suojaan savustaakseen muita ihmisiä julkisissa tiloissa ja asuinrakennuksissa. Tupakoitsijan oikeus polttaa on luettavissa pelkäksi mukavuustekijäksi, kun taas tupakointi loukkaa sivullisten oikeutta paljon tärkeämpään arvoon, eli terveyteen. Luonnollisesti tupakointi loukkaa myös muiden ihmisten yksityisyyttä ja omaisuudensuojaa sekä kaventaa tupakoimattomien asukkaiden oikeuksia taloyhtiöissä. Se heikentää yleistä viihtyvyyttä ja lisää tulipalojen vaaraa.

Virolaista kansanvalistusta

Filosofisesti katsoen tupakointi on työväenluokan ja sosiaalisesti heikompiosaisen tai -tasoisen väestönosan välinpitämättömyyden ilmaus. Se on yhteiskunnallinen mielenosoitus, jolla he yrittävät hallita julkista tilaa. Välineenään tupakoitsijat käyttävät sivullisten kiusaamista, jota he perustelevat omahyväisellä nautinnon tavoittelullaan. Protestoimisen kokemista tärkeäksi osoittaa se, että tosiasiassa he maksattavat ilkeilynsä myös omalla terveydellään.

Tupakointi korreloi sosiaalisen aseman kanssa ja liittyy syrjäytyneisyyteen. On vaikea sanoa, kumpi on kumman syy ja seuraus, mutta huolestuttavaa on, että Rööki-Roopen roolia opettelevat nykyisin nuoret naiset. Hermostuttaako heitä?

Jo Platon lähti yhteiskuntafilosofiassaan siitä, että kenelläkään ihmisellä ei ole oikeutta edistää omia (etenkään näennäisiä) etujaan aiheuttamalla haittaa muille ihmisille.

Siksi myöskään tupakkalain säätämisessä ei olisi pitänyt antaa mitään painoa sellaisille puolusteluille, joilla tupakoitsijan oikeus savuttaa nähdään vertailukelpoisena yleisten oikeuksien (kuten oikeus terveyteen ja puhtaaseen elinympäristöön) kanssa. Kyse ei ole siis vain ”lasten oikeuksista”, kuten professori varovaisesti näkee, vaan kaikkien ihmisten oikeuksista.

Suurimpia ongelmia tuottaa parveketupakointi. Korkein oikeus legitimoi yksityisillä parvekkeilla tupakoimisen (Dnr  2007/13), mutta tämä koskee vain yksityisiä – ei taloyhtiöiden yleisiä – parvekkeita.

Tällöinkin KKO totesi ratkaisunsa perusteluissa (momentti 8), että  ”[t]ietyissä olosuhteissa, esimerkiksi poikkeuksellisen runsaan tupakoinnin ollessa kysymyksessä, parveketupakointi voi kuitenkin muodostua muiden osakkaiden asumisviihtyisyyttä olennaisesti heikentäväksi ja mahdollisesti myös terveyttä uhkaavaksi tekijäksi, joka tosiasiallisesti kaventaa tupakansavusta kärsivien osakkaiden hallintaoikeutta. Naapuruussuhteissa ja nykyisin ympäristöoikeudessa kehittyneiden periaatteiden mukaan kukaan ei ole velvollinen sietämään asuinympäristössään kohtuutonta ympäristöhaittaa, olipa kysymys tupakansavusta, melusta tai muista päästöistä.”

Yleisissä tiloissa tupakointi on kiellettyä, ja esimerkiksi mattojen tuuletusparvekkeet ovat yleisiä tiloja. Vaikka kyseessä onkin ulkotila, tupakointi on niissä lain mukaan kiellettyä.

Laintulkinnassa on määrätty edelleenkin jopa tietty etäisyys, jossa tupakkapaikan pitää sijaita rakennuksen seinästä. Kuitenkin kieltoa rikotaan taloyhtiöissä tavan takaa. Röyhkeimmät asukkaat ravaavat yötä päivää tupakoimassa yleisillä parvekkeilla, joista savu leviää avoimien ikkunoiden tai tuuletuskanavien kautta muiden asukkaiden koteihin. Tai polttavat sitten sisällä.

Eduskunta on asettanut tavoitteekseen savuttoman Suomen vuoteen 2040 mennessä. Aikataulu on liian hidas, ja sitä olisi nopeutettava jo kansanterveydellisistä ja taloudellisistakin syistä. Luulisi, että muutamien julkkisten (kuten Riki Sorsan) syöpäkuolemat ohjaisivat ihmisiä pohtimaan tupakoinnin kannattavuutta. Tupakan aiheuttamat haitat eivät rajoitu vain syöpiin, vaan merkittävimpiä muita haittoja ovat sydän- ja verenkiertoelimistön sairaudet ja seksuaalisen potenssin heikentymiset.

Tupakoinnista ei ole myöskään mitään hyötyä kenellekään, paitsi tupakkateollisuudelle. Nikotiini aiheuttaa voimakkaamman riippuvuuden kuin heroiini vaikka ei olekaan välittömästi yhtä vaarallista. Tupakointia harrastaa sosioekonomisesti heikkotasoisempi porukka, jonka ei pitäisi antaa terrorisoida muiden ihmisten elämää. Nähdäkseni tupakkatuotteiden hallussapito, myynti ja välitys pitäisi kokonaan kriminalisoida, eli käytännössä kieltää. Näin voitaisiin estää välinpitämättömiä äitejä savustamasta sikiöitään ja lapsiaan.

Työterveyslaitoksen tutkija Kari Reijola laski vuonna 2004, että tupakkataukojen vuoksi yksi työntekijä lusmuilee vuoden aikana 17 työpäivää eli määrän, joka vastaa noin yhtä kesälomaa. Samalla tupakoitsija tuottaa työnantajalleen keskimäärin 2890 euron tappiot, joten tupakoinnilla on symbolisen mielenosoituksen lisäksi myös taloudellista ja eriarvoistavaa merkitystä. Vanhan tupakkalain aikana maassamme kuoli noin 250 ihmistä vuodessa altistuessaan tupakansavulle työpaikoilla, mutta vieläkään ongelmaa ei ole saatu kitkettyä ihmisten koteina toimivista asuinrakennuksista!

Taloyhtiöiden yleisissä tiloissa tupakoimisen kieltävät tupakkalaki ja järjestyssäännöt, mutta yhtiöistä voitaisiin tehdä myös kokonaan savuttomia yhtiöjärjestykseen otettavalla määräyksellä. Yhtiöjärjestykset rinnastetaan yksityisiin sopimuksiin, joten niillä voidaan asettaa tupakkalakia tiukempia ehtoja tupakoinnille. Esimerkiksi Espoon kaupungin uusista taloyhtiöistä on tehty kokonaan savuttomia yhtiöjärjestysten kautta.

Parempi olisi kuitenkin antaa asiasta lain tasoinen säädös. Tässä mielessä nyt voimaan astuva uusi tupakkalaki on jälkijättöinen ja laahaa yhteiskunnallisen kehityksen perässä.

Ainekirjoitus oikea rangaistus röökin poltosta?

Oikeuskanslerinvirastossa osataan puuttua suuriin elämänkysymyksiin. Eräs sellainen tuli eteen, kun apulaisoikeuskansleri antoi ratkaisun asiassa, joka koski kysymystä, saako koulun rehtori rangaista tupakointikieltoa rikkoneita oppilaita kirjoituttamalla heillä kouluaineita tupakoinnin vaaroista.

Apulaisoikeuskanslerin vastaus oli kielteinen: kurinpitomuoto ei ole oikea.

Kokoomuksen Ben Zyskowicz otti aiheeseen kantaa pitämällä oikeuskanslerinviraston ratkaisua ”terveen järjen vastaisena” ja ”ahdasmielisenä”.

Perustelunaan Zyskowicz käytti porsaanreikää, jonka mukaan kyseistä rangaistusmuotoa ei ole erikseen kielletty. Hänen mukaansa tästä seuraa, että sitä voidaan käyttää, aivan samoin kuin opettaja voi puuttua koulukiusaamiseenkin, vaikka puuttumiseen ei ole erikseen velvoitettu.

Mietitäänpä, mitä logiikkaa tässä on.

Myöskään kissaa ei ole kielletty työntämästä mikroaaltouuniin, mutta siitä ei automaattisesti seuraa, että niin saisi tehdä.

Koulukiusaamiseen puuttumista taas puoltavat kasvatustieteelliset ja eettiset syyt.

En voi ymmärtää Zyskowiczin kannanottoa muuna kuin pyrkimyksenä saada huomiota juuri ennen kunnallisvaaleja.

Nähdäkseni ”terveen järjen vastaista” on rangaista yläasteikäistä nuorta kouluaineen kirjoituksella. Se on lisäksi epäpedagogista ja ahdasmielistä, eli asiat ovat tarkalleen vice versa.

On sinänsä hyvä, että tupakontia koetetaan kitkeä pois, sillä siitä on haittaa myös sivullisille, erityisesti hengitystieallergikoille ja astmaatikoille. Mutta huonosta harrastuksesta (kuten tupakoinnista) ei pidä rangaista käyttämällä rangaistuskeinona hyvää harrastusta. Jos kirjoittaminen nähdään rangaistuksena, nuoreen ihmiseen kasvaa vastenmielisyys älyllistä työskentelyä ja itsensä ilmaisemista kohtaan.

Älyllistä työskentelyä toivoisin myös kokoomukselta.

Kokoomuksessa on oltu viime aikoina huolissaan nuorison syrjäytymisestä. Ehkä kyse on jonkinlaisesta puolustuksesta. Nuorison syrjäytyminen heijastelee yhteiskunnan jakautumista tulo- ja varallisuusluokkiin. Nykyaikana köyhyys periytyy, eikä luokkanousua koeta, kuten 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin duunarien kakaroista tuli porvareita kasvattaen myös kokoomuksen kannatusta. Velalla kouluttautumiseen ei ole enää halua eikä varaa, kun opintotuki ei riitä elämiseen kalliissa kaupungeissa.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tarkoittaa varmaan hyvää ilmaistessaan huolta nuorten syrjäytymisestä. Helsingissäkin toistakymmentä prosenttia nuorista jää tai jättäytyy vaille peruskoulun jälkeistä opiskelupaikkaa.

Ongelmia ei voida kuitenkaan ratkaista kokoomuksen reseptillä: korostamalla lähiympäristön, vanhempien ja omaisten vastuuta. Tällä tavoin kokoomus on pyrkinyt ratkaisemaan myös vanhustenhuollon ongelmat. Vastuuta ikäihmisistä on vieritetty omaisille, mikä johtaa läheisriippuvuuteen. Sitä kautta nuorison ja velkaisten keski-ikäisten ahdinko vain syvenee.

Myös nuorisopolitiikassa vapaaehtoistyön varaan jättäminen on välinpitämätöntä. Hyvinvointia ei voida perustaa pelkkään armeliaisuuteen. Vasemmiston resepti ja nimi samalle asialle on ollut ”solidaarisuus”, joka tosin on yleensä tarkoittanut taloudellista ja palkkasolidaarisuutta.

Tässä asiassa olen enemmän vasemmiston kuin oikeiston linjoilla. On asioita, jotka ratkeavat tulojen oikeudenmukaisemmalla jaolla.

Oikeiston huolessa nuorten syrjäytymisestä on ollut sitä paitsi hieman komenteleva ja ylhäältä päin kohdistuva sävy. On haluttu potkia ”epä-älyllisiä laiskureita” amikseen.

Useimmiten nuorten ja varsinkin poikien koulunvastaisuus on ollut heidän tapansa ilmaista älyllisyyttään ja lahjakkuuttaan. Tätä ei ole ymmärretty, vaan se on tuomittu.

Naisenemmistöisessä opettajakunnassa poikien äänekkyyttä ja kapinamuotoja ei ymmärretä heidän kypsyytensä ja itsenäisyytensä merkiksi, vaan ne tuomitaan ja tukahdutetaan. Tyttöjen nöyrtyminen ja alistuminen puolestaan tulkitaan ”älyllisyydeksi” ja ”varhaisemmaksi kehitykseksi”, ja niistä palkitaan. Näin ei ole ihme, miksi varsinkin pojat syrjäytyvät koulutyöstä eivätkä valikoidu korkeakoulutukseen, joka onkin täysin tyttöistynyt.

Koulu ja kasvatus luovat syrjäytymistä, kun asioita hoidetaan vähällä järjellä.

Mainittakoon, että kävin itse joskus tuota puheena olevaa Sylvään koulun yläastetta Sastamalassa. Muistaakseni jo silloin koulussa oli käytössä kyseinen tupakoinnista rankaisemisen menettely. Asiasta on yli 30 vuotta, joten oikeuskanslerinviraston ratkaisussa menee poikki pitkällinen perinne.

Ei minusta kuitenkaan tämän huonompaa kirjoittajaa tullut! Tosin en koskaan joutunut tupakointirangaistuksen kohteeksi, sillä kilttinä nörttinä jätin Nortin polton raggareiden huoleksi.

Miten parveketupakointi lopetetaan?

Minulla on naapuri, joka käy kaiket päivät ja yöt viereisellä parvekkeella tupakoimassa. Sieltä savu leviää ilmastointikanavien ja avoimien ikkunoiden kautta asuntooni. Juuri kun olen vetämässä keuhkoni täyteen raikasta ulkoilmaa, tupakan tympeä lemu täyttää koko olotilan tehden oman parvekkeen käyttämisestä epämukavaa. Aihe on ajankohtainen, sillä kesäisin parvekkeilla oleskellaan enemmän. Ongelmalla on myös yleistä merkitystä, koska se luullakseni haittaa useita ihmisiä.

Korkein oikeus on valitettavasti sallinut parveketupakoinnin yhdessä tapauksessa, jossa taloyhtiö oli yksinkertaisella enemmistöllä kieltänyt tupakoinnin asuinhuoneistoihin kuuluvilla parvekkeilla. Oikeuden päätöstä tekemässä oli lakimies Markku Tulonen, joka oli aiemmin toiminut tupakkateollisuuden edustajana eräässä oikeusjutussa, ja sen vuoksi päätöstä arvosteltiin puolueellisuudesta. Käytännössä KO:n ratkaisulla ei ole pohjaa myöskään oikeudenmukaisuusteorioiden kannalta.

Jo Platonin oikeudenmukaisuusteoriassa lähdettiin periaatteesta, että kukaan ei saa edistää omia pyrkimyksiään tuottamalla vahinkoa sivullisille. Niinpä myöskään tupakoitsijat eivät saa edistää omaa näennäistä hyvinvointiaan tupakoimalla, kun siitä on vahinkoa muille.

Parveketupakoinnista on erityistä terveydellistä haittaa sekä astmaatikoille, hengitystiesairauksista kärsiville että lapsille. Tupakoiva naapuri alentaa asuntojen arvoa ja luo parvekkeille kapakkatunnelman; tosin ravintoloissakin ilma on nykyään puhtaampaa kuin tupakoitsijoiden saastuttamilla parvekkeilla, kun tupakoitsijat siirtyivät terasseille savuttamaan. Tämä puolestaan on luonut suuren ongelman niihin taloyhtiöihin, joiden liiketiloissa toimii ravintola ja joiden edustoilta tupakansavu leviää yläpuolella oleviin asuntoihin.

Tupakoinnin terveysvaarat sekä sivullisille että tupakoitsijoille itselleen ovat yleisesti tiedossa. Tupakoinnin kieltämiseksi kenenkään ei tarvitse olla lapsi, sairas eikä sairastua. Tupakointi yleensäkin voitaisiin kieltää jo siksi, että tupakoinnin aiheuttama savustus on tavattoman epämukavaa, harmillista ja vahingollista niille ihmisille, jotka eivät halua kärsiä toisten tuottamista ongelmista.

Miten tupakointi sitten voidaan estää taloyhtiöiden parvekkeilla? Yksi mahdollisuus olisi lainsäädännön tiukentaminen, mutta kieltäminen on mahdollista myös voimassa olevien lakien puitteissa.

1. Nykyisenkin lainsäädännön valossa tupakointi on kielletty parvekkeilla, jos siitä on haittaa muille ihmisille. Ja näinhän asianlaita on.

2. Korkeimman oikeuden päätös koskee vain yhtä tapausta, jossa taloyhtiö oli kieltänyt tupakoinnin yksinkertaisella enemmistöllä. Kahden kolmasosan määräenemmistöllä tehty päätös olisi saattanut pysyä voimassa myös Korkeimmassa oikeudessa. Taloyhtiöt voisivat kieltää tupakoinnin yhtiökohtaisesti asukkaiden selvän enemmistön niin halutessa. Sitä kannattaisi kokeilla.

3. Tupakointi voidaan kieltää yhtiöjärjestyksessä. Yhtiöjärjestykset rinnastetaan sopimuksiin, ja niitä koskevat sopimuslainsäädännön määräykset. Yhtiöjärjestyksen muuttaminen vaatii tietysti paljon. Sen sijaan yhtiöissä, joissa koko osakekannan omistaa jokin tietty taho, yhtiöjärjestyksen muuttaminen on helppoa. Esimerkiksi Espoon kaupunki on kieltänyt tupakoinnin uusissa vuokrataloissaan jo yhtiöjärjestystä luotaessa.

4. Aina kannattaa kamppailla myös parveketupakoinnin kieltämiseksi lainsäädäntöteitse. Muutoksen saamiseksi tupakkalakiin on hyvä lähestyä ministeriöiden virkamiehiä ja niitä poliitikkoja, joita ongelman ratkaiseminen kiinnostaa.

5. Joskus voi yrittää luottaa ihmisten kohteliaisuuteen ja siihen, että lähimmäisemme noudattaisivat hyviä tapoja sekä lopettaisivat sellaiset elämänkäytännöt, joista on haittaa toisille ihmisille. Niinpä ystävällinen toivomus naapureille voi tuoda tulosta. Se kannattaisi myös jokaisen ottaa vakavasti.

6. Jos mikään ei tunnu auttavan, on hyvä muistaa, että muutamat lähimmäisemme uskovat asioita vasta kun he saavat takaisin samalla mitalla. Savustuksen jatkuessa vie sinä puolestasi säkillinen kananpaskaa omalle parvekkeellesi. Jätä säkin suu auki ja käy kastelemassa sisältöä säännöllisin väliajoin, jotta löyhkä leviää riittävän pisteliäänä tupakoivan naapurin parvekkeelle. Hetkisen kuluttua kuulet ovikellon soivan. Siellä saattaa olla tuohtunut naapuri, joka valittaa paskan hajusta parvekkeellaan. Voit tällöin mainita rauhallisesti, että täytyisipä todellakin hakea kananpaska pois parvekkeelta, mutta tupakansavussa sinne ei juuri viitsi mennä...

Mikäli naapurisi on riittävän välkky, kuluu pari päivää, ja tupakoinnista on jäljellä pelkkä muisto sekä nikotiinipurkan kääreet rappukäytävässä.

Rauchen verboten!

Kiitän sosiaali- ja terveysministeriötä tupakointikieltojen laajentamisesta julkisissa tiloissa, mutta toisaalta kannatan myös yksilön oikeuksien ja sananvapauden pitämistä raittiina. Siksi vastustan asiaan liittyvää poliittisen korrektiuden tavoittelua.

Valmisteilla olevaa tupakkalain muutosta myötäillen monet viestimet ovat jo nyt ottamassa käyttöön tupakkakuvien esityskiellon. Tupakoivan Ville Valon kuvalla varustettu Hesarin juttu kertoo, että lainrikkomuksen maksimirangaistukseksi on suunniteltu kahta vuotta vankeutta! TV-lähetyksissä puolestaan ei ole saanut tupakoida vuosikausiin edes Jörn Donner tai Andy McCoy, vaikka molemmat näyttävät suorastaan alastomilta ilman sormien välissä savuavaa tupakkaa.

Kun Leif Salmén syytti Perussuomalaisia ”sameissa vesissä kalastelusta” (josta tuli lentävä lause julkiseen sanaan vähäksi ajaksi), niin Svenska litteratursällskapet palkitsi hänet tästä hyvästä 35 000 euron Karl Emil Tollanderin palkinnolla. (Siinä näette, miten paljon paremmin ruotsinkieliset kirjailijat tulevat toimeen, kun summa jättää taakseen Finlandia-palkinnonkin.) Ja Helsingin Sanomat puolestaan kuvittaa tämän asiasta kertovan nettijuttunsa Leif Salménin tupakointikuvalla, vaikka menettely rikkoo räikeästi tupakointikuvien tekeillä olevaa esityskieltoa! On siis tärkeää olla poliittisesti korrektilla tavalla poliittisesti korrekti. Jos on poliittisesti korrekti poliittisesti epäkorrektilla tavalla, sitä ei sulateta.

Samaan aikaan urheilumaailmassa esitetty piiputtelukuva toi uimari Michael Phelpsille kolmen kuukauden kilpailukiellon (tosin piipussa kärysi lehtitietojen mukaan muuta rehua kuin tupakkaa – tässä tapauksessa marihuanaa). Ja eilen Runeberg-palkinnolla laakeroitu Finlandia-voittaja Sofi Oksanen suorastaan rehenteli MTV3:n uutisille, kuinka hyvää ja suositeltavaa tupakointi on:

”Tupakka on kaikista päihteistä minulle se ykkönen. Mielestäni tupakka on jopa hyvä vaihtoehto verrattuna siihen, mitä kaikkia muita paheita ihmisillä on. Se on päihde, joka ei vaikuta muuhun suorituskykyyn juuri lainkaan. Enkä ole koskaan kuullut, että kukaan olisi saanut aikaiseksi perheväkivaltadraamaa tupakan seurauksena.”

En tiedä, onko näin, mutta Sofi kuitenkin saman jutun mukaan lasautti erästä kansanedustajaa päähän ravintolassa.

Kummallista, mitä kaikkea tässä maassa saakaan tehdä, kunhan on oikeaa puoluetta, nainen tai muuten vain kaiken arvostelun ulkopuolella.

Nuuskaa viikseen

Astrid Thors vetää kansalaisille nuuskaa viikseen samalla, kun media taitavasti hautaa sen ikävän tosiasian, että hänen junailemansa ulkomaalaislaki on läpimenon partaalla eduskunnassa. Esimerkiksi Helsingin Sanomat nosti tänään näyttävästi esiin, että Thors vaatii nuuskan tuontirajoituksia pois ja että hän tämän merkiksi salakuljetti muutamia nuuskapurkkeja rajan yli. Sen sijaan lehti pysyy hipi hiljaa siitä, minkä Aamulehti kertoi itsenäisyyspäivän suru-uutisessaan: Lex Thors ollaan junttaamassa läpi ilman vastalauseita, vaikka suuri osa hallituspuolueidenkin jäsenistä vastustaa tätä EU:n vapaamielisimmäksi sanottua ulkomaalaislakia.

Olisi luullut kaikille tulleen jo selväksi, että kansalaismielipiteiden perusteella kyseinen lakialoite olisi syytä vetää heti pois, aivan niin kuin hallitus teki jo perintöverouudistukseen tähtäävän esityksensä kanssa. Jo se, että hallitus ei tekisi pahimpia mahdollisia virheitä, voisi nostaa sen kannatusta hieman.

Huomion arvoista on, että eduskunnan internetsivuilla ei kerrota ulkomaalaislain käsittelyyn liittyvää aikataulua, vaikka eduskunnan istuntojen sisällöt kerrotaan tavallisesti ennakkotiedotteissa. Kansaa yritetään ilmeisesti johdatella ”tapahtuneitten tosiasioiden eteen”, ja samaa salailua harrastaa myös Hyysäri, jonka suu on pysynyt ratkaisuhetkien lähestymisestä kiinni kuin sammakon pimppi. Näin haluttaneen välttää paniikkia, kun laki on jo loppusuoralla, ja vain kansalaisten aktiivinen toiminta voi estää lain hyväksymisen.

Todellisuudessa kyseinen laki on niin huono, että sitä ei pitäisi hyväksyä edes viilailtuna, vaan se olisi syytä hylätä. Ehdotukseni on, että eduskunnan lehtereille kokoontuisi mahdollisimman monta maahanmuuttopolitiikan kriitikkoa tarkkailemaan tilannetta. Adressit.com:ssa onkin jo avattu lista, joka kannattaa kirjoittaa, jos haluaa vaikuttaa asiaan.

Kansalaisten ja kaupunginjohtajain käydessä asiasta kuumana täti Thors puolestaan keskittyy uittamaan nuuskapurkkeja, ikään kuin ministerillä ei olisi tärkeämpää tekemistä. Astrid Thors on mielestäni Suomen kaikkien aikojen huonoin ministeri ajaessaan kansan enemmistön tahdon vastaista lakia, jota myöskään hallituspuolueet eivät halua. Yksi keino tämän pellehyppelyn lopettamiseksi voisi olla RKP:n erottaminen hallitustyöskentelystä kokonaan ja korvaaminen perussuomalaisilla. Kehnoa on, että myös vihreät ovat tunnetusti valmiita maahanmuuton tulvaporttien aukaisuun, ja Kokoomuskaan ei laita vastaan, kunhan työnantajille riittää näennäisesti halpaa työvoimaa.

Eduskunnan käsittelyssä on myös toinen ihmisten arkielämään ja sananvapauteen vaikuttava lakiesitys eli edellä viittaamani Lex Nokia, jota puolestaan voi vastustaa tällä sivustolla.

Lapsiporno ja Marlboro-clothes

Monet ihmiset muistavat vielä ajan, jolloin Suomessakin sai mainostaa tupakkaa. Koska tupakointia pidetään paheena ja se haittaa ikävällä tavalla myös muiden kuin tupakoitsijoiden omaa terveyttä, tupakoinnin ei haluttu yleistyvän. Siksi sen mainostaminen kiellettiin. Tämän jälkeen muutamat suuret tupakanvalmistajat, kuten Philip Morris, aloittivat piilomainonnan.

Se tapahtui rekisteröimällä Marlboro-tupakan nimi myös vaatteiden tuotemerkiksi ja mainostamalla Marlboro-nimisiä mokkatakkeja, jotka olivat jo uutena yhtä kauhtuneita ja riekaleisen näköisiä kuin koko ikänsä tupakoineen tervaskannon keuhkot. Lehtiin ilmestyi koko sivun täyttäviä mielikuvamainoksia, joissa istui samanlainen Frank kuin ennenkin, mutta vain ilman tupakkaa: ratsastamassa lännen lokareille tyypilliseen tapaan kohti auringonlaskua.

Viranomaiset puolestaan hyväksyivät tällaisen järjestelyn, sillä olihan lain kirjain täytetty. Toisaalta kaikki yksimielisesti ymmärsivät, että tupakkaahan siinä mainostettiin, kun kerran molemmilla tuotteilla, sekä vaatteilla että syöpäkääryleillä oli sama nimi. Lisäksi kaikki käsittivät, että olisi ollut järjetöntä satsata pelkkien takkien mainontaan enemmän rahaa kuin tuosta tekstiilibisneksestä oli ikinä revittävissä irti.

Suuri yleisö joko pakotettiin olemaan ymmärtämättä, että kuvassa oli palaneen käryä (viranomaisten toive), tai sitten oivaltamaan, että tupakkaahan piilokuvassa haluttiinkin nähtävän (mainostajien toive). Koska kaikki menivät tähän peliin mukaan, voidaan sanoa, että kyse oli valheellisuuteen ja kaksinaismoralismiin suostumisesta.

Nykyään ei olla enää huolissaan Marlboro-vaatteisiin liittyvistä piilomainoksista, sillä tupakka-askit kiertävät huolettomasti formularataa kansainvälisissä tv-lähetyksissä ja välittyvät sitä kautta ihmisten verkkokalvoille julkisen kontrollin ohi. Sillä eihän urheilua voida kieltää.

Tämä analyysi antaa aiheen kolmeen johtopäätökseen. Ensinnäkin: mainonnan kieltämisellä kiellettiin jotain, mitä ei tosiasiassa voitu eikä haluttukaan kieltää. Toiseksi: kieltojen asettaminen nähtiin turhaksi, sillä jokainen tietää, ettei kukaan aloita tupakointia mainonnan vuoksi vaan muista, sosiaaliseen kanssakäymiseen ja esimerkkeihin liittyvistä syistä.

Tästä todistaa muun muassa se, ettei tupakointi ole vähentynyt mainonnan lopettamisen myötä. Ja kolmanneksi: kieltojen pystyttäminen teki kielletyn asian haluttavaksi. Varsinkin nuoret oppivat, että tupakoinnin täytyy olla hyvää, koska melkein kaikki muutkin asiat, jotka viranomaiset haluavat kieltää, liittyvät nautintoihin ja ovat siis ainakin jossain mielessä hyviä.


Hitler-kortti ja Godwinin laki

Mitä merkitystä tällä on lapsipornon kannalta? Viranomaisvallan halu kieltää lapsipornon valmistaminen, hallussapito ja jakelu on ihan samanlaista kuin tupakkamainonnan kieltäminen. Ensinnäkään sillä ei ole mitään vaikutusta, koska lapsiporno ei leviä julkisessa internetissä vaan seitsemän sinetin takana olevissa salatuissa verkoissa. Niinpä julkisen verkon suodattaminen on turhaa ja yhtä yhdentekevää kuin tupakkamainosten kieltäminen televisiossa: pahaksi leimatut asiat menevät läpi kuitenkin.

Toiseksi: tupakkamainosten kieltäminen on samanlaista kuin lapsipornon kieltäminen, sillä molemmissa on kyse vain imaginaarisesta, kosmeettisesta toimenpiteestä. Jotain täytyy niin sanotusti tehdä, jotta syntyisi vaikutelma, että julkinen valta vastustaa niin sanottua pahaa. Myöskään lapsiporno ei ole yksiselitteisen pahaa, sillä siitä nauttivat muun muassa lapset ja nuoret, joille on hyväksi tutustua vertaistensa ihmisten alastomiin vartaloihin. Ja kolmanneksi: tupakoinnin ja lapsipornon kieltäminen herättää tervehenkisimmissäkin ihmisissä perusteltua uteliaisuutta, joka johdattaa heitä kokeilemaan ja tutkimaan, mikä niissä on kieltämisen arvoista.

Edellä mainittujen näkökohtien lisäksi keskeinen on vielä niin sanottu lapsipornokortti. Sillä tarkoitetaan julkisen vallan pyrkimystä sensuroida internetin muita kuin lapsipornoon liittyviä aineksia ja rajoittaa sitä kautta sananvapautta. Tämä näkökohta kohoaakin lapsipornon suodatusta koskevan kiistan tärkeimmäksi vaikutukseksi namusetäjahtia koskevan kauhistelun takaa.

Lapsipornokortin käyttäminen on periaatteessa samanlaista kuin Hitler-kortin käyttäminen, eli sen kautta koetetaan suitsia vapaata keskustelua. Oletuksena on, että tarpeeksi pelottavan tai leimaavan argumentin esiin nostaminen vetäisi kuumimmatkin sanan säilät huurteeseen. Molempien pelikorttien käyttäminen noudattaa niin sanottua Godwinin lakia. Keksijänsä Mike Godwinin mukaan nimetyllä säännönmukaisuudella tarkoitetaan verkkokeskusteluja koskevaa yleishavaintoa: keskustelun jatkuttua blogeissa tarpeeksi kauan, joku vetää ennen pitkää esiin Hitler-kortin.

Keskustelu on tällöin irtautunut aiheesta ja muuttunut solvaamiseksi, ja Hilteriä koskevan maininnan tilalla käytettään usein myös pedofilia- tai lapsipornokorttia, sillä näiden ilmiöiden uskotaan olevan niin arkaluonteisia, ettei kukaan halua niistä muistuttavia leimoja itseensä. Todellisuudessa natsikortin käyttäminen on yliampuvaa jo siksi, että esimerkiksi Suomesta on hyvin vaikea löytää yhtäkään oikeaa uusnatsia, vaikka ”uusnatsien” olemassaoloon vedotaankin tavan takaa myös julkisissa keskusteluissa.

Ainakaan minä en ole nähnyt yhtään uusnatsia missään, mutta paljon enemmän olen nähnyt tosissaan olevia kommunisteja. Hitler-kortin ensikäyttäjien katsotaankin yleensä hävinneen verkossa käytävän keskustelun tai väittelyn, ja samaa voidaan sanoa lapsipornokortin esiinnostajista.

Lapsipornoon viittaaminen on siis perimmältään samanlaista kuin Hitler-kortin käyttäminen. Me kaikkihan tiedämme, ettei lapsiporno mikään ongelma ole. En ole itse löytänyt kovallakaan työllä julkisesta internetistä yhtään lapsipornoa sisältävää sivustoa saati sellaista yksittäistä kuvan riekaletta, joka voitaisiin kenenkään arvostelukykyisen ihmisen toimesta tulkita lapsipornoksi. Sen sijaan internetoperaattorit ja poliisi sulkivat suodatuslistallaan pääsyn aivan tavallista homopornoa ja look-a-like-teinipornoa sisältäville sivuille.

On tietysti selvää, että monia ihmisiä kiihottavat nuoret ja kauniit ihmiset. Mutta pornosivujen houkutuslintuina kellistelevät, karvattomiksi ajellut ja puppelitytöiksi tai -pojiksi lavastetut nuoret ovat hyvinkin kaksikymmentävuotiaita, eikä heidän esittämisessään ole kyse sen kummemmasta kuin fantasioiden ruokkimisesta.


Miten lapsipornokortti toimii?

Lapsipornokortti toimii nimenomaan muiden kuin lapsipornosivujen sensuroimiseen liittyvänä välineenä tehokkaasti. Lapsiporno muodostaa retorisen warrantin eli näennäisen oikeutuksen mille tahansa puhdistustyölle. Viranomaiset tietävät, että monet internetin olemusta tuntemattomat ihmiset alkavat vaatia suuria lakaisu- ja siivoustöitä verkkoon heti, kun he saavat kuulla sanan ”lapsiporno”. Tämän he saattavat tehdä jopa peitelläkseen omaa kiinnostustaan lapsipornoon.

Kun siis ihmisille uskotellaan, että netti on täynnä tuota kauheaa lapsipornoa, joka hyppää silmille heti verkkoselaimen avattua, on selvää, että nämä ahdistuneet ja tekniikasta mitään tietämättömät ihmiset alkavat suojella itseään omilta paheiltaan vaatimalla sensuuria verkkoon. Menneinä aikoina uskoteltiin aivan vastaavalla tavoin, että homoseksuaalit ovat rikollisia ja syntisiä ihmisiä, jotka pakastavat pikkulapsia ja palvovat Belsebuubia omissa rituaalisissa menoissaan. Kunnon kansalaiset saattoivat uskoa tämän, koska he eivät olleet koskaan tavanneet yhtään homoseksuaalia. Ja uskottuaan tuon soopan he eivät jatkossa koskeneet homoon edes kepillä vaan vaativat jotakuta tekemään nopeasti jotain noille rikollisille ja sairaille homoseksuaaleille! Kyse oli siis poliittisesta propagandasta.

Aivan samanlaista ajatuskulkua seuraten useat suomalaiset internetpalvelujen tarjoajat, kuten Dna ja Welho, ottivat käyttöön poliisin laatiman lapsipornosuodatuslistan. Näin oli siitä huolimatta, että poliisikin joutui vaivautuneena toteamaan, että mitään suodatettavaa ei ole. Verkossa ei ole lapsipornoa, mutta täytyihän suodatinta käyttää, kun kerran oli saatu käyttökelpoinen väline ja tuloksellisuusvaatimukset ohjasivat löytämään jotain suodatettavaa.

Niinpä suodatettiin muutamia aikuispornosivuja, eräitä lapsipornoa käsitteleviä asiasivustoja sekä pari sivustoa, jotka eivät liittyneet lapsi- tai muuhun pornoon mitenkään. Kun eräs asioista perillä oleva kansalainen hankki tämän suodatuslistan käsiinsä ja julkaisi sen verkossa, poliisi laittoi kyseisen paljastussivukin suodatuslistalle.

Hullunkurista on, että kohdattuaan kansalaisten vastarintaa poliisi teki saman kuin viranomainen aina yleensäkin, eli kiristi normiruuvia ja ryhtyi hyökkäykseen tätä yhtä kansalaista kohtaan tehdäkseen hänen lynkkaamisestaan varoittavan esimerkin. Mutta luuliko poliisi todellakin voivansa sulkea julkisia sivuja ja rajoittaa ilmaisunvapautta salassa? Sensuurin salaaminen ei kauan salattuna pysy, sillä sensuurilla itsellään on taipumus tulla julkiseksi.


Miten ihmiset on saatu vaatimaan sensuuria?

Entä mitä merkitystä tällä kaikella loppujen lopuksi on? Internetissä leviävästä lapsipornosta nostettu huoli ja sen synnyttämä sensuuriajattelu eivät ole missään suhteessa todellisuuteen, sillä Marlboro-mainosten tavoin lapsipornon käsite on poliittinen feikki. Se nostettiin esille, koska sitä, mitä oikeasti halutaan rajoittaa, ei kehdata sanoa.

Tarkoituksena on ollut alun perinkin luoda tekninen välineistö poliittisesti ei-toivotun aineiston poistamiseksi internetistä. Koska tällaisen järjestelmän luominen kysyy rahaa ja koska se merkitsee myös puuttumista ihmisten perusoikeuksiin kuten sananvapauteen, on kansalaisille jollakin tavoin pystyttävä perustelemaan, miksi rahaa poltetaan juuri tähän tarkoitukseen ja millä verukkeilla YK:n ihmisoikeuksien julistuksen sekä Euroopan unionin ihmisoikeussopimuksen mukainen sananvapaus voidaan kieltää.

Suomessa siihen tarjoaa mahdollisuuden perustuslain kahdennentoista pykälän momenttiin sisällytetty oikeus lapsia koskevan epäsiveellisen materiaalin ennakkosensuuriin. Koska sovelletut välineet eivät kuitenkaan johda nimeltä mainitun tarkoituksen toteutumiseen, kyseinen järjestelmä on johtamassa ainoastaan yhteiskuntakritiikin vaimentamiseen julkisella rahalla.

Parastahan sensuurin harjoittajien kannalta on se, jos kansalaiset itse pyytävät sitä. Tähän tarkoitukseen lapsiporno on käyttökelpoinen ase. Sillä jokaista, joka ei ole lapsipornoa vastaan, voidaan pitää lapsipornon kannattajana, eikä sensuurin tuottamia tuhoja saada enää kuntoon sitten kymmenen vuoden päästä, kun nykyajan lapset kysyvät, miksi te kiltit sedät ja tädit takavarikoitte meiltä mielipiteiden- ja ilmaisunvapauden.

Niin sanottu estolista ei kerro vain yhteiskunnan seksuaalisesta estoisuudesta. Kuvaavaa on, että sensuurin toimiessa tietokoneen kuvaruudulle ilmestyy pahan ja kielletyn sivuston sijasta poliisin ”pääsy kielletty!”-sivu, jolla valistetaan, että lapsipornon kieltävä hanke on ”osa Euroopan unionin poliisipäälliköiden” projektia – ei siis esimerkiksi osa kansanvaltaisen poliittisen järjestelmän metkuja.

Kun myöskään demokraattinen lainsäätäjä ei vaivautunut käsittelemään asiaa perustuslakivaliokunnassa saati käyttänyt järkeään muulla tavoin, tapaus osoittaa, kuinka vaarallista on, kun kaikenlaiset Helmi-tädit tekevät asioista kuin asioista pelkkiä ohjeistus- ja tiedonjakopulmia. Sitten he ihmettelevät moraaliset ongelmansa peittäen, ”eikö teille ole muka jaettu tietoa sensuurin voimaanastumisesta”. Juuri tämän kaltaiset tapaukset tekevät ihmisten sähköisiä oikeuksia puolustavan Electronic Frontier Finland (Effi) ry:n tapaisista järjestöistä tärkeitä – jopa niin, että ne ovat alkaneet järjestyä poliittisiksi puolueiksi monissa maissa.

Terassitupakointi tuomiolle

Kuten kaikki varmasti jo tietävätkin, olen täysin suvaitsematon monia arkipäiväisiä asioita kohtaan. En suvaitse kerrassaan mitään sellaista, minkä tiedän varmasti haitalliseksi. Platonin käsityksen mukaan hyveellinen ihminen toimii vain sellaisella tavalla, minkä hän tietää hyväksi, ja haluaisi kieltää kaiken sellaisen, mistä saattaa olla itselle tai toisille ihmisille vahinkoa.

Tupakointi on erittäin vahingollista sekä tupakoitsijoille että sivullisille. Tämä on tieteellinen tosiasia. Tehdessään lopun ravintolatupakoinnista poliittinen valta sääti oikean lain, mutta se myös epäonnistui mahdollistaessaan pykälien kiertämisen, kun tupakoitsijat siirtyivät sankoin joukoin terasseille.

Terassikausi on pian alussa. Minä puolestani asun Isolla Roobertinkadulla, joka on kävelykatu ja jonka varrelle on ikävä kyllä pesiytynyt mitä hämärimpiä ravintoloita ja muita ruumisarkkuliikkeitä. Minun ikkunoideni alapuolella on ainakin kolme terassia, joilta tupruaa sankka tupakansavu yötä päivää. Kesäisin asuntoni on niin täynnä tupakansavua, että kotonani on vaikeaa nähdä eteensä, eikä tuulettaminen auta tietenkään yhtään. Talvipakkasilla terasseilta kohoaa niin ikään savu, joka etsiytyy ilmastointikuilujen kautta sisätiloihin. Ongelma ei ole rakennustekninen, vaan se on tupakoinnin salliminen väärässä paikassa.

Kyseinen väkivalta pitäisi saada loppumaan. Terassitupakointia on vastusteltu julkisissa puheenvuoroissa paljon. Korkein oikeus valitettavasti salli parveketupakoinnin yksityisissä taloyhtiöissä, vaikka myös parvekkeilta savu leviää asuntoihin ja pihoille. (Päätöksen tekijänä oli tosin henkilö, joka oli toiminut tupakkateollisuuden asianajajana aiemmin, eikä hänen esteettömyydestään ole varmuutta.)

Sen sijaan terassitupakointi on institutionalisoitua ja systemaattista kaasuttamista, jolla ei näytä olevan mitään rajaa. Siksi se pitäisi kiireellisesti kieltää. Vaadin, että viranomaiset, hallitus ja eduskunta korjaavat uutta tupakkalakia niin, että se kieltää jatkossa myös terassitupakoinnin. Pahitteeksi ei olisi myöskään tupakoinnin kieltäminen kokonaan, sillä siitä on todettu olevan pelkkää haittaa sydän- ja verisuonitautien, lukuisien muiden sairauksien ja sademetsätuhojen muodossa.


Hyväksy ”erilainen”

Tupakkateollisuus pyrki taannoin perustelemaan tupakoinnin oikeutusta kuvalehtimainoksin, joissa tupakoitsijoille kerjättiin hyväksyntää koettamalla jakaa kurjuutta tasan. Mainoksissa lausuttiin, että ”hyväksy erilainen [siis tupakoitsija], niin sinun ei tarvitse olla samanlainen [siis raitis]”. Tällainen kahden kaupaksi lavastettu argumentaatio on kuitenkin kestämätöntä. Filosofi Platon lähti Valtio-kirjansa oikeudenmukaisuusteoriassa siitä, että kukaan ihminen ei saa maksattaa omaa nautintoaan tai (edes näennäistä) mielihyvän tavoitteluaan toisten ihmisten kärsimyksillä eikä haitanteolla muille.

Tämä ajatus sisältyy myös nykyisen moraalifilosofian perusteisiin. Niinpä myös minä suhtaudun filosofina täysin suvaitsemattomasti tupakoitsijoiden harjoittamaan terroriin. Aivan yhtä kielteisesti suhtaudun myös kaikkiin sellaisiin ilmiöihin, jotka perustellusti tiedän vahingollisiksi, joten asenteeni ei kohdistu vain yhden ihmisryhmän käyttäytymiseen eikä mielipiteisiin. Aiheuttamisperiaatteen nojalla sen, joka aiheuttaa haitat, pitää vastata myös seurauksista.


Slummiutettu kävelykatu

Koska Iso Roobertinkatu on kävelykatu, sille on levittäytynyt paljon terasseja. Niinpä terassitupakoinnista johtuva haitanteko koskee suurta ihmisryhmää. Kyseisestä savutuksesta pitää tehdä loppu, eikä ravintoloille saa myöntää terassioikeuksia ainakaan niin kauan, kunnes terassitupakoinnin kieltävä laki on saatu voimaan.

Helsinkiläiset tietävät, että Iso-Roba on yksi pääkaupunkimme harvoista kävelykaduista. Vihreät sanovat, että ne ovat ekologisia ja mukavia. Olen asunut kaksitoista vuotta Iso-Roballa. En ole samaa mieltä. Kävelykatujen pitäisi olla mukavia ja viihtyisiä, mutta kaduilla maleksiva roskaväki pitää huolen siitä, että koko alue on slummiutunut. Ja vielä enemmän: Punavuoren puukkobulevardi ei ole slummiutunut, vaan se on slummiutettu.

Alueella vallitseva välinpitämättömyys on tahallista, ja se on seurannut myös viranomaisten piittaamattomuudesta. Kyseisellä kadulla joka toinen vastaantulija on pultsari, ja porttikonkeihin kuseskellaan yötä päivää, vaikka virtsaaminen on kielletty sekä järjestyssäännön, hyvien tapojen että asukkaiden mielipiteiden perusteella. Viihtyisäksi tarkoitetulla Isolla Roobertinkadulla ei ole kiveäkään, jonka päälle ei olisi kustu, oksennettu tai paskannettu. Kadun tiilipäällyste on kulunut ja liattu villisian kuona-aineilla.

Ja meluhaitat ovat hiljaiseksi tarkoitetulla kävelykadulla valtavat: vaikka kyseessä on liikenteeltä suljettu väylä, pihoihin ajo on sallittu ympäri vuorokauden ja kuorma-autoliikenne aamukuudesta puoleen päivään. Tämä merkitsee, että lähikauppojen raskas rekkaliikenne aloittaa autojen peruuttamisesta muistuttavan torvikonsertin aamuisin kello puoli kuusi, kun jokaista kermanekkaa tuodaan lähikauppoihin tavara-autolla. Joskus paketti- ja kuorma-autoja on kadulla niin paljon, että jalankulkijat eivät pääse niiden ohi kotoa lähtiessään. Itse en osta lähistön Alepasta enkä K-kaupasta mitään, koska toivon niiden menevän konkurssiin.

Olen usein ollut vaarassa joutua yliajetuksi kotikadullani, kun taksit ja muut kaaharit käyttävät kävelykatua speedway-ratanaan. Puolilta päivin kadulla kilisevät ja kolisevat ravintoloiden terassit, joiden melu ja möly jatkuu iltakymmeneen asti. Terasseilla savuavat tuhkakupit vahingoittavat ylemmissä kerroksissa asuvien oikeuksia koko päivän, ja iltaisin melua kertyy terassien sulkemisesta sekä tuolien ja pöytien kasaamisesta. Kaasutus puolestaan jatkuu aina aamuneljään, kunnes kapakat vihdoin sulkevat ovensa. Humalaisten huutoa ja yleistä rellestystä sekä rahvaan hourailuja alamaailmasta kuuluu niin ikään aamutunneille saakka. Tunnelma on aidosti etninen. Hiljaista ja viihtyisää Isolla Rooberinkadulla on vain aamuyöllä kello viidestä puoli kuuteen eli puolen tunnin ajan.


Jatkuvan vallankumouksen lopettaminen

Ongelmana ei ole vain häiriköiden käytös vaan viranomaisvallan piittaamattomuus. Vaikuttaa, aivan kuin Suomen lait eivät olisi voimassa Isolla Roobertinkadulla ollenkaan. Jos viereisellä kadulla eli Ratakadulla vallitsisi samanlainen jatkuva vallankumous kuin Isolla Roobertinkadulla, poliisi kävisi varmasti keräämässä rettelöitsijät Supon rakennuksen edestä mustaan maijaan. Koska lait ovat voimassa myös Iso-Roballa, näin pitäisi olla myös siellä.

Klaude Kopteri eli kaupunginvaltuutettu Klaus Bremer ehdotti jo kymmenisen vuotta sitten, että Iso Roobertinkatu avattaisiin liikenteelle. Hän piti sitä liikenteen sujuvuuden kannalta perusteltuna. Olen samaa mieltä, mutta perusteluni eivät ole ensisijaisesti liikennepoliittiset, vaan ne koskevat asukkaiden hyvinvointia. Terassitupakointi, ravintolahälinä, slummiutuminen, yleinen rähjäisyys ja suuret meluhaitat ovat kävelykadusta johtuvia ongelmia. Jos niitä ei saada järjestyksenpidolla katoamaan, on kävelykatu purettava ja palautettava ajoneuvoliikenteelle. Tällöin autoille ja jalankulkijoille olisi varattu oma väylä kummallekin, eikä kenenkään tarvitsisi pujotella sekavan ajoneuvoliikenteen keskellä.

Ehdotan, että 1) Ison Roobertinkadun ravintoloille ei myönnetä terassioikeuksia, 2) viranomaiset ryhtyvät toimenpiteisiin terassitupakoinnin lopettamiseksi lainsäädäntöteitse ja 3) että Helsingin kaupunki perustaa Iso Roobertinkatu -projektin, jolla kävelykadun rähjäisyydestä tehdään loppu, kontrollia alueella lisätään, lähikauppojen ja -ravintoloiden oikeuksia perutaan hygienia- ja viihtyisyyssyistä ja alueen liikkeitä velvoitetaan sulkemaan ovensa viimeistään yörauhan astuessa voimaan eli iltakymmeneltä. Siinä olisi Jussi Pajuselle järkevää, konkreettista ja toteuttamiskelpoista tekemistä miljardeja nielevän Helsinki–Tallinna-tunnelin sijaan.