Perussuomalaiset, kaatakaa hallitus tai katukaa!

Viikon päästä on Perussuomalaisten puoluekokous. Siitä tulee puolueen dooming day.

Sen jälkeen puoluetta joko ei ole tai kokoukseen osallistuvat vain puolueaktiivit, jotka pitävät puolueen letkuissa, kun eivät kehtaa vuosien takaista intoaan perua.

Äänestäjistä puolet on jo lähtenyt ja valunut sinne, mistä ovat tulleetkin, eli lähinnä Kepuun ja SDP:hen. Syy: kansalaisten perusturvan runtelu.

Vanha valtti, eli maahanmuuttokritiikki, on syöpynyt pois, kun itärajan osaavat pitää kiinni jo demaritkin. 

Koska en ole Perussuomalaisten jäsen, kirjoitan näkemykseni tänne.

Siis: jolla on korvat, se kuulkoon.

Menitte leikkaamaan kansalaisten perusturvasta, vaikka Purra lupasi ennen vaaleja, että perusturvaan ei kosketa.

Asumistuen tason alennukset ja myöntöehtojen kiristykset ovat laittaneet perussuomalaisten pieni- ja keskituloiset, tilapäistyölliset, kaikki työttömät ja omassa tuvassaan asuvat tiukalle.

Omistusasunnossa asuvilta vietiin asumistuki kokonaan. Se oli härskiä pakotusta myymään kotinsa, vieläpä huonossa markkinatilanteessa, mikä tarkoitti asuntovelallisille varallisuutensa menettämistä ja jopa nettovelkaantumista.

Omassa mökissään asuvilta Kokoomuksen ja persujen koalitio vei sen, mitä ryssä ei onnistunut sodissa ottamaan. 

Rakennusteollisuus on lamassa ja asuntojen arvot pohjilla, koska valtio lopetti uusien asumisoikeusasuntojen lainatakuut ja leikkasi Kelan asumistuet, joiden loppusaajia ovat aina olleet rakennuttajat, rakentajat ja sijoittajat.

Vain muodollisesti asumistuista ovat hyötyneet vuokralaiset, joiden pankkitileiltä asumistuet on imuroitu rakentamisen tukiaisiksi. Kyse oli aiemmin kansalaisten keskinäisriippuvuuksiin perustuvasta konsensuksesta, joka nyt on tuhottu. Halla-aho puolestaan kehtaa valittaa, ettei enää saakaan asuntorahastoihinsa kiertyviä asumistukia. Olisi ajatellut sitä aikanaan.

Sitten uhataan vielä lopettaa työttömyysetuuksien maksaminen ja laittaa jopa työmarkkinatuelle ajallinen takaraja, jotta kaikki työttömät saataisiin pudotettua toimeentulotuelle.

Kaavaillussa yleistuessa on joko ilmeinen (tarveharkintaan perustuva) tai piilevä varattomuusehto, joka astuu voimaan, kun ihminen päätyy toimeentulotuelle, jossa on ankara varattomuusvaatimus (arvostelin yleistukiuudistusta lausunnossani ministeriölle ja täällä).

Sellainen yleistuki ohjaisi ihmisiä köyhiksi kuin kirkonrotat ja sulattaisi vähävaraisten omaisuuden valtionbudjetin tilkkeeksi. Samalla, kun velkaannutetaan valtiota ja tehdään satojatuhansia rutiköyhiä lisää, annetaan merkittävimmät verohelpotukset suurituloisille.

Puoliväliriihessä päätetty tuloveron alennus vaikuttaa näin: 

Tuloveron alennus huojentaa eniten hyvätuloisten taloutta. Lähde: Yleisradio / Ilkka Kemppinen. (Lainattu tutkimustarkoituksiin tekijänoikeuslain 14 §:n puitteissa.)

Veronalennukset ovat huonoa politiikkaa, kun valtiontalous huutaa hoosiannaa. Veronalennukset lisäävät kulutusta ja verokertymää viiveellä, mutta ne ovat välittömästi pois valtion tuloista. Sosiaaliturvaleikkaukset puolestaan vähentävät heti kotimaista kulutusta ja lisäävät lamaa. Sen sijaan perusturvaan sijoittaminen olisi elvyttävää, koska ne varat käytetään yleensä kotimaiseen kulutukseen (aiheesta tarkemmin täällä). 

70 vuotta täyttäneitä hallitus taivuttelee tekemään käänteisiä asuntolainoja ja syömään seinänsä, jotta eläkkeitä voidaan leikata.

Hallitus on tehnyt hartiavoimin töitä lisätäkseen eläke-eriarvoisuutta, vaikka olisi pitänyt menetellä täysin toisin: juustohöylätä korkeat eläkkeet ja päivärahat pois sekä täyttää niillä kansalaisten perusturvaa.

Ulkomailla asuvilta Suomen kansalaisilta hallitus lopetti kansaneläkkeet perusoikeuksien (yhdenvertaisuus, oikeus valita asuinpaikkansa) vastaisesti ja tuo heidät sillä tavalla takaisin Suomeen eläkettään saamaan ja terveyspalveluja jonottamaan. Se ei säästä vaan lisää valtion menoja.

Hävetkää, persuidiootit! Ette vain osaa.

Mihin hallitus tuhlaa leikkauksilla aikaansaadut näennäissäästöt? Vastaus: täysin tuottamattomaan infrastruktuuriin, rautateihin ja aseisiin, vaikka Suomi on useimpia muita maita paremmin varustautunut.

Lulu Ranne vaatii kaventamaan Suomen junakiskot EU-standardin mukaisiksi. Perustelu: turvallisuus ja yhteensopivuus Tornion kautta. Narrow gauge, narrow mind.

Suomessa on lähes 6000 kilometriä rautateitä. Ajatus on vielä järjettömämpi kuin Petteri Orpon siltarumpupoliittinen vaade rakentaa pikarata vaalipiiriinsä Turkuun.

Raideliikenteen kehittäminen oli vihreiden märkä uni. Nyt se on persujen ja kokkareiden prioriteetti, joka koetetaan lavastaa puolustusmenoksi, jotta viiden prosentin BKT-vaade saataisiin täyttymään. Kyseinen numeropeli on kuin einespurilainen, johon lisätään kerroksia, jotta se saataisiin näytämään paksummalta, ja venyvyydeltään se on kuin hoitajamitoitus.

Jani Mäkelä puolestaan hehkuttaa aseinvestointien puolesta. EU:n yhteisvelka näyttää kelpaavan persuille, kun sitä käytetään asekaappeihin.

EU-maiden yhteisvelka tarkoittaisi, että Suomi maksaisi jälleen muiden maiden menoja. Tällä kerralla Suomen veronmaksajia ei pantaisi rahoittamaan espanjalaisten ja italialaisten asuntojen saneerausta, kuten niin sanotun koronapaketin (elpymisvälineen) kanssa kävi, vaan tukemaan alivarustautuneiden EU-maiden asehankintoja.

Tästä uudesta ”tilapäisestä tukipaketista” ei olisi Suomelle mitään hyötyä, koska olemme jo nyt turvallisuuden tuottajia NATOssa, emmekä sen kuluttajia.

Petteri Orpon väite, että 150 miljardin euron ”Safe-rahoitusväline” ei muka olisi yhteisvelkaa vaan EU:n ”liikkumavaran” kautta kierrätettävää markkinalainaa, on naurettavaa sanasaivartelua. Silti perussuomalaiset nielivät kaiken kuin hauki uistimen. Se maksaa meille 2,7 miljardia.

Ei pidä paikkaansa myöskään se Turun Sanomien lehtiväite, että nousevat puolustusmenot pelastaisivat Suomen EU:n tarkkailuluokalta. Koulukiusaamiselta välttyminen on pelkkä EU-fiktio ja muotoseikka, ja rahat sinänsä kipataan hukkaan.

NATO-velvoitteisiin aiotaan humauttaa noin 10 miljardia! Vertailun vuoksi: kaiken asumistuen yhteismäärä on Suomessa ollut vain noin 2,2 miljardia vuodessa, eiväkä sekopäisten puolustusmenojen ruokkimiseen riitä enää mitkään laarien pohjat.

Persujen ja kokoomuslaisten pienimielisyyttä osoittaa heidän jatkuva tärinänsä uhkien ja pelkojensa kanssa.

NATO-Suomea ja EU-Suomea ei uhkaa mikään. Ei Putinin hallintokaan niin typerä ole, että uutta sotaa avaisi länteen päin. NATOn viidennen artiklan ideahan on, ettei sitä voi vain ”koetella”, vaan kokeilua pidettäisiin sodanjulistuksena, ja tulos olisi sen mukainen: välitön vastareaktio ja maailmansota. Muuten NATOn uskottavuus sulaisi pois yhdessä yössä.

Siis jos Venäjä alkaa ahdistella Suomea, se ei tee sitä aseellisin sotilaallisin keinoin, vaan muunlaisin hämärin keinoin, joten hampaisiin asti varustautuminen perinteistä sotaa varten on turhaa. NATO-maiden yhteenlaskettu voima ylittää jo nyt moninkertaisesti Venäjän iskuvoiman, ja suurimman virheen Suomi tekee varustautumalla menneen maailman mukaiseen sotaan.

Kremlin juonittelijat saavat ilmeisesti Euroopan maat tuhlaamaan olemattomat rahansa varustelukierteeseen. Yhteisvelka kuolettaa EU-maiden omaa taloutta vielä enemmän kuin Venäjälle suunnatut pakotteet rasittavat Venäjää.

Suomi ja Norja ovat ”erittäin turvassa”; sen vahvisti jo Trump täysin ilman EU:n tukipakettia.

Miksi olisimme NATOon liittyneetkään, jos siitä ei olisi meille luvattua suojaa ja turvaa? 

Kustannustehokkainta kaikista olisi bluffi. Miksi ei kaiuteta Venäjälle, että meillä on täällä jo nyt kymmenentuhatta panssarivaunua, satoja hävittäjäkoneita ja satatuhatta droonia, kun niiden määrä on sotilassalaisuus kumminkin?

Olennaista tässä tapauksessa on vain, että Venäjällä ei tiedettäisi valheen olevan valhetta, aivan niin kuin Venäjälläkin toivotaan, ettei länsimaissa osattaisi erottaa valhetta ja totta toisistaan. 

Kunpa myös puolustusmenoja keinotekoisesti yhteismitallistava abstraktio nimeltä ”osuus BKT:stä” jäisi vain vastapropagandatarkoituksessa annetuksi valheeksi, niin kuin Donald Trumpin uhkaukset satojen prosenttien tulleista. Bluffien varassa on yhtä turvallista elää kuin oikeiden aseiden, koska käyttämättä nekin jäävät.

Idästä meitä ahdistaa Putin ja lännestä Trump, mutta molemmat kasvavat koiranputkea siinä vaiheessa, kun Euroopan NATO-mailla on työntää uusia kranaatteja tykinputkeen. 

Leikkauspolitiikallaan porvarihallitus tuhoaa kansalaisten perusturvallisuuden samalla, kun se varjonyrkkeilee ulkoisten uhkakuviensa kanssa. Kuka sellaista hallitusta haluaa puolustaa? Siinä menee tärkein kaikista: puolustustahto.

Sisäinen eripura kasvaa sosiaaliturvaleikkausten myötä, ja juuri sitä kautta Venäjä onnistuu.

Mutta tätä eivät porvarit hoksaa. He myös luulevat, että leikkaaminen automaattisesti säästää ja työpaikkoja syntyy, kun leikkaa. Ei se niin ole.

Persut selittelevät ”pelastavansa valtiontaloutta” ja käyttävät perusteluna puhtain purjein julistamaansa turvallisuusargumenttia, jolla yritetään pyhittää leikkaukset ja kotien riistot sekä kipataan miljardeittain rahaa varusteluun.

Tosiasiassa persut tuhoavat omien äänestäjiensä henkilökohtaisen talouden ja turvaavat kokoomuslaisten sekä heidän perillistensä rälssitalouden.

Tulevien sukupolvien hyvinvointia ei varmisteta romuttamalla nykyisten sukupolvien hyvinvointia. Siten syntyy vain periytyvää köyhyyttä. 

Sinimusta hallitus suojelee kansalaisten omaisuutta koskien nyt vain niiden omaisuutta, joilla sitä on paljon. Punavihreä hallitus taas vastustaa omaisuudensuojaa niiden osalta, jolla omaisuutta on paljon. 

Varainsiirtoveron alennus vaikutti näin:

Arvonlisävero puolestaan on tasavero ja kohtelee pahiten alimpia tuloluokkia. Arvonlisäveron nosto osui peruskulutukseen ja leikkasi talouskasvun pois.

Purran talouspolitiikka on läpikotaisin pöhköä. Syypäitä ovat hänen ultralibertaarit, anarkokapitalistiset ja minarkistiset avustajansa valtiovarainministeriössä. Äärioikeistolainen talouspolitiikka ei toimi missään päin maailmaa.

Kukaan ei näytä olevan huolissaan siitä, että hallituksen tekemät leikkaukset runtelevat pahiten suomalaista keski- ja työväenluokkaa sekä valkokaulusköyhälistöä, jonka varallisuus sulatetaan valtionbudjetin täytteeksi erilaisilla varattomuusehdoilla ja -harkinnoilla, joita lisättiin muun muassa asumistukeen ja joita saatetaan sisällyttää myös työttömyysturvaa korvaavaan yleistukeen.

”Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat” maahanmuuttajat pääsevät taaskin kuin koirat veräjästä, koska varattomien hyvinvoinnin varmistaa viimesijainen turvaverkko, toimeentulotuki, jota ei saa kukaan sellainen, jolla on vähänkin varallisuutta.

Keski- ja työväenluokka hukataan tässä turbulenssissa kokonaan, ja lopulta Suomessa on vain ultrarikkaita elvistelijöitä ja pahimpaan kannusteloukkuun, eli toimeentulotukeen, ohjautuneita vuokraorjia ja hiilikellarien asukkaita, joilta Kelan operatiivinen raastokone on vienyt vaatteet päältä. 

Mikäli vasemmisto nousee seuraavaan hallitukseen, se ei todennäköisesti peru sosiaaliturvaleikkauksia. Seuraava hallitus jatkanee sosiaaliturvahakuista maahanmuuttoa, vaikka juuri se on syönyt leivän suomalaisten ihmisten pöydästä ja on suurin syy nykyisiin sosiaaliturvaleikkauksiin.

Perussuomalaisten piti korjata tämä virhe, mutta puolue meni kaikessa taitamattomuudessaan kokoomuslaisen politiikan takaajaksi.

Marinin hallitus velkaannutti Suomea ja tuhlasi rahat energian hinnan räjäyttäneeseen ilmastohumppaan, maahanmuuttokuluihin, ”kansainvälisiin velvoitteisiin” ja maa- sekä metsätalouden sertifikaattisuohon. Orpon hallitus puolestaan velkaannuttaa valtiota rikkaiden ja hyvätuloisten eduksi. 

Velka näyttää kelpaavan myös persuille, kun se tehdään kovapalkkaisten valtiosihteerien ja puoluetoimistovirkailijoiden omaksi hyväksi. Ja työttömyys paisuu kuin vesi arkin alla. 

Ulkomailta määrätään, miten Suomen pitää budjettinsa täyttää. Ulkomailta määrätään, mihin Suomen pitää käyttää lantti kerrallaan takaisin ongittavat EU-jäsenmaksuvaransa, joita lähes joka vuosi on tullut vähemmän kuin on annettu. Ulkomailta määrätään, paljonko rahaa pitää tuhlata hopealuotipolitiikkaan. 

Lopputuloksessa ei ole mitään eroa punaviherhallituksen sertifikaattisuohon, jolla Suomea kiristetään käyttäen välineenä asuntojen energiadirektiivejä, metsäasetuksia, ilmastopolitikointia ja vihersiirtymää.

Suomen velkaantuminen ja suomalaisten kurjistuminen ei ole suomalaisten omaa syytä eikä johdu sosiaaliturvamenoista eikä hyvinvointipalvelujen turvaamisesta.

Budjetin aukot, julkistalouden konkurssitila ja valtiovarainministeriön pöytälaatikoiden tyhjyys johtuvat internationalismista, eli pakkokansainvälistämisestä, tuttavallisemmin: internatsismista.

En sano, ettei säästäminen hyvää politiikkaa olisi, mutta leikkaatte vääristä paikoista.

En sano, ettei turvallisuus tärkeää olisi, mutta aseinvestoinnit ovat ylimitoitettuja, niin kuin edellisen hallituksen ilmastopolitiikka oli ylimitoitettua. 

Ikävä totuus on, että kukaan eduskunnassa ei välitä mitään Suomen kansalaisten oloista, toimeentulosta, kodinturvasta eikä mistään muustakaan, kunhan vain oma palkka juoksee.

Kyse ei ole mistään ”viestinnän epäonnistumisesta”. Viestinne on ymmärretty. Kyse on politiikan sisällöstä.

Perussuomalaiset: olette kokoomuslaisten saapasrenkejä, kynnysmattoja ja kenkien plankkaajia.

Ette ole internatsistisen politiikan haastajia vaan samanlaisia sopeutujia kuin krisut ja RKP, jotka tekevät mitä vain, kunhan ministerinsalkut säilyvät.

Ette ymmärrä yhtään, mitä teette. Riveissänne eduskunnassa on suuri määrä puupäitä, jotka mokailevat omassa arkielämässään, jota sitäkään he eivät osaa viettää ihmisiksi.

Suurelle osalle entisistä äänestäjistänne olette aiheuttaneet pelkkää tappiota. Olette vailla suuntaa, eikä teillä ole poliittista eikä taloudellista osaamista.

Mutta kansa tietää ja pudottaa teidät seuraavissa vaaleissa. Sen osoittaa jälleen uusi gallup, jossa kannatuksenne on vajoamassa valliriutan alle. Tyytymättömyys on ennennäkemätöntä, ja puoluejohto peittelee munauksiaan liukkaasti kuin liemikilpikonna.

Keksitte, että puoluetta ovat äänestäneet lähinnä köyhät ja kovaosaiset, joten päätitte tehdä suuren määrän köyhiä ja kovaosaisia lisää! Epäilen kannatuksen lähtevän sillä tavalla nousuun. 

Pienenä valonpilkahduksena on teidän riveissänne muutamia välkkyjäkin ihmisiä, joilla ovat järki ja fiilis kohdallaan, tosin hiljennettyinä. Tämän tiedän tavasta, jolla eduskuntaryhmän salusiinien takana kuhisee.

Henkilökohtaisen maineensa ja kunniansa voivat pelastaa vain ne, jotka puoluekokouksessa äänestävät Purran saksijengin nurin, erottavat puolueen hallituksesta tai kansanedustajina lähtevät ryhmästä.

Puolueen romahdus on murheellista, koska puolue on saanut aikaan myös paljon hyvää, esimerkiksi rajalain säätämisessä, oleskelulupien tiukennuksissa ja laittoman maahantulon rajoittamisessa. Myönteistä on myös omalääkärijärjestelmän palauttaminen. Mutta moraalikato puolueen leikatessa Suomen kansalaisten perusturvaa on ollut matalamielistä.

Valtionhallituksesta lähteminen on Perussuomalaisille ainoa keino, jolla puolue voi pelastaa uskottavuutensa, huutaa äänestäjiensä perään, estää puoluetta haaksirikkoutumasta seuraavissa vaaleissa ja välttää päätymisen ”poistumassa olevaksi tuotteeksi”.

Kaatakaa hallitus viimeistään yhteisvelkapakettiin. Jos edgetätte ja lähdette vasta juuri ennen vaaleja, lähtönne jää pelkäksi kasvojenpesuksi.

Mikä tuossa kokoomuslaisuudessa sitten mättää? Se, että Kokoomus ei ole kansanpuolue. Se ei ole myöskään poliittinen puolue vaan liike-elämän sorminukke, joka tekee tieteestä firman. Politiikan idea on, että politiikalla säännellään taloutta. Talous taas on omalakinen järjestelmä, joka monopolisoi kaiken vallan, jos mikään ei estä. Kokoomus haluaa vapauttaa talousorgaanit sääntelystä ja ihmiset heidän rahoistaan. Purra matkustaa nyt Orpon povarissa. 

Tiedän toki, että tämäkin tekstini vaikuttaa kuin pippurisumute, mutta teen sen omaksi hyväksenne. En tosin pyri vaikuttamaan keneenkään täältä Perussuomalaisten ulkopuolelta, enkä puutu muutenkaan asioihinne enää. Minä vain totean mahdollisuutenne. 

Puolet teistä olette joka tapauksessa eduskuntapudokkaina nauttimassa kansanedustajan yhteiskuntaan sopeutumisen päivärahaa ja työntelemässä potkukelkkaa pakkasessa, kunnes päädytte siviilitaustanne menettäneinä työelämäsyrjittyinä yleistuelle, jossa rekrytointiyksiköiden vihervasemmistolaiset feministit, woke-vouhottajat, cancel-aktivistit ja muut maineterroristit ivaavat teitä omien häijyjen ”arvojensa” mukaisesti ja iankaikkisesti.

Ylen äskettäin julkaisema haastattelu antoi ristiriitaisen tuloksen, jonka mukaan perussuomalaisten politikointia vastustetaan, mutta Purraan ollaan tyytyväisiä. Ylen juttu oli jokseenkin painottunut, koska mikrofoni työnnettiin vain puolueaktiiveille. Kenttäväki ja äänestäjät ovat jo menneet. Vain entinen puoluesihteeri dosentti Arto Luukkanen uskaltaa haastaa.

Petteri Orpo aavistelee ja pelkää hallituksensa kaatuvan perussuomalaisten eripuraan ennen kuin Kokoomus ehtii romuttaa työntekijäoikeudet ja perusturvan täysin. Juuri siksi saksi-Sannilla ja Satosella on pitänyt kiirettä.

Tervemenoa kaikille tasapuolisesti.

Puolueita, ministereitä ja kansanedustajia tulee ja menee. Hegeliläis-snellmanilainen valtiofilosofia pysyy. Se ei ole vasemmistolaista eikä oikeistolaista vaan isänmaallista ja Suomen kansalaisten puolella.

 

Aiheesta aiemmin

Lautasen nuolettaminen on fasismia – Yleistuesta ei pidä tehdä tarveharkintaista

Sosiaalipoliittinen katastrofi on ovella: yleistuki voi romuttaa työttömyysturvan keston ja tehdä varattomuusvaatimuksista sosiaaliturvan ehdon 

”Kaikkein heikoimmassa asemissa olevia” puolustava retoriikka uhkaa tuhota suomalaisen keskiluokan

Kehysriihessä kansalaisille toinen silmä mustaksi 

Mitä kaikkea alati vähenevillä valtionvaroilla rahoitetaankaan? Kolme hullua pointtia 

Perussuomalaiset kokoomuslaisen politiikan vankeina 

Perussuomalaiset ei ole enää kansanpuolue – Hallitusvalta vei hakoteille

Hallituksen keltainen kirja: täyttä kuraa!

Miksi asumistukea ei pidä leikata? Kysessä nykyhallituksen ”taksiuudistus”

Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa

Asuntopoliittinen skandaali: hallitus lyömässä aso-asukkaita puukolla selkään 

Hallitus ulosmittaa suomalaisten kodit asumistukileikkauksilla  

Hallitus ulosmittaa suomalaisten kodit asumistukileikkauksilla

Kuolonmusta hallitus vei jo viime vuonna läpi hallitusohjelmaan kirjaamansa suunnitelmat, joiden mukaan yleinen asumistuki lakkautetaan omistusasukkailta kokonaan, ja uudistus astuu voimaan ensi vuoden vaihteessa.

Tämä tarkoittaa, että matto vedetään alta tuhansilta suomalaisilta. Lisäksi hallitus alensi asumistukien tasoa, vaikka asuminen on kallistunut kymmeniä prosentteja.

Hallitus on nyt tekemässä yleisen asumistuen kaikille tuen saajille varattomuusehtoiseksi. Myös eläkkeensaajien asumistuen varallisuusharkintaa aiotaan kiristää, eli pieneläkeläisten ahdinkoa pahennetaan entisestään (esitykset täällä ja täällä ja käsittelyn tila täällä).

Asumistuen poistaminen omistusasukkailta on järjetöntä, koska asumistukea on myönnetty tähänkin asti vain asumisen hoitokuluihin, kuten hoitovastikkeisiin, jotka ovat vuokria alemmat. Kun omistusasukkaita painostetaan myymään kotinsa ja muuttamaan vuokralle asumaan, asumistukimenot todennäköisesti nousevat, joten säästöä valtiolle ei synny.

Toimenpide on sikamainen läimäytys omistusasukkaita kohtaan ja kertoo virheellisestä käsityksestä, että omistusasukkaat ovat varakkaita, joita sopiikin kiusata. Velkaisista kodeista voi jäädä pakkomyyntien jälkeen luu käteen ja luottotappioita pankeille, ja jälleen avautuu vaateita jopa pankkitukeen.

Kelan laskelmien mukaan varallisuusharkinnan lisääminen lakiin säästää valtion menoja vain noin 8 miljoonaa euroa mutta lisää Kelan etuuskäsittelyyn kuluvia menoja 4,8 miljoonalla, ja lisäksi kasvavat toimeentulotuen menot (aiheesta eduskuntakeskustelussa).

Istuva hallitus ei tiedä, mitä tekee. Tai jos tietää, se ampuu itseään ja kansalaisia koipeen.

Hallituksen esitys on omaisuudensuojan ja yhdenvertaisuuden vastainen ja kyseenalaistaa oikeusvaltioperiaatteen. Se on myös irvokkaassa ristiriidassa Kokoomuksen, Perussuomalaisten ja Kristillisdemarien julistusten kanssa; nämä kun ovat esiintyneet kotien ja omaisuuden suojelijoina.

Olisi mielenkiintoista selvittää, mitä asioista ajatellaan niissä rintamamiestaloissa ja kaupunkien lähiöissä, joissa asuu paljon perussuomalaisia. Asumistukileikkauksilla hallitus piiskuroi kodeistaan kokonaisia perheitä ja lisää sosiaalista ahdinkoa.

Yleiseen asumistukeen liitettävä varattomuusehto ohjaa kansalaisia hankkiutumaan mahdollisimman pian varattomiksi saadakseen perusturvaa jokapäiväisiin asumiskuluihinsa.

Esitys tekee asumistuesta toimeentulotuen tapaisen sosiaalisen loukun, josta ei ole motiivia nousta paremmille päiville.

”Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat” nykyinenkin hallitus ruokkii toimeentulotuella, jota ei leikata vaan johon on tehty jopa indeksikorotukset! Toimeentulotukea eivät kuitenkaan saa tavalliset suomalaiset, joilla on vähänkin varallisuutta tai helposti rahaksi muutettavaa omaisuutta. Kuolinpesäosakkaidenkin omaisuus ulosmitataan toimeentulotuessa, vaikka se jättäisi lesken asumisturvaa nauttivan osakkaan kodittomaksi.

Tämän saavat aikaan Kokoomus ja Perussuomalaiset omalla syömähampaallaan, ja Disney-puolueet strippaavat ja larppaavat niiden irvokkaina apulaisina kuin viulunsoittajat keskitysleireillä. 

Toiseksi ja kolmanneksi huonoimmassa asemassa olevat tulo- ja varallisuuskymmenykset pudotetaan mustaan aukkoon, kuten sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijaryhmä on todennut.

Vaikutus on tuhoisa kautta koko yhteiskunnan.

Asumistukeen lisättävä varattomuusehto ja varattomuusharkinta estävät vuokralla asuvia kartuttamasta pääomaa omistusasunnon hankkimiseen. Siten ne johdattavat suomalaisia ihmisiä ylisukupolviseen ja periytyvään köyhyyteen sekä tukevat vuokranantajien ja kiinteistökeinottelijoiden pyrkimystä tehdä asukkaista kaleeriorjia ja torppareita. ASP-tiliä koskeva poikkeus ei ole riittävä, koska sillä on ikärajat.

Asumistuen huononnuksilla hallitus ulosmittaa keskiluokkaisen väestön ja valkokaulusköyhälistön kodit valtionvelkojen tilkkeiksi samalla, kun se junailee verohelpotuksia kovapalkkaisille ja kaikkein varakkaimmille.

Edellinen hallitus romutti Suomen valtiontalouden vihreällä idealismilla. Nykyinen hallitus puolestaan tuhoaa kansalaisten henkilökohtaisen talouden, eikä napamies Petteri Orpon hallitus ole pystynyt luomaan leikkauksilla Suomeen yhtään uutta työpaikkaa. Sen sijaan työttömyys on kasvanut vuoden takaisesta jälleen 38 000:lla.

Väite, että perusturvaan ei kajota, oli hallituspuolueiden suurin kusetus ja merkittävin vaalivale, sillä hallitus aloitti juuri siitä.

Yleisen asumistuen leikkaukset ovat leikkauksista pahimpia, sillä ne ovat johtamassa katastrofeihin asukkaiden elämässä. Opiskelijat limbotaan yleisestä asumistuesta opintotuen asumislisän piiriin. Eläkeläisten asumistuki puolestaan alenee noin 203 000 eläkeläiseltä, myös takuueläkeläisiltä, jotka muutenkin sinnittelevät toimeentulon rajalla, ja 7 600 pieneläkeläistä menettää asumistukensa kokonaan.

Sen sijaan hyvää työeläkettä saavien eläkkeisiin tehdään ”kannustaviksi” sanottuja indeksikorotuksia, ikään kuin eläkeläiset voisivat vaikuttaa työuraansa jälkikäteen ahkeruudella. 

Leikataan alapäästä, kun pitäisi leikata yläpäästä.

Myös asiaan liittyvä yhteiskuntapsykologia kituu kuin kumolleen käännetty kilpikonna. Hallitus näyttää ajattelevan, että jatkuva uhattuna oleminen vapauttaisi kansalaiset parhaaseen toimintaan, vaikka perusturvan leikkaaminen vie lattiat alta ja syöksee ihmiset synkkyyteen.

Kapealla kauppiaan järjellä toimivan Kokoomuksen kannat arvattiin kyllä jo vaalien aikaan, ja näätämäisimmin asiassa onkin menetellyt perussuomalainen puolue, jonka tavoitteena on ollut eläke-eriarvoisuuden lisääminen siitä asti, kun raikulipojat ja -tytöt saivat puolueessa vallan Timo Soinin jälkeen.

Riikka Purran on kenties turvallista matkustaa Petteri Orpon povitaskussa, mutta haluaisinpa nähdä valtiovarainministerin kilauttavan omien äänestäjiensä emalimukiin yhdenkin niin sanotun lesken rovon. Sellaista päivää ei tule. Mutta tulee päivä, jona puolet persuedustajista putoaa palisanterituoleiltaan takaisin työntelemään potkukelkkaa pakkaseen, joten heidän kannaltaan on samantekevää, vaikka äänestäisivät leikkauksia vastaan.

Olen samaa mieltä oppositiopuolueiden kanssa siitä, että kaikki perusturvaan kohdistuneet leikkaukset olisi peruttava hyödyttöminä, sosiaalisesti rapauttavina, kotimaista kulutuskysyntää vähentävinä, asuntokurjuutta lisäävinä ja suomalaisia ihmisiä runtelevina.

Istuva hallitus ei ole sinimusta, vaan se on kokomusta. Kokoomusta äänestäneitä saattaa ministerien kilpajuoksu saksien kanssa innostaa, mutta muille suomalaisille se on kuolemaksi.

 

Jukka Hankamäki

FT, VTT

sosiaaliturvan järjestelmäasiantuntija

Päivitys 11.12.2024: Hallituspuolueiden edustajat hyväksyivät asumistukien huononnukset, jotka vietiin PeV:ssa läpi esitystä tukemaan valikoitujen puolueellisten asiantuntijoiden deduktiivisilla lausunnoilla ilman kansalaisten elämäntilanteisiin ja talouteen liittyviä empiirisiä tutkimusnäyttöjä. Vaikuttaa siltä, että asuntoperusoikeudet ovat purukumia ja sosiaaliset faktat viranomaismielipiteitä, joita muunnellaan poliittisten tavoitteiden mukaisesti, kunhan vain kansanedustajien oma palkka juoksee.

Päivitys 13.12.2024: Sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru pahoinpideltiin kadulla. Olipa motiivi poliittinen tai ei, tapaus osoittaa, millaisella tyylillä hallitus ja sen taustajoukot asioitaan ajavat. Perusturvaleikkaukset ovat rakenteellista väkivaltaa, ja riitainen sosiaali- ja terveysvaliokunta on nyt ”yhteiskunta pienoiskoossa”.

---

Perusturvaleikkauksista aiemmin

”Kaikkein heikommassa asemassa olevia” puolustava retoriikka uhkaa tuhota suomalaisen keskiluokan

Sosiaalipoliittinen katastrofi on ovella: yleistuki voi romuttaa työttömysturvan keston ja tehdä varattomuusvaatimuksista sosiaaliturvan ehdon

Kehysriihessä kansalaisille toinen silmä mustaksi 

Hallitus heittää kotioville hevosenpään

Miksi asumistukea ei pidä leikata? – Kyseessä nykyhallituksen ”taksiuudistus”

Kokoomuksen näkemys kannustamisesta

Perussuomalaiset kokoomuslaisen politiikan vankeina 

Perussuomalaiset ei ole enää kansanpuolue – Hallitusvalta vei hakoteille

Hallituksen keltainen kirja: täyttä kuraa!

Asuntopolitiikasta aiemmin

Asuntopoliittinen skandaali: hallitus lyömässä aso-asukkaita puukolla selkään

Välikysymys hallitukselle aso-asukkaiden hylkäämisestä ja  aso-yhtiöiden rahoituksen pettämisestä

Näpit irti asumisoikeusasukkaiden oikeuksista!

Kirjoitukseni Kaleva-lehdessä (7.11.2023)

Lausuntoni asumistukea koskevan lain huononnusesityksestä sosiaali- ja terveysministeriölle (17.9.2023)

Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa

Kokoomus haluaa räjäyttää suomalaisten kodit

Perusturvasta leikataan – Linnan juhliin kipataan

”Meno on valtionbudjetissa vähäpätöinen”, sanotaan aina kun on tarpeen puolustella valtaapitävien edustusmenoja, onpa kyse pääministerin aamiaislaskuista tai Linnan juhlien kuluista.

Samalla kun kansalaisten taloudellista ahdinkoa kiristetään ennennäkemättömän röyhkeillä perusturvaleikkauksilla, tasavallan presidentin itsenäisyyspäiväjuhliin on pidetty tarpeellisena polttaa entistä enemmän rahaa. Hintalappu yhden illan kekkereille nostettiin tänä vuonna 310 000 euroon.

”Kulu on tarpeellinen ja suorastaan välttämätön”, sanovat porvarit, samppanjasosialistit ja kaviaarikommunistit yhteen ääneen, kun menoilla viihdytetään heitä itseään, eikä näkemyksissä ole juuri eroa oikeiston, keskustan ja vasemmiston kesken.

Samanaikaisesti kun Mäntyniemen remonttiin tuhlataan peräti 55 miljoonaa, hallitus olettaa saavuttavansa kansalaisten asumistukileikkauksilla noin 250 miljoonan säästöt. Yhdelle virka-asunto – satatuhatta kansalaista toimeentulotuelle. Eikä säästöä synny yhtään!

Tämä on suoraan Kokoomuksen pelikirjasta, ja Perussuomalaisia viedään kuin mätää kukkoa.

Juhlien keskellä ei ole sopivaa unohtaa sitäkään, että kansanedustajien palkkioita nostettiin äskettäin 7,9 prosenttia, ja huonosti toimeentulevien kansalaisten ostovoimassa on tapahtunut romahdus inflaation ja leikkausten vuoksi.

Suomessa tehdään kai äänestyspäätöksiä sillä perusteella, minkä puolueen edustajilla on kauneimmat vaatteet.

Kun maassa oli lama ja noin 100 000 työtöntä 1970-luvulla, Kekkonen julisti hätätilan ja vaihtoi Cadillacinsa Saabiin osoittaakseen, että suuri liideri tietää, missä mennään. Teko oli vain symbolinen, mutta se osoitti vastuuta ja johtajuutta, jota nykyiseltä kuolonmustalta hallitukselta puuttuu.

Nykyinen urheileva presidentti allekirjoittaa hallituksen eteen tuomat leikkuulait, koska ne ovat lähtöisin hänen omien joukkuepelaajiensa kynänkäänteistä.

Tilanteessa, jossa ihmiset kaipaisivat elämäänsä valoa, luottamusta ja tulevaisuudentoivoa, pikimusta hallitus lyttää kansalaiset perusturvaleikkauksilla täysin länään.

Eipä ihme, että erilaisten vaihtoehtotempausten suosio itsenäisyyspäivisin kasvaa.

Kehysriihessä kansalaisille toinen silmä mustaksi

Hallituspuolueet saivat kehysriihen pakettiin ennätysajassa, koska alamäkeen on helppoa lasketella. Sen kuin vain leikkelee tai korottelee, kun retorinen tilanne on käännetty sopivaan asentoon ja kansalaiset ovat jo siedätetyt force majeure -tilanteisiin.

Tosiasiassa sopeutustavoitteiden keskinäisen suhteen olisi pitänyt olla jo alun perin käänteinen: ei kahta kolmasosaa leikkauksia ja yhtä kolmasosaa veronkorotuksia, vaan kaksi kolmasosaa veronkorotuksia ja yksi kolmasosa leikkauksia. Nyt päädyttiin fifty-sixty-suhteeseen.

Koko ajan hallitus on leikannut aivan väärästä päästä. Se on ottanut kansalaisten perusturvasta ja minimisosiaalietuuksista, kuten asumistuesta ja opintotuesta, jotka vievät leivän ihmisten ruokapöydästä.

Hallituksen olisi pitänyt leikata pois omat jättiläismäiset väylähankkeensa, esimerkkeinä Turun radan nopeuttaminen ja Hailuodon saarelle rakennettava silta.

Hämärää asuntopolitiikkaa – Valtion asuntorahaston puhdistuksesta vaiettiin

Ei ole järkeä siinä, että asumistuen leikkauksilla säästetään parisataa miljoonaa, ja sekin säästö kiertyy menoksi toimeentulotukeen, paitsi niiden ihmisten osalta, joilla on vähänkin varallisuutta ja jotka putoavat mustaan aukkoon. Laittamalla varattomuusehdon yleiseen asumistukeen hallitus tekee myös asumistuesta toimeentulotuen tapaisen kannusteloukun, joka suorastaan ohjaa hankkiutumaan varattomaksi.

Jos on tarpeen elvyttää rakentamalla, satsattakoon sellaisiin kohteisiin, jotka parantavat ihmisten arkea, kuten asuntojen tuottamiseen. Sitä puolestaan huonontaa hallituksen päätös lopettaa ARA-lainoitus uusilta asumisoikeusasunnoilta. Pysyväksi jäädessään se luhistaa koko asumismuodon, mikä muodostuu tuhoisaksi asukkaille. 

Kehysriihen tiedottamisessaan hallituksen edustajat eivät avanneet sanallakaan suunniteltua 800 miljoonan euron siirtoa Valtion asuntorahastosta (VAR) valtion menoihin, vaikka kyseinen summa on 27 prosenttia koko kolmen miljardin lisäsopeutuksesta! Suomen Asumisoikeusasukkaat SASO ry tiedottaa asiasta täällä. Kannattaa myös allekirjoittaa SASO ry:n kansalaisadressi aso-asumisen puolesta.

Eipä ihme, että vuokra- ja aso-asumisen tukemiseen suunnatusta VAR:ista ovat rahat loppumassa, kun hallitus on iskenyt kyntensä siihen ja kääntänyt kassan valtion budjettiaukon tilkkeeksi.

Mitä suurimmalla todennäköisyydellä juuri VAR:n varojen siirto ja valtion takausten vähentäminen ovat kytköksessä samaan aikaan valmisteltuun aso-asukkaiden vuokralaistamishankkeeseen, eli aso-sopimusten irtisanomisiin, jonka on (yhtiöiden kertoman mukaan) asettanut rahoituksen ehdoksi jokin rahalaitos tai suursijoittaja. Jos tämä ei ole harmaata taloutta ja hämärää politikointia, niin sitten ei mikään. Kirjoitin aso-asukkaiden oikeuksien riistoyrityksestä täällä.

Epäsuositeltavista ja suositeltavista sopeutuskeinoista julkaisin luettelon jo aiemmin täällä.

Miten valtiontaloutta olisi pitänyt sopeuttaa?

Yritystukiin ja maataloustukiin ei ole koskettu lainkaan, vaikka joukossa on paljon elinkelvotonta toimintaa pysyttäviä tukia. Listaamattomien osakeyhtiöiden omistajien pääomatuloverotuksen erivapaudet olisi pitänyt poistaa. Vihersiirtymän uhrilahjat pitäisi jättää antamatta.

Suuri- ja hyvätuloisten ansiotuloverotusta olisi pitänyt korottaa nykyistä enemmän. Indeksimuutokset tulohaitarin yläpäässä eivät ole riittäviä vaan pelkästään imaginäärisiä toimia. Nyt aikaansaatu suurituloisten lievä veronkorotus vain peruu aiemmin myönnetyn veronalennuksen. Mitään todellista veronkorotusta ylimmissä tuloluokissa ei ole.

Toisaalta on mahdotonta ajatella myöskään niin, että pieni- ja keskituloiset eivät maksaisi ansiotuloveroja. Myös alimmissa tuloluokissa olisi pitänyt veroasteikkoa korottaa. Nykyisin pienituloiset ja osa keskituloisista eivät ole nettoveronmaksajia lainkaan, jos subventiot, kuten lapsilisät ja julkisten palvelujen alennukset, otetaan huomioon.

Mikäli on ansiotuloja, on myös veronmaksukykyä. Sen sijaan minimisosiaalietuuksien leikkaaminen ei tuota valtiolle mitään. Vaikutus on sosiaalisesti rapauttava, ja menot pahimmassa tapauksessa kasvavat.

Kokonaisveroaste on ollut Suomessa laskussa jo pitkään, ja valtion menoaukko johtuu osittain siitä. Juuri veroasteen lasku on aiheuttanut valtion tuloihin noin 8 miljardin euron vajeen. Veroasteen pitäminen mahdollisimman alhaalla on kuitenkin Kokoomukselle pyhää. Perusteluksi Petteri Orpo väittää, että alhainen veroaste työllistää.

Tutkimusten valossa prosenttiyksikön suuruiset ansiotuloverojen korotukset eivät kuitenkaan vaikuta ihmisten työhalukkuuteen eivätkä työllisyyteen. Kukaan ei lopettaisi työntekoa eikä yrittämistä prosenttiyksikön veronkorotusten vuoksi eikä aloittaisi samansuuruisten alennusten vuoksi.

Parhaiten työllistää mahdollisuus vapautua tukiriippuvuudesta, mutta siihen hallituksen toiminta ei kannusta. Perusturvan leikkaaminen tekee ihmisistä entistäkin riippuvaisempia viimesijaisesta ja tarveharkintaisesta tukimuodosta eli toimeentulotuesta, joka on pahin sosiaalinen loukku ja työn vastaanottamisen este.

Tässä valossa leikkausten sijasta olisi kannattanut lisätä työn verottamista. Sen sijaan pääomatuloverotuksen korottaminen ei ole järkevää, koska EU-maiden kesken vallitsee verokilpailu ja maamme tarvitsee myös ulkomaisia pääomia ja investointeja.

Arvonlisäveron korottaminen 24 prosentista 25,5 prosenttiin ei välttämättä tuota yhtään extraa valtion kassaan. Siirtyessään hintojen nousuun ALV:n korotus vähentää kysyntää ja taannuttaa taloutta, ja siten verokertymä voi jäädä entistä vähäisemmäksi.

Kulutusverojen lisääminen ylipäänsä on regressiivistä ja edustaa siirtymistä entistä enemmän tasaverotuksen suuntaan. Siten se lisää huonosti pärjäävien taloudellista taakkaa ja on kokoomuslaista sosiaalipolitiikkaa selkeimmillään.

Sekopäistä siinä on myös oletus, että leikkaaminen automaattisesti työllistää. Ei töihin niin vain mennä. Sehän on sama kuin olettaa, että Petteri Orpollekin löytyy työpaikka heti jos hänet potkaistaan poliittisista tehtävistään pois. Kenenkään ihmisen toimeentuloa ei pitäisi jättää pelkkien olettamusten ja toiveiden varaan, niin kuin hallitus on tehnyt leikkausten vaikutusarviot laiminlyödessään.

 

Valtio velkaantuu itselleen, ja syynä on EU

On muistettava, mistä valtion menoaukko oikeastaan muodostuu. Siinä on miljardien repeämä siksi, että EKP on nostanut korot kattoon.

Suomessa inflaation hillintää ei tarvita, sillä inflaatio on jo hidastunut. Tätä nykyä suomalaiset kärsivät EU:n yhteisestä korkopolitiikasta. Koron nostot eivät ole hillinneet inflaatiota muualla Euroopassa, koska inflaation syyt ovat energian niukkuudessa eivätkä finanssitaloudessa eli siinä, että ihmisillä olisi liikaa rahaa. EKP:n helikopteriraha valui jo vuosikymmen sitten sijoitustoimintaan korottaen osakekursseja, eikä se näkynyt reaalitaloudessa, eli ihmisten arjessa. Kirjoitin EKP:n korkopolitiikan tehottomuudesta täällä.

On muistettava sekin, että koron Suomen valtion keskuspankkilainoista saa lopulta valtio itse, sillä Suomen Pankki tilittää lainoista perimänsä koron takaisin omistajalleen, eli valtiolle. Keskuspankkilainoja, eli ikuisesti taseeseen kirjattavia roskalainoja, on valtion lainoista noin 40 prosenttia, joten valtion velkaantumisesta itselleen ei kannata olla hirveän huolissaan. Lumerahan korko on lumekorkoa.

Suomen Pankki maksaa toisaalta korkoa liikepankkien vakuustalletuksille, joissa on yksityisten tallettajien varoja. Tätä kautta valtiotaho tukee rahallisesti pankkitallettajia. Korot, osingot ja markkinavuokrat ovat tulojensiirtoja vähävaraisilta varakkaille, ja siksi tarvitaan toisensuuntaisia tulojensiirtoja.

Kaikkien helpotukseksi EKP todennäköisesti laskee ohjauskorkoa pian, sillä yhdenkään euromaan valtiontalous ei kestä korkeaa korkotasoa pitkään, etenkään kun elpymisrahaston (ns. koronarahaston) varat alkavat olla lopussa.

Pöyristyttävintä kiristys- ja kuristustoimissa on EU:n uhkailu ”tarkkailuluokalle” laittamisesta, jos velkaantuminen ei pysähdy. Suuri osa EU-maista on paljon velkaantuneempia kuin Suomi, ja maamme on velkaannutettu pakottamalla takaamaan niiden velkoja! Komission ”alijäämämenettelyyn” joutuminen merkitsisi, että EU määrää talouden kurinpidon, mikä tarkoittaisi valtiollisen itsemäärämisoikeutemme lopullista romuttamista.

Tosiasiassa EU on upottanut Suomen talouden viemällä meiltä itsenäisen rahapolitiikan ja näivettämällä sitä kautta viennin. Ruotsilla menee paremmin, koska sillä on itsenäinen rahapolitiikka ja valuuttana kruunu, jota maa lepuuttaa räikeän kilpailukykyisellä tasolla.

EU on kiskonut meiltä ilmastoaneita ja kytkenyt meidät sertifikaattisuohon, luontodirektiiveihin, tukipakettipolitiikkaan, paragrafipatisteluun ja muuhun internatsistiseen ryöstöviljelyyn, jota johtavat paronitar Ursula von der Leyen ja ylevällä aksentilla artikuloiva kuikelo Christine Lagarde.

Samanaikaisesti kuumassa Espanjassa tehdään talojen energiaremontteja suomalaisten verorahoilla, ja maa saa edelleen 163 miljardin (noin kahden Suomen valtionbudjetin) verran ”koronatukea” EU:lta.

Tämä on vastoin EU:n peruskirjan no bail out -sääntöä, eli avustamiskieltoa (artikla 125), jonka mukaan ”toiset jäsenvaltiot eivät saa auttaa julkisyhteisöjen rahoitusasemansa kanssa vaikeuksiin joutuvaa jäsenvaltiota.”

Kun rikottu on lisäksi muiden muassa turvapaikanhakua rajoittava Dublin II -asetus ja Maastrichtin kasvu- ja vakaussopimus, tämä ei ole enää se EU, johon liityimme, ja jäsenyyttämme pitää yllä vain Venäjän uhka, joka yhdistää EU-maita nippusiteen tavoin. 

Jäsenyytemme Euroopan unionissa on tullut meille sietämättömän kalliiksi. Vain kolmena vuonna noin kolmestakymmenestä olemme olleet nettosaajia. Tunnollisia suomalaisia kohdellaan laupiaina lampaina, ja kiitokseksi panoksestamme EU-byrokraatit uhkailevat meitä katakombeistaan ”tarkkikselle” laittamisella.

Purkakaa Sote-himmeli ja pahoinvointialueet

Mikäli edelleen täytyy säästää, paljon säästämistä löytyy byrokratiasta, jota Kepu-taustainen Sote-himmeli lisäsi 6,4 miljardilla eurolla vuodessa! Leikattavaa löytyy ympäristönsuojelupuolelta ja kansainvälisistä menoista.

Valtion lompakko on revennyt tietenkin myös muista kuin edellä mainituista syistä. On sähkösota, energiakriisi, Euroopan ympäristöystävällisimpien hiilivoimaloiden alasajo, pakkoneuroottinen vihersiirtymä, tasa-arvopoliittinen hifiharrastus, slaavien välinen aseiden kalistelu, koronakriisi ja boomereiden ikääntyminen, jotka ovat kaikki yhdessä ajaneet Suomen talouden hallitsemattomaan syöksykierteeseen.

Tilanne ei ratkea hoitajamitoituksen pilkunviilauksella vaan tekemällä entistä enemmän työtä terveyskeskuksissa ja hoivakodeissa, jonne on tiedotettava kuin luutnantti Lammiolle tulenjohtopaikalta, että enempää apua ei ole antaa. Sitten olisi kestettävä ja pidettävä terveet terveinä. Nyt toimitaan päinvastoin. Lukiolaisetkin käännytetään toimeentulotukeen, elleivät suorastaan masentuneina eläkkeelle.

Karsikaa normeja, leikatkaa eläkeindeksejä, kuten leikkaatte muitakin indeksejä, ja kiristäkää reilusti niiden verotusta, joilla työtä ja yritystuloa selvästi on.

Kun kansaneläkkeitä ei jatkossa makseta ulkomailla asuville suomalaisille (n. 25 000 ihmistä), se on vastoin kansalaisten yhdenvertaisuutta ja oikeutta valita asuinpaikkansa. Tilanne on yhtä ymmyrkäinen kuin hallituksen säästöpolitiikka kokonaisuudessaankin. Tuloksena kansaneläkeläiset pakotetaan matkustamaan takaisin Suomeen eläkettä saamaan, eikä valtio säästä mitään. Ainoa muutos on, että ihmiset päätyvät asuntojonoihin, hoivakoteihin ja erikoissairaanhoitoon Suomessa. Olisi mielenkiintoista tietää, kenen kynästä tämä ällistyttävä esitys on lähtöisin.

Kun omistusasujien oikeus saada asumistukea hoitovastikkeisiin tai kuluihin lopetetaan, sekin loukkaa yhdenvertaisuutta ja on taloudellisesti kannattamatonta valtiolle. Omistusasujat (n. 17 000 kotitaloutta) eivät välttämättä ole vuokralaisia varakkaampia, mutta vuokralaisiksi siirtyessään he aiheuttavat asumistukijärjestelmälle entistä suuremmat kulut, sillä vuokrat ovat hoitovastikkeita korkeammat!

Asuntonsa myyntivelvoite saattaa merkitä ihmisille koko omaisuuden menettämistä ja tarkoittaa siten perusoikeuksien vastaista valtiollistettua rikosta, joka on mahdollinen juuri siksi, että asumistukilain muutoksia ei arvioitu perustuslakivaliokunnassa. Ainakaan minä en tiedä halveksuttavampaa tapaa hoitaa valtiontaloutta kuin riistää ihmisiltä heidän kotinsa. Kuka kantelisi em. oikeusvaltioperiaatteen vastaisista rikoksista EUT:hen tai EIT:hen?

Perusturvaleikkauksissa ei ole kansantaloudellisesti kerta kaikkiaan mitään järkeä, koska tyhjästä utareesta ei voi lypsää, ja perusturvan korotukset olisivat hyvä talouden elvytyskeino. Meneillään lienee keynesiläisten ja monetaristien ikuinen kiista, jota orkestroidaan hallituksesta nyt anarkokapitalistien ja kuriliberalistien opeilla.

Keskituloa parempaa eläkettä saavien veronkorotukset olivat kyllä poliittisesti rohkea teko, koska eläkeläisissä on 1,7 miljoonaa potentiaalista äänestäjää. Olisi ollut mahdotonta päästää tätä ryhmää kuin koiraa veräjästä. Tulevaisuudessa jouduttaneen leikkaamaan työeläkkeitä sinänsä, koska valtio ei suoriudu eläkepommista. Totuushan on, että kukaan ei ole oikeasti etukäteen maksanut työeläkettään, ja kattamaton vaje on valtava.

Koko perusturvajärjestelmä pitäisi panna uusiksi ja höylätä korkeat etuudet pois sekä täyttää sosiaaliturvaa alhaalta päin takaamalla kaikille työelämän ulkopuolella oleville perustulona noin tuhannen euron vähimmäisnettotulo, jossa ei ole köyhtymiseen kannustavaa varattomuusehtoa. Esitin sitä jo kirjassani Työttömän kuolema – Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan.

 

Oppositio on tehoton

Entä onko maassamme tehokasta oppositiota?

Valtiontalous on kuralla punaviherhallituksen holtittomuuden vuoksi. Siksi voisi olettaa, että parhaat neuvot taloudenpitoon löytyisivät sieltä. Se tietää, joka tekee.

Todellisuudessa myös vihervasemmistolainen oppositio on keinoineen ja päämäärineen väärässä.

Sdp:n Antti Lindtman ja Tytti Tuppurainen menivät vaatimaan A-studion lähetyksissä muun muassa, että maahanmuuttoa olisi lisättävä työvoimapulan vuoksi! Todellisuudessa Suomessa on työttömiä noin satatuhatta enemmän kuin on avoimia työpaikkoja.

Ainoa hyvä puoli hallituksen toiminnassa on ollut, että se on ymmärtänyt pitää itärajan kiinni ja on tiukentamassa kansalaisuuden saannin ehtoja yleispohjoismaiselle tasolle; tosin siihen ei paljon järkeä kulu.

Ulkomainen halpatyövoima tulee kalliiksi mukana seuraavien perheenjäsenten aiheuttamien sosiaalimenojen kautta, ja kulut kääntyvät julkisen talouden kokonaistappioiksi.

Myös tinkimättömyys ympäristönsuojelusta on ollut vihervasemmiston pakkomielle. Uppiniskaisuutensa vuoksi demarit kieltäytyivät hallitusyhteistyöstä perussuomalaisten kanssa ja kaatoivat persut sylipainiin kokkareiden kanssa.

Samaan aikaan politiikan oikealla laidalla porvaristo jatkaa omaa versiotaan Sanna-bileistä. Alexander Stubb valmistautuu tehtäväänsä kiittämällä vaalikampanjansa avokätisimpiä lahjoittajia eliittikutsuilla. Vilut maksoi lehtien mukaan Kokoomus.

Tasavallan presidentille hankittiin myös uusi luksusauto valtion varoilla. Menoerä on valtionbudjetissa marginaalinen, mutta tämä ja muu luksustelu ovat symbolisesti vääriä tekoja. 

Kun maassamme oli lama 1970-luvun alussa, Kekkonen down shiftasi Cadillacinsa halvempaan Saabiin. Se osoitti, että maan johtaja tietää, missä mennään. Nykyisten poliitikkojen tapa laittaa asioita tärkeysjärjestykseen poikkeaa esimerkillisestä johtajuudesta.

On valitettavaa, että perussuomalaisetkaan poliitikot eivät ole onnistuneet Suomen kansan taloudellisten etujen edistämisessä, ja Kokoomus on laittanut heidät povitaskuunsa. Petteri Orpon povarista kurkistellessaan voi tietenkin säästää matkakuluissa, mutta pitemmällä tähtäimellä voi seurauksena olla kannatuskato.

Perussuomalaiset ovat pettäneet vaalilupauksensa, äänestäjänsä, puolueohjelmansa ja periaatteensa, ja sanoudun täysin irti kyseisenlaisesta politikoinnista:

Tämän ei toivoisi olevan totta, mutta se on. Syynä poliittisiin virheisiin on kuuroutuminen asiantuntijaohjaukselle, joka koskee etenkin sosiaaliturva- ja työmarkkinajärjestelmää sekä uudistusten seurausharkintaa.

 

Aiheesta aiemmin:

Työmiehen tuumausriihi: Kuinka kansa kiittää, kun leikkaukset alkavat, Purra?

Mitä kaikkea alati vähenevillä valtionvaroilla rahoitetaankaan? Kolme hullua pointtia

Ensimmäinen (1) pointti. ”Tunnin ratana” tunnettu Turun-radan nopeutushanke on yhtä tarpeellinen kuin Petteri Orpon (kok.) oma pururata.

Helsingin Sanomat propagoi toista miljardia maksavaa valtiollista megahanketta ilmeisesti siksi, että se toivoo levikkinsä laajenevan Turun Sanomien alueelle. Toinen syy voi olla halu kurjistaa kansalaisten kukkaroa.

Teknisiä syitä radan korjailuun ei ole, eikä haja-asutusalueiden kansalaisille voida mitenkään perustella, miksi rahaa lapioidaan pääratojen nopeuttamiseen, kun pikajunat eivät enää pysähdy reittien varrella olevilla asemilla entiseen tapaan. Luotijunien rakentelu on ollut liikenneyhteyksien huonontamista, kun taas pysähtyvä juna olisi se paras juna.

Mitään järkeä ei ole junien kulkunopeuden nostamisessa raiteilla. Totuushan on, että matkustuskokemus ei nopeudu matkanopeuden kasvusta, vaan siitä, että junavuoroja kulkisi mahdollisimman tiheästi.

On pölkkypäistä politiikkaa kiillottaa Turun-radan kiskoja puolellatoista miljardilla veroeurolla ja yhteensä 3,44 miljardilla eurolla, kun aikaa palaa joka tapauksessa junanlähtöjen odottamiseen radan molemmissa päädyissä.

Annan Petteri Orpolle vinkin, jolla hän pääsee vaalipiirinsä ja sieltä takaisin nopeammassa tahdissa. Lisätkää junavuoroja nykyisille raiteille, niin matkanteko käy nopeammin, ja hintaa kertyy murto-osa ratatöiden kuluista. Rahti puolestaan ehtii perille nykyiselläkin vauhdilla.

Pääratojen nopeuttaminen on todettu VVM:n ja LVM:n selvityksissä taloudellisesti kannattamattomaksi.

Esimerkkinä hullusta infrastruktuurihankkeesta on myös Helsinki-Vantaalle suunniteltu ”lentorata”, joka maksaisi valtiolle 3 miljardia euroa ja jota Vantaan perussuomalaisetkin kritisoivat. Nyt hallitus on rakentamassa lentokentälle kolmet kiskot ja kaiken kaikkiaan enemmän raideliikennettä kuin vihreät olisivat voineet kuvitella märimmissäkään unelmissaan.

Asumistuen säästöleikkaukset palavat presidentin virka-asunnon remonttiin

Toinen (2) pointti. Toinen hullu valtioninvestointi on kipata 55 miljoonaa veroeuroa presidentin virka-asuntona toimivan Mäntyniemen peruskorjaukseen. Haluaisin nähdä tämän suunnitelman kustannusarvion kohta kohdalta budjetoituna: mihin kaikkeen rahamassi saadaan kulumaan?

Ensinnäkin on täysin epäuskottavaa, että vuonna 1993 valmistuneen rakennuksen talotekniikka olisi niin huonossa kunnossa, että se vaatii peruskorjausta, edes proaktiivisesti.

MTV3:n urkkimien selitysten mukaan rahaa on tarkoitus polttaa käsitteellisen sanakohinaan:

”Näihin kuuluvat hissien rakentaminen ja uusinta, porttivalvomorakennuksen laajennus ja uusinta, huoltorakennuksen tilojen muuttaminen toimistoiksi ja neuvottelutiloiksi, porttiympäristöjen ja liikennejärjestelyjen parannus ja turvatekniikan nykyaikaistaminen ja uudisrakentaminen, kansliasta listataan. Lisäksi remontin yhteydessä parannetaan rakennusten energiatehokkuutta kauttaaltaan ja kunnostetaan kalusteet ja valaisimet.”

Listaa on jatkettu vihreällä ja ilmastopoliittisella kulungilla:

”Peruskorjaukseen kuuluvat kanslian mukaan lisäksi LVIA-työt kaikkiin rakennuksiin, ilmanvaihtokoneiden uusiminen ja maalämpöjärjestelmät. Myös kaapelit ja sähkökeskukset sekä aurinkopaneelijärjestelmä ovat uusittavien listalla. – Muita yleisiä kustannuksia muodostavat rakennustyön vaatimusten mahdollistaminen, mihin kuuluvat rakennuskontit, sosiaali- ja huoltotilat, rakennustoimistot, pysäköintialueet ja työmaaruokala.”

Kyseinen selittely on tyypillistä grynderiteollista retoriikkaa, jolla koetetaan oikeuttaa jättiläismäistä myllerrystä ja täysin tarpeetonta tekemistä.

Mikäli valtiollisten rakennusten standardit täyttäväksi tehty pytinki ei kestä ilman uudisrakennuksen hintaista peruskorjausta kuin 30 vuotta, on alkuperäisessä toimituksessa ollut vakava vika.

Miksi hissit eivät muka kestä kevyessä käytössä tuota aikaa, kun ne tavallisissa kerrostaloissa kestävät tuplaten? Myös putkien ja sähkölaitteiden pitäisi kestää pitempään, ja niin ne kestävätkin, eikä todellista tarvetta uusimiseen ole. Ilmanvaihtokoneet ovat äkkiä korjatut, eikä niihinkään miljoonia mene. Kaapelien ja sähkökeskusten uusiminen on täysin tarpeetonta ja tuhlailevaa. 

Mihin muka tarvitaan ”porttiympäristöjen ja liikennejärjestelyjen parannuksia”, ja mitä ne ovat? ”Turvatekniikasta” sössöttäminen on uhkakuvien selässä ratsastavaa demokraattisen ja avoimen yhteiskunnan vastaisuutta. 

Vaikuttaa siltä, että hanke toimeenpannaan vain rakennusteollisuuden ruokkimiseksi. ”Aidon tarpeen” 55 miljoonan hankkeelle muodostavat siis ”rakennustyön vaatimusten mahdollistaminen, mihin kuuluvat rakennuskontit, sosiaali- ja huoltotilat, rakennustoimistot, pysäköintialueet ja työmaaruokala.”

Kyse on myös patruunamentaliteetista ja presidentin auktoriteetin palvonnasta, joka on saanut kriittiset kielet katkeamaan hanketta hautoneessa hallinnossa, ja luotettu on median mykistymiseen.

Yhden miljoonan pitäisi riittää pintaremontin tekemiseen ja kalusteiden uusimiseen, ja se on sekin suuri määrä rahaa. Jo sadallatuhannella eurolla pitäisi saada tarpeeksi tapettia, Artekin huonekaluja ja Aalto-vaaseja presidentin kämppään.

Iltapäivälehdissä on syyllistetty ja leimattu tavan takaa vuokralaisia aina kun muutamat poikkeusyksilöt ovat pirstoneet asuntoja. On se kyllä paha, että asunnot eivät presidenttiparienkaan käytössä kestä, vaikka Mäntyniemessä ei ole asunut mikään bile-Sanna.

Rakennusta ryhdyttäneen repimään siksi, että talossa on isännän vaihdoksen aika, ja teknokraatit ja kokoomuslaiset katsoivat hetkensä tulleen. Myös presidentinlinna remontoitiin Niinistön kauden alussa: kokoomuslaisen tekemisen pakkomielteen vuoksi. Lisää hullua menoa sisältyy Mäntyniemen asukasvalintaan.

Sananlaskun mukaan joutilaisuus ei ole pahasta, koska ajatteleminen ilman tekemistä on vähemmän vahingollista kuin tekeminen ilman ajattelemista.

On perverssiä, että verovaroja roiskaistaan 55 miljoonaa presidentin virka-asunnon paranteluun samalla kun yleisestä asumistuesta leikataan yhteensä 360 miljoonaa.

Koska suuri osa tuosta näennäisestä säästöstä kiertyy toimeentulotuen maksettavaksi, asumistukileikkausten kautta saavutettavilla säästöillä ei pystytä rahoittamaan edes Mäntyniemen saneeraukseen uppoavaa kulua. Siihen ei riitä myöskään omistusasujien asumistuen lakkauttaminen kokonaan, vaikka se tarkoittaa tuen lopettamista noin 17 000 asukkaalta totaalisesti.

Tilanne on jo vertauskuvallisestikin irvokas: poliittisten liiderien oloja parannellaan ja kansalaisten huononnetaan. Se on pöyristyttävää kuin kansanedustajien palkkioiden nostaminen ja kehitysmaapoliittisten nollatutkimusten miljoonarahoittaminen aikana, jolloin kansalaisten on tingittävä kaikesta.

Mannerheim nukkui kovalla pedillä, ja Kekkonen vaihtoi lama-aikana Cadillacinsa Saabiin. He osasivat lukea kansalaisten tuntoja ja yhteiskunnan tilaa.

Tämän kaiken keskellä Petteri Orpo vaikeroi, että suomalaisten pitää varautua vielä vaikeampiin aikoihin. Kuulostaa ihan Iiro Viinaselta (kok.) 1990-luvun alkupuolella.

Kyseinen uhkapuhe menettää uskottavuutensa, kun hallitukselta riittää miljardeittain rahaa täysin tuottamattomiin infrastruktuurihankkeisiin: liikenneympyröihin, tienparannuksiin ja julkisiin rakennuksiin, joita tässä maassa on muutenkin liikaa.

Parempi elvytystoimi olisi korottaa perusturvaa, koska siihen satsatut rahat kuluvat perunoihin ja porkkanoihin sekä jäävät kiertämään omaan kansantalouteemme, kun taas shorttaajille ja treidaajille annetut varainsiirtoverojen alennukset päätyvät ulkomaiseen luksukseen ja investointeihin.

Väärät säästö- ja tuhlauskohteet

Kolmas (3) pointti. Kolmas hullu pointti kyseisessä politikoinnissa ovatkin juuri väärät ja virheelliset säästötoimet. Valtion menojen leikkaaminen on kyllä hyväksi, mutta näin sitä ei pidä tehdä, vaan ottaa pitäisi esimerkiksi byrokratiasta, EU-kuluista, ilmastoaneista, tuulivoiman tuotantotuista, kehitysavusta, maahanmuuttomenoista, yhdistyksiltä, Yleltä, Suomen Akatemialta ja vihreän siirtymän suunnitelmasta, johon valtiovarainministeriö on satsaamassa 695 miljoonaa.

Tiheällä kammalla pitäisi käydä läpi myös yritystuet, koska etenkin tuotekehittelyn ja tutkimuksen piirissä on paljon välittäviä ja holding-tyyppisiä yhtiöitä, ja keinottelijoiden keskuudessa kiertää sanonta: jos haluat rikastua valtion tuella, perusta viestintään ja konsultointiin erikoistunut tietohallintohanke ja markkinoi se Valtiontalouden tarkastusvirastolle.

Samoin maataloustuet pitäisi tehdä paremmin tarveharkintaisiksi, sillä niitä on valunut Antti Herlinin ja Björn Wahlroosin tapaisille epäonnistuneille maanviljelijöille, jotka eivät kyseistä sosiaaliturvan muotoa tarvitse, ja osa heistä myöntää sen itsekin.

Rikkaiden ja hyvätuloisten piilotukiin ei ole puututtu, koska se ei olisi kokoomuslaisen ideologian mukaista. Listan hyvistä säästötoimista voi lukea klassikkokirjoituksestani vuodelta 2011, joka on edelleen ajankohtainen, koska velkaantumisen syyt ovat samat mutta tilanne pahempi. Ja sitä se on, koska listaa ei ole noudatettu.

Tärkeää ei ole vain työllisyysaste, vaan työn tuottavuutta pitäisi parantaa, jotta vaihtokelpoisia arvoja markkinoille tulisi. Suomessa työskennellään kyllä paljon, mutta liian suuri osa on arvoja tuottamatonta hallintotyötä, huoltavan järjestelmän ylläpitoa ja kolmannen sektorin tarkkailu-, valvonta-, neuvonta-, ohjeistus-, tarkastus-, näennäispalvelu-, kitka- ja jarrutustyötä.

Kokoomus on hallituksessa ollessaan leikannut perusturvasta ja kätilöinyt tuloveronalennuksia hyvätuloisille, mikä on kaatumassa parhaiten tienaavan desiilin (kymmenen prosentin) eduksi. 

Keskituloisten kukkarossa veronkevennykset eivät juuri näy, eikä ole tieteellistä näyttöä siitä, että tuloveronalennukset motivoisivat ihmisiä töihin (siis mikäli työvoimapulaa olisi muualla kuin hoivatyössä ja ATK-alalla).

Vahvin motiivi työelämään osallistumiseen on mahdollisuus kokonaan irtautua tukiriippuvuudesta, mutta siihen Petteri Orpon oletustenvaraiset säästötoimet eivät kannusta.

Päinvastoin: ne tekevät ihmisistä entistäkin tukiriippuvaisempia ohjatessaan tarttumaan viimesijaiseen oljenkorteen, toimeentulotukeen, joka on kannusteloukuista pahin sisältäessään varattomuusehdon ja kannustaessaan hankkiutumaan mahdollisimman nopeasti rutiköyhiksi ihan vain saadakseen tuloa jokapäiväisiin menoihin.

Leikkaamalla ei myöskään luoda tähän maahan yhtään uutta työpaikkaa, jossa tuotettaisiin markkinoille vaihtokelpoisia arvoja. Siten ei oikaista ulkomaankaupan tasetta voitolliseksi eikä kohtauteta työpaikkoja ja tekijöitä. 

Leikkaamalla pahennetaan ongelmia ja pudotetaan toiseksi huonoimmassa asemassa olevat samaan kaaderiin kaikkein huonoimmassa asemassa olevien kanssa. Tämä on näyttö surkeasta kokoomuslaisesta sosiaalipolitiikasta, jonka tuloksena pahoinvointimenot vain kasvavat.

Työvoimaa tarvitaan aloilla, joille toimettomilla ei ole pätevyyyttä. Ihmisillä puolestaan on pätevyyksiä aloille, joilla ei ole työpaikkoja. Tätä ongelmaa ei voida ratkaista perusturvaa leikkaamalla vaan koulutuspolitiikalla, mutta sen parantamisesta ei ole puhuttu mitään.

Työpaikkoja taas on siellä, missä ei ole työttömiä, ja työttömiä on niillä paikkakunnilla, joilla ei ole työpaikkoja. Myöskään tätä ongelmaa ei voida ratkaista leikkaamalla perusturvaa vaan asuntopolitiikalla, mutta nyt hallitus tekee kasvukeskuksiin siirtymisestä entistäkin vaikeampaa laittamalla esimerkiksi asumisoikeustalojen rahoituksen jumiin.

Tämä kaikki tulee Suomelle ja etenkin Perussuomalaiselle puolueelle kalliiksi.

Perussuomalaiset ovat kyllä onnistuneet muutamassa asiassa, esimerkiksi maahanmuutto- ja rajapolitiikassa, mutta edellä mainituissa asioissa on mennyt aivan pieleen. Perussuomalaisia vietiin kuin kuoriämpäriä jo Säätytalon hallitusneuvotteluissa, ja perussuomalaiset ovat tehneet virheen mennessään kokoomuslaisen talous-, sosiaali- ja työvoimapolitiikan takaajiksi.

Kannatusaleneman kyseisestä politiikasta kärsii yksinomaan Perussuomalainen puolue. Kokoomuksen äänestäjiin vöiden kiristely ei yllä, mutta perussuomalaisiin ihmisiin se taitaa purra.

 

Aiheesta aiemmin

Miten valtion velkaantuminen lopetetaan? (2011)

Miten pelastaa hyvinvointiyhteiskunnan rippeet? (2014)

Valtion velka venyy ja paukkuu kuin hallituksen henkselit ja purukumi (2017)

Leikkauslistaykkönen: vihervasemmistolainen tuhlauspolitiikka (2023)

Kokoomuksen näkemys kannustamisesta

Pääministeri Petteri Orpon (kok.) mielestä leikkaukset ovat välttämättömiä, jotta työllisyys paranisi, ja leikkaamalla mukamas luodaan Suomeen 100 000 työllistä (työpaikkojen luomisesta hän ei puhunut mitään).

Niinpä opintotuen leikkaukset kannustavat opiskelemaan.

Asumistuen leikkaukset kannustavat luomaan työpaikkoja.

Junien oksennuspussit kannustavat oksentamaan.

Palokunnat kannustavat tekemään tuhopolttoja.

Terveydenhuolto kannustaa sairastamaan.

Oikeasti maailma ei tietenkään toimi näin. Tuet eivät lannista, eivätkä painostaminen, ahdistelu ja kiristäminen kannusta yhtään mihinkään vaan pahentavat asioita.

Piiska ei ole tehokkaampi kuin porkkana, sillä vitsasta jäävät pahat jäljet, ja heti ”kannusteen” väistyttyä motivaatiokin lopahtaa.

Kuka opettaisi lasisilmä-Orpolle psykologiaa?

Totuus on, että Petteri Orpo ei ole tehnyt työpaikkojen luomiseksi mitään vaan ainoastaan pyöritellyt lyijykynällä samaa kasettia, jonka mukaan hallituksen on leikattava perusturvasta ja alennettava veroja hyvätuloisten eduksi, koska vain siten syntyy työpaikkoja, ja näin Suomi muutetaan työleiriksi.

Totuus on, että Suomen talous on vajonnut muun muassa siksi, että ulkomaankaupan tase on voimakkaasti alijäämäinen. Ja sitä se on, koska devalvaatiomahdollisuus puuttuu euroalueen jäsenyyden vuoksi.

Devalvaatio pelasti Suomen talouden 1990-luvun alussa. Nyt olemme EU:n orjalaivassa. Sen sijaan Ruotsin talous pötkii hyvin ja tulevaisuudennäkymä on valoisa, koska euro vastaa noin 12 kruunua, ja kansanvälinen raha virtaa Ruotsiin.

Sisäpoliittisilla kiristyskeinoilla ei ole koskaan ollut suurta vaikutusta Suomen julkiseen talouteen.

Suomen valtiontalous korjaantuu vasta kansainvälisten kriisien ratkettua, ja nyt se on pohjalla niiden vuoksi.

Valtionvelka oli piripinnassa jo ennen koronakriisiä ja Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Liikkumavaraa ei ollut yhtään, ei puskurirahastoa eikä mitään. Nyt on keula pinnan alla.

Hallitus hakee edelleen korjauskeinoja väärästä päästä. Ahneus on pienimielisten luonnollinen pahe, mutta ihmettelen kokoomuslaisten röyhkeyttä leikata häpeämättä tukien tarpeessa olevilta, jotta hyväosaisin kymmenys entisestään rikastuisi veronalennusten kautta.

Leikkaukset eivät luo Suomeen työtä vaan kurjuutta. Väite työvoimapulasta koskee lähinnä hoiva-alaa. Muilla aloilla on korkeakoulutusta vaativiin töihin kymmenien hakijoiden mausoleumijono. Niinpä myös puheet superosaajien vapaasta maahantulosta pitää lopettaa.