Feministi lyttäsi ”takarivin koulupojat” ja teki sen naisten hallitsemassa koulumaailmassa

Lehdistötiedotetieteellä tarkoitetaan sitä, kun tieteilijä tai sellaisena esiintyvä markkinoi itseään medioissa laatimalla tekosistaan mainoksia. Onlyfans-sivustoa tutkijan ei sentään tarvitse nykyisinkään perustaa, vaikka yliopistot kannustavatkin portfolioiden laadintaan.

Lehdistöreportaasitiede puolestaan on kirjassa Pavlovin koirat antamani määritelmän (s. 30) mukaan sitä, että toimittaja tulee avuksi (tai kiusaksi) ja joko selittää tutkijan tulokset omasta näkökulmastaan parhain päin tai naulaa ne haukkujen kera lattiaan kiinni korkokengillä poljettaviksi.

Kun väitöskirjatutkija (eli jatko-opiskelija) nimeltä Leea Lakka julkaisi teoksensa Takarivin tekstikäytänteet (Dissertationes universitatis Helsingiensis 52/2024), jossa moitittiin ”takarivin oppilaita”, kyse oli poikien haukkumisesta ja heidän koulukiinnostumattomuutensa paheksunnasta.

Yleisradio ja muu media riensivät heti apuun myöntäen Lakalle laajasti myönteistä julkisuutta. 

Naistoimittaja Laura Kangas kirjoitti Ylen verkkosivujen jutussa ”Tutkija vietti vuoden ysiluokan takapenkissä ja sanoo nyt, että koulun pitää vaatia oppilailta enemmän” Leea Lakan väitöksestä 12.3.2024 näin:

”Monet hänen tapaamistaan takarivin pojista eivät nähneet lukemista tai oppimista kovin tärkeinä. Heille oli selvää, että he menevät peruskoulun jälkeen ammattioppilaitokseen. Asiat, joista ei ollut selvää hyötyä tulevassa ammatissa, eivät kiinnostaneet.”

Tärkein jätettiin kuitenkin kysymättä ja vastaamatta: miksi eivät kiinnostaneet? Vastaukseni on sama kuin jo toista kymmentä vuotta sitten.

Siksi, että opettajakunta on naisistunut ja kouluissa suositaan naisellisia työskentelytapoja. Tytöille tyypilliset toimintatavat (kuten viittaaminen, nöyrtyminen ja alistuminen) arvotetaan opettajattarien piirissä älyllisyydeksi, kun taas pojille tyypitellyt toimintatavat (reippaus, kovaäänisyys ja kyseenalaistaminen) arvotetaan naisopettajien keskuudessa epä-älyllisyydeksi, ja se tuomitaan.

Aivan niin kuin Leea Lakan epä-älyllisessä tutkimuksessa.

Moralisoiva eetos on alhaisin, koska se ei selitä eikä vaivaudu kyseenalaistamaan ja pohtimaan asioita erilaisista kulmista. Siksi Lakan väitös on mitätön.

Ylen jutussa selvennetään, että ”[n]uorilta pitää vaatia vastuunottamista, Lakka toteaa.”

”Koulujen pitäisi pitää kiinni siitä sivistyksen ihanteesta, että koulun tehtävä on opettaa myös asioita, jotka eivät kiinnosta,” Lakka maalaa.

Mutta entäpä, jos siellä ei opeteta pojille juuri muuta kuin sellaista, mikä ei kiinnosta? Eikä opeteta sitä, mikä kiinnostaisi poikia heidän maailmassaan ja muutenkin nykyisessä todellisuudessa?

Ratkaisuksi Lakka tarjoaa patistelua.

Taaskaan ei vaivauduttu kysymään, miksi asiat eivät kiinnosta. Vastaukseni on: muun muassa siksi, että kielten oppikirjojen kehyskertomukset koostuvat tyttöjen maailmaan liittyvistä aiheista. Jos niissä puhuttaisiin mopoista, autoista, moottoripyöristä, peleistä, tietokoneista ja pornosta, ne voisivat kiinnostaa myös poikia.

Naiset tukevat solidaarisesti naisia opettajien suosiessa tyttöjä ja toimittajien suosiessa Lakan tapaista yliopistofeministiä. He kaikki yhdessä syyttelevät poikia ja miehiä. Tämä on pahinta henkistä pahoinpitelyä. Ja sen tuloksena seppelöidään tohtoriksi.

Onko liikaa sanottu minulta? Ei ole. Väitöskirjatutkijan (eli jatko-opiskelijan) metodi ja ratkaisuesitykset eivät poikkea entisaikojen näpeille lyömisestä tai siitä, kun oppilaita vietiin kuin sikoja korvista luokkien nurkkiin. Lakan vaihtoehdot ovat nimittäin pelkästään normatiivisia.

Oppilaita pitäisi hänen mukaansa pakottaa kiinnostumaan. Opettajakunnan naisistuminen käännetään kotien ja politiikan ongelmaksi: ”poliitikkojen pitäisi puuttua siihen, miten perheillä menee: kuinka paljon kotona arvostetaan ja tuetaan oppimista”, sanotaan Lakan haastattelussa Ylellä.

Näin tuomitaan jälleen ”toksinen maskuliinisuus”. Punavihreät feministit saavat lisää aiheita tuomita oppilaat isiensä tyhminä poikina, kun he eivät viitsi opiskella jotain niin turhaa kuin pakkoruotsia. Ei huomata, että äiditkin voisi altistaa koulukritiikille.

Väitöskirjassa väittelijän suosittelema pakottaminen perustellaan näin:

”Pakko on perustavanlaatuinen osa oppivelvollisuuskoulua. Kunta on velvollinen järjestämään oppivelvollisuusikäisille asukkailleen esi- ja perusopetusta ja oppivelvollisen on osallistuttava siihen tai saatava muutoin perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot (perusopetuslaki 1998/628 4 §; 26 §). Oppilaan huoltajalla on sakkorangaistuksen uhalla velvollisuus valvoa oppivelvollisuuden toteutumista (oppivelvollisuuslaki 2020/1214 22 §).”

Tutkija astuu siis pykäläkoreografian piiriin ja puhuu omassa psykologisessa ymmärtämättömyydessään ”pakkopääomasta”. Hänen väitöskirjansa mukaan pakkopääomaa on ”eniten niillä opettajilla, jotka onnistuvat luomaan oppilaisiin lämpimän suhteen ja edellyttävät näiltä työskentelyä”.

Miten kummassa sellainen opettaja voi luoda lämpöisen suhteen mihinkään, jolla on pykälien näköiset kidutusvälineet mukanaan?

Pakkoruotsilla ei ole tässä asiayhteydessä muuta merkitystä kuin klassinen asema alistumisen, nöyristelyn ja kyyristelyn kansallismasokistisena vertauskuvana.

Nykyisyyteen tullaan, kun huomautetaan, että matkapuhelin ei olekaan ainoa syy koulukiinnostuksen kääntymiseen muuhun maailmaan, vaan syy on kaveriporukkaan kuuluminen. Tutkijattaret ja toimittajattaret ovat näköjään oivaltaneet, ettei mikään väline ole koskaan syy siihen, miten sitä käytetään. 

Matkapuhelinta ei tietenkään voi uskottavasti syyttää väitöksessä, koska poikaongelmaksi koettu mielenosoitus oli koululuokissa meneillään jo ennen TikTokia.

Omassa matalamielisyydessään naisopettajat rankaisevat poikia henkisesti siitä, että he hakeutuvat omiin kaveripiireihinsä, sikäli kuin heillä kavereita on. 

Feministit ovat aina paheksuneet sitä, että miehet muodostavat omia porukoitaan ja tekevät naisten ja miesten välille muureja (joihin on syynsä).

Tutkijalta jää huomaamatta, että monet pojat kärsivät kaverittomuudesta ja masentuvat siksi. He eivät ymmärrä, että poikien linnoittatuminen kaveripiireihinsä ja takariveihin on passiivis-aggressiivinen reaktio koulumaailman naisistumista ja epä-älyllistymistä vastaan. Siihen voi olla useita selityksiä ja syitä.

Jatko-opiskelija Lakka löytää kuitenkin syyt liian helposti ja korostaa, että vikaa onkin tasa-arvopolitiikassa, ”sillä kaikilla ei ole tasa-arvoista mahdollisuutta kiinnostua asioista.”

Pitäisikö pojat jättää jälki-istuntoon ja paukuttaa heidän päähänsä lisää feminististä tasa-arvopolitiikkaa, jolla heitä pakotettaisiin muuttumaan tytöiksi? Juuri näin opetushallinto toimii.

Feministi Chimamanda Ngozi Adichien kirja Miksi meidän kaikkien pitäisi olla feministejä? jaeltiin kaikille Suomen yhdeksäsluokkalaisille aivan äskettäin, ja lahjoituksen taakse oli saatu opetus- ja kulttuuriministeriö, Otava, Jyväskylän yliopisto, Tampere-talo ja feministinen ajatushautomo Hattu. 

”Ruskeiden tyttöjen” etevyyttä ja tuen tarvetta korostetaan kyllä, mutta kun on kyse ongelmista, Lakka ei ”etnografista” lähestymistapaa soveltavassa väitöskirjassaan selvitä, kuinka suuri osa takarivin ongelmallisista häirikköpojista, muotivaatteiden ryöstäjistä, katujengiläisistä ja alaikäisistä puukkojunkkareista on maahanmuuttajataustaisia.

Tästä ongelmasta valtamedia vaikenee viitaten näkemykseensä, ettei asialla ole merkitystä rikosten selvittämisen kannalta. Tosiasiassa sillä voisi olla merkitystä koko ongelmakokonaisuuden selvittämisen kannalta.

Yleisradion ja Sanomien mediat kaiuttivat Leea Lakan väitöstä kautta maan useissa julkaisuissa ja Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa sekä suuressa henkilöjutussa. Se oli myös Ylen TV-uutislähetyksessä ja MTV3:n sivuilla sekä herätti paljon julkista keskustelua. Väittelijän oma referaatti (lehdistötiedote) ”Takarivi kirjoittaa porukalla, helpolla, läpällä ja pakolla” on täällä.

Väitös on innostanut feministien lisäksi myös niitä vanhoillisia moraalinvartijoita, jotka ovat aina halunneet takoa kuria oppilaiden tajuntaan. Opettajattaret saivat komentelun ja kurinpidon vaatimuksista lisää vettä myllyynsä ja käyttivät väitöstä ahmiakseen lisää määräysvaltaa opettajille.

Eräs opettaja nimeltä Aili Kämäräinen Lohjalta huomautti (ehkä ironisesti), että aiemmin opettaja laittoi välkyimmät ja vähiten ohjausta tarvitsevat takariviin, kun taas nykyisin oppilaat saavat valita paikkansa itse, ja ongelma on muka siinä.

Tosiasiassa kouluissa tarvittaisiin miesopettajia, miehistä otetta ja maskuliinisia työskentelytapoja: miesten maailmaa. Ongelma on, että suomalaisia miehiä kehutaan aivan liian vähän.

Sen sijaan kehutaan tyttöjä, kuten professori Kirsi Tiiran taannoisessa selvityksessä, jonka mukaan tytöt [muka] piilottavat lahjakkuutensa koulussa ja ovat siksi jatkuvan kannustuksen tarpeessa!

Väitöskirja Takarivin tekstikäytänteet on puolivillaista sosiologista sanakohinaa, eikä siinä ole tutkittujen oppilaiden (poikien) omaa ääntä juuri ollenkaan. Heiltä itseltään ei kysytty, miksi sä toimit noin. Suurimmaksi osaksi väitös on tutkijan itsensä päälle puhumaa ”etnografista” ja ”sosiokulttuurista” jargonia, jotta se vaikuttaisi metodologisesti edistykselliseltä.

Voitte tietenkin pitää tätä kirjoitustani äänenä takarivistä, josta se tulee nyt feministien hallitsemiin luentosaleihin.

Keskeinen kysymys onkin sitten se, miksi takarivin pojista tulee kuitenkin eturivin miehiä, vaikka feministien mielestä ei pitäisi, kun he ovat koulussakin niin huonoja.

Vastaus on: pojat osoittavat älyllisyytensä kapinoimalla. He eivät halua vain oppia, vaan he haluavat myös ymmärtää, mitä heille yritetään opettaa tai tuputtaa.

Tämä mieshormonien aiheuttama piirre vaikuttaa niin, että takarivistä tullaan eturiviin kaikkialla, missä tarvitaan järkiperäistä otetta eikä vihervasemmistolaista feminismiä.

Tutkija olisi voinut vähemmälläkin sivumäärällä salata peitellyn miesvihansa.

Tuottavuuden lisäys seksuaalisuuden vaarallistamisessa: Kriminalisointi onnistunut täydellisesti

Kirjoitetaanpa näin naisten päivän ja seksuaalisen vapauden kunniaksi pitkästä aikaa seksistä.

Aihe on loputon, koska seksuaalisesti vapaamielisiä ihmisiä ahdistellaan ja painostetaan kulttuurissamme aivan yhtä peittelemättömästi kuin maahanmuuton arvostelijoita ja Euroopan unionin kriitikoitakin. Seksi kuuluu tabuja hyödyntävän sensaatiojournalismin kestoaiheisiin.

Valtavirtamedia on elämäntapakontrollia harjoittaakseen ja yhteiskuntarauhaa turvatakseen mennyt kritiikittömästi byrokratiavetoisen seksin kuohimisen takaajaksi. Esimerkkinä siitä on Yleisradion eilen julkaisema juttu, jossa Miika Koskela -niminen toimittaja kirjoittaa otsikolla: ”Tässä Suomen ensimmäiset tuomiot dickpicien lähettelystä: ’Severi’ lähetti videon peniksen heiluttelusta ja sai rapsakat sakot”. 

Mikä nautinto tuo onkaan kukkahattutädeille ja toimittajalle itselleen, jotka sillä tavoin pääsevät ratsastamaan viranomaisvallan selässä ja kurittamaan, ohjeistamaan sekä kontrolloimaan ihmisten yksilöllistä elämää ja privaatin alueelle kuuluvaa seksuaalista käyttäytymistä! Ja pamputtamaan ihmisiä lailla.

Toimittaja iloitsee, että ”viime vuoden alussa voimaan tulleen lain mukaan seksuaalissävytteisen viestin kuten peniskuvan lähettäjä voi syyllistyä rikokseen”. Tämä on tulos Sanna Marinin hallituksen läpi ajamasta suostumushankkeesta, jota arvostelin monipuolisesti tässä blogissani ja teoksessani Totuus kiihottaa – Filosofinen tutkimus vasemmistopopulistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä (s. 240–252).

Lain kiristely on näyttö patakonservatiivisuuden lisääntymisestä yhteiskunnassamme. Häkki voi heilua ja sakkoja voi koitua seksuaalisesti aktiivisille ihmisille pelkästä seksuaalisesta aloitteellisuudesta ja kontaktin luomisesta, mikäli aloitteet eivät ole viestien vastaanottajille mieluisia.

Jokaisen ihmisen olettaisi ymmärtävän, ettei ole vastaanottajien asia päättää siitä, millaisia viestejä saa, sillä viestien sisällöistä päättää tietenkin niiden lähettäjä. Tämä on kaiken viestinnän idea.

Feministinen liike pyrkii tukahduttamaan sellaisen informaation, joka ei miellytä naisten kerhoja. Ja sitten he pyrkivät esiintymään human resources -ekspertteinä, ”viestinnän asiantuntijoina” ja rekrytointiosastojen vallankäyttäjinä mediassa ja työpaikoilla, joissa he länkyttävät ”tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden” puolesta pahentaakseen naisenemmistöisten työpaikkojen sukupuolista kallistumaa.

Myös Ylen toimittaja Miika Koskela ja hänen kollegansa Aliisa Ristmeri harjoittavat mielipiteiden muokkausta pyrkimällä julistamaan ja saarnaamaan uuden seksinpihtauslain sisältöä em. jutussaan. 

Toimittajat esittelevät paria oikeustapausta ja selventävät, että ”[r]angaistavaa [...] voi olla esimerkiksi sukuelintä esittävän kuvan tai ’seksuaalisesti räikeän’ viestin lähettäminen toiselle henkilölle ilman vastaanottajan lupaa.”

”Seksuaalisen räikeyden” lisäksi nämä Iinekset itkevät, että ”[m]yös seksuaalisesti vihjaileva viestittely voi täyttää rikoksen tunnusmerkistön, jos se on toistuvaa.”

Feministinen liike on työntänyt rakennekyntensä kaikkeen seksuaaliseen esiintymiseen ja pyrkinyt juurimaan seksin pois ihmisten yksityisestä kanssakäymisestä. Samanaikaisesti valtavirtamedian TV-ohjelmat ovat täynnä perverssejä freak show -ohjelmia, kuten Alastomat selviytyjät, Alastomat treffit (Naked attraction), Liian lihava sukupuolen korjaukseen ja niin edelleen.

Ei mitään ristiriitaa havaittavissa? Samalla kun viranomaisvalta ja valtamedia kohisevat ahdasmielisten ihmisten tabukammoja hyödyntävistä näennäisskandaaleista, media itse performoi seksuaalisuuden perverssisti ja heittää kompleksisuudesta kärsivät tuloksensa katsojien silmille TV-ruuduista.

Sitä ei kysytä ollenkaan, kuinka pahaa ahdistusta viranomaisvallan harjoittama lailla rankaiseminen ja median harjoittama skandalisointi sekä kohujen lavastaminen aiheuttavat seksuaalisesti vapaamielisille ja aloitteellisille ihmisille, joista suurin osa on miehiä!

Miehiä tämä poliittinen, hallinnollinen, normatiivinen ja ideologinen ahdistelu, piinaaminen ja panettelu koettelevat nimenomaan heteroseksuaalisen valtakulttuurin kautta. Sieltä nuo ongelmat välittyvät myös kaikkeen muuhun seksuaalisuuteen.

Naisten ja miesten välisissä suhteissa aloitteentekijöinä ovat luonnollisista syistä miehet. Miehet asiassa yleensä tekevät työn. Ja heteroseksuaalisen valtakulttuurin ongelmista kyseinen kompleksisuus levitetään sitten yleisen lainsäädännön kautta kaikkeen seksuaalisuuteen, myös homojen maailmaan, johon kyseisenlainen saarnaaminen ei kuulu perinteisesti ollenkaan.

Jos joku ahdistuu toisen ihmisen lähettämästä pornokuvasta, sellaisen ihmisen päässä on paljon vikaa. Se kertoo huonosta itsetunnosta, seksuaalisista ongelmista, kylmyydestä, ahdistuneisuudesta tai vaikeammista mielenterveysongelmista.

Niin kauan asioiden pitäisi olla myös lainsäädännön näkökulmasta OK, kun lähetellään omia pornokuvia eikä kenenkään toisen. Suostumushankkeen tulokset, joilla ihmisiä nyt tuomitaan, ovat näyttöjä naisten vallasta, jolla feministinen mafia on pidättänyt itselleen oikeuden yksin päättää siitä, mikä on seksuaalisesti soveliasta.

Soveliaisuusnormien asettaminen seksin yhteyteen on jo sinänsä ristiriitaista, koska seksuaalisuushan on voima, joka pyrkii nimenomaan menemään kaiken soveliaisuuden, sopivuuden ja sovinnaisuuden yli. Ilman soveliaisuusnormien rikkomista ei ole seksiäkään.

Koska suurella osalla normien kiristyksiä vaativista ihmisistä ei ilmeisesti ole seksiä, he pyrkivät viemään seksin myös niiltä, joilla sitä olisi ilman heidän rajoitustoimiaan.

Ämmäliike on tehnyt parhaista inhimillisistä voimista, kuten seksuaalisuudesta, pelkojen, pelottelun ja kiristyksen foorumin sekä levittänyt poliisiasenteet ihmisten makuuhuoneisiin. Feministit ovat kylväneet epäsopua sukupuolten välille ja saaneet oman epäluuloisuutensa leviämään kaikkialle yhteiskuntaan.

Eipä siis ihme, että suomalaisten ihmisten syntyvyyskin on vajonnut nälkävuosien tasolle, ja heteromiehet istuvat pipo silmillään baareissa peläten joutuvansa vankilaan, jos he tekevät seksuaalisen ehdotuksen tai ilmaisevat vihjeenkin seksuaalisista aikomuksistaan.

On kysyttävä, suoraanko seksuaaliseen kanssakäymiseen pitäisi edetä, jos sitä ei saa ensin edes ehdottaa.

Rikollisuus lisääntyy tietenkin kriminalisoimalla, eivätkä seksuaalisuutta rikollistavat lait ole muita kuin kateellisten kettujen juonia.

Seksuaalisuuden oikeutuksesta pitäisi voida päättää vain ja ainoastaan osapuolten välillä eikä tuomioistuimissa, lainsäädännössä saati toimittajien kahvihuoneissa.

Pahinta on, että kaikki puolueet menivät viime hallituskaudella vasemmistohallituksen tekemän seksinpihtauslain ja siihen liittyvän lainkiristyksen takaajiksi.

Tätä normiruuvien kiristelyä ja kuristelua on vaikeaa ellei mahdotonta saada myöhemmin kumotuksi, sillä myös kaikki vapauden puolesta esiintyneet oikeistopuolueet ovat omassa konservatiivisuudessaan niin ristiriitaisia, että ne mielihyvin kuohivat seksiä pois sieltä, missä sitä vielä on.

”Liberaalina” esiintyneestä vasemmistosta puolestaan on tullut yksi pahimmista seksuaalisen ahdasmielisyyden levittäjistä, aivan niin kuin feministeistäkin, jotka vielä 1970-luvulla polttivat pikkupöksyjään seksuaalisen vapaamielisyyden merkiksi. Nykyinen vasemmisto hoilaa ”vapaudesta” pidättääkseen vapauden avaimet naisten käsilaukkuihin, syyllistääkseen miehiä ja potkiakseen miehiä munille.

Kulkusten polkeminen jatkuu valtamediassa, jossa toimittajat aisakellot helkäten käyvät käsiksi kaikkeen, missä viisari vielä värähtää.

Siitä merkkinä on tämänpäiväinen Yle-truuttaus, jossa toimittaja Miika Koskela osoitti cuck-miehen sankaruutensa toimimalla mehiläiskuningatarten kunhurina. Voidaan mainita, että kyseinen ammattikorkeakoulusta valmistunut ja vähäisillä ansioilla Yleen nimitetty journalisti Koskela on aiemmin kunnostautunut myös monien muiden seksuaalisuuteen liittyvien älyttömien juttujen kirjoittajana.

Niistä esimerkkeinä ovat muiden muassa viime vuonna julkaistu Yle-kauhistelu ”Miehet tarkkailevat salaa naisia pienellä Applen laitteella – poliisi tutkii tapauksia eri puolilla Suomea” sekä hiv-estolääkkeen ihanuutta markkinoiva kirjoitus ”HIV-estolääke vei pelon tartunnasta Simo Kauppisen seksielämästä – Jonot hoitoon venyvät, koska kysyntä yllätti HUSin”, johon liittyvää tautien levittämistä arvostelin tiedeperustaisesti täällä.

Peittelemättömän feminisminsä ohella Miika Koskela on ilmeisesti myös maahanmuuton ja monikulttuuri-ideologian kritiikitön kannattaja, sillä hän on sormeillut kirjoituskoneestaan myös jutun ”Syyttäjä vaati sakkoja, mutta käräjäoikeus langetti vankeutta – mies uhkasi ja panetteli maahanmuuttajia Facebookissa” ja maahanmuuttajalääkäreitä puolustavan pitkän henkilöjutun ”Kenet valitsisit lääkärikseksi?” Ulkomaalaislääkärien kielitaito-ongelmat, potilasturvallisuus ja informaation välittymisen tärkeys unohtuivat toimittajalta täysin.

Tendenssi- ja agendajournalismin epä-älyllisyys on halpamaista mutta Yle-veron maksajille kallista. Ylen harjoittama elämäntapakontrolli ja mielipiteiden muokkaaminen toimivat näyttöinä julkisen keskustelun matalamielisyydestä ja anti-intellektuaalisuudesta, ja ne vaikuttavat yhteiskuntaan hajottavasti ja someriitoja lietsovasti.

Omalla panikoimisellaan ja hysterisoimisellaan valtavirtamedia ja viranomaisvalta levittävät epäluottamusta ja ovat tehneet tasa-arvon vaatimuksista uhriutumisella ratsastavan sortokisan, jota vääryystieteiden feministikuoro tukee akatemioista lypsämillään tunnottomilla rahoilla.

Feministit ovat luoneet seksuaalisuuden ympärille pelon kulttuurin, jonka vuoksi myöskään vapaaseen viestintään ja älylliseen kyseenalaistamiseen tarkoitetut foorumit, kuten yliopistot, eivät ole enää turvallisia tiloja vaan puoliksi oppineiden myrkyttämiä kyräilyn ja kurittamisen esiintymislavoja, joissa pissikset valittavat nokka nurinpäin kaiken elämän ”toksisuudesta”.

Kun viranomaisvalta, media ja yliopistojen kukkahattutädit jatkuvasti toistelevat, kuinka pahaa, epäilyttävää ja tuomittavaa seksuaalinen aloitteellisuus muka on, se taatusti takoo ihmisten päähän negatiivisen viestin, jota miesasiamiehet sanovat seksuaalisuuden vaarallistamiseksi. Näin jatkuu, kunnes elämän voimat jälleen voittavat ja painekattilan kansi pamahtaa auki.

---

Päivitys 8.4.2024: Yleisradio on omaksunut sanaparin ”toksinen maskuliinisuus” muitta mutkitta journalismiinsa. Tänään Yle esitteli TV-uutistensa paraatilähetyksessä Andrew Tatesta tehdyn ohjelman, jossa kerrotaan feminismin kriitikon ”nousta ja tuhosta”. 

Toksisella maskuliinisuudella tarkoitetaan suomeksi sanottuna myrkyllistä miehisyyttä. Sitä haukuttaessa ei taaskaan kysytä, kuinka myrkyllistä ja tuhoisaa on miesten jatkuva syytteleminen, moittiminen ja haukkuminen toksisten feministien näkökulmasta. 

Toksiset feministit ovat itse tuottaneet toksisen maskuliinisuuden omalla vihamielisyydellään.

 

Aiheesta aiemmin

Miksi ”Suostumus2018”-aloitteeseen ei pidä suostua?

Miksi kenenkään ei pidä pukeutua ”#Suostumus2018”-aloitteen punavihreburkaan?

Häirintäsyytökset ovat feministen vihapuhetta

Helsingin Sanomien kultaiset kuohitsijat vaarallistavat seksin

Nollatoleranssi on suvaitsevaisten suvaitsemattomuutta

Media luo tekstuaalisella ahdistelulla elämäntapakontrollia

Kuinka ’tasa-arvolla’ diskriminoidaan?  

111 kirjoitusta feminismistä

Työmiehen tuumausriihi: Kuinka kansa kiittää, kun leikkaukset alkavat, Purra?

Hallituksessa ollessaan Perussuomalaiset ovat lähes onnistuneet leipälajissaan: haitallisen maahanmuuton rajoittamisessa. Tosin itäraja on pantu kiinni pääasiassa muista syistä kuin puolueen vaatimusten vuoksi, ja työperäistä maahanmuuttoa pitäisi edelleen suitsia, sillä vaade huippuosaajien laivaamisesta Akavaan on Kokoomuksen junailema työmarkkinapoliittinen vipu.

Asunto- ja sosiaalipolitiikassa Perussuomalaiset ovat kävelleet Säätytalolta asti Kokoomuksen ja Disney-puolueiden pillipiiparoimina. Perussuomalaiset ovat käytännöllisesti katsoen pettäneet vaalilupauksensa, jonka mukaan kansalaisten perusturvaa ei huononneta.

Esimerkki perussuomalaisten petoksesta: perusturvaa huononnetaan monin tavoin.

Säästeliäs taloudenpito on sinänsä kannatettava tavoite, mutta perusturvasta ottaminen ja samanaikaiset veronalennukset hyvä- ja suurituloisille ei ole se tapa, jolla valtiontaloutta pitää hoitaa.

Tätä lukiessanne älkää ajatelko, että minä olen kääntynyt mielipiteiltäni. Perussuomalaiset itse ovat.

En pidä tarpeellisena käsitellä ansiosidonnaisen päivärahan porrastusta enkä ensimmäisen sairauspäivän palkkaa, sillä niihin liittyvät leikkaukset ovat lillukanvarsien nipsaisuja sosiaaliturvan floorassa.

Antautuessaan perusturvan kaikkein haavoittuvimmalle alueelle, eli suostuessaan yleisen asumistuen leikkaamiseen, Perussuomalaiset on tehnyt virheen, josta on tulossa puolueen pahin moka. Aloitan siis tuumausriiheni asumistuen leikkauksista.

Kodit ovat kansalaisille pyhiä, ja asumistuesta ottaminen on märän rätin viskaamista perussuomalaisten äänestäjien silmille. Miksi?

1) Yleisen asumistuen leikkaukset kiertyvät suurimmaksi osaksi toimeentulotuen täytettäviksi, ja sitä saavat vain täysin varattomat, joita usein ovat maahanmuuttajataustaiset pakolaiset ja turvapaikanhakijat sekä suomalaiset pultsarit.

2) Sen sijaan rehti suomalainen ihminen, joka joutuu työttömäksi, ei saa asumistukileikkausten kompensoimiseksi toimeentulotuesta mitään, jos hänellä on vähänkin ”helposti rahaksi muutettavaa omaisuutta”. Siksi suuri osa suomalaisista asumistuen saajista putoaa nyt mustaan aukkoon. Asumistuen leikkauksilla kannustetaan hankkiutumaan mahdollisimman nopeasti täysin varattomiksi saadakseen tuloa välttämättömiin elinkustannuksiin sikäli kuin (Petteri Orpon olettamia) työn- ja tulonhankkimismahdollisuuksia ei löydy. Leikkaukset pudottavat toiseksi ja kolmanneksi huonoimmassa asemassa olevat suomalaiset samaan kaaderiin kaikkein huonoimmassa asemassa olevien kanssa.

3) Asumistuen poistaminen omistusasujilta kokonaan pakottaa noin 16 680 kotitaloutta myymään asuntonsa sekä muuttamaan vuokralle asumaan, mikä puolestaan nostaa Kelalle koituvia kustannuksia ja pahentaa asumistuen tarvetta; vuokralla asuminen kun on yleensä kalliimpaa kuin omistusasuntojen hoitovastikkeiden maksaminen, mihin asumistukea on tähän asti myönnetty.

4) Asumistuen lakkauttaminen omistusasujilta on ristiriidassa Kokoomuksen, kristillisten ja Perussuomalaisten julistamien ihanteiden kanssa, sillä nämä puolueet ovat vannoneet suojelevansa ihmisten koteja ja varallisuutta. Leikkausten keskellä puolueilta löytyy nyt kuin taikaiskusta 5300 euroa riihikuivaa veronmaksajien rahaa jokaiselle turvapaikanhakijalle, joka suostuu lähtemään maasta ensimmäisen kielteisen päätöksen jälkeen. He saavat roimasti enemmän kuin keskiverto asumistuen saaja vuodessa!

5) Asumistuen poistaminen omistusasujilta saattaa omistusasukkaat ja vuokralla asujat eriarvoiseen asemaan ja loukkaa perustuslaillista yhdenvertaisuutta, omaisuudensuojaa ja perusoikeutta kotiin. Asiasta on oikeuskanslerin lausunto, jossa vaadittiin perusoikeudellista kokonaisarviota.

6) Sitä hallitus ei tehnyt, koska Kokoomus taktikoi itselleen perustuslakivaliokunnan puheenjohtajuuden jo aiemmin, ja perustuslakivaliokunta on kiistänyt arviointitarpeen yhden äänen enemmistöllä saaden vastaansa joukon oikeustieteilijöitä. Hallitus lisäksi pilkkoi leikkaukset niin pieniksi palasiksi, että muotosyistä niitä ei tarvinnut käsitellä perusoikeuskysymyksinä, vaan ne jyrättiin läpi valheellisilla perusteluilla ja vailla vaikutusarviota ja seurausharkintaa. Oikeuskanslerin toistuvien huomautusten mukaan menettely on ollut selvästi lainvastainen.

7) Mediaanituloja tienaava kaivuri-Arska saattaa ajatella, että ”minähän en omistusasujien kuluja maksa”, ymmärtämättä kuitenkaan, että omistusasujien asumistukeen oikeuttavat hoitokulut ovat yleensä vain noin kolmasosa vuokrien tasosta. Vuokralle siirtyessään omistusasujat aiheuttavat julkiselle taloudelle moninkertaiset menot! Väittämä ”varakkaista omistusasujista” on sitä paitsi yhtä todistamaton oletus kuin Petteri Orpon väite, että saksiminen työllistää. Asuntojen pakkomyynneistä voi jäädä luu käteen sekä omistusasujille että heitä lainoittaneille pankeille.

8) Asumistuen tason leikkaamisella ja varallisuusharkinnan sisällyttämisellä asumistukeen ei saavuteta tavoiteltua päämäärää, toisin sanoen valtiontalouden säästöjä, sillä menot kiertyvät suureksi osaksi toimeentulotukeen, paitsi niiden osalta, jotka jäävät väliinputoajiksi ja joita kohtaan uudistus on sosiaalisesti rapauttava.

9) Varallisuusharkinnan sisällyttäminen yleiseen asumistukeen tekee siitä toimeentulotuen kaltaisen ja tarveharkintaisen kannusteloukun, josta ei nousta työelämään viimeisen pultin pettämisen pelossa. Siten se toimii samoin kuin 300 euron ansiotulovähennyksen poistaminen, toisin sanoen lannistavasti: ei kannata tienata eikä vaurastua, koska tarveharkinta polttaa etuudet.

10) Äkillinen muutos asumistuen kaltaiseen ensisijaiseen perusetuuteen tuottaa epävarmuutta ja vähentää elämän suunniteltavuutta, jonka pitäisi olla luotettavan asuntopolitiikan pohjana. Asumistuen huonontaminen on vastoin sosiaaliturvan heikentämiskieltoa, jonka tarkoitus on estää alentamasta perusturvaa tilanteissa, joissa kustannustasossa ei tapahdu vastaavaa alenemista.

11) Koska asumistuen kautta on rahoitettu asuntojen rakentamista, asumistuen leikkaaminen heijastuu negatiivisesti myös asuntojen tuotantoon ja pahentaa rakennusteollisuuden lamaa sekä lisää alan työttömyyttä. Tämän tuloksena joka viides raksaduunari onkin jo työtön, ja rakennusalan konkursseja on tullut vuodessa noin 700.

12) Asumistukien leikkaukset ovat pois myös sijoittajaporvarien omista lompakoista, mikäli Kokoomuksen märkä uni toteutuu ja markkinavuokrat asuntosijoittajien kauhuksi laskevat.

13) Koska suuri osa niistä omistusasujista, jotka saavat asumistukea asuntojen hoitokuluihin, asuvat pankkien rahoittamissa asunnoissa, voivat asumistuen lakkauttamisesta seuraavat pakkomyynnit johtaa asukkaiden kärsimiin myyntitappioihin ja pankkien luottotappioihin, joita rahoittaakseen pankit hakevat pankkitukea valtiolta.

14) Kelvoton asuntopolitiikka uhkaa jatkua myös asumisoikeusasuntojen ARA-rahoituksen lopettamisella, mikä tekee lopun aso-rakentamisesta. Asukkaiden ja omistajayhtiöiden yhteisen kannanoton mukaan se on pahimmalla tavalla ”epäonnistunutta ja kokonaisedun vastaista”, sillä ”ARA-tuotannon merkittävä vähentäminen vaikeuttaa muun muassa pieni- ja keskituloisten ihmisten hakeutumista uusille ja kehittyville alueille ja heikentää erityisesti kaupunkikeskusten palvelualojen työvoiman saatavuutta.” Eräs kokenut rakennusneuvos sanoo aso-rakentamisen lopettamista suoraan typeräksi.

Nämä kaikki asuntopoliittiset virheet muodostavat nykyhallituksen ”taksiuudistuksen”, jonka mittakaava tosin on tuota erehdystä paljon suurempi. Vaikutusarviot jätettiin ylenkatsellisesti tekemättä, omistusasujien kodinturva ja omaisuudensuoja raiskattiin, ja yksinkertaisesti oletettiin, että leikkaaminen säästää.

Siinä perussuomalaista asuntopolitiikkaa?

Perussuomalaiset eivät ole tietenkään tätä kaikkea keksineet, eivät puoliakaan. Nämä asuntopolitiikan huononnukset ovat lähtöisin vastuuministereinä toimivien kokoomuslaisten, eli asuntoministeri Kai Mykkäsen, perusturvaministeri Sanni Grahn-Laasosen sekä napamies Petteri Orpon, vaatimuksista.

Mutta poliittisen kannatustappion niistä kärsinee yksin Perussuomalainen puolue. Kokoomuksen äänestäjiin nämä leikkaukset eivät pure, mutta perussuomalaisiin ne taitavat purra.

Ministeripoliitikkojen olisi syytä ymmärtää asia, jonka sanoin jo tämän kirjoituksen alussa: asumistukeen ei pitäisi kajota, koska se on pyhä, aivan niin kuin kodit ovat ihmisille pyhiä.

Muussa tapauksessa seuraukset ovat tuhoisia, ja kansa kiittää tavalla, jonka se osaa.

”Perusturvasta ja pienituloisilta ei leikata”

En ole suinkaan ainoa, joka on arvostellut hallituksen talous- ja sosiaalipolitiikkaa. Myös etevä taloustoimittaja Jan Hurri, joka on aiemmin kirjoittanut lämpimästi Perussuomalaisten eurokritiikistä, kritisoi nyt suurituloislle annettavaa miljardien veroalennusta ja samanaikaisia perusturvan leikkauksia (täällä ja täällä).

Laitetaanpa tähän myös muutama kohta Petteri Orpon hallituksen ohjelmasta:

”Suomi on luottamuksen yhteiskunta, jossa toteutuvat turvallisuus ja oikeudenmukaisuus. Oikeusvaltio on yhteiskunnan selkäranka. Viranomaiset luovat edellytyksiä hyvälle arjelle. Suomi edistää kaikessa toiminnassaan demokratian, kansalaisyhteiskunnan, perus- ja ihmisoikeuksien sekä oikeusvaltion periaatteita.

Hallitus vahvistaa oikeusvaltion perusrakenteita valmistelemalla ja panemalla täytäntöön Suomen neljännen kansallisen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman.”

Samaa hallitus korosti esityksessään HE 9/2023:

”Erityisen tärkeää on arvioida huolellisesti esitettyjen muutosten perus- ja ihmisoikeusvaikutukset sekä vaikutukset hyvinvointialueiden talouteen.”

Edellä sanottu on jyrkässä ristiriidassa kaiken sen kanssa, mitä hallitus on tekemässä kansalaisten perusturvalle.

Itse en tiedä halveksuttampaa tapaa säästää valtion menoissa kuin ajaa ihmisiä pois kodeistaan ja antaa samanaikaisesti veronalennuksia hyvä- ja suurituloisille. Ja väittää toisesta suupielestään toteuttavansa ihmisoikeuksia!

Todistamatta on Orpon toistelema oletus, että asumistuen leikkaaminen tuottaa satatuhatta työllistä. Miten muka? Sosiaalietuuksien huonontaminen ei luo tähän maahan yhtään työpaikkaa, ei kohtauta töitä eikä tekijöitä eikä pätevöitä ihmisiä työelämään.

Tieteellinen totuus on, että yhden prosenttiyksikön veronalennuksilla puolestaan ei ole työllistymiseen eikä työintoon minkäänlaista vaikutusta.

Vahvimmin työelämään motivoi mahdollisuus vapautua tukiriippuvuudesta, mutta siihen hallituksen toimet eivät kannusta. Päinvastoin: ne lisäävät ihmisten tuentarvetta.

Hallituksen tulkinta yleistulosta on todennäköisesti vain kiertoilmaus kaikkien työttömyysetuuksien ja asumistuen tekemiselle toimeentulotuen tapaiseksi, toisin sanoen tarveharkintaiseksi ja varallisuudesta riippuvaiseksi.

Se olisi katastrofi koko sosiaaliturvajärjestelmälle, koska siten kaikkia ihmisiä kannustettaisiin hakeutumaan mahdollisiman nopeasti varattomiksi ja heidät ohjattaisiin kannusteloukuista pahimpaan: toimeentulotukeen.

Miten valtion menoista pitäisi säästää ja taloutta tervehdyttää?

Minulla on valtiovarainministeriölle enemmän hyviä ohjeita kuin Imelda Marcosilla on kenkiä. 

Antakaapa siis, kun kerron, kuinka valtion menoista pitäisi säästää:

1) Alentamalla valtion virkamiesten, työntekijöiden ja kansanedustajien palkkoja 10–15 prosenttia sekä lopettamalla suojatyöpaikkoja etenkin maahanmuuton, kulttuurikoordinaation ja virkamiestyönä tehtävän luonnonsuojelun ja muun vihervalvonnan piiristä. Purkamalla ongelmaksi koettua byrokratiaa ja lakkauttamalla tarpeettomia, tuottamattomia ja haitallisia virkoja kaikkialta valtionhallinnosta.

2) Pidättäytymällä EU:n tukipakettien rahoittamisesta, johon on kaatunut useita miljardeja.

3) Perumalla hallintohimmeli nimeltä ”Sote” sekä sen ”aluevaltuustot”, ”hyvinvointialueet” ja muut käsitekäppyrät, joiden kautta tehokkuus on uhrattu byrokratialle ja jotka ovat lisänneet julkisen talouden menoja ja pahoinvointia yli 6 miljardilla eurolla!

4) Purkamalla sertifikaatteja, standardeja ja paragrafeja sekä vähentämällä etenkin ympäristöhallinnon kuluja, jotka johtuvat ylimitoitetusta ilmastopolitiikasta. Panemalla vihersiirtymäksi sanottu rahahorna ja kansainvälinen päästökauppa tauolle. Kumoamalla vihersosialismia edustavat väitteet ”luontokadosta” ja ”hiilinielujen” tarpeesta sekä torppaamalla taksonomia-asetukset ja ennallistamisvaateet, jotka loukkaavat perustuslaillista omaisuudensuojaa ja yksilöiden oikeutta päättää metsävarallisuudestaan. Suomen tulisi lopettaa ylimitoitetut pyrkimykset olla kokoaan suurempi maa ilmaston- ja luonnonsuojeluasioissa.

5) Pidättäytymällä varainsiirtoveron alennuksista, koska ne hyödyttävät vain parhaiten tienaavaa desiiliä (10 prosenttia) suomalaisista (aiheesta täällä).

6) Perumalla kaikkiin, myös alimpiin tuloluokkiin, suunnitellut ansiotuloveronalennukset. Ne ovat valheellisia jo siksikin, että pieni- ja keskituloiset eivät nykyisinkään ole nettoveronmaksajia – joten miten heidän verotustaan voitaisiin vielä nykyisestä alentaa? Poistamalla listaamattomien yhtiöiden osinkotulojen verovapaudet. Tulojensiirrot tapahtuvat Suomessa vähävaraisilta hyvin tienaaville nykyajan torpparilaitoksen, eli vuokrakiskonnan, korkojen ja osinkojen sekä työterveyshuollon, lounasetujen ja sähköautoilun veroetujen kautta, joita työttömillä ei ole edes varaa harkita, ja siksi tarvitaan toisensuuntaisia tulonsiirtoja.

7) Laittamalla suuret infrastruktuurihankkeet (kuten Hailuodon silta 121 miljoonaa euroa = noin 121 000 euroa / asukas) jäihin ja lopettamalla puheet ”Turun radan” nopeuttamisesta, joka VVM:n ja LVM:n aiemman selvityksen mukaan olisi taloudellisesti kannattamatonta. Sorateiden kansalaisille, joiden kulkuyhteydet rappeutuvat, on mahdotonta perustella Turun kiskojen kiillottamista miljardirahoituksella vain siksi, että Petteri Orpo pääsisi nopeammin vaalipiiriinsä. Kyseessä on siltarumpupolitiikan pömpöösi ökyröyhtäys, ja on käsittämätöntä, että myös PS on mennyt ”Turun tautia” potevan sosiaalisen korruption takaajaksi. Myöskään 2,9 miljardia maksavaa uutta ”lentorataa” ei pääkaupunkiseudulle tarvita.

8) Käymällä yritystuet ja maataloustuet tiheällä kammalla läpi, sillä niillä on usein tekohengitetty elinkelvotonta toimintaa, eikä maataloustukien yli 2 miljardin euron potista ole leikattu juuri mitään. Molempia on jaeltu yhtä avokätisesti kuin koronatukia.

9) Laittamalla kontrollin alle Suomen Akatemian tutkimusrahoitus, jolla on tuettu tieteellisesti ja yhteiskunnallisesti perusteettomia kehitysmaapoliittisia, ympäristöpoliittisia ja yleissekavia hankkeita ”tieteen” kaavussa.

10) Lopettamalla tendenssitutkimusten ja suuruudenhullujen agendahankkeiden (kuten THL:n ”Suomi 100” ja OKM:n ”Suomi liikkumaan”) rahoittaminen sekä yliopistoissa että valtionhallinnossa.

11) Purkamalla eduskunnan alainen Sitra ja sen miljardivarallisuus, sillä kyseisessä säätiöpohjaisessa instituutiossa tehdään läpikotaisin tarkoitushakuista, setelinvihreää ja epätieteellistä kurpitsatutkimusta ”tulevaisuudentutkimuksen” nimellä, ja Sitra toimii pelkkänä suojatyöpaikkana poliittisille pudokkaille ja nousukkaille.

12) Puolittamalla Yle-vero ja Yleisradion kulut, joihin hallitusohjelmassa ei uskallettu puuttua Kokoomuksen ja Perussuomalaisten lupauksista huolimatta lainkaan (ilmeisesti toimittajien pelossa).

13) Jäädyttämällä koulutusmenot, sillä koulujen ongelma ei ole taloudellisten voimavarojen puute, vaan ongelma on laadullinen: väärät toimintamenetelmät (kuten inkluusio, tasoerojen kiistäminen ja sekavat monimuotoiset luokkasisustukset), jotka pitäisi korvata hyviksi havaituilla metodeilla, kuten tasokursseilla ja opettajakeskeisellä opetuksella. Se ei maksaisi mitään ylimääräistä.

14) Kieltäytymällä vastaanottamasta turvapaikanhakijoita ja kotiuttamalla täällä oleskelevat tilapäistä suojelua nauttivat ja palautettaviksi määrätyt laittomat oleskelijat lähtömaihinsa halvinta kulkuneuvoa käyttäen. Avaamalla itäraja yhteen suuntaan: Suomesta ulospäin. 

15) Kohtuullistamalla Ukraina-tuet, joita Suomi on antanut 2,9 miljardin euron arvosta. Viimeisimpään tukipakettiin kipattiin asumistukileikkausten säästöt, ja tuhoutui mahdollisesti jonkun suomalaisen kodinturva. Kaltaisemme rutiköyhän maan ei ole järkevää käydä suurten maiden välisiä sotia, sillä me teemme valtaosan Naton Venäjä-rajan valvonnasta omin kustannuksin jo.

16) Lopettamalla kehitysapu ja kaikki valtion tuet uskonlahkoille, lähetystyölle ja kukkahattuyhdistyksille, joille hallitus nyt (ilmeisestikin krisujen vaatimuksesta) kätilöi runsaat avustukset.

17) Lopettamalla jälkimodernien feministien, queer-teoreetikoiden, identiteettipoliitikkojen, tendenssimäisten tutkijoiden ja muiden valetieteilijöiden tiedepoliittinen ruokkiminen yliopistoissa ja kaikkialla muallakin.

18) Luomalla negatiivisen tuloveron kaltainen perustulojärjestelmä, jossa ei ole varattomuusehtoa ja joka takaa tonnin käteen jokaiselle työelämän ulkopuolella olevalle korvaten työttömyysetuudet, opintotuen, kansaneläkkeet ja takuueläkkeet sekä suurimman osan toissijaisista tuista. Esittelin sen jo kirjassani Työttömän kuolema – Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan (Yliopistopaino 2005, 2. p. 2010, 3. p. 2015). Perustulon kautta ei jaettaisi entistä enempää rahaa, ja rahoitus järjesteltäisiin tukien välisillä siirroilla: lopettamalla ansiosidonnaiset työttömyysetuudet kokonaan sekä potkaisemalla Kelan kuitintarkastajat perustulolle, jolloin valtion varoja säästyisi.

19) Säätämällä laki, joka pakottaisi työnantajia valitsemaan työpaikkaan aina ensisijaisesti suomalaisen työntekijän. Hoiva-alaa lukuunottamatta Suomessa ei ole pulaa paljon hehkutetusta ”koulutetusta työvoimasta” eikä ”huippuosaajista”, vaan jokaiseen korkeakoulutusta vaativaan työpaikkaan on jatkuvasti kymmenien hakijoiden mausoleumijono. Epäsuhta on jo määrällisesti kiistaton fakta: Suomessa on vuoden 2024 alkupuolella työttömiä 231 000 ja avoimia työpaikkoja 151 400, ja työttömyys on kasvanut vuodessa 20 000:lla. Ne, jotka työpaikan saavat, toimivat usein koulutustaan täysin vastaamattomissa tehtävissä ja huonommalla palkalla.

20) Tiukentamalla ulkomaisen työvoiman tarveharkintaa. Lopettamalla työpaikkojen myöntäminen ulkomaalaisille yliopistoissamme ja korkeakouluissamme sekä tekemällä opiskelemisesta täysiarvoisesti maksullista kaikille ulkomaalaisille.

Sopeutustoimien suhde pitäisi mitoittaa päinvastoin kuin on aiottu, eli yksi kolmannes pitäisi tuottaa leikkauksilla ja kaksi kolmasosaa veronkorotuksilla.

Lisäksi esitän, että asumiseen liittyvät asiat siirrettäisiin ympäristöministeriöstä valtiovarainministeriöön tai sosiaali- ja terveysministeriöön, sillä asuminen on etupäässä taloudellinen ja sosiaalinen asiakysymys eikä mikään ympäristöpoliittinen ongelma. Sen jälkeen vihersosialismia koordinoiva ympäristöministeriö pitäisi lakkauttaa.

Näiden todellisten ja hyödyllisten toimien sijasta hallitus jyrsii kansalaisten perusturvaa näperrelläkseen veronalennuksia lääkäreille, sianajajille ja muille ylipalkatuille plebeijeille, jotka nauttivat tuloja toisten ihmisten kivuista ja vastoinkäymisistä.

Pelkästään edellä nimeämilläni toimilla voitaisiin kattaa valtionbudjetissa oleva 10–14 miljardin euron vaje. Kepulainen Sote-himmeli nosti byrokratiamenoja 6,4 miljardilla, ja Kokoomuksen tukemaan EU:n elpymispakettiin humahti 6,6 miljardia, eikä tuossa ole vielä nousseiden korkokulujen osuus!

Aivan pian Bryssel lähestyy suomalaisia jälleen käsi ojossa, kun ”koronarahastoksi” sanotun elpymisrahaston varat Italian, Espanjan, Portugalin ja Kreikan tukemiseen ehtyvät.

Espanja kuittaa ”koronarahastosta” edelleen 163 miljardin hillot, eli kaksinkertaisesti Suomen valtionbudjetin verran rahaa, kun taas Suomi saa vain 1,8 miljardia, vaikka meidät pakotettiin pönkittämään rahastoa 7,2 miljardilla.

Tätä Kokoomus päätti tukea jo oppositiosta, ja nyt se vaatii sitä hallituksessa. Koska hallitus ei ole tehnyt mitään bruttokansantuotteen ja kansantulon parantamiseksi, on selvää, että valtion velanotto jatkuu, kun kassakoneen tulopuoli ei kilise.

Kokoomus laittoi perussuomalaiset povitaskuunsa

On hallituksen ehdotuksissa jotain hyvääkin, kuten vientivetoinen palkkamalli. On mahdotonta ajatella, että sekundäärisektorin huoltavilla aloilla maksettaisiin korkeampia korotuksia kuin vientialoilla, jotka tuottavat yhteiskuntaamme lähes kaiken jaettavissa olevan pätäkän.

Perussuomalaiset ovat myös onnistuneet estämään ainakin kaksi Kokoomuksen haluamaa asiaa, kuten yleissitovuuden poistamisen ja EU:n ulkopuolisen työvoiman tarveharkinnan lopettamisen sekä yrittäjien esityksen toisin sopimisen oikeudesta.

Suomalaisille parempi hallitus olisikin tullut Perussuomalaisten ja SDP:n kesken, sillä säästötoimien preferenssit olisivat olleet lähempänä toisiaan.

Ongelman aiheutti Sanna Marin, joka sulki typeryydessään ensin Perussuomalaiset ja sitten myös demarit pois hallituksesta uppiniskaisen maahanmuuttokantansa ja rasismiväitteidensä vuoksi. Lopulta hän sulki pois myös itsensä kadoten kypsymään.

Parempi hallitus olisi voinut tulla jopa Kokoomuksen ja SDP:n kesken, koska silloin porvareilla olisi ollut vastavoima hallituksen sisällä.

Ihmisellä on vasen jalka ja oikea jalka, jotta voi kävellä. Tänään hypitään oikealla jalalla ja viimeksi pelkästään vasemmalla. Vastakkainasettelut eivät vähene niitä lisäämällä.

Nyt Kokoomus sai kaiken ja vasemmisto ei mitään, ja se oli demareilta tyhmää. Viisari meni laidasta toiseen, ja se ei ole hyväksi, sillä tämän päivän vallanpitäjät ovat huomisen oppositio.

VVM puolestaan laukkasi Purran ohjaksissa harhaan. Syy on budjettipäällikön, lastensukkia TV-haastatteluissa käyttävän ja huumetatuointia kantavan valtiotieteiden maisteri Mika Niemelän, joka on Kokoomuksen etäispäätteenä syöttänyt Purran talous- ja lakiteknokraattiselle avustajakaartille kokoomuslaista kalanmaksaöljyä.

Leikkaaminen ei toimi. Budjettipäällikkö sanoo, ettei viitsi selittää, koska pitää kansalaisia niin tyhminä, etteivät he kuitenkaan ymmärtäisi.

Leikkaaminen ei toimi, koska se ei luo maahaan Petteri Orpon lupaamia 100 000 työllistä, vaan THL:n vaikutusarvion mukaan pudottaa noin 100 000 ihmistä toimeentulotuelle, ja toimeentulotukimenot kasvavat noin 30 prosenttia! Tämä on tutkimuksellinen totuus.

Lasisilmä-Petterin leikkauspolitiikka ei toimi, koska psykologinen vaikutus ei ole kannustava vaan komenteleva ja lyttäävä. Logiikka on ultimatumin kaltainen: työntekijäosapuolen joko on tehtävä sellaisia päätöksiä kuin Kokoomus ja EK tekisivät tai hallitus pakottaa siihen lailla!

Piiskaamalla ei tosiasiassa tuoteta yhtään työllistä, koska ongelmana ei ole tähänkään asti ollut Orpon olettama työhaluttomuus vaan pula työpaikoista ja työnantajien haluttomuus palkata yli 40-vuotiaita. Ongelma on seuraava:

1) Työvoimaa tarvitaan aloilla, joille toimettomilla ei ole pätevyyyttä, ja ihmisillä puolestaan on pätevyyksiä aloille, joilla ei ole työpaikkoja. Tätä ongelmaa ei voida ratkaista perusturvaa leikkaamalla vaan koulutuspolitiikalla, mutta sen parantamisesta ei ole puhuttu mitään.

2) Työpaikkoja taas on siellä, missä ei ole työttömiä, ja työttömiä on niillä paikkakunnilla, joilla ei ole työpaikkoja. Myöskään tätä ongelmaa ei voida ratkaista leikkaamalla perusturvaa vaan asuntopolitiikalla, mutta nyt hallitus tekee kasvukeskuksiin siirtymisestä entistäkin vaikeampaa laittamalla esimerkiksi asumisoikeustalojen rahoituksen jumiin.

Kokoomuksen ja Perussuomalaisten yhteinen tietämättömyys, taitamattomattomuus ja perehtymättömyys suomalaiseen sosiaaliturvajärjestelmään näkyy siinä, että toimeentulotukeen (jonka saajista suhteettoman suuri osuus on maahanmuuttajia), tehdään kyllä vuotuiset indeksikorotukset, mutta kansalaisten perusturvasta (kuten asumistuesta) leikataan!

Purrasta on tullut valtiovarainministeriöön pirttihirmu, joka vaatii lisäsopeutuksina muun muassa ruoan arvonlisäveron korottamista, mutta työn ja yritysten verottamista hän ei kasvattaisi. Ruoan arvonlisäveron korottaminen iskisi pahasti nimenomaan vähävaraisiin ihmisiin, jotka kärsivät jo nyt tehdyistä leikkauksista.

Ruoan hinnannoususta kärsivät eniten Purran omat köyhät ja keskiköyhät äänestäjät, ja rasitteiden kasaaminen vähävaraisille siis jatkuu. Samalla jatkuvat myös hyväosaisten ansiotulojen verohelpotukset ja valtion velanotto, jota ei voida kuitenkaan Petteri Orpon velkakatolla katkaista.

Valtion velkavana valuu solkenaan nyt hyvä- ja suurituloisten tileille.

Tosiasia on, että mikäli on työ- tai yritystuloa, on varaa maksaa myös veroja.

Ja nuo tulot ovat yleensä toisten ihmisten käsistä lähtöisin: niin kuninkaiden, kansanedustajien kuin kauppiaidenkin tulot. Joten työn, palkkatulojen ja yritystoiminnan runsaampi verottaminen olisi aivan oikein.

Ansiotulojen verottaminen näyttää olevan kuitenkin hallitukselle pyhä lehmä, johon ei kosketa. Sen sijaan hallitus suunnittelee muun muassa kiinteistöveron korottamista, vaikka kiinteistövero ei ota ollenkaan huomioon verotettavan veronmaksukykyä. Tämä on politikointia, jota en voi missään tapauksessa kannattaa.

Jos ansiotulojen sijasta verotetaan varallisuudesta (kuten kiinteistöistä), se on omaisuuden poisverottamista, eli sosialismia porvarihallitukselta!

Saksiminen ei laita myöskään valtiontalouden tulopuolta laulamaan. Voidaan kysyä, mitäs sitten, kun leikattava loppuu. Ongelmahan on juuri se, että leikattavaa on valtiontalouden alijäämätilanteessa aina vähemmän kuin pitäisi säästää.

Ei kauppiaankaan kannata myydä mitään rahattomille. Samaan tapaan Purran ei kannattaisi leikata niiltä, joilla ei mitään ole, eikä tyhjästä utareesta voi lypsää.

Lähes kaikki minimisosiaalietuuksiin, kuten asumistukeen, kohdistuvat leikkaukset kiertyvät ns. sirkulaatioilmiön kautta toimeentulotuen menoksi, paitsi niiden osalta, joilla on vähänkin varallisuutta ja jotka putoavat leikkausten absoluuttisuuden ja rapautumisen kautta ennen pitkää toimeentulotuelle.

Menopuolen kasvusta taas ei sovi syyttää Orpon hallitusta. Maahanmuutto on lähettänyt sosiaalikulut omalle kiertoradalleen, ja vihervasemmisto kaatoi rahaa seinähulluun ilmastohumppaan, vihersiirtymään ja energiaseikkailuihin. Siinä on syy, ja hallitukset ovat ikuisessa silmukassa, jos kansainvälisiin hölmöyksiin ei puututa.

Purran VVM yrittää nyt paradigmanmuutosta, joka ei tule onnistumaan ilman, että siirrytään Albanian tai Pohjois-Korean tapaiseen komentotalouteen. Hän sanoi, että ”olemme tottuneet elintasoon, jota emme ansaitse”, mutta ei tarkentanut, ketkä ”me”.

 

Kansa entistä pahemmin kahtia

Hallitus puolustautuu väitteellä, että jos se ei nyt toimissaan onnistu, tulevaisuudessa pitää leikata vielä enemmän. Voin varmentaa, että ei onnistu, koska keinot ja välineet ovat menoja lisääviä.

Noin puolet kansalaisista uskonee hallituksen liturgiaan ja kiristelee masokistisesti vöitään oletuksena, että leikkaaminen säästää, vaikka todennäköisesti se lisää valtiontalouden menoja välillisten kulujen kautta.

Myös priorisointi menee pieleen.

Asumistuen lakkauttamisella omistusasujilta VVM olettaa säästävänsä noin 37 miljoonaa, mikä hallituksen mielestä on ”paljon”, kun taas pelkkä raketinheitinten päivitys maksaa enemmän kuin kaikkien asumistukileikkausten tuottama säästö, eli 450 miljoonaa! Se on hallituksen mielestä ilmeisesti ”vähän”.

Omistusasujien tuen lopettamisella ei pystytä rahoittamaan edes presidentin virka-asunnon saneerausta, joka maksaa 55 miljoonaa euroa.

Näin kansalaisten turvallisuus muka lisääntyy, vaikka noin 17 000 kotitaloudelta vedetään kokonaan matto alta ja toimeentulotuen saajiakin pakotetaan kodeistaan evakkoon.

Mitä turvallisuutta se sellainen on? Pitäisi varoa romuttamasta kansalaisten omassa elämässään kokemaa turvallisuutta korostettaessa ulkoista turvallisuutta.

Perusetuuksiin panostaminen olisi hyvä elvytyskeino, koska perusetuuksilla ostetaan perunoita, porkkanoita ja muita kotimaisia hyödykkeitä, kun taas hyvä- ja suurituloisille annetut verojenkevennykset päätyvät ulkomaisiin tuontitavaroihin: Louserit Vuittuun, Calvin Kleiniin, osakkeisiin, limusiineihin, matkoihin ja muuhun luksukseen. 

Eipä siis ihme, että kauppataseen alijäämä pahenee.

Hallituksen toimenpiteiden tuloksena tämä maa jakautuu entistä pahemmin niin sanotun kahden kolmasosan diktatuuriin ja yhteiskunnan syrjäyttämään kolmannekseen.

Yllättävintä perussuomalaisten kansoittamassa hallituksessa on, että se korottaa suurperheiden lapsilisiä. Kelan tiedotteen mukaan:

”Monilapsisten perheiden lapsilisiin tulee korotus 1.1.2024 alkaen. Perheen neljännestä lapsesta maksettavan lapsilisän määrä suurenee 10 eurolla 173,24 euroon kuukaudessa. Viidennestä ja jokaisesta seuraavasta lapsesta maksettava lapsilisä suurenee niin ikään 10 eurolla 192,69 euroon kuukaudessa.”

Voidaan kysyä, ketkäs niitä monilapsisia suurperheitä Suomessa perustavatkaan, kun kantaväestöön kuuluvilla palkansaajilla niihin ei ole enää varaa.

Ehkä suurperheitä perustavatkin lähinnä ne väestöryhmät, jotka täyttävät omistamis-, sivistymis- ja yritteiliäisyysvihamielisen toimeentulotukijärjestelmän köyhyys- ja varattomuusihanteet. Ja taaskin hallituksen politiikka tukee vain ”kaikkein heikoimmassa asemassa olevia”, mikä on kiertoilmaus pakolaisina ja turvapaikanhakijoina maahamme tulleille.

Toistuu siis sama kuin asumistukea leikattaessa: menot kiertyvät toimeentulotukeen, jota saavien joukossa on väestösekvensseihin suhteutettu yliedustus maahanmuuttajilla ja jota eivät kipurajalla olevat (yli 1000 euroa pankkitilillä) suomalaiset saa. Tätä on nyt sitten ”suomalaiset ensin” -politiikka. Tämä kaikki on kantasuomalaisia syrjivää ja yhdenvertaisuuden vastaista politiikkaa.

Yksi syy suomalaisten itsensä lisääntymättömyyteen on feministien lietsoman seksinvastaisuuden ja pelon kulttuurin ohella erityisesti toimeentulotukilaki, jonka mukaisesti ”lapsi tuo leivän tullessaan”, mutta vain jos on täysin varaton, kuten perheenyhdistämisen kautta Suomeen tullut pakolainen tai turvapaikanhakija parhaimmillaan on.

Perussuomalaisten toiminta hallituksessa on mennyt sosiaaliturvaleikkausten kohdentamisen osalta täysin päin seiniä. Syy ei ehkä ole persujen paha tahto vaan heidän tietämättömyytensä järjestelmän ominaisuuksista ja vaikutusarvioinnin sekä seurausharkinnan puute.

Hallituksen toimet syventävät myös nuorison ja ikäihmisten kuilua. Opintotuesta otetaan, mutta eläkeläiset ovat saaneet ja saavat jatkossakin indeksikorotukset työeläkkeisiinsä, koska heitä on paljon ja he ovat raivokkaita äänestäjiä.

Kokoomuksen ja Perussuomalaisten aivoriihissä on jo pitkään pohdittu, kuinka myös kansaneläkkeitä ja työeläkkeitä voitaisiin etäänyyttää toisistaan ja siten tehdä työntekoa ikään kuin jälkikäteen kannattavammaksi eläkeiässä oleville.

Tuossa elämänvaiheessa patistelu on tosin myöhäistä ja ohjaa vain Hurstin Valintaan. Leipäjonojen yksi syyhän on myös eläkeläisten asumistuen jo pitkään voimassa ollut varattomuusehto, jonka mukaisesti eläkeläinen ei saa asumistukea, jos hänellä on vähänkin varallisuutta. Useimmat eivät siis saa.

Kun Sipilän hallitus poisti varattomuusehdon yleisestä asumistuesta, se olisi pitänyt poistaa samalla myös eläkeläisten asumistuesta. Nyt myös yleisestä asumistuesta ollaan tekemässä toimeentulotuen kaltainen kannusteloukku, joka syöksee osan kansalaisista Aki Kaurismäen maailmaan.

Eikä Kokoomuksen harjoittama nylkeminen pääty suinkaan siihen, vaan se jatkuu kohdistuen seuraavaksi työelämässä ikäsyrjittyihin, kun ikääntyneiden työntekijöiden poikkeussäännöt kumotaan. Tällä tavoin entisestään huononnetaan ikääntyneiden työllistymistä.

Myöskään väite, että eläkeläisten asumistukeen ei koskettaisi, ei pidä paikkaansa, sillä hallitus jäädyttää eläkeläisten asumistuen indeksit vuoteen 2027 asti.

Politiikan anti-intellektualisointi

Kokoomuksen puuhapirkot ovat sivuuttaneet tutkimusnäytön ja seurausvaikutusten arvioinnin ja juosseet saksien kanssa.

On mielenkiintoista havaita ja todistaa, paljonko energiakriisin, korkojen nousun ja inflaation kurittamat kansalaiset innostuvat perusturvaleikkauksista, saadessaan osallistua hyvä- ja suurituloisten taloudellisiin kannustuksiin.

Kapealla kauppiaan järjellä toimiva Kokoomus on banalisoimassa ja anti-intellektualisoimassa koko yhteiskunnan korostaessaan immanentin ja materiaalisen tyän palvontaa.

Kokoomuksesta ei ole koskaan esitetty älyllisesti kehittyneitä ja selitysvoimaisia näkemyksiä yhteiskunnan rakentumisesta, kausaalisuhteista eikä riippuvuuksista, vaan se on parturien ja pullakuskien puolue.

Ei ole ymmärretty, että yksien ihmisten työttömyys on ehto sille, että joillakin toisilla vakituinen työpaikka vielä on.

Ei ole ymmärretty, että työelämän ongelma on tekijöiden ja työpaikkojen kohtaamattomuus ja yhteensopimattomuus, eikä sitä saada korjatuksi leikkaamalla vaan kouluttamalla. Kohtaanto-ongelmaa pahentaakseen hallitus lakkauttaa myös aikuiskoulutustuen.

Ei ole ymmärretty, että tärkeitä arvoja tuotetaan myös työelämän ulkopuolella, eikä kaikkea arvotuotantoa voida organisoida palkkatyöksi eikä yrittäjätoiminnaksi, ja siksi Kokoomus haluaa joko lopettaa tai kaupallistaa taiteet, kirjallisuuden, kotityön ja kulttuurielämän.

Mitä sitten on se ”kokoomuslainen työ”? Se on sitä, kun pörssikeinottelija makaa kotidivaanilla ja käy kaverikauppaa osakkeilla vetäen voittoja jonkun toisen tekemästä työstä ja hyötyen Kokoomuksen myöntämistä varainsiirtoverojen helpotuksista.

Se on hallitusammattilaisten pötköttelyä löysin aivoin suuryritysten, esimerkiksi Nokian, Stockmannin, Finnairin ja Fortumin, johtokuntapenkeillä tekemässä strategisia virheitä, joista palkitaan miljoonien optioilla.

Se on terveydenhoitopalvelujen yksityistämistä ja verorahoilla tuotettujen palvelusetelien ja Kela-korvausten kääräisemistä lääkärikeskuksia omistaville sijoitusyhtiöille, joiden osakkaat ovat pääosin ulkomailla. 

Se on kaikkien puolueiden poliittisten avustajien, pudokkaiden ja nousukkaiden nimittämistä korkeasti palkattuihin suojatyöpaikkoihin Sitraan, THL:ään, STM:ään, Kelaan ja Veikkaukseen pohtimaan, mistähän se kansalaisten rahapeliriippuvuus oikein johtuu.

Kokoomuksen nousu on tulos poliittisen vasemmiston rappiosta ja hervahtamisesta ilmastohumpan, maahanmuuttoparaatin ja monikulttuuri-ideologian takuumieheksi.

Syyt sosiaaliturvan leikkauksiin johtuvat ensisijaisesti siitä, että maahanmuuton aiheuttamat kulut ovat räjäyttäneet sosiaalimenot ja syöneet sosiaaliturvan suomalaisten omasta pöydästä.

SDP oli aiemmin pätevä talouskuripuolue. Ei ole enää. Myös vasemmistopuolueiden resepteillä on tehty tuulentupia. Ei tätä maata leikkauksilla ja tulonsiirroilla paranneta, vaan lisäämällä työn tuottavuutta ja vientiä sekä vähentämällä byrokratiaa.

Ei tätä maata myöskään neuvolatoiminnalla korjata. Mikäli työllistyminen olisi työvoimaneuvojien määrästä kiinni, kaikki ongelmat olisivat jo ratkaistut.

Työllisyysaste voi olla vaikka 100, mutta työn tuottavuus on ylirunsastuneissa byrokratia-ammateissa ja sekundäärisektorin huoltavassa verkostossa huono. Niissä hommissa ei tehdä mitään sellaista, mikä loisi markkinoille vaihtokelpoisia arvoja.

Uusia yrityksiä syntyy vähän, vanhat ovat myydyt ulkomaille, ja tilalle tarjotaan sakeaa sanapuppua:

”Suorituskyky tuottavuuden kohtaamisrajapinnassa tarkoittaa, että kun talous pannaan tasapainoon, ei oikeudenmukaisuus saa muodostua esteeksi.”

Deep-housea Arkadian talouskoulusta

”Jos ensimmäisen sairauspäivän palkanmenetys tuntuu kohtuuttomalta, voi töihin mennä pienessä ripulissa.”

Ääni hallituksesta

Perussuomalaisten kannatus lienee pian 25, ei vaan 30 prosenttia!

Näinköhän ”ne rikkaat ja hyväosaiset Itä-Helsingin perussuomalaiset” nyt itkien kiittävät asumistukiensa ja muiden hengenpitimiensä leikkauksista, kun saavat haittamaahanmuuton sijasta vain vähemmän haitallista maahanmuuttoa?

Näinköhän suomalainen paaria ja duunari huutavat innosta kiljuen päätään pölkylle?

 

Enemmistömandaatti ei oikeuta demokratian tukahduttamista

Kukaan Perussuomalaisia joskus äänestänyt tai puolueessa mukana ollut ei ole puolueen panttivanki.

Selvitysten mukaan Perussuomalaisia kannattaneiden enemmistö vastustaa hallituksen tekemiä leikkauksia, joten mikä on nyt se enemmistömandaatti, johon hallitus mielellään vetoaa?

Tosiasiassa eduskuntavaaleissa ei annettu mandaattia sen enempää työmarkkinauudistusten kuin perusturvaleikkaustenkaan läpiviemiseen, sillä vaaleissa ei äänestetty näistä asiakysymyksistä lainkaan, vaan ainoastaan valittiin henkilöitä.

Myös valituksi tulleet ja hallituksen muodostaneet lupasivat ennen eduskuntavaaleja, että perusturvaan ei kosketa, joten ei ole ihme, että lakoilla on nyt kansan enemmistön 58-prosenttinen tuki.

On muistettava, että demokratia ei oikeuta tyranniaa, eikä eduskuntaenemmistö ole valtakirja perusoikeuksien poljentaan. Enemmistöt eivät sitä paitsi ole aina oikeassa vaan usein täysin väärässä, koska tieto ja asiantuntemus puuttuvat.

Politiikan laumallisuus johtaa usein enemmistödiktatuureihin, eikä mielenilmaisujen tukahduttaminen kuulu demokratiaan. Kokoomuslaisinkaan vaalitulos ei anna oikeutusta oikeusvaltion romuttamiseen.

Demokratiaan eli kansanvaltaan kuuluu myös ulkoparlamentaarinen toiminta, sillä parlamentarismi kattaa vain edustuksellisen demokratian, joka puolestaan koostuu 200 kansanedustajan käyttämästä vallasta.

Koska vaaleissa ei päätetty hallitusohjelmasta, hallituksella ei ole mitään yksiselitteistä oikeutusta ajaa tavoitteita, jotka puolueet paljastivat vasta vaalien jälkeen ja joista pahimpia ovat asumistuen leikkaukset.

Myöskään lakko-oikeuksien rajoittaminen ei ole oikein, sillä lakkoilu sinänsä ei ole ollut vuosikymmeniin mikään kansantaloudellinen eikä poliittinen ongelma.

On kai poliittisiin lakkoihin poliittinen oikeus, kun hallitus itse tukee leikkauspolitiikkaansa nimenomaan poliittisella pakottamisella ja lailla kurittamisella? On kansalaisten oma asia, millä ehdoilla ja hinnalla he työvoimansa myyvät, sillä hallitus ei omista heitä.

Vapaaseen demokratiaan kuuluu, että yksilöt ja ryhmät omistavat itse fyysiset ja henkiset potentiaalinsa ja työvoimansa ja ovat suvereeneja päättämään niiden käytöstä ja hinnasta. Työntekijöitä edustava ay-liike ei ole tässä suhteessa ulkopuolinen taho vaan osapuoli. Sen sijaan hallitus itse on työmarkkinoiden ulkopuolinen kolmas pyörä, joka pyrkii nyt ratkaisijan rooliin ja tekee sen EK:n eduksi.

Psykologisessa taitamattomuudessaan Orpon hallitus on poliittisten lakkojen rajoitusesityksellään provosoinut esiin poliittiset lakot, joita ei ilman tuota esitystä olisi muistettu lainkaan. Ja tämän ay-liike puolestaan kostaa seuraavissa työehtosopimusneuvotteluissa.

Ehkä onkin niin, että ensin rajoitetaan poliittisia oikeuksia, jotta tulevat huononnukset voitaisiin ajaa vastalauseitta läpi. Muistelen eräissä poliittisissa järjestelmissä tehdyn juuri niin, mutta silloin vallassa eivät olleet juutalaiset.

Rikollisuus lisääntyy kriminalisoimalla, ja muotovaltakirjan saatuaan hallitus on nyt ajamassa junan päin seinää.

Sosiaaliturvaleikkauksilla ei ole koskaan Suomen taloushistoriassa ollut positiivista kokonaisvaikutusta julkisen talouden tilaan, vaan julkinen talous on parantunut yleensä vientiin ja kansainväliseen politiikkaan sekä teollisiin investointeihin liittyvien suhdannemuutosten ja onnenkantamoisten kautta.

Perusturvaleikkauksilla on ollut vaikutusta vain puolueiden kannatusnumeroihin.

Jos (ja ilmeisesti kun) hallitus ei saa leikkaamalla valtiontaloutta kuntoon mutta rapauttaa suomalaisten sosiaaliturvan, se saattaa maksaa Perussuomalaisille muutamankin jakarandatuolin seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Kansalaisluottamuksen menetys maksaa koko yhteiskunnalle, sillä se syventää politiikan legitimaatiokriisiä.

Miksi Orpon ja Purran kabinetti ei voi sanoa suoraan, että siellä nautitaan leikkauksista sadistisesti? Leikkuulautojen esittely ja saksivitsit eivät ole vain köyhiä kolhivaa huumoria vaan kelvotonta puoluemarkkinointia.

On syytä muistaa, että myös Perussuomalaisten hyvinvoivaan kannattajakuntaan kuuluva iskurityöläinen, farmari-Octavialla dieselautoileva keltaliivi-Markku, saattaa olla tuossa tuokiossa työttömien kortiston tilastoyksikkö ja sitä kautta kipeiden leikkausten piirissä. 

Orpon ja Purran hallitus on väärine säästömetodeineen aivan yhtä matalamielinen kuin Marinin ja Ohisalon viisikkohallitus oli omassa hunsvottimaisuudessaan tuhlaavainen.

---

Päivitys 8.3.2024: Tänään julkaistun mielipidetiedustelun mukaan Perussuomalaisten kannatus on laskenut kaksi prosenttiyksikköä. Yksi vaunu vuoristoradalla on irti, ja on mielenkiintoista nähdä, mihin kannatuslukemiin puolueet päätyvät europarlamenttivaaleihin mennessä.

Päivitys 9.6.2024: No niin. Perussuomalaisten kannatus puolittui aiemmasta eurovaalituloksesta surkeaan 7,6 prosenttiin. Puolue sai mitä ansaitsi.

Aiheesta aiemmin

Kirjoitukseni Kaleva-lehdessä (7.11.2023)

Lausuntoni asumistukea koskevan lain huononnusesityksestä sosiaali- ja terveysministeriölle (17.9.2023)

Oikeuskanslerin lausunto (19.9.2023)

Hallitus heittää kotioville hevosenpään

Miksi asumistukea ei pidä leikata? – Kyseessä nykyhallituksen ”taksiuudistus”

Kokoomuksen näkemys kannustamisesta

Perussuomalaiset kokoomuslaisen politiikan vankeina 

Perussuomalaiset ei ole enää kansanpuolue – Hallitusvalta vei hakoteille

Hallituksen keltainen kirja: täyttä kuraa!

Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa

Kokoomus haluaa räjäyttää suomalaisten kodit

Onnea uudelle presidentille, sillä hän tarvitsee sitä

”Isänmaa kutsui” Alexander Stubbia jo toisen kerran, tosin nyt kutsun esittäjänä ei ollut pääministeri, joka pyysi häntä aikoinaan ulkoministeriksi, vaan noin puolitoista miljoonaa äänestäjää.

Kilpailevia ehdokkaita äänestäneilläkään ei liene mitään kummempaa valituksi tullutta vastaan. Stubbin keskustaoikeistolaiseen liberalismiin on luullakseni vaivatonta yhtyä.

Muistan, kun vuoden 2004 europarlamenttivaaleissa Stubb julisti Kolmella sepällä kuorma-auton lavalta, että yksi europarlamentaarikko on vaikutusvaltaisempi kuin suomalainen ministeri.

Stubbille ovat aina olleet mieluisampia kansainväliset tehtävät kuin kotimaiset kentät, joten oletan hänen toimineen myös ulkoministerinä ollessaan sopivassa virassa. Pääministerinä ei kylläkään menestystä tullut, ja Stubbin kontakti niin sanottuun tavalliseen kansaan on aina ollut ohut.

Tässä suhteessa Stubb muistuttaa Martti Ahtisaarta.

Koska presidentinvirka painottuu Suomen ulkosuhteiden hoitamiseen, arvelen että Stubb kokee jälleen olevansa kutsumustehtävässä. Tämä kävi ilmi hänen tämänpäiväisestä virkaanastujaispuheestaan.

Toivon luonnollisesti, että Suomen tasavalta saisi hänestä menestyksekkään presidentin, ja toivettani tukee, että edellytykset ovat olemassa. On kontakteja ja sujuvaa vieraiden kielten taitoa, joka poikkeuttaa hänet poliitikkojen valtavirrasta.

Sympatiaa Stubbissa herättää se, että puolueensa Kokoomus käänsi hänelle selkänsä puheenjohtajavaalissa, mikä sinkautti hänet pakastevirkojen kiertoradalle: ensin Euroopan investointipankkiin Lontooseen ja sitten tutkimusvirkaan firenzeläiseen EU-luostariin.

Kohtalo lähetti hänen avukseen kansainvälisiä kriisejä, joissa hänen asiantuntemustaan jälleen tarvittiin, ja kansainvälisen politiikan ajatussolmuja avatessaan Stubb teki virénit onnistuen ponnistamaan takaisin valtakunnanpolitiikkaan.

Virkistävää Stubbissa on visioiden tavoittelu. Sitä kautta myös Suomen rooli kansainvälisillä foorumeilla voi olla kokoaan suurempi, ja viennin edistämistäkin riittää.

Stubb yrittänee rakentaa kansallisen suosionsa kansainvälisen menestyksen varaan, mutta kansan pulssia siinä on kuunneltava, ja sitä ei istuva hallitus nyt tee.

Stubbin heikkoutena oli alun perin EU-idealismi, jota olen itse arvostellut kaikessa filosofiassani. 

EU:n ja erityisesti euroalueen jäsenyydestä on ollut Suomelle huomattavaa taloudellista haittaa, jota ei sovita se, että jäsenyydestä on voinut olla turvallisuuspoliittista hyötyä. Myös turvatakuut ovat kyseenalaisia, sillä Suomihan on itse ollut koko ajan turvallisuuden tuottaja eikä kuluttaja myös EU:ssa.

Kokemustensa sittemmin viisastamana Stubb on pyrkinyt korjaamaan aiempaa chance blindnessiaan puheillaan ”arvopohjaisesta realismista”. Se on tosin käsitepari, jolle ei ole ainakaan filosofian näkökulmasta mitään yksiselitteistä määritelmää.

Realismi olisi hyväksi myös sisäpolitiikassa samoin kuin kyky erottautua puoluetaustansa Kokoomuksen sosiaalipoliittisista ja työmarkkinapoliittisista linjauksista. Muutoin Stubbista ei voi tulla koko kansan presidenttiä. Kansan kiitollisuus Niinistön presidenttiyttä kohtaan ei unohdu.

Ei ole kuitenkaan hyväksi, jos hallitusvalta on pelkästään Kokoomuksen hyppysissä ja viisari osoittaa radikaalisti oikealle, sillä kahtiajaot eivät katoa niitä tuottamalla.

Olen ollut ja olen edelleen monesta Euroopan unionin tulevaisuuteen liittyvästä asiasta Stubbin kanssa eri mieltä, mutta katson, että onnekaassa tapauksessa Suomi saa hänestä Niinistön työlle hyvän jatkajan hänen tuodessaan politiikan näyttämölle intellektuaalisia pyrkimyksiään.

Taskuliinagate ja punaisten kenkien tähtipöly eivät niitä sotke. 

Kysyin Stubbilta Sanoma-talon vaalimessuilla tammikuussa, alkaako EU:n yhtenäisyys rakoilla ja pullahtavatko sisäiset valuviat uudestaan esiin, jos (ja toivottavasti kun) Venäjä häviää sodan ja ulkoinen nippuside EU-maiden koheesion luojana poistuu. Selvää näkemystä Stubbilla ei ollut, mikä voi johtua siitä, että tietoa asiasta ei ole. Kysymykseni kuitenkin sisälsi arvauksen.

Stubb on todiste siitä, että suomalainen poliitikko ei voi koskaan urheilla liikaa. Nähtäväksi jää, verottaako mersukyyti kuntoa vai jatkaako hän Bianchillaan neljänkympin keskinopeuden kerhossa. Minulle riittää yli viisikymppisenä kolmenkympin vauhti kernaasti.

Ikäväksi muistoksi tämänkertaisista konklaaveista jää se tutkimuksellisesti selvitetty näkemys, että monien äänestäjien mielestä homo ei kelpaa presidentiksi eikä siis mihinkään muuhunkaan, johon nimitetään aina hetero niin pitkälle kuin heitä riittää.

---

Tärkeä tiedote 2.3.2024: Televisiossa sanottiin, että kyseessä oli vallanvaihdos. Käsittäkseni tilaisuudessa saattoi kuitenkin vaihtua myös syyhypunkki. Nimittäin jos jollakin valtiaalla oli muassaan Helsinkiä piinaava syyhypunkki, se saattoi siirtyä kädestä käteen vallan rituaaleissa.

Mikäli siis valtaapitäviä nyt laajalti kutisee, on syyhy saattanut hypätä iholta iholle, ja syyllinen on kansakunnan hoveissa majaansa pitävä punkki. Punkki voi siirtyä olkapäältä olkapäälle myös muissa vallan kulisseissa ja lavasteissa virkakunnan harjoittaessa kylkimyyryä vallasväen edessä.

Älkää siis ihmetelkö lähiaikoina poliittisessa eliitissä esiintyvää hillitöntä kutinaa ja raapimista.