Panoksena kielemme, kulttuurimme ja väestömme – Vähemmän olisi enemmän myös maahanmuuttopolitiikassa

SDP:n ajatuspaja Kalevi Sorsa -säätiö julkaisi 23.9.2025 selvityksen, jonka mukaan Suomen väkiluku voisi kasvaa seitsemään miljoonaan vuoteen 2050 mennessä, mikäli niin sanottu muuttovoitto olisi vuositasolla 20 000–50 000 henkilöä ja maahanmuutosta johtuva kokonaiskasvu noin miljoona tulijaa.

Ennusteen tekijäksi mainittin Aapo Hiilamo, joka esitellään Sorsa-säätiön sivuilla ”väestötieteen tohtorina”.

Vikana tällaisissa selvityksissä on niiden disipliinimäisyys, eli lappusilmäisyys. Niissä keskitytään arvioimaan asioita vain ja ainoastaan taloudellisen kestävyysvajeen, kuten työllisten ja työttömien määrän, syntyvyys- ja kuolleisuuslukujen tai lasten ja eläkeläisten määrällisen suhteiden, kannalta.

Keskustelua on kirvoittanut viime aikoina myös tutkimuslaitos MDI:n 16.9.2025 julkaisema raportti, jossa murehditaan suomalaisten ikääntymistä.

Asiaa voisi tohtoroida laajemminkin. MDI:ssä toimivien nuorehkojen tutkijoiden kannattaisi perehtyä muuhunkin kuin lähtenään olleisiin Tilastokeskuksen numeropeleihin. Työväenliikkeen helmoissa toimivassa Kalevi Sorsa -ajatuspajassa sopisi pohtia etenkin työpoliittisia näkökohtia.

Yksinkertaisimpienkin pitäisi ymmärtää, että maassamme, jossa on noin 270 000 työtöntä, ei ole tarvetta lisätyövoimalle.

Tässä mielessä myös vasemmistoliittolaisen kansanedustajan Anna Kontulan taannoinen aloite EU:n ulkomaista työvoimaa koskevan tarveharkinnan poistamisesta oli tyrmistyttävä ja kuohutti ay-väkeä. Vielä hullumpaa oli, että sen taakse hurahti noin puolet muiden puolueiden kansanedustajista, perussuomalaisia lukuunottamatta.

Nykyisin tähän maahan virtaa suurin määrin työntekijöitä EU:n sisäisiltä markkinoilta, eikä muualta tulevaa niin sanottua asiantuntijatyövoimaa pidättele mikään.

Tappiota kärsivät sekä suomalaiset, jotka joutuvat olemaan työttöminä, että yritykset, jotka hyötyvät halpatyövoimasta vain väliaikaisesti mutta maksavat siitä korkeampina veroina, jotka johtuvat suomalaisten päätymisestä työttömiksi.

Syynä ikääntyvien suomalaisten syrjintään työmarkkinoilla on ulkomainen työvoima. Perheenyhdistämisten mukana tulevat puolestaan heikentävät huoltosuhdetta.

Asiasta keskusteltiin 27.8.2025 Ylen A-studiossa, jossa historian dosentti Teemu Keskisarja huomautti maahan pyrkivien epätasaisesta laadusta (aiheesta täällä).

Huomautan itse, että myöskään niin sanotut työperäiset maahanmuuttajat eivät ole välttämättä pysyvästi työperäisiä vaan saattavat olla nopeasti työttömiä ja sosiaaliturvahakuisia maahanmuuttajia. 

Olettavasti juuri niin käy monille hoiva-alan maahanmuuttajille sitä mukaa kun heidän hoidettavansa kaatuvat hautaan. Jo tämän vuoden alussa Suomessa raportoitiin olevan noin 6000 työtöntä lähihoitajaa.

Suomeen virtaavat opiskelijat puolestaan käyttävät Suomen lukio- ja korkeakoulujärjestelmää omana karusellinaan ja häipyvät sitten ulkomaille vieden viisautensa mennessään samalla kun Ylen toimittajat kiittävät heitä ”Suomen koulutusjärjestelmän pelastamisesta”.

Suomalaisten veronmaksajien jälkeläiset puolestaan jätetään vaille koulutuspaikkoja, kun opetusministeriö ja yliopistot pitävät ihanteenaan läänittää kymmeniä prosentteja aloituspaikoista ulkomaalaisille (aiheesta täällä).

Niinpä väestökäyrissä havaittavia kuoppia ja pullistumia ei pitäisi tasoitella maahanmuutolla. Kuopista tulee helposti pullistumia ja pullistumista kuoppia. Tilastovaihtelujen ja ylimenokausien ylitse pitäisi selviytyä muilla keinoin.

Keskisarjan kannanotot eivät olleet tietenkään mieluisia Ylen toimittajille. A-studion juontaja Annika Damström totesikin seuraavan päivän 28.8.2025 lähetyksensä aluksi, että perussuomalaiset puheet eivät pysyneet ”sellaisella tasolla, jota Yle pitää hyvän maun mukaisina”.

Toimittajat eivät siis saaneet lähetykseensä sellaisia mielipiteitä, jotka olisivat vastanneet toimittajien omaa ideologista näkemystä maahanmuutosta ja maahanmuuttajista. Perussuomalaisten kannatus sen sijaan pomppasi parin prosenttiyksikön verran merkiksi televisionkatsojien hyväksynnästä ja samanmielisyydestä.

Jokaisen tulisi ymmärtää, että ajatuksia punnitaan väärällä vaa’alla, jos niitä arvoidaan ”hyvän maun” kriteereillä.

Olennaista on, pitävätkö ajatukset paikkaansa ja kuinka perusteltuja ne ovat – ei se, miellyttävätkö ne toimittajia tai ovatko ne kilpailevien puolueiden näkemysten mukaisia.

Maahanmuutto-ohjelman jatko-osassa keskusteltiin sitten maahanmuuton mahdollisen oikeutuksen ja siihen liittyvien vääryyksien sijasta siitä, millä tavalla maahanmuutosta pitäisi keskustella. 

Asiaa itseään käsiteltiin vain huoltosuhteen, kestävyysvajeen, syntyvyyden ja kuolleisuuden sekä yleensäkin taloudellisten tekijöiden kannalta. Maahanmuuton aiheuttamat kulttuurimuutokset sivuutettiin kokonaan.

Myöskään studioon vastaamaan kutsuttu perussuomalaisten kansanedustaja Joakim Vigelius ei saanut sanotuksi keskeistä asiaa.

Se on: maahanmuuton seurauksena olemme hallitsemattomassa ja vaikutuksiltaan peruuttamattomassa kokeessa, jossa panoksena ovat kielemme ja kulttuurimme, väestömme etninen rakenne sekä poliittisen vallan perillisyytemme, jonka mukaan poliittinen valta Suomessa kuuluu suomalaisille itselleen ja heidän jälkeläisilleen.

Poliittisen vallan perimisoikeus on unohdettu julkisissa keskusteluissa kokonaan merkkinä siitä, että vasemmisto vastustaa kaikkea perillisyyttä ja perittyjä oikeuksia. Koko kysymys maahanmuuton oikeutuksesta on pidetty järjestelmällisesti poliittisen prosessin ulkopuolella, kun asiasta ei ole saanut äänestää omana asiakysymyksenään.

Suomi ei ole ensisijaisesti maapohja, jolla asutaan. Suomi koostuu suomalaisista ihmisistä. Kaiken lähtökohtana on kansa. Kansa muodostaa yhteiskunnan ja yhteiskunta valtion. Tämä on hegeliäis-snellmanilaisen filosofian ydin.

Kansallisvaltiot koostuvat kansalaisista, ja hyvinvointiyhteiskunta on mahdollinen vain yhtenäisen kansallisvaltion sisällä. Muussa tapauksessa ajaudutaan kielellisiin ja kulttuurisiin kitkoihin sekä etnisiin ristiriitoihin, jotka huonontavat yhteiskunnallista tehokkuutta ja johtavat konflikteihin, kuten Ukrainan venäjänkielisissä osissa on käynyt.

Suomi ei muodostu vain maamme luonnosta, rakennuksista, patsaista eikä instituutioista vaan ihmisistä. Venäjä on sellainen kuin on, koska venäläiset ovat sellaisia kuin ovat. Muhamettilaiset yhteiskunnat puolestaan ovat sellaisia kuin ovat, koska muslimit ovat sellaisia kuin ovat.

Ja Suomi on sellainen kuin on, koska suomalaiset ovat sellaisia kuin olemme. Suomi ei ole luonut suomalaisia, vaan me suomalaiset olemme luoneet Suomen omaksi kuvaksemme.

Mitä enemmän Suomeen virtaa ulkomaalaisia, sitä vähemmän Suomi muistuttaa Suomea ja sitä enemmän maamme muistuttaa vieraita yhteiskuntia. 

Suomen kansalaisia ulkomaalaisista voidaan tehdä myöntämällä heille Suomen passeja, mutta heistä ei tule sillä pelin suomalaisia, sillä kansa on etnografinen kategoria ja kansalaisuus pelkästään paperilla oleva hallinnollinen määre.

Jos kansamme vaihtuu tai muuttuu toiseksi, Suomi lakkaa olemasta sellaisena kuin sen tunnemme. Maapohja, järvet ja auringonlaskut jäävät, mutta Suomea ei enää ole. Jäljelle jääneet suomalaiset elävät vieraina edeltäjiensä maassa, jossa valtaa käyttävät muualta tulleet kansat.

Juuri tämä muutos on tapahtumassa, kun suomen kieltä korvataan englannilla ja muilla maailmankielillä ja kulttuuriamme muokataan ylikansallisen monikulttuuri-ideologian muotoon.

 

Aiheesta aiemmin

Onko väestön vaihtuminen luonnonlaki?

Väestökadon syyt 

Vaihtoehto inkluusiolle 

Loppu työperäiselle maahanmuutolle ja hallitusten sekä medioiden valehtelulle 

Väestöpolitiikan Black Friday – Pelastaako ”työperäinen maahanmuutto”?

Ikuinen näyttö monikulttuurisen yhteiskunnan epäonnistumisesta

Mitä on etnonationalismi? Filosofinen katsaus 

Rotudenialismin lyhyet jäljet 

Uusi kansalaisuuslaki on harhalaukaus

Maahanmuutto Japanissa 

Loppu työperäiselle maahanmuutolle ja hallitusten sekä medioiden valehtelulle

Työministeri Arto Satonen (kok.) matkusteli eduskunnan talviloman aikaan Filippineillä ja Vietnamissa tarkoituksenaan houkutella sieltä työvoimaa hoiva-alaa helpottamaan.

On kyseenalaista, miten ministeri voisi omalla matkustusinnollaan edistää työvoiman valumista Suomeen. Eikö tuo tehtävä kuuluisi enemmänkin rekrytoinnin ammattilaisten toimeenpantavaksi?

Matkan perustelut kyseenalaisti myös työoikeuden emeritusprofessori.

Joka tapauksessa jo matkan tarkoitusperä on vääristynyt. Väite erityisesti hoiva-alaa varjostavasta työvoimapulasta on veruke, joka kummittelee maahanmuuttopolitiikassa ja mediassa sitkeästi.

Yleisradio, Helsingin Sanomat ja maan hallitukset ovat väristä riippumatta itkeneet monet saunavedet, jotta Suomeen saataisiin ulkomaalaisia lähihoitajia, varhaiskasvattajia ja koodaajia ATK-alan lapiotöihin.

Tosiasiassa näillä aloilla ei ole minkäänlaista työvoimapulaa. Vaikutelma sote-alan hätätilasta johtuu joko avoimien työtehtävien määrästä tai virkojen puutteesta tai siitä, että sopimuksiin ei päästä kurjien työolojen ja -ehtojen vuoksi.

Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan Suomessa on yli 6000 työtöntä lähihoitajaa, ja yhteensä noin 17 000 työtöntä, kun mukaan lasketaan myös lastenhoitajat ja kotipalvelijat. Sosiaalityöntekijöitä on työttöminä noin 15 000, opettajia noin 6000 ja lääkäreitä ja sairaanhoitajiakin noin 2000 (tilastoja täällä). Tekoäly on viemässä työt multitalenteilta ”koodareilta” ja muilta asiantuntijoita.

Satosen tavoitetta edistämään hurahti myös perussuomalainen sote-ministeri Kaisa Juuso, joka hallitusaitiossa sanoi Suomen tarvitsevan hoiva-alalle tuontityövoimaa – Arto Satosen nyökytellessä päätään kosher-populistisesti.

Yleisradio suurensi lipsautuksen uutisraporttiinsa 6.2.2025. Muutaman päivän kuluttua 12.2.2025 MTV3:n uutiset haastatteli sote-leikkausten vuoksi työttömäksi joutunutta suomalaista lähihoitajaa, joka sanoi näin:

”Hoitajapulasta ei voi puhua, kun työttömiä hoitajia on niin paljon ja kun hallitus tuo ulkomailta hoitajia ja kouluttaa niitä, niin hehän vievät meidän kotimaisten hoitajien paikat.”

Siinä tuli lausutuksi merkittävä maahanmuuttopoliittinen totuus. MTV3:n uutistoimitus kirjoitti hoitajien työttömyydestä harvinaisen vilpittömästi myös täällä. Samanlainen tilanne on monella muulla alalla, kun kokonaistyöttömyys on kasvanut vuoden sisään kymmenillä tuhansilla, ja Suomessa on Tilastokeskuksen mukaan noin 240 000 työtöntä, eli tuplasti avoimiin työpaikkoihin verrattuna.

Paikkaansa pitää vanha totuus: Suomessa ei ole pulaa osaajien määrästä eikä laadusta vaan ainoastaan halvasta työvoimasta. Sen haalimista Kokoomus ja EK edistävät yhdessä vasemmistopuolueiden ja vihreiden kanssa suomalaisten työläisten ja valkokaulusköyhälistön tappioksi.

Ilmeisesti Suomen työllisyystilanne ei ole Kokoomuksen ja vihervasemmiston mielestä koskaan niin huono, että se pakottaisi hillitsemään maahanmuuttoa, jota nämä puolueet edistävät, vaikka maailma räjähtäisi.

 

Työvoimapolitiikka kiirelliseen saattohoitoon

Halpatyöntekijöiden käyttämisestä koituvat säästöt kiertyvät suomalaisten veronmaksajien työttömyysmenoiksi, mikä kallistaa kokonaiskulut kansalaisten tappioksi. Ulkomailta rahtaaminen muistuttaa orjakauppaa.

1) Ulkomaisen työvoiman tarveharkinta pitäisi palauttaa myös niin sanotuille asiantuntija-aloille, ja työpaikkoihin pitäisi palkata ensisijaisesti Suomen kansalaisia sekä kotimaasta että ulkomailta.

2) Takaisinottovelvoitetta pitäisi laajentaa koskemaan vakituisista tehtävistä irtisanottujen lisäksi myös määräaikaisia henkilöitä, mikäli tehtäviä vapautuu.

3) Julkisiin virkoihin ja julkisoikeudellisiin yhteisöihin, kuten yliopistoihin, on lain mukaan valittava pätevimmät henkilöt, minkä pitäisi merkitä, että kansalliskieltemme suomen tai ruotsin moitteeton taito nostetaan keskeiseksi valintaperusteeksi, josta ei voida poiketa.

Hoiva-alalla tämä on välttämätöntä potilasturvallisuuden ja toiminnan tehokkuuden vuoksi. Yliopistoissa kotimaisten kielten käyttäminen on tärkeää, jotta kansalliskielemme eivät näivettyisi tieteen, julkaisemisen ja opetuksen kielinä.

Asioiden sanominen selvällä suomen kielellä niin yliopistoissa kuin korkeakouluissakin on ehto sille, että julkisessa sanassa voidaan esittää perusteltua poliittista arvostelua, jonka internatsistinen, ylikansallinen ja monikulttuuri-ideologinen kulttuuriglobalismi ja kansainvälisiin arvioihin alistaminen koettavat nyt kaikin keinoin estää.

Suomessa tulisi totuttaa ihmisiä siihen, että jokaista asiaa varten ei ole saatavissa hoitajaa kantamaan nektaria ja ambrosiaa divaaneille taikka harjoittamaan tuota paljon puhuttua patjoille ruokintaa. Ihmisiä pitäisi siedättää huolehtimaan itsestään ja terveydestään paremmin.

 

Media mukana myrkytystyössä

Maahanmuuttokritiikin läpipääsy on valtavirran uutismedioissa harvinaista, ja yleensä sen taustalla pitää olla jokin syy, joka ei liity tärkeimpään asiaan, eli pyrkimykseen omistaa Suomi suomalaisille, vaan tueksi tarvitaan jokin sosiaalipoliittinen katastrofi, kuten laaja työttömyys. Ulkomaista työvoimaa haalitaan ja houkutellaan Suomeen etupäässä tilastofakta väestönvaihdon edistämiseksi, ja siinä työssä EK:ssa majaansa pitävällä Mediapoolilla on keskenen rooli.

Mediapooliin kuuluvat lähes kaikki Suomen mediat, ja sitä rahoittaa Huoltovarmuuskeskus veronmaksajien rahoilla. Aivan samaan tapaan myös Yhdysvaltain runsaita ”voittoa tavoittelemattomia kansalaisjärjestöjä” on rahoitettu veronmaksajien valtiollisilla varoilla, kunnes Donald Trump päätti tehdä kyseisestä deep staten mukaisesta varjohallinnosta ja demokratiailveilystä lopun.

Suomen Mediapooli pitää itseään valtiovallan ja valtamedian työkaluna kriisioloihin. Se pyrkii pitämään huolen siitä, että valtavirran viestimissä ei pääsisi läpi mitään maahanmuuton arvostelua tai muuta sellaista informaatiota, joka kyseenalaistaa työperäisen maahanmuuton.

Mediapooli seuraa myös somekeskusteluja ja yksityisiä blogeja ja on pyrkinyt vaikuttamaan niihin lähestymällä kirjoittajia tarkoituksenaan voidella verkkoinfluenssereita puolelleen yhteistyökumppaninsa PING Helsingin kautta. Mediapooli ei poolin oman näkemyksen mukaan puutu sisältöihin, mutta silti sillä on ”sisältöryhmä”, jonka tehtävänä on seurata sisältöjä ja torjua kaikkea sellaista, mikä poolissa nähdään ”disinformaationa”.

Tämä on samanlaista kuin vasemmistonuorissa toimineen Johanna Vehkoon Yleisradiossa suorittama faktantarkistus, joka tuo mieleen Pravdan tavan tarkistaa tosiasiat ennen julkaisemista.

Mediapoolin puolustama sananvapaus tarkoittaa sen oman näkemyksen mukaan ”laissa määriteltyjä vapauksia ja vastuita”. Mediapooli ei siis puolusta pelkkää sananvapautta, vaan ”laissa määriteltyjä vapauksia ja vastuita”. Ja vastuuseenhan liittyy aina epäsuora väittämä jostakin syyllisyydestä, eli pooli myös syyllistää ihmisiä heidän näkemyksistään.

Myös minulla on tapana tarkistaa faktat.

Mediapoolin ”puolueettomuudesta” antaa kuvaa se, että Mediapoolin valmiuspäällikkö Tero Koskinen on Vihreän liiton kuntavaaliehdokas Helsingissä. Hän on tehtävistään vapaalla harjoittamassa vaalikampanjaa ja jatkaakseen työtään maahanmuuton ja vihersosialismin edistämiseksi sekä energian hinnan nostamiseksi Helsingin kaupungissa.

Ehdotan, että Mediapooli vaihtaisi nimekseen Mediamafia.

Taas uutta luksuslinnaa ulkomaalaisille tutkijoille

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta HYY (joka piilottaa akateemisen taustansa uuteen liiketoiminnalliseen nimeensä ”Ylva”) on purkamassa Hakaniemessä sijaitsevaa toimistotalojen rykelmää rakennuttaakseen paikalle uuden.  Kahden puolen Siltasaarenkatua sijaitseville tonteille rakennetaan muun muassa asuntoja ja majoitustiloja yliopistolla toimiville ulkomaalaisille tutkijoille. 

Helsingin Sanomien jutun mukaan purettavat virastorakennukset olivat ”teknisesti ja toiminnallisesti niin vanhanaikaisia”, ettei niitä kannata korjata. HYY puolestaan kaavailee alueesta ”kansainvälisesti houkuttelevaa tieteen ja yritysten kohtaamispaikkaa”.

Virastorakennusten purkaminen on sinänsä nautinnollista katseltavaa. Kukapa ei byrokratian romuttamisesta tykkäisi? Toisessa buildingissa toimi tosin HSL ja toisessa kaupungin rakennustarkastusvirasto ja päiväkoti – melko tarpeellisia molemmat.

Tämä virastokolossi puretaan, ja paikalle rakennetaan kansainvälisyyden Mekka.

Teknokratia tuskin vähenee jatkossa, sillä HYY rakennuttaa paikalle liiketalouden ja tieteen intressejä pyhittävää temppeliä, jossa sivistyksen soihtujen sijasta loistavat internatsismin ja monikulttuuri-ideologian kellokkaat euron kuvat silmissään. ”Maailmanluokan hotelli” vain pahentaa globaalikapitalistisen vieraantuneisuuden lietsomaa hysteriaa.

Myöskään kaupunki ei myynyt tontteja paikalla olleiden rakennusten vanhentuneisuuden vuoksi vaan saadakseen tonteista ne 15 miljoonaa euroa, joilla maapohja vaihtoi omistajaa (kaupasta Ylen jutussa). Taloista uudemman ikkunat ja julkisivu saneerattiin muutama vuosi sitten, joten hukkaan menivät korjausrahat. Kiinteistöjä on ylläpidetty selvästikin ajattelemattomalla tavalla.


Kansainvälisyyden moskeija resurssien riistäjille

Nähdäkseni ainakin uudempi kiinteistö olisi sopinut sellaisenaan ulkomaalaisten tutkijoiden majoittamiseen – tehtävään, johon nyt rakennetaan kokonaan uutta palatsia. Purettavassa talossa on tiiviit ikkunat, ja sisätilat olisi voinut helposti saneerata yksityisiksi tai useamman hengen huoneiksi.

Tiloihin olisi täytynyt vain tuoda kasattavia rautasänkyjä tutkijoiden yöpymistä varten. Niitä olisi saatu kätevästi Puolustusvoimien (valitettavasti) lopetetuista varuskunnista tai (mielihyvin supistetuista) pakolaiskeskuksista. Pöydiksi olisi voinut tuoda pintalaminoituja tupapöytiä ja istumiksi kovia muovipintaisia jakkaroita ilman selkänojaa. Siinä olisi ollut riittävästi luksusta ulkomaalaisille tutkijoille! ATK-fasiliteeteistään jokaisen pitää vastata itse, ja iPhone-miehillä ja muilla arabi-Elviksillä ei teknoblingistä näytä olevan ainakaan turvapaikan saantia haittaavaa pulaa.

Tämä hyväkuntoinen rakennus ei kelpaa ulkomaalaisille tutkijoille, vaikka siinä oli pitkään muun muassa päiväkoti.

Myös uuden kiinteistön valmistuttua ulkomaalaiset tutkijat joutuvat tyytymään hotelli Kämpiä vaatimattomampaan tasoon. Koska huomauttamista löytynee myös uuden kiinteistön mukavuuksista, yhtä hyvin olisi voinut ottaa valitukset vastaan nykyisen kiinteistön epätäydellisyyksistä.

Nähdäkseni ulkomaalaiset tutkijat eivät ansaitse maassamme enää yhtään mitään lisää, eikä heille tule enempää resursseja osoittaa. Muutama vuosi sitten Helsingin Töölöön saneerattiin kaksi tornitaloa vierailevien tutkijoiden käyttöön. Majoitusta organisoiva Unihome Oy hallinnoi useita muitakin kiinteistöjä, jotka ovat varatut Helsingin yliopistossa ja Aalto-yliopistossa vieraileville kansainvälisille tutkijoille. Kyse on ulkomaalaisten vierailijoiden subventoimisesta, sillä Unihome Oy toimii tappiolla, minkä paljastaa tilinpäätös. Mikään ”menestystarina” se ei siis ole (yhtiön mainoksesta poiketen).


HYY hyysää vääriä tahoja

Myös Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistama Ylva erehtyy pahan kerran pyrkiessään tarjoamaan majoitusta ja mukavuuksia ulkomaalaisille vieraille. HYY hyysää vääriä tahoja harjoittaessaan vieraskoreutta ulkomaalaisten hyväksi samalla, kun monet suomalaiset opiskelijat joutuvat olemaan vailla asuntoja pääkaupunkiseudulla.

Mitäpä, jos HYY rakennuttaisikin Hakaniemeen opiskelija-asuntoja suomalaisille nuorille? Tätä kannatan itse niin poliittisesti kuin tiedepoliittisestikin. Mitään hyötyä ulkomaalaisten opiskelijoiden tai tutkijoiden palvomisesta ei Suomen tieteelle ole. Tieteelliset vaikutteet kulkevat julkaisuina sähköisesti, eikä siihen tarvita majoitusta eikä palkkaa. Rahat lypsettyään nuo kosmopoliitteina esiintyvät kiertolaiset siirtyvät kalvamaan seuraavaa kohdetta.

Maamme opetus- ja tutkimusresurssit ovat niin niukat, että niitä ei pitäisi lainkaan jaella muille kuin Suomen kansalaisille. Jokaisen tänne pyrkivän pitäisi vastata majoituskuluistaan markkinaehtoisesti itse. Niin myös suomalaiset joutuvat tekemään – ja maksamaan lisäksi huomattavia lukukausimaksuja ulkomailla opiskellessaan (aiheesta täällä, täällä, täällä ja täällä).

Myös opiskelijoiden vaihtosuhde on suomalaisille nykyisin tappiollinen. Suomessa on enemmän ulkomaalaisia käyttämässä hyväkseen meidän verovaroillamme tuotettuja koulutuksia, kuin suomalaisia on ulkomailla opiskelemassa. Opetusministeriö puolestaan on sallinut koulutusresurssimme kaupustelun ulkomaalaisille samalla, kun lähiopetusta on lopetettu ammattikoulutuksesta niin runsaalla savotalla, että opiskelijat eivät enää opi mitään (aiheesta täällä).

Suurin ongelma on kuitenkin yliopistoissa, joissa hallinto ja rehtoraatti ovat asettaneet oikein tavoitteeksi, että vähintään 15–30 prosenttia opiskelu- ja työpaikoista annettaisiin ulkomaalaisille, vaikka he eivät ole millään tavalla oikeutettuja nauttimaan valtiorahoitteisen yliopistolaitoksemme resursseista. Verottamisen oikeutus perustuu siihen, että kannetut varat palautuvat niiden maksajien, eli omien kansalaisten, hyödyksi – vuotavalla sangolla ehkä, mutta kuitenkin.

Koulutus- ja tiedepolitiikan hölmöydet ovat seurausta suomalaisten valtavirtapoliitikkojen typeryydestä, hyväuskoisuudesta, lammasmaisuudesta ja ennen kaikkea heidän omasta pyrkimyksestään maksattaa moraalikarismansa ja hyvesignalointinsa tavoittelu veronmaksajien kassasta. Osa kerätään ylioppilaskuntien veroluonteista jäsenmaksua pulittamaan pakotettujen opiskelijoiden kukkarosta.

Resurssien roiskiminen ulkomaille on luotu kokoomuslaisten, kepulaisten ja sosiaalidemokraattisten opetusministerien kaudella, eikä ajurinlakin vaihtuminen Li Anderssonin (vas.) päähän tilannetta paranna (aiheesta täällä).


Tieteen ja opiskelun voimavarat kohdistettava suomalaisille

Asunnot ja opiskelupaikat ovat vain kermavaahtoa ja mansikoita ulkomaalaisille osoitetun palvelun päällä. Pahinta on yliopistotyöpaikkojen antaminen ulkomaalaisille.

Keille ne sitten menevät? Otan esimerkiksi kolmen vuoden takaisen professorinimityksen, jolla britti David Inglis juntattiin Helsingin yliopistoon sosiologian professoriksi (aiheesta täällä). Voidaan kysyä, pitikö sekin virka ulkomaalaiselle antaa, kun työmarkkinat yhteiskuntatieteilijöiden keskuudessa ovat Suomessa muutenkin kireät.

Inglis puolestaan selitti tulleensa Suomen kuivaamaan paitaansa kyyneleistä, joita hänelle oli tuottanut Ison-Britannian ero Euroopan unionista. Tulin Suomeen voidakseni kokea olevani ”eurooppalainen”, lausui ruokailun ja viinien maistelun sosiologina esiintyvä David Inglis virkaanastujaispäivänään moittiakseen omaa kotimaataan.

Kuulostaa selittelyltä ja samanlaiselta tekosyyltä kuin elintasopakolaisuus yleensäkin, joka tätä kautta on laajentunut myös asiantuntija-aloille. Vikaa ei olekaan Ison-Britannian erossa EU:sta vaan kyseisen kansalaisen sopeutumattomuudessa kotimaansa oloihin.

Meidän suomalaistenko pitäisi maksaa hänen kotimaanvihastaan johtuvien kompleksiensa hoidot tarjoamalla hänelle täältä professorin virka, kun oma virkansa lähtömaassaan ei riittänyt?

Suomen yliopistot eivät tarvitse enää yhtään vasemmistolaiskääkkiä samppanjasosialismiaan ja kaviaarikommunismiaan juhlimaan, vaan entisiäkin pitäisi potkia ulos yliopistojen pylväiden väleistä, jotta edes jonkinlainen uskottavuus säilyisi tieteillä.

Sama voidaan toistaa myös monien muiden henkilöiden ja ulkomaalaistettujen tieteenalojen kohdalla. Pahin tilanne on filosofiassa, jossa juuri kukaan ei puhu sönkötyksestä vapaata suomea ja josta voitte lukea enemmän täältä.


Mitä tekisin ministerinä?

Koska edustan erään Yleisradion toimittajan mielestä kuulemma perussuomalaisten ”koulutettua siipeä”, hän kysyi minulta eduskuntavaalien radiotentissä, mitä perussuomalaiset aikovat tehdä, jotta asiantuntijoiden aivovuoto ulkomaille saataisiin tukittua. Se oli mielestäni väärä kysymys, enkä voinut käsitellä sitä vastaamatta kysymyksen toiseen puoleen, joka koskee työvoiman maahantuontia.

Vastaukseni on, että ensin pitäisi saada työvoiman maahantuonti tukittua myös asiantuntija-aloilla, jotta kenenkään suomalaisen ei tarvitsisi lähteä etsimään töitä ulkomailta. Niinpä ehdotin, että ulkomaisen työvoiman tarveharkintaa laajennettaisiin koskemaan myös asiantuntija-aloja.

Vastaukseni ei tietenkään Ylen toimittajaa tyydyttänyt, vaan hänen mielestään se oli vastaus eri kysymykseen. Omasta mielestäni se oli vastaus nimenomaan ongelmien ytimeen ja samalla myös ainoa oikea vastaus. Tätä tavoitetta ei HYY:n hyysäämishanke edistä vaan pahentaa, ja kaikki tuo kurjistaminen tapahtuu ylioppilaskunnan punavihreän ja huvitteluliberaalin hallinnon suostumuksella.

Asiassa tarvittaisiin kokonainen poliittisen ilmaston muutos, jotta päästäisiin kitkemään suomalaisiin ihmisiin kohdistuvaa rasismia. Hakaniemeen pitäisi rakentaa muutakin kuin wau-arkkitehtuuria, jotta stadilaisten alkuasukkaiden ja muiden paikkakuntalaisten vahvasti värittynyt kaupunginosaidentiteetti ei järkkyisi. Näin siitä huolimatta, vaikka joku nörtti tai akatemian punakaartilainen tulisikin ulisemaan, että ”et sä noin voi sanoo”.


Aihepiiristä aiemmin

Miksi Suomen yliopistot eivät pärjää koripallossa?
Mokutettua opiskelija-asuntopolitiikkaa
Rikastuttavaa maahanmuuttajataustaistatuttamista
Yliopistofilosofian vanhat ja uudet ruhtinaat
Kuinka koulutuksen säästöt kannattaisi kohdentaa?
Monikulttuuri-ideologian propagointi aloitetaan yliopistojen pääsykokeissa
Oikeutta juhlapaikanhakijoille
Lukukausimaksusta ja makukausiluksusta

Lääkäripulan todelliset syyt

Lehdissä esiintyy säännöllisesti juttu, jossa joku maahanmuuttajataustainen lääkäri valittelee Suomen terveyskeskusten suurta työtaakkaa.

Kun Helsingin kaupunki päätti korottaa lääkärien palkkoja tuhannella eurolla kuukaudessa aiemman 250 euron korotuksen lisäksi, Helsingin Sanomat truuttasi lehteen jutun, jossa muuan terveyskeskuslääkärinä toimiva Lara Juvonen Os Husaini valittelee kurjaa työtilannettaan. Aiheen juttuun toimittaja oli löytänyt Juvonen Os Husainin noin kahden kuukauden takaisesta vuodatuksesta, jonka hän oli julkaissut Facebook-sivuillaan.

Kun Helsingin Sanomat laittoi nimenomaan maahanmuuttajataustaisen lääkärin valittelemaan terveyskeskusten resurssipulaa, lehden tarkoitus tuli täysin selväksi. Jutussa ei kertaakaan viitattu työtaakan kasvun perimmäiseen syyhyn. Ja se on: maahanmuuttajat itse kuluttavat Suomen terveydenhoitoresursseja niin paljon, että juuri siitä johtuvat pitkät hoitojonot ja työtaakan kasvu.

Yksipuolisella journalismillaan Helsingin Sanomat pyrki peittämään sen tosiasian, että kantaväestö ei enää pääse lääkäriin, koska maahanmuuttajat käyttävät suomalaisten veronmaksajien rahoilla tuotettuja palveluja enemmän kuin kunnilla olisi varaa tarjota ja maksaa.

He käyttävät niitä paljon enemmän kuin tuottavat. Tämän tapahtumavirran ohessa media rakentaa jatkuvasti kertomusta maahanmuuttajataustaisista lääkäreistä, jotka hyvää hyvyyttään auttavat suomalaista terveydenhoitojärjestelmää, tosin valittaen samalla työstä.

Tosiasiassa maahanmuuttajina tulleet ovat aiheuttaneet julkiselle terveydenhuollolle tilanteen, jossa kantaväestöön kuuluvien potilaiden asemaa heikennetään. Monet terveyskeskukset eivät enää sen enempää huuhdo korvia kuin pidä laboratoriopalvelujakaan, ja röntgenkuvat lähetetään analysoitaviksi Intiaan, sillä se on halvempaa; tuskin kuitenkaan luotettavampaa.

Ja kaikki tämä sen vuoksi, että vihervasemmisto ja liberaali oikeisto ovat haalineet maahamme suuren määrän lähi-itäläisiä sotainvalideja ja psyykkisesti truamatisoituneita, jotka pysyvät kroonikkopotilaina ja terveydenhuollon sekä sosiaaliturvan rasitteina koko ikänsä. Tämä hyvesignalointi on luonnollisestikin pois suomalaisilta vanhuksilta, joilta joudutaan epäämään terveyspalveluja sekä priorisoimaan niitä ”uuden, terveemmän ja toivoa antavamman” sukupolven hyväksi.

Terveyskeskusten tilannetta pahentaa erityisesti afrikkalaisten ja lähi-itäläisten suuri syntyvyys. Ongelmana tässäkin asiassa on siis  maahanmuutto, ja asenteet terveydenhuollossa vihjaavat, että tavoitteena on koko kansakuntamme väestöpoliittinen muokkaus.


Kielitaidon puutteet vaarantavat potilasturvallisuuden

Myös siirtolaistyövoiman käytöstä seuraa monia ongelmia, kun ulkomailta tuotu lääkäri ei ymmärrä suomalaista potilasta eikä suomen kieltä. Olen itsekin kuullut kauhukertomuksia sekä potilailta että suomalaisilta lääkäreiltä ja hoitajilta.

Asiasta on myös tutkimustietoa. Yleisradio julkaisi viime syksynä sinänsä harvinaisen ja suoraan STT:ltä välitetyn jutun ”Maahanmuuttajalääkärin kielitaidon puutteet voivat pahimmillaan vaarantaa potilasturvallisuuden”. Väitettä oli vaikea kiistää edes valtamediassa, sillä se perustui yliopistotutkija Maija Tervolan väitöskirjaan.

Näkemykseen yhtyi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Tarja Heponiemi, jonka mukaan ”lääkäri saattaa itse olla sitä mieltä, että kielitaito riittää, mutta potilaat ja työtoverit saattavat kuitenkin olla toista mieltä”. Valviran johtajan Jussi Holmalahden mukaan ulkomaalaistaustaiset lääkärit ”pitäisi laittaa koulun penkille oppimaan suomea ja ammattisanastoa”, mutta se kuulemma ”maksaa”.

Käsittääkseni maahanmuuttajat ovat sekä terveydenhuoltopalvelujen käyttäjinä että tuottajina ongelmallisia. Lääkärien omassa lehdessä Lääkärilehdessä eräs suomalainen lääkäri kirjoitti, että ”edes keskikokoinen terveyskeskus ei yksin pysty kasvattamaan ulkomaalaisesta, ulkomailla vastavalmistuneesta lääkäristä kollegaa, joka tekee itsenäistä laadukasta työtä hyvällä suomen kielellä.” Aiheesta kirjoitti sellainenkin julkaisu kuin ”Potilaan lääkärilehti”.

Maahanmuuton ongelmat kärjistyvät terveydenhuollossa myös siksi, että ulkomailta tulleet potilaat eivät ymmärrä suomalaista lääkäriä, vaan paikalle tarvitaan kalliita tulkkeja, ja vastaanotolla käynnit vievät aikaa.

Ongelmana ei ole Juvonen Os Husainin tarinassa mainittu ”yli 80-vuotias mummo”, jolta ”riisuutuminenkin vie 15 minuuttia”. Asiaa ajatellessa huomio siirtyy kätevästi pois siitä, että erään uskonnollisen perinteen vuoksi pynttäytyneiltä naispotilailta saattaa kaavun poistamiseen kulua huomattavasti vastaanottoaikaa. Samoin miehen pakollinen mukanaolo (jos lääkärinä on mies) vaatii tässä traditiossa erityisjärjestelyjä ja vastaanottoaikojen yhteensovittamista. (Maahanmuuttajien vaatimuksista ja kuormittavuudesta potilaina tarkemmin tässä tutkimusartikkelissa.)


Kuinka Helsingin kaupunki ja valtio pidensivät terveyskeskusjonoja?

Helsingin kaupunki toimii epäoikeudenmukaisesti suostuessaan lääkärien palkkakiskontaan ja maksaessaan heidän ammattikunnalleen korkeampaa palkkaa vain pitääkseen heidät terveyskeskuksissa. He pysyisivät siellä muutenkin, jos työtä ei tarvitsisi kokea kielteisenä maahanmuutosta johtuvan tukaluuden vuoksi.

Palkkojen korotuksiin suunnatut rahat olisikin pitänyt panostaa uusien virkojen perustamiseen. Kaupunki olisi tehnyt oikein myös kieltäytyessään myöntämästä terveyspalveluja laittomasti maassa oleville. He niitä palveluja syövät. Esimerkiksi Helsingin Uutiset kirjoitti, että ”Helsingistä tuli juuri koko maailman terveysasema ja sinä maksat”. Tästä ydinongelmasta Helsingin Sanomat ei puhunut mitään. On syytä muistaa, että kunnat saavat ja voivat päättää maksuttomien terveyspalvelujen myöntämisestä laittomille maahanmuuttajille itsenäisesti.

Myös Uusi Suomi suostui Lara Juvonen Os Hosainin vyörytyksen välineeksi tekemällä jo lokakuussa suuren jutun hänen valituksestaan. Uuden Suomen jutussa tosin korostui Helsingin avokätisyyden käänteispuoli: syrjäseutujen terveyskeskukset joutuvat kilpailemaan lääkäreistä tarjoamalla tilapäislääkäreilleen jopa 20 000 euron kuukausipalkkoja!

Eräs syy lääkärien riittämättömyyteen on kasvaneen kysynnän ohella tietenkin koulutuksen niukkuus. Lääkäriliitto valvoo ay-poliittisia etujaan raivokkaasti pitääkseen palkkaustason korkealla (aiheesta täällä). Lääkäripula olisi voitu osittain ennakoida, mutta yliopistoissa toimivat lääkärit ovat saaneet opetusministeriön puolelleen, eikä lääketieteellisten tiedekuntien aloituspaikkoja ole lisätty, vaikka lääkärien työttömyysprosentti on 2 ja opiskelupaikkoja lisäämällä olisi voitu poistaa koko lääkäripula ihan suomalaisten omin voimin. Halukkaita koulutukseen riittää, mutta nyt on katsottu paremmaksi tuoda maahan kielitaidottomia lääkäreitä potilaiden murheita kuuntelemaan.

Helsingin kaupungin tapa korottaa terveyskeskuslääkäreiden palkkaa on joka tapauksessa huonoa yleispolitiikkaa, sillä se koettelee pahoin syrjäseutujen terveyskeskuksia, kun niistä valuu lääkäreitä Helsinkiin. Myös muissa kasvukeskuksissa lääkäripula on suurta, sillä maahanmuuttajat keskittyvät niihin.

Käsittääkseni lääkäreille ei pitäisi maksaa yhtään lisää. Myös monet muut ihmiset ”tekevät raskasta työtä aamusta iltaan”, tosin paljon pienemmällä palkalla. Jonkun maahanmuuttajataustaisen arvauskeskuslääkärin valitukset ja rutinat ovat huonoa mainosta hänelle itselleen ja edustamalleen etniselle viiteryhmälle.


Maahanmuutto kääntyy suomalaisten terveyspalvelujen tappioksi

On syytä muistuttaa myös siitä, että kaupunkilegenda kosovolaisista lääkäreistä, jotka saapuvat sankoin joukoin auttamaan suomalaisia raihnaisia ihmisiä, on valeiden vale. EU:n ulkopuolella suoritetut tutkinnot eivät kelpaa sellaisinaan Suomessa vaan vasta pitkän lisäkoulutuksen jälkeen. Bolognan sopimuksen jälkeen suoritetut tutkinnot ovat alkaneet kelvata Suomessa, mutta tällöinkin on ulkomaalaisista paljastunut valelääkäreitä.

Tämä on huomattu myös terveydenhuollon rekrytoinneissa, kun ulkomaalainen lääkäri päätyy useimmiten terveyskeskukseen. Jokin syy siihen, että yksityinen puoli vetää heitä huonosti, täytyy olla, samoin siihen, että ulkomaalaisille ostolääkäreille on jaeltu potkuja.

Suuri osa maahanmuuttajista käyttää Suomessa näiden juttujen itkunaiheena olevia julkisia terveydenhuoltopalveluja. Erityisesti terveyskeskuksia kuormittavat pakolaiset ja turvapaikanhakijat, joilla ei ole varaa yksityisiin terveyspalveluihin. Jonojen pidentyessä suomalaiset pakotetaan hakeutumaan yksityisiin palveluihin, mikä kuluttaa suomalaisten kukkaroa entisestäänkin sen lisäksi, että kantaväestö pääasiassa joutuu maksamaan pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden julkiselle taloudelle tekemät laskut.

Tulos on, että kantaväestö saa verovarojensa vastineeksi entistä vähemmän ja maksaa yksityisille terveysasemille entistä enemmän. Sen lisäksi nousevat terveys- ja sairausvakuutusten vuosimaksut.

Yksityislääkärit tietenkin äänestävät maahanmuuton puolesta, sillä terveyspalvelujen suuri kysyntä tarjoaa loistavan tilaisuuden nostaa palvelujen hintoja ja kääntää kulut vakuutusyhtiöiden piikkiin. Ne puolestaan maksaa suomalainen vakuutusasiakas.

Kaikkien köyhimmillä ja pienituloisimmilla suomalaisilla ei ole kuitenkaan varaa kalliisiin vakuutuksiin eikä lääkärinpalkkioihin, joten köyhä ja keskiverto suomalainen veronmaksaja kärsivät eniten tai kuolevat jonoihin. Yksityisten lääkäriasemien voitot puolestaan kotiutetaan ulkomaille lääkärien myytyä asemansa ja vetäydyttyä paratiisisaarille aurinkoa ottamaan, eivätkä myöskään julkisista varoista yksityiselle sektorille jaellut miljoonat jää kiertämään kansantalouteemme.

Helsingin Sanomien täytyy ilmeisesti levittää tuota maahanmuuttopropagandaansa jatkuvasti, kuten myös 27.11.2019 julkaisemassaan jutussa ”Meistä tulee lääkäreitä”, jonka alaotsikossa päiviteltiin, että ”maahanmuuttajataustaisia on pääkaupunkiseudun korkeakouluissa tuhansia enemmän kuin vuosikymmeniä sitten, mutta yhä he ovat aliedustettuina.”

On järjetöntä, että myös koulutusresurssimme pyritään uhraamaan muualta tulleille, sillä Suomen oppilaitoksissa he korvaavat tai sivuuttavat suomalaisia. Käsitys, että ulkomaalaiset ovat Suomessa ”aliedustettuina” ja suomalaiset ”yliedustettuina”, sisältänee ajatuksen, että suomalaisten koulutuspaikat pitäisi jakaa maailman väestöllisten voimasuhteiden mukaan tasan.

Maahanmuuttajataustainen lääkäri valittaa nyt työtaakan kasvua ja vaatii lisää resursseja sekä palkkaa. Työtaakka puolestaan kasvaa haittamaahanmuuton vuoksi, ja media selittää kysynnän ja tarjonnan epäsuhtaa mystisellä ”lääkäripulalla” pohtimatta lainkaan, mistä ilmiö johtuu.

Näin kapitalismin ja globalisaation vastainen vallankumous etenee maahanmuuton myötä, ja proletariaattia edustavilla vihervasemmiston kannattajilla on jälleen yksi syy lisää iloita siitä, miten maahanmuutto ja monikulttuurisuus parantavat suomalaisten omaa elämänlaatua ja hyvinvointia!

Itse en uskalla enkä halua enää julkisia terveyspalveluja käyttää edes siinä tapauksessa, että niitä sattuisin tarvitsemaan, sillä  arvauskeskuksessa satunnaisesti vastaanottamaan ehtivä vihervasemmistolainen tai maahanmuuttajataustainen lääkäri voi helposti kostaa minulle perussuomalaisuuteni ja selittää kaiken ”aivan tavanomaiseksi hoitovirheeksi”.

Postin modernisointi

Kun Internet ja sähköposti yleistyivät 1990-luvulla, mietin, kuinkahan kauan menee, että sähköinen asiointi syrjäyttää paperipostin kokonaan. Kannetusta postista suuri osa poistuikin, mutta osa jäi. Erityisesti viranomaiset ovat mieltyneet kansalaisten lähestymiseen paperipostilla, sillä se tavoittaa vastaanottajan varmemmin, ja sen dokumentaatioarvo on parempi.

Meneillään oleva postilakko jäänee historiaan osoituksena siitä, että paljoa postia ei nykyään tarvita. Sähköinen asiointi korvaa sen lähes täysin. Kansalaiset ovat jo reagoineet kirjeiden kannon loppumiseen lähettämällä entistä vähemmän postia. Sosiaalinen häiriötila nimeltä joulu olisi parempikin ilman turhia joulukortteja.

Postin lakosta voi tulla paperipostin lopullinen kuolinkouristus, sillä se havainnollistaa, että ilman kannettua postia tullaan oikein hyvin toimeen. Postinkanto pari kertaa viikossa riittää jatkossa.


Postin työehtoshoppailu ulkomaisen työvoiman kanssa kiertyy sosiaaliturvan kuluiksi

Onko Postin lakolla muuta merkitystä? – On kyllä. Suuri osa Postin työntekijöistä koostuu nykyisin ulkomailta haalitusta työvoimasta erityisesti pääkaupunkiseudulla. Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU on ilmaissut Perussuomalaisille, että pääkaupunkiseudun varhaisjakajista 98 prosenttia koostuu maahanmuuttajista. Osuuden kasvamisen kattoon aiheutti Postin siirtyminen halvempaan työehtosopimukseen varhaisjakelussa.

Kun varhaisjakajien vaihtuvuus on lähes sata prosenttia vuodessa, tämä merkitsee, että Postin halpatyöpaikat toimivat oleskeluluvan ja maahanjäämisen verukkeina. Maahanmuuttajat ottavat työn vastaan, jotta ensisijainen tavoite, eli oleskelulupa, heltiäisi. Kun se on saavutettu, irtisanoudutaan ja ollaan toimettomina.

Halvemmilla ja heikommilla työehdoilla työskentelemään suostuvaa vierastyövoimaa käytetään nyt vipuna myös Postin yleisiin palkanalennuksiin. Tapaus antaa näyttöä siitä, kuinka ulkomaisen työvoiman käyttö johtaa kaikkien suomalaisten ihmisten työehtojen heikennyksiin erityisesti matalapalkka-aloilla.

Kun EU:n vaikutuksesta maahamme rantautuneet ulkomaiset kuljetusfirmat ovat syöneet markkinoita kotimaisilta toimijoilta ja siten myös Postilta, ovat työvoiman hinnan alentamispyrkimykset ymmärrettäviä kilpailun kiristyessä. Kilpailu on hyväksyttävä osana yhteiskunnallista evoluutiota. Mutta suomalaisten ihmisten palkanalennuksilla on myös varjopuoli, jonka maksajaksi joutuu suomalainen nettoveronmaksaja.

Matalapalkka-alojen palkkatason heikentäminen entisestään ei kannata julkisen talouden näkökulmasta, sillä heikkopalkkaisten toimeentulovaje kääntyy Kelan luukulle. Sosiaaliturvajärjestelmää rasittaa erityisesti se, että ulkomaisen vierastyövoiman mukana tulee usein myös suuri määrä omaisia, jotka ovat Suomessa pelkästään huollettavina. Näin ulkomainen halpatyövoima heikentää huoltosuhdetta ja lisää verorasitusta.


Halvan tuontityövoiman käyttö on verottamisen ja tukityöllistämisen muoto

Ulkomaisen halpatyövoiman kustannukset kääntyvät julkisen talouden kontolle. Sen käyttäminen on epäedullista myös yrityksille, joiden piikkiin verojen korotukset myös kiertyvät. Halpa on siis vain näennäisesti halpaa.

Tosiasiassa ulkomaisen halpatyövoiman käyttö on tukityöllistämisen muoto, jonka kustannukset maksaa veronmaksaja. Koska matalapalkka-aloilla toimivien palkat käytetään suureksi osaksi kotimaiseen kulutukseen, toimisivat palkkojen korotukset kotimaisen kysynnän parantamisen ja siten elvytyksen välineinä. Mikäli Posti olisi edelleen valtion suorassa omistuksessa, valtio voisi laittaa Postin työntekijöiden palkkoihin jopa hieman lisää sen asemasta, että valtio joutuu palkkojen pudotessa kattamaan työntekijöiden toimeentulovajetta asumistuella ja toimeentulotuella.

Postin lakko on seuraus kahdesta asiasta: (1) globaalista kapitalismista, joka on ohjannut kilpailun kansainväliseen avaamiseen, valtion toimintojen liikelaitostamiseen, yhtiöittämiseen ja lopulta yksityistämiseen, sekä (2) halpatyövoiman maahantuonnista. Anne Bernerin (kesk.) ministeriaikoina hallitus aikoi jopa myydä Postin tuottoisat osat ja pitää valtiolla vain kannattamattomat, jolloin toimintojen tappiollisuus olisi siirtynyt veronmaksajien kannettavaksi. Tämä ei olisi ollut yhtään parempi vaihtoehto kuin nykytilanne, jossa kulut valtiolle näkyvät Postin työntekijöiden sosiaaliturvan käytössä.

Nykyinen omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (sd.) keräsi poliittiset irtopisteet vaatimalla Postin hallituksen suunnitelmiin ”aikalisää” syyskuussa, mutta edelleen noin 700 postilaisen palkkoja ollaan alentamassa 30–50 prosenttia. Ehkäisevän päihdetyön ohjaajan pallilta ministeriksi ponkaissut Paatero, joka saa postinkantajien vuosipalkkaa vastaavia kokouspalkkioita valtionyhtiö Veikkauksesta ja jonka mukaan ”suurimpana ongelmana ovat turvapaikanhakijoiden aivan liian pitkät käsittelyajat”, on tiennyt Postin suunnitelmista, mutta hän puolustelee toimettomuuttaan sillä, että (Postin) ”hallitus tekee päätökset”.


Ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinta myös matalapalkka-aloille 

Olen aina ihmetellyt, miksi postilähetys Hangosta Utsjoelle maksaa saman kuin lähetys yhden ja saman postinumeroalueen sisällä. Ehkä olisi aika siirtyä kustannuspohjaiseen hinnoitteluun eikä kalvaa työntekijöitä. MOT-ohjelman mukaan Postilla on myös sata miljoonaa euroa varoja kiinni Venäjällä, ja liiketoiminta siellä tuottaa kymmeniä miljoonia tappiota.

Postilaisten lakko saattaa kuitenkin osua heidän omaan nilkkaansa. Jos Postin kilpailijoista saadut kokemukset ovat myönteisiä, asiakkaat voivat siirtyä käyttämään DHL:ää, Matkahuoltoa ja PostNordia pysyvästi. Näin Postin markkinaosuus pienenee pahentaen työnantajan ahdinkoa ja painetta heikentää työehtoja. Asiaa mutkistaa, että Postia sitovat eri työehdot kuin sen kilpailijoita.

Korostettakoon, että edellä sanottu ei ole kritiikkiä postilaisia eikä heidän lakkoaan kohtaan. He eivät pyydä mitään lisää vaan koettavat pitää nykyoloistaan kiinni. Heidän lakkoilunsa on kuitenkin yhtä tehotonta kuin olisi filosofien tukilakko heidän puolestaan. Lakkoilu syö työnantajan resursseja.

Kyllä postinkantajien palkka aina puolipalkatun akateemisen tutkijan tulot voittaa, mutta molempia yhdistää raskas työ. Toiset tekevät fyysisesti raskasta työtä, kun taas toisten työ on henkisesti rasittavaa. On toki muitakin eroja, jotka voisivat paljastua, jos tekijöitä vaihdettaisiin; tosin joissakin tapauksissa postinkantaja ja filosofi ovat sama henkilö.

Hatunnostoni siis postiljooneille. He joutuvat kulkemaan läpi tuulen ja tuiskun, kapuamaan kerrostaloissa ja kahlaamaan lumihangessa lakeuksilla sekä toimimaan niin kuin eräskin poliitikko lausahti, eli työntelemään potkukelkkaa pyryssä ja pakkasessa.

Hallituksen pitäisi postilaisten asemaa suojellakseen korjata maahanmuuttopolitiikkaansa ja suitsia halpatyövoiman tuontia ulkomailta, kun sitä on nyt kotimaastakin saatavilla: kukapa ei voisi muistaa Postista joutilaaksi väistyneen pääjohtajan Heikki Malisen 82 000 euron kuukausipalkkaa? Hän tosin vain totteli valtio-omistajan vuonna 2012 antamia määräyksiä saattaa firma pörssinoteerauskuntoon. Kevyt oli siis lähteä, kun työ on tehty ja rahat kipattu omaan laariin. Oli kokoomuslainen temppu, joten miksi vasemmistolainen hallitus ei anna valtio-omistajana toisen suuntaisia määräyksiä?

Ulkomaisen työvoiman naaraus

Olin tiistai-iltapäivänä Sanoma-talossa järjestetyssä ”Ääni työlle” -tilaisuudessa, jonka järjestivät Akava, EK, Kuntatyönantajat, SAK ja STTK. Järjestäjät ilmoittivat tarkoituksenaan olevan herättää laajaa keskustelua ennen eduskuntavaaleja työelämään liittyvistä teemoista.

Antti Palola, STTK; Jarkko Eloranta, SAK; Lotta Savinko, Akava; Jyri Häkämies, EK; Markku Jalonen, KT.

Koskaan aiemmin en ole kuullut työmarkkinajärjestöjen hyrisevän yksimielisinä kuin trappistimunkit. Ja arvaatte varmaan mistä aiheesta.

Me paikalle kutsutut eduskuntavaaliehdokkaat jouduimme itse asiassa kuuntelemaan pitkään jatkuvaa kilpalaulantaa työperäisen maahanmuuton tarpeellisuudesta niin, että korvat soivat.

Näyttää siltä, että mikään ei ole korporaatioille ja järjestöjyrille yhtä tärkeää kuin suomalaisen työvoiman etujen polkeminen.

Olisin esittänyt asiasta myös omat tutkimukseen perustuvat näkemykseni, mutta en saanut puheenvuoroa, sillä juontajat löysivät tilaa vain yhdelle suoralle yleisökysymykselle. Tilaisuuden juonsi Ilta-Sanomissa toimiva Timo Haapala, joka muistetaan tendenssijournalismilta vivahtavasta määryksestään ”Juha Sipilä, kaada hallituksesi heti – persut tuo jatkossa vain ongelmia”. – Ei mikään kovin hyvä toveri siis.

Totuus on sellainen, että työperäisen maahanmuuton puolesta keuhkoaminen sisältää väistämättä strutsinmunan kokoisen valeen, sillä ei ole olemassa mitään työperäistä maahanmuuttoa. On vain maahanmuuttajia, joiden työstatus vaihtelee työttömän ja työllisen välillä. Niinpä maahanmuuttoa ei voida oikeuttaa sen ”työperäisyydellä”.

Työperäistä maahanmuuttoa ei ole kategoriana olemassa toisestakaan syystä. Tutkija Samuli Salminen on todennut tutkimuksessaan Kuinka kalliiksi halpatyövoima tulee? (2018), että tarveharkintaa käytetään nykyisinkin vain matalapalkka-aloilla. Erityisosaajia (niitä paljon puhuttuja ”koodareita”) on ollut vain pieni osa (s. 15–16) ja hekin tulevat maahan erityisasiantuntijan oleskeluluvalla (s. 82). Lisäksi hän jatkaa:

”Tärkeä johtopäätös esitetyistä tutkimustuloksista on, että ’työperäinen maahanmuutto’ ei muodosta Suomen julkisen talouden kannalta yksittäistä joukkoa. Julkisessa maahanmuuttokeskustelussa olisikin otettava huomioon, että erityisesti EU-/ETA-alueen ulkopuolelta Suomeen suuntautuva matalapalkka-alojen ’työperäinen maahanmuutto’ ei ole esitettyjen tutkimustulosten pohjalta minkäänlainen ratkaisu ikääntyvän väestön julkiselle taloudelle tuomiin ongelmiin.” (s. 89)

Sosiaali- ja terveysministeriön tutkija Jere Päivinen totesi tutkimuksessaan Mitä tiedämme maahanmuuton taloudellisista vaikutuksista? vuodelta 2017 (kuvio 29, s. 47), että muutaman vuoden maassa olon jälkeen vain saksalaiset maahanmuuttajat osoittautuivat julkisen talouden kannalta nettovoitollisiksi.

Jopa virolaiset ja ruotsalaiset menivät pakkasen puolelle, ja Afrikasta ja Lähi-idästä tulleet vaipuivat kokonaan valliriutan alapuolelle. Heidän kontribuutionsa oli raskaasti negatiivinen. Saman tuloksen oli saanut jo 2015 Samuli Salminen Suomen Perustalle laatimassaan tutkimuksessa Maahanmuutot ja Suomen julkinen talous, osa 1: toteutuneet julkisen talouden tulot ja menot (kuviot 46–49, s. 77–78), jota Päivinen referoi.

Lanseeraankin tässä kirjoituksessani uuden ay-retorisen termin, joka sopii järjestötalojen diskurssiin. Se on ulkomaisen työvoiman naaraus. Viittaan sillä keinotekoiseen ja väkinäiseen pyrkimykseen haalia maahan vierastyövoimaa, vaikka se olisi kansantaloudellisesti tappiollista.

Näyttöä hankkeen keinotekoisuudesta antaa se, että myös Suomeen tulleista pakolaisista ja turvapaikanhakijoista on yritetty sisäministeri Kai Mykkäsen (kok.) toimesta loihtia ”työperäisiä maahanmuuttajia” hankkimalla heille lähtömaan passit, jolloin he eivät olisikaan maastaan paenneita turvapaikanhakijoita vaan oman hallituksensa suojelua nauttivia elintasosiirtolaisia. Kirjoitin maahanmuuttopoliittisen akrobatian nurinkurisuudesta täällä.

Koska lähi-itäläisten työllisyystilanne on kauttaaltaan huono, ei ole oletettavaa, että myöskään heidän työstatuksensa säilyisi turvapaikan tai kansalaisuuden saantia pitempään. Asiassa kävisi, kuten edellä viitattujen tutkimusten tilastot osoittavat. Huoltosuhdetta ei voida parantaa rahtaamalla maahan väkeä, joka ei tähänkään mennessä ole työllistynyt kunnolla.

Surkuhupaisaa on, että usein kovin erimielisestä työmarkkinapamppujen kaaderista ei löytynyt oppositiota ollenkaan, kun oli kyse poliittisen korrektiuden suojaa nauttivasta maahanmuuton edistämisestä.


Maahanmuutto ei korjaa taloutta vaan työn tuottavuus

Lasitalon tilaisuudessa jaksettiin olla huolissaan myös ulkomaalaisten opiskelijoiden mahdollisuuksista saada palveluja Suomessa omalla kielellään, jotta he jäisivät tänne.

Tutkijana ja tieteilijänä minun on ihan pakko palauttaa mieleen, että suomalaisten ja ulkomaalaisten opiskelijoiden vaihtosuhde on Suomelle erittäin tappiollinen. Suomessa on huomattavasti suurempi määrä ulkomaalaisia opiskelijoita hyödyntämässä veronmaksajiemme kustantamaa koulutusta kuin Suomesta on opiskelemassa ulkomailla. Suomea ei siis pitäisi tehdä tässäkään mielessä nykyistä viihtyisämmäksi eikä houkuttelevammaksi, mutta omasta mielestäni ulkomaalaisten lukukausimaksuja voitaisiin kyllä laajentaa ja korottaa.

Työmarkkinajärjestöt ovat näköjään ottaneet tavoitteekseen suomalaisen kulttuurin, kielemme ja väestömme bastardisoinnin, sillä kukaan äänessä olleista ei näyttänyt ymmärtävän taloudellisiin arvoihin liittymättömästä arvopohjasta mitään. Jo Harvard-professori Robert D. Putnam osoitti vuosituhannen vaihteessa tekemissään tutkimuksissa, että monietnisissä yhteiskunnissa yhteiskunnallinen luottamus heikkenee, sosiaalinen pääoma murenee ja yhteiskunnallinen tehokkuus sulaa pois kulttuurikitkojen vuoksi. Tuloksena on myös talouden rapautumista.

Näin on Suomessakin käynyt. Merkkinä siitä on jatkuva eripura ja kantaväestön jakautuminen kahtia: niihin, jotka haluavat edistää kansallista etua, ja niihin, jotka eivät kansallisesta edusta mitään välitä.

Myös taloustieteen vainioilla keskustelijat seikkailivat kuin Liisa Ihmemaassa. Toisen puolen keskusteluajasta he käyttivät sen märehtimiseen, voitaisiinko Suomeen saada lisää työvoimaa syntyvyyttä lisäämällä.

Totuus asiassa on sellainen, että kansakunnan selviytymistä ja suoriutumista ei määritä vain väestöllinen huoltosuhde, vaan työn tuottavuus ja työllisyysaste. Jos ymmärtää jotakin Nobel-palkitun Bengt Holmströmin tavasta sovittaa taloustiedettä viululle ja pianolle, ymmärtää varmasti myös sen, miksi hän painotti parin vuoden takaisissa puheissaan työn tuottavuuden kasvua.

Suomessa tehdään kyllä paljon työtä, mutta se tuottaa huonosti. Viisastenkivi löytyy työn tuottavuuden parantamisesta, eikä mistään väestöjen vaihtamisesta toiseksi. Huoltosuhde ja työllisyysaste voivat olla huonojakin, jos tehtävä työ tuottaa hyvin. Mutta huoltosuhteen ja työllisyysasteen paraneminen eivät korjaa kestävyysvajetta, mikäli työ tuottaa heikosti.

Työn tuottavuutta on heikentänyt viime vuosina maahanmuutosta johtuvan huoltavan verkoston kasvu, eli kulttuurikoordinaattorien, tulkkien, sosiaaliviranomaisten ja yhteiskunnallisia kitkoja sovittelevien byrokraattien tarve. Aikaa ja vaivaa on kulunut yhteiskuntamme kannalta tarpeettomien tai haitallisten vieraiden kulttuurien edistämiseen, johon suomalaisella yhteiskunnalla ei ole mitään velvoitetta. Täysin hakoteillä ovat siis ne, jotka luulevat voivansa parantaa työn tuottavuutta tai huoltosuhdetta sinänsä tarpeettomalla työllä.

Mikäli keskustelijoiden mieliaiheesta eli lisääntymisestä ja siihen uhratuista voimavaroista puhutaan, niin ketkähän tässä maassa loppujen lopuksi ovat jatkuvasti paksuina, jopa niin, että on ollut aihetta puhua lapsitehtaista ja naisten käyttämisestä synnytyskoneina? Tämä tuo mieleen, että kyseessä on väestöpoliittinen valloitushanke.

Syy suomalaisten huonoon lapsentekohalukkuuteen löytyy seksuaalisuutta vaarallistavien ”#Metoo”- ja ”#Suostumus2018”-hankkeiden lisäksi erityisesti siitä, että kantaväestöllä ei ole lapsiin enää varaa. Jos suomalainen perhe tai yksityishenkilö joutuu työttömäksi tai tulottomaksi, toimeentulotuki ei täytä tulovajetta, mikäli hakijalla on vähänkin helposti rahaksi muutettavaa omaisuutta, kuten suomalaisilla usein on.

Sen sijaan maahan pakolaisina tulleet ovat yleensä lähtökohtaisesti vailla varallisuutta ja täyttävät vasemmiston laatiman sosiaaliturvalainsäädännön köyhyysihanteet täydellisesti. Niinpä sosiaaliviranomaiset myöntävät heille kaiken tarpeellisen luoden oivalliset olosuhteet täällä oleskeluun ja lisääntymiseen.

Suurta epäoikeudenmukaisuutta sisältyy tilanteisiin, joissa työssäkäyvän matalapalkkaisen kansalaisen tulot eivät riitä asuinkustannuksiin ja perheensä elatukseen, kun taas Suomeen saapuneet turvapaikanhakijat asuvat suurperheineen kaupungin myöntämässä asunnossa veronmaksajien laskuun ilman, että kumpikaan aikuinen käy työssä.

Osa työn tuottavuudesta katoaa myös maahanmuuton piilokuluiksi luettaviin kulttuurikitkoihin, kuten kieli- ja viestintäongelmiin. Suorittavaa työtä tekevät ”koodarit” puhuvat tietenkin omaa kieltään netin hämyisissä laareissa ja portaaleissa, mutta myös kaupunkilegenda ”kosovolaisten lääkärien” halusta pelastaa maamme terveydenhuoltojärjestelmä osoittautuu tuhannen ja yhden yön tarinaksi. Kosovon tasavallassa suoritetut tutkinnot eivät kelpaa sellaisinaan Suomessa, niin kuin eivät myöskään Yhdysvaltain yliopistossa suoritetut lääkärin tutkinnot. Ulkomaalaiset käyttävät Suomessa huomattavasti enemmän julkisia terveyspalveluja kuin tuottavat.

Palvelualojen ulkomaalaistuessa väärin ymmärtämisen riski kasvaa, ja terveydenhuollossa se voi olla hengenvaarallista. Suomalaisten pakottaminen viestimään englanniksi on perustuslakimme vastaista ja tuhoisaa kulttuurillemme, sillä englanti on tappajakieli.


Työmarkkinoiden takinkääntäjät

On myös perin ajattelematonta rahdata työvoimaa ulkomailta kasvukeskuksiin, kun sitä olisi saatavissa Suomen työttömyyskunnista. Silti Suomeen palkataan esimerkiksi bussikuskeja ulkomailta, yhteiskunta maksaa lähes kokonaan heidän ammattiajokoulutuksensa, ja kaupunki myöntää asunnon, vaikka samoihin tehtäviin olisi tarjolla suomalaista työvoimaa taantuvista kunnista.

Timo Haapalan aloitteesta tilaisuudessa taivasteltiin, miksi kasvukeskuksissa asuminen on tavattoman kallista. Ei tarvitsisi tätäkään ihmetellä, sillä Suomeen sataa väkeä ovista ja ikkunoista niin, että kuntien sosiaalivirastot ovat joutuneet haalimaan vuokra-asuntoja markkinoilta täyttääkseen ne pakolaisilla ja turvapaikanhakijoilla. Pääasiallinen syy asumisen kallistamiseenkin on siis maahanmuutto.

EK:n Jyri Häkämies piti myös työvoiman saatavuusharkinnasta luopumista perusteltuna, vaikka sitä kautta uhkaava työvoiman halventaminen ja verotulojen katoaminen toisiin maihin kiertyvätkin julkistalouden ja veronmaksajien, eli yksityishenkilöiden ja yritysten, piikkiin suomalaisten ihmisten työttömyysmenojen kasvuna.

Ulkomaisen työvoiman tarveharkinnasta luopumista koskevan eduskunta-aloitteen käsittely on ollut sikäli koomista, että edustajien tekemät aloitteet eivät yleensä etene varsinkaan, jos alullepanija on oppositiopuolueesta. Mutta tässä tapauksessa, jossa on ollut tavoitteena suomalaisen työvoiman aseman heikentäminen, aloite lähti liikkeelle kuin palava bensavana.

Anna Kontulan (vas.) sorvaaman paperin alkupäähän laittoivat nimensä kansanedustajat Emma Kari (vihr.), Tytti Tuppurainen (sd.), Veronica Rehn-Kivi (r.) ja Juhana Vartiainen (kok.), ja lopulta paperiin kirjasi nimensä eduskunnan enemmistö yli puoluerajojen, lukuunottamatta perussuomalaisia, joista yksikään ei kannattanut eikä tietääkseni edelleenkään kannata hanketta.

Aloitteen rivien väleistä voi sokea Reettakin lukea sen, millä tavoin huvitteluliberaalit sampanjasosialistit ovat kääntäneet selkänsä haalareihin pukeutuville suomalaisille duunareille.

Tämän merkiksi Rakennusliiton toinen varapuheenjohtaja Kyösti Suokas antautui haukkumaan käpykaartikenraali Kontulan johtaman aloitteen Ylen jutussa tavalla, joka on edelleen parin sitaatin arvoinen: ”Kontulan lakiehdotuksen tavoitteena on edesauttaa paperittomien työnsaantia, jotta heidän ei tarvitsisi lähteä maasta”.

Aloitteen motiivi oli Suokkaan mukaan puhtaasti maahanmuuttopoliittinen, ja hän totesikin, että sosiaalietuusperäisten maahanmuuttajien työllistyessä tilanne vasta paha onkin: ”Me emme tarvitse kehitysmaista kuin 20 000–30 000 työntekijää, niin sen jälkeen suomalaiset eivät enää työskentele rakennustyömailla.” Jeremiadinsa loppuun hän naulitsi oman viisastumisensa: ”Ikinä en enää äänestä Vasemmistoliittoa.”

Vaalien lähestymisen huomaa puolueiden pikaviisastumisesta, sillä nyt lähes kaikki laskentotaitoiset ovat pyörtäneet puheensa Kontulan lakialoitteen edistämisestä. Olisikin mielenkiintoista tietää, kuinka pian takki kääntyy vaalien jälkeen. Olen itse ilmaissut kantani jo aiemmin täällä, eikä minulla ole syytä vaihtaa mielipidettäni sen enempää nyt kuin tulevaisuudessakaan.

Lähes yksimielisiä näyttivät puhuvat päät olevan siitä, että työttömien aktiivimalli ei toimi toivotusti, ja eräät vaativat jopa siitä luopumista.

Tähän ei olisi tarvittu kokeilua eikä profeetan viisautta, sillä kirjoitin itse jo mallin käynnistyessä 2016, että sitä kautta tehdään työttömyyden uhreista syyllisiä. Patistelu ja rankaiseminen voisivat toimia, mikäli olisi työtä hakevien omassa vallassa päättää, saavatko he töitä vai eivät. Mutta työpaikkojen avaimet ovat yleensä työnantajien taskuissa.

Työttömyyden notkahtaminen ei johdu aktiivimallista vaan kilpailukykysopimuksesta ja kansainvälisestä sysäyksestä, joka on aina ollut suomalaisen teollisuuden herttakuningatar.

”Huutavasta työvoimapulasta” ja ulkomaisen työvoiman naaraamisesta huolimatta tässä maassa on edelleen 300 000 työtöntä, joiden joukossa on muiden muassa yli 4000 insinööriä, joten työvoiman haaliminen ulkomailta on kaiken kansan naurettava narraus.


Jukka Hankamäki
FT, VTT
Tutkija Suomen Perustassa

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki

Kulissien takainen maahanmuutto ja Sdp:n keinot

Vaikka rajojemme yli ei tällä hetkellä virtaakaan suuria määriä laittomasti maahan pyrkiviä pakolaisia, jatkuu maahanmuutto muita kanavia myöten niin runsaana, että Maahanmuuttovirasto Migri on ilmoittanut joutuvansa palkkaamaan lähiaikoina 50 uutta työntekijää nykyisten noin 1000:n lisäksi.

Osa Migrin viranomaiskaaderin laajentamisesta perustuu tänä vuonna voimaan astuneeseen lakiin, jonka mukaan turvapaikkahakemukset on käsiteltävä kuudessa kuukaudessa.

Kuluja aiheuttavan toiminnan paisumista voidaan pitää oireena siitä, että itse perusongelmat – pakolaisuuden muodossa vellova maahanmuutto ja laajat väestöjensiirrot – ovat edelleen ratkaisematta.

Tämä ilmenee pakolaisuuden ja turvapaikan tavoittelun hakeutumisena muodollisesti hyväksytyille reiteille, vaikka demokraattisessa prosessissa osoitettu kantaväestöjen hyväksyntä suurille väestöpoliittisille mullistuksille puuttuukin.

Suuri osa tulijoista on myös ankkurilasten tai muiden Suomesta oleskeluluvan saaneiden vanavedessä seuranneita perheenjäseniä, vaikka toivottavana voisi pitää perheiden yhdistämistä takaisin turvallisena pidettyihin lähtömaihin sekä oleskeluluvan jo saaneiden palauttamista heti olojen rauhoituttua.

Koska oleskelulupahakemuksia on tullut Migriin tänä vuonna jo yli 56 000, ei maahanmuuttoa voida pitää väestöpoliittisesti merkityksettömänä ilmiönä, vaikka se onkin yritetty sellaiseksi lavastaa vasemmistopopulistisessa argumentaatiossa. Vertailun vuoksi Suomessa syntyi viime vuonna vain 50 858 lasta, ja heistäkin suuri osa maahanmuuttajille.

Huoli kantaväestön kadosta on kyllä aiheellinen, mutta sitä ei voida korjata maahanmuutolla, joka johtaa vain kantaväestön aseman suhteelliseen huonontumiseen. Käsittelin kysymystä tarkemmin täällä arvioidessani Tilastokeskuksen väestöennusteesta noussutta paniikkia.

Suhtautumisemme maahanmuuttoon on ratkaisevaa Suomen tulevaisuuden kannalta ja siltä kannalta, minkälainen kansa tai väestö tässä maassa tulevaisuudessa asuu.

Maahanmuutto ei ole mikään marginaaliteema vaan aivan keskeinen politiikan osa-alue, josta ratkeaa kansamme identiteetti ja poliittinen subjektiviteetti, se, kuka maassamme käyttää poliittista valtaa ja päättää asioista, sekä se, millainen kulttuuri täällä vallitsee.

Puolueemme puheenjohtaja Jussi Halla-aho on aivan oikein huomauttanut, että on väärin, kun maahanmuuttajat astelevat tänne kuin olohuoneeseemme ja alkavat siirrellä huonekaluja sekä esittää vaatimuksia, miten meidän tulisi elää.

Maahanmuuton jatkuessa vilkkaana on erikoista, että samanaikaisesti esitetään vaatimuksia yhtyä raja-aitoja entisestäänkin alentavaan GCM-sopimukseen, jota arvostelin täällä. Puolueemme Perussuomalaiset on ainoa eduskuntapuolue, joka vaatii GCM:n käsittelemistä kansanvaltaisesti ja avoimesti eduskunnan täysistunnossa.

Maahanmuutto ei kaipaa virtaviivaistuksia eikä sujuvampaa organisointia vaan kriteerien nostamista ja määrien jyrkkää vähentämistä. Työvoimapulaa näyttää esiintyvän Maahanmuuttovirastossa, mutta muutoin Suomessa ei esiinny sen enempää pulaa työvoiman määrästä kuin laadustakaan vaan lähinnä halvasta työvoimasta.

Siksi ulkomaisen työvoiman tarveharkinnasta ei pidä luopua myöskään vaalien jälkeen, johon mennessä Sdp:n Antti Rinne ehtii tosin perua kriittiset puheensa.

Miten sitten maahanmuuttopolitiikka muuttuu, jos Sdp saa vaalivoiton ja siitä tulee hallitus- tai jopa pääministeripuolue?

Palautankin mieleen eduskunnan suuren valiokunnan sihteerinä toimivan Peter Saramon ja tasa-arvotutkija Marianne Laxénin Sdp:lle tänä vuonna laatiman salaisen muistion, jossa esitetään, millaista maahanmuuttopolitiikkaa demarit tekisivät, jos olisivat hallituksessa.

Suomen Uutisten käsiinsä saamassa ja julkaisemassa muistiossa Sdp tavoittelee pakolaiskiintiön nostamista ja tarveharkinnan korvaamista kotoutusedellytykset huomioon ottavalla järjestelmällä.

Muistossa vaaditaan turvapaikkapoliittisen päätösvallan siirtämistä entistä enemmän Suomelta Euroopan unionille, maasta poistamisen edellytysten arvioinnin siirtämistä pois tuomioistumilta virkamiesten itseoikaisutyöksi sekä avustajien palkkaamista pikkurötöstelijöille, jotta heille voitaisiin löytää jollakin perusteella oleskelulupa.

Muistion mukaan Sdp vaatii myös rikoksesta tuomittujen maahanmuuttajien karkotusten jäädyttämistä. Lusikallisen lisää demarihunajaa Sdp tarjoaa toteamalla veronmaksajille, että ”[s]elvitys- ja lainvalmistelutyön pohjalta tehtävien uudistusten hinta selviää osana selvitystyötä.”

Tämä merkinnee, ettei Sdp:ssä tiedetä kustannuksia ja että demarit tulisivat vaatimaan lisää rahaa maahanmuuttajien kotoutukseen ja muuhun toimintaan.

Meillä täällä Perussuomalaisissa taas ajatellaan niin, että kenenkään ei pidä maksattaa omaa hyvinvointiaan toisten kukkarosta ilman pakottavaa syytä ja että kauppaa ei pidä tehdä ensin ja pohtia sen jälkeen hintaa.

Mutta sillä tavoin ajattelevista demareista Kokoomuksen Orpo, Mykkänen ja Häkkänen tulevat varmasti saamaan mieleisensä hallituskumppanin.

Väestöpolitiikan Black Friday – ”Pelastaako työperäinen maahanmuutto?”

Tilastokeskuksen julkaistua väestöennusteensa viime perjantaina alkoivat valtamedia, populistiset valtavirtapuolueet ja eräät etujärjestöt vyörytyksen maahanmuuton puolustelemiseksi. Syntyvyyden laskusta tehtiin välittömästi se johtopäätös, että maahamme muka tarvitaan lisää väkeä ulkomailta.

Ei se asia kuitenkaan noin mene. Työvoiman tarpeen kannalta keskeisiä ovat neljä tekijää: huoltosuhde, työn tuottavuus, työllisyysaste ja kysyntä, joka riippuu ostovoimasta ja sen takana olevasta arvotuotannosta ja tietenkin myös hinnoittelusta. Niillä ei ole tekemistä syntyvyyden eikä väestömäärien kanssa muutoin kuin välillisesti.

Valtamediassa ja vasemmisto- sekä oikeistopuolueissa tehtiin kuitenkin (Perussuomalaisia lukuun ottamatta) se johtopäätös, että maahamme tarvitaan ilman muuta siirtolaisia ulkomailta syntyvyyden paikkaamiseksi.

Yleisradio marssitti studioon Vasemmistoliiton Li Anderssonin ja Kokoomuksen Antti Häkkäsen, joiden mielestä maahanmuuttoa tarvitaan. Puolueiden vivahde-ero koski lähinnä sitä, pitäisikö maahanmuuton olla työperäistä vai ei. Anderssonin mielestä oleskeluoikeuksia ei olisi syytä valikoida millään tavalla.

Molemmat ovat väärässä tavoitellessaan lisää maahanmuuttoa. Suomen Perustan tutkija Samuli Salminen osoitti tänä syksynä julkaistussa tutkimuksessaan ”Kuinka kalliiksi halpatyövoima tulee?”, että työperäinen maahanmuutto ei kompensoi sosiaalietuusperäisestä haittamaahanmuutosta koituvia tappioita.

Tutkimuksen mukaan myös työperäinen maahanmuutto on osoittautunut haitalliseksi, sillä EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien myönteinen nettovaikutus julkiseen talouteen heikkenee maassaolovuosien myötä. Suomeen tulevien työllisyysaste laskee kantaväestön työllisyysasteen alapuolelle muutaman vuoden maassa asumisen jälkeen. Tähän lukuun ei ole otettu huomioon pakolaisia ja turvapaikanhakijoita vaan työperäiset maahanmuuttajat.

Työvoiman tarveharkinnasta luopuneeseen Ruotsiin tulleista vain 12 % on sijoittunut aloille, joilla on työvoimapulaa. Sen sijaan yli 70 % niistä tietyllä aikajänteellä saapuneista, jotka maahan jäivät, haki turvapaikkaa. Käsittelin aihetta muun muassa täällä.

Ylen TV1:n ohjelmassa esitettyyn kysymykseen ”pelastaako työperäinen maahanmuutto?”, voidaan siis vastata: ei pelasta. Sen ei myöskään tarvitse ”pelastaa”, sillä emme me suomalaiset ole missään vaarassa saati että tarvitsisimme moisia metafyysisiä uhkakuvia osataksemme hoitaa talouttamme.

Sellaisilla uhkakuvilla kuitenkin pelotellaan vaalien lähestyessä, kun myös elinkeinoelämä on tekaissut syntyvyyden laskusta näppärän aseen halpatyövoiman houkuttelemiseksi. Vasemmisto puolestaan haalii lisää maahanmuuttoa oman internationalistisen ideologiansa vuoksi.


Maahanmuuttomäärien lisääminen ei paranna työn tuottavuutta

Olennaista työvoiman tarpeen kannalta on, että eläkeläisten määrän kasvaessa ja eläkkeiden ostovoiman heiketessä myöskään kulutus ja kysyntä eivät pysy ennallaan, ja siksi työvoimaa ei tarvita entiseen tapaan. Maahanmuuton vaikutuksesta huoltosuhde puolestaan on heikentynyt entisestään.

Suomessa kyllä työskennellään melko paljon, mutta työ tuottaa huonosti, sillä liian suuri osa työstä tehdään vain huoltavan verkoston piirissä. Se ei siis tuota vaihtokelpoisia arvoja, jotka voitaisiin vaihtaa rahaksi markkinoilla ja jotka tuottaisivat kansantalouteemme pätäkkää. Maahanmuutto on kokonaisuutena heikentänyt huoltosuhdetta, sillä erittäin suuri osa humanitaarisesta ja sosiaalietuusperäisestä maahanmuutosta on pitkäaikaisesti työttömänä.

Maahanmuuttomäärien kasvattaminen on näin ollen täysin väärä lähestymistapa syntyvyyden laskusta johtuvien kuhmujen paikkaamiseen väestöpyramideissa, sillä maahanmuuttomäärien lisääminen ei paranna työn tuottavuutta mutta heikentää huoltosuhdetta.

Niinpä pitäisi keskittyä työn tuottavuuden kasvattamiseen, työllisyysasteen nostamiseen ja huoltosuhteen parantamiseen omin toimin, esimerkiksi koulutusta tehostamalla, omatoimisuutta lisäämällä ja liikkuvuutta parantamalla. Apua olisi jo sosiaalietuusperäisen maahanmuuton lopettamisesta tai pakolaisina ja turvapaikanhakijoina tulevien määrän pysyvästä leikkaamisesta entisenlaisiin kiintiöihin.

Mikäli omat havaintoni paikkaansa pitävät, Li Andersson ja Antti Häkkänen joko eivät ymmärrä työvoimapolitiikasta eivätkä kansantaloustieteestä yhtään mitään tai he petkuttavat kansalaisia tahallaan populistisista syistä: säilyttääkseen kasvonsa ideologista valtaa käyttävien moraaliposeeraajien piirissä. Kyseessä voi olla myös vasemmiston ja oikeiston keskinäinen bluffi. Se puolestaan voidaan kokea läimäytyksenä kantaväestöä vastaan, sillä he ammentavat hyväntekeväisyytensä suomalaisten ihmisten aarrearkusta.


Sosialistit ja porvarit jälleen samalla puolella suomalaisia vastaan

Myös Helsingin Sanomat aloitti Tilastokeskuksen julkaiseman väestöennusteen pohjalta synkistelyn löydettyään siitä käsikassaran maahanmuuttomäärien puolusteluun. Lehti julkaisi aiheesta muun muassa jutut ”Suomen tulevaisuus vaikuttaa nyt aiempaa synkemmältä ”ja ”Uusi ennuste antaa entistä dramaattisemman arvion: väkiluku kääntyy laskuun vuonna 2030”. – Mitään hätää ei siis pitäisi olla. Väkiluvun väheneminen voi olla myös hyväksi tuotannon tehostuessa. Lisäksi väkiluvun väheneminen olisi toivottavaa globaalisti, ekologisista syistä.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK taas teki väestöennusteesta keppihevosen, jolla se alkoi ratsastaa estottomasti halpatyövoiman tuontia oikeuttaakseen. Huvittavin EK:n vaalitentissä oli demarien Antti Rinne, jolla oli muurahaisia sukissaan kierrellessään ja kaarrellessaan sen ikävän tosiasian ympärillä, että puolue ajaa sosiaalietuusperäisen haittamaahanmuuton jatkamista, ja Rinteen viimeaikaisista väitteistä huolimatta puolueen muut edustajat ovat puoltaneet äänekkäästi myös ulkomaisen työvoiman tarveharkinnasta luopumista.

Niitä edistäessään kummatkin vasemmistopuolueet lyövät kirveensä kiveen niin että kipinät sinkoilevat. Mutta tapahtumajärjestäjä EK lienee tyytyväinen, sillä omassa vaaliohjelmassaan se on vaatinut lisää työvoimaa ulkomailta, vaikka järjestöllä itsellään ei vaalikelpoisuutta eduskuntavaaleissa olekaan. Kokoomus ja vasemmistopuolueet tekevät kuitenkin likaisen työn EK:n puolesta.

Syntyvyyden laskusta innostuneena EK lähestyy suomalaisia työttömiä myös perustuslain ja yhdenvertaisuuslain vastaisella esityksellä, jonka mukaan Suomen pitäisi maksaa 70 prosentin palkkatukea turvapaikan saaneen työllistämiseksi. Mutta EK ei ole ajamassa tukea kantaväestöön kuuluvien suomalaisten töihin saamiseksi, vaikka se kävisi ilman kallista kouluttamista, kielimuureja ja kotouttamista.

On sekä naurettavaa että säälittävää, että aivan kaikki Suomen puolueet yhtä lukuun ottamatta hoilaavat massamaahanmuuton puolesta – maahanmuuton, josta ei ole osoitettu olevan mitään sellaista hyötyä, jota ilman ei täällä tultaisi toimeen. Sen sijaan näyttöä haitoista on kertynyt kyllä, eivätkä ne mahdu pelkkien taloudellisten tekijöiden piiriin. Tuloksena on saatu nonkonformismia, epäkoheesiota, intressi-, arvo- ja kulttuuriristiriitoja sekä yleistä eripuraa ja jopa väkivaltaa, jotka heikentävät sosiaalista pääomaa ja luottamusta sekä vähentävät yhteiskunnallista tehokkuutta.

Kun EK:n vaalitentin juontaja esitti puolueiden puheenjohtajille provokatiivisen kysymyksen, ”mitkä puolueet eivät olisi valmiita hallitukseen Perussuomalaisten kanssa?”, lapaansa nostivat muiden muassa Svenska Folkpartietin Anna-Maja Henriksson ja Kokoomuksen Petteri Orpo, jonka mielestä Perussuomalaisten kannassa ei ole tapahtunut muutosta. – Ei olisi pitänytkään, sillä ei minkään muunkaan puolueen näkemyksistä päätetä Kokoomuksessa.

Ongelma ei ole Perussuomalaisissa vaan siinä, että kyseisenlaista ennakkoasetelmaa viritellään median syötteellä viisi kuukautta ennen vaaleja. Kyseinen pois sulkemisen politiikka on cordon sainitairea, joka muistuttaa vaarallisesti poliittisesta historiasta tunnettua kassakaappisopimusta.

Kaiken tämän tapahtuessa emeritusprofessori ja rationalisti Esko Valtaoja puolestaan totesi, että ainoa järjen ääni tulee Jussi Halla-aholta. Tähtitieteilijä tosin erehtyi hieman. On meitä muitakin, niin kuin kai on aina ollut.


Maahanmuutto ei ole vain taloudellinen vaan myös kulttuurinen ja väestöpoliittinen asia

Meistä Perussuomalaisista on tullut sekä suomalaisten vasemmistoduunarien että kansallista etua ajattelevien oikeistolaisten – niin opiskelijoiden, eläkeläisten kuin vähävaraistenkin – turvasatamia, jotka eivät arvioi asioita eturyhmien näkökulmasta vaan aidolla poliittisella tavalla: kansallisen kokonaisedun kannalta.

Käsityksemme mukaan myös yksilöiden etu toteutuu kansallisvaltioiden kautta – näkökulma, joka on unohdettu eripuran keskellä ja päätösvallan karattua maamme rajojen ulkopuolelle.

Olemme myös tulevaisuuspuolue, jossa Suomen tulevaisuutta pohditaan muillakin perusteilla kuin euroilla tai senteillä. Maahanmuuttoa ei pidä arvioida pelkillä taloudellisilla tekijöillä eikä myöskään vieraiden kansakuntien eduilla. Maahanmuutolle ei synny mitään yksiselitteistä oikeutusta siinäkään tapauksessa, että se jollakin tavoin saataisiin näyttämään taloudellisesti tarpeelliselta.

Sen sijaan meidän tulee ratkaista väestöpoliittiset kysymyksemme kansanvaltaisesti, omalta perustaltamme ja tahtomme mukaisesti. Sillä maahanmuutolla on talousvaikutusten lisäksi aina myös sosiaalipoliittisia, kielipoliittisia, kulttuuripoliittisia, turvallisuuspoliittisia ja väestöpoliittisia vaikutuksia. Ne kaikki on nyt yritetty haudata kapealla kauppiaan järjellä harjoitettavaan retoriikkaan. Omakulttuurisuus on itseisarvo – monikulttuurisuus ei ole, vaan enintään jokainen sen osakulttuuri voi olla, ja tietenkin sekin jokaiselle kansakunnalle itselleen.

Vasemmisto on pyrkinyt toteuttamaan universaalisosialistisia rajattoman maailman periaatteitaan aina, ja vasemmistopuolueiden tavoitteena on ollut kiistää kansakuntien määräysvalta sen itsensä tuottamaan hyvinvointiin ja yksilöiden omistusoikeus heidän kausaalisesti ansaitsemaansa varallisuuteen. Joten tämä oli jo tuttua.

Petollisimpia ovatkin olleet porvarilliset puolueet Kepu ja Kokoomus, joissa on euron kuvat silmissä kiiltäen ylenkatsottu suomalaista kulttuuria ja omaa itsemäärämisoikeuttamme sekä suorastaan toivottu dramaattisia väestöllisiä muutoksia seurauksista välittämättä. Totuus on, että mikään maa ja kansakunta ei ole entisensä, jos sen väestö vaihdetaan.

Kokoomuksen larppaus vasemmiston miellyttämiseksi on suorastaan hämmästyttävää. Näyttöä puolueen maahanmuuttolinjasta antavat Orpon ja Häkkäsen kannanottojen lisäksi sisäministeri Kai Mykkäsen ihastelut sen johdosta, että ”jo nyt viidennes ekaluokkalaisista lapsista on Espoossa maahanmuuttajataustaisia” ja että ”[p]arin vuosikymmenen kuluttua jo kolmanneksella työikäisistä espoolaisista on maahanmuuttajatausta”. ”Jo”-sanalla Mykkänen viitannee itse toivomaansa ja tavoittelemaansa suuntaan: että jatkossa suomalaislapsia olisi suhteellisesti entistä vähemmän ja ulkomaalaisia enemmän.

Koska ulkomaalaistuminen ei ole mikään itseisarvo, on käsittämätöntä, mitä sisäministeri Mykkänen ajaa, ellei sitten jotakin omaa agendaansa puoliksi maahanmuuttajataustaisena henkilönä. Edellä viittaamani Länsiväylä-lehden jutun mukaan myös Rkp:n tavoitteena on ”jo ennalta ehkäistä maahanmuuttajien asunnottomuutta”, mutta suomalaisten oman asunnottomuuden he jättävät kernaasti meidän Perussuomalaisten ja muiden ihmisten huoleksi (kirjoitin monikulttuuristuvan pääkaupunkiseudun ongelmista viimeksi täällä).


Suomen tulee olla suomalaisia varten

Me perussuomalaiset haluaisimme kasvukeskuksissa olevia työpaikkoja täytettävän Suomen työttömyyskunnista vapautuneella työvoimalla. Tämä edellyttää, että julkinen valta saadaan asettumaan kannallemme: tukemaan suomalaisten siirtymistä töihin niihin osiin Suomea, joissa töitä on tarjolla. Sen sijaan nykyisin Suomen valtio ja kunnat tukevat kasvukeskuksissa olevien työpaikkojen täyttämistä ulkomaisella vierastyövoimalla.

Suomen valtio esimerkiksi kouluttaa maahanmuuttajista ammattiautoilijoita puoli-ilmaisilla mutta veronmaksajille kalliilla kursseilla, vaikka kotimaastakin olisi saatavilla pätevää työvoimaa. Tämä on kansantaloutemme tappio, sillä maahanmuuttajista koituvan halpatyövoiman hyödyt eivät kata heidän asuttamisestaan ja suomalaisten samanaikaisesta työttömyydestä johtuvia kuluja.

Tilanne on aivan yhtä epäoikeudenmukainen myös sosiaaliturvan piirissä. Jos suomalainen perhe tai yksityishenkilö joutuu työttömäksi ja hallussa on vähäistäkin helposti rahaksi muutettavaa omaisuutta, hakijat eivät voi saada toimeentulotukea juokseviin elinkustannuksiinsa.

Sen sijaan pakolaisina tai turvapaikanhakijoina tulevat ovat lähtökohtaisesti vailla kaikkea varallisuutta, ja siksi he tulevat täyttäneiksi vasemmiston laatiman sosiaaliturvajärjestelmän köyhyysihanteet. Niinpä toimeentulotuki täyttää heidän toiveensa säntillisesti, ja kuntien asuntotoimistot pistetyttävät heidät eniten asuntoa tarvitsevina ja hädänalaisina myös kunnallisten asuntojonojen kärkeen suomalaisten veronmaksajien ohitse. Tämä on analyyttis-apriorinen tosiasia, jonka partituurit voidaan lukea sosiaalilainsäädännön perusperiaatteista.

Tällä tavoin ulkomaalaisille luodaan erinomaiset edellytykset myös lisääntymiseen tilanteissa, joissa suomalaisilla itsellään ei ole lapsiin enää varaa. Joten ei tarvitse ihmetellä, mistä johtuvat suomalaisten huono lastenhankinta, lisääntyminen ja syntyvyys. Kun päälle lisätään vielä suomalaisfeministien yleinen aseksuaalisuus ja muslimikulttuurin ekspansiivinen väestöpolitiikka, lisääntymisihanteet sekä naisten sijottaminen pitkälti synnytystehtäviin, kyseessä on kansakuntamme kohtalo.

Teidän ei pidä ihmetellä myöskään sitä, miksi olen mukana politiikassa. Olen ehdokkaana siksi, että kyseinen kehitystaantuma saataisiin katkaistuksi ja Suomi-laivan kurssi käännetyksi toiseen suuntaan kuin mihin Orpo, Mykkänen, Häkkänen ja Andersson sekä monet muut pojat ja tytöt ovat sitä ohjanneet.

Meidän ei tulisi olla huolissamme siitä, riittääkö Suomessa väkeä. Todellinen huolenaihe on, polkevatko vierasperäiset kansat ja kulttuurit jalkoihinsa meidät suomalaiset ja meidän kielemme sekä kulttuurimme, kun heitä haalitaan tänne poliittisilla päätöksillä sekä kansallisesti itsetuhoisalla virkatyöllä.