29. huhtikuuta 2022

Ruotsin onnettomuus

Suomi on maa, jossa viranomaiset juhlistavat sananvapautta pakottamalla kansalaisia noudattamaan tarkoin määrättyjä mielipiteitä.

Yleistyvä trendi on, että rikollinen tiedetään, mutta rikos puuttuu. Näin on etenkin poliittisissa näytösoikeudenkäynneissä, joita järjestetään tasa-arvon kunniaksi ja sananvapauden suojelemiseksi.

Ruotsissa puolestaan rikokset ovat nyt ilmiselviä ja näkyvissä kaduilla, mutta syyllisistä vallitsee hämmästyttävä epäselvyys, vaikka hekin ovat aivan silmien edessä.

Sekä Yleisradio että MTV3 uutisoivat pääsiäisen aikaan Linköpingin ja Norrköpingin muslimimellakoista puhumatta sanaakaan muslimimellakoista, mikä oli aikamoinen taidonnäyte jopa näiltä vaimennusvälineiltä.

Sen sijaan kyseiset mediat pitivät mellakoiden pääsyyllisenä äärioikeistolaiseksi poliitikoksi luonnehdittua Rasmus Paludania, jonka on sanottu polttavan Koraaneja julkisesti.

Mellakat ovat kuumottaneet Yleisradiota näihin asti. Toimittaja Kirsi Heikelin eilen (28.4.2022) julkaisemassa raportissa Ollaan niin lähellä sotatilaa kuin päästäänmaahanmuuton rikkaudesta puhutaan avoimemmin kuin pitkään aikaan.

Silti kaikki ei ole jutussa kohdallaan, sillä ongelmien ydin hukataan voivotteluun ”äärioikeistolaisuudesta”, vaikka siinä on kyse ruotsalaisten oman kulttuurin suojelusta, ja tarve suojeluun on tullut muualta.

Totuus on seuraava.

1. Ruotsalainen media levitti käsitystä, jonka mukaan Rasmus Paludan olisi aikeissa polttaa kiertueellaan Ruotsissa Koraanin.

2. Paludan ei ehtinyt tuikata yhtään Koraania tuleen Linköpingissä eikä Norrköpingssä osoittaakseen, että se on tehty paperista. 

3. Hän käräytti kyllä yhden Jönköpingissä, mikä oli poliittisen kokonaistilanteen huomioon ottaen sangen tyhmää, sillä eripuraa Natoon kiitävä ja Venäjän pelossa tärisevä pohjoismainen yhteiskunta juuri nyt kaikkein vähiten kaipaa.

4. Muslimit hermostuivat, ottivat asiasta kaiken irti ja aloittivat Linköpingissä ja Norrköpingissä raivoisat mellakat, jotka levisivät myös Malmöön, Örebrohon ja Tukholmaan ja joiden väkivaltaisuuksissa on loukkaantunut tähän mennessä 26 poliisia ja 14 muuta ihmistä.

5. Muslimien väkivaltaisuus on ollut paljon laajempaa kuin Koraanin kärventämisen mahdollisesti aiheuttama tuska, eikä se siten ole ollut minkään suhteellisuusperiaatteen mukaista vaan tahallista ja tarkoituksellista provosoitumista.

6. Media sai mitä halusi ja teki tapauksesta suuria uutisia levittäen näkemystä, jonka mukaan mellakoiden syy olisi maahanmuuttoa vastustava ihminen eikä kaduilla riehuva lauma muslimeja.

7. Kyse oli siis sen tyyppisen mielikuvan ja valheen luomisesta, että lähiöiden terrorisoiminen onkin populismin syytä.

Ongelma ei ole mikään Koraanin polttaminen vaan muslimien reagointi siihen.

Ensisijainen syypää mellakoihin on tietenkin se, joka mellakoi. Minkään poliittisen mielenilmaisun ei pitäisi automaattisesti katalysoida sekopäisiä väkivaltaisuuksia eikä antaa oikeutusta kokonaisia kaupunginosia terrorisoiviin tuhotöihin. Mellakoitsijoiden takana tosin vaikuttaa vielä syvempi juurisyy, joka on vastaus kysymykseen, miksi he ovat täällä. Se on maahanmuutto.

Toiseksi väkivallasta voisi syyttää mediaa, joka kampanjoi oikeistolaista poliitikkoa vastaan jakelemalla disinformaatiota, jonka toimittajat aavistivat johtavan seemiläisen veren kiehahtamiseen ja muiden ihmisten veren vuodatukseen.

Vasta viimeiseksi voisi syytä hakea ihmisestä, joka ilmaisi uskontokriittisen näkemyksensä. Siihen pitää olla oikeus uskonnonvapauden, kansanvallan ja sananvapauden pohjalta.

 

Tuhot sisällissodan kaltaisia

Ruotsissa toimeenpantujen muslimimellakoiden ja ampumistapausten henkilöuhreja ei ole liioin näytetty eikä haastateltu televisiossa, ja Ylekin toi jutussaan esille vain sivullisia taivastelijoita. Valtavirtamediassa tyydyttiin esittämään monikulttuuri-ideologiselle unelmalle syötettyjä aineellisia rituaaliuhreja, toisin sanoen kantaväestön poltettuja ajoneuvoja, säpäleiksi ammuttuja ikkunoita ja muuta piloille vandalisoitua kiinteää ja irtainta omaisuutta.

Hyväksyntää itselleen ja uskonnolleen muslimit voisivat anoa vain siinä tapauksessa, että he olisivat aritmeettisen etiikan mukaisesti valmiita hyväksymään toisten ihmisten kriittiset mielipiteet heidän uskonnollisista näkemyksistään. Niin he eivät kuitenkaan tee.

Provosoijien toiminnassa puolestaan ei ole kyse vain sananvapauden tai uskonnonvapauden koettelusta vaan sen osoittamisesta, että äärimuslimien toleranssi toisten ihmisten poliittisia mielipiteitä kohtaan on sietämättömän huono. Sen vuoksi juristi Paludanin toimet ovat perusteltuja.

Heiteltyjä katukiviä, laukauksia kohti viattomia ihmisiä, autojen ja koulujen polttamisia sekä pahoinpitelyjä, yhteyksiä huumekauppaan ja muihin rikollisjärjestöihin, kranaatti-iskuja...

Sellaista värinää on monikulttuuri-ideologinen maahanmuutto tuonut Ruotsiin. Ja tietenkin vetisteleviä tunnustuksia, että Me olimme naiiveja”.

Ketkä te? Vastaus: Ne Ruotsin vihervasemmistolaiset ja oikeistoliberaalit poliitikot, jotka pässinpäisyydessään mädättivät maan viidakkokuumeisilla ääriaineksilla.

Virallisten selitysten mukaan syy on mukamas taaskin tavallisten ruotsalaisten ja Rinkebyssä tai Tenstassa asuvien suomalaisten, jotka aiheuttivat muslimien eriytymistä omiin oloihinsa, ikään kuin mitään vastuuta islamistien omasta linnoittautumisesta ja eristäytymisestä (tai sossukielellä sanoen isolaatiosta) ei kuuluisi heille itselleen.

Viime vuonna Ruotsissa kirjattiin peräti 344 ampumistapausta, ja ampumisissa kuoli 45 ihmistä, ja yli sata haavoittui. Niin ei olisi käynyt ilman kehitysmaalaisten haittamaahanmuuttoa ja sen aiheuttamia ongelmia. Media kaunistelee asioita myös osoittaessaan ”neuvottomuutta, ja tilanne muistuttaa sisällissotaa siksikin, että myös kulttuurien välisessä sodassa ensiksi katoaa totuus.

Sanallakaan valtavirtamedia ei puutu siihen, mikä on ongelmien juurisyy, toisin sanoen maahanmuutto, saati että mediassa esitettäisiin vaatimuksia tai keinoja siihen, kuinka ongelma pitäisi ratkaista.


Syylliset hukataan väitteisiin väkivallan rakenteellisuudesta

Rinkebyssä asuva murhatun pojan äiti sanoo, että ”[j]os Stefan Östermalmilta tapetaan, se on murha, mutta jos Ahmed Rinkebystä tapetaan, se on jengirikollisuutta, siis ikään kuin sitä parempaa väkivaltaa, jonka tekijät ja uhrit häivytetään väitteisiin rakenteellisesta väkivallasta.

Valitettavan usein uhrilla on kuitenkin Ruotsin kalenterista saatu nimi.

Syyllisten sanotaan olevan epämääräisesti vain ”nuoria miehiä”. Ei kerrota, oliko heillä karvaiset kädet. Tulevaisuuden airuita yhtä kaikki.

Totta väitteissä rakenteellisesta väkivallasta on johtopäätös, että se on organisoitua ja laajaa, mutta väärää ohjaus oletukseen, ettei väkivallalla ole muka vastuullisia henkilötekijöitä, vaan paha saavuttaa länsimaiset kansakunnat pyhän vihan tavoin kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Yhtä vaikealta tilanne näyttää myös, jos hyväksytään väittämä, että mellakoiden kohteena ei ole kukaan yksittäinen länsimainen ihminen. Poliisin mukaan sen kohteena onkin ruotsalainen yhteiskunta ja legitiimi järjestys. Tosin myös tällä tavoin ajatellen mellakointi edustaa muslimien hyökkäystä länsimaista uskonnonvapautta, uskontokriittisyyttä ja demokratiaa vastaan. Mediassa haastatellun ruotsalaispoliisin mukaan mellakoitsijat houkuttelivat poliisin paikalle heittääkseen heitä kivillä.

Ylen haastattelema ruotsalainen syyttäjäviranomainen kauhistelee maahanmuuttajataustaisten äitien halua opettaa lapsiaan heittelemään poliiseja kivillä. Terttu Kaikkonen -niminen eläkeläinen puolestaan suunnittelee lähtemistä pakolaiseksi ghettotuneelta vuokrataloalueelta, jolta kantaväestö on jo suureksi osaksi joutunut perääntymään.

Paludanin nimitteleminen äärioikeistolaiseksi puolestaan on hullunkurista, sillä nimittelijä on yhtä kaukana nimiteltävästä kuin nimiteltävä itse. Näin ollen molemmat ovat toisistaan katsoen ääriajattelijoita. Yle, jolle äärioikeistolaisia ovat kaikki Marine Le Penistä Rasmus Paludaniin, näyttää olevan äärivasemmistolainen.

Ruotsin onnettomuus on väestönvaihto, jota valtapuolueet ovat ajaneet kansakunnan omaksi tuhoksi. Se osoittaa, että maahanmuutto muodostaa Euroopan maille yhtä vaarallisen uhan kuin Venäjän laajeneminen.

Ne ovat myös keinoiltaan samanlaisia. Molempien tavoitteena on alueiden valtaaminen ja poliittinen haltuunotto, kansankunnan oman vallanperimyksen korvaaminen muualta tulevilla sekä kansan vähittäinen vaihtaminen toiseen.

Suomi on vielä hivenen jäljessä kehityksestä, mutta huolet pois, sillä aivan pian meidän ei tarvitse enää tuntea ylemmyyttä sen vuoksi, että pidättyvämpi maahanmuuttopolitiikkamme voisi olla esimerkkinä Ruotsille. 

Vihreät, vasemmisto, Kepu ja Rkp saattavat meidät Ruotsin peräkantaan aivan pian.

Siitä kertoo muun muassa hallituksen esitys valmiuslaiksi, josta on jätetty pois mahdollisuus kieltäytyä turvapaikkahakemusten vastaanottamisesta. Näin siitäkin huolimatta, että turvapaikkaturistien tuputtaminen Suomeen on Venäjän ilmeinen hybridiase, jota vihollinen todennäköisesti käyttää.

Sellaista asiaa ei näköjään ole, joka saisi vihervasemmiston luopumaan maahanmuuton edistämisestä ei vaikka maailma ympäriltä räjähtäisi.

23. huhtikuuta 2022

Tukipalvelujen palkkavaateet ja julkisen talouden jakovara

Sairaanhoitajien lakkoilu ja palkkavaateet osuivat ajoituksensa puolesta nappiin niin kuin joulupukki vappujuhliin.

Kukaan ei varmaan kiistä, että hoitotyö on raskasta ja kurjaa, aivan kuten moni muukin duuni on, myös lapiotyö.

Hoitajien lakkoilu ei ole paljon sympatiaa kansalaisilta saanut. Jokaisen pitäisi ymmärtää, että vuosisadan vakavimman terveyskriisin keskellä kaikilta ihmisiltä on vaadittu ponnistelua ja kärsivällisyyttä.

Väsymisen ja pitkästymisen ei pitäisi antaa aihetta hysteeriseen mekastamiseen, hermojen menetykseen, nalkutukseen eikä valitukseen. Olisi vain kestettävä, sillä niin kaikkien muidenkin täytyy.

Hoitajien lakkoilu on ollut retorisesti tehotonta kolmesta syystä.

1) Ensinnäkin se osuu ajankohtaan, jolloin on vaikeaa saavuttaa kaikupohjaa kansalaisilta. Myös terveydenhuollon asiakkaat ovat väsyneitä koronakriisiin.

2) Toiseksi, julkisen talouden tilanne on niin huono, että jakovaraa palkankorotuksiin ei ole. Suurin osa hoitajista työskentelee julkisella sektorilla.

Maan vihervasemmistolainen hallitus on päättänyt roiskia verovarat mieluummin vihreän siirtymän edistämiseen, ilmastonsuojeluun, kehitysapuun, kansainvälisiin kuluihin ja muuhun vastikkeettomaan toimintaan. Hallituksen suosiman maahanmuuton myötä terveydenhuollon asiakkaita saapuu tasaisena vanana koko ajan lisää.

Jos hoitajien palkkoja korotettaisiin indeksiä enemmän, se tarkoittaisi verojen ja maksujen korotuksia tai henkilökunnan ja palvelujen vähennyksiä. Veroja ei voida korottaa, koska verotus on jo tapissaan ja nykytasolla tuottaa parhaiten. Jos veroastetta kiristetään, ihmiset lakkaavat hankkimasta tuloa, jolloin myös julkisen talouden viivan alle jää entistä vähemmän rahaa. Palveluista ja henkilökunnasta taas ei voida leikata, jotta ihmiset eivät kuolisi kaduille. 

Hoitajien tulisi nyt vain sopeutua ja mukautua tilanteeseen, johon vihervasemmiston vastuuton taloudenpito on maamme ajanut. Ovathan hoitajien itsensä valtaan äänestämät vihreät ja vasemmistolaiset ministerit jo kauan takoneet ihmisten päähän elintason laskun ihanuutta Emma Karin (vihr.), Li Anderssonin (vas.) ja Tytti Tuppuraisen (sd.) tavoin.

Mikäli asiat olisi pantu tärkeysjärjestykseen ja laitettu Suomi sekä suomalaiset kaiken muun edelle, olisivat maahanmuuttajille suunnatut kulttuurikoordinaattorien palkat, sosiaalituet ja muut kotouttamisen kustannukset suomalaisten hoitajien taskuissa yhdessä stetoskooppien ja dosimetrien kanssa.

3) Kolmanneksi on syytä huomata, että hoitajien tilanne ei ole suhteellisesti arvioiden kovin huono. Työ on kyllä raskasta eikä kovin palkitsevaa, mutta ei myöskään kovin turvatonta.

Hoitajilla on yleensä vakituinen työpaikka, jonka ansioista he voivat tehdä vaikkapa asuntolainaa sekä vaurastua asuntovarallisuutta hankkimalla. Ja työtä riittää. Aivan toisenlainen tilanne on akateemisen valkokaulusköyhälistön piirissä.

Ei aina pitäisi valittaa työn paljoutta, kun on myös paljon työttömyyttä. Ei pitäisi jankuttaa myöskään työvoimapulasta, sillä pulaahan ei ole työvoimasta ollenkaan, vaan ainoastaan kilpailu osaavasta työvoimasta on kovaa. Ja se on aivan eri asia kuin mikään yleinen työvoimapula.

Hoitajien tulotaso on myös sinänsä hyvä. Se ei ole ehkä erinomainen, mutta se ansaitsee arvosanan magna cum laude approbatur sekä kotimaisesti että kansainvälisesti vertaillen. Akateemisten palkkoihin verrattuna hoitajien palkat ovat kohtuuttoman korkeita.

Suomalainen sairaanhoitaja tai erikoissairaanhoitaja yltää 30003500 euron kuukausituloihin, joka vastaa peruskoulun opettajan tai lukion lehtorin palkkaa. Kuitenkin vaaditussa koulutuksessa on pituus-, vaativuus- ja tasoero.

Suomalaisten palkkoja ei ylipäänsä pitäisi verrata ruotsalaisten ja norjalaisten palkkoihin, sillä näiden maiden julkiset taloudet ovat paljon paremmassa kunnossa. Vertailua pitäisi tehdä vaikkapa ranskalaisten ja itävaltalaisten palkkoihin.

Kaikkien ammattien keskimääräinen palkka vuonna 2021 oli Suomessa 2509, Ruotsissa 3062, Norjassa 3365, Ranskassa 2157 ja Itävallassa 2053 euroa.

Monessa suuressa Euroopan maassa keskimääräisen palkkauksen taso oli Suomea huonompi, esimerkiksi Espanjassa 1718, Italiassa 1762 ja jopa vauraana pidetyssä Saksassa vain 2270 euroa. Myöskään hintataso ei ole näiden maiden suurkaupungeissa olennaisesti Suomea alempi.

Joten voidaan kysyä, mistä, miksi tai millä perusteilla suomalaiset hoitajat oikeastaan urveltavat.

Lisäksi voidaan huomauttaa, että palkkauksesta ei voida päättää palkkavaatimusten pohjalta vaan siltä pohjalta, paljonko työ tuottaa ja paljonko työnantajat voivat maksaa.

Sekä potilaiden, kirjastojen että lasten hoitajat toimivat yhteiskunnan tukitehtävissä. Ne eivät tuota markkinoille sellaisia arvoja, jotka voitaisiin vaihtaa suoraan rahaksi ja joilla voitaisiin tuottaa pätäkkää yhteiskunnan kassaan.

Uhkaus yhteiskunnan paniikinomaisesta romahtamisesta kasaan, jos hoitajat menisivät lakkoon, ei auta hoitajia vaatimuksissaan yhtään, sillä heidän uhkauksensakaan ei tuo mitään lisäarvoa yhteiskunnan laariin.

Joukkoirtisanoutumisella uhkaaminen taas on epäuskottavaa niin kuin omaan jalkaan ampuminen yleensäkin on.

Hoitajat ovat käyttäneet vaatimustensa tueksi myös sukupuoliargumenttia ja väittäneet kirjastonhoitajien ja lastentarhanopettajien tavoin joutuneensa syrjityiksi siksi, että nämä alat ovat naisvaltaisia.

Totuus on, että työn tuottavuutta ja palkan tasoa ei määritellä sukupuolen perusteella vaan tulosten perusteella.

Palkkaan vaikuttavat työn tuottavuuden ohella työnantajan maksukyky, työvoiman saatavuus ja vaadittu koulutus. Lisäksi jokainen voi valita koulutusalansa täysin vapaasti itse, ja samalla alalla pitää maksaa samasta työstä samaa palkkaa. 

Kun sukupuolinen syrjintä on ollut jo pitkään kriminalisoitua, on myös väitteiltä sukupuolisesta syrjinnästä mennyt pohja.

Hoitajat saavat jo näillä näkymin palkkoihinsa korotuksia, ja nyt on vain kyse siitä, kuinka paljon.

Pitäisi joskus tyytyä siihen, mitä saa tai annetaan eikä olla jatkuvasti kitisemässä lisää, vaikka sartrelainen tuskanhiki pisaroisikin työn tuoksinan keskeltä.

Niin asia on myös kaikissa teollisissa ja miesvaltaisissa ammateissa, joissa rapa roiskuu ja smirkelin kipinät lentävät sekä duunataan sateessa ja kylmässä eikä sairaaloiden tai muiden hoitolaitosten lämpimissä, valaistuissa ja hygieenisissä tiloissa.

Insinöörit saavat parempaa palkkaa kuin hoitajat samoista syistä, joista lentokapteeneille maksetaan enemmän kuin stuerteille. Filosofit taas vastaavat koko siitä arvokonstituutiosta ja loogisesta ajattelusta, jolle koko yhteiskunta legitimoituu.

Vanhan liiton vasemmistoliittolainen, sosiaalidemokraatteja nykyisin edustava peruspalveluministeri Aki Lindén näytti ymmärtävän asian murtaessaan lakon. MTV3:n uutisissa hän sanoi virkavastuun vaativan, että potilaiden turvallisuus taataan.

Ironia on siinä, että demariministeri joutuu korjailemaan demarivetoisen hallituksen taloudellisia virheitä. Heppatyttöhallitus olisi voinut käyttää julkisen talouden rahat suomalaisten hoitajien ja hoidettavien hyväksi eikä ilmastopoliittiseen vouhotukseen ja muuhun hömpötykseen.

Kun Helsingin kaupunki antoi lääkäreille 10001250 euron korotukset ja tehtävälisät palkkoihin ja hoitajille vain 70 euroa, olisi korotuksia pitänyt tasata samalla toimialalla selvästi.

Ei lääkäreitä terveyskeskuksissa saada rahalla pysymään, sillä niistä paetaan siksi, että työolot ovat kurjat ja kiireiset, ja siksi oikea ratkaisu olisi ollut virkojen lisääminen.

Vastuu tuosta tyhmyydestä kuuluu Helsingin kunnallispoliittista valtaa käsissään pitäville puolueille.

---

Päivitys 28.8.2022: Hoitajien lakonuhan, joukkoirtisanoutumisten ja työkiistojen selvittelyä on jatkettu valtakunnansovittelijan toimistossa ja eduskunnassa kesän läpi syksyyn asti. 

Se on osoittanut, että militantismi ja palkkaputinismi eivät kannata, ja Tehyllä ja SuPerilla on narun pää kädessä. Lakkoon ja lopputileihin on helppo mennä, mutta sieltä on vaikea tulla pois.

Eivät hoitajat huonosti palkattuja ole, vaan väsähtäneitä koronakriisin jälkeen. Julkisen talouden maksukyky on lopussa, ja hoitajien olisi kannattanut hyväksyä viimekeväinen erikoistarjous.

Hoitajalakoilta katosi yhteiskuntamoraali ja yleinen hyväksyntä. He eivät näköjään ymmärrä, että julkisen alan palkkoja ei voida nostaa ilman veronkorotuksia, lisävelkaa tai muiden palvelujen leikkauksia. Kaikki on jo käytetty.

Kriisiaikoina jokaisen olisi venyttävä, vaikka vähäsen vaikeaa onkin. Työkiista päättyi lopulta 3.10.2022.

13. huhtikuuta 2022

Poliitikko, joka vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä, on Venäjän vaikku

Hallitus selvitytti selvää asiaa ja antoi puolustuspoliittisen selontekonsa eduskunnalle. Ensimmäistä kertaa parlamentaarisessa turvallisuusselonteossa puhuttiin Venäjästä uhkana, mikä tarkoittaa vihonviimeistä loppua Kekkoslovakialle.

Selvityksessä suositettiin Natoon liittymistä suosittamatta Natoon liittymistä. Asia jätettiin kohteliaasti hallituksen ja tasavallan presidentin eduskunnalle esiteltäväksi, niin kuin tietysti kuuluukin.

Vielä huvittavampi oli Venäjän vastaus, jolla eräs aikamme Alexandra Kollontai uhkasi Suomea väittämällä, ettei mitään uhkaa ole (after all these events).

Kukaan ei ole varmaan yllättynyt näkemyksestä, että Suomen kannattaa hakea jäseneksi Natoon. 

Selvitystyötä on tarvittu vain siihen, että sen kautta poliittiset päätöksentekijät voivat siirtää osan vastuustaan asiantuntijoille.

Selonteon merkitys on siis vain tekninen ja retorinen. Kun on laadittu perusteellinen selvitys, niin ei tarvitse enää jaaritella, keskustella eikä jankuttaa. Tämä keskustelun aloitus oli siis käytännössä lopetus.

Selvittäminen sinänsä oli aivan samanlaista kuin hallitus olisi alkanut kevätkarhun kohdatessaan pohtia, pitäisikö tuota nyt jotenkin rauhoittaa. Vaihtoehtojahan ei ole ollut pitkään aikaan kuin yksi.

Totta kai Suomen pitää hakeutua Natoon. Olisi pitänyt jo kauan sitten. Esteitä ei ole nykyisin entistä vähempää, mutta tulevaisuudessa niitä voi ilmaantua entistä enemmän.

Tällaisessa tilanteessa on Nato-jäsenyyden poliittiset puolustajat ja vastustajat pystyttävä erottamaan ja arvottamaan analyyttisesti, eikä pidä syyllistyä iltapäivälehtijournalismille tyypilliseen pikkusieluiseen, näennäisterävään ja sakeaan vuodatteluun ja viivyttelyyn.

Maailmassa, jossa Venäjä harjoittaa kansanmurhaa Ukrainassa, jokainen Nato-vastainen kannanotto sataa sotarikollisten laariin. Siksi Suomen Nato-vastaisten näkemyksiä ei pidä puolustella millään kansallisten mielipiteiden kirjoa ihannoivalla retoriikalla.

Kovin uskottava ei ole väite, että Nato-vastaisuuden viljely julkisessa sanassa antaisi puolustajille enemmän kaikupohjaa ja tasoittaisi tietä kansalliselle konsensukselle, jotta erimielisetkin voisivat liittymisen hyväksyä.

Eivätköhän nämä vasta-argumentit ole tulleet 30 vuotta kestäneen jankuttelun tuloksena selviksi jo?

Mielipiteiden moninaisuuden tavoittelu on kansallisen yhtenäisyyden keppihevosena mitätöntä. Se on paljon huonompi argumentti kuin yksimielisyyden voima on todellisen kansallisen yhtenäisyyden takeena.


Mitä merkitystä selonteolla on?

Selonteko avaa eduskunnalle tien Nato-hakemuksen tekemiseen, mikäli pylvästalon kaltereiden takaa löytyy vähintään kaksi kolmasosaa viisaita valtiaita. Puoletkin voi riittää riippuen siitä, mitä mieltä valtiosääntötalebanit asiasta ovat. 

Nyt kun selvitystyöryhmä ja TP-utva ovat antaneet asian eduskunnalle, se on joka tapauksessa parlamentaarisessa prosessissa.

Prosessi on mutkikas kuin sukupuolenvaihto, sillä ensi keskiviikon lähetekeskustelun jälkeen selonteko kulkeutuu ulkoasianvaliokuntaan, joka täydentää selontekoa muiden valiokuntien lausuntojen perusteella.

Kun eduskunta on päätynyt asiassa konsensukseen (jota hallitukselle ja tasavallan presidentille signaloi varta vasten perustettu koordinaatiotyöryhmä), antaa valtioneuvosto yhdessä tasavallan presidentin kanssa eduskunnalle toisen selonteon mahdollisesta Nato-jäsenyyden hakemisesta.

Oikoteitäkin on, sillä periaatteessa hallitus voi lähettää Nato-hakemuksen matkaan vaikka heti, jolloin se palaisi käsittelyn jälkeen ratifioitavaksi Suomen eduskuntaan; tosin näyttö kansallisesta kannatuksesta jäisi hakuvaiheessa osoittamatta.

Hihat ovat liekeissä muuallakin kuin Suomessa, sillä Svenska Dagbladet kertoi huomisen uutiset jo tänään ilmoittaessaan, että Ruotsin demarit ovat päättäneet hakea Naton jäsenyyttä ensi kesäkuussa – asia, josta Magdalena Andersson (sd.) vaikutti kuulleen ensimmäistä kertaa toimittajilta.

Asiasta näyttää tulevan Suomen ja Ruotsin kilpajuoksu Natoon, jossa Sanna Marin varmaan pinkoo jälleen parhaansa mukaan. 


Edustajien kannat selvästi esiin 

Koska asia on nyt eduskunnan käsissä, huomio kiinnittyy jatkossa puolueisiin.

Kokoomuksella on ollut myönteinen Nato-kanta jo vuodesta 2004 asti. Ratkaisijan roolissa ovat Kepu, Perussuomalaiset ja Sdp.

Keskustassa tultiin järkiin Vaasan puoluekokouksessa, eikä hetkeäkään liian myöhään. Annika Saarikko vastusti Natoon hakeutumista vielä tämän vuoden tammikuussa ilmoittaen, että Keskusta ei kannata Suomen Nato-jäsenyyttä. Lehmänkäännöksensä jälkeen hän julisti viime viikonloppuna Nato-hakemuksen tarpeellisuutta kirkkain silmin!

Perussuomalaisia Nato on hiertänyt kivenä kengässä puolueeseen pesiytyneiden Nato-vastaisten vuoksi, joista suuri osa on myös velvoiterokotuksia vastustaneita anti-vaxxereita.

Puheenjohtaja Purra ja humanisti Halla-aho linjasivat pari viikkoa sitten Natoon liittymisen puolesta ja vetivät varmaankin osan puoluelaisista taakseen. Purra korjasi siten aiemman virheensä, sillä Sanna Ukkolan haastattelussa hän sanoi vielä elokuussa 2021 Natolle selvästi ”ei”.

Virheitään korjasi blogissaan myös Tom Packalén, joka vielä Ylen vaalikoneessa 2019 oli täysin eri mieltä väitteestä, että Suomen pitäisi liittyä Natoon.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän linjaus Nato-jäsenyyden edistämisestä on oikea, mutta vapaiden käsien antaminen ilman ryhmäkuria on väärä, sillä Nato-asia ei ole mikään henkilökohtainen omantunnon kysymys vaan valtiosopimusta koskeva periaatteellinen asia.

Periaatteellisena puolue ilmeisesti piti rokotusasiaa, sillä koko eduskuntaryhmä äänesti velvoiterokotuksia vastaan, vaikka tuo kysymys oli enemmänkin henkilökohtainen.

Jopa minulle on puoluepolitiikan ulkopuoliseksi tuomittuna kantautunut paljon kielteistä palautetta Perussuomalaisten rokote- ja Nato-vastaisuudesta. Onnekseni olen voinut ilmoittaa, ettei minulla ole asian kanssa mitään tekemistä, vaan puoluekantojen julistaminen kuuluu puoluehallitukselle ja puoluevaltuustolle.

Kokoomuksen kannatus on kaikkien aikojen gallupkatossa (26,1 %) ja Perussuomalaisten lukemat putosivat 13,6 prosentin tasolle juuri siksi, että Kokoomus on hoitanut opposition hommat selkeämmin ja suoremmin kuin PS.

Demarien Sanna Marin on paljastanut paljastavansa Nato-kantansa synkronisesti eduskuntaprosessin eri vaiheissa. Ylen Ykkösaamussa hän sanoi 9.4.2022, ettei kerro kantaansa vielä, mutta kertoi sen eleillään ja ilmeillään selvästi muutoin, niin kuin kaiken muunkin. Hänen ongelmanaan on saada tuomiojalaiset ja muut krooniset USA-traumaiset Nato-jäsenyyden taakse. 

Protestipuolue Vasemmistoliitto ottaa jälleen kannatusvakuutuksen vastustamalla Natoa, ja puolue on edelleen itään päin kallellaan. Idänkortin käyttäminen on perin hullua, sillä siellä suunnalla vallitsee nyt kommunismin ikiaikainen vihollinen, anarkokapitalismi, jota pyörittää oligarkiaksi organisoitunut korruptio. 

Kansanedustajien Nato-kannat julkaisi Ilta-Sanomat STT:n tiedustelun pohjalta 29.3.2022.

Ympäristöpopulistisessa Vihreässä Liitossa Naton kannatus ja vastustus jakautuu edistyksellisten ja taantumuksellisten kesken. Vihreiden sivarien Nato-kannatus on toki ymmärrettävää, mutta se ei tee tyhjäksi Nietzschen lausetta: Katalin tapa vahingoittaa jotakin asiaa on puolustaa sitä väärin perustein.

Vihreät idealistit puolustavat Naton jäsenyyttä ajaakseen yleisestä asevelvollisuudesta luopumista, ja se taas on kuin haluaisi suklaata ilman läskiä.

Siksi Vihreiden ääni Naton puolesta ei ole yhtä arvokas kuin niiden ääni, jotka haluavat säilyttää yleisen asevelvollisuuden puolustuspolitiikkamme selkärankana.

 

Yhdestä olen varma

Sellainen kansanedustaja, joka tässä tilanteessa vastustaa Suomen liittymistä Natoon, on Kremlin kaiutin ja Venäjän vaikku (vaikutuspiirissä oleva henkilö).

On vaikea sanoa, mikä heidän motiivinsa on. Onko saatu vaalirahaa Moskovasta? Onko luvattu kenraalikuvernöörin virka Helsingistä siinä tapauksessa, että Venäjä valloittaa Suomen? Onko tarkoitus näytellä pelottavaa, kuten Kremlin kellokkaat Kekkosen aikana? Kiihottaako kansallisten vähemmistöjen polkeminen Venäjällä?

Jokaisen pitäisi ymmärtää, että sellainen on tämän pääsiäisen edustalla pelkkää pashaa.

Entä peruskysymys: kutsutaanko Suomi Natoon, jos maa sinne pyrkii?

Kantona kaskessa voivat olla Turkki ja Unkari. Mikäli ne panevat hanttiin, se olisi Naton tuho. Sellaisella puolustusliitolla ei nimittäin tekisi mitään, joka ei voisi ottaa jäseneksi uhan alaisena olevia valtioita. Arvovaltatappion välttääkseen Natolla ei ole käytännössä muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä Suomi jäseneksi yksimielisesti.

Jos taas Venäjä alkaisi painostaa joitakin Nato-maita torpatakseen Suomen jäsenyyden, sekin auttaisi Natoa kokoamaan rivinsä ja osoittaisi, miksi yksimielisyyttä tarvitaan.

Vastustaminen olisi kohtalokasta myös kangertelijoiden omalta kannalta. Mikäli Unkari, jossa Viktor Orbán sai jälleen avaimet käteen, erehtyisi estämään Suomen liittymiseen Natoon, ei Unkarin kulttuurikeskuksen toiminnalle Kaisaniemessä olisi jatkossa mitään katetta, ja lirkuttelut sukulaiskielistä valuisivat viemäristä alas.

On syytä muistaa, että Unkari ei ole yksinvaltainen eikä kansallismielinen siksi, että kansa rakastaisi rautaista johtajuutta. EU-kriittisyys on seuraus Unkariin tulvineesta pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden invaasiosta, josta maa on joutunut kärsimään.

Unkarissa esiintyvä muukalais- ja vähemmistövastaisuus on EU:n pakottaman haittamaahanmuuton ja väkipakolla ajetun monikulttuuri-ideologian syytä. Se muistuttaa, että maahanmuutto on ongelma miltei kaikkialla, missä sitä esiintyy.

Jos maahanmuutto ei ole ongelma heti, se on ongelma myöhemmin.

Myös suuri venäläisvähemmistö on Suomelle ennen pitkää ongelma, kun kaikki siihen liittyvät kielteiset potentiaalit alkavat aktualisoitua. Pakolaisuus on ongelma aina, onpa tulosuuntana sitten Venäjä, Ukraina, Syyria tai Irak.

Vähintä, mitä Suomi voisi ilman Natoakin turvallisuutensa hyväksi tehdä, olisi lopettaa Venäjän kaksoiskansalaisuudet, takavarikoida venäläisten salamyhkäiset kiinteistöomistukset ja karkottaa täällä rötöstelleet venäläiset niin pitkälti kuin laki sallii.

10. huhtikuuta 2022

Vihreä vallankumous on Venäjän veroinen vaara Suomen taloudelle ja turvallisuudelle

Roistovaltio Venäjää ei tule kohdella silkkihansikkain. Mutta länsimaiden on oltava tarkkana, etteivät pakotteet pääse horjuttamaan omaa talouttamme ja halkaisemaan Nato-maiden rivejä.

Venäjän kurittaminen on paikallaan, mutta menetelmät ovat vaarassa muodostua tehottomiksi.

Pääministeri Sanna Marin (sd.) julisti Yleisradion Ykkösaamussa eilen 9.4.2022, että sodan on loputtava ja että Suomi on valmis kovempiin pakotteisiin. Näin Yle kirjoitti:

Suomi tukee kovempaa pakotepolitiikkaa, myös energiapolitiikan osalta, Marin sanoo.

Marin näkee, että energiapakotteet ovat tehokkain keino sodan lopettamisessa. Suomi on valmis keskustelemaan sekä öljyn että kaasun tuonnin lopettamisesta.

– Meidän pitää saada kaikki eurooppalaiset maat mukaan tähän rintamaan. Jos energia ei ole mukana pakotteissa, me rahoitamme Putinin sotaa ja se on kestämätön tilanne.

Hän painotti, että energiakustannusten nousu ei estä pakotteiden asettamista.

– Joka päivä ihmisiä kuolee Ukrainassa, meidän on saatava sota loppumaan. Meidän on oltava valmiita joustamaan omassa arjessamme.

Totuus on käsittääkseni aivan toisenlainen. Pelkät talouspakotteet eivät lopeta sotaa vaan jakavat ja jatkavat kärsimyksiä.

Vastaan Marinille suoraan: En ainakaan minä ole valmis tinkimään yhtään mistään vain sen vuoksi, että hallitus suuntaa tehottomia pakotteita Venäjää vastaan. Elinkustannuksista tinkimisen varaa ei nimittäin ole, ei myöskään mahdollisuuksia kuluttamisesta säästämiseen.

Neuvoisin pääministeriä olemaan puhumatta kaikkien suomalaisten suulla.

Hallituksen menetelmät Venäjän suitsimiseksi ovat yhtä kiilusilmäisiä kuin vihervasemmiston keinot ilmastomuutoksen hillitsemiseksi.

Helsingin energiayhtiö Helen ilmoitti äskettäin nostavansa sähkön hintaa 26 % ja valehteli, että ”hinta muodostuu 90-prosenttisesti tekijöistä, joihin emme voi vaikuttaa”.

Hinnankorotukset muodostuvat tietenkin suureksi osaksi hallituksen ympäristönormeista eivätkä energiayhtiön omista ratkaisuista. Mutta yhteistä on, että molemmissa istuu vihervasemmiston poliittisia edustajia.

Korotukset ovat seurauksia vihreäksi siirtymäksi sanotuista poliittisista päätöksistä.

Viime syksynä Helenin hallituksen puheenjohtaja Osmo Soinivaara (vihr.) puolusteli kaukolämmön 29,9 prosentin hinnankorotusta väittämällä, että korotus olisi voinut olla jopa 50 prosenttia!

Helsingin Uutiset kirjoitti, että

Soininvaaran mukaan kaikki kustannukset ovat nousseet.

– Kivihiilen hinta on vuodessa kaksinkertaistunut, päästöoikeuksien hinnat ovat yli kaksinkertaistuneet, maakaasun hinta on kymmenkertaistunut (!) sähkön hinta on noussut lähes kaksinkertaiseksi ja hallitus on korottanut energiaveroja tuntuvasti.

Voidaan kysyä, miten ne sillä tavalla ovat niin vain itsestään nousseet. Tosiasiassa vika on vihervasemmistolaisen hallituksen ja Soinivaaran omien puoluetoverien.

Lisäksi hintaa ovat tottahan toki nostaneet päästöoikeuksien hinnankorotukset. Nekin johtuvat yksinomaan vihervasistisesta ympäristöpolitiikasta, jolla tuhotaan maamme talous, kotitalouksien lämmön ja sähkön saanti ja teollisuuden kilpailukyky.

Eikä viime syksynä tehdyissä hinnankorotuksissa ollut mukana vielä Venäjän vastaisten pakotteiden vaikutusta.

Nyt kun Venäjä-pakotteet uhkaavat kiristää normiruuveja entisestään, vihreät esittävät kirkkain silmin neuvokkuutensa energiakriisin ”ratkaisemiseksi: huoneistolämpötilojen alentamista ja autottomia sunnuntaita (jotka ovat jo muodostuneet autottomiksi arkipäiviksi).

Vilussa hytisemistä ja liikkumisen rajoituksia siis, kuten aidossa sosialismissa. Hallitus on tarjonnut kaikilla rajoituksillaan suomalaisille aidon tuntuisen DDR-simulaation.

Vihreät pitävät itsepintaisesti kiinni Hanasaaren ja Salmisaaren hiilivoimaloiden sulkemisesta, vaikka voimaloiden lämmöntuottoa ei voida korvata millään vaihtoehdolla. Professori Veli-Pekka Tynkkysen mukaan venäläisestä energiasta irtautuminen maksaa Suomelle kokonaisuudessaan miljardi euroa vuodessa.

Perussuomalaisten varavaltuutettu Mikko Paunio oli aivan oikeassa kirjoittaessaan, että sähköä ja kaukolämpöä tuottavien kivihiililaitosten sulkeminen on energia- ja turvallisuuspoliittisesti vastuutonta.

Euroopan ympäristöystävällisimmiksi todettujen kivihiilivoimaloiden sulkemista pitäisi lykätä, tuoda hiiltä Venäjän sijasta muualta ja hyödyntää voimalat käyttöikänsä päähän.

Vaihtoehdoiksi vihreillä ei ole ollut muuta kuin teollisuuskokoisia ilmalämpöpumppuja, meriveden lämpötalteenottoa ja muuta valtavia investointeja vaativaa hölynpölyä. Sekä tietysti 250 miljoonaa euroa maksava biovoimala, joka ei muka nosta kaukolämmön hintaa, vaikka nostaakin.

Vihervasemmiston energiapoliittiset linjaukset ovat olleet jo ympäristö- ja ilmastonmuutosverukkeisiin tukeutuessaan typeriä.

Kun niihin yhdistetään vielä Venäjän vastaisten pakotteiden aikaansaamaa vöiden kiristelyä, tulee niistä vallan hölmöjä.

Mikäli hallitus päättää kurittaa Venäjää energiantuonnin katkaisulla, meille suomalaisille tulee pian pimeä ja kylmä.

Tämä ei tarkoita, että puolustelisin vähääkään Venäjän asemaa tai toimia. Päinvastoin: Venäjä on pakotettava lopettamaan sota, raakuudet ja kansanmurha Ukrainassa.

Mutta menetelmien pitäisi olla tehokkaita ja oikeita sekä ympäristön suojelemiseksi että ihmisten suojelemiseksi Venäjältä.

Totuus on, että huoltovarmuutta ja vihersiirtymää ei voi saada yhtä aikaa.

Siksi vihersiirtymän edistämisessä pitäisi ottaa aikalisä. Tekniikan kehittyessä hiili- ja öljyenergian päästöt putoavat noin 90 %, eikä mitään energiamuotoa tarvitse kieltää.

Päästöoikeuden hinta on nykyisin lähes sata euroa hiilidioksiditonnilta. Jos päästökauppajärjestelmästä luovuttaisiin kriisin ajaksi, se laskisi sähkön markkinahintaa Suomessa 8,14 sentistä noin 3 senttiin kilowattitunnilta.

Venäläiset eivät peräänny taloudellisten pakotteiden vuoksi, eikä ilmastonmuutosta pysäytä se, vaikka hallitus tappaisi suomalaiset energiaköyhyyteen ja polttaisi ruumiimme hiilidioksidina taivaalle.

Myös Venäjän pakottamiseen pitäisi valita oikeanlaiset keinot. 

Olen jo aiemmin sanonut, että taloudelliset pakotteet eivät toimi toivotusti, koska ne eivät pysäytä panssarivaunuja.

Talouspakotteet vaikuttavat aivan eri tavalla kuin aseelliset keinot. Toisin sanoen ne eivät ole yhteismitallisia eivätkä vertailukelpoisia. 

Mitä kireämpiä talouspakotteita länsimaat asettavat, sitä tehottomammiksi ne käyvät. Kyseessä on alenevan rajahyödyn laki.

Pahimmillaan taloudellinen pakottaminen vain lisää lännen vastaista mielialaa Venäjällä ja takaa Putinin pysymisen vallassa. Talouspakotteissa piilee myös Pearl Harborin ydin.

Tehokkaampi ja nopeampi keino Ukrainan sodan lopettamiseen olisi suora aseellinen ja sotilaallinen apu Ukrainalle.  

Ihmisten murhaaminen ei ole korvattavissa, mutta muilta osin roskavaltio Venäjä on pantava maksamaan Ukrainalle tekemänsä tuhot ja valtavat jälleenrakennuskustannukset.

Politiikassa toimiessaan vihreät puolestaan ovat Venäjän veroinen vaara Suomen taloudelle ja turvallisuudelle.

Keskustellaan väärästä asiasta, kun pohditaan energian tuontikieltoa Venäjältä ja energiasta puhutaan Venäjän aseena. Venäjän pitää jatkossa luovuttaa öljynsä, kivihiilensä ja maakaasunsa ilmaiseksi korvatakseen Ukrainalle ja maailmantaloudelle aiheuttamansa tuhot.

---

Päivitys 8.6.2022: Hyväksyessään uuden ilmastolain 25.5. punavihreä hallitus pakotti suomalaiset hiilineutraaliuteen vuoteen 2035 mennessä, vaikka EU:n yhteinen tavoite on vuodessa 2050. Poikimisvapaalta ympäristöministeriksi palannut Maria Ohisalo (vihr.) ilmoitti tänään vaativansa Suomen kaikkia luonnontilaisia ja vanhoja metsiä suojeltaviksi. 

EU-lähtöinen vaade 30 prosentin metsänsuojeluvelvoitteesta on ekososialismia ja viherkommunismia, joilla rikotaan Suomen perustuslaillista omaisuudensuojaa ja siihen sisältyviä muita perusoikeuksia.

Kyseisiä tavoitteita ajavat vihreät ministerit ovat oikeusvaltioperiaatteita mädättäviä helvetinkoneita, jotka tulisi heittää hallitusvallasta niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.


Vihervasemmiston hulluudesta:

Vihersiirtymän kiirehtiminen on energiapoliittinen kaksoisvirhe

EU kippaa 150 miljardia Afrikkaan – Demarikomissaari innostaa ja iloitsee

Räksyttävä koira ei pelota vaan pelkää – Milloin tulee kuolemakapina?

EU ja vihervasemmisto sosialisoivat Suomen metsät

Lahkojen lapsipuhujat ja ilmastopolitiikan kauhukakarat tuhoavat Suomen talouden


Venäjän hulluudesta:

Roistovaltion raunioilla – Venäläinen kleptokratia uhkaa itseään ja muita

Ukrainan sodan uhat Suomelle – Pakolaisuus on hybridisodan hyppymiina

Venäjän johto kognitiivisessa tunnelissa – Nato-ovi auki Suomelle 

Ukrainan sota voi päättyä nopeasti – Muuten se ei pääty

Putin herättää Wotanin

Mustat kopterit Suomen yllä – Nato-potentiaali sakkausvaarassa

Putin tarvitsee tutin

Ukraina ei saa unohtua